Eilen palaverissa sitten puitiin tätä Welhottaren luokittelua, työn arviointia jne. Sinne keskivaiheille sitten sijoituin, kaikinpuolin suht. kohtuullisesti, jos mietitään työssäoloaikaa Varastolla. Sain vähän kiitostakin *lievästi punastelee*. Lisäksi sain lupauksen sekä P-P:ltä että ylemmältä taholta jatkosta vuoden loppuun ja sen jälkeen vuosi kerrallansa, mikäli vakituista pestiä ei tule auki tai niitä saada lisää. Tämä siis suullisena. Sanoin, että odotan kirjallista määräystä. Luvattiin toimittaa sitten, kun asia on aktuelli. Taidan siis olla jäämässä Varaston omituiseksi oudokiksi, ei paha. Koska Herjaamon tilanne on mikä on, en mielelläni sinnekään nyt palaisi. Tässä voi kuitenkin olla ja odotella, josko sellainen ihan oikea työpaikka joskus tulisi jossakin tarjolle. Se mitä on odotellut jo pitkään ja mihin on koulutusta ja työkokemusta. Harvassa ovat, kovin harvassa!
Lisäksi eilisen palaverin jälkeen tein hommia urakalla eli avittelin taas toista osastoa. Kun ei ole kamala kiire, ei siinä mitään. Ja kerään lisää niitä lussapisteitä, hyvän naisen mainetta, muahhahahahah! Töitä riittää juuri sopivasti, silleensä, että päivittäin ehtii vilkaista eri meilejään ja lukaista jokusen lokinkin. Joskus jopa useamman. En minä muuten tänne olisikaan jäämässä. Herjaamolla kun työt eivät tekemällä koskaan lopu, äidyn tekemään aina siellä yli 9 h työpäiviä ja vaan nakuttamaan konetta, vaikka ei olisi pakko. Siellä jotenkin saan hepulin, jos on työt kesken... neitsytluonteeni, näet. (Eipäs naureskella siellä ääneen!)
Kuitenkin, kappas vaan, on perjantai! Perjantai! On tätä odotettukin, pitkä viikko takana. Yhtä pitkiä edessä. Lomaa muutama päivä vasta heinäkuussa. Onneksi taksot on tilattu hyvissä ajoin, joten velvollisuudentuntoni – hah – ajaa minut taas tänäänkin Varastolle odottavien paperinippujen ääreen ,D
Vincent on ollut koko yön ja aamun kiltti ja hiljainen kaveri, mitä nyt leikkii tuossa napikkapallolla. Olemme nyt siis sovussa. Hyvä näin, mutta ennen lähtöä täytyy taas suihkutella koko sänky erilaisilla suihkeilla, haisuleilla jne.
--------------------------------------
Purrr vaa, kavrut! Hei, vähäks mami raivostu eile ja kurmuutti munta. Ei ois siitäkää uskonu, ei se ikinä oo noin suuttunu. No, kyll mäkin tiätty tein typerästi, se pissilammikko oli kiältämättä aika iso. Ehän mä tajunnu, ett toi heti sen hiffaa taas. Miten se osaski tyäntää kätesä sinne tyynyje välii =O No sitt se vähä retuutti mua ja olin vähän aikaa lukkoinki takana. Päästi se mut heti pois ja sain sitt heekkumuanaa ja sillee. Olin mäki vähä pelästyny, nii oli mamiki. Kyll me nyt ollaa frendei. Se anto heekkui aamull ja laitto lisäks viälä toho pallii niit napikoit, ett jos mull ois päiväll vaiks siin tekemist sitte. En mä tiädä mikä muhun taas meni, sillee nyt liruttaa ja viäl mamin tyynyll >o< Sellast se vaa nyt sitt on. Nyt se alko jo puhuu, ett tekee must karvahatu, hui. Arvatkaas alkoks kutittaa tuukkii, toi viälä haajatti sitt illall. Lähti kunno karvakasoi oikee. Ett semmone flaidis meill illall. Mun pitäis muistaa, ett sänkyy ei pissitä ei kakita, mutt ku en muista! Minkä mä sille voin, ett piänii kissinaivoihi ei kaikki aina muistu miälee. Sentää kakin kuiteski lodjuu, hei. Ettei ihan kaikkee sänkyy kuiteskaa. Ett meni vaa pualet sänkyst pesuu.... ööhh, ei taida olla hyvä selitys. Täss on kuva jostai taulust, ku mami osti joltai Unikissalt. Se sano, ett käykää muutki tsiigaas niit taului, ett ne on hianoi. Mä en oikee ymmärrä muuta, mutt noi öögat on aika vinkeit.
Nii ett käykää vaa tsiigaas, se leidi kai myy niit kuvei viälä.... Huamisee!
-----------------------------------
Kuva taulusta ei ole maailman parhain, sorry. Nyt se väliaikaisesti lepäilee tuossa lipaston päällä, takana on tuki. Minusta se sopii siihen, pitää vaan siivoilla ympäristöä *huoh*!
Päivän slogan: Kun kissa pissii sänkyyn, tilanne on sama, kuin Welhotar pissisi Varastolla työpapereidensa päälle!
Päivän biisi: Sata vuotta
Luettua: Harlan Coben – Lupaus, mmm. Welhotar pitää tästä kirjoittajasta. Tämä oli taas paremmanpuoleista rikoskirjallisuutta, vaikka ehkä mitään varsinaista rikosta ei tapahtunutkaan – vai mitenkähän on, tapahtuiko kuitenkin?! Nuoret ovat nuoria ja pääsy yliopistoon tärkeää, vaikka sitten toisten hengen uhalla. Monisyinen tarina, johon tuntuvat sekaantuneen aivan liian monet tahot. Coben kirjoittaa Myronista ja hänen kavereistaan sen verran hyvin, että tämän lukisi mielellään yhteen syssyyn kokonaan. Erittäin sujuvaa, hihityttävää ja osin koskettavaakin tarinaa. Cobenia lukeneet (englanniksi siis) muistavat Myronin varmasti eli hänen oma tarinansakin jatkuu. Suosittelen kaikille psykologisen jännärin kavereille ja muillekin – koukuttavaa luettavaa, sano!
HEI, HEI - SE ON PERJANTAI!
Kommentit