On se sitten kiva tulla vain yhdeksi päiväksi töihin! Ja aloittaa taas uusi vapaa. Tämä sopisi minulle oikein hyvin. Vaikka joka viikko. Kunhan palkka vaan olisi sama taikka vähän suurempi, kun kulujakin on enemmän... siis kun on enemmän vapaata. Eikö tämä ole ihan selvä asia, varmaan työnantajankin puolelta!

BTW, eipä ole aamu ennen näinkään alkanut, että ensimmäinen paperi, joka aamulla osuu ulkona silmiin, on seteli. Ikävä kyllä vain 10 juuroa, mutta silti. Ziitosta vaan, että kannatti lähteä siis töihin. Joku muu sen olisi ehtinyt seuraavaksi plokata maasta. Että pieni stipendi näin aikaisin kotoa lähtevälle on ihan paikallaan. Sillähän minä saan Vincentille jotain heekkua huomenna - lupaan käyttää sen siis edes hyvään tarkoitukseen. Tosin samalla rahalla saisi pullollisen kirkasta viinaa, joka sekin menisi hyvään tarkoitukseen tällä kertaa. Sen verran eilen jo veetutti lähtö tänne!

Eli ei iskenyt apinanraivo eilen uusiksi - en saanut mitään hyödyllistä aikaiseksi. En saanut edes nukuttua, en yöllä, en aamulla enkä edes kunnon päikkäreitä. Uni karttelee minua nyt todella rätväkästi. Minulla olisi asiaa sille tarunomaiselle kaverille, joka kanniskelee sitä ns. unihiekkaansa ympäriinsä. Tulisipa edes kerran täällä käymään, ple! Että saisi edes yhden yön nukuttua yli 3 - 4 h, minä julistaisin sitä kaikille. Ihan varmasti.

Hmph - ikäviä velvollisuuksia olisi edessä. En ole edelleenkään tilannut elukkalääkäri Vincentille enkä hammaslääkäriä itselleni. Omalääkäri on tilattu jo aikoja sitten, aikahan on vasta 28.5. Ja lomaa pitäisi pitää 4.6. alkaen viikko, juuri mietin vekslailisiko sitä vähäsen. Että aloittaisi vasta puolesta viikosta ja palaisi samoin, voisi tuntua mukavammalle (vrt. tämä viikko)... Täytyy kysäistä esihenkilön mielipuolta asiasta, onko siitä haittaa sijaisuuksien osalta. Minä nyt vain haluaisin olla vapaa. Ihan kaikesta.

Kuten ovat vapaita muutkin. Hörhö missään Tervalammella pysynyt, viikon ehti olla siellä ja kun pääsi viikonloppuvapaalle, jäi taas hörhöilemään lähistölle. Sattui soittamaan tuossa umpihönössä ja pyytämään purkinavaajaa lainaksi. Olin töykeä, löin puhelimen korvaan ja sanoin, että purkinavaajaa (raha olisi ollut seuraava pyyntö!) ei ole eikä tule, ennenkuin herrahenkilö on selvempi, grauh!

--------------------------------------------

Huamenta, frendit! Hui ku mua alkaa jänskättää - mami jo tekee sitä mun kutsuu ja se sano, ett se on sitt illalla täällä näkyvissä, ett kattokaa sitte kaikki. Ja ne bileet on niinku huamenna eli lauvantaina klo 17.00 alkaen. Saa tulla kyllä mihin aikaa vaan, mutt mä ite oon ainaski sillon just varpisti paikalla koneen viäressä. Nih! Ja mamiska laitto eilen taas mulle jääfisuu, mutt ei taaskaa tarpeeks =( Tosin se itte valitti, ett mä syän ja saan taas fisuu enempi kun se. Mutt se syä sen kanss jotai porganoi ja muuta - kissit syä pelkästää fisuu. Ett ihan oikee se meni. Ja sitt me oltii kyll taas kavrui ja mä lojusin partsill vähä ruskettaas masuu ja sillee. Kummisetäki kävi eile ja jutskas munki kaa. Vähä se ihmetteli niit bileit, se  sano, ett seki kai tulee oikeesti. Ja Poika tulee kans huamena. Seki lupas ostaa mulle jotai, jos se vaiks tois maitonapikoita... se on kuitenkin kilti. Ja kun se tua kuiteski sen Repun ja Stiflat, mä saan nuuskuttaa niillä ihan vapaasti...mmmmm... Hrrrrrrrrrr, tarttee sanoo mamill, ett jos se harjais mut ja Anskun, vaiks mä en siitt oikee tykkääkkää, siis harjattamisest! Mutt kai mun tarttee olla kuiteski siisti huamena!

Täss mä vähä kuukkaan, josko mami heittäis mulle lelun, sen punasen renksun... Mutt nyt tarttee mennä vahtii noi fogeleit tonne partsill, mä muuten tiädä, mitä kaikkee ne keksii! Hei - illalla se kutsu ja huamiseen!!!

-------------------------------------

Vincentillä on outoon aikaan karvanlähtö - pitänee harjata poika juhlakuntoon ;D

Päivän slogan: Elämä on sarja ikäviä heräämisiä!

Päivän biisi: Tell All The People

Luettua: Eila Palmgren - Ei kahta kolmannetta, kepoista kotimaista rikoskirjallisuutta. Tällä kirjailijalla on sikäli hauska tapa, että koko kirjan alku toimii ihan mukavana kuvauksena, mutta loppupeleissä viimeisillä sivuilla kerrotaan/tunnustetaan rikos ja sen taustat. Niin jo edellisissä tekeleissä, hmph. Eli kevyttä, kohtalaisen luettavaa, mutta ei omaan hyllyyn sopivaa. M. John Harrison - Elonmerkit, minä pidin kovasti! Erikoinen, mystinen tunnelma kaiken rojun ja paskan keskellä. Eletäänkö todellisuudessa vai tulevaisuudessa? Mikä on totta ja mikä fiktiota? Suosittelen kaikille - Like on kustantamona luokitellut tämän scifiin, mutta... no, makukysymys *virn*. Welhottaren hankintalistallekin tämä jopa saattaisi sopia...

                            

                    PERHANANMOISTA PERJANTAITA!