Eilen nimittäin lunssapäissäni tein taas mokan, vain yhden, mutta se riitti. Siis minulle, homma palautettiin kuni koiralle. En edes yrittänyt selittää, että on pää täynnä kaurapuuroa jne. Turha selittää, ei se mitään auta ja vaikuttaisi vain säälittävältä. Joten seilasin mollin sivuille ja illalla lähetin ensimmäisen työhakemuksen. Lisää seuraa. Ei tuo ole meikäläisen paikka, valitettavasti. Ensin kuvittelin, että vain alkuun tämä on sellaista... niuhotusta jne. Että näytetään mitä tulee eteen ja muuta. Mutta tämähän on jatkuvaa alleviivailua ja niittailua *virn*. Ja kopieeraamista, eilen siis kopieerasin vahingossa väärät paprut, samoilla ihmisillä kun oli sisällä kahdet eri jutut. Eli kopioin toiset sitten allekirjoitusten kanssa, joka on Varastolla kardinaalimoka!
Turha minun on joka päivä stressata itseäni jo aamusta alkaen päivän varalle ja sitten jo illalla aloittaa sama uudestaan. Koeaikana kun tuntuu siltä, että pitäisi oikein ylittää itsensä. Kun on muutakin stressipitoista jo ennestään päällä. Ei ihme, että unet ovat kaikonneet entistä enemmän – viime yön sain nukuttua kohtuullisesti, kun illalla tein tämän päätöksen, että antipa asian nyt sitten olla. Ehkä se näyttää pahalta CV:ssä, mutta näyttäköön. Kerrankos sitä Welhotar tekee virhearvion. On sitä tullut tehtyä pahempiakin, mm. miesten suhteen ,D
Tästä asiasta tyytyväisenä nukuin siis melkein 5 h, rukseja seinään, ziitos. Kissa herätti, muuten olisin vielä nukkunut ainakin tunnin! Nyt voin sitten alkaa jännittää jälleen uusia työpaikkoja, ähh. Se nyt ei ole hirveän mukavaa, mutta nyt näytti olevan tarjolla ainakin muutama sopiva paikkakin. Että ei kun kone lämpenemään ja ostamaan postimerkkejä – osa haluaa aivan vanhanaikaiset paperihakemukset. Erääseen paikkaan jopa tiedän pääseväni haistatteluun, en vain ole varma, haluaisinko sinne työhön =O Mutta katsotaan, elämää tämä vain on!
Juhlistaakseni päätöstä ja päästäkseni irti ressistä ja raumoista, kämmäsin Huutiksesta itselleni uuden WC-pöntön kannen *leveä virn*. Delfiinejä, merta ja simpukoita – sopii kumiankkakokoelman ja kylppärin värityksen kanssa oikein hyvin. Paashkiminen on tärkeä asia, joten miksi ei tehdä sitä miellyttävissä olosuhteissa. Rapoa heti, kun istuin on asennettu, tuolloin myös kuva! Kyllä minä kehtaan =D
--------------------------------
Purrrrrrve taas, kavrut! Äh, mami sitt mitää roipentelii mulle antanukkaa! Siis hei, mull oli kaamee nälkä ku se tuli himaa, melkee pyärryin jo. Pummasin sitte safkaa, nii eiks tää antanu sitä heekkupussimuanaa, joo. Ja mä söin sen kaikki, ihan heti. Sitt tää alko väsää jotai täss koneell ja mä lojusi vaa tosa viäress. Mä luuli, ett se kerranki ois jonku aja syämättä. Nii no ei, se alko duunaa evästä vast myähemmi. Ja teki jotai wokkikanaa. Enkä mä sitte saanu yhtää – ku mä just oli syäny sen oman safkan. Ei niinku mahtunu enkä jaksunu ees pummaa *möks*. Arvatkaa, harmittiks vähäse. Must toi oli mamilt kyll aikastas kiaro temppu, tollee flöittaa mua. Itse se ahmas vähä sitä. Juu ja sitt se ahmas suklaapatukan, ei se itte sitä kerro kummiskaa. Mun pitää kertoo, joo se söi senki kokonaa. Ja sitt viälä pari kuivattuu hetelmää. Ett kyll se söiki iha kamalast. Ja piäni kissi rassu iha ilma mitää... aatelkaa mite surkeeta ja kamalaa. Siks mä yritinki herättää sen aikasi. Ei heränny! Sitt vast ku mä jolisin ja meinasin mennä kakill toho soffall. Ihme, ett se sen hiffas ja alko pungertaa itteesä ylös. Ei vaiskaa, kyll mä olisi varmaa ehtiny hiekkiksell muutenki. Mutt pitäähän orja saada liikkeell. Sitt se itteesä tyytyväisenä alko keitellä kaffetta. Sain sitt pualtoist viipsalet kalkoniiki. Njam. Orja joteski erehty.
Edelleenkää oo mun fotoi, orjall oli muit kiiruit eile. Mutt kai tääki nyt kelpaa. Hei, huamisee taas, mä painun goisii heti, kun mun ruakakuppi on taas täytetty!
-----------------------------------
Kyllä Vincent, minä oikeasti pelkäsin ns. mukavaa yllätystä klaffisoffalla, joten siihen oli jo pakko herätä. Kohta menen taas täyttämään ruokakipot päiväksi ja vaihtamaan juomaveden... Onhan ne kissin tarpeet täytettävä.
Päivän slogan: Työ on aivan liikaa arvostettu elementti ihmisen elämästä!
Päivän biisi: Melancholy Man
Luettua: Ari Paulow – Kuolonkeinu, Jesse Hackman –kirjoista nro 2. Tämä on tätä mieshömppää, suht. hyvin kirjoitettua rikosta ja rangaistusta, tekijänä tietysti Jesse H. Parempia kuin Jerry Cottonit, mutta samaa kastia ,D Rikoksia, takaa-ajoa, tappelua, naisia ja lopulta suuri sankaruus. Hmph, eli tämän kyllä lukee aika ketterästi tuossa iltalukemisena, mutta ei tämä mitään suurta kirjallisuutta ole. Yllärinä kirjan mukana myös musiikkia =o, ei kehno idea. Pahempaakin olen nimekkäämmiltä tekijöiltä lukenut, joten kyllä tämä kotimaisena puolustaa aivan paikkaansa tässä genressä. Suosittelen miehille, jotka ovat aloittaneet lukemisharrastuksena Tekniikan Maailmalla, Seiskalla ja Jerry Cottoneilla ja jo hieman kyllästyneet niihin, nyt voisi olla ensimmäisen oikean kirjan paikka. Ei – en minä ole ilkeä, minä olen realisti. Hyvät jatkot vaan kirjoittajalle ;D Eli ei paha.... Welhottaren ranking-listalla tämä on jo aika paljon!
TIIKERIMÄISTÄ TIISTAITA!
Kommentit