Tuoko kellekään sana MatkaPALVELUkeskus mieleen jotakin? Esim. palvelun? Ei jumankekka, nyt meni nimittäin pahasti harakoille. Ja jos joku kuvittelee, että tämä taksien käyttö on iloa ja onnea, on todella väärässä. Kyllä minä tervejalkaisena perkele mieluummin kävelisin - totta vidhussa! Tällä viikolla ei yhtenäkään aamuna tai iltana taksi ole ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Eilinen oli kyllä huipennus: taksi tuli ja oli raivoissaan minulle etsiessään Herjaamoa. Kun kysyin, oliko hän katsonut, tuleeko ruudulta lisätietoja, raivoisa karjahdus "Opetatko SINÄ minua AJAMAAN?" Vänisin, että en, mutta kun pyysivät sanomaan. Kun sitten aikoi kaartaa väärän talon pihaan, sanoin, että taitaa  olla kotiosoitekin väärin. Kuulin, että olisin voinut ilmoittaa hänelle asiasta. Millä villulla, jos ei saa puhua. Ensin iski raivo ja vitutus, sitten istuin itkemään ja tekemään viikon viidennettä (5.) valitusta HMPK:n. Ei jumalauta tämä ole ihmisen elämää - minä en kohta enää jaksa! Sama tänä aamuna, taksi soitti 15 min. tuloajan (arvioidun) jälkeen olevansa osoitteessa XX, jolloin ohjasin kotiovelle. Tämä kuljettaja oli mukava ja rauhoitteli minua sekä kehoitti taas valittamaan. Siis päivityksen jälkeen valitusten pariin. Kiva, kiva. Että osataan naista lyödä taas joka asialla... tämä ei ole ollut hyvä viikko millään tavalla. Ei todellakaan.

Eilisilta meni niin ketuille, että en jaksanut lokittaa, hätinään päivitin Huutiksen. Belgarion oli käynyt ja tuonut kukkia varten multaa ja samalla vienyt karkit mennessään. No, se oli kyllä tarkoituskin. Kummisetä tuli, oli jurrissa. Kerroin, että minusta ei ole seuraksi, joten ymmärsi onneksi lähteä kotiin. Luin kirjan loppuun. Nukuin. Kulutin turhaa energiaa miettien hyviä tapoja lopettaa kaikki. Turha.

Olisi paljon tekemistä, mutta ei jaksa. Villu.

------------------------------------------

Purrrrrrrrrve kaiffat! Mä tiädä mikä mamill on, se vaa on hiljane. Ei se huuda ees mulle. Laittaa vaa safkat ja heittelee napit. No, kyll se eilen sitt illalla paijatti ja rapsutti ja mä sain mennä sen viakkuu goisii. Hei, ei mull oo mitää pissivikoja. Mull on vaa joku hinku tehdä pissi siihe yhtee tyynyy. Se on se ainoo mesta. Mä luulen, ett se on siitt, ett mä on niin usee pissiny siihe, ett siitt on tullu melkee niinku tapa. No, mami vaan runttas taas ison pyykin tonne konmeroon. Kai Poika ne viä, joskus. Kun se siis tulee taas. Mmmm... mä oikeen odotan taas. Ja mami sais nyt tehdä sitä fisuruakaa tai jotai heekkuu. Eilekää syäny mitää. Jotai jämii, ja niiden jämät taas eväiks. Jäks - ei ihmisruaka kyll näytä mitenkää hyvältä. Haiseeki ihan omituisell. Kissinmuana ja maitonapi on paaaaaljo parempii!

Tässä mä möksötän yks ilta, ku mami ei heti hiffannu antaa napikoita ku mä joikasin. Sitt mä menin mököttää pummipallille. Kyll niit sitt tuli, ku se sai ekaks tän foton. Mutt mä meenki vaihteeks goisii. Huamisee!

-------------------------------------

Minä menen kohta röökille ja alan tehtailla taas valitusta. Onneksi on pohja olemassa ,>

Päivän slogan: En minä ole vainoharhainen - kuka niistä niin väittää?

Päivän biisi: Pannaan pannaan

Luettua: Ei se eilinen nyt ihan niin kamala kirja lopulta ollutkaan, ainakin asiatiedot pitivät suht. paikkansa ,> Sen lisäksi luettu Hannu Luntiala - Viimeiset viestit, jota ilmeisesti pidetään maailman ensimmäisenä tekstiviestiromaanina. No joo, vähän vaikea aluksi päästä sisään teemaan, mutta yllättäen tarina alkaa toimia. Ei paha, en kyllä suosittele muille kuin niille, joilla on aikaa ja kärsivällisyyttä, tai tapana harjoittaa itsekidutusta lukemalla kaikki kirjat, jotka käsiinsä saa (= minä). Aloitettu aamulla: Karin Slaughter - Kadotettu, vähän pitkäpiimäinen alku... vasta muutama kymmenen sivua luettu, rapoa myöhemmin, mikäli aihetta.

                            

                       TOLKUTONTA TORSTAITA!