Turha hehkutella mitään viikonlopusta siis, maanantai-aamu on täällä ennenkuin arvaatkaan. Tämä täällä tarvitsisi lepoa. Olen rätti-repo-raihnas, en jaksa mitään. Särkee, sattuu, koskee, jomottaa ja juilii, kaikkia paikkoja tasapuolisesti. Muitakin harmeja on. Ketuttaa!

Elämäni Vincentin kanssa ajautui eilen veitsenterälle. Herra oli sotkenut itsensä taas päiväpeittoon, pungerrellut ja kas... suoli oli toiminut, mutta väärässä paikassa. Perkele! Keskellä sänkyä. Kun minä tulen väsyneenä kotiin ja ihmettelen outoa dunkkista, herää kissi viattomana sängystä, pudistelee päätän ja katselee silmät tihrussa ympärilleen - keskellä paskakasaa. Että vitutti! Sanoin rumasti. Oikein rumasti. Vincent poistui baseen vauhdilla, kävi välillä näyttäytymässä, mutta olin niin raivoissani, että hän huomasi parhaaksi poistua takavasemmalle.

Jotta päivän vitutus olisi täydellinen, Hörhö tuli noutamaan rahojaan. Ei, hän ei vieläkään ole "ehtinyt" hankkia virallisia henkkareita, joita ilman sitä saatanan pankkitiliä ei saa avattua. Lainaa oli kuitenkin saanut muiltakin, joten eilen hän soitteli aamusta lähtien kännikkään (ei tietenkään tiennyt minun olevan töissä työaikana!). Lopulta en enää vastannut. Kotoon päästyäni Hörhö ilmestyi tuhisemaan parvekkeen alle hirmuisessa etukenossa. Pidin varsin mittavan puhuttelun asiasta jälleen kerran. Hörhö vetkutteli vielä poistumisensa kanssa, vaikka suorastaan heitin hänet ulos. Perkele, kaikkia muita tässä vielä hyysämään ja asioita järjestämään. Olisi itsessäkin aivan riittävästi tekemistä - kiitos vaan kysymästä!

Vain 15 min. rauhaa ja hiljaisuutta, sitten Kummisetä tuli käymään. Eli syömään. Sai vanhoja jämiä, en jaksanut laitella mitään ihmeellistä. Samaa mössöä minäkin söin. Lisäksi lainasin vähän rahaa, että mies saa evästä ja tupakkaa. Mitoitin lainan kuitenkin niin, että roilaamiseen ei olisi varaa. Tiedän, olen kiero ja kavala, mutta tuo työpaikka on sen verran mainio mesta, että olisi kiva, jos Kummisetä pystyisi pitämäänkin sen. Hänkin poistui nopeasti rahat saatuaan. Pirulauta - olenko minä jokin kävelevä (ähh, siis ei-kävelevä!) pankki ja lainalaitos?

Lisäksi minua kiusattiin lähettämällä Helsingin kirjamessujen paksu lehti omalla nimelläni kotiosoitteeseen! Juu, ihan kivaa ja mielenkiintoista. Miten helvetissä minä muka sinne jaksaisin lähteä? Jos jaksaisin, miten minä pystyisin siellä edes kävelemään tms? Ei tule mitään. Alkoi vaan ketuttaa entistä enemmän! Minä en enää pääse yhtään mihinkään. En siis koskaan! Paskat, tämä mitään itsesääliä ole. Tämä on karu totuus. Repikää siitä.

---------------------------------

Tota, joo, moi vaa. Mä en oikee taida uskalla hirveesti skrivaa tähä muistii. Mami oli eile tosi vihasell päällä. Se aiko tehdä vaiks mitä. Mä uskalla ees miättii, mitä se sano. Se oli kylmä ku kurkku. Ja vihane. No mä tein tyhmästi, mutt ku mä en taas muistanu, ett mä olin peiton alla ja sitt mä en heti päässy pois ja jäin joteski jumiin siihe.... ja sitt tuli kakki. Mä oisin viäny sen pois, mutt miten mä. En siis mitenkää, tiätenkää. No mami ku huamas sen, se veti hirmu raivarit. Ja mä painuin basee. Koko illan se ei puhunu mitää. Tai jos puhu, niin tosi kylmäst. Mä yritin vähä jutella hiljaa, nii se sano vaan, ett turpi kii. Aika kalseeta, hei! Mutt kyll se sitt tosi myähää illall leppy. Se tuli hakee mut ihan ite pois siältä basest ja anto mulle napikoita. Sitt se otti mut viälä sänkyy sen viakkuu. Hrrrrrrrrrr, mä sitt purrasin ja yritin olla kilti. Mutt se vaa silitti ja sitt se rupes goisii. Ei se aamulkaa viälä ollu ihan tavallinen mami. Olin mäki kyll vähä hiljane. Ett meill eletää nyt semmost kauhun tasapainoo ja kylmää sotaa! Mä tiädä nyt, mitä täst sitt tulee olleskaa...........

Mun pitäis varmaa olla tämmöne *huoh*, mutt ku mä oonki ihan vaa tämmöne. Mä meen nyt funtsii. Huamisee.

-----------------------------------------

Syytä olisikin miettiä. Vieläkin ottaa lievästi lanttuun! Minä odotan kaffetta, toin rommidonitsipallukoita töihin lohduksi. Älkää kertoko, mutta ne ovat eilisiä. Hörhö toi niitä tullessaan ,D

Päivän slogan: Tänään on viikon ehkäpä paras perjantai!

Päivän biisi: Vanha, mennyt ja entinen

Luettua: Craig Ferguson - Putoamistemppu, melkoisen räävitöntä ja hupaa tekstiä. Aiheuttaa helposti itku-nauru-huuto -reaktioita. Welhotar suosittaa ehdottomasti kaikille. Romaanissa ivaillaan mm. tunnistettavia henkilöitä sekä kuuluisuutta yleensä, tiettyä suurta maata, korkeakulttuuria, taide-elokuvia, pyhyyttä, kuolemaa, uskontoja jne. Eli oikein meikäläisen mieleen ,D Lukekaa ihmeessä, jos vastaan tulee!

                           

                            PELKKÄÄ PERSTAITA!