Voihan vee, maanantai-aamu. Sataa. Helmikuun viimeinen viikko. Työpäivä. Ei siis mitään odotettavaa. Ei mitään mukavaa. Tylsyyksien tylsyys ja kaiken maailman tylsyys. Ei auta, Varastolle on lähdettävä. Siellä on sentään kuivaa ja lämmintä, sisäsiistiä.

Vietin eilisen haahuillen, torkkuen, päikkäröiden ja lukien. Kummisetäkin kävi tyrkyttämässä papereitaan, mutta olin juuri silloin menossa nukkumaan (siis ihan keskellä päivää). Hän tyytyi jättämään asiansa käsittelyn tälle viikolle ja meni kotiinsa juomaan olutta. Hmph. Että näin. Sen verran selasin papereita, että homma menikin hankalammaksi. Ei, voimme vedota vain tietämättömyyteen jne. Pahempi juttu, hän ei ole huomannut, että hänelle on päätöksestä huolimatta maksettu liikaa tukia. Eli viranomainen on tehnyt virheen maksatuksessa, vaikka päätös on ollut kieltävä =O Kiva selvittää jälkeenpäin. Eli joka tapauksessa hän joutuu maksamaan erinäisen summan takaisin, onneksi käsittely kestää n. vuoden, joten tämä ei aktualisoidu kovin nopeasti *virn*. Yritän saada valituksen tehtyä tänään, jos mahdollista. Jospa olisi illalla sen verran pirtsakampi.

Muuten täällä ei ole tapahtunut mitään. Minulla ei ole mitään kerrottavaa. En ole tehnyt mitään, en edes sitä, mitä olisi ehkä pitänyt. Jalat tosin ovat oikein söpöt eikä niitä pahemmin särje juuri nyt. Mikä todistaa levon vaikutuksesta ja lotkottamisen tarpeellisuudesta. Mielentila on kuin sää tänä aamuna, pimeää, sateista ja mitäänsanomatonta. Ei mitään odotettavaa...

----------------------------------


Purrrrrrrrrrve, kissit! Ai, ett ei niinku mamill mitää. No ei täälläkää, mutt ku kissin elämä on tämmöst. Mull on lämpöst ja mukavaa. Eilen mami leikki mun kaa, senki se tiätty unohti kertoo. Sehän on paljo jo tekemist, ett on mun kaa. Ja paijatteli mua vähä välii sänkyss, kun mä tunkesi se viäree ja nenuttelin sen kaa ja tyänsi nassun sen nassuu kiini. Ja sitt mäki nukuin. Heh – sitt mua nauratti ku mami päiväll pyäri sänkyss, mä pyärin aina sen mukan, oli helpompi löytää hyvä asento siin viakus. Ku se nukku selällää, mäki käännyi selällee. Sitt ku se huamas sen, se oliki ihan hölmön näköne. Niinku ett mitä hittii >o< No joo, mitää kunnon heekkui ei eile tullu. Ihan tavismuanaa. Tänää se lupas laittaa roipentelii, muista mamiiiiiiiiih, ottaa se sulaa nyt, ett mulleki tulee mun osa. Nii ett ei mull mitenkää tylsää oo ollu. Ihan kliffaa vaa, ett ollaa viihdytty sänkys ja sillee. Jotai toi on kyll unohtanu, mutt en viitti muistuttaa. Kyll se sen viälä hiffaa täss aamun aikan ja alkaa duuniväkertää taas. Jotai se höpötteli eile, ett suunnitelee jotai. Aina sill kyll on jotai omistuis miäles. Toivottavast se ei mitenkää liity kisseihi! Omiaa voi hoidella ja sillee, kunha ei koske mun jutskeihi ja mun elämää häirii niinku. Ett antaa olla vaa, mä oon tyytyväinen.



Niinku näkyy, leikitään välill taas. Täss ei näy, kuin hyvin mä osaan pyärii ja samall kurmuuttaa tota mun uusint leluu. Harmi! Oli aikastas hurja meno eile illall, nimittäi. Mutt hei, kliffaa viikon alkuu kaikill upeill leideill ja komeill kolleill. Huamisee...

------------------------------------------

No juu, Vincentin kanssa siis tuli seurusteltua oikein pidemmän kaavan kanssa eli onneksi kissa on siis tyytyväinen eiliseen päivään. Ja tiedän mitä unohdin, nuo triffidit täytyy kastella nyt aamulla... prle... heti päivityksen jälkeen on muistettava kastella ne ja ottaa roipentelia pakkasesta huomista evästä varten; thai-tai-kanaa! Yllättäen.

Päivän slogan: Onneksi tämän päivän jälkeen on sentään huominen!

Päivän biisi: Cocaine

Luettua: Cecelia Ahern – Ihmemaa, tarina paikasta, minne kaikki kadonneet tavarat ja suurin osa ihmisistä päätyy lopulta. Hmm, niin, tuota hömppään kuuluva, mutta ihan luettava kirja. Sisältää sen verran jännitystä ja eräänlaista maagista elementtiä, että tämän jopa voi lukea ilman tahmeaa fiilistä. En nyt menisi suosittelemaan, mutta jos eteen iskeytyy, voihan tämän todella lukaista läpi sellaisena makeana välipalana. Lena Andersson – Duck City (sota läskejä vastaan), pitäisikö tämän olla satiiri vai joku hupijuttu. Minua ei naurata, ei todellakaan. Kirja jossa läskejä salamurhataan, painoindeksipartiot käyvät ovella ja työn voi menettää sen takia tai joutua uudelleenlaihdutusleirille... Eli ei kiva eikä mukava. Julmaa ja ikävää minusta siis. Ainoana hupina tietty voisi nähdä satiirin tästä maailmanlaajuisesta törkysafkasta, jota ihan oikeastikin meille syötetään, mutta siinä se sitten olikin. Voi toki joku laihimus lukea tämän ja naureskella, mutta ei Welhotar. Tämä kun voisi hyvinkin olla karmeaa tulevaisuutta, juuri tällaista unta voisi nähdä ja herätä yöpalalle *virn*. Suosittelen siis anorektikoille ja alipainoisille, nauttikaa te, minä en voi.

                                         

                                                       MAANANTAITA!

EDIT klo 12.58: No, jollakin muullakin on ollut ongelmia HMPK:n kuljetusten kanssa, pääseekö Helsinki niistä irti! Toivoa on, lue tämä!