Nonnih – torpassa on valoa! Luxury!  Kone toimii, näkyy TV, toimii DVD, toimii CD, on Office-paketti (niiltä osin kuin minä tarvitsen). On Belgarion aika ihme kaveri. Se kävi niiiiiiin näppärästi, että oikein harmitti... En minä olisi kaikkia löytänyt. Lisäksi sain lyhyen opastuksen. Tosin minua kiellettiin pyytämästä puhelintukea Riksusta, edes hätätilanteissa *virn*. Niin, mitäkähän tästä vielä, juu PhotoShoppikin löytyy. Ja taitaa olla jotakin muuta vermettä. Tällä kertaa kirjoittelenkin tätä etukäteen Wordilla. Ihan vaan tiedoksi. Tod.näk. ei siis nyt häviä bittien helvettiin. Minusta kun ei ole koskaan ollut kiva leikkiä WordPadilla, koska pitkissä postauksissa tulee aina ongelmia rivitysten, luetteloiden yms. kanssa. Että turha virnuilla siellä enää ;D

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Belgarion siis todella oli 3 vkoa teillä tietymättömillä eli osan peruskouluksessa ja osan sitten elektroniikkapuolen koulutuksessa. Ai että miksi yhteydet eivät pelaa? No juu, atk-luokkia on useampia, mutta – heh – ei niissä ole nettiyhteyksiä (joka tietysti on koulutuksellisesti erittäin järkevä varotoimenpide). Sotkussa on yksi (-> 1 kpl)  kone, johon voi jonottaa. Käyttöaika 10 min. Eli järkevänä miehenä Belgarion arvasi minun arvaavan, että jotakin on pielessä eli ”Ilmoitetaanhan omaisille, jos jotain tapahtuu!”. Nyt hän vie sitten läppärin mukanaan, sotkussa toimii WLAN. Hän ei päässyt tietotekniikkaosioon, mutta tämäkin kuulemma on järkevämpää kuin ryynääminen Upinniemessä. Eli miehet korjailevat vanhoja varajärjestelmiä (ja ilmeisesti uudempiakin), vetävät piuhaa jne. Ihan hyvä, tuokin kokemus ja koulutus voi joskus olla arvossaan. Koskaan ei tiedä ja minusta ilmaisesta koulutuksesta ei kannata kieltäytyä. Belgarion on samaa mieltä. Peruskoulutus tietysti jatkuu tuon erityiskoulutuksen ohessa. Ensi viikolla on taas tiedossa reilusti ulkoilmaa eli neljän päivän leiri (piuhoja ulkoilmassa), jonka jälkeen pääsevätkin taas lomalle. Tammikuun alkuun mennessä ovat kiinni vain muutaman vkonlopun, muuten lomilla normiviikonloput. Ihan kiva – tarvitsen taatusti apua koneen osalta ja muutenkin! Koneella puuhastelemisen ohessa sain syötettyä Pojan kunnolla *virn*. Olimme siis kaikinpuolin tyytyväisiä. Lisäksi olin tietysti varannut rautaisannoksen mukaan, sen normijutun eli neljä pientä suklaalevyä ja pussin lehmäkarkkeja. Se on sellainen sopivasti maksava, sopivasti annosteltava juttu pieniä lisäenergiatarpeita varten.

 

Se yksi perkeleen pitsiniska kermaperse hehkutti koko alkuviikon (töissä siis) kesäajan vaihtumista ja puhui tästä viikonlopusta. Jotenkin se jäi päähäni ja siirtelin eilen kellejä. No perkele, eipä tietenkään, sehän on vasta lokakuun viimoinen viikonloppu. Ihmettelinkin pienessä mielessäni, kunnes tänään tarkastin ihan manuaalisesta kalenterista! Juu, vasta lokakuussa. Ei kun kääntämään kellit takaisin. Ei pidä uskoa pitsiniskoihin – muistakaa tämä! Ei riitä, että suurin osa pitsiniskoista on omahyväisiä ja typeriä, he ovat myös tyhmiä. Ja minä suorastaan idiootti, jos uskon sellaisen puhetta! Arghhhh!

 

Pitänee myös mainita, että olkasärky ja koipijomotus jatkuvat. Yöllä särki aika perhanasti, onneksi puhelin herätti ja sain yhden napin ängettyä nassuun siinä sivussa. Ja ziis, sain untakin vielä aika hyvin eli nukuin varmasti lisää vielä sellaiset 3 tuntia. Yhteensä unta lienee tullut vähän yli 5 h, joka on Welhottarelle jo melkoinen saavutus. Tosin eiliset päikkärit jäivät väliin, olin illalla aivan reporaato. Kummisetä istui täällä taas illalla, katselimme, että kone toimii ja puhuimme joutavia. Lähinnä siitä Sedän mahdollisesta työpaikasta. Jaksoin kuunnellakin tällä kertaa, koska asia on hänelle tod. tärkeä! Lisäksi lupasin taas ruokkia miehen tällä viikolla. Rahaa en luvannut, ainakaan alkopuoleen. Mutta ruokaa lupasin, kaksi ruokkii siinä kuin yhdenkin eli lisää vettä soppaan ja soossiin sekä vähän vihanneksia *käkätystä*. Kyllä sillä elää. Jospa tällä viikolla kävisimme roudaamassa kerran Hakiksessakin, olisi einehtiminenkin taas monipuolisempaa. No, met katsomme, milloin Sedälle soitetaan noista työasioista.

 

Sen verran tähän väliin, että otin kuvan parvekkeen komeimmasta krysanteemista ;D

 

924142.jpg

 

Tämä oli siis niitä kukkia, joita Kummisetä ei halunnut kanniskella! 

 

----------------------------------------------------------

254944.jpg 

Purrrrrrrrrrmenta kaiffarit! Jeee, Poika tuli eilen, se tuli. Ihan kliffaa, joo. Mutt hei mulle kävi nyt kyllä siis tosi nolosti. Mamiska duunas ihanoita lohipasteijoita uunii heti aamulla, mutt kun mä en syä niitä. Ja sitt ne alko jutskaa ja nakuttelee tätä konetta. Nii ni mä ajattelin, ett mä meen ottaa snadit aamupäiväpäikkärit tonne peiton alle siiheks, ku tulee kunno safkaa. No mä goisin, goisin vähän lisää. Ja juma, kun mä herään, on Poika lähdös! Mä olin hitto soikoo goisinu koko ajan. Siis niinku tooooosi monta tuntii. Ihan vähä ehdin nuuskuttaa sitä Reppuu, vähä kävellä pojan viakus. Mull on nyt kyll nolo olo, nimittäi mä en ees kuullu, ett mamiska duunas piffeleitä uuniss, keitteli riisii ja duunas sitä sen siänisoossii. Halko tomskuja ja duunas kaikkee esille. Hei, mä missasin siis safkat! Voiks olla nolompaa. Ja missasin  Pojan. Mutt mami kyll sano, ett nyt Poika tulee vissii vähä useemmi, ett mäki ehdin sen näkee sitten. Hrrhh. Oikee hävettää.  Mamiki viälä nauro, ett ku ne puhu ihan mun viakus, mä vaan vaihdon peiton alla asentoo ja aloin kuarsaa kovemmi.  Onneks mamiska ei virnuu mulle eikä mitää semmost. Mä en kyll kestäis. En mä kehannu aamull ees herättää sitä, mä annoin sen goisii ja sitt vast pummin mun heekut, vaiks oli jo kauhee heekkunälkä. Enks mä ollukki kilti?

 

924143.jpg

 

Täss mä nyt sitte oon ihan itte, vaihteeks kerranki! Mä EN nuku, mä meditoin. Ett se on taas huamisee, meitsi painuu aamupäikkäreill.

 

-----------------------------------------------

 

Päivän slogan:  Olemme kaikki jollain oudolla tavalla järjiltämme, emme taida kuitenkaan tarvita korjausta asiantilaan....

 

Päivän biisi: Black Dog

 

Luettua: Jotenkin oli eilen pientä puuhastelua, suorastaan kiirettä, joten kokonaan tuli luettua vain Giorgio Todde - Donna Milenan kuolema, erilainen "dekkari" 1800-luvun lopun Italiasta, Sardiniasta, eristetystä pienestä vuoristokylästä. Pappi on hurahtanut jonkinasteiseen numerologiaan eli kaiken on oltava laskettavissa ja tasapainossa. Niin syntyneiden kuin kuolleidenkin. Ja eräänä päivänä näin ei ole. Mielenkiintoinen, erilainen tarina. Kaunista kieltä, hyvä käännös. Suositan kaikille, tämä ei siis ole varsinaisesti mikään dekkari - erittäin hyvä opus kuitenkin!

 

                                265380.jpg

 

                              SUPIKIVAA SUNNUNTAITA!