Äh, ehdin tässä jo kappaleen, pari kehua tätä konetta jne. kunnes  herkkyys tod. paljastui eli onnistuin lähettämään kaiken kirjoitetun bittien taivaaseen. Eli ylpeys käy jne. Mutta silti, antakaa minun hiukka hehkuttaa siitä huolimatta. Tämä on Welhottaren ensimmäinen, upouusi, omalla rahalla ostama kone! On se vinkeä tunne, ei siis omistaminen, mutta tämä uutuus. Uusia herkkiä toimintoja, outoja pikatoimintoja (ja Keitsin pojan mokia). Hiplaushiiri, kih, on tod. herkkä, kuten äsken tuli todistettua. Minulla menee kyllä aikaa tottua tähän. Olenko outo, kun tämä on niin helkkarin kivaa... ei kai tämän ikäinen Welhotar enää voi laskea itseään lievästi nörtähtävään joukkoon?

Enää siis puuttuu pari käyttöohjelmaa ja TV- sekä audiopuoli, jotka Belgarion JOSKUS saa asentaa. Odotan mielenkiinnolla. En itse mieluusti alkaisi siihen, ei ole kokemusta. Juu, on manuaalit, mutta silti. Belgarionista ei vieläkään ole kuulunut mitään. Nyppii. Hän ei koskaan ole ollut kiihkeä ilmoittelemaan itsestään ja tiedän, että siellä Riksussa on taatusti ollut melkoista höykytystä tuo alku. Mutta pitäisi ymmärtää, että Äiteelle pitää ilmoittaa... jos ei muuta, niin tämän takia!

Viikko meni nopeasti, töissä hitaasti. To ja pe menivät opiskelua miettiessä. Tarvitsen yhden ylimääräisen tenttipäivän, jota jo ehdin tiedustaa. Se on luvattu, mutta onko se sitten Helsingissä vaiko muualla on vielä avoinna. Pakko, en minä yhdessä päivässä pysty tenttimään kaikkea, minkä muut ovat jo aikaisemmin muualla suorittaneet. On meitä muutama muukin sentään, en ole yksin. Innostuin taas tuosta lähiopetuspäivästäkin - opiskelu on kivaa ,D

Herjaamolla ei oikein pidetty siitä, että kerroin ostaneeni tämän monitoimivempeleen. Hitto, miksi en minä, jos muut ostelevat autoja, matkoja jne. Ja todella, minä olen käyttänyt tähän koko vuoden keikkapalkkiot, kirjoituspalkkiot ja vielä osan kesälomarahoistakin. Että ei pitäisi olla valittamista, prle! Kateus puhuu, sano. Samalla tuli muuta kautta ilmi tämä opiskelupuuhanikin, josta tiesi vain osa työkavereista. Sekin aiheutti turhaa polemiikkia, en minä halunnut sitä tuoda sen ihmeemmin julki, ennenkuin paperit ovat kädessä. Perhana, piti sitten innoissaan puhua liikaa jälleen kerran. No, eivät sitten ihmettele, miksi pidän irtonaisia lomapäiviä keskellä viikkoa.

Jahas, outo haaste oli ilmaantunut. Johannes haastoi minut kertomaan mitä minulla on nyt päälläni kun luin haasteen ja vastaan siihen, kylläkin samantien. Haa, hauskaa. Eipä ole paljon kertomista ;D Minulla on pitkä punainen yökkäri sekä kudotut, paksut puuvillatossukat, äiteen kutomat. Ei muuta. Ai niin, ponnarilenksu ja oik. ranteessa W:n ketju. Siinä ihan kaikki *hekottelee*. Haastan puolestani mukaan Satujatar-tätsyn, Mörkösen, Leenan, Rosettan ja Allyn!

("/&!%#¤)!)= Taas mentiin! Joku hemmetin pikatoiminto,  jota vahingossa painan. Onneksi ehdin nuo tallentaa etukäteen. Ei kiva!!!!

Eli eilen oli roudauspäivä. Tuli metri kirjoja, valoa taloon ja normiruokaa. Kirjasto tarjosi siis parastaan ja pari herkkua. Loisteputken muistin kylppäriin, että voi pissiä valoisassa. Ja normiruuan lisäksi piti ostaa lime-kakkua ja vähän karkkia - jospa Poika kuitenkin ilmaantuisi joskus! Onneksi Kummisetä oli mukana kantamassa, muuten olisi aika karseat säryt. Tänäänkin on pakko roudata, pyykit nimittäin ja se on tehtävä ihan itse. Se tietää loppupäiväksi rutosti kipuja ja särkyjä olkavarsiin ja -niveliin, prletto. Pakko mennä pyykkitupaan, kun on pari kassillista pyykkiä. Eivät ne mahdu sedän koneeseen, mukana kun on vielä tuplalakanoitakin. Minä tuosta kohtapuoliin kipaisen (!) pyykkitupaan parin talon päähän. Jäks! Voi olla vaikea ymmärtää, että tuollaisesta aiheutuu mielettömiä särkyjä, mutta näin vain on. Kuuluu nääs taudin kuvaan =(

----------------------------------

Purrve, kaiffat! Mamiska on mölli, melkee puhelee toll koneell. No, ei vaiskaa, kyll se juttelee ja on kilti mulleki. Vähä oli eilenki viälä vakavii keskustelui, mutt mä lupasin olla kilti *ristii tassujaan selän takana*. Ja toi se taas uutta kissinmuanaa. Ja sitt hei se otti broiskun semmosii isoi biittei sulaa ja lupas mulle osan tänää. Mmmm, selkeesti on viikendi. Kliffaa. Mull on  aikastas ikävä Poikaa, nii ja Pojan Reppuu. On mamiskalki, mutt ku se on orja, ei se siit kerro. Me kissit ollaa nii paljo avoimempii, fiksumpii ja kissamaisempii, ett me pystytää kertoo tällanenki juttu, juu! Orjat ei kehtaa. Ne on semmosii, niinku. Mä tiädä kuin se hianosti sanotaa, mutt kyllhä te tiädätte. Mä otin snadit tirsat toss välill, ku orja tappeli tän kirjotuksen kans. Vähäks kuulu rumei sanoi *virn*. Ja sitt se kehtas sanoo, ett mä kuarsaan. Höh, ite se kuarsaa tai oikeestaa se hornottaa ja vikisee... ett ei paljo kandeis!

Mä halusin tähä tän mun kuvan, miss mä näytän melkee Leksalt. On sellane parempiki, mutt orja ei jaksa ettii... laiska orja. Tumpuloi tossa jatkuvasti. Mä meen ainaski goisii. Se on sitte kliffaa viikendii vaa kaikill. Toivottavast mami osaa paremmi huamenna >o<

---------------------------------------------

Tämä täällä on aivan samaa mieltä. En kehtaa edes kertoa, mitä olen möhlinyt ja kuinka kauan tätä päivitystä vääntänyt!

Päivän biisi: Täältä tullaan Venäjä

Luettua: Leif Davidsen - Jälkiä jättämättä, iloinen jännäriylläri. Eli parempaa kuin aluksi luulinkaan. Psykologista jännitystä, vähän erilaista kerrontaa kuin tavallisesti, myös tapahtumaympäristöt, miehen tunteet ja suhteet muihin on kuvattu tehokkaasti. Welhotar yllättäen suosittaa psykologisten jännäreiden ystäville. Loppu vähän pilaa kirjan muuta tenhoa... Unto Katajamäki - Petos ja paljastus, jesh, näitä tusinajuttuja Mäkelän kustannuspuodista. Tässä ei rikos itsessään kiinnostanut lainkaan, mutta erinomaisen fiksua ja raadollista luonnehdintaa kunnallispolitiikasta. Siitä Welhotar nautti. Eli kirjassa ei juurikaan ole muuta hyvää kuin tuo puoli, jokainen päättäköön itse ,>

HUH - tulihan tämä postaus tehtyä. Oli lievästi sanoen aikaa vievää ja pikkuisen hankaavaa, ehkä huomenna jo vähemmän mokia!

                                  

                               LAATUISAA LAUANTAITA!