Olipa mukava päivä eilen, oikein mukava! Ystävä lupautui roudausavuksi, kirjaston tarjonta oli lähes kiitettävää luokkaa, halvennusalennusruokaakin löytyi ja kaikki meni jotenkin vain mukavasti. Lisäksi aurinko ! näyttäytyi pitkään ja Vincent leikki kiltiä kissaa. Apteekki tarjosi kipumömelöt ja Feliwayta halvemmalla kuin elukkakauppa. Siinä välissä ystävä kävi ostamassa kynttelinjalan Liimarista, olin hinkunut sellaista jo viikon... Sain kaikkea mitä tarvitsin ja lisäksi vielä seuraa. Ziitosta! Tämä täällä on näköjään nykyisin ilokas aika pienistä asioista.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Takso soitti aamulla ainakin 15 min etuajassa, että hän olisi täällä alhaalla. Olin jo valmiina lähtöön, joten sanoin, että odottaisi pari minuuttia, tulen kohta. Sitten autossa kuski alkoi puhua, miten hullua on, että tuosta naapuritalosta tulisi keikka heti perään. Että ensin Welhotar kirjastolle ja sitten samaan osoitteeseen takaisin. Tunnen pariskunnan, joka käyttää myös palvelua, joten sanoin kuskille, että minulla ei olisi mitään sitä vastaan, jos he tulisivat samalla kyydillä – kaikkihan siinä voittaisivat eikä kuskin tarvitsisi ajella ees-taas. Mies soittikin sitten asiakkaille ja heille tämä sopi, joten matkasimme sitten yhteiskuljetuksella kirjastolle, josta he jatkoivat Vantaan puolelle. Tässä näkyy taas Iisalamen järjestelyjen peukalon jälki: miksi ei heti samalla buukannut meitä yhteen. Nyt säästimme kaikki: me asiakkaat käytimme vain ½ vapaa-ajan matkan, kuski säästyi lisäajolta, bensaa kului vähemmän, tästä tuli vielä päivän ekoteko eli maapallokin kärsi vähemmän ,D Risuja Iisalameen, mitä hittiä te oikein taas olette ajatelleet! Paluumatkakin oli tavallista aikaisemmassa – selvisi siinä ohessa että tämä kuski puolestaan asuu itse naapuritalossa, ehhhehehh. Sanoi näkevänsä meidän ovelle parvekkeeltaan. Naureskelin vielä, että onneksi minulle jää vielä vähän yksityisyyttä, koska asuntoni on puiston eikä pihan puolelle eli hän ei näe koko päivän törmäilyjäni ;D
Kirjasto tarjosi vain 4 varausta, mutta hyllyistä löytyi oikein perusteltua luettavaa ainakin viikoksi. Residenssi siis kohentui kynttilänjalalla, jollaisen ystävä osti viime vkolla ja jota heti kadehdin. Alhaalle laitan kuvan – älkää kiinnittäkö huomiota taustaan, pliis! Apteekissa tosiaan eläintuotteet, ainakin osa, on halvempia kuin vars. elukkakaupassa eli kannattaa tarkistaa asia, kävin siis Malmin Yliopiston Apteekissa. Tämä ei ole maksettu mainos, infoa vaan kissiorjille! Rismassa oli taas varsinaiset viiskymppiset eli suht. paljon ruokaa puoleen hintaan, tavaraa, jonka viimeinen käyttöpäivä on siis lähipäivinä. Welhotar kohensi pakkasen sisältö broiskulla, tekee tänään sikasuikula-juurespataa sekä nautti eilen erikoisesta eineestä (tämä vaatii oman kappaleensa).
Ja tähän väliin sopinee kassirapo: Welhottarelle lahjotut kassit olivat eilen siis testauskäytössä – molemmat toimivat erinomaisesti. Kassien pohja oli riittävän leveä, että niihin todellakin mahtui tavaraa ja pysyivät tukevasti pystyssä oikein pakaten. Kuva alla, kassit ovat siis vielä purkamatta! Kiittelen vielä kertaalleen, kassit saivat hyvän kodin ja pääsivät käyttöön välittömästi!
Olen jo pari kertaa aikaisemmin katsellut Rismassa siikanököttejä (lue: siikanugget), miettien samalla, mitä ihmettä ne ovat. Nökötit kun eivät yleensä kuulu meikäläisen ostoksiin, eivät mitkään nökötit. Nyt nämä siikanökötit olivat 50 % halvennuksella ja pakkohan oli ostaa yksi paketti. Päätin samantien syödä ne lauantain lounaaksi. Ja ylläri-pylläri: Welhotar nimeää nämä omalta puoleltaan Welhottaren Vuoden Eines –kilpailun voittajaksi. En käytä paljon eineksiä (pakkasessa saattaa olla joskus lihapulleja, nyt on Liiterin kevätrulleja ja Riitan Herkun pizzaaa!), joten tämä oli kyllä ehdottoman positiivinen yllätys. Nökötit maistuivat oikealle kalalle, niitä ei ollut pilattu liialla valkopippurilla eikä suolalla, ei myöskään paksulla paneroinnilla. Eli kalan kaverit, jotka kaipaavat jotakin pientä valmista, tässä hyvä vaihtoehto! Tästä voipi vielä tarkistaa tiedot, ainoa huomatus tulee tuosta, että valmistaja käyttää sekä suomalaista että kanadalaista siikaa. Ymmärrän asian kyllä niin, että kotimaista siikaa ei ehkä aina olisi riittävästi tarjolla valmisteen tasaisen tuotannon ylläpitämiseksi... Nökötit kärtsäsin rapsakaksi öljytilkassa valurautapannulla, kylkeensä ne saivat jauhoisia kuoripottuja sekä sienisoossia. Mahdottoman hyvä lounas näistä emmeistä, yllättäen!
Ja taas, yllättäen, ruuan jälkeen vedin puolen tunnin unoset. Jossakin vaiheessa iltaa, lukemisen, nettailun ja kaffittelun ohessa sain energiapuuskan, jonka hyödynsin imureeraaamalla residenssini. Täksi päiväksi jäi vain pölyjen kuriin saattaminen, eiväthän pölyt illalla näy *puolustelee* ja pienet pakolliset toimet. Pesin koneellisen pyykkiäkin jossain välissä. Lisäksi hellittelin Vincentiä koko viikon edestä. Kissi tuntui kovin tyytyväiseltä eloonsa ja oloonsa, myös nököttimaistiaisten jälkeen! Oli viihdykästä lepuutella jalkojaan sängyssä tyynypinon päällä ja lueskella ihkaoikeassa päivänvalossa. Valo on ihmeellinen asia, ikävänä puolena se, että residenssin likalaikut ja pöly tulevat ikävästi enemmän näkyville.
Unetus ei näytä korjaantuneen. Se vaatinee kuitenkin kipumömelöä illalla. Tänään siis varmaankin tulee päikkäröityä ja lepuutettua mahdollisimman paljon. Ja otan piruuttaan sen ylimääräisen kipumömelön jo illalla. Varastolle aion joka tapauksessa huomiseksi, kiusallakin!
------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! Orja kävi sitt kaupoilla, joo! Mä sain hei kana- ja riistapuukit, iha hyvei. Sitt mä sain tiätteks te aamull sitä mun heekkumärkäsafkaa pussist, mitä saa vaa tosi harvon. Ja sitt mä sain maistaa semmost outoo fisujutskaa, mist mami toss jo skrivas. Se oli kyll njamskista, mä oisin syäny sitä enemmänki, mutt mami ei uskaltanu antaa. Se pelkäs ett mä oksun, mutt hei, ei oksust tiatookaa. Mä luulen, ett mä voisin syädä sitä enemmänki, jos orja ostaa sitä joskus lisää! Ja sitt mamiska paijatti mua eile tosi paljo. Mäki heittäydyn tosi rohkeeks. Mami loju toss sänkyss nii mä menin ja pökitin mun nenull sitä nassuu, se nauro ja mä vähä pelästyn. Sitt mä tein sen viälä uudestaa ja menin ihan siihe pää viakkuu paijatettavaks ja päähiarontaa varte. Mmmmmmm. Me tykätää! Vaiks mä muute oonki vähä semmone, ehhh, niinku kai hankalaki, sanoo jotku, nii mä tykkään mamiskan paijatuksest. Ku se osaa antaa mulle sen rauhan kuiteski. Tehä tiijätte... en mä oikee osaa selittää. Mutt kamalan kilti mä oon nyt ollu! Ihan varpisti. Ja mamiska on ollu mulle nyt erityise kilti, ku se viikoll on ollu nii väsy ja sillee. Meill oli tosi kliffa ilta eile ja nukuttii toss mutkill molemmat. Taas vaa mami joutu pönkii ylös karmee aikasin. Mä nyt menin jo takasi goisii, ku sain mun aamuheekut. Mamiiiiiiiiiih, tuu viakkuu, jookosta. Mä annaki mamill ton kuvatilan vaihteeks. Ett kaikill kissinkoill oikee mukavaa ja heekkupitost söndaagii viälä – kyll on kiva olla kissi!
--------------------------------------------
Kyllä minustakin olisi mukava olla kissa! Kateeksi käy mm. nuo unenlahjat, palvelujen pelaaminen jne.
Päivän slogan: Ikuinen elämä olisi aika helvetillistä!
Päivän biisi: Marijuanaville =b
Luettua: Judith Lennox – Kaikki sisareni, 1900-luvun alun tarinaa perheen sisaruksista ja heidän kohtaloistaan. Hömppää, mutta oikein luettavaa sellaista, mm. luokkaeroista, naisasiasta, naisen oikeudesta koulutukseen ja omaan ammattiin, perheen vaikutuksesta. Erinomaista ajankuvaa aina I maailmansotaan asti. Suositeltavaa hömpähtävää siis, viihdyttävää lukemista kaikille. Ei ihan lempikirjoja, mutta tätä voi lukea niin monelta kantilta katsoen... Mikko Rimminen – Pölkky... ehhh... olipas ylläri ,D Positiivinen siis, mutta miten voi mies kirjoittaa tällä tavalla ja saada siitä vielä mielenkiintoista tekstiä aikaiseksi. Tämä on koettava ja luettava, muut saa selittää
SUUNNITELTUA SUNNUNTAITA!
Kommentit