Niin, Wanha Niittaaja, tuo salamyhkäinen ja arvaamaton kaveri iski sitten juuri sukupolvien vaihtuessa. Klaaniin tuli uusi jäsen, toinen poistui! Kummisedän ja tietysti myös W:n äiti kuoli eilen klo 13.10, rauhallisesti, kauniisti, ilman kipuja - mistä olen tosi iloinen. 86-v. on pitkä ikä, mutta itku silti tuli. Hän oli koko klaanin johtajatar, ylläpitäjä, hengetär vielä sairaalassa ollessaankin. Vielä su hän ehti nähdä vauvan kuvat ja oli kovasti iloinen. Sitten eilen iski massiivinen infarkti, onneksi morkkua tuli sen verran, että ei kipuja ollut. Kummisetä & sisarensa ehtivät vielä pariksi tunniksi jopa viereen. Sie mamma, sie lähit vähä turha noppeest sinn yläkerttaa pittää muit kuris! Kerroha sie terviiset pojalles, ja piä seki siellä järjestykses, ettei se kaikkii tyttölöi siell pelmuuta! 

Eli tuli sitten valvottua eilisyö melkein kokonaan. Josta toiseen asiaan. Welhotar jää sairaslomalle neuropsykon(kin) suosituksesta, ainakin täksi ja ensi viikoksi. Asia järjestyi melko kivuttomasti. En minä enempää kyllä nyt olisi jaksanutkaan. Olen melko väsy, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Lyhyesti sen verran, että huomasin testeissä itsekin selkeästi väsymyksen vaikuttavan toimintoihin, osittain myös tietyn tyyppisiin keskittymistehtäviin. Näistä rapoa myöhemmin. Psykkalle järjestynee myös aika jossain vaiheessa ja neurolle uusi aika. Joten turvallisissa käsissä ollaan. Itse asiassa, tämä neuropsyko ja toimintaterppa ovat ainoat, jotka ottavat Welhottaren vaivat edes jotenkin tosissaan =O

Tämä sairis helpottaa kyllä nyt kaikkia tilanteita, suorastaan hurjan paljon! Pääsen edes yrittämään keskittymistä tenttiin. Lisäksi, ylläri-ylläri, Suuren Haastattelun päivälle tulikin yllättäen myös työhaastattelu, ne ovat sopivasti peräkkäin. Stressiä ja jännitystä siis riittää ihan jaettavaksi asti, ziitosta vaan! Mutta jos tässä jotakin saisi nyt tehtyä ja edes leposteltua ja nukuttua viikon aikana, hyvä olisi. Kummisedän kanssa täytyy nyt ainakin viettää enemmän aikaa, se on ihan selvää...

Ja ettei aivan väninäksi menisi, humputusasioita lopuksi. Hakis on Hakis, juu. Welhotar tuhlasi! Belgarionille tuli täysi setti haisutuotteita, joita isänsä ei pääse kokeilemaan, samaa sarjaa ja jopa minun nenääni sopivia. Lisäksi vähän oheistuotteita, joilla lahjotaan pari työkaveria. Siis semmoisia pieniä juttuja, ei mitään oikeita j-lahjoja. Hallissa sorruin tietysti roiskeisiin (juu, Kummisedälle ja Vinskille, itselle ihan vähän vaan) ja vähän muuhunkin. Kun vielä jalat olivat kohtuukunnossa tein pienen kierroksen ympäristössä - ja mitä minä löysinkään!? Jotain, jota olen etsinyt jo pidemmän aikaa, paikka jossa on myytävänä KUMIANKKOJA!!! Welhotar tietyistä syistä sortui tähän:

Suorastaan herkkä ja siisti, mutta myös huolehtiva olemus viettää nyt aikaansa tuijotellen minua kylppärissäni! Onnitteluja vastaanotetaan... ,D Ja kavereita hänelle hankitaan taas tilaisuuden tullen.

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Ei kuulkaas oo ihmeitte aika ohi - mamiska toi mulle tuliaisii, iha omii. Tai siis niinku hirveen kekosen lihaa, semmose oikee pussuka kaikkee heekkuu. Sitt se kaiveli siältä mulle kalkonii ja semmost ihan oikeet lihaa (paahtopaistia, toim.huom) ja vaiks mitä. Ja mä sain hei syädä nii paljo ku mä melkee jaksuin. Sitt mami sano, ett ei ihan hirveesti enää, ett voi mennä masu sekasi. Ja mä muistan, milt se tuntu, nii ett mä lopetin ihan suasioll. Ja menin masun viäree goisii, mmmmm. Oli kiltiä, kilti mun mami >o< Mitäkähä se ostais mulle sitt pyhiks, ku se puhu eri fisuist ja jostai Pojan kans jo, ja siänist ja kaikest. No siihe on aikaa! Hei Kulkuri, kliffaa ku sä kävit jättääs juttuu mulle. Hei mä tiädän noi ihmispennut, niide ääni ON tosi erilaine kuin kissipentuje. Ja vähä isompana ne voi käydä repittää. Mutt hei, ton ihmispennu vanhemmill on jo kaks omaa kissii, ett voi olla, ett siit ihmispennust tuleeki iha ok. Ei kyll voi olla varma. Oon mä kuiteski vähä ude.... Kulkuri hei, oleks sä muute kans tämmöne tyylikäs oranssi vai minkä värine sä oot? Mä joteski kuvittelen sut oranssiksi? Voisit vähä kertoo, sen mä kyll uskon, ett sä oot komee ja ainaski tehokas katti! Pidä säki kuule ne orjat, ainaski se sun iskä siäl järjestykses. Katos muute näist himahommist ei tuu mitää! Eiks?

Mamin kävi kateeks, ku mä otin relaa matoll *kollivirn*. Hei, kliffaa Itsenäisyyspäivää kaikill Lokistanian itsepäisill leideill ja kolleill kans! Palataa asioihi huamenna.

-------------------------------------------

Vincent oli onnesta kankeana saadessaan kerrankin todellisen lihavalikoiman. Onneksi pidin pääni, enkä antanut syödä ihan kaikkea... seuraumuksen muistaen, nenässäni ja pyykkikoneessa tuntien.

Päivän slogan: Elämä kulkee kuin raiteilla ja silti jäät lopulta junan alle!

Päivän biisi: Jo Karjalan kunnailla lehtii puu (muistovärssynä!)

Luettua: Benjamin Kunkel - Jumissa, ehheeh, Welhotar suosittaa kaikille. Varsinkin, jos olet joskus pähkäillyt päätöksissäsi! Tätä voisi luonnehtia vaikka romaaniksi aikuistumisesta, mutta ei nyt sentään... ;D Tragikoominen, hyvin kirjoitettu romaani nuorista aikuisista, päähenkilönä Dwight, joka ei ole täysin tavallinen (normaali?) hänkään. Tarinaan sisältyy mm. mielenkiintoinen lääkekokeilu, erikoinen matka, ihokarvojen poistoa ja muuta mielenkiintoista ja uteliaisuutta herättävää. Kannattaa ehdottomasti lukea, jos eteen sattuu.

                               

                        KELIRIKKOISTA KESKIVIIKKOA!