Olisi luomulähiruokaakin tuossa tarjolla, kun sitä nyt pitäisi kovasti suosia ,D Helkkarin iso rusakko viihtyy joka ikinen aamu meidän pihallamme ja puputtaa jotakin, hmmm. Lisäksi näin eilen sieniä pensaiden alla, tosin lajin varmistus on hiukka epävarmaa. Mutta jospa juoksisin (eipäs naureskella siellä!) kiinni sen pupun, vääntäisin niskat nurin, nylkisin ja laittaisin riippumaan ja sitten poimisin sienet. Ajatelkaas, uunipupupaistia sienimuhennoksen kanssa, aito itse tehdyn maku (ja varmasti myös tuntu). Kissakin pitäisi... Sen jälkeen voisi olla myös kivaa, sienistä riippuen. Ajatelkaas, mitä kaikkia mahdollisuuksia meillekin tarjotaan. Ja sitten käydään Rismassa, SS-marketissa tai Liiterissä, nih! Omatekemä kunniaan, metsästys, kalastus ja sienestys – kun vain pääsisi liikkeelle. Olisi se tietty kivaa sanoa taksolle, että ajaa sinne-ja-sinne, noutaa voi sitten tämän-ja-tuon polun päästä 3 h kuluttua. Mitenkähän pastat Iisalamessa menisivät sekaisin? Että nyt se hullu pilkun seksuaalinen hyväksikäyttäjä ja ainainen valittaja käy jo noukkimassa sieniäkin taksolla =O Kohta voisi olla toisenlainen "takso" ovella ja kivoja kavereita kans.

No, tässä alkaa kaipailla sienestystä ja semmoista kivaa, sosiaalisen elämän lisäksi. Näin unta, että hyvin entinen poikaystäväni otti yhteyttä ja teimme treffit sellaiseen kivaan kapakkiin. Minulla oli joku ystäväpariskunta mukana. Ravintelin idea oli se, että siellä oli mahtava sauna, jossa sitten saunottiin valtavan isot pyyhelakanat päällä (koska minäkin pystyin kietoutumaan siihen) ja sen jälkeen siirryttiin varsinaisen ravintelin puolelle ottamaan drinksua. Tämä ex-poikaystäväni oli tuolloinkin jo raittiihkoa lajia, hän ei ottanut mitään ja oli autolla liikkeellä, joten minäkin solidaarisesti pysyttelin ilman siideriä. Sitten lähdimme autolle, jonne piti kiivetä oudon rankakasan yli – se oli pysäköity jonnekin metsän siimekseen. Minä hyppelehdin siitä ketterästi autolle ja uni ikävä kyllä loppui siihen, kun istuin lämpöisessä autossa ja lähdimme jonnekin mukavampaan paikkaan... Höh, olisi nyt näytetty edes enemmän tämmöistä kotivideota. Ei ollut hullumpi! Aloin heti miettiä, missä tämä kaveri nykyään mahtaa vaikuttaa *tsihih*.

Varastolla oli eilenkin hiljaista. Taustalla muhivat vielä ne pari juttua, jotka varmasti tulevat ulos tällä viikolla, joten odottelemme rauhallisesti. Yhdellä kollegalla toiselta osastolta oli jo kirja mukana töissä ,D Minä puolestani kopieerasin ja vähän mapitin – hyyyvin rauhallisesti ja huolekkaasti sekä tein pikkuisen normitöitä. P-P kävi jossakin vaiheessa ilmoamassa, että jos hänen lomansa aikana ei muilta osastolta tule avunhuutoja ja päivällä ei ole tekemistä, on lupa häipyä tiehensä – kohtuuden rajoissa tietysti. Sanoinkin heti, että aion ensi maanantaina lähteä aikaisemmin, ehkä parina muunakin päivänä. Muuten kerroin siivoavani työhuonetta ja lueskelevani erinäisiä asioita, noin tutustumismielessä vielä. P-P oli tyytyväisen oloinen ja siunasi aikomukseni. Lupasi, että saan käyttää ihan omaa järkeäni =O

Taksorapoa sen verran, että sama tuttu kaveri aamutaksona taas – nyt myöhästyi vain 5 min ja kehui petraavansa päivä päivältä tulosta. Ymmärrän, hän tuli lomalta vasta maanantaina ,D Iltapäivän noutotakso oli 1 min myöhässä, tuttu kuski, joka ei tarvinnut neuvonta-apua vaan kurvasi pihaan turhia jorisematta. Nopeaa, helppoa ja kätevää. Tämä kuski on taas sellainen hiljainen ja kohtelias kaveri eli jos asiakas ei ole puhetuulella, ei hänkään aloita jotakin tyhjää keskustelua. Sopii minulle erinomaisesti.

Welhottaren residenssistä ei uutta, nukahdin aikaisin, mutta heräsin taas pariksi tunniksi siinä välissä. Normiunta 4.5 h. Sitten olkapää- ja koipikivut herättivät – ja tuo karvatakamus! Kummisetä lupasi viedä Huutis-myyntini postiin ja samalla hakea kirjastosta varatut kirjat, niitä ei nyt montaa ole. Taidan huomenna ruokiksella käväistä Varaston lähikirjastossa ihan vaihtelun vuoksi, jospa siellä olisi jotain kesälukemista tarjolla. Varaukset eivät nyt oikein kierrä nopeasti. Minä en ymmärrä, kuinka joku voi pitää varausta jopa kuukauden. Ei kannattaisi silloin varata, voisi odottaa normikiertoa – ilkeä minä!

-------------------------------------

254944.jpg

Purrrve, kaiffat! Mä oon nyt kyll vähä möksönä, ei siis tullukkaa jauhist eile. Ziis, hei, toi mami duunas samaa safkaa täks päiväks omaks evääks, siis niinku vanhoi jämii. Siin mä sitt vaa tsiigasi – ei jauhist, ei mitää. Sain mä sitt semmost riistaa hydelössä, oli seki ihan njamskista. Nii ja mamiska siivos mun kaikki ruokapaikan tavarat ja sillee. Uusii raksui tuli ja raikast vettä, puhdas lautane ja sitt se luuttus viäl sitä lattiaaki. Ett mun ois kivempi syädä. No joo, olkoo ny tän kerran sitte. Mutt tänää mä haluun jotai muuta, mamiiih! Hei se sano, ett sill on pakkasess viäl roipentelii, se vois tekee siit jotai vissii. Sitt mäki saisin taas oikeet muanaa. Juu, muista hei mamiska kilti ottaa se sulaa, enneku lähret, jooko? Joo hei, se lupas. Lällislää, mä saanki broiskuu illalla, semmost naturellii viälä! Mun melkee parast heekkuu >o<. En mä kyll ala sitäkää, ett eilenki melkee koko päivä tuli vodaa, ihan snadist ehti olla partsill, ei kliffaa. Mä sitt goisin bases mialuummi. Siält mä tulin sillonki, ku mami tuli himaa. Sitt me mentii taas älden aikasi goisii. Onneks mami kuiteski taas jakso ees vähä rapsuu ja kaikkee kivaa, mutt oli se taas levotoine. Heräili ja pungers ylös. Mä siirryin sitt tonne sen koipiste viakkuu goisii, ku se vaa oli ylhääll ja duunas jotai, hei siis keskell yätä. En tajuu aina noit ihmisii! Ett meill ei tosiaa mitää erikoist. Paitti ett mami on kyll pettäny mut! Se oo kertonu mistää puputtimest, ku on tual pihall. Mä tahon tsiigaa sitä, mä oon suuri metsästäjä, mä tapan sen. Mä syän sen. Mrrrr! Ai nii, mutt ku mua ei päästetä ulos, no tota nii, jos yrittäis taas karkaa... Mami taaskaa ottanu fotoi, tommose mä löysin sitt.
1674877.jpg

Kliffoi sadepäivii, jos ei kerta aurinkost tuu – höh! Huamisee.

------------------------------------

Vincent, valitettavasti minulla ei ole valtuutuksia sateiden ja auringon suhteen!

Päivän slogan: Miksi lukea, opiskella ja kehittää itseään kun valehtelemalla pärjää paremmin?

Päivän biisi: Hunningolla

Luettua: Sirpa Kähkönen – Lakanasiivet. Tuota, minä en ihmeemmin pitänyt. Tarkoituksena on ilmeisesti ollut kuvailla tavallista siviilielämää eräänä päivänä, kun Kuopiota pommitetaan. Toki, kuvaus käsittelee sitten kaikkea; lastenhoitoa, vanhuksia, hankaluuksia asioiden järjestämiseksi jne. Sekä tietysti tuntoja pommituksen aikana, sen hetken tapahtumia ja jälkitoimia. Mutta eikö näitä kirjoja ole jo kirjoitettu aivan liiankin kanssa, tässä ei ole mitään uutta tai raikasta, jota tuoda esiin. Eli suosittelen vain niille, jotka pitävät evakkotarinoista ja sotaromantiikasta. Muut voivat lukea arvostelut ja toimia niiden pohjalta. Toimii vain, jos muuta lukemista ei ole! Vesa Heikkinen & Tuure Hurme – Hölynpölynimuri, siivoa ja tunnista kielellinen humpuuki! Aika hauskoja (ja todellisia) esimerkkejä. Suosittelen kaikille työssään ja työkseen puhuville ja kirjoittaville (ja näitä tuotoksia lukeville), erityisesti *köh* eri firmojen ja virastojen työntekijöille, jotka ovat sellaisessa asemassa, että tuottavat tekstiä. Kielestä kiinnostuneille myös sopiva välipala! Johan Sarlinn – Kolja, ei, älkää lukeko tätä... suosittelen, että ette edes koske ilman tunppuja. Tarina käsittelee Venäjänkauppaa, ainakin pohjimmiltaan. Välillä hypitään taaksepäin DDR:än ja Stasiin asti, samoin KGB:n. Jutun hyvikset lähtevät korjaamaan firman tilannetta Pietariin, jossa sitten seuraa takaa-ajoja, kauniita naisia, vaarallisia tilanteita, vakoojia jne. Venäläiset ovat tietty pahiksia, lahjottavia roistoja, tappajia ja pettureita. Nyky-Venäjää ja Neuvostoliittoa mollataan täpöllä, tietty. Argh! Kömpelösti kirjoitettu, täynnä kirotusvihreitä – ja taas oikoluku tekemättä, pilkut ja pisteet seilaavat omaa rataansa! Prkle, uskoisitte nyt jo. Eli en mitenkään voi suositella mihinkään tarkoitukseen (jollei nyt tueksi horjuvan kirjoituspöydän jalan alle).

                                          265380.jpg

                                  KYLLÄSTYTTÄVÄÄ KESKIVIIKKOA!