Ei voi olla kuin Welhottaren tuuria - joku on vienyt kaikki yksiväriset, tietyn mittaiset käytävämatot. Ja minä kun luulin vähän pyytäväni. Ei edes Tsadin intran ostoilmoitukseen ole kukaan vkon aikana vastannut. Kun en harrasta hirveästi kerskakulutusta, en todellakaan arvannut tällaiseen rakoon joutuvani. Eli kerrankin ostaisin sitten jotakin uutta, niin sitä ei minulle myydä! Ano Nyymi tuolla kyllä mainosti Itiksen Anttilasta löytyvän, kuten itsekin epäilin. Tämä taas vaatii kipukoipien liikuttelua sinne. No, se on sitten pakko hiissautua sinne ensi vkolla, jos ei mitään kerran täältä löytynyt....  Ja Malmilla on kaikki, muttei yksiväristä käytävämattoa. Surkuhupaisaa, sanoi kulutusta vastustava Welhotar ja puisteli päätään pitkään ja hartaasti.

Muutoin pärjäsin reissun Malmilla koipien puolesta aika hyvin. Sattui melkoisesti, mutta vaihteeksi aivan eri paikoista kuin yleensä. Vaihtelu virkistää kivuissakin, joten sain hiissauduttua kohtuuhyvin kotiinkin. Ja ostettua kissan iloksi kanervia. 3 kpl. 2 parvekkeen kukkapöydälle, jossa jo kuusi kököttää sekä yhden roikkumaan fiksuun amppeliin. Näyttää kieltämättä aika mukavalta tuo parveke nyt. Kohta voisi jo alkaa poltella lyhtykynttilöitä siellä. En niinkään noita kynttilöitä sisällä - kissan kanssa se voipi olla pieni ongelma. Kynttilöitä ei voi hetkeksikään jättää vahtimatta kissahuushollissa. Siis ihan varmuuden vuoksi. Uffe pelkäsi kynttilöitä ja tulta muutoinkin. Vincent taas on hullu ja hullunrohkea omalla tavallaan, eikä asiaa ole vielä testattu. Täytyykin kaivella kynttilät esille - minulla kun on niitä tuolla iso varasto viime vuodelta. Parvekkeen matto on ihan pakko vaihtaa ja pestä nuo kaluston pehmukkeet. Kesäisen Vincentin elämän jäljet näet näkyvät, jopa tuntuvat siellä. Eli siinäkin pientä puuhastelua täksi päiväksi.

Poikani Belgarion - Kiven vartija, on tulossa onneksi käymään. Varmistin jo eilen, että hän muistaa luvanneensa. Pojalla on varhaisdementia. Ei muista mitään tärkeää, jollei kirjoita sitä käteensä. Jos kirjoittaa muistilapulle, ei muista missä lappu on eikä muista katsoa sitä. Joten poika kulkee sitten käsissään tärkeät asiat lyhenteinä. Kätevää, tietty. Mutta ilmeisesi on tullut äitiinsä omituisten ominaisuuksien puolesta. Ja muutenkin ,D

Olenkin jo ehtinyt keksiä kaikkea ns. kivaa tekemistä ja laatuajan viettämistä lapsen (!) kanssa. Kirjasto-kauppa - roudaus on taas melko mittava. Tarkistin, että vähintään 5 kirjaa on tullut varauksiin, ehkä jo nyt enemmänkin. Lisäksi erinäisiä pakollisia tarvikkeita, mm. mausteita, riisiä yms. puuttuu taloudesta. Että pakko se on häiritä lasta. Ja lisäksi tämä parvekehässäkkä aiheuttaa erinäistä liikehdintää varastoon ja takaisin. Ikävä kyllä, olemme molemmat lotkottavaa ja lukevaa lajia, joten tämä pakkoliikunta on todella pakkoliikuntaa. Palkkioksi teemme thai-tai-kanaa. Njam. Poika saa sen viikon ainoan kunnollisen lämpimän safkan ja yleensä sortuu sen jälkeen goisimaan  oikein kunnolla. Eikä itseltänikään kunnon päikkärit yleensä väliin jää. Viikot Poika elää kouluruualla ja voileivillä sekä kunnon nörtin tapaan Cokiksen kevytversiolla. Kade olen siitä, että Poika on vuoden aika laihtunut reilusti ja alkanut näyttää nuorelta mieheltä...Apuva, se on aikuinen ja täysi-ikäinen! Milloin näin pääsi käymään?

Muuten päivä hoitakoon itsensä, koska retkien jälkeen koivet muistuttelevat itsestään liian ahkerasti. Kissille pitää katsoa jotakin kissikarkkia, kun maitonapit ovat kohta loppumassa. Tämä muistiin itselleni Vincentin pyynnöstä!

------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrveiset taas! Juu - mamiska hei - kissanruokaa ja maitonappeja, molempia ollaan nyt jo taas vailla. Ei se kyllä voi niitä unohtaa, eihän. Kun ne tulee mulle-mulle-mulle. Ja jos mä en saa niitä, voi tulla iso huutojolina. Mutt eilen mua onnisti oikee kunnolla. Mamiska oli ostanu niitä kanervoita ja istutti pari niistä ihan sopivalle hollille tonne partsille. Ett kissikin aikastas hyvin venyttäen ylettyy. Hyvää tavaraa, oikein namia on! Juu. Vaiks mä en ymmärrä, ku orja oli saanu ne laitettuu ja mä hokasin sen ja aloin riipoa niitä kitusiin, nii hirvee kälätys taas. Ettei niit sais niinku syödä. Siis miks ei? Ne tuoksuu hyvältä, ne maistuu hyvältä! Miten niin ei saa syödä? No, täytyy myöntää, ehkä asiassa on jotain pientä perää. Mä vedin yöllä snadit ykät toho soffalle. Siitäkää mami ei jostai syystä ollu mitenkää hirmu ilone. Mutt jos paha olo yllättää kesken unien, ei sitä ehdi millää veskiin okselle. Pakko oksee siihen mihi voi. Se nyt on vaan sillee! Ai nii - hei Tuuttitöö, mä voisi hyvinki tulla teijä partsille vähäks aikaa duunii, ihan ruokapalkalla. Kerro sitte mamille, jos haluut lainaa mua. Mä oon kyllä ihan valmis *näyttää hampaita* - kyllä näillä muutama lintu napataan. Mä oon nääs viälä kans nopee, tosi nopee saalistaja. Mutt nyt sain mä kuiteski äske kalkkunaleikettä, kun mä nätisti puffasin. Ei multa voi kieltää mitää, kun mä oon niin komee, notkee ja upee! Eiks?

Täss on mun unkkokuva karvasoffalta, mami taas häiriköi. Mä just oon raottamass mun öögii, ku se taas räppäs kuvan. Vaiks on se kliffaa, ku on omii fotoi laittaa tänne. Mami sais vaa opetella kuvaa paremmin tai hommaa toisen kaameran. Osa fotoist on ihan hirveitä eikä se taatusti johdu nääs mallista! Mutt nyt mä pummaan viälä pari maitonappii ja lähen aamu-unkoille viälä. Purrrrrrrrrrrrrrrrrrveista viikoloppuu kaikille kissinkoille!

--------------------------------------

Tiedän, että kuvaamistaidoissani on kehittämisen varaa. Eikä kamerakaan ihan parhaasta päästä ole. Mutta ei ole Vincentilläkään kaikki ihan kohdallaan. Ei kyllä minullakaan, väittävät todistajat. No niin - valvojat on saatettu nukkumaan, joten lähden keittelemään kaffet, tekemään leivän ja riipimään aamumömmöt!

Päivän slogan: Suljetuille oville pitää koputtaa paljain käsin!

Päivän biisi: Moonlight Shadow

Kesken oleva kirja: Raymond Khoury - Viimeinen temppeliherra

Tänä päivänä v. 1926 julkaistiin A.A. Milnen Nalle Puh - onnea pienelle karhulle, jolla on hyvin pienet aivot!

                               

ÄLKÄÄ MENKÖ OSTOSHELVETTIIN - PYSYKÄÄ KOTONA TOISTENNE KANSSA!