On sitten kiva ajatella, että kun on välipäivät töissä, säästää ihan pirusti lomapäiviä. Muistaakseni  lomaa vielä jäljellä vanhoista 20 päivää, riipikää siitä *kolkkoa hekotusta*. Sitäpaitsi - inhoan myös alennusmyyntejä, kuten lähes kaikkea muutakin. Joten, mikäs tässä on töissä ollessa, ihan vaan erikoisuuden tavoittelun vuoksi. Ja pitää lomaa sitten, kun on piiiiiiitkiä lomattomia jaksoja muuten. Että minäkö muka v-mäinen, no, tarkemmin ajatellen, kyllä! Että ärsyttääkö muita asenteeni? No aivan varmasti, mutta se on tarkoituskin.

Pakko päivittää blogia joka aamu, jotta tietäisi, mikä päivä on. Ja monesko. Ettei jää mitään tärkeää väliin. Kuten huominen inhotapaaminen labratätsyn kanssa - yöks. Onneksi sekin on heti aamulla 7.15. Pääsee siitäkin eroon. Olen siirtänyt ja siirtänyt aikaa, mutta enää en oikein voi. Pakko mennä. Lisäksi tänään pitäisi saada jossain uusittua repsut: kaikki päälääkkeet ja kipulääkkeet on lähes loppu. Pirle senkin kanssa, jollei fyssa ole paikalla, on pakko jupittaa ne arvauskeskuksesta. Pahimmassa tapauksessa jopa vääntäytyä sinne itse.

Ja että tuliko eilen sitten tehtyä sitä järkevää? No, ei todellakaan. Taas tuli nukuttua - tai ei edes nukuttua vaan horrosteltua ja leikkiä jonkun tekemistä. En saanut itsestäni taaskaan irti yhtään mitään. Että voi ihminen olla saamaton. Olisi pitänyt ommella eli korjata pari juttua, ottaa muutamia kuvia, kirjoittaa yksi juttu loppuun. Joo, ja mitä tämä tekee - haahuloi ympäri kämppää ja katselee räksänpesiä. Voi villu, etten pahemmin sano. Ei tästä enää pääse edes alaspäin...

---------------------------------------------

Purrrrmenta kavrut! Se on sitten ne juhlat ohi ja toiset edessä, sano mamiska. Mulle vaa riittää viäläki heekkuja. Nyt mä ootan sitt niitt ampumisii, mill Kummisetä mua meinaa pelästyttää. En mä kyllä usko, ett mä pelkäisin, en mä pelkää ukkostakaa. Ja mamiska on mun turvana - tai mä sen, ihan miten vaan. Ai nii, me leikittii kissoja sitt eile viäläki, eli mamiki nukku ku mikäki iso kissanrontti keskell sänkyy. Ainaki kahtee kertaa päiväll. Mutt siitt mä en sitt tykänny, ku se komensi mutt sisälle partsilta illalla. Mä oisin voinu viälä istuu siälä ja kyttii kanervoja, mutt ei ku sisälle. Kyll mä sitt kerroinki sen sille aika selvästi, ett vähäks tätä kattii ottaa nyt päähä ja menin basee möksöttää. Mitä se autto, höh. Orja meni vaan yögoisii sitte ja jätti mut ihan yksin. Mä sitt menin purraan sen kolmelt hereille, ett se ehtii aamull olla mun kaa ja antaa ruuat ja laittaa mun paikat ja sillee. Vähäks sitä taas riipo, mutt kyll se nousi. Ontu ja kälätti iteksee, mutt ei oo mun vika. Ois ottanu lomaa tai jotai. Tänää orja lupas laittaa  vaihteeks broiskuu, se kyll unohti ottaa sen sulaa jääpakkasest! Parasta ois sitt heti muistaa, ku tulee himaa. Mun tarttee saada mun osa siitä, nih!

Täss mä taas nukun sitä ihan parasta unta, niinku varmaa huamaatte. Ei mun kaikki kuvat oo nukkukuveja, mutt kun mä oon liikkeell ni mami ei koskaa ehdi ottaa kuveja, mä oon liian nopee sille. Ett siks se aina sohottaa sen kaameran kaa ku mä goisin. Ett tässä on kyssärikissa sitte! Se on moips taas huamisee - toivottavasti jengit palailee jo kehiin...

---------------------------------------

Toivottavasti, juu. Minä odotan, että joku tulee riitelemään Herjaamon kaffenkeittimen kanssa.

Päivän slogan: Onnellinen on se, joka ei odota kiitosta, koska hän ei taatusti tule pettymään!

Päivän biisi: People Are Strange

Luettua eilen ja nyt aamulla: Yrjö Varpio - Väinö Linnan elämä; suosittelen kaikille kirjansa lukeneille sekä aamulla lopeteltu Anna-Leena Härkönen - Juhannusvieras; kovin on ennen luetun oloista...

                           

HAI SIE, SEHÄ ON KESKVIIKKO MALMILKII NIINKO LOKISTANIASKII!