Koipia särkee tosi kovasti, mömelöt auttavat sen verran, että pääsen töihin. Särkyjen syynä on se, että koko alkuviikon olen kovasti toteuttanut itseäni eli ravannut kopieeraamassa, rinttaamassa ja viemässä papereita. Uskokaa huviksenne, näillä jaloilla se ei ole kivaa. Eilen iltapäivällä tuli jo toppi, aloin hoiperrella käytävällä. Toivottavasti joku huomasi, ehh... Kun odottelin sitten paluutaksoa, heittäytyi oikea koipi lonkasta asti täysin tönköksi – tätäpä ei olekaan tapahtunut vähään aikaan. Ai että ketutti ja sattui. Luulin pääseväni kotona suoraan sänkyyn lepuuttamaan, mutta mitä vielä. Hörhö ahdisteli, tottakai, omien rahojensa perässä ja tuli käymään. Onneksi hän viipyi vain hetken. En kuitenkaan odotellessa voinut edes kömpiä lotkottamaan, koska en kuule vihellystä välttämättä makkariin. Eli on postattava keittiössä. Pirskale, että tuohonkin olen suostunut. Toisaalta, minä olen ainut luotettava (hah) henkilö, jonka hoiviin hän voi uskoa rahojensa tulon ja säilyttämisen. Minä kun olen aina kotona, kätevästi lyhyen matkan päässä, enkä taatusti tee ohareita. No, ainakin joku luottaa minuun. Sen voisi jopa ottaa suosituksena – voisikohan sen liittää työhakemukseen *virn*?!
Eli tänä aamuna taas vali-vali-valitusta ja pähkäilyä Varastolta. Ei tänne Welhottaren elämään muuta kuulu. Kaksi pakettia on tulossa, jihhaa, eli tarpeellista tavaraa. Laput varmaan tulevat tänään ja toivottavasti Kummisetä voi hakea ne huomenna. Lisärapoa sitten erinäisistä tuunauksista ja vermeistä. Mitään mukavaa kerrottavaa en millään keksi. Paitsi, nyt on uni maistunut kahtena yönä melko mukavasti! Lieneekö sitten tuon reippaan lenkkeilyn ansiota, jota harrastan Varaston piiiitkillä käytävillä vai siitä, että päätin lopettaa pähkimisen koeajasta. Ainakin tuo työ vie mukavasti mehut meikäläisestä. Ja jotta tunne olisi täydellinen, flunssa muhii edelleen täällä. Ei pahasti, mutta kuitenkin. Päätä särkee, on tukkoinen ja pöhkö olo. No, ei se paljoa eroa normitilanteesta.
Sen verran on pakko kertoa, että soitin Herjaamolle ja jälleen kerran peräsin työtodistusta. Se ei ole nähkääs vieläkään tullut, eipä ole Tsadilla kiireitä. Yritin kysellä työtilannetta, kiirettä piisaa kuulemma. Ja tässä vaiheessa esihenkilö ilmoitti lievän ironisesti, että kuvittelinko muka ruohon olevan vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Tosiasiassa kuvittelin! Minä olen niin herkkäuskoinen ihminen... luulin, että voisin löytää mukavan työpaikan. Mutta ehkä vielä joskus. Kunhan nyt saisi edes sen työtodistuksen.
----------------------------------
Purvinka, kavrut! Höh, mä tajuu mitä kummallist jauhist mamiska eile mull anto. Ei maistunu oikee miltää, ihan outoo (naudan jauheliha, 7 %, toim.huom.). Semmone klöntsä ja mä söin sitä sitt koko illan, niinku välill kävi näppäsee biitin. Ei ollu oikee mun miälee, semmost kunnon lihaa sen pitäs olla. Miks ei mami semmost ostanu? Harmitti sitt, ku mä hirveesti pummin ja mami oli kilti ja antoki sitt sitä. Joo, ei se mamin vika oo, sen oma sotku oli kuulemma iha hyvää. Toi ei vaa oo kissill sopivaa jauhist sitte. No sitt illall yriti leikkii vähä mamin kans, ei se taaskaa kunnoll jaksunu. Vähä se heitteli lelui ja napikoit. Mutt sitt se kyll paijatti mua ihan täpöll ja sano, ett ei se oo kissin vika, jos mami on ihan räks-poikki ja väsyny. En mä kyll aatellukkaa, mä tiän jo noi jutskat. Mutt paijattaa se sitt jakso, mä taas tökin sitä mun kuanoll nii, ett se alko nauraa. Heh, mamiska on välill hankala saara nauraa, nii ett kyll mä oon pätevä kissi! Mä hoitelen mamii nii paljo, ku mä pystyn – mä oon luvannu sen sille ja itelle kans. Kyll se tajuu, vaiks se onki vaa ihmine. Toivottavast tänää kuiteski tulee jotai kunnon muanaa. Te varmaa aattelette, ett toi ei funtsi ku safkaa. Safka nyt vaa on tärkeet, niinku leikkimine ja väijyt ja kaikki semmone.
Tommose kuva toi löysi, kyll me kissit sitt ollaa fiksui >o< Mä en tahtonu, ett must otetaa aina niit samoi kuvei. Ett me yritetää keksii jotai vähä erilaisii. Sitt ku jaksetaa. Nyt mä painun goisii, kliffaa päivää kaikill ja huamisee!
----------------------------------
Kiitos Vincent, iltojeni pelastus, kissahoidon vakaa kannattaja ja antaja! Mihin minä joutuisinkaan ilman Vincentiä ,D
Päivän slogan: En minä ole pyytänyt kuin vähän kivuttomampaa, normaalia elämää – onko se jotenkin liikaa?
Päivän biisi: Just The Flu
Luettua: Philipp Vandenberg – Golgata-kansio, ziis, ei olisi kannattanut roudata tätäkään kotiin! Jälleen Vatikaanissa juonitellaan, mukaan on kehitelty nyt myös elinvarkauksia ja kirurgiaa, pyhäinjäännöksiä ja muuta paashaa. Erinomaisen kehno Taviskoodin jäljitelmä, eikä edes sitä, vaan erittäin kömpelöä kerrontaa ja heittelevä, omituinen ja epäuskottava juoni. En tiedä, johtuuko kömpelyys pelkästään kerronnasta, käännöskään ei tunnu olevan ihan parhaasta päästä. No, senkin ymmärtää, jos suomentaja ei ole halunnut tähän kuluttaa aikaansa. Eli en suosittele missään nimessä tuhlaamaan tähän rahaa, aikaa enkä ajatuksia. Täysin turha kirja, totaalinen floppi!
TOKKURAISTA TORJANTAITA!
Kommentit