Oletteko, armaisat viehkot lukijat, törmänneet henkilöihin, joilla kaikki AINA onnistuu? Asiasta tai aiheesta riippumatta. Myönnän, että olen katkera. Minä olen joutunut aina tappelemaan ihan kaikesta: koulutuksesta, asunnoista, työpaikoista jne. Ei minulle ole kukaan mitään koskaan eteen järjestänyt, kantanut, suositellut. Ihan joka asiasta on itse pitänyt lähes verissäpäin taistella, vääntää anomusta ja hakemusta, valittaa ja ravata tapaamassa ihmisiä. Siksi olen vähän katkero, suorastaan bitteri siitä, että huomaan hyvin nuoren henkilön saaneen jo kaiken. Asunto ja vakituinen työpaikka on järjestetty, nyt myös asunnon vaihto. Koulutuksesta ei nyt niin väliä. Se järjestyy varmasti myöhemmin. Stadi kyllä järjestää, kun häntä suositellaan. Ei siinä mitään, onhan se hienoa, että nuorella on mistä aloittaa. Mietin vain, että tuo ihminen ei ole vieläkään koskaan kokenut yhtään pettymystä tai minkäänlaista vastoinkäymistä elämässään. Suurin tragedia lienee ollut lemmikin kuolema (ei, en väheksy sitäkään). Hän ei ole myöskään joutunut ihan itse koskaan ottamaan selvää asioista tai tekemään itse mitään niiden eteen. Mitä tapahtuu, kun sellainen tilanne joskus tulee? En toivo kenellekään mitään pahaa, en varsinkaan tällaista Welhottaren kokemaa elämää, mutta jäi vaan tuossa illalla mietityttämään. Miten kätevästi joidenkin asiat tässä maassa järjestyvätkään...

Kuten huomaatte, palaan tavanomaisiin väninä- ja valituspostauksiin. Eräs ohjelma ei ymmärrä minua vieläkään. Kummisetä ei eilenkään tullut opeamaan, oli tärkeämpää juopoteltavaa. Minä olen kirjaimellisesti kusessa! Minun pitäisi sillä stanan ohjelmalla värkätä materiaalia näyttökansioon, kansio pitäisi toimittaa ensi vkolla kouluttajille. Muuten se on kohtuullisen valmiina, mutta... Prletto! Vaikka luulen ymmärtäväni, zysteemi ei toimi! Voisiko vika olla siinä, että vanha ohjelmaversio tökkii Vistan kanssa? Oi kertokaa, onko jollakin kokemuksia! Huomasin, että ainakin joissakin ohjelmissa Vista hiukka tekelehtii temppuja, mutta ei sen nyt näin pitäisi. Ilmeisesti minä vain olen niin jumalattoman tyhmä. Juu, tämä on se sama ohjelma, johon minulla on ollut jo vuosia viha-rakkaussuhde, enempi siellä vihan puolella kuitenkin. Tähän asti olen pärjännyt simppelisti apinoimalla, mutta nyt siitä ei ole apua. Tulee apuun, Belgarion?!

Niin, on toiveita, että oppilas Belgarion pääsisi lomille. Suoraan sanoen, minulla on ikävä sitä poikaa. Siis olisi ihan pieni avun tarviskin, mutta kaipaan sitä hölmöä hölötystä, jota vain hänen kanssaan pystyy harrastamaan. No juu, ehkä parin ystävän kanssakin, mutta silti! Poika ei ole vastannut viestiini, mutta täytyy illalla yrittää soittaa hänelle. Kovasti tämä täällä olisi ilokas, jos Belgarion ilmaantuisi sulostuttamaan wanhan Welhottaren yksinäistä elämää lauvantakina! Ehkä hän pystyisi avittamaan myös ohjelman osalta... (ja roudaamaan pari mattoa pesuun, ripustamaan verhot, viemään kasan laatikoita, kiinnittämään pari juttua seinälle ja mitä muuta sitä vielä olikaan *erittäin kiero, kavala virn*)

Opiskeluista sen verran, että työkaverini, joka on myös toinen arvioija, oli laatinut suorastaan erinomaisen arvion minusta, tuskin tunnistan itseäni. Hävettää, en minä niin hieno ja hyvä ihminen ole - paska mikä paska. Nyt pitäisi saada vielä arvio lähiesinaiselta. Sitten koko pumaska olisi melkein valmis. Vähän vielä kopieeraan tuolta julkaisutoiminnan puolelle jokusen jutun, niin on siitäkin ns. oikeaa näyttöä. Niin ja sen stnan ohjelman tuotteet pitäisi myös saada mukaan. Kuriositeettina mainittakoon, että useimmat esittelevät kansiossa myös harrastuksensa. Minä esittelen Helmetin lainaustilaston ja Vincentin ;D Repikööt siinä peliverkkarinsa ja tukehtukoot nauruunsa, ompahan heilläkin sitten jotakin hauskaa tiedossa. Blogin osoitetta en kuitenkaan suunnitellut julkistettavaksi, vaikka se voisikin olla heille terveellistä luettavaa *ilkeämielinen virn*!

Olen sekaisin päivistä ja viikoista. Ilmeisesti taas siksi, että minun on ohjelmoitava itseni viikoiksi eteenpäin taksotilauksien, miittien, lekurien yms. osalta. Pieni pää, harvassa korvia, ei tahdo oikein pysyä hanskassa. Ja jos jotakin inhoan, sähköisiä kalentereita. Niitä ei joko muista päivittää, vahingossa päivittää väärin tai sotkee ja poistaa jotakin äärimmäisen tärkeää. Siksi Welhotar pitää eri värisistä liimalapuista kovasti! Ja isosta ruutupaperilehtiöstä Black Beautyn vieressä ,D

-----------------------------------------

Hurrrrrrrmenta kavrut! Mä tiä, mä taidan olla vähä kipee tai jotai... outo olo. Mä oon kai safkannu liikaa, ku mä sain eilen kahta plaatuu fisuu, donarii ja jääfisuu. Ja sitt viäl kaikkee tavismuanaa. Nyt ei oikee aamull maistunu mikää. Tai sitt syynä oli se, ett mamiska taas heemostu muhu. Kattokaas ku mä yritin saada sitä hereill kolmelt, eikä se heti noussu. Mä menin raapii-raastaa klaffisoffaa ja iha snadist merkkasi siihe, tosi snadist hei. Nii eiks toi taas raasta sen peito pyykkii ja oo mulle mörkkis. En tykkää! Miksei heränny sitte, nih! Ett mull on nyt vähä apee olo. Nii oli kyll mamilkii ku se lähti. Laitto se uutta vettä ja muanaa ja kaikkee. Ja ruisku joka paikan sill kummallisell aineell taas. Nii, siit mun uudest kirjast. Sen verra ihan alust, ett se kissi on niinku oikee rotukissi ja ne asuu upees mestas, mutt sen kissin mami ei päästä sitä ulos, ku se kerta on rotukissi, ettei se häveis tai sotkis tai jotai. Mutt sen mami lupaa kertoo sill tarinaa. Sen broidikset taas ei haluu... Tähä asti me vast oikeestaa ehittii, ku tähä menee kauheest aikaa. Nii, sikskää se ei sais mennä ulos, ku siälä on isoi petoi, koiruleit *kollivirn*. Mutt jotai seikkailui ja tarinoi siälä on tulos kuiteski, mua vähä jänskättää.

Osaan mä ollaa tällee nätisti, niinku vilpittömän kaino kolli >0< Mä painun goisii, jos toi masuki rauhottus. Kliffaa viikendii ja huamisee!

---------------------------------------

Jep, Vincent teki tepposet, mutta näytti todella vähän huonovointiselta. Toivottavasti ei pahempaa...

Päivän slogan: Kateus on eräs elämän kantavia voimia!

Päivän biisi: Teuvo, maanteiden kuningas

Luettua: Seppo Jokinen - Viha on paha vieras, komisario Koskinen Tampereelta selvittää taas. Ei ollenkanas huono kotimainen dekkari, ei. Welhotar jopa piti, sen verran omalaatuisia tapahtumia ja kieroa järkeä kaikesta löytyy. Kohtuullista herjaa ja omalaatuisia poliisikollegoja myös. Suosittelen kotimaisista dekkareista pitäville, niistä paremmista siis. Tässä kun ei nyt mässäillä politiikalla, ulkopoliittisilla suhteilla tms. vaan tapahtumapaikkana on supisuomalainen lähiö. Tuula-Liina Varis - Maailman kansalainen Tarja Cronberg, hmm, voisi olla vaikka tähänastinen elämänkerta ,D Welhotar piti. Selkeää, sujuvaa tekstiä Cronbergin elämän vaiheista alusta pitäen. Melkoista höykytystä ja menoa, tapahtumia ja esilläoloa, myös surua ja kuitenkin on Teerisaari, johon suurin osa tapahtumista jollain tavalla myöhemmin liittyy. Suositan elämänkerroista pitäville, Cronbergin nimen tunnistaville ja itsenäisesti ajatteleville naisille. Ei suurta kirjallisuutta tämäkään, mutta suhteellisen raikas poikkeus raskaista (tai liian kepeistä) elämänkerroista!

                            

                      PERHANA, SE ON PERJANTAI!