En tiedä, onko aurinko laskemassa vai nousemassa, jompikumpi =O Tai sekä molempia! On sentään tullut riivottua unta melkein 5 h, hyvä siis. Eikä päikkäreitäkään kuin vajaa tunti eilen. En olisi niitäkään muuten, mutta kertakaikkiaan sammahdin. Raskas työ, nääs, sairaslomalaisella. Päätellä, mitä voisi tehdä, mitä tekee ja huolehtia mielessään kaikesta muusta. Niin ja vielä miettiä rankasti kaikkia maailman asioita.

Eilen sain kuitenkin kylppärin ja itseni sekä koneellisen pyykkiä pestyä jo ennen klo 9 *taputuksia, hurraa-huutoja*. Olin taas valveilla niin varhain. Sitten vain odotin, milloin Kummisetä vastaisi puhelimeen. Hän kun ei herää normisoittoihin, sikeäuninen (katea minä!) kun on. Lopulta aamupäivän aikaan hän kiipesi kerroksiin ja lupasi käydä apteekissa ja kirjastossa. Jeeh – sain varauksista 8 kirjaa, omat ja kissin matolääkkeet (siis ei Welhottarelle matolääkkeitä vaan muita mömelöitä) sekä tunnin verran jorinaseuraa. Kilti Kummisetä, lupasin ensi viikolla tuoda hänelle jotakin kivaa Eestin Herkuista. Varmaan sitä kaalisalaattia ja marineerattuja sieniä, ne tuntuivat maistuvan. Hän kuitenkin avittaa aina kun mahdollista, kunhan vain kehtaan pyytää. Tänäänkin lupasi lähteä aamusta jo roudausreissulle kauppoihin ja hakemaan lisäluettavaa kirjastosta.

Prle, melkein unohdin, että taas ensi viikolla on pakollinen amatöörien juhla eli Juhannus, jäks. En tykkää. Ei, minä EN juhli tuolloinkaan! Siihenkin pitää jo osittain jotenkin varautua. Ainakin aikatauluttaa itsensä, työ, takso ja kauppa sekä kirjasto kohtaamaan jossakin vaiheessa toisensa. On tämä aika puljaamista. Sain uuden kuljetustukipäätöksen: vapaa-ajanmatkoja se 2 x 9/kk v. 2011 asti, työmatkat 31.12.2008 asti. Edellytyksenä lääkärinlausunnon toimittaminen n. vuoden päästä sekä työn osalta uusi anomus ja työsoppari vuoden vaihteessa. No, se meni kuten pitikin. Nuo lausunnot vaan häiritsevät; niissä on maininta, että tilanne jatkuu samana tai pahenee eli ei ainakaan parane. Eikö riittäisi, jos toimittaisi lausunnon vain, jos tilanne oleellisesti muuttuu? Hitsi, jokainen lausunto nimittäin maksaa pkl-käynnin lisäksi erikseen lausunnon hinnan. Eikä lekuri tee muuta kuin sanelee (tai itse kruksaa) lomakkeeseen muutaman rivin tekstiä (siihen mahtuu korkeintaan 3 – 4 riviä) ja siis ne kruksit – tulee krukseille hintaa. *tsihih, krukseille, Crocseille...tissit....*

Onko kukaan muu huomannut taloutensa kiristyneen – siis ihan ilman mitään erityistä kulutustottumusten muutosta? Tuossa puhuimme juuri, että joskus 70 – 80-lukujen vaihteessa erittäin kehnosti palkattuna valtion virkanaisena ja –miehenä ansaitsimme kuitenkin sen verran, että joka päivä oli varaa syödä kunnon lounas VARK:issa tai ihan ulkonakin ravintolassa sekä käydä kaffella Ekbergillä, käydä kaljalla 2 – 3 kertaa viikossa, ostaa vaatteita laskeskelematta ihan hirveästi, käydä Turussa, Tampereella jne. vähintään kerran kuussa sekä ostaa vielä kotiin kunnollista ruokaa. Nyt tuollainen ei tulisi kysymykseenkään, rahat eivät taatusti riittäisi kaikkeen. Palkka ei kuitenkaan esim. minulla ole aivan alin mahdollinen, kaikki ikälisät ja vähän pärstäkerroinlisääkin tulee jne. Rahat siis menevät käytännössä ruokaan ja aivan pakollisiin menoihin. Uusia vaatteita en ole ostanut vuosiin, no kirpparilta kyllä, mutta siis kaupasta. Ulkonakaan en ole syönyt vuosiin, jollei lähipizzeriaa lasketa. Jos vielä suhteuttaa tilannetta silloiseen – silloinkin elin yksin, maksoin vuokrani (asuin jopa keskustasssa!) ja laskuni ajallaan. Että eipä hyvältä näytä, tulevaisuus siis!

Maanantaina taas Varastolle siis, ansaitsemaan sitä vähääkin toimeentuloansa. Toivottavasti sijainen ei ole ollut liian hyvä!

---------------------------------

254944.jpg
Purrrrrve, kavrut taas! Heh, mami ihmettelee mikä muhu on oikee menny. Mä ku märisen päivälki kuulemma iha ilma syytä. No lopulta se hiffas, mä haluun, ett se menee pötköllee ja mä pääsen sen viakkuu – kyll se kestiki tajuta. Sitt mä hiivin sen ja kirja väliin nii, ett sen on ihan pakko paijattaa mua ja mä tökin sitä mun päällä, ett se tajuu rapsuu ja sillee jännäst puhallella mua korviin väliin, ja höpöttää jotai ihan hölmöi juttui, mmmm. Nyt mä oon jo nukkunukki siin sen käsiin päälä, vähäks se sano, ett käsi on jäykkis. Nyt se sitt tajuu, ett kui varte mä tarviin sitä koton! Mä tarviin hellyytt kans iha päivittäi, vaiks mä oonki ronski kolli. Ett ei tarvii ihmetellä, jos mun päiväll on tylsää, ku se ei oo himass. Ett vois sitt muistaa, ku taas käy tyä-nimisess paikass, ett ku tulee himaa ni heti lepään mun kans! Nih! Kummisetäki kävi eile, hih, se leikki mun kaa – tai yritti ainaki. Ei se osaa. Sen kissit on ollu ulkokissei eikä ne oo leikkiny. Osas se sitt heittää mull hiirulo oikeesee paikkaa, ett mä näytin kuin hiiruloo kurmuutetaa kunnoll. Nii tost paijatuksest ja semmosest, tää on vähä uus juttu meill. Ku mä oon vähitelle tottunu tähä himaa. Ku mä en muista mun vanhast elämäst mitää ja semmost. Ett mami sano, ett nyt mä vast alan luattaa siihenki melkee täpöll. Ei, sylii mä en mee, mutt muute. Mä kyll tykkää mamiskast ja Pojast ja Kummisedäst ja Gummititist ja parist muustki ihmisest iha paljo. Mutt mä luatan mamii ja Poikaa oikeestaa enite, muit mä viäl vähä varon, ainaski vähä. Täss fotoss mä jo ootan mamii sen paikall, kyll se viäl tulee tähä!
1640592.jpg


Hei, kliffaa viikendii kaikill, jos ootte lähös jonneskii ja muillekkii, tiätty. Huamisee.

----------------------------------

Vincent, pyllykuva ei ole paras mahdollinen esitys odottamisesta minun paikallani!

Päivän slogan: En tietenkään kirjoita otsikosta vaan asioista!

Päivän biisi: Money

Luettua: Sujata Massey, Rei Shimura ja zen-temppelin arvoitus, Rei Shimura ja ikebana-mestari. Kuten aina kesäisin, luen jonkin kirjoittajan dekkarit läpi kaikkinensa. Tänä kesänä mm. Sujata Masseyn. Minä olen alusta asti pitänyt näistä, ihan japanilaisen kulttuurin osalta, vaikka leidihän ei suinkaan ole japanilaista alkuperää itse! Hyviä kuvauksia kulttuurien yhteentörmäyksistä jne. Hmph, näitä kutsuttiin jossakin etno-dekkareiksi =o Kas, en tiennytkään. Outo ilmaus, en pidä. Kirjoista pidän ja suosittelen – ei mitään hirmuisen veristä menoa, sellaista kevyttä kesään sopivaa luettavaa ja mukana aina ripaus rhomantiikkaa ja suhteita sekä sitä japanilaisen elämänmenon melko suht aitoa kuvausta, josta minä pidän. Suosittelen, jos ette vielä ole tutustuneet!

                                         265380.jpg

                                      PERSTAITA SITTEN VAAN!