Hah – huomenta! Ei naurata, ei. Herätys kävi vähän klo 2 jälkeen, ei enää unta. Särkyä ja juilimista vaan. Ai kun saisi olla kotona ja mennä uudestaan nukkumaan muutaman tunnin päästä. Mutta kun ei niin ei. Se nyt vaan ei käy. Tänään siis leikitään taas opiskelijaa koko päivän. Illalla tulee vielä Kummisetä opeamaan. Minen kohta jaksa – no tätä kestää tämä viikko. Siis parhaassa tapauksessa. Sitten olen tästä melkein vapaa, yksi juttu vielä joulukuussa ja kas, Welhotar on Welhotar! Näyttökansio on valmis. Palautan sen tänään. Pitäkää nyt niitä kaikkia mitä-ikinä-haluattekaan pystyssä, mistä eilen jo huomautin – se on kestotoive tälle vkolle!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eniten tällä vkolla pelottaa se, että saan myös tämän kaikilla jylläävän flunssan. Belgarion kävi ja aivasteli, Kummisetä oli eilen jo kuumeessa illalla. Hitsi, kun nämä basiliskot ja Herjaamon omat yhdistetään, saadaan koko Suomen flunssakanta! Ajatelkaa vähän: intin hevosflunssa (oikein hyvin muhineet viirukset), Kummisedän työpaikan (erinomaisen suuri organisaatio) ja Herjaamon oma kanta.  Ziis, tällaiseen cocktailiin kaatuvat koko maan palvelut! Suotavaa olisi edes sairastua vasta vkonlopuksi tai ensi vkolla. Minun on ihan pakko päästä torstai-iltapäivällä siihen samperin tenttiin, muuten niin väliä. Troppaan tietysti ahkerasti, mutta kun taksojakin joutuu märissään ja kylmissään odottelemaan pitkin kyliä ja tantereita... Ei kiva, ei mukava! Nenässä kutittaa jo oudosti, pelottaa!

 

Muuten tässä mitään ole ehtinyt edes ajatella. Herjaamolla oli eilen töitä liiankin kanssa joten pistin huhkien menemään. Sen verran aamulla omaa aikaa oli, että sain sen kansion nätiksi ja valmiiksi. Muuten töitä tauotta. Kotiin tultua aavistelin, että voisi lukea. Kilin kellit. Minua odotti vielä iso korillinen pyykkiä, pino laskuja, Huutis-asioita ja vähän postitettavaa. Kun olin saanut ne hoidettua, tulikin Kummisetä ja käytimme uutisiin asti aikaa siihen ohjelman opeamiseen. Juu, Kummisetä on hyvä opettaja, myönnetään. Welhotar vain on tyhmä ja liian hätäinen. Siihen se ilta loppuikin. Alkoi väsyttää niin, että silmät luprsivat. Ei tehnyt mieli edes syödä mitään. Oli pakko punkea sänkyyn ja kissi mukaan. Kummisetä vielä soitti, kun olin jo lähes unessa. Kysyi lääkitystä jne. Sanoin, että jos soittaisi aamusta uudestaan, että voin antaa listan mikä hakea apoteekista. Lisäksi vaadin pysymään pari pvää kotona peiton alla. Hän kyllä aikoo tulla tänään ja huomenna vielä tänne opeamaan. No, jos nämä päivät saisi sen plunssan vielä pidettyä jossain taka-alalla vaanimassa.

 

-----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrmenta, kavrut! Ähh, mä oon jo kondiksess tai ainaski melkee. Vähä viälä vaisu olo. Oiskoha mullaki ollu se plunssa =O No, mutt ette kyll taas arvaa mitä. Toi matto, joo se on tosi kliffa, ku se on pehmone ja siin voi makoilla ja kiärii. Mutt napikat, hei, ne ei ponpi siinä! Eikä mun mylpyrät kiäri! Nii epistä, nii inhaa. Taas mua on huijittu. Ja eile taas käytettii sitä murinakonetta. Tääll huushollis enää muuta tehräkkää, ku pestää ja pestää ja pestää. Yhtää ajatella mua. Tuli vaa tavisruakaa eikä mitää heekkuu. No, se biitti kalkonii aamull, mutt ei siis hei yhtää mitää muuta. Ja pahalt näyttää tänäänki. Mami puhu jotai broiskust, mutt se on taas semmost, jos on purvelit mukana, mä luulen. Se kaiveli jotai tualt kylmäst ja se oli semmost niinku värillist. Jäks, en syä! Tai siis syän ku se on valmist ja mami onkii mulle biittei. Mutt jos se on laittanu kilii, ei käy, ei varpisti! Tartteeks mun alkaa ite hoitaa mun kauppa-asiatki? Täh? Mamiiih – heekkuu!!! Ja illalki luettii kirjaa vaa vähä. Semmone juttu, ku se kissi kurkki ulos ja halus sinne leikkii. Ja sen mami sano, ett noup ei käy. Mutt sen mami lupas kertoo sen esi-isäst huisin tarina. Joo, ja siihe sitt toi orja jätti koko lukemise. Siis ehän mä voi olla, ku mä en tiädä kuin se jatkuu?

 

 

No tämmöne taviskuva, mä vaan möllötän ja olen. Ei oo nyt kunno fotoi ku mä oon vaan goisinu ja lotkottanu. Mikää oo huvittanu. Ei kyll huvita nytkää. Mami on taas menoss, onneks se on vähemmän aikaa pois ku tavallisen päivän. Nii ett huamisee.

 

---------------------------------------------

 

Herkkuja, ei tipu, ei vielä... ja kyllä, olen lyhyemmän aikaa tänään pois, mutta vastaavasti taas torstaina pidemmän aikaa. Ehh...

 

Päivän slogan: Totuus ei edellytä, että uskomme siihen.

 

Päivän biisi: Tell All The People

 

Luettua: Deborah Smith - Kivisten kukkien puutarha, kas, jälleen Syvän Etelän dharmatiikkaa, takavuosien rikoksia, perhesalaisuuksia, rotujen välistä kanssakäymistä, kostoa, rhomantiikkaa ja Suuri Anteeksianto... Hmph, luokittelen hömpäksi, luettavaksi sellaiseksi eli tarina kulkee ihan kohtuu mukavasti. Ei kuitenkaan erinomaista hömppääkään... eli tavishömppää iltalukemiseksi tällaisesta pitävälle.

 

                                

 

                             TILKEMÄISTÄ TIISTAITA!