Taas varhainen herätys. No joo, pitikö sitä ottaa iltapäikkärit välttämättä? Piti, kun väsytti, särkijuilijomotti! Ei kaikkea voi laittaa jonkun fibron piikkiin, jos kauppa-kirjastoreissun, ruuanlaiton, kotihommien ja yksien verhojen silityksen jälkeen ei yksinkertaisesti enää pysty kävelemään. Ei pysty, kun sattuu ja jalat menevät alta. Belgarion todistaa. Melkein pelästyi, meinasin vetää ketoon iltapäivällä pariin otteeseen. Ei kiva eikä varsinkaan mukava! Vietin siis loppuillan lepuuttaen.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kiitos kirjaston, lukemista on todellakin taas riittävästi! Wau, tarjonta oli runsasta ja laadukasta. Kaupat eivät sitten tarjonneet ihmeempää. Paitsi roipentelijauhista 50 rossan alella, ostin pakkaseen. Ja Liiteristä sai omenapäärynöitä vielä ;D Jotakin kalahommelia ostin myös sieltä, ei puikkeleita sentään vaan uunijuttua. Toivottavasti se on edes hyvää, en ole kokeillut aikaisemmin. Belgarionille väänsin tagliatellea ja naudanjauhiksesta kunnon kastikkeet, mukaan ympättynä tietysti tomaattia, valkosipulia, porganaa, oviilien loput, peston jämät, karria ja chiliä. Kissa sai ensin oman osuutensa. Ruoka oli hyvää, tod. hyvää, molempien mielestä siis. Ja kaffetta ja viipsaleet limekakkua. Lisäksi olin ostanut pussukat minisuklaapatukoita, joita piti maistaa. Jäks, luulin paljon pienemmiksi, ne olivat yllättävän isoja sitten. Minulle olisi riittänyt niistä puoletkin. Hyviä olivat, makuina tietty kookos ja toffee, riittävän ohut suklaapäällys, ovat myös Belgarionin suosikkeja. Siis nehän oli tarkoitettu Belgarionille eväiksi ensi vkoksi, kunhan vain halusin tarkistaa koostumuksen ja kelpaavuuden, ehh? Lisäksi yksi – uusin – Pratchett lähti Belgarionin mukaan. Hän oli niin kammokade muutamasta kirjasta, että melkein väkisin tyrkkäsin tuon nyt mukaan! Tosin hän vastaa siitä hengellään, koska se on lainattu minun kortillani. Ja jos Welhottarelta vietäisiin lainausoikeus, hrrr......... kammottavin asia, mitä voisi tapahtua! No juu, kirjalla on kk:n laina-aika, joten minä ehdin sen lukea viikon-parin päästä aivan hyvin.

 

Ai että muuta, no, Belgarionin kanssa on vaan mukava jutella. Ja lopultakin jaksoin seistä ja silittää ne verhot. Belgarion kiipesi ja ripusti. Nyt on nätit, siis omasta mielestä. Tulee lämpöisempi olo sisälle, kun on mukavammat värit  talvea vasten. Lisäksi pyykkäsin ison koneelllisen käyttövaatetta ja ne verhot ja vähän kissavahinkoja (ruokapuolelta siis). Muuta ei sitten jaksanut, ei todellakaan. Miten voi olla (juu, minä taas vänisen), että menen niin repopoikki näistä pikkuhommista. Jossakin ON jotakin vikaa, sitä ei vaan kukaan ole löytänyt. Tod.näk. lekurit luulevat, että minä vaan valitan ihan huvikseni... no en perkele soikoon tosiaankaan! Eikä tuolla kuntoisuusselvityksessä taatusti tule mitään esille, vaikka kuinka yritän. Pitänee yrittää vielä puhua sen hra Fyssan kanssa... jäks!

 

Tänään taas vuorossa kosmeettinen siivous ja pakkotoimet huomenna alkavaa työviikkoa varten. Muuta en kiusallanikaan tee. En, jos ei iske hirmuinen tekemisen tarvis. Toivottavasti ei. Tahtoo tänään makoilla ja lukea, mahdollisesti nukkua. En pidä noista aamupäikkäreistä, niillä yleensä näytetään niin ikäviä nonareita. Eilen aamulla esim. sellainen, missä sekä  Kummisetä että Belgarion kiusasivat minua ja olivat ilkeitä! Heräsin itku kurkussa  =(

 

--------------------------------------------

 

Terrrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Mull oli taas eile tosi kliffaa. Poika tuli jo sillä aikaa, ku noi oli jossai kaupois. Mä sain olla kaksistaa Pojan kaa, mä valtasi sen viakust paikan tost pikkusoffast. Me sovitaa jo siihe hyvi. Siis sillee, ett mä jos suastun siihe, ett mä en meekkää keräll vaa leikin sellast pitkää kissaa,  nii ni molemmat mahtuu siihe oikee hyvi. Ja sitt siin on mukava. Ku Poika antaa mun olla rauhas, sitt sill on nii ihanat Sukatki! Oikee hianot ja hyväntuaksuset, mmm. Ja sitt tuli mamiska, kilti mamiska joo! Hei, mä sain oikee ison biitin semmost hurrrrrrrrrrrrrjan hyvää jauhist. Ja sitt se oli ostanu meill roipentelijauhist ja donarii ja fisuu ja taviskissinruakaa ja pussiruakaa ja napikoita ja kissinpuruja. Ihan kaikkee mulle. Hei vähäks mä olin innossaa, mull oli nii paljo heekkuu ja kaikkee. Ja vahinkos mami oli löytäny yhe hiirulo, vaiks mä jömmasi sen. Häntä silt on häviksis, mutt kyll se silti toimii iha hyvi. Ja sitt ku Poika oli jo lähteny, me otettii snadit päikkärit, mä nukuin ihan mami viäress. Ja illall viälä mä sain sitä hyvää pussiruakaaki! Ett kaikki on taas niinku hoidoss, ett kyll edellee hyvin koulutettu orja on kissitaloudell iso ilo, sano. Tänää mami ottaa sen inhopölkkäri esii, en tykkää. Yks hyvä juttu siin on, sillo löytyy aina iso kasa mun lelui *kollivirn*.

 

 

Täss on toi Zepa-täti, kilti, kilti täti seki, tehny must tommose hiano kuva. Upee, hiano. Mamiki yritti, mutt sill ei ollu omei kuvei. Torpso ei hiffanu, ett ois voinu käyttää mun kuvei. Kiitti vaa hurjast, hei, mä oon aika taidekas otus >o<   Ja nyt aamutirsoill, huamisee....

 

--------------------------------------------------

 

Kyllä, olet sinä taidekkaampi otus kuin minä, myönnetään. Ja kuva on hieno – kiitosta vaan minunkin puolestani! =D

 

Päivän slogan: Elämä hymyilee – valitettavasti vain kaikille muille!

 

Päivän biisi: Helvetistä itään

 

Luettua: Gunnar Staalesen – Nainen jääkaapissa, lopultakin kirjailijaa suomennetaan, tämä on kyllä vasta kolmas! Mukavaa... Tässä hyvin chandlermainen esitys rujoista Turskalandian öljykaupungeista, elämänmenon muuttumisesta ja tietysti – rikoksesta. Mahdottoman hyvä esitys, suosittelen kaikille! Nora Roberts – Morriganin risti,  kirjailija näyttää taas erään puolensa. Tässä siis vampyyreja, irlantilaista mytologiaa ja aikamatkailua sulassa sovussa. Kuulostaa omituiselta, mutta toimii kohtuuhyvin. Tosin maneerit ovat tunnistettavissa eli sekshiäkin löytyy kaiken taikomisen, vampyroinnin, taistelujen ja muun mukavan lomasta. Suositellaan niille, jotka em. teemoista pitävät sekä Robertsin hömppäfaneille – että osaa leidi vähän muutakin! Ei suurta kirjallisuutta, mutta jaksoi viihdyttää Welhotartakin hiukkasen aikaa.  Riitta Jalonen – Veteen pudonneet, pienen tytön ajatuksia ja sisäistä elämää. Tulkitsee myös  perheen ja lähimpien sisäisiä suhteita. Pienoisromaani, mutta sisältöä enemmän kuin voisi kuvitella. Suosittelen siis!

 

                                  

 

                          SITÄ SAMAA - SUNNUNTAITA SIIS!