Toiset tässä ovat jahkuttaneet jo pitkään, että kesä tulee, nyt on jo kesä jne. Mitä ihmeellistä kesässä on. Kuka on mennyt tilaamaan sen täksikin vuodeksi? Kesässä ei ole oikeastaan muuta hyvää, kuin nämä kauniit erittäin varhaiset aamut. 

Kesällä on yleensä aivan liian kuumaa. Tai liian sateista. Siksi olenkin mieluusti töissä aina kesä- ja heinäkuun. Jos lomaa on, vietän sen elokuun lopussa. Kesäisin on epämukavaa hikoilla joka paikassa, ainoastaan ruokakaupoissa on sopivan viileää. Ja minä käyn siellä vain kerran viikossa. Kotona on onneksi mukava tuuletus, viileää, riittävästi juotavaa. Terassit ovat tupaten täynnä lomailevaa kansaa, joilla on sortsit jalassa, jotka hikoilevat ja kälättävät ympärikännnissä, kun itse ehdit sinne töiden jälkeen. Ja tuolloin on pakkko juoda nopeasti ja paljon päästäkseen samalla tasolle.

Juhannuksena kaikkien on ehdottomasti päästävä mökille, maalle, veneilemään tai ainakin jonnekin kylään. Jossa aika sitten kuluukin joutuisasti viettäen hauskaa yhteiselämää isommalla joukolla riidellen, hyttysten syötävänä homeisessa vuokramökissä Tai omassa mökissä, joka taas tarvitseee "pientä laittamista"....Tämä on lopun alkua. Vieraita tulee ja menee - kiitollinen saa olla, jos joku tuo omat lakanansa ja edes kahvipaketin. Saatikka tarjoutuisi käymään kaupassa ja tuomaan ruokaa ja jopa laittaisi sen! Ah onnea - Juhannus kaupungissa on loistava! Mieletön juhannusaamun ja -yön hiljaisuus. Kaikki ovat paenneeet! Mikä ihana tilanne kävellä vaikka keskellä katuja aivan rauhassa, jopa suurin osa Malmin hörhöistä on hiljentynyt. Tuttavallani on jo vuosikymmeniä ollut aika hyvä ehdotus: Juhannuksena  lasketaan puomit kaupungin ympäri, paluuruuhkan alkaessa sisään pääsee vain valikoidusti, passilla. Ja jos syntymäpaikkasi sattuu olemaan Taka-Hikiä, ei voi mitään, palaa takaisin lähtöruutuun.

Ei, minä en vihaa kesää, minä en vain pidä siitä. En pidä talvestakaan, silloin on liukasta. Kesällä ei ole liukasta, mutta muuten - ei mitään, no ehkä sentään tuo vihreä on mukavaa. Mutta kunnon syksyä ei mikään voita. Elokuun pimeät illat, kynttilälyhdyt parvekkeella. SIENTEN nouseminen (no, tuleehan niitä jo aikaisemminkin, mutta kuitenkin) maasta suorastaan yhdessä päivässä. Upeat, kuulaat syysaamut, puiden värien vaihtelut, siedettävä lämpötila kerrospukeutumiseen. Sadonkorjuuaika, jolloin tännekin ystävät ja tuttavat raijjaavat kassitolkulla kesäkurmitsaa ja muuta mukavaa, jolle eivät itse enää keksi käyttöä. Odotellaanpa siis rauhassa syksyä ja yritetään nyt väkisin jaksaa tämä inhottava, mutta onneksi niin lyhyt kesä!

-----------

Vincent tässä pääsi jatkamaan, kun mamma lähti johonkin. En minäkään nyt niin kauheasti pidä kesästä, kun tulee niin helposti liian kuuma ja pitää siirrellä itseään auringon mukaan. Minä en pidä liikkumisesta, ei pidä mammakaan. Siinä me ollaan kyllä samanlaisia. Meille sopii tämä lötköttely. Sitten minä otan kissaspurtteja ja mamma taas semmoisia siivousta-ja-muuta-toimintaa -spurtteja. Ja sitten me taas lötkötetään. Ja nykyisin me lötkötetään aika usein mamman sängyssä yhdessä, se on mukavan leppoisaa. Mammakin kuorsaa, siis en vain minä! Minä kuulin eilen, kun se nukkui lyhyet 5 tunnin päikkärit. Kyllä se kuorsaa, varmasti!

Eilen mamma kävi kaupoissa Pojan kanssa. Minä sain hurrrrrrrrjasti tuliaisia: uusia kissaherkkupurkkeja, fisua (semmoista kovaa, jääkylmää, joka pantiin sinne kylmempään jääkkäriin odottamaan) ja sitten oikeata jauhelihaa. Olin ihan tyytyväinen taas, kun mamma on ymmärtänyt tuon kissanäkökulman. Eli minä sain kissa-annoksen jauhelihaa ennen kaikkia muita, kuten minulle luonnollisesti kuuluukin. Ja sitten minä voin vielä katsastaa, mitä muut syövät myöhemmin. Sitten Poika söi jotain "keksejä", jotka tuoksuivat aika hyvälle. Minä menin sitten Pojan syliin, tai no oikeastaan kävelin Pojan yli ja vähän nuolaisin semmoista pyöreää jutskaa. Ei se kamalan hyvää ollut, mutta Poika meinasi hypätä ainakin puoli metriä. Se pelästyi minua niin kamalasti! No, kyllähän minä vähän salakavalasti sohvan nurkan takaa hyppäsin, mutta ei teko ollut niin paha kuin tarkoitus *kissavirn*. Jos Pojalla olisi ollut kalaleipä kädessä, olisi käynyt huonommin.

Nyt mamma odottaa jotain postia, josta se sanoi, että minullekin on siinä jotakin! Saankohan minä ihailijakirjeitä...

Taaskaan minä en saa tähän omia kuvia, on kyllä laiska mamma. Pitäisiköhän se sittenkin laittaa johonkin kurssille. Nuo imago-asiat ovat minulle kyllä aika tärkeitä. Jospa Reeti tietäisi jotakin semmoisista kursseista....

Minua taas vähän lötkötyttää, joten lopettelen tähän ja käväisen sitten illemmalla taas kissasivuilla. Siihen asti, oikein touhukasta päivää kaikille, pitäkää mammat ja isit kunnon komennossa ja itsenne siistinä! Purrrrrrrrrrrr...

Ei, minä en siis ole tässä kuvassa, joku lähetti sen minulle - varmaan joku ihailija...

------------------------------------

Päivän lääkärimoka: Lääkäri kirjoittaa yleisessä tutkimustekstissään: Korvat 0. Imusolmukkeet 0. Muutenkin 0. (Tosi tympeä tyyppi, vai? - 0 tässä yhteydessä = statuksessa ei mitään erityistä)

Päivän tehtävä: Tutustu Visvasuon mökkikylään noin lomaa ajatellen, löytyy myös tuosta Pikkupaprikan linkistä, soppapuolelta ,D

Päivän slogan:  Mitään asiaa ei voi olla möhlimättä, jos oikein yrittää!

Latteaa lauantaita - ainakin meille - toivottavasti ei teille!