Varastolla on edelleen hiljaista, sen verran töitä on, ettei kuitenkaan ehdi nukahtaa. Nettiroilaamiseksihan se menee. Mitään järkevää ei töissä pysty tekemään, koska siellä ei ole tarpeellisia ohjelmia, argh! Eli roikuskelen netissä, kopieeraan ja siivoilen. Teen pienet normityöt pois kiusaamasta. Tänään käväisen Varaston lähikirjastossa, ikävä kyllä Malmi ei tarjoa kovin paljon nyt lomien aikana. Varauksiakin oli vain neljä, Kummisetä ystävällisesti kiikutti ne eilen minulle. Kummisetä oli myös niin ihastunut Eestin Herkkusien salaattiin ja sieniin sekä tuohon juustoon, että voisin tänään hakea hänelle taas oman satsin. Minusta on tullut kanta-asiakas ,D
Kelvottomien Kirjailijoiden Seuran jäsenmäärä näyttää vain kasvavan, huuh! Tunnen todella olevani kaltaisteni seurassa, niin kelvoton minä taas olen. Tiploomin voi noutaa Susulta!
Josta asiasta aivan toiseen eli heittäydytään vakavaksi ja testien pariin. Täältä voit testata etiikkasi!
Oma tulokseni alla – no joo, eh tuota. No comments! Mutta aika kiinnostavaa silti.
VERTAILUN TULOS
Mielipiteitäsi lähimpänä oleva filosofi on Väinö Linna (1920-1992).
Alla 3 lähintä filosofia ja osumisprosentit:
1. Väinö Linna 80.0%
2. Jean-Paul Sartre 79.0%
3. Wolfgang Fritz Haug 74.0%
Ajatuksiasi eniten vieroksuu Carl Schmitt 36.0%
Myös seuraavat 3 mielipidevaikuttajaa olivat lähinnä omaa vastaustasi:
1. Ylilääkäri Jorma Palo 74.0%
2. Säveltäjä Einojuhani Rautavaara 72.0%
3. Toimittaja Salla Tuomivaara 70.0%
Ruokarapoa tietysti sen verran, että eilen tein kookoscurrytipua ja tattaria, kahden päivän eväksiksi. Sen verran maistoin, että kaikki oli kohdallansa. Pakastin on melkein tyhjä, siellä makoilee enää yksi iso lihakimpale, jolla en oikein osaa tehdä mitään!
Ai niin, tuolla kyseltiin miksi aloitin blogin pitämisen? No ihan siksi, että vietin päiväni kommentoiden muiden blogeja niin paljon, että kävin varmasti jo hermoille. Joten paras tapa kuluttaa aikaa ja sanoa omat pienet ja typerät mielipiteensä on perustaa oma blogi ;D Siitä se lähti, ensimmäiset tekstit ovat aika kaameita, myönnetään. Mutta kai tälläkin oma pieni lukijakuntansa on, vaikka en järin suuria ajattele enkä rapotakaan, en ole kansalaistsuurnalisti enkä –vaikuttaja!
-----------------------------------
Aika sidee, eiks? Kliffaa melkeen viikon loppuu, toivottavast tänää suulis skriinaa jo – ees vähä. Huamisee.
---------------------------------
Vincent, en oikein tiedä tuosta kissan työhön ottamisesta – voisi olla erikoisempi yllätys!
Päivän slogan: Kun luen, olen!
Päivän biisi: Take Me Home Country Roads
Luettua: Günter Grass – Sipulia kuoriessa, tämähän oli se opus, josta nousi mekkala Grassin natsimenneisyydestä. Suosittelen lukemaan! Tämä on elämänkertaa aivan lapsesta lähtien, lapsesta, joka halusi mukaan sinne, minne muutkin eli ns. Hitler-nuoriin. Lukemalla selviää aika paljon. Grass tuntuu kantavan koko Saksan syyllisyyttä vieläkin siitä, että hän ei kiinnittänyt huomiota tiettyihin tapahtumiin eikä toiminut toisin. Mutta – hän oli armeijassa, jossa oman pään mukaan toimisesta oli seurauksena ollut välitön teloitus. Eli, minä pidin tästä kovasti ja suosittelen muillekin! Ei, tämä ei ole ahdistavaa eikä painostavaa luettavaa, tosin sisältää paljon viittauksia aikaisempaan tuotantoon, joka olisi ihan suotavaa tuntea, mutta ei ole mikään ehdoton edellytys. Harri Karu – Platoland.com, kirja tietokonepelistä, jolla on ilmeinen tarkoitus. Tosin se ei oikein tunnu selviävän kirjoittajalle itsellekään ja minäkin tässä mietin motiiveja tämän julkaisemiseen. Ei kehno, mutta mikä on kirjan ns. sanoma? Pelien turmiollisuus, joidenkin pelien erinomaisen kasvattava ja kohottava vaikutus, suuri filosofinen totuus vai mikä? Tämä jää jotenkin auki. Kokonaisuus on hajanainen ja olisi vaatinut mielestäni uutta koostamista. Ilmeisesti itse kirjoittaja on kovin nuori, toivottavasti hän seuraavaksi jaksaa kirjoittaa tekstiänsä uudestaan. Nyt tuntuu, että se jää siihen, millaiseksi se on ensimmäistä kertaa kirjoitettu. Lisäksi kirjaan sekaantuu myös joukko larppaajia, pahiksia ja hyviksiä jne. – kaiken kukkuraksi. Eli liikaa tavaraa tässäkin. Muuten ihan kelvokasta luettavaa, hiukka tuntuu, että uskontoa ja filosofiaa riipoisi tuolla takana, mutta ei se minua haita. Kuitenkin peleistä on niin vähän tämän tyyppisiä kirjoja, että tämä häviää edelliselle eli Devoted Souls – peliromaanille kevyesti, ikävä kyllä. Silti kannattaa lukaista, jos nyt ihan silmien eteen sattuu...
TOIVO, USKO JA MUUT - TÄNÄÄN ON TORSTAI!
Oma tulokseni alla – no joo, eh tuota. No comments! Mutta aika kiinnostavaa silti.
VERTAILUN TULOS
Mielipiteitäsi lähimpänä oleva filosofi on Väinö Linna (1920-1992).
Alla 3 lähintä filosofia ja osumisprosentit:
1. Väinö Linna 80.0%
2. Jean-Paul Sartre 79.0%
3. Wolfgang Fritz Haug 74.0%
Ajatuksiasi eniten vieroksuu Carl Schmitt 36.0%
Myös seuraavat 3 mielipidevaikuttajaa olivat lähinnä omaa vastaustasi:
1. Ylilääkäri Jorma Palo 74.0%
2. Säveltäjä Einojuhani Rautavaara 72.0%
3. Toimittaja Salla Tuomivaara 70.0%
Ruokarapoa tietysti sen verran, että eilen tein kookoscurrytipua ja tattaria, kahden päivän eväksiksi. Sen verran maistoin, että kaikki oli kohdallansa. Pakastin on melkein tyhjä, siellä makoilee enää yksi iso lihakimpale, jolla en oikein osaa tehdä mitään!
Ai niin, tuolla kyseltiin miksi aloitin blogin pitämisen? No ihan siksi, että vietin päiväni kommentoiden muiden blogeja niin paljon, että kävin varmasti jo hermoille. Joten paras tapa kuluttaa aikaa ja sanoa omat pienet ja typerät mielipiteensä on perustaa oma blogi ;D Siitä se lähti, ensimmäiset tekstit ovat aika kaameita, myönnetään. Mutta kai tälläkin oma pieni lukijakuntansa on, vaikka en järin suuria ajattele enkä rapotakaan, en ole kansalaistsuurnalisti enkä –vaikuttaja!
-----------------------------------
Purrrrrrrrrmenta vaa, kavrut! No nih, nyt alko safkaki parantuu täss torpass. Eile mami anto mull broiskuu, iha kunno biiti. Mun miälest se tiätty oli iha liika vähä, mä oisin voinu syädä sen kokonaaki. Mutt se väitti, ett sitt sill itellee ois jääny mitää. No ei kai, se oli piän paketti, ois sen voinu mulle antaa! Mä olin kyll sitt tyytyväine, mmm. Mutt mami aivasteli ja aivastelee nytki, nii ni se laitto partsin ove kiinni. Arvatkaas oliks tylsää, mä päässy yälläkää käymää siälä. Karmeet kissan kidutust tommone. Se on vissi hankkinu jonkinmoise kesälunssan, toivottavast ei tartu munhu. En tykkää. En menny sen nassu viäree sitt goisiinkaa, lojuin sen koipiste viäress vaa. Sain aika rauhas goisii, toi vaa pöpelsi jotai, ku mä yriti herättää sitä yälä. Hirmu kauan meni, ennenku se suastu nousee ylös. Hei, huamenn mamill on kauppapäivä, jee. Mä saan taas heekkui ja jotai kivaa, ihan varpisti. Aina se tua jotai, tois nyt mullekkii muuta ku tavallist kissimuanaa! Kummisetäki kävi ja mä näytin sille mun leikkijuttui ja se vähä yritti taas leikkii – ei se osaa, ei. Mami osaa paremmi! Hmph, mä vaa odotan taas, ett Poika tulee käymää, nii ja Pojan Reppu. Mull on ollu vähä tylsää tää viikko, ku mami oon vaan siäl tyä-nimisess paikass ja sitt se on ihan väsy, ku tulee himaa. Ei se jaksu melkee mitää. Tarttis kyll keksii jotai, ett se vois olla enempi mun kans! Voiskoha se ottaa mut mukaa sen duunii? Hei, toss oli hyvä idis. Mun tartteeki kysyy. Täss fotoss mä vedän aamu-unkkoi mun pikkusoffall...
Aika sidee, eiks? Kliffaa melkeen viikon loppuu, toivottavast tänää suulis skriinaa jo – ees vähä. Huamisee.
---------------------------------
Vincent, en oikein tiedä tuosta kissan työhön ottamisesta – voisi olla erikoisempi yllätys!
Päivän slogan: Kun luen, olen!
Päivän biisi: Take Me Home Country Roads
Luettua: Günter Grass – Sipulia kuoriessa, tämähän oli se opus, josta nousi mekkala Grassin natsimenneisyydestä. Suosittelen lukemaan! Tämä on elämänkertaa aivan lapsesta lähtien, lapsesta, joka halusi mukaan sinne, minne muutkin eli ns. Hitler-nuoriin. Lukemalla selviää aika paljon. Grass tuntuu kantavan koko Saksan syyllisyyttä vieläkin siitä, että hän ei kiinnittänyt huomiota tiettyihin tapahtumiin eikä toiminut toisin. Mutta – hän oli armeijassa, jossa oman pään mukaan toimisesta oli seurauksena ollut välitön teloitus. Eli, minä pidin tästä kovasti ja suosittelen muillekin! Ei, tämä ei ole ahdistavaa eikä painostavaa luettavaa, tosin sisältää paljon viittauksia aikaisempaan tuotantoon, joka olisi ihan suotavaa tuntea, mutta ei ole mikään ehdoton edellytys. Harri Karu – Platoland.com, kirja tietokonepelistä, jolla on ilmeinen tarkoitus. Tosin se ei oikein tunnu selviävän kirjoittajalle itsellekään ja minäkin tässä mietin motiiveja tämän julkaisemiseen. Ei kehno, mutta mikä on kirjan ns. sanoma? Pelien turmiollisuus, joidenkin pelien erinomaisen kasvattava ja kohottava vaikutus, suuri filosofinen totuus vai mikä? Tämä jää jotenkin auki. Kokonaisuus on hajanainen ja olisi vaatinut mielestäni uutta koostamista. Ilmeisesti itse kirjoittaja on kovin nuori, toivottavasti hän seuraavaksi jaksaa kirjoittaa tekstiänsä uudestaan. Nyt tuntuu, että se jää siihen, millaiseksi se on ensimmäistä kertaa kirjoitettu. Lisäksi kirjaan sekaantuu myös joukko larppaajia, pahiksia ja hyviksiä jne. – kaiken kukkuraksi. Eli liikaa tavaraa tässäkin. Muuten ihan kelvokasta luettavaa, hiukka tuntuu, että uskontoa ja filosofiaa riipoisi tuolla takana, mutta ei se minua haita. Kuitenkin peleistä on niin vähän tämän tyyppisiä kirjoja, että tämä häviää edelliselle eli Devoted Souls – peliromaanille kevyesti, ikävä kyllä. Silti kannattaa lukaista, jos nyt ihan silmien eteen sattuu...
TOIVO, USKO JA MUUT - TÄNÄÄN ON TORSTAI!
Kommentit