Minähän sanoin, että tästä tulee mainion lastenkirjasarjan aiheita... tänään siis on käynti fysiatrilla. Tosin olen hieman, ihan vähän vaan, aikaisessa. Eli kuljetustuki menee vars. umpeen vasta kesän alussa, mutta parempi nyt, kun olen tässä lähellä ja pystyn käymään ruokiksen välissä tuolla istunnossa. En nimittäin tarkistanut päätöstä, se on todellakin voimassa vähän yli vuoden. Epämääräistä, parempi olisi joku selkeä aikaraja, että voisi ajoittaa asiansa aina sen mukaan. Taidan nyt laittaa anomukseen suoraan sen ajan, että voisi sitten ajoittaa muut toimensa taksojen *huoh, taas* mukaisesti!

Niin, esihenkilö saapuu tänään töihin ja ilmeisesti päättää sitten, mitä esittää kohtalokseni. Edelleen mietin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että ei kai nyt missään muualla itseään kiusatakseen tee 9 h työpäivää joka päivä, saa siitä itseään sairaaksi ja taas jää sen takia sairaslomalle. Että jos edes ns. normityö toisi jotakin helpotusta... jää nähtäväksi. Ainahan on olemassa ne 500 päivää ,D

Eilen kävi taas kaveri kylässä, Leidi Joka Ei Pidä Kissoista. Muuten ihan mukava, kyllä. On se kiva, kun ihmiset tuovat tarjottavansa mukanaan. Tämäkin herkkupeppu toi sellaisia emmeitä, joita meillä ei nähdä kuin unissa. Hah, ostoslista sen kuin kevenee. Kohta listalla on vain kissatavaroita ja ihan pakollisia emmeitä, kun meillä ei kinkkuja eikä j-ruokia harrasteta! Viikunoita on saatava lisää, olen syönyt jo kaikki - ne olivat äärettömän hyvejä. Lisäksi joku sai minut eilen syömään karkkia, yleensä en syö semmoisia. Nyt rouskuttelin menemään muutaman karkin ja lisäksi pienen suklaapatukan. Outoa, vai oliko se vain hermostusta?! Leidi oli tyytyväinen, hän sai taas kasan maripaitoja (joita siis himoitsee) erittäin edukkaasti. Lisäksi kuulin ns. tuoreimmat jutut. Niin hänkin luuli kuulevansa, tosin tahallisesti tai tahattomasti sensuroin kaiken, mitä hän ei kysynyt, ehh... Työasiasta toki kerroin, hän kannatti lämpimästi.

Grr.. konekin alkaa kudhuilla, liekö ihan tarkoituksella. Tietää hyvän huolehtijan lähtevän muualle. Ei suostunut avautumaan nätisti. No, tarkistin helpparista, koska pönkkä ei ole vielä talossa. Erään epämiellyttävän ohjelman päivitys on ajettu yöllä ja siinä on ollut hankaavuuksia. Lienee sitten jumittanut tämänkin myllyn. Kylmästi buuttasin ja räpelsin tämän käyntiin niin, että ainakin päivitys tulee tehtyä. Muusta sitten viis, kuus tai jopa seitsemän! Nih!

---------------------------------------

Purrrrrrve, kissit taas! Nonnih, siis hei, taas on tapahtunu, joo! Ekaks - mamiska on vihaskana. No, mä en siis saanu sitä hereill, en vasta ku lähempänä neljää. Se vaas huus ilkeit ja semmost ja sihisi... mä sitt kävin taas heittää piäne lirun sinne yhtee tiättyy mestaa. Mitäs ei Kummisetä ostanu sitä suihkutetta sille. Itte saa kärsii ku ei kerta herää, vaiks piän kissi ois heekkujen tarpees. Nih. Nii ni sitt ollaa mulle vihaskana koko aamu. Joo. Höh. Ja sitt illalki taas kävi se naine, se joka inhoo kissoi. Se heti sano mulleki, ett kissi pois kassin viärest ja joka paikast ja sen viärest ja sillee. Tajuutteks te ollenkaa, siis et joku voi inhoo meit kissoi. Mä en tajuu! No ei mamikaa oikee. Vähäks se teki vinkeest. Ne nimittäi söi sitt heekkui ja sitt sill naiselt jäi jotai lihas syömätt, nii ni mami anto sen mulle. Ett pitää kissinki vähä heekkuu saada. Se jäi kattoo ihan moilasena se kissivihanainen! Ei oo kai tottunu tommosee. Onneks se ei ollu kaua. Kyll mua nyt sitt kuiteski vähä harmittaa, ett pitiks mun yälä mennä merkkaa sitä piäntäkää jutskaa. Ois se mami siit kuiteski noussu koht... vähä on onee ole *nolo kollivirn*. Mutt jos mä vaiks keksisi jotai kliffaa siks ku mamiska tulee himaa...

Täss mä vähä niinku putsin itteeni ja meen koht goisii, eihä kukaa voi siis olla mulle vihane, jos mä oon näinki nätist. Ja illalki mamiska paijatti mua ja sillee. Tarttee nyt kumminki yrittää ees olla kilti, joo. Huamisee...

--------------------------------------------

Vincent, unohdit kertoa julkisista jukkaoksuista keskelle lattiaa, luvattomista retkistä ruokatarjoomusten sekaan jne. Hmph! Tästä puhutaan vielä, nyt minä jään odottamaan kaffetta!

Päivän slogan: Erilaisuuden tunnistaminen on pelottavaa - siitä on syytä vaieta.

Päivän biisi: Runaway

Luettua: Juhani Seppovaara - Mopolla Suomeen, varsin nostalginen matka ;D Pappa-Tunturilla pohjoisesta etelään päin. Ajatuksia, muistikuvia, tarinoita, tavattuja ihmisiä, jotka oikeasti asuvat maalla jne. Welhotar piti - kirja on helppolukuinen ja kaunis, herättää muistoja. Ainoa miinus kirjan taitolle, kuvat alareunassa vierekkäin eivät ole kiva ajatus! Ähhh... Muuten suositan kaikille. Stephen Kuusisto - Kuulokuvia. Ajatuksena erään naisen kysymys "Miksi matkustaa minnekään, jos ei näe mitään?". Tässä Kuusisto kuvaa omien matkojensa ja elämänsä kuulomuistoja, hauskoja, traagisia ja varsinkin musikaalisia. Suosittelen, kaunista kieleltä, hienosti kuvattuja äänimuistoja läpi vuosien!

                              

                        KEKSELIÄSTÄ KESKIVIIKKOA!