Nonnih, nyt on sitten kaksi työsopparia, molemmat vuodeksi. Miten minä taas tähän jouduinkaan? Yritän nyt käydä neuvotteluja, että voisin olla virkavapaalla toimesta, jota ei olekaan... ainakin puoli vuotta. Esihenkilö on lomalla ja palaa huomenna. Hän tuntui olevan lievästi myötämielinen asialle. Kuitenkin, hän ei sitä päätä ja suhteeni tuonne ylemmäs ovat kehnohkot. Olen siis kuitenkin lupautunut muualle 1.1.08 lähtien - joka tapauksessa. Kävi miten kävi. Mutta neuvottelut siis jatkuvat huomenna, lisää asiasta tuolloin. Sama Welhotar-aika, sama Polgara-kanava!

Kuljetusten osalta tuo muutos ei vaadi mitään muuta kuin uuden työsopparin toimittamista, se on varmistettu. Muuta ei olekaan. Paitsi että nimityskirja on siis tulossa. Alkuun puoleksi vuodeksi ilman koeaikaa. Kaikki ikälisät. Täytynee soitella vielä veropuolelle ja tarkistaa tilanne, pitäisikö muutella rosentteja. Ei kai tässä muuta, keräilen tänään osan papereita. Haikeus vallitsee, mutta jos ajattelen muuttoa täältä pois, joka siis todella on edessä... grrr... Tarkoitan siis sitä, että Herjaamohan ihan fyysisesti joutuu tuotapikaa evakkoon. Ja kukaan ei tiedä, minne tavarat raijataan.

Welhotarta on myös lahjottu, työkaverit T. ja N. sekä Naksu-kissi muistivat minua ja Vincentiä - saatiin hiano heekkukori, joka sisälsi Welhottarelle karkkia ja juovuketta sekä Vincentille tavallisia heekkuja. Ziitosta hirveästi, olin ihan otettu. Minä kun vaan jotakin pientä jakelin, siis sillensä! Lisäksi sain Hörhöltä ja Hörhön kaverilta kassillisen muonaa, ihan oikeaa ruokaa siis. Olivat käyneet joulujakelussa ja tämä ei kelvannut heille. Siis olisi muuten kelvannut kyllä, mutta ei ole paikkaa, missä ruokaa valmistella. Eli minulle tuli kassillinen kaffetta, makaroonia jne. eli se EU-evästyyppinen systeemi. En pistänyt hanttiin, meillä syödään kaikkea mitä saadaan. Eli ziitosta vaan sinnekin. Siinä se nähdään, köyhät kantavat toisillensa vähästäänkin!

Tässä täytynee keskittyä tällä vkolla sitten kirjoittamiseen. Eilen jo vähän hätyyteltiin sieltä lehdestä. Juu, juu, nou hätä, en ole vielä aloittanut, mutta materiaali on valmiina. Tänään tulee yksi ystävä käymään, mutta ehkäpä jo huomenna... Jos dead line on 7.1., ei tässä nyt voi hirveä kiirekään olla!

Työ-nimisestä pakkoliikkeestä sen verran, että ne näyttivät olevan täsmälleen siinä päivässä, jolloin jäin sairikselle. Ei hyvä, ei mukava. Eilen alkoi taas ahdistaa ja särkyillä. Makasin taas kotona tunnin-pari pimeässä peiton alla puolinarkoosissa ajattelematta yhtään mitään. Helpottaisikohan edes tämä, kun täältä pääsee pois?!

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Arvasin, siis hei mä arvasin, ett mami huiji. Ei siis tommosii hyvii päivii voi kertakaikkiin olla jatkuvasti. Eile siis ei tullu mitää heekkuu. Orja tuli himaa ja kaatu sänkyy. Ei heekkuu, ei mitää. *möks* Juu, siis näytettii hianoi kissanmuanii, mutt ei annettu  ees niitä. Ku siis oli kuulemma vanhoi muanii. No, kuka hei syä vanhoi muanii, jos kerta on luvattu fisuu ja näkyy kaikkee heekkuu. En tajuu, en! Oon katkero siis. Enkä tykänny taas yhtää mamiskast. Ei sekää kyll mupeltanu mitää muut ku kaffetta eile, teki se jotai eväst, mutt ei ollu mun jutska. Ei haisunu hyvälle siis. Jätin sitt pummaamattaki ja kissinmuana syämättä. Söin vaa napikat. No, aamull sitt kyll maistu, ku mami laitto uutta kissiruakaa. Ja vaihteeks, joo, lupas laittaa illall vaiks fisuu. Näkis ny vaa! Mä en hei unohda tätä! >o<

Juu, ei ehtiny-viittiny orja ees ottaa kuvei. Piti sitt ettii tämmöne, eiks näytäkki aika viihtysält? Ett näi, mutt hei, huamisee. Mä jään nyt funtsii, mitä mä keksin toll mamiskall, ku se tulee taas himaa...

----------------------------------------

Vincent, kiltti, ei mitään keksintöjä! Minä lähden kohta keittelemään kaffetta, osa porukasta on jo lomalla, joten se lienee minun tehtäväni.

Päivän slogan: Sivullisuus on tunne siitä, että tämä kaikki ei ole minua varten.

Päivän biisi: Stand By Me

Luettua: Uusioluennassa kirjapuutoksen vuoksi Liza Marklund - Uutispommi, pitää vieläkin pintansa. Täytyy kyllä myöntää, että Marklund kirjoittaa nykyisin huomattavasti paremmin... ,D Asta Tillander - Ammagaru, Aune Hynyn elämä, minä luin tämän tuosta uskontopuolesta niin hirveästi piittaamatta. Lähinnä kiinnosti tuo elämänkertaosio ja sikäläinen kulttuuri eli yksinäisen suomalaisnaisen eloa 50-luvun alussa Intiassa, lastenkotien ja koulujen rakentaminen ja kehittäminen lähes yksin melkoisen byrokratian ja hankaluuksien keskellä. Mielettömät voimavarat tällä leidillä!

                               

                          TIKKAMAISTA TIISTAITA!