Ette varmaankaan usko, mutta minulla oli oikeasti mukavaa! Ensinnäkin Upinniemi on suurempi ja viihtyisämpi paikka kuin luulin. No, toki, tuhat miestä ja esikunta yms. päälle, joten väkeä ja rakennuksia on. Maisematkin olivat kauniita ja pojat nuoria ja puhtoja *virn*. Ja ulkopuolista väkeä oli paikalla tod. paljon, arvelu oli n. 3000 - 4000 henkeä. Sotureiden vaimoja ja lapsia (!), vanhempia, isovanhempia, veteraaneja. Tilaisuus itse oli sopivan juhlava. Niin, ette varmasti usko, mutta Welhotar  on omalla tavallaan isänmaallinen, koska jo sukukin velvoittaa. Isoisäni ja isäni olivat molemmat sodissa, itse muuten vain leikin päällystöä (löysin arvonkin, olen farmasiamajuri!!!) ja nyt Poika jatkaa neljännessä polvessa ,D

Kasarmilla oli siistiä, toki. Juhlajärjestelyistäkin oli huolehdittu kohtuullisen hyvin. Sotku tarjosi edelleen mahtavan, erinomaisia, kevyitä ja vastapaistettuja munkkeja ja hyvää kaffetta erinomaisen edukkaasti. Siinä muuten olikin meidän lounaamme, emme jaksaneet helvetillisessä helteessä jonottaa hernekeittoa. Ja nyt minäkin pääsen taas vähän droppaamaan, eli minulla oli treffit Antti Herlinin kanssa - ja parin kommodorin... Että asianmukaisessa seurassa siis tuli liikuttua.

Belgarion näytti vähän väsyneeltä ja vaisulta, helle ja melkoisen rankat harjoitukset lienevät iskeneet. Muuten hän oli oma viehättävän veemäinen itsensä. Punkka oli asianmukainen, samoin kaappi - minä ihan itse tarkistin, samoin Kummisetä. Hyväksyimme! Näimme myös rouva luutnantteja ja rouva kersantteja - tiukkoja naisia... ja 9 naisalokasta myös, BTW samassa komppaniassa kuin Belgarionkin.

Kirkkonummesta sen verran, että en ole koskaan mennyt sinne  bussilla enkä varsinkaan Upinniemeen. Matkalla näki Peltoja ja Metsää, niin paljon vihreää, että melkein pelotti. Ja hirmuisen hyvännäköistä sienimaastoa löytyi paljon. Teki mieli pysäyttää bussi ja käydä aamusienessä tai -kalassa. Tosin vähän nauratti, kun keskellä-ei-mitään oli taloryväs, aitoja ja talot mahd. lähellä toisiaan. Sitten piiiiiitkä taipale synkkää metsää ja taas samanlainen taloryväs. Kävi mielessä tämä Hgin tonttipula ja sikäläinen ulkosivulautakunta. Näin nimittäin yhden hirvityskammotuskompleksin, jossa oli kaunis uusvanha puutalo, vanha rintamamiestalo elintasosiipineen, 80-luvulla rakennettu epsanjavaikutteinen kahitiilitalo ja vielä vieressä hyperuusi laatikko, jossa oli paljon lasipintaa. Ja tämä kaikki samassa keossa. Ja taas ympärillä synkkää metsää!

Koipia juili, mutta kyllä väkisin selvisin. Mömmöjen voimalla. Ajattelin, että olisi kovin noloa, kun lupailin tulla enkä sitten tulisikaan. Matka meni lähes hyvin. Takaisin tullessa bussi Upinniemestä lähtiessään levisi ja Suomen Sokerin tontilla vaihdettiin tilausbussiin, koska aikataulut olivat myös jo levällään. Eli hyvä, etten tilannut noutotaksoa. Niin, taksoista, jep. Helsinki-taksi ei suostunut vastaanottamaan tilausta, koska olen HMPK:n asiakas ja HMPK:n pikatilaus kestää 40 min. Onneksi sattui aukiolla olemaan takso tuomassa väkeä, nappasin sen allemme tarkistettuani ensin, että toimikortti hänelle käy. Hyvin kävi, kiva kaveri, jonka poika myös oli parhaillaan intissä (Belgarion siis pääsi lomalle meidän mukanamme), joten hyvää palvelua saimme ihan kotiovelle asti. Ziitosta vaan, mutta nyt miinukset kyllä Helsinki-taksille. Eli eivät voineet ottaa puhelintilausta, olisi pitänyt kävellä tolpalle! Villu, mitä järkeilyä, kelelauta!

Kotona järjestin äkkiä meille muutaman pienen lohipiiraan uuniin, kaffetta ja limekakkua, että jaksaisimme. Belgarion sai nyt läppärin Kummisedältä lainaan ja minun Tsadin työntekijältä edukkaasti hankkimani WLAN-kortti toimi kuin tauti. Nyt Belgarionilla on sitten loppuajan oma kone käytössään, sen mitä sitten ehtii. Lähinnä asiakäyttöön, tällä kertaa. Opiskelu- ym. juttuja hänen on hoidettava kuitenkin, vaikka armeijassa onkin ja netin kautta tämä nyt onnistuu parhaiten tällä kertaa.

Belgarion siis lomailee vielä maanantainakin. Lupasin taas tarjota herkkulounaan, taitaa jäädä maanantaiksi. Poika menee tod.näk. käymään mummolla huomenna. Niin, ja minä hullu lupasin jo 1.5 kk sitten tehdä keikan iltavuorossa tänään. Juu, tiedän, kipeää. Mutta en kehtaa perua lupausta, mainekin (se hyvä nimittäin) menisi ja haluan pitää tuonkin oven avoinna mahd. myöhempää tarvetta varten. Eli illaksi töihin...

Se, mikä ei ollut kivaa, oli Kummisetä. Tällä kertaa hän ei tyytynyt viinin lipittämiseen vaan veti pikakännin kirkkaalla. Ja oli kaatokunnossa, kaatuikin pari kertaa. Ja minusta ei ole niin isoa miestä nostamaan, kun toinen koipi ei kestä. Sitten oli vielä tämä jaarittelu- ja huutopuoli. Minä yritin kovasti nukkua, ei onnistunut. Eli taas 4 h unta, hätinään sekin. Ketutti, olisi vain pysynyt viinissä. Ilta meni pilalle minun osaltani, Belgarion sentään oli jo poistunut exän luokse siinä vaiheessa.

-----------------------------------------------

Purrrrrrve, kissinkat! Joo hei, Poika tuli eile, ja sill oli ne uudet haisulit Stiflat, mut viäl enempi haisu sen iiiiso kassi. Poika sano, ett siälä on ainaski tusina hikisukkia. Mä tykkäsin, se haisu oli oikee hyvä. Noi ihmiset nauro, mutt mitä siitä. Ja sitt mä sain juhlan kunniaks sitä erikoishyvää pussimärkäruakaa, jost mä diggaan tosi paljo. Ja kaks annost kalkonii ja napikoita. Mullaki oli kivaa, vaiks mami siis oliki veks koko päivän. Mutt taas oli hurjan kuuma - välill piti vetää pitkäks kissaks tonne pöydän alle. Mami laski, ett mä venyn ainaski metrin mittakseks *ylpeä virn*, ku mä oikee venyttelen ja ... oottakaas... optimoin mun pituuden ja pinta-alan! Nii ett meill oli tosi kliffaa. Poika tulee viälä uudestaaki käymää. Ja sitt me saadaa jotain heekkuu, sano mamiska, mmm, kilti, joo. Ja mäki yritän olla ihan kilti kans. Mami menee tänäänki duunii, mutt vast myähemmi. Mun tarttee sitt olla illall yksi. Mutt kyll mä pärjää, tai jos tulee jotai, mä kilautan mamill...

Toss on Poika siin tappelusjutus, joku vakuutus, juhlalline semmone, sano mami. Lisää kuvei taas myähemmi, ett riittää... Huamisee taas >O<

-----------------------------------------------------

Rapottavaa ja kuvia tosiaan riittäisi - huomenna siis lisää, kaiken uhalla. Jaksaako kukaan edes lukea minun jättipostauksiani?

Päivän slogan: Ratsain tai jalan, tilanne vakaa!

Päivän biisi: Jääkärimarssi *kevyt virn*

Luettua: Eilisen Snellmanin kirjan luin loppuun ja pidin, kyllä vaan. Tässä kyllä leidi peilaa taatusti omia tuntojaan ja pelkoa tyttärensä puolesta, uskoisin. Tarina sinänsä on pelottava - miten outo ja tuntematon maailma yhtäkkiä näyttäytyy. Miltä tuntuu, kun oma lapsi katoaa jäljettömiin. Laajemmin ottaen kyseessä on tietysti prostituutio, ihmiskauppa jne. Mutta, kirjana pidin, vaikka Anja Snellman ei aina suuri suosikkini ole ollutkaan. Hiukka epätasaista työtä tähän mennessä,  mutta tätä voin kyllä suositella...

                                 

                          LAITTAMATONTA LAUANTAITA!