keskus ei enää todellakaan pysty hoitamaan hommiaan. Edellispäivänä seisoin ja odotin 25 min. Väärä osoite, itse olen aina antanut oikean osoitteen. Eilen odotin 50 min. seisten Pazilassa, ilman mitään mahdollisuutta istua. Vasen jalkani alkoi muistuttaa ranskanpullaa, itkin ja vänisin, ääneen. Iisalami ei edes lähettänyt tekstaria myöhästymisestä, autosta ei soitettu – ei mitään. Minä jouduin käyttämään puheaikaani siihen, että soitin, onko yleensä minut noteerattu. Arvaatte, että olin vihainen.... Onko pakko alkaa käyttää työnantajan asian-
tuntemusta hyväksi ja vaatia korvauksia puhelinkuluista, kivuista ja säryistä. Sekä epäuskottavuudesta työnantajan silmissä. Varastollahan luullaan, että senkun vaan taksilla huurruuttaa, kivakiva! Voivan vee, sanon. Olen raivosta kankea, kipeä ja niin väsynyt kuin olla ja voi! Minä en kohta jaksa työhön siksi, että taksot eivät toimi. En pysty seisomaan, en vaikka mikä olisi. Seuraavan kerran rojahdan jalkakäytävälle, kai siitä sitten joku viranomainen korjaa – ehkä! Prkele, että olisi kirveelle töitä. Olen, toki, laittanut palautteet HMPK:lle, mutta yhtäkään vastausta EI ole tullut! Ei yhtäkään. Ajatelkaa, miltä teistä normikävelijöistä tuntuisi odotella, tuleeko bussi koskaan vaiko eikö, jos olisitte vielä vaikkapa nivelsiteet teipattuna tai akillesjänne paskana pysäkillä ilman mahdollisuutta istua. Siitä voitte kuvitella millaista meikäläisellä on päivittäin! Arrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrgh *kovaa huutoa!*
Ehhhh, ne Varaston illanistujaiset, jokainen maksaa itse – rottataso 10 juuroa, korkeampi 20 juuroa per sierainpari. Aika paha. En ymmärtänyt tarkistaa, ketkä ovat edes tulossa. Maksoin ja lupasin tulla. Erinomaisen mielenkiintoista. Otan kaameran mukaan *virn*. Tod.näk. selviää, että olenkin täysin väärässä seurassa. Ei se mitään, olen minä ollut ennenkin – kyllä minä osaan käyttäytyä ja jopa keskustella, jos tarvis vaatii. Vaikka Ming-dynastian aikaisista maljakoista... hrrh. Ai niin, tuolla rahalla saapi salaattia, patonkia ja juotavaa. Ilmeisesti jotakin viininplitkua, perätikö sitten lasillisen tahi kaksi. Ans kattoo – minähän rapoan heti, kun tiedän tarpeeksi! Aivan mahdotonta menoa Varastolla.
Muuten olen niin täynnä tuota taksovetutusta, että en pysty oikein keskittymään mihinkään. Hörhöstä lisätietoja haluavat voivat lukea vaikka vanhoja lokeja. Hän on siis miesvainaani W:n vanha kaveri, perhetuttumme. Hän ei saa tiliä pankissa auki, koska ei ole uutta henkkaria. Hänen eläkkeensä tulee siis tililleni, jota hän sitten käy nostamassa minulta. En jaksa postata asiasta, sehän on hyvin yksinkertaista kuitenkin. Ruuastakaan ei tänään postausta, syön eilisiä jämiä. Olin myös niin kettuuntunut, että otin loput limesorbetista sulamaan, kaadoin päälle lakritsikastikeen jämät ja loppupurkin sokeritonta mangososetta, sotkin ja annoin sulaa – örp – erikoinen makuelämys. Niin synteettinen kuin olla ja voi, luonnehtisin sanalla ”kiinnostava uutuus”! Alle söin raejuustoa ja donaria.
Yö meni kehnosti, särki, juili ja jomotti. Mitä muuta voi odottaakaan tuon seisoskelemisen jälkeen. Tämä on epäreilua! No juu, yksi ehkä hyväkin asia: Vincent ei pidä tuosta bergamottiöljy-karkoitteesta! Olen suihkutellut sitä sängylle ja klaffisoffalle – paikat eivät enää kelpaa. Surullista oli eilen kyllä katsoa, kun ressu etsi itselleen maristen paikkaa sängyn alta jne. Mutta toinen soffa on täysin vapaa, samoin koko muu huusholli on hänen käytössään. Eli kakit ovat olleet sielllä missä pitääkin – hiekkiksessä!
Ei, minusta ei tänään irtoa mitään järkevää postausta. Tässä kaikki – pitäkää hyvänänne. Minä olen jo vanha ja väsynyt, kiukkuinen ja kipeä...
------------------------------------
Purrrrrviska, kaiffat! Joo, mami vähä väsyny vissii, vaiks kyll se eile kuiteski jakso vähä leikkii mun kaa. Mä olin taas hyäkkimistuulell, riipasin sen koipii ihan kunnoll. Toisee koipee, siin on nyt reikii taas. En tajuu, miks se on vihane siit =O Se vaa väittää, ett koipiset on kipeet – mutt hei, täähä on semmone kivunsiirtomenetelmä niinku. Ett ei sitt särje, jos on tarpeeks isot kynsien ja hampulie jäljet, eiks? Mä sainki illall donarii ja sitt siin uudest tavismuanaski on donarii, ett aika njamskista. Raksutki on uusii, tai siis tuareit ja hyvei. Napikoitaki se laitto taas siihe pallii, mutt iha liika vähä, ku mä kerta osaan jo sen tekniika. Siit ei sillo oo hirvees hupii, ku mä nätist viäritän sitä pallii, nii ne tippuu mulle heti! Se on nähkääs tekniikkalaji. Mutt sitt toi sano, ett se onki huamenn pidempää töiss. Epist. Mutt lupas tulla aikastee kotii, puhu jotai juhlist. Mun miälest sen pitäis hakee mut mukaa. Ku se on kertonu, ett siälä on pitkii käytävii, nii mä voisin sill aikaa juasta siälä – juasta-juasta-juasta. Aatelkaa ny, hirveen pitkät käytävät ja jos sinne vaa pääsis. Ois kyll aika mageet niinku. Mutt se sano, ett ei käy. Hmph! No ei sitt, olkoo töissä ja tulkoo kotii. Mä kyll vaadin sitt hyvitykseks jotai heekkui. Ainaski viikonloppun – Poikaki on sillo vissiii tulos. Ei mull oo nyt kunno fotookaa, täält löytyy kaikee outoo *kiäh*.
Ett aikas paha, eiks, täss niinku ihmistetää! Huamisee!
------------------------------------
Vincent, taas jalassani on reikiä, Vinceeeeeeeeeeeeeeeeeeent?!
Päivän slogan: Otanhan minä kantaa maailman epäoikeudenmukaisuuksiin. Olen monta kertaa sanonut HYI asioille!
Päivän biisi: Vittu kun vituttaa
Luettua: Sujata Massey – Rei Shimuran ensimmäinen tapaus, uusioluennassa tämäkin. Minä jotenkin pidän näistä opuksista, vähän erilaista rikoskirjallisuutta. Yleensä sekä kulttuurisesti että aiheeltaan. Tietämättömille uusia oivalluksia asioista sekä yleistietoa Japanista ja japanilaisesta kulttuurista sekä yhteentörmäyksistä jenkkiperinteiden kanssa, oikein sopivaa perinteisiin dekkareihin jumittuneille eli ei paha ollenkanas. No joo, seuraahan Masseykin omia linjojaan. Tämä on ensimmäinen opus ja kannattaakin aloittaa Shimurat tästä, ihan taustoituksen vuoksi. Welhotar suosittelee, ei hirveästi, mutta kuitenkin. Paljon paashempaakin on luettu. Alvtegen-sessiokin näemmä jatkuu eli vielä löytyi yksi, Petos. Aika pelottava, enempi psykologinen jännäri. Miten hyvin järjestetty maailma ja avioliitto voi hajota kieron ulkopuolisen suunnitelman ja erinäisten yhteensattumien vuoksi. Tarkemmin ajatellen, koskaan näissä kirjoissa ei loppu ole sellainen kuin odottaisi, vähiten tässä. Aika karmeaa ja pelottavaakin siis. Alvtegenillä on edelleen tämä psykologinen silmä kuljettaa tapahtumia aina katkeraan loppuun asti. Suosittelen, hiukka varauksella, kuten aina. Kaikki eivät näistä varmasti pidä, Welhotar lukee tyytyväisenä – kunhan on luettavaa, jonka takia ei tarvitse käydä yrjöilemässä (vrt. kartanorhomantiikka ym.).
KETUTTAVAA KESKIVIIKKOA!
Vincent, taas jalassani on reikiä, Vinceeeeeeeeeeeeeeeeeeent?!
Päivän slogan: Otanhan minä kantaa maailman epäoikeudenmukaisuuksiin. Olen monta kertaa sanonut HYI asioille!
Päivän biisi: Vittu kun vituttaa
Luettua: Sujata Massey – Rei Shimuran ensimmäinen tapaus, uusioluennassa tämäkin. Minä jotenkin pidän näistä opuksista, vähän erilaista rikoskirjallisuutta. Yleensä sekä kulttuurisesti että aiheeltaan. Tietämättömille uusia oivalluksia asioista sekä yleistietoa Japanista ja japanilaisesta kulttuurista sekä yhteentörmäyksistä jenkkiperinteiden kanssa, oikein sopivaa perinteisiin dekkareihin jumittuneille eli ei paha ollenkanas. No joo, seuraahan Masseykin omia linjojaan. Tämä on ensimmäinen opus ja kannattaakin aloittaa Shimurat tästä, ihan taustoituksen vuoksi. Welhotar suosittelee, ei hirveästi, mutta kuitenkin. Paljon paashempaakin on luettu. Alvtegen-sessiokin näemmä jatkuu eli vielä löytyi yksi, Petos. Aika pelottava, enempi psykologinen jännäri. Miten hyvin järjestetty maailma ja avioliitto voi hajota kieron ulkopuolisen suunnitelman ja erinäisten yhteensattumien vuoksi. Tarkemmin ajatellen, koskaan näissä kirjoissa ei loppu ole sellainen kuin odottaisi, vähiten tässä. Aika karmeaa ja pelottavaakin siis. Alvtegenillä on edelleen tämä psykologinen silmä kuljettaa tapahtumia aina katkeraan loppuun asti. Suosittelen, hiukka varauksella, kuten aina. Kaikki eivät näistä varmasti pidä, Welhotar lukee tyytyväisenä – kunhan on luettavaa, jonka takia ei tarvitse käydä yrjöilemässä (vrt. kartanorhomantiikka ym.).
KETUTTAVAA KESKIVIIKKOA!
Kommentit