Eheeheheh, taisi tulla eilen ihan pieni provo. Nimittäin tuo taksimatkojen käyttö. Ajatelkaapas oikeasti, mitä kysyin? Siis liikuntaesteinen, jolla ei ole apuvälineitä, ei autoa eikä ystäviä! Ja (2 x) 9 matkaa käytössä.

Jutun jujuhan on siinä, että matkoja on 18 kpl (johon sisältyvät matkapoikkeamat) eli 9 meno-paluumatkaa. Oletetaan, että 4 -5 kertaa kk:ssa käyn kaupassa eli 1 x viikossa. Tämä siis vain kaupassa. Onneksi kaupan lähellä on myös muita kauppoja ja kirjasto. Nimittäin, jos samalla matkalla kävisinkin kirjastossa erikseen taksilla, matkoja menisikin enemmän. Eli kotoa kauppaan 1 matka, kaupasta kirjastoon 1 matka, kirjastosta kotiin 1 matka. Eli yhteensä (3 matkaa) 1.5 laskutettavaa matkaa. Kas kun, matkan aikana saa pysähtyä 10 min, ilman, että joutuu käyttämään uuden matkan. Mitä ehtii 10 minuutissa? No, jotkut tekevät uusia lapsiakin, mutta minä tuskin pääsen edes taksosta ulos. Eli asia ei ole todellakaan niin yksinkertainen, miltä näyttää. On tarkkaan valittava, missä kaupassa käy ja milloin sekä mitä voi hoitaa samalla käynnillä ja voiko siihen linkittää jotakin muutakin. Ai niin, hupaisana yksityiskohtana: hautuumaamatka on aina 2 matkaa, vaikka siellä seisoisi vain 10 min. Samoin matka on aina 2 matkaa, vaikka kävisit kioskilla ja viipyisit sen 10 min. Paluu lähtöpaikkaan eli lähtö kotoa ja paluu kotiin on aina 2 matkaa, kävit sitten vaikka 100 metrin päässä maksamassa laskun tai R-kioskilla ostamassa tikkarin!

Oikea laskelma voisi siis olla, että käyn kaupassa ja kirjastossa kerran viikossa. Tämä onkin 3 matkaa eli 1.5 laskennallista matkaa. 4 x 1.5 on jo 6 matkaa kk:ssa. Vielä on 3 matkaa jäljellä. No, käyn moikkaamassa W:tä hautuumaalla, ja kas, 1 matka on hävinnyt. 2 matkaa jäljellä. Nyt pitäisi käydä Hakaniemessä, joko kerran tai kaksi. Saa ihan itse valita. Jos käyn kerran, menee se 1 matka. Jää 1 matka huvitteluun, virkistykseen, KELA-käyntiin (KELA on Malmilla muuten kävelymatkan ulottumattomissa!) tai muuhun kivaan, esim. eläinlääkäriin. Oikeasti – yksinelävä, ystävätön, autoton ja apuvälineetön Welhotar joutuu kuukauden alussa miettimään, mihin menee ja mitä tekee. Kovin spontaania elämää en siis vietä, kuten ehkä olette huomanneet... ai miten niin *köh, vali*. Kukaan ei osaa ostaa minun ruokiani eikä lainata kirjojani! Nih kerta ,D

No, se siitä! Palkinnon ja *töttöröö-huutoa, hulinaa, serpentiinejä* kunniaa saa Susu, näin tekisi etoreipas kävelyesteinen! Minäkin, jos en olisi Varastolla ,D Susu, milloinkas otettaisiin tuommoinen edes viikon sessio em. periaatteilla? Voisimme käyttää myös yhtenä päivänä tuon 9 (18 matkaa) ajelemalla Alkosta toiseen Helsinki-Espoo-Vantaa –alueella *virn*, etsiskellen erilaisia viinoja! Kunniamaininnan saapi Ano-Tipu, joka yrittäisi ammattilaisena käyttää väärin tätäkin taksimahdollisuutta *virn*. Mutta minäpä voisin viedä sinut sinne, kas minä voin käydä siellä vierailijastatuksella ja sinä oletkin saattaja, hah. Kaikkia järjestelmiä voi pissittää!!!

Yritin tässä tuoda esille mm. sen kummallisuuden, että näytän normaalilta (no eipäs naureskella siellä!), siis normaalisti liikkuvalta eli käytössä ei ole apuvälineitä eikä saattajaa. Tästäkin tulee joskus kommentteja taksolta, mikä ei hänelle kyllä kuulu. Mutta siis käytännössä, jos en pääse istumaan mihinkään, en voi kävellä kuin 50 - 100 m kerrallansa. Se jo rajoittaa humputtelua kummasti! Mm. ostoshelveteissä ei ole istuimia, ei esim. Malmin Novan puolella lainkaan – ziitosta vaan, mieluummin istuisin juoppokavereiden kanssa kun olisin kokonaan ilman ,D Ja ihan vain noin toiseksi ärsyttimeksi: kuvitelkaa minua jossain ostoshelvetissä "viettämässä aikaa" – ei jumankekka. No jos saan kävelypullon mukaani, sitten kyllä – muutoin siis ei. Minä vihaan isoja ostareita yli kaiken. Malmin ostari on vielä ns. käsitettävissä ja käsiteltävissä rajoissa, Tumbot, Kellot, Hyyrmannit ja muut ovat hirveitä. Kävin kerran pakosti Tumbossa (melkein täsmälleen vuosi sitten) enkä ole vieläkään toipunut tapauksesta. Näen painijaisia kärryistä, joita en jaksa työntää, pitkistä kävelymatkoista, Malmin ostarin kokoisista ruokamyymälöistä, joista en löydä mitään sekä mäkkäreistä, grauh!

Siinäpä märinää täksi aamuksi. Eli 9 matkaa ovat edes-takaisin –matkoja (siis 18 matkaa kaikkinensa), muistakaa se. Jos siirryt jostakin johonkin, se on aina 1 matka. Ei ihme, että tietojen mukaan monet mummot ovat luopuneet koko kortista, koska käyttö on hankalaa ja ohjeet äärettömän kierot. Nämä mamulit tilaavat luottotakson kotiin, joka hoitaa heidän asiansa, auttaa kaupassakin ja kotiin tarvittaessa sekä laskuttaa vain normaalin taksimatkan. Yleensä he toki asuvat tässä lähellä, eli summa ei kasva isoksi. Mutta, näitä mumeloita tapaan viikoittain – heitä siis on, aika paljonkin!

Ai niin – kiitos teille kaikille, jotka olette minua avittaneet ja haluatte avittaa jatkossakin! Minä muistan teidät ja pidän asian mielessä. Esim. Iikkean keikka olisi kiva tehdä tässä syksyn aikana *vinksu*, olisiko joku muu lähdössä sinne päin oikein asian kanssa? Ei siis vain minun huvikseni vaan muutoinkin... kyllä se 2 matkaa täältä riittää, kaveria/kavereita olisin vailla!

Se siitä siis! Ei muuta uutta, lupauduin osallistumaan unitutkimukseen. Tästä jatkossa ilmeisesti ihan kuulkaas HS:n palstoilla (jee, taas 15 min. julkisuutta lisää, minä olen käyttänyt jo oman kiintiöni useampaan kertaan sitten) eli palaan asiaan. Unettomalla kun on aikaa osallistua, muahahahah! Varastolla vanhat vinkeet, ei sielläkään mitään outoa. Paitsi että P-P yllätti tulemalla töihin klo 7.30 ja peljästytti minut tekemässä töitä ja keittämässä kaffetta. Kukaan muu ei ollut vielä paikalla ,D Hän oli tyytyväinen saadessaan tuoretta kaffetta ja päästessään heti töihin! (Outo, hyvin outo tapaus!)

Vängersin eilen kokoon loistavan tofuwokin, njam. Ohjetta ei ole, se vain tuli jostakin (heippa vaan, kaverit siellä ulkoavaruudessa!). Tarpeeksi tömäkkä, mutta silti mukavan kirpsakka ja maut kuitenkin tuntuvat eli ei liikaa maustetta. Kaverina tattaria. Tällä eletäänkin taas pari päivää! Pitäisiköhän tänään Eestin Serkkuihin, olen makeaa vailla. Vetelin jälkkäriksi kirsikoita, ne ovat melkein loppu eikä mitään keksejä, kinuskia, rahkaa tms. ole jömmassa. Tarttee! Tahtoo *itkee, potkii lattialla pitkällään*!

----------------------------------

Purrrrrrrrr, hai työ kaikk kissiit! Ei meill huonost mee, ei olleskaa, muanaa on ja sillee. Mamin viakkuu en oo viäl uskaltanu goisiin. Oon pysytelly bases ja pikkusoffall. On se kerra pyytäny, mutt mä aloinki raapii iha sikana sänkyy. Se sano, ett sopis painuu /¤)"!&)%%" repimästä, nii ni mähä meni. Kävin sitt terottaa kynnet muuall. Eile orja leikki huispulall aikastas kaua, mä hyäkin hyäkin, revin, raastin ja puretin oikee täpöllä. Ja juoksin ynpäri-ynpäri-ynpäri. Mutt sitt toi alko lukee ja mäki rauhotun. Ett semmost hiljasempaa nyt. Edellee ollaa vähä tavallist etäsempii, vaiks mami on iha kilti. Mä vaan oon vähä varo. Se levittelee kaikkii haisui ja rapinapaprui ja semmosii joka mestaa. Tiätteks, se loukkaa herkkää kissii aika pahast. Se meinaa, ett mä merkuutan tai kakin. Enhän mä aina, mutt vaa joskus... Ett tämmöst. Tarttis vissii kehitellä jotai uutta. Tai sitt alkaa olee kissoiks. Tota, tiätääks joku jonku kissasykiatri tai jonku? Tai voisiks toi orja tekee jotai? Tää ei oo mulle kauhee kivaa eikä orjallekaa, ku me ollaa kuiteski oltu kimpas yli kaks vuatta. Ett sillee! Tota, fotoikaa oo sitte, ku ei toi haluu kakkiskuvii. Mutt ku toss puhutaa taksoist, mä löysin ainaski autofoto >o<

Kliffaa melkee viikon loppuu ja huamisee...

----------------------------------

Vincent, minä EN halua pyykätä koko ajan, siksi haisulit ja paperiviritykset – pidät sitten niistä tai et. Minun huushollissani vain minä itse kuseskelen tai paskin minne haluan!

Päivän slogan: Käytän alkoholia väärin! Eilenkin desinfioin Saaremaalla (60 %) ikävästi tulehtuneen haavan. 

Päivän biisi: Valo yössä =D

Luettua: Niccolo Ammaniti – Taivaan ja maan väliltä, hillitön opus, itkunaurua ja tragediaa. Miehet ja pojat elävät lähes kuolleessa kylässä, jossa töitä on vähän ja elämä ankaraa ja ankeaakin. Rino koittaa silti aina olla hyvä isä pojalleen, mutta neuvot ovat hieman kyseenalaisia. Joku ei souda molemmilla airoilla, mutta on silti hyväksytty mukaan. Toisilla taas on takana (ja edessä) rankkoja aikoja. Naisia on, mutta vähän ja heilläkin on omat ongelmansa. Viina maistuu, outoja tapahtumia suunnitellaan, mutta vielä kummallisempaa tapahtuu todellisuudessa. Rankkasateen aikaan kulminoituu koko kylän elämä, joka tuntuu menevän sekaisin jokaisella jollakin tavalla – eikä suinkaan ehkä parempaan suuntaan. Lukekaa ihmeessä, tämä on oikeasti hyvää kirjallisuutta. Mahtavaa kerrontaa, mukavaa kieltä, itkuhuutonaurua.... Welhotar suosittaa!

                                          

                           MISSÄ OVAT TOIVO, USKO JA MOTIVAATIO????