Niin, tuota, mikään dementia, piruvie! Olin vain sopinut viime vkolla yhden tapaamisen. Ja minun mielestäni se oli tämä iltapäivä. Kirjoitin sen siis tietysti  ylös paperille, en muistanut laittaa allakkaan heti. Allakkaan lisäsin sitten kotona, juu - maanantai, juu 11.9, juu klo 13.00. No, valmistauduin siis asiaan, tsemppasin itseäni, valitsin vaatteet ja orientoiduin lähtemään ajoissa töistä. Pyysin pomolta luvan. Kunnes nyt äsken tänne tullessani kaivoin ne varsinaiset paperit esiin - tapaaminen on siis HUOMENNA klo 14.00. Aika ja paikka, tulo-ohjeet, tavattava henkilö yms. olivat kyllä oikein. Jokin vain silloin kiireen keskellä pienessä päässäni muutti päivät ja kellonajan. No - oikeastaan parempi näin! Unohdin nimittäin pari juttua kotiin, jotka ajattelin hoitaa samalla Tsadin reissulla. Kuitenkin joudun kiertämään Hakiksen kautta, joten täytyy tehdä Yrjö-, halli- ja torikierros samalla rähmäisyllä. Vähän kyllä nolottaa....

Eilen tulikin nukuttua koko viikon väsymykset pois - voihan rotta! Kävin aamulla Kummisedän luona viemässä lääkitystä, joka oli edellisyönä auttanutkin ja hän voi koko lailla hyvin. Kivutkin alkoivat heti vähentyä, kun työnsin Tramalia kouraan ja annoin ohjeet sekä yöksi Sirdaludia. Määräsin myös lepoa tai kävelyä kotona, ei istumista selkä köyryssä soffalla. Minusta tulisi ihan pätevä sivukandi näillä kokemuksilla! Jäin sitten pyykkäämään ja kuuntelemaan radiota. Kotona laittelin heti perään vähän syötävää ja alkoi väsyttää mukavasti. Heti petiin tietysti. Ja parin tunnin päikkärit. Sen jälkeen esittelin imurille keskilattiaa sekä soffan aluset, hiiruloita en löytänyt. Täytyy tänään katsoa kirjahyllyt - kovissa kissaleikeissä hiirulot saattavat lennellä yllättäviin korkeuksiin. Tein sitten ns. oikeaa ruokaa eli suikalepataa, jossa oli kasa erilaisia vihanneksia seassa sekä riisiä, pitäisi riittää pariksi päiväksi. Söin pikkukupillisen noin niinkuin maun vuoksi, eli pitääkö lisätä jotain. Ei pitänyt, mutta taas alkoi vähän väsyttää. Heti taas sänkyyn, ettei väsy mene ohi. Otin taas 1.5 h tirsat. Ihanata. Paitsi heräsin johonkin ikävänlaatuiseen uneen, jossa olin edellisessä työpaikassani ja minusta riideltiin, eli minut haluttiin kovin moneen hommaan enkä päässyt itse vaikuttamaan asiaan mitenkään. Hyi! No sitten tulikin vain lueskeltua ja nettailtua loppuilta, joka menikin aivan liian nopeasti, kun taas tuli väsy. Kumma kyllä, en kauaa odottanut unta ja heräsinkin vasta 4 tienoolla kun kissikäsky kävi. Eli herkkuja tuo rontti osaa odottaa niihin aikoihin. Herätyskelloa ei tarvita, koska vaativa kissajoikaisu herättää paljon paremmin ja on tehokkaampaa kuin tuo elektroninen piip-pip-piip-pip. Kännyherätystä inhoan yli kaiken - sitä en käytä ikinä. Joskus kesäaamuisin on kamala lähteä töihin, kun kuulee, että monella on kännyherätys päällä ja ääni vain kovenee ja kovenee ja kovenee ja sama hemmetin ääni kuuluu ympäriinsä.

Ja tässä sitä siis taas turvallisesti ollaan työkoneen ääressä. Ihme kyllä. BTW, akutuksen jälkeen eli perstai-iltana nilkat olivat aivan hemmetin kipeät. Johtunee siitä akutuksesta, pitää tiedustaa tällä vkolla, onko se tarkoitus vai olivatko neulat väärissä paikoissa. Kun PF-tätsy sanoi, että tiettyihin kohtiin hän ei nyt minun koivissa voikaan laittaa neuloja, koska siinä on turvotusta jne.

-----------------------------------------

Uaaaaauhhh - purrrrrrrrrrrrrrrrr - voi jukra kavrut! Mäki oon goisinu ihan kun mamiskaki. Eiline me goisittii molemmat päivällä.  Mä goisin tässä tyynykolossa ja mami kyll ihan sängyssä, ja vielä peiton alla. Mä käväsin tsiigaa. Vähän näky hivuksii ja kuulu korinaa. Se nukku ihan ku yöunta. Niin kyllä mäki. Mikähän eilen niin väsytti? Mamma kyllä anto mulle sitä suikista ja söin tosi ison kasan, jaoin sen kahteen osaan kyllä, eli kävin goisii siin välissä. Oli se hyvää! Toi orja vaan teki jotain pataa ja eiks se taas menny ja tunkenu sinnekki sitä tsilii ja jotai aivastuspulveria ja jotain vihreetä. En mä sitä enää ois syöny. Mutt kyllä mä kävin haistelee tarkemmin sitte ku se oli valmista. Onhan se kissin tärkeetä tietää, miltä mikin ihmisruoka näyttää ja haisee. Ja mun velvollisuus on tiätty vahtii, miten orja tekee tota ihmisruokaa, ett jos ei muuta sattuis olee niin sitä voi vielä joutuu vaiks syömää. Ja oon mä syönykki, mutt ilman sitä tsilii! Ei toi mikää ihan huono kokki oo, ainaskin ku mä vahdin sitä ja sanon mitä pitää tehdä! Muuten ei meill oo mitää uutta. Jotain mamiska puhu partsin syyssiivoomisesta tässä joskus. Toivottavasti joskus tarkottaa pitkän ajan päästä. Siit tulee kuiteskii taas semmone hössötys. Ja kun siell nyt on vähä myn ulps-ykä -plänttejä ja kaikkee *kissavirn*, niin siinä voi olla vähä hommaaki. Se viimeksi pesi koko partsin enkä mä sitt päässy sinne sillon vähää aikaa olleskaa. Aika epistä. Mutt kai se sitt joskus tarttee tehdä.

Tässä mä oon kirjahyllyss just tulemassa valkkaa mulle sopivaa luettavaa. Toi tolppa on tossa ihan vaan taiteellisen vaikutelman vuoks! Nyt mun fotoja on enää muutama jälellä, mutt Poika tulee tänää taas käymään ja tuo kaameran, nii mamiska saa taas musta lisää kuveja! Mä tahdon mun-mun-mun kuveja tänne lokiin. Aina. Joka päivä siis. Mamiska saa huolehtii sitte siitä puolesta. Orjalle vähä töitä, nääs, ettei pääse veltostuu ja tuu huolimattomaks! Se on sitte viikon alkuu kaikille - mun aamu alko kalkkunaheekulla ja päiväeväillä - toivottavasti kaikilla Lokistanian kissoilla on aamuheekut heti herättyä, tai siis orjien herättyä. Se on purrrrrrrrrrrrrrrr!

------------------------------------

Vincent osaa olla hyvinkin vaativa sillä tuulella ollessaan ;D No, minä taas tarvitsen toiset aamukaffet hyvinkin pian, että pääsen käyntiin. Ja töihin, ah ihanaa (tämä vain siltä varalta, että joku Iso Pomo on älynnyt, että minä pidän lokia)!

Bisnesmiehen slogan: Life is a risky business, angels have no creditcards. I help you if I can, but I kill you too, if I can.

Päivän biisi: Sinä lähdit pois

Kesken oleva kirja: Katja Kettu - Surujenkerääjä

INNOSTAVAA MAANANTAITA KAIKILLE, TYÖVIIKOSTA ENÄÄ NELJÄ AAMUA JÄLJELLÄ!!!