se on niiiiin lähellä, että en taida uskaltaa edes sanoa. Töitä teetetään, vaikka hädintuskin pääsin eilen kävelemään. Oli lähellä, etten lähtenyt litomaan koko Varastolta. Ja tämä rouva-sairas-rouva, niin armollisesti teettämään töitä. Ai että pisti vihaksi.

Kaiken lisäksi Upo on lomalla, olisin käynyt sanomassa muutaman sanan. Aivan helvetillinen olo, nukuin edellisyönä parisen tuntia – heräsin ennen puolta yötä Ole siinä sitten ystävällinen ja aikaansaava. Ei perkele, kohta tapahtuu jotakin. Ja se "jotakin" ei ole mukavaa, sen minä voin sanoa jo nyt...

Minä siedän kaikenlaista aikani, mutta katsokaas. Pohja se on miunkii säkis!

Eikä saatanan omisarviksella aikoja, muut perseennuolijat olisivat tyrkänneet 1.5 päivää sairista. Vittuako minä sillä teen – en sitten yhtään mitään!

Saatana, vedän kapan mömelöitä. Otan mukaani pullon viinaa, juon suullisen ja pirskottelen loput kämppääni. Eiköhän tuo jo riitä irtisanomiseen "alkoholin vaikutuksen alaisena työpaikalla". Lisäksi kun vielä alkaa puhua totuuksia niiden oikeilla nimillä. Ei ole kummoinenkaan suunnitelma, mutta tyylillä sitä lähdetään, kun lähdetään!

POLKA, JOKA ON SAANUT TARPEEKSEEN PITSINISKOISTA JA KERMAPERSEISTÄ!

Tänään alkavat taas Varastopäivät ja meikäläisen täydellinen ohjelmointi. Nouto tiettyyn aikaan kotoa, palautus tiettyyn aikaan. Pakko syödä jotain, yllättäen tiettyyn aikaan, sekin lääkityksen takia. Pakko mennä goisimaan – tiettyyn aikaan – jotta heräisi aamulla tiettyyn aikaan (viimeistään) "nauttiaakseen" aamulliset kemikaalit kera kaffen ja nekin, yllättäen, tiettyyn aikaan. Jumalauta, minut on ohjelmoitu niin täydellisesti, että minulla ei ole itselläni valinnanvaraa mihinkään... No, toki voisin vaihdella muutamalla minuutilla tulo- ja lähtöaikoja, mutta taatusti HMPK tössisi ne ja jotakin muutakin hauskaa taatusti tapahtuisi.

Minä en halua olla yhteiskunnan ohjelmoitavissa oleva, kipeä, jatkuvasti kärsiintyvä työläinen! En! Minä haluan olla reilusti antisosiaalinen ja käpertyä kotoon, jos siltä tuntuu. Tehdä edes joskus jotakin, mitä minä todella haluaisin tehdä. Tosin se on tällä viikko-ohjelmallakin täysin mahdotonta. Suunnitelmissa olisi torstaina yksi hupikas juttu – saas nähdä toteutuuko se edes, vai joutuuko senkin perumaan jostakin syystä. En yhtään ihmettelisi. Peruuttamisia minulla on taatusti enemmän kuin osallistumisia mihinkään tilaisuuksiin.

Minä en nimittäin kovinkaan paljon pysty päivässä tekemään. Kyse ei ole siis haluista. Kertakaikkiaan selkä ja koivet pistävät hanttiin esim. ruuanlaiton jälkeen niin, etten pysty heti seuraavaksi tiskaamaan. Tiskit likoon ja lepuutusta ainakin vartin verran, jotta taas saa itsensä tarpeeksi kipeäksi tarvitakseni taas hetken lepuutusta. Jonka jälkeen seuraava pieni kotihomma ja jälleen leputuusta. Ei siis ihme, että iltani ovat niin hemmetin lyhyitä. Tällainen vähäinenkin lepuutus on töissä mahdotonta, joten voitte kuvitella minkälainen olo on kotiin tultua; olen joskus kaatunut suoraan ulkovaatteet päällä ja kengät jalassa klaffisoffalle aivan raatona ja itku silmässä.

Mutta luuletteko te, että tätä tosiaan joku kuuntelee. Edes tai etenkään ja varsinkaan omisarvis saati kukaan muukaan lääkäri. Ja vetut – kaikkihan on vain muutamassa hassusta hermosta kiinni tuolla selässä sekä olkapäässä ja kädessä. Sekä mitä nyt muutama jänne koivissa ja tuommoinen luulosairaan fibro. Hah, eihän siinä nyt mitään. Kun on tuollaisia todella vakavia juttuja, kuten erään henkilön kännissä tuolinjalkaan lyömä isovarvas! Se piti kuvata, kipsata jne. Piiiitkä sairasloma ja muuta. Lisäksi henkilön sairastaminen meni työtapaturman piikkiin. Jolleivät asiat ala kohtapian muuttua, minä alan paljastella nimiä ja asioita – oikeilla nimillä, tapahtumapaikoilla, lääkäreillä jne. Täytynee tarkastaa sitä ensin kunnianloukkaussyytteet ja muuta vastaavaa. Tosin pashat siitäkin, sillä varmasti pääsisi ainakin pois tuolta......

Ja että oikein ketuttaisi, menen riipimään mömelöitä ja kaffetta. Tiedoksi, että täällä on edelleen saatanallisen kylmä – ei se huoltohemmon käynti mitään auttanut. Tiedä millä mittarilla hän mittasi, mutta silloin oli muuten aurinkoinen ja lämpöisempi keli ulkona. Perkele sillekin.

POLKA, ÄRSYYTYNYT MENNESSÄÄN NUKKUMAAN – SAATI SITTEN HERÄTTYÄÄN!

Tekisi mieli vain käpertyä peiton alle, kylmä on edelleen... Ketuttaa jo huomisen päivän hommat ja koko järjestyneen yhteiskunnan toiminnot ja pakkotyö. Hmph.

Pakko sitä ja tätä. Pakko. Pakko mennä ja tehdä. Inho.

Minä menen ja teen. Tänään ja huomennakin, ehkä.

POLKA, JOTA VÄSYTTÄÄ JA KETUTTAA

tämä päivitys on jälleen ryyditetty tavanomaisella märinällä ja marinalla. Siihen kettuuntuneiden onkin turha lukea tämän pidemmälle, vaikka tarjolla onkin kaksi The Saavutusta.

Viime yö meni sitten kokonaan nukkumatta. Vaikka mömelöitä otin normimäärän, päivän aktiviteetit saivat aikaan niin tuhottaman raikkaat ja repäisevät koipifiilikset, ettei nukkuminen onnistunut. Lisämömelöt keskellä yötä toivat hetken horroksen ja sitten siirryin jo suosiolla kaffittelemaan ja rouhimaan kipulääkitystä ja rauhoikkeita. Ei oikein mukava olo, sano.

Jep, eilen siis tein jotakin, jonka olin päättänyt ja kirjannut tänne blögiinkin. Blögipakotuksesta on siis joskus jotakin hyötyäkin. Minä nimittäin kävin PASSIKUVASSA. Lopultakin, en minä ole sitä teetellytkään kuin vajaan vuoden, aktiivisesti puolisen vuotta. Nyt on kuvat, kun saisi vaan vietyä hakemuksen ;) Kuva on muuten äärimmäisen kammoittava, vilkaisin ja piilotin ne nopeasti lompakon syövereihin – sinne, missä ei muutenkaan ole setelirahaa tms. Olkoot tallessa milizeille asti!

Kylmä tärisytti naista Malmilla, tapasin kuitenkin tutun. Jouduin neuvomaan asiassa, josta en itsekään ollut varma mihin valittaa. No, erääseen lautakuntaan, jonka on pakko vastata ja jollei se kuulu heidän toimivaltaansa, ainakin ohjata oikeaan paikkaan. Muuta en keksinyt. Hörhöjäkin oli liikkeellä, pakkasta paossa. Ei kuitenkaan mitenkään ihmeteltävän paljon.

Sen sijaan takso nouti molemmin päin etuajassa, joka on erittäin kiitettävää pakkasella. Taksossa vielä kökkiessäni puhelin soi, vastasin ja kas. Huoltohemmo kertoi olevansa residenssissäni ja tsekkaavansa pattereita. Lupasin tulla ihankohtapian, josko hän olisi paikalla vielä... ja olihan hän. Oikein miellyttävä mies, joka kertoi tehneensä ihan kaiken, mitä pattereille voi (paitsi hajoittaa ne alkutekijöihinsä). Eli ilmannut, tarkistanut säädöt ja niiden piikit tms. Ei nyt siis pitäisi olla vikaa ja mittauksessa tuossa vaiheessa testin mukaan oli lähempänä 20 astetta. Sanoin kyllä, että aurinko lämmittää ja makkarissa olikin vajaa 19. Lisäksi kuulin, että tämä on energiansäästötaloja, ihan kiva. Eihän se mitään, mutta ei kai se tarkoita asukkaiden pakastamista??? Ihan himppasen lämpimämpää täällä voisi kuvitella olevan. Nimenomaan siis kuvitella. Minulla on silti täysi varustus ja hartiahuivi edelleen käytössä.

Toisaalta, on ollut myös hieman oudohko olo. Joko valvomisesta johtuen tai sitten olen tulossa kipeäksi. En kyllä tahtoisi sitäkään. Voihan rähmä. Asioita olisi taas tehtävänä vaikka kuinka paljon. En minä sitten eilenkään saanut juuri mitään aikaiseksi, kun sopan jälkeen tuli nukuttua snadit päikkärit. Univelkaa on, mutta kun en vaan saa nukuttua! Argh sanon minä. Tämä lienee vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampi tajuta. Antaa siis olla, päättäkää vaan, että kaikki on korvien välissä. Jospa edes sillä keinoin pääsisi kokoaikaisesti eläkkeelle ja voisi elellä sellaisella vuorokausirytmillä kuin itselle sopii. Vähät välittäen kellistä, aikatauluista jne. Varmistaen vain sen, että tietyt paikat ovat auki, kun on kylillä hoidettavia asioita.

En minä tänäänkään jaksa enempää. Koivet ja selkä eivät pidä olostaan, lisäksi lievää kuvotusta havaittavissa ja runsasta palelua. Taidan mennä peiton alle taas...

POLKA, JOLLA EI KOSKAAN TUNNU MENEVÄN KUTEN OLISI NORMAALIA!

oikein kunnolla. Nyt siellä on tarjolla – 22 astetta, hyvä keli meikäläisen hissutella pakkokeikalle kylille. Postiin, kirjastoon ja kaupoille, argh. Onneksi ei hirveän pitkään joudu olemaan missään välissä ulkona ja kerroksia pukeutumiseenkin riittää. Toivon vaan, että taksot eivät ole jäätyneet matkalle!

Mitään ihmeellistä tässä ei ole edes kerrottavana. Eilen muka-piti kirjoittaa, höh. Kissin kellit, haahuilin aamulla kaikenlaista ja lueskelin. Sitten laitoin vähän vihanneskeittoa, apehdin ja päälle kaffet. Jo vain sen jälkeen ramaisikin taas kunnon päikkäreiden merkeissä. Sitten ei enää jaksanut / huvittanut / viitsinyt tehdä mitään senkään asian suhteen. Eli osa asioista on jälleen kerran hoitamatta, mutta jonkinlainen pohja yhteen juttuun on kuitenkin olemassa.

Ei tässä kyllä kauheasti kirjoituta, kun edelleenkin paleltaa niin maan prleesti. Ei mitään laitaa tällä systeemillä nyt... Ja se joka kehtaa ehdottaa jotain lisälämmitintä, saa turpiinsa. Arvatkaas huviksenne, mitä se tekisi nyt jo jätti-isolle sähkölaskulle :( Eli lisätään sisälläkin vain vaate- ja peittokerroksia. Kohta on kiivettävä yläkaapille hakemaan kolmas kunnollinen peitto!

Eli, kunnon mömelöt ja liikenteeseen. Ei minulla todellakaan ole edes mitään kerrottavaa. Suurimmasta osasta unianikaan en muista mitään ja ne, jotka muistan, olivat liian karmeita jopa kerrottavaksi. Lisää kuumaa, mustaa ja vaffaa kaffetta!

POLKA – HÄN JOKA JÄLLEEN PALELEE!

kuten tietysti tämän plökin lukijat jo osasivat odottaakin. Eli ei mitään uutta, oikeastaan. Harmittaa niin hemmetisti, että tämä torstai eli ensimmäinen vapaapäivä menee todella toipumiseen. Heräsin klo 3 tienoolla taas saakelinmoisiin särkykipujäynimisiin, heitin yhden apumömelön kitaan ja sain vielä nukuttua vähän lisää. Äärimmäisen katkonaisesti ja välillä heräillen särkyyn. Nousin ylös – ja kas – ei tullut taaskaan kävelemisestä oikein mitään. Koivet ovat aivan järkyttävän kipeät. Siinä sitten hiissasin itseni seinistä ja huonekaluista kiinni pidellen kylppäriin – olisi pitänyt NYT varata se rolleri tuohon sängyn päätyyn... Usch, ei ole tässä laitaa. Ne vaffat kaffet, pala leipää ja sitten mömelöitä lievän randomisti näin vapaapäivänä kuitenkin eli on päästävä työkuntoon.

Minulla olisi kovasti paljon kirjoitettavaa eli se vaatii kuitenkin istumista koneen ääressä. Voitte siis kuvitella, että koivet ja selkä eivät tästäkään ihan hirveästi pidä. Se on muuten outoa, ettei edes omisarvis tajua sitä, että kirjoittaessa tarvitaan myös jalkoja! Tai ainakin minä persjalkaisena tarvitsen ;) Täytynee myös yrittää katsastaa sopivaa lääke-ehdotusta, joka menisi läpi. En edelleenkään tarkoita mitään huimepitoisia lääkkeitä vaan sellaisia, jotka tappaisivat pahimman kivun ja ehkä jopa saisivat aikaan jonkinlaista elpymistä tilanteessa. Huomautettakoon tässä, että minä olen niitä lääkeherkkiä, jotka miniannoksella Lyricaa ovat tokkurassa kaksi päivää. Siksi tietyt jo kokeillut lääkkeet jätetään suosiolla pois listalta. Lisäksi omisarvista pitäisi pyytää uusimaan lähete Kanppiin tuon käden takia. Se on nyt ääripahana ja pitäisi kai hakea se piikki, joka annetaan suoraan UÄ-ohjauksella hermoon... kuulostaa karskilta, mutta tämä on aika tyrmäävää tämä kipuilukin. Eilen tuli taas vahingossa huudeltua ääneen, vaikka purinkin huuleni melkein verille. Ihan siksi, että en halua kiljua ääneen. En vaan voi sille mitään, jos yhtäkkiä viilletään tai tökätään heinähangolla jonnekin.

Sen verran vielä palaan Varastoasioihin ja työhön, että juttelin parinkin lähityökaverin kanssa sekä omista hommistani että tulevaisuudesta (Varastohan tekee muuttoa ja samassa yhteydessä tapahtuu se organisaatiouudistus). Molemmat lähtivät siitä, että meistä jokainen tekee vain sen minkä ehtii, jaksaa ja pystyy. Siis myös minä. Olivat taas sitä mieltä, että ahnehdin liikaa. No, eräs Korkeampi Virkanainen kävi teettämässä eräänkin homman ja sanoi, että toi sen minulle, koska muilla oli kiireitä. Silloin hermoistuin ja sanoin, että eikö minulla muka ole kiireitä (pöytä oli lastattu täpötäyteen siinä vaiheessa), olin vielä lähdössäkin aika pian. Ei, hänen mielestään minun piti tehdä "yksi pikku juttu, joka ei kauaa vie". Ja kun näitä pieniä juttuja kerääntyy jokaiselta, äkkiä sitä on lirissä pohjamutia myöten. OK, tein tuon pyynnön, mutta ilmineerasin kyllä siitä, että muillakin olisi ollut mahdollisuudet tämä tarkistaa. Minä nyt vain satuin silloin olemaan huoneessani. Eli osa väestä ei vain tajua, että oikeasti olen poissa kaksi kokonaista päivää ja oikeasti olen sairas. Tässä on tietenkin semmoinen pieni välijuonne, että ao. henkilö on myös sairas; hänellä on 1. tyypin diabetes, johon hän aina vetoaa silloin, kun joku puhuu jotain sairauksista tai fyysisistä ongelmista. Hiukan epäreilua sillä hänellä tuo on kuitenkin äärimmäisen hyvin tasapainossa eikä ongelmia todellakaan ole ikinä ollut!

No se kai omista väninöistä ja marinoista. Haluan vaan, että myös lukijat tietävät miten täällä vapaapäivää vietetään. Puoleen päivään asti en pysty tekemään oikein mitään järkevää. *KRÄKS, KRIIK, raps-raps, MJÄYYYH*. Anteeks, Vinski putosi patterilta >o< Vinski on ottanut nyt pakkasella tavakseen nukkua keittiössä, patterien lämpimimmällä kohdalla. Se on kuitenkin hoikallekin kissalle vaikeaa. Kas kun kissa kunnon unessa venyy piiiitkäksi ja alkaa painaa yhä enemmän, myös kääntyminen vaikeutuu ja silloin tapahtuu. Eilen reppana tipahti ehtoon aikana useamman kerran. Aina sama loukkaantunen-nolo katse ja mäykyminen. Riippuen hieman siitä, tipahtaako kissi ihan plaattialle asti vai vain laatikoston päälle. Tästä voitte muuten samalla päätellä, että edelleenkään lämpöjen säätämiselle ei ole tehty mitään. Kävin eilisiltana ruiskussa ja sitten huinin täällä pää märkänä ja täristen holtittomasti – kylmästä! Päällä on jatkuvasti kaksi paksua, kudottua puuvillapaitaa ja niiden päällä vetskarijakku. Lisäksi collegehousut ja kahdet sukat. Ystävän kutoma hartiahuivi on kuulkaas enemmän kuin paikallaan *pushali, kiittelee taas*.

Huomenna olisi taas pieni posti-kirjasto-kauppakeikka. Kävin eilen noutamassa joitakin perustarpeita Liiterissä sekä Oklasta viinipullon eräälle henkilölle kiitokseksi. Oikeasti, en ostanut muuta kuin yhden viinipullon Malmin Oklasta :o Johan tuota ihmettelivät puolitututkin... ja hävettävintä oli ehkä se, että jouduin turvautumaan henkilökuntaan, koska viini oli itselleni outoa merkkiä enkä heti löytänyt sitä hyllystä. Äärimmäisen noloa parkkiintuneelle malmilaiselle! Sitten vihannestsioskista tuoreita herkkareita ja purjoa, isot läjät 1.40 eli hinnat ovat edelleen kohtuulliset. Liiteristä paperitavaraa, kaffetta, pakastevarastoja ym. täydennystä niin paljon kuin pystyin kohtuullisesti kantamaan. Eli ei mitään oikeaa ruokaa vaan kaappien täyttöä, ettei tarvitse ruokaostosten yhteydessä kanniskella kaikkea mukanaan.

Kevään kirjasatoa on alkanut tipahdella oikein kiitettävästi, erittäin mielenkiintoisia uutuuksia. Palaan asioihin kirjalistauksen merkeissä sekä siellä toisaalla. Muutama opus, jotka suorastaan pakottavat ihmisen käymään samaan kirjaan käsiksi melkein heti uudelleen... Ja dekkarien kavereille on tulossa parikin herkullista uutuutta. Asiaopuksia on myös liikkeellä eikä niitä sovi mitenkään väheksyä, ainakin äsken lukemani veti vähän vakavaksi (jos kyllä hiukan naurattikin). Mutta näistä tosiaan erikseen.

Nyt tuntuu jo siltä, että mömelöt alkavat kohta toimia. Väsyttää vieläkin, joten taidan mennä hetkeksi pitkälleni ennen kuin suunnittelenkaan suurisuuntaisempia toimenpiteitä kirjoittamisen ja muun toiminnan osalta. Uhh, huominen keikka on kyllä taas laskettava ja suunniteltava etukäteen. Hmph.

Toivottavasti joillakin teistä on edes tasalämmin ja mukava asunto *kiristelee hampaitaan* :)

POLKA, JOKA KOHTA JÄÄTYY KIINNI TUOLIINSA!

Ihan ensimmäiseksi tietysti pitää kertoa, että ei ihmeiden aika todellakaan ole ohi! Varastolla jo kaksi osaston työntekijää on käynyt ihmettelemässä, miten minä aion selvitä niistä kaikista hommista vajaina päivinä oltuani poissa kaksi päivää. Kumpikin on vielä ollut sitä mieltä, että minä todellakin teen melkein saman kuin muutenkin... Tulipahan siis todistettua. Tosin meille on esitetty eräs *huokaus* organisaatiouudistus, sellainen (tehän toki tiedätte) joka ratkaisee kaikki ongelmat. Voi kun näkisi vaan. No, pääasia kuitenkin, että tämä älytön juttu on huomattu näin aikaisin – tai siis muutkin ovat sen huomanneet.

Toinen ongelma on sitten se sijaistamiseni, joka ei toimi. Hommat viipyvät älyttömän pitkään ja ne on tehty äärimmäisen kehnosti. Niin kehnosti, että minua oikeasti hävettää. Salaa joskus korjailen sijaistajan tekemiä juttuja mitenkään asiaa edes mainitsematta. Toisinaan on pakko jopa tehdä uusiksi koko rojut, kun ei saa mitään selkoa koko hommasta. Tähän ovat kyllästyneet myös töiden teettäjät eli siksihän niitä minulle jömmataan. Toki, onhan se imartelevaa. Mutta parempi olisi, että joku oikeasti myös joko tekisi jotakin tai sitten jostakin päästä kylmästi heivattaisiin hommia. Sekin lienee vaikeaa, koska rouva-sairas-rouva on jälleen pois. Aikaisemmalla osastolla hänen työparinsa oli laskenut, että vuoden aikana em. henkilö oli ollut täsmälleen kolme viikkoa vuoden aikana kokonaan työssä. Aina on näitä lyhyitä sairiksia, muuten-vaan-menoja, lomaa, kaikenlaista... Ei kivaa muille, ei voi luottaa yhtään siihen, että asiat hoidetaan tiettyyn päivään mennessä. Varastolla kun nuo päivät ovat yllättävän tärkeitä erinäisistä syistä.

Eli kai tässä on ensin kerrottava Upolle, että homma ei nyt vaan toimi ja ilmoitettava myös, että näin jatkettaessa joudun ottamaan rollerin töihin. En jaksa muuten näin rankkoja päiviä. Tämä on muuten ihan totta. Eilisen pysyin tolpillani ja työkunnossa lisälääkityksen voimin, joka nyt ei ihan terveellistä ole sekään ja omisarvis taatusti kieltäisi sen ehdottomasti. Pitääkin varmasti laittaa viestiä siitäkin asiasta. Vaikka hän ei voikaan tehdä mitään :O

Tänään siis vajaa päivä ja sitten postiin, jonne onkin ehtinyt kerääntyä ainakin kirjoja ja yksi muukin havuska paketto. Samalla taidan pistäytyä Oklassa ja Liiterissä, siinä onkin jo ihan riittävästi ohjelmaa... Ehtoolla olen kuitenkin ihan katkirättipoikki.

Mutta mukavaa oli tietty saada tämmöinen plökitunnustus Seppikseltä  – ziitosta vaan!

Mukana oli ohje, että pitäisi ihan randomina kertoa viisi asiaa itsestään ja vissiin jakaa sitten eteenpäin myös viidelle (ne minä ainakin mietin). Uhh, että ihan randomina...

1. Minulla on hyvin pienet ja omituisen näköiset varpaat (muiden kummallisuuksien lisäksi siis).

2. Näytän siltä, että en ikinä sairasta mitään ja liikun aivan normaalisti – siihen asti, kunhan näkee minun ottavan ensimmäiset askeleet ja avaavan suuni.

3. Olen kehittänyt itselleni unelman: I Have A Dream!

4. Luen liikaa, aina ja joka paikassa. Jotkut luulevat, että vain silmäilen opuksia – ei, kyllä ne ihan oikeasti luetaan läpi, jokainen.

5. Himoitsen vahvoja mausteita ja olen varma, että chilin ja valkosipulin käytön lopettaminen aiheuttaa rankkoja vieroitusoireita.

Ei nyt muutakaan tullut mieleen, olen katsokaas niin yksinkertainen ihminen :D Jaan tämän hianon tunnustuksen eli palkinnon sekä random-haasteen edelleen Rouva A:lle, jos vaikka iskee tunnustuksien paikka. Susulle  odottaen jotakin jännää sekä arvaamatonta. Kehräsaareen  toivoen jotakin yhtä mielenkiintoista kuin eilen. Termostaattorille, että olisi jotakin pähkäiltävää perjantaidilemmaa varten sekä Partapapalle, että olisi jotakin tekemistä kipujen sietämiseksi!

Nonnih, tulihan se tehtyä. Minä en ole oikein hyvä tämmöisissä jutuissa, mutta menkööt nyt näin :) Ainakin plökitoverit voivat siirtää tuon kuvan vaikka säilöön sivupalkkiinsa tms. Onhan se ainakin nätti, shuorastaan shöpö. Tulee ihan jusalainen olo, ystävänpäivä on vissiin ensi viikolla. Taisin sortua tekemään jotakin eli vähän postittelemaan paperitavaraa, joita joku voipi kuviksi tahi korteiksi sanoa. No, olisin minä muutenkin tässä kevään tietämillä varmaan laitellut jotakin. On ainakin jokin syy(kin) nyt olevinansa. Minusta kyllä on aina kivempaa, jos muistaa toista ihan ilman syytä :D

No, minä lähden taas keittelemään susivaffat kaffet, tarkistamaan mömelökaappia (se ON iso) sekä nauttimaan aamupalasta, josta määrällisesti suurimman osan muodostavat nykyisin jo erilaiset kemikaalit.

POLKA – TÖITÄ KUIN VIIKON VIIMEISENÄ TYÖPÄIVÄNÄ.....

eikä tämä ole se tunnettu slogan. Kun punkesin Varastolle aamuvarhain, oli siellä vain kohtuullisesti duunia. No, siinä sitten pistin ropottaen aika rauhallisesti. Mutta joka hemmetin kerta, kun kehtasin jopa poistua työpisteestä, oli taas tuotu joku omalaatuinen pino tai suorastaan isompia pinkkoja kaikenlaista kivaa sälää. Eihän tästä tule meikäläisen luonnolla taas yhtään mitään! En minä osaa olla tekemättä, jos hommia on tarjolla tai tekemättä siinä vieressä. Ei vaan onnistu, muilta kyllä. Taas nähtiin tänään, miten parikin leidiä saa maanantain kulumaan juoruamalla viikonlopusta, kommentoimalla vaaleja jne. Siihen menee joillakin kuulkaas puoli päivää, ruokatunti päälle ja vielä väliajatkin ;) En ole kade, mutta kuitenkin. Ehkä he ovat onnellisia, heillä on töitä ja sosiaalinen elämä työpaikalla. Minulla on vain töitä eikä lainkaan sosiaalista elämää. Vähänkö vain käy ketuttamaan, kun samat leidit reilusti lintsaavat muutenkin duunista parhaansa mukaan. Ei, minä en tätä sanonut, vaan parikin työkaveria on huomauttanut asiasta ihan vain ohimennen. Että olenko sattunut näkemään, että niin ne jotkut. Kyllä olen, joo. Hittojakos se minulle kuuluu, eivät ne minun töistäni poissa ole. Asenne vaan on omalaatuinen, perin kummallinen. Mutta molemmilla on The Asema... ainakin eräänlainen. Ehkä se tekee asiansa. Stanan lusmut!

Kävin sitten lähtiessä Serkuissa hakemassa kaffemaitoa kotoon, hmph. Ei ollut kuorma päässyt perille vaan seisoi Tallinnan satamassa. Auto oli jäätyä kilahtanut reissulla, tulee vasta tänään. Sain sitten todellakin vain maitoa ja savu-valkosipulijuustoa, kuivahetskujakin tietty... Ai niin, siis sitä maitoa vartenhan minä tietysti vaan *ristii sormiaan*.

Muuten olen taas aivan rättipoikki enkä eilen ehtoollakaan jaksanut kuin vääntää kahden päivän vihannespadan sekä sotkea salaatin itselleni sekä tiskata. Ei, mikään muu ei tule kuuloonkaan. Siis varsinainen tekeminen. Hyvin maltillista nettailua sekä himppasen uteluja sieltä ja täältä eli juoruamista. Muuten makoilua ja lukemista. Ei vaan pysty kykenemään, kyllä vajaakin päivä vie meikäläisestä mehut. Eikä se päivä muuten ole kuin 15 min vajaa näin ma ja ti, ke vähän enemmän. Katsoin sen duunien kannalta paremmaksi ratkaisuksi! Kuitenkin siellä hötkyytetään, joten helpompi näin kuin esim. joka päivä käväisisi tekemässä jotakin. Sittenhän siellä olisi tosi härdelli koko ajan ja tod.näk. työt jakaantuisivat vielä epätasaisemmin. Eli tällä mennään, ainakin toistaiseksi. Upo merkkuutti osastokokoustakin kohtapian, sellaiselle päivälle toki, jolloin minä en ole paikalla. Ei haita yhtä, sano!

On se kumma, nyt aloitin muutama päivä sitten tämän ns. osaeläköitymisen ja jo on hemmetinmoinen huoli jatkosta. Pitäisi alkaa jo suunnitella seuraavia siirtoja! Kamala minä – tai oikeastaan kamala byrokratia ja inhottavat lekurit. Pirulauta nih! Jotakin tässä on keksittävä eli aivoriihtä on rakennettava siten, että saisi jatkoa ja tietenkin kokopäiväisesti... Pitäisikö ottaa rolleri mukaan duuniin? Mutta sitten minä en kyllä ehdi tehdä sitäkään vähää. Hmm, toisaalta, se voisi olla myös ratkaisu. Raahaisi myös kaikki muut aputusvekotit sinne mukanansa joka päivä, asettelisi kaiken paikoilleen ja jo olisi ainakin tunti kulunut. Ei pashempi ajatus, itse asiassa. Ja kun hissukseen hiipisi kopieeraamaan toiselle puolelle torppaa, menisi paperi kerrallansa eikä pitäisi kiirettä, menisi siihenkin puolisen tuntia kerrallansa. Välissä tietysti voisi käydä vaikka kuusella tai kaffella, jolloin hyvinkin tunti menisi tähänkin. Asia laitetaan harkintaan! Osaan kai sitä sitten minäkin vetkutella, jos nämä muutkin leidit kulkevat ympäriinsä aina samat paperit kourassaan juoruamassa ja vaihtelemassa akkainlehtiä (!!!), ihan totta ;D

Ja sitten ihan vaan tiedoksi, että eilen illalla taas särki sekä selkää, lonkkaa että oikeaa kättä niin, että itku oli tulla. Ei ole laitaa tällaisessa, ei. Eikä mikään prleen troppi auta. Kännitajuttomuus ehkä, ei ole tullut kokeiltua. Pitäisköhän riipaista, pirulauta. Saisi ehkä nukuttuakin yhden yön heräämättä.

Ei, kyllä se taas on vaan mentävä ja ahdisteltava mennessään. Kaffetta lisää, mömelöitä koko kourallinen ja vielä iso jömma mukaan – eivätkä nekään auta kuin ehkä pienen hetken ja vain välttävästi. Juuri sen verran, että en huuda liian kovaa!

POLKA – KIPU ON VAIN AIVOJEN LUULOTAUTIA!

mitäpä sitä muuta kuin manaamaan. Toivoen ensinnäkin, että taksot tulevat ajallaan, koska tilausajat muuttuivat ja – kas kummaa – HMPK:ssa töpätään myös. Aivan, ne ovat inhimillisiä virheitä, toki. Mutta kun näin sattuu kumman usein... Toinen ongelma on taas jaksaminen. Olin jo melkein kunnossa, toki särki ja juili, mutta olisin voinut jopa kuvitella tänään tekeväni jotakin. Jos siis olisi ollut vapaata. Ei ole. Lähdetään siis ropottamaan ja sitähän siellä on tiedossa erittäin runsaasti (en viitsi sanoa rumemmin). Jospa malttaisi ottaa rauhallisesti. Voisiko joku ystävällisesti lähetellä 30 minuutin välein viestejä, ettei kukaan kiitä siitä raatamisesta ja hommia voi jättää pöydälle huomiseksikin? Any?

Lääkitys on sitten se toinen ongelma eli palatako kokeiltuun kombinaatioon vai jatkaa vanhalla? En osaa sanoa, jospa taas vaihtaisi takaisin vanhaan... Hitsi kun tämäkin on hankaavaa, kun kunnollista ja sopivaa lääkitystä nyt ei vaan saa, pirulauta. Huudan sitten taas kivusta niin, että naapuri tulee katsomaan, mikä on hätänä. Hmph!

No, nämähän ovat vain minun marinoitani ja märinöitäni. Antakaa olla, ei tälle voi mitään.

Mutta asiasta rotannahkaan, ihmiset ovat todella omalaatuinen nisäkäslaji. Tässä tuli ilmi, että eräskin henkilö, joka on joskus häiriköinyt meikäläistäkin, on onnistunut häiriköimään monella eri puolella. Eräs nettituttu otti aivan sattumalta puheeksi hänelle tulleet oudot, suorastaan pelottavatkin viestit. Aikansa siinä kertoiltuaan sisällöstä ja tietyistä ilmaisuista, minun oli ihan pakko kysäistä, että olisiko kyseessä eräs ZX. Pähkäilimme hetken ja kas – kyllä – sama henkilö on häiriköinyt pitkin ja poikin nettimaailmaa, esim. Huutiksessa. Jopa suoraan uhkaillen, meikäläistäkin, tietty. Minä käskin painua hiiteen, mutta tuttu sattuu nyt olemaan mielialalääkityksellä masennuksen takia ja hermostui asiasta niin, että menetti yöunensa ja oli aika lähellä tipahtaa psykoosin puolelle... Epäkivaa. Lisäksi ao. henkilö on aikaisemmin pitänyt blogia, jossa hän antoi itsestään erittäin hienon ja inhimillisen kuvan. Niin se pettää tuo julkisivu. Minä sentään kehtaan myöntää, että olen vittumainen, inhottava ihminen. Ja ei, hän ei kuulu tietääkseni tämän blogin lukijakuntaan, en ole tavannut häntä henkilökohtaisesti, mutta tiedän kyllä nimeltä. Eli tämä ei todellakaan koske taatusti ketään teistä, jotka olette meikäläisen perskohtaisesti tavanneet. Varokoon vain tämä henkilö tapaamistani, minä tulen ottamaan tukijoukot mukaani... ;) Sen verran annettakoon ilmi, että teimme molemmat asiasta ilmoitukset eri puolille – ylläpidoille siis. Toisesta tulikin heti tieto, että hänet ollaan sulkemassa pois ao. foorumilta useamman väärinkäytöksen ja asiattomien viestien vuoksi.

Ehkäpä meikäläisenkin kannattaisi muistaa, että kaikesta jää jälkensä :) No jaa, minäpä en taida välittää tuosta. En ole tehnyt mitään sellaista, mistä jollakin olisi jotakin valitettavaa (enkä myöskään laitonta). Jäimme vaan sitten vielä miettimään, millainen tämä henkilö on kotioloissa. Hän kun kuitenkin kehuskelee estottomasti perhe-elämällään jne. Hmmm...

No, eipähän se minulle kuulu. Ihmettelen vaan, että yksi ihminen jaksaa ja ehtii tuottaa niin paljon pahaa mieltä monelle, mahdollisesti jopa pysyvämpiä traumoja ja saa aikaan ahdistavia ajatuksia. No, kai joku saa näistä meikäläisenkin marinoista ahdistuksia. Ei kannata, se on vaan minun sairauksieni summa, ei se koske ketään muuta! Siis ihan kirjaimellisesti, nytkin riipoo niin, etten jaksa kirjoittaa enempää.

Kaffetta ja mömelöitä, paljon ja vahvoina molempia, ziitosta!

POLKA – HÄN JOKA MENEE JA IHAN PIAN TAAS TULEE.....

Eli kylmää on, ulkona ja sisällä. Eihän nyt viikonloppuna mitään tapahdu ja tänään pitäisi jo lauhtua... sitten ei enää tarvitsekaan tehdä mitään. Näin arvelisi hyvinkin rahaa säästävän isännöitsijämiehen ajattelevan. Paitsi, aika jännä juttu, meidän taloyhtiömme on ollut hyvinkin säästäväinen ja asioista on huolehdittu eli rahaa "olisi käytössä", mutta eihän se niin ole, kun kyse on asumisoikeusasunnoista. Tämän taloyhtiön "säästämiä" varoja voidaan käyttää muuhun (ei tämän taloyhtiön tarpeisiin, remontteihin, asumiskustannusten eli vastikkeiden alentamiseen) ilman sen kummempia selityksiä – tätä on sitten se asukasdemokratia ja hallinto. Jep, siitä voitte lukea lisää vaikka täältä. Ja vilkaista vaikka omat muuttokokemukseni (ei remonttia, kahden vuoden sisällä saatu jääkaappipakastin ja liesituulettimen suodatinosa!) elokuulta 2010. Räyh!

Minullakin on vilakka olo, siis särkee täpöllä eikä tämä viileys tietenkään varsin paranna tilannetta. Taas meni puoli yötä miettien, mistä sen lekurin tempaisi, jolta saisi oikeat tropit tai edes kokeiluun tietyt lääkkeet. Nyt en puhu kipulääkityksestä vaan muusta, josta tiettyjen tutkimusten mukaan saattaisi olla apua tähän tilanteeseen. No, met taas katsomma. Hitto, kun minä en vaan millään jaksaisi aloittaa tätä showta taas ja taas uudestaan, ties kuinka monetta kertaa!

No, mukavampaa se, että Belga kävi eilen lounastamassa ja kertomassa kuulumisia. Oli jo tehnyt vähän muuttoa eli vienyt jokusen kassin härpäkkeitään uudelle asunnolle ja loput kulkevat sitten hissukseen viikon aika, aina kun aikaa riittää. Onneksi bussit kulkevat melkein ovelta ovelle :) Lisäksi hän oli tehnyt järkevänä miehenä perusostoksia (saa nauraa!): vessaharja, verhon nipsut, suihkuverho ja pesuaineita! No, ehkä minulla oli omat vaikutukseni asiaan ja hän kun on sattunut olemaan mukana jokusessakin meikäläisen muutossa sekä nähnyt mitä aina ensin tarvitaan :D Fiksu poika meikäläisellä, vaikka itse kehunkin. Pahus, piti ottaa kuvakin, mutta se unohtui. Kuitenkin edelleen sanoin, että kysyisi aina ensin meikäläisen varastoista, jollei välttämättä halua upouutta tavaraa! Juu, hän sai myös tupaantuliaislahjan, koska en varmaan ole ensi sunnuntaina paikalla. Alla kuva, se on spagettikauha, dinosaurussemmoinen – oli oikein tyytyväinen. Belga vääntää usein spagettia tai nuudeleita soijarouhe- tai tomaatti-linssikastikkeen kanssa, joten käyttöäkin tälle oikeasti on :)

Asioita olisi, mutta säästetään jotakin huomiseksikin *härn*.

Päivän biisi: I Hate People

Päivän slogan: Päättömästä ilkivallasta systeemin vastaiseen toimintaan!

POLKA – HÄN JOKA EI KOSKAAN UNOHDA.....

Uteliaat jo ehtivätkin tiedustaa kylmetintilannetta, joten kerrottakoon se heti julki kaikille. Ajatelkaa, vain viikko (!) ilman jääkaappia ja pakastinta, JO tuli uusi kylmetinyksikkö. Olisi tullut muuten vasta ensi viikolla, mutta Kikikantissa oltiin niin ystävällisiä (keskusvarasto on tuossa kohtuullisen lähellä), että suostuivat tuomaan sen JO eilen.

Perusyksikkö, eli äärimmäisen hyvä ratkaisu. Meikä kun ei oikein tykkää liian monimutkaisista vempattimista, ne yleensä hajoavat ensimmäisinä. Niissä on hankalat käyttöohjeet tai niitä pitää käyttää juuri tietyllä tavalla. Tämä on perusmasiina (ja ilmeisesti halvimmasta päästä) eli sopii peruswelhottarelle oikein hyvin. Eli virma ilmoitti toimitusajaksi 12 – 18, josta tuli varmistustekstiviesti, myöhemmin aamulla vielä varoitus, että toimitus voi viivästyä kelitilanteen vuoksi ja lisäksi vielä soitettiin. Plussat virmalle toimituspuolesta siis. Klo 15.49 ovikelli soi ja sisään tuli kylmettimen seurana kaksi nuorta miestä, joista toinen oli varsinainen herkkupala ;) Jos vain olisin edes 10 vuotta nuorempi, olisin alkanut jututtaa kaveria. Toinen oli ihan tavis, mukava kaveri hänkin toki. Mutta tämä toinen *läääääh, Puuma-Polka tässä, moi*. Kaiken lisäksi he käyttäytyivät äärimmäisen ystävällisesti eli rennosti, mutta eivät alentuvasti eivätkä myöskään nolosti. Tästäkin plussat kuljetusvirmalle eli hyvin ainakin on valittu henkilökunta, jos kaikki ovat näin kivoja! (Hmm, toisaalta aloin miettiä, että tapaan niin harvoin ihmisiä, että koenko jo kaikki ihmiset mukaviksi – siis niitä lukuunottamatta, jotka heti littaavat minut jollakin tavoin?)

Eilisaamuna kävin posti-kirjasto-kauppareissun, joten koneen lämmettyä huoneilman tasolle (1 – 1.5 h) käänsin virrat päälle ja vähän myöhemmin aloin latoa jääkaappitavaroita sisään. Oli kuulkaas mukava saada ostamansa hyvin tuoreet vihannekset suoraan viileään! Niistä nahistuneista jämistä olin tehnyt jo iltapäivällä ison kattilallisen vihanneskeittoa, joka oli muuten tosi heekkua – ammensin sekaan nimittäin jäätyneen klimpin tuorejuustoa :) Pakastin täyteen vähän myöhemmin ja nehän olivat syväjäässä oleskeltuaan viikon parvekkeella eli niille en usko mitään tapahtuneen. Korkeintaan ovat vähän vähemmän jäässä nyt. Hyvä näin, ruokapolitiikka siis kunnossa!

Sisällä sen sijaan on edelleen kylmä ja patterit ovat kädenlämpöisiä. Jos jotain tapahtuu, se tapahtunee ensi viikolla ja siitä varmaankin tulee taas jokin yleistiedote. Asiahan koskee koko taloyhtiötä, joten kai se sitten kestääkin. Ei auta, lisätään vaan vällyjä niskaan. Ei tämä kylmyys sinänsä, jos jotakin puuhastaa. Mutta jos aikoo lukea tai lepuuttaa, on parasta väijyä itsensä sänkyyn tai ainakin hartiahuivin alle jopa koneella istuessa. Muuten ovat lihaksetkin täysjumissa, kuten jo eilen tuli todettua.

Belga on tulossa tänään lounaalle, ilmeisesti tarjoan pizzaa, johon tulee normitavaran lisäksi herkkareita (tuoreita, jotka paistetaan ensin rapsakaksi), vähän lohtakin olisi, lisäksi purjoa ja paprikaa. Luulisi tuosta saavat kivat pienehköt pizzat. Lisäksi feikkigrekusaladoa, feikkiä sen takia, että oikeaa fetaa ei ole, ei myöskään kaikkia muita aineita. Mutta on salaattia, fetamaista juustoa ja muita vihanneksia. Josko niillä pärjäisi. Jälkkäriksi kaffetta, mähnäpullat ja suklaakeksejä. Lauvantaina meillä aina syödään ns. Viikon Ateria eli paras anti (joo, se on juuri näin köyhää...). Sekä Belga että minä evästämme viikolla molemmat parin keitoksen voimin ja minä lisäksi iltasalaatilla, ainakin tavallisesti ja Belga taas porganoilla ja hedelmillä. Siksi pyrin siihen, että lauvantaina ei sen kummemmin mietitä, mitä syödään eli tarjolla olisi jotakin vähän erilaisempaa muonaa kuin viikolla (ei tofua, ei soijarouhetta, ei vihanneskeittoa, ei linssejä eikä papuja – ne ovat arkimuonaa).

Belga on hissukseen vienyt tavaroita uudelle asunnolle ja kertomansa mukaan jopa ostanut jotakin :O Olen kamalan udekas, mutta en kehdannut eilen sen kummemmin kysellä. Pitäisiköhän tänään varovasti tenttailla? Ei, en minä mitenkään ole puuttumassa asioihin, mutta vain sen verran, että jos on ostamassa jotakin, jota / joka minulla on ylimääräisenä, ei tulisi turhia menoja hänellekään. No, ainakin yhtä ja toista muuttoa varten täällä on ja tarjollakin tuntuu olevan kaikenlaista pientä ja vähän isompaakin. Lisäksi blogiystävä on luvannut sitä kuskaamisapua – hui – jo ensi viikonlopuksi! En tajua, mihin tämä aika menee. Jotenkin kaikki vaan luiskahtaa ja enkä minä, tapani mukaan, tunnu saavan mitään aikaiseksi!

Josta tulikin mieleen, että en ole vieläkään saanut sitä saakelin passia tai henkkaria hankittua. Siis ongelmana on passikuvat! En vaan ole saanut mentyä, kun kukaan ei ole ollut potkimassa pärsheelle. Uskaltaisikohan tuon luvata tehdä ensi viikolla, vaikka keksiviikkona. Se olisi Varastolla lyhyempi päivä eli jäisi työmatkalta ikäänkuin ostoksille, kävisi parissa puodissa ohimennen (sellaisissa, joissa ei perjantaisin koskaan viitsi käydä) sekä siellä kuvassa. Sitten seuraavalla viikolla sama juttu, kävisi viemässä hakemuksen milizeille? Minä olen nähkääs semmoinen outo tyyppi, jonka pitää suunnitella kaikki hyvissä ajoin etukäteen ja mieluusti blökiin valmiiksi muistiin! Osa tästä johtuu tietty siitä, että jos totta puhutaan, kunto ei ainakaan ole paranemaan päin.

En tiedä, johtuuko se näistä kurjista ja kylmistä keleistä vaiko mistä, mutta olen ollut aika helkkarin kipeä ja särkyisä pari-kolme viikkoa. Kipeämpi kuin oikeastaan ikinä ennen. Lääkkeet vaihdoin taas vaihteeksi takaisin kodeiinipitoiseen tavaraan, jospa tuo parasetamoli kuitenkin olisi tarpeen? Hemmetti, kun tuo omisarvis ei kuuntele minua yhtään! Itse lasken osan kyllä sen piikkiin, että teen ne kolme päivää töitä aivan täpöllä. Ehkä pitäisi yrittää rauhoittaa itseään siltäkin osin, mutta kun ei vaan osaa... Hmph!

Auts, kirjalista on unohtunut kokonaan. No, joku toinen päivä. Minä lupaan! Lisäksi suunnitteilla on edelleen se kirjojen myyntilista; noin tiedoksi vaan, että meikäläisellä olisi pari pitkää hyllyä kerran luettuja uutuuksia, joita en aio säilöä. Myisin ne kernaasti pois haluaville, kyselläkin voi privana suoraan...Kaikkea löytyy romandiikasta dekkareihin ja jopa osaan sarjakuvia!

Mutta nyt toiset aamukaffet – suurin addiktioni nykyään taitaa olla kunnon kahvi!

POLKA, JOSTA VOISI ERILAISSA OLOSUHTEISSA KEHKEYTYÄ AITO PUUMA! ;)

Nyt se on sitten oikeasti todistettu, että meillä on kotona kylmempää kuin kaikkien talon energiamääräysten mukaan pitäisi olla ;) Hemmo kävikin eilen aamupäivällä elektronisesti mittaamassa sen, kertoi asian ja sanoi, että he "raportoivat asiasta isännöitsijälle". Juu, ihan kiva. Kysynkin vaan, milloin isännöitsijä antaa käskyn, jolloin jotain alkaa tapahtua? Olisi tosi mukavaa, jos se vaikka tapahtuisi ennen kevättä – jopa nyt pakkasten vielä jatkuessa!

Epäilen, että tämä kylmyys myös saa aikaan näitä repiviä ja raastavia kipuja eli selkä ja nivelet ovat melkoisen pahana. Ei auta mikään, kipulääkettä kehiin. Tänäänkin on lähdettävä posti-kirjasto-kauppareissulle parin tunnin sisällä. Ei sitten niin yhtään huvittaisi, mutta on pakko.

Haa, uusi kylmetinyksikkö tuodaan tänään klo 12 – 18. Hikikantista soitettiin (talo on keskittänyt hankinnat sinne) ja ilmoitettin, sitten tuli illalla vielä muistutustekstitiviesti eli josko tuohon voisi jo luottaa ja ostaa ihan kunnon ruokaa(kin). Meikäläisellä on ollut lievästi vatsa kipeä pari päivää, epäilen aiheuttajaksi joko nahistunutta muonaa tai puoliksi sulanutta parvekemuonaa... No, minäpä passailen niitä kylmetinhemmoja sitten kaikessa rauhassa koko ehtoopuolen.

Että oikein tuntisin olonikin vammakkaaksi, fysterppa toi eilen noukkimia ja härpättimiä kokeiltavaksi erilaisia, eri mittaisia. Lisäksi sain suihkutuolin – joka ei edes ole pahan näköinen vaan oikein mukava istuakin. Ja rollaattorin, jep. Kuulun nyt siihen kerhoon, olikos se 1 % vai miten :O Ai niin, sain minä semmoisen apukorokkeenkin, että pääsen jopa toiselle ja ehkäpä kolmannellekin hyllylle laittamaan astioita ja vaatteita. Ei paha, sekin on ihan siisti eikä mitenkään omalaatuisen oloinen härpäke. Että näillä mennään ja kokeillaan, lisää saa pyytää tai toisenlaisia, jos on tarpeen. Palvelu oli ainakin ystävällistä ja mukavaa, ei siis paha sinällänsä. Kun ei vaan oikein välttämättä osaa pyytääkään kaikkea, mitä voisi käyttää...

No, rollerin kokeilut siirretään suosiolla paremmille keleille. Ei tuollaisella ilmalla ole siitä kuin haittaa. Eli lähden matkaan ihan naturellina, pakattuna usealla vaatekerroksella. Silti minua palelee jo nyt ihan hillittömästi. Käks, minä en nimittäin lämpene ollenkaan – vain kaikki vermeet päällä kahden peiton alla on vähän lämpimämpää! Ei ole kamalan kivaa tämä, ei. Vaikka ei nyt pitkään joudukaan varsinaisesti ulkona olemaan, mutta odottelemaan kuitenkin ja istuskelemaan tuulikaappimaisissa olosuhteissa. Kai siitä selviää, vielä tämän kerran. Hmph!

POLKA, JOKA HOITAA HOMMAT KUIN ELLUN KANAT!

vaan kaikille muillekin! Rapottamiseni jää lyhyeen, mutta tärkeimmät kuitenkin.

Täällä oli käyty ennen kuin tulin kotoon. Kylmettimen vieressä oli viesti: "Tilatun uuden kylmiöyksikön!" Aika hieno lappu *wirn*. Pääasia, että se hoituu. No, edelleen syön todella umpijäisiä ruokia, vihannekset ovat kaikki puolestaan nahkeita. Joten noin pääsääntöisesti olen melkein syömättä.

Asiaa auttaa huomattavasti se, että eilen aamulla jo iski omituisen kummallinen olo – ei, ei oksettanut, oli vaan epämääräisen huono olo. Sitä ei voi laskea lääkkeiden sivuvaikutukseksikaan, koska se alkoi jo yöllä ja jatkui pitkin aamua ja päivää. Yritin litkiä sitten vain lämmintä vettä ja ottaa normilääkityksen. Vähän nirhaisin juustoa nakerrettavaksi, ei maistunut mikään.

Ei ole olo tänäänkään paljon parempi. Tosin nukuin melkein 8 h – lienee vuoden sisään niitä ainuita kertoja, kun voin sanoa nukkuneeni. Tosin kävin hereillä useamman kerran, mm. kissaa häätimässä ja muuta. Vetäisin kuitenkin äsken kaffet ja palan leipää sekä jonkinmoisen lääkecocktailin. Särkee niin selkää ja kättäkin, että mieli tekisi kiljua ja kiljua.

Tänään on tulossa fys.terppa tuomaan ne apuvälineet, sekä tsekkaa mahd. uudet toiveet ja asetukset. Katsomma tilannetta...

Ai niin, lämpötila oli myös käyty mittaamassa, mutta tietoa ei ollut jätetty minulle asti. Sen sijaan liesituulettimen suodatinosa oli kaunis ja laitettu paikoilleen – siis se, josta isännöitsijä väitti, ettei niitä enää valmisteta lainkaan ja turha minun on sellaista odottaa! Mielenkiintoista tämä... kannattaisikohan ottaa uudelleen yhteyttä muissakin asioissa tuohon uuteen kaveriin.

Mutta minä menen odottelemaan mömelöiden vaikutusta ja vierasta.

POLKA, JOKA PALELEE NYT OIKEIN TOSISSAAN!

juu, olen selkeästi elähtänyt (ja kulahtanut). Ensimmäinen päivä siis virallisesti tänään eikä hyvät heilu. Tämä on viikon pahimpia päiviä duunijobissa. Olen varma, että kukaan ei muista minun olevan tänään tavallista lyhyemmän päivän eli 6 h. Tarkoitus olisi siis häippäistä n. klo 13 tienoolla. Ja jos Upo alkaa riekkua, lähtöön on perustellut syynsä; kylmentinkorjaajia ei ole vieläkään näkynyt ja huoltohenkilöt ovat tulossa mittaamaan residenssin lämpöä, lisäksi pitäisi saada se liesituulettimen suodatinosa, lopultakin. Ja tätä ennen ehtiä käväistä takson tuloa odotellessa Serkuissa hankkimassa hiukan jotakin pientä kivaa.

Kävin eilen Hakiksessa hankkimassa myös pientä kivaa ViiVoanista eli kassillisen mausteita ja vähäsen tofua ja kookosmaitoa. Jo vain ovat hinnat edelleen kohdallansa. Poikkesin hallissa, kun aikaa oli ja siellä hovileipomossani ostamassa ruisjyväleivän puolikkaan, vanhan tietty, eurolla irtoaa ja on tosi heekkua. Ei sitä kyllä edes jaksa syödä kuin yhden viipsaleen, sen verran tuhtia tavaraa. Erityisen namia kuitenkin! Niin, siis, tarkoitus oli mainita, että siinä ennen minua jonossa oli tällainen "Kallion köyhä eläkeläinen", joka osti vasta leivottua: tumman ja vaalean leivän, pari tavispullaa ja pari Ruunaria. Lasku oli himppasen yli 17 juuroa – meikäläinen kauhistui. Siis, minulla menee perjantaisin normiruokakauppoihin yhteensä n. 40 – 50 juuroa, riippuen vähän ruuasta eli löytyykö jömmamuonaa ja mitä Belgalle tarjotaan. Ja tuossa summassa ovat mukana pyykinpesuaineet, tupakat yms. siihen liittyvät tuotteet sekä kissatavarat. Siksipä tuo leipomon summa vähän hirvitti. Samalla jäin miettimään, jos parikin kertaa viikossa tekee nuo ostokset kahdelle hengelle (puhelias leidi, kertoi miehen odottavan kotona), menee siihen jo aika paljon rahaa, siitä eläkkeestä... No, mitäpä se minulle kuuluu, miten ja mihin ihmiset rahansa käyttävät. Ehkä heillä on hyvä eläke tai pihistävät muusta ruuasta sitten.

Pihiydestä tuli mieleen Mr. V:n eilinen kommentti pakkasen panemisesta. Jo vain, on se pannutkin, kyllä. Ja tänään on kai vielä kylmempi, argh. Enkä ole suinkaan pihi, minulla on päällä 3 paitaa, 2 takkia ja kohta vielä ulkotakki, lisäksi 3 sukat jne. Eikä se ole vieläkään tarpeeksi. Tosin minuahan palelee aina ja joka paikassa. Se vain tiedoksi, että kyllä aurinkokin jo vähän lämmittää. Tänään se oikeastaan harmittaa eli toivoisin melkein, ettei iltapäivällä olisi aurinkoista. Jos ne huoltohemmot mittaavat lämpöjä, meillä on oikein mukavaa, kun aurinko räköttää suoraan sisään *hmph taas sillekin*.

Outoa tajunnanvirtaa riittää,sekä ruokaan että aurinkoon liittyen; voisiko joku fiksu ja filmaattinen ihminen kertoa, mitä on taateleissa? Onko niissä jotakin tärkeää vitamiinia, hivenainetta tms. Minä nimittäin olen kohta vuoden hinkunut himona taateleita ja vedellyt niitä puolihuolimattomasti kitaani melkein päivittäin, muutamankin paketin välillä viikossa. Kas kun olen aina ollut sitä mieltä, että jos alkaa himoita jotain tämmöistä, siihen on olemassa jokin tarve tahi puutos. Samasta syystä en tajua, miksi hinkuan vihreää salaattia jo ties kuinka monetta vuotta (juu, ihan jäävuori / amerikansalaattia käy, rucola hyvinkin, ei nuupahtanut lehtisalaatti eikä missään nimessä kaali tai kiinankaali!). Omituista, mutta todella kummallista ja ihmeellistä on tämä vainen – odotan viisaampien selitystä ilmiölle? Any? En malttanutkaan olla kuukkelmoimatta: "taatelista sokeria (70 %), A, B1, B2 ja BB-vitamiineja, kuituja, kalsiumia, tiamiinia, riboflamiinia, fooli- ja askorbiinihappoa, biotiinia, magnesiumia, rautaa, natriumia, kaliumia sekä vain vähän rasvaa ja kolesterolia. Yhdessä taatelissa on 20 kaloria ja se sisältää 14 % vettä. Vain hyvin harva hedelmä sisältää näin rikkaan yhdistelmän terveyttä edistäviä ainesosia." Ajjaa :O

Ja kun ruuasta kerran alettiin, on ihan pakko jatkaa, koska meikä sai taas hepulin ja sitten toisenkin heti perään. En oikeastaan löytänyt ihan niitä linksuja kun hain, mutta lukekaa ja ihmetelkää ihmisiä (ja ehkä eläinraukkoja) sekä tapoja :O

Minäkin lähden tästä ihmettelemään tätä ensimmäistä päivää, josta varmasti tulee täysi kaaos. Blogin nimeksi voisikin sitten vaihtaa Paska- ja kaaosteorian alkeet vasta-alkajille ja jo edistyneemmille... Ei kun kaffetta klönttimaidolla, jääjuustohyppyleipää ja odottamaan taksoa – toivottavasti se tulee ja lämpötila sisällä olisi edes plussan puolella!

POLKA – JOKA AINA PALELEE JA ON KYLMISSÄÄN, VILUKISSI >O<

Mistäkähän tänään aloittaisi valitusmärinäväninänsä, ehkä taas kylmyydestä. En todella olekaan ainoa, joka on siitä kärsinyt. Kun soitin huoltoon, ei tullut sen kummempia kommentteja kuin että kaverit tulevat katsastamaan patterit. Mutta kun tulin kotoon, täällä ei ollut käynyt kukaan. Ei – kylmettimelle ei ollut tehty mitään, sen tekevät toiset miehet. Mutta ei ollut käynyt huoltokaan. Siinä postia tsekatessa luukku kolisi uudestaan ja hain mainokset, niin siis luulin. Kas, olikin huoltoyhtiön tiedote, että keksiviikkona käydään talojen kaikissa kämpissä mittaamassa lämpötilat! Jep, eli jossain siis on todellakin jotakin vikaa enkä minä vaan ole kuvitellut omiani. On muuten mukava tietää tämäkin. Siis ettei se ole luulotautia...

Sen sijaan omisarvis varmaankin on sitä mieltä, että minä olen luulotautinen. Parisen viikkoa sitten laitoin meiliä ja pari kysymystä ja kommenttia hänelle. No, JO nyt oli tullut vastaus. Pääsisältö oli, että mitä ihmettä minä häneltä oikein haluan; selkääni hän ei pysty ehjäämään eikä fibroa parantamaan. Jestas, että kilahdus oli taas lähellä. Minä haluan vain sellaiset lääkkeet, että tulisi edes kipujen kanssa jotenkin toimeen – en minä muuta. Lisäksi minä haluan kokonaan eläkkeelle, mutta sehän on toki pidempiaikainen projekti. Mutta tuo asenne oli jotenkin tyrmäävä. Mitäs lääkäriltä nyt yleensä halutaan? Mielellään vaikka ihan muutama ylimääräinenkin verikoe eikä pelkät normitestit – ei sanaakaan niistä. Ei myöskään lääkityksestä, josta laitoin pitkän selvityksen. Voi emälän kevät, minen jaksa enää. Onko ihan pakko mennä eräälle tietylle lääkärille, jonka nimeen kaikki vannovat? Kun en vaan jaksaisi taas ottaa koko historiikkia esille jne.*huokaus* Kai se on pakko ja maksaa sekin itse, tulee aika kalliiksi...

Muutoin työpäivä oli taas todellakin työpäivä. Matalalentoa ja jo torstaina jätettyjä hommia, vaikka niitä ei pitänyt olla. No mitäpä minä, tein pois nieleskellen ja kiroillen. Selkä on aika pahana, niin pahana, että hiinä-ja-hiinä etten lähde jonnekin vastaanotille. Täytyy vaan miettiä minne! Kävellessä, istuessa, kaikkea tehdessä pitää olla suorastaan äärivarovainen, ettei vaan tee äkkinäisiä liikkeitä. Lisäksi lonkka kuttuilee tavanomaiseen tapaansa – sitä se on tehnyt jo jokusen viikon. Mistään ei ole mitään apua. Onneksi on olemassa The Final Solution, jota ajatellen meneekin taas seuraava yö hyvin... Nukkumisesta ei ole juuri tietoakaan - työpäivinä ja niiden jälkeen olen niin väsynyt, että itkettää.

Muuten, tuli selailtua uutisia ja voiko olla mitään v i e l ä turhempaa uutisointia? Ja maanantaina, hmmm, meidän työarvauskuollon mukaan kyseessä on krapula!

No ehkä kaksi hyvääkin asiaa, kiitos taas syntymäkotikaupunkiini – on siellä aika kivoja ihmisiä :) Täällä tullaan olemaan ilahtuneita eräästäkin lähetyksestä! Lisäksi sain erään jutun eteenpäin, josta kiitos ihan muulle taholle, mutta edelleenkin Puukenkämaahan ihan muuten vaan terviisiä ja kohtuullisen reipasta vilkutusta ja peukutusta! :D

Jotakin hyvääkin siis eiliselle – muuten olin kyllä maassa kuin... ei pysty kuvailemaan. En jaksanut enkä kyennyt tekemään mitään. Ruokakin on joko kivijäässä tai nahistunutta, sillä nyt eletään perjantaihin asti. Onneksi on kaffetta ja mömelöitä, en minä ilman pärjäisi. Lisääääääää!

POLKA, HÄN JOKA ELELI YKSINÄISENÄ KAIKKI ELÄMÄNSÄ PÄIVÄT

eli kissa kitisee ja minä vapisen kylmästä. Ihan kiva lähteä duuniin, kylmää ja inhaa. Särky on luokkaa mittava ja ketutus sitäkin räyhäkkäämpää. Heti aamusta pitää soittaa tuonne talon huoltoon ja yrittää saada ne häiskät tsekkaamaan tuo kylmettimen raato. Muuten mitään, mutta ei tämä nyt ihan laitaa ole tämmöinenkään. Maito ei enää ole hileistä, se on paakkuista. Ei sentään ihan kokonaisena klönttinä. Vielä. Hmph.

Pelottaa työtilanne Varastolla. Edelleen, sanoo eräs kommaaja sitten mitä tahansa, minusta on väärin yrittääkään teettää viiden päivän hommia vajaassa kolmessa päivässä! Toisaalta, käsi on siinä kunnossa, että kohta sen kanssa on mentävä lekurille. Ei kestä mitään kiertoliikettä... pirulauta taas tätäkin. Aina jokin paikka brakaa sopivasti. Sillä tavalla sopivasti, että omisarvikselle ei taatusti saa aikaa, maanantaina ei voi mennä lekurille – ne kun luulevat krapulan vaivaavan, jollei ole pää kainalossa jne. *voi huokaus*. Pakko sinnitellä siis ainakin huomisaamuun, oli tilanne mikä tahansa.

Kissa kitisee siksi, ettei pidä tuosta pehmoruuasta. Sorry vaan Vinski, muuta ei nyt ole. Kaikki muu on umpijäässä pakkasessa, fisu on jo ennestään jäässä ja jäätyy tuolla vain lisää. Kissan on syytä ymmärtää tuokin, kun jää- ja pakkaskaappi ovat apposen auki kissan itse käydä katsomassa. Toivottavasti ei sentään mene kuselle! (Vai auttaisikohan se uuden kaapin saantiin – tuskin?!)

No, keskiviikkona aloitan lyhyemmät päivät ja häivyn tuolloin jo klo 13.00. Siis nyt virallisesti osa-aikaeläkeläisenä teen ma-ti-ke 7 + 7 + 6 tunnin päivät + ruokis tietty omalla ajalla. Juu, vittuilkaa vaan. Minä tästä kalliisti ihan itse maksan ja olen maksanut, joten ihan on kuulkaas oma asiani! Ja jos eläkeyhtiö on hyväksynyt tämän, miksi jollakin on ollut kova tarvis siihenkin puuttua? Kysyn vaan, ihan piruuttani? Olen melkoisen pahalla tuulella nimittäin.

Tässä sitä ollaan taas lähdössä Varastolle. Ensin kuitenkin kaffet, se on helppoa... maidon saattaa joutua hakkaamaan jollakin välineellä irti, hmph. Mömmöt onneksi ovat kaapissa nopeasti ja näppärästi saatavissa. Toivon vaan, että takso tulee ajoissa – muuten on tarjolla jäätävää Polkaa myös huomenna!

POLKA – HÄN, JOKA EI OLE TÄNÄÄNKÄÄN TYYTYVÄINEN JA ILOKAS!

Jatkaakseni vielä eilisestä – kylmetin siis on raato ja kaikki viileää vaativat tavarat on roudattu parvekkeelle. Hieman ongelmia tuottaa vain se, että on vähän liiankin kylmää. Pakasteet ovat siis ok, mutta maito oli lievästi sanoen tönkköä ja juustokin melkoisen kovaa. Mutta hätäkös tässä muuten. Ketuttaa vain aika lahjakkaasti! Soitin eilen huoltopäivystykseen tietäen kyllä, ettei sieltä viikonloppuna apua saa. Ajattelin vain, josko kaveri voisi jättää viestin ma-aamuksi. Ei, ei kannata, kannattaa itse soittaa aamulla. Just, eli tieto ei kulje päivystävältä huoltokaverilta itse konttooriin. No, se olisikin ollut ihan liikaa pyydetty! Pakastin ja jääkaappi on nyt huolella sulatettu ja suurin osa jopa puunattu, laatikot pesen vielä tuossa muun tiskin ohessa. Kovasti toivoo tämä, että saisi uuden, mutta pelkään, että ehjäävät vanhaa... ei helkkari se pidä kylmää kuitenkaan, jollei myös tiivisteitä vaihdeta jne. *huokaus*

Belga kävi eilen lounaalla, tarjolla fisuwokkia ja jälkkärinä rahkapiirakkaa. Ei pahaa, ei yhtään. Sain lisäksi sovittua eräälläkin tavalla myös sen, että PC, patja ja muut isommat vermeet siirtyvät autolla uuteen asuntoon. Ettei sentäs tarvitse taksolla ajella... Muut kamat hän lupasi viedä hissukseen pari kassillista kerrallaan. Eli muuttoa kestää jokusen viikon ajan. Reissu tai pari aina silloin tällöin, sopivina päivinä. Hyvältähän sekin siis näyttää, kaikkinensa. Yhtä ja toista perustarvetta uupuu, mutta ehkä niihin paneudutaan sitten asia kerrallaan. Kun nyt ensin saa kaikki tavaransa sinne ja itsensä, eiköhän sitten ala niitä tarpeitakin ilmestyä ;)

Huominen Varastopäivä alkaa taas ahittaa eli paljonko on ehditty jättää sinne odottelemaan. Toivon kovasti, että muut olisivat lukeneet sen Upon ohjeistuksen viedä poissaolopäivinäni teetettävät hommat muualle – tosin epäilen, että näin ei ole käynyt. Minähän en sitten muuta taas voi, kun paiskia hommia ihan sairaaksi asti. Nyt on nimittäin todellakin niin, että lauvantaina ja sunnuntaina on himppasen parempi olo, ei hyvä, mutta kuitenkin. Ei niin hemmetinmoisia särkyjä kuin normityöpäivän jälkeen eli pystyn jopa tekemään jotakin kotihommia ja kirjoittamaan. Kunhan vain otan hissukseen eli hommien välillä relaan häpeämättömästi. Aivan – harva lukija varmaan ymmärtää tilanteen, mutta esim. imurointi sunnuntaisin kestää aika pitkään siksi, että välillä on pakko tauottaa. Selkä ei vaan kestä, eivätkä koivet. Alkaa vihloa niin maan perusteellisesti. Samoin pitkällinen seisominen hellan tai tiskialtaan vieressä on selälle ja koiville pahaksi... niin on muuten liika makaaminenkin :) Joten ei ole hyvä ikinä enää, vaikka millä ja miten troppaisi. Pahimpia ovat kuitenkin työpäivän jälkeiset illat, jolloin olen täysin heinän tökkäisyllä kaadettavassa kunnossa.

Eli tämä päivä vielä kaikkine kotihommineen ja huomenna ropottamaan taas täysillä. Käks. Riipaisin juuri särkymömelöt, joten kohta pääseekin sitten touhuamaan greippaasti – hmph...

Päivän slogan: Vain otettu lääke aiheuttaa sivuvaikutuksia!

Päivän biisi: Sunnuntaiaamun kadut

Luettua: Ari Väntänen – Michael Monroe, ihan peruselämäkerta. Ja suositan muuten lukemaan, ei ollenkaan paashempi selvitys poikain bänditouhuista, musiikista, keikkaelämästä ja kaverin henk.koht. mielipiteistä. Melkoinen tiiliskivi, muuten. Tero Järvinen – Narupöksykansaa. Hjoo, mitäs tästäkin... ikuinen poikamieslääkäri etsii naista, mutta pettyy jatkuvasti. Palaa juurilleen maaseudulle ja alkaa elellä tädinperintönä saamallaan mökillä. Hmmm – pohjalaisia kansanviisauksia vanhempien miesten suista, hiukka omaa humputtelua ja katumuksia sekä paluuta perusasioitten pariin. No, en vain itse suosi tämän tyyppistä viihdettä, joku voisi pitääkin. Jere Laine – Pako, suomalaisen YK-miehen ja serbitytön uskomaton tarina. Kaveri on rykäissyt opusta aikaisemminkin ja tässä pistelee silmää sama vika: pahat kirotusvihreät, joita meikäläinen inhoaa. Lisäksi tarina (totuuspohjainen, sanotaan) jotenkin mättää, myös kielenkäytön osalta. Tunput käteen, sorry vaan! Tämä ei ole vakuuttava muutoin kuin osittain lähihistorian, saunomisen ja kaljanjuonnin osalta ;> Huuto yössä – rikosnovelleja. Läjä lyhyitä novelleja, jotka kirjoittajat ovat tehneet tiettyjen annettujen perustietojen pohjalta. Hyvin erilaista jälkeä siis löytyy; erilaisia ratkaisuja ja syitä kaikkeen. Epätasainen toki, koska kertojana on näinkin monta tyyppiä, on perinteisempää ratkaisua ja vähän oudompaakin varitaatiota. Hauska omalla tavallaan, mutta onneksi tämä on todella ohut opus. Pidempää tätä ei olisi tod. jaksanutkaan.... Kertakäyttöideana kelpoinen. Liza Marklund – Vastalauseita. Tekijän nimi ei jätä ketään kylmäksi. Kaikilla on hänen kirjoistaan ja kirjoituksistaan mielipide, joko puolesta tai vastaan. Dekkareissaan hän on tarjonnut jännityksen ja äärimmäisten tapahtumien lisäksi aina myös yhteiskunnallisen näkökulman asioihin. Muissa kirjoissa taas on käsitelty naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tässä kirjassa on koottu tekijän lyhyitä kolumeja 25 vuoden ajalta. Ne ovat ilmestyneet eri lehdissä, eri aikoina, mutta johtavat ajatukset ovat pysyneet samoina. Marklund ei ole tinkinyt tippaakaan omista mielipiteistään ja onkin joutunut sen takia välillä hankaluuksiin eli suositan, vaikka ärsyttäisikin! ;) Maija Haavisto – Hankala sairaus vai hankala potilas, Tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista. Sairauksia, jotka ovat useimmiten huonosti tunnettuja, vaikea tunnistaa, usein väärin diagnosoituja, kysymyksenalaisia tai muuten väärinymmärrettyjä. Osa näistä on melko yleisiä ja periaatteessa lääkärienkin hyvin tuntemia, mutta silti ne saatetaan diagnosoida väärin, osa on myös alidiagnosoituja. Osasta taas kaikki lääkäritkään ovat tuskin edes kuulleet. Kirja on informatiivinen, asiallinen ja välillä lievästi kriittinenkin tietopaketti sairauksista, niiden oireista, mahdollisista syistä, diagnooseista sekä erilaisista hoidoista. Lukekaa, suositan lämpimästi! Pitkänen & Sutinen – Värssyjä sieltä ja täältä, Hiski Salomaan elämä ja laulut. Hiski Salomaa oli paljon muutakin kuin hassulla nenä-äänellä Tiskarin polkkaa lauleskeleva kuplettimaakari. Tämä elämäkerta kertoo nuoren miehen lähdöstä Kangasniemen pitäjästä Ameriikan kultamaille etsimään elantoansa ja mielekkäämpää elämää. Aatteen miehiä, hyvä elämäkerta, ulkoasu mainio – suositan! Ja tässäpä vähän eli osa luetuista, osa jätetään myöhemmäksi ihan kiusallakin. Ja muistutan, että osa näistäkin ja paljon muuta on esillä siellä jossakin paremmin, asiallisemmin sekä laajemmin ulostuotuna! :D

POLKA – HÄN JOKA KUUNTELEE FREUKKAREITA JA NOSTALGISOI...

heti kun luuli edes yhden asian selvinneen. Aloitetaan ihan alusta eli siitä, kun muutin tähän residenssiin. Muistatte varmaan, että jo silloin urputin jääkaappi-pakastimen kehnosta kunnosta eli tiivisteiden olemattomuudesta, jääkaapissa olevista murtumista (siis sisällä) sekä ainakin kertaalleen pakastimen oudosta sulamisesta itsekseen. Nonnih. Pari kertaa sen jälkeenkin on jääkaappi ollut oudon lämmin... ainakin kerran laitoin sen Hörhön syyksi, ettei ollut tunkenut ovea tarpeeksi hyvin kiinni. Tänä aamuna kun otin maitoa aamukaffeen oli jääkaapissa lämpöisempää kuin jääkaapin ulkopuolella ei keittiön pöydän ääressä. Ei prkele, onko se nyt jämähtänyt lopullisesti!? Teen tuossa vielä pari testiä ja sitten soitan ilmoituksen. Eivät ne tietty tänään mitään ehdi tehdä, mutta jos heti maanantaina. Mielestäni tarvitsisin uuden kylmettimen, mutta ans kattoo. Hulluinta on, että olen tuosta valittanut isännöitsijälle -> ei reaktioita. Minut on sielläkin ilmeisesti luokiteltu "se vain valittaa, ei mikään ole oikesti pielessä" -ämmäksi. Jotenkin tulee mieleen nämä lääkärihommat...

Ainut, mistä voi kerrankin sanoa olevan hyötyä, on kylmä keli ja lasitettu parveke! Saan minä muonat ainakin kasseissa tuonne parvekkeelle, kun Belga ilmestyy. Mutta lievästikö tässä alkaa ottaa päähän. Pirulauta, meikäläiselle sitä aina sattuu ja tapahtuu – ai niin, se kiroushan se tässä taas vaikuttaa. Jep, jep-jep.

Kun aloitin postausta, tarkoitus oli nimittäin kehaista, että nyt on tyhjät hylsyt ulkoistettu kaapeista. Tapasin nimittäin Hörhön eilen kylillä ja kaveri pyöri perässäni kuin kais-tiedätte-mikä. Ajattelinkin, että kyllä hänellä jotakin asiaa on. Ei, apua ostoksiin tms. ei toki tarjottu. Eihän nyt miehinen mies, ei edes Hörhö. Mutta vähän ennen takson tuloa hän kehtasi pyytää pientä avaralainaa. Olin tyly. Ilmoitin, että rahaa ei tule, mutta hän saa – hänellä on jopa lupa – tulla meille ja kantaa joka ikinen löytämänsä pullo palautukseen sekä pitää rahat itse. Kyllä niillä ainakin yhden täyden pullon jotakin Oklasta saa. Ja kas kummaa, mies teki työtä käskettyä. Kantoi jopa kassini sisään ja kehtasi valittaa niiden painavuutta! Nauratti. Nimittäin minulla oli tavallista vähemmän tavaraa eli vain kaksi kassia eivätkä nekään kovin täynnä. Kirjojakin oli tosi vähän. Mutta pakkasin viisi isoa muovikassia huolellisesti täyteen ja niin lähti Hörhö. Tosin jouduin tarjoamaan 1.5 lasia viiniä, kun hän näki pänikän tuossa kauniisti nököttävän. Ikäänkuin vauhdittaakseni tapahtumaa minä toki tarjosin. Ja niin lähti koko rotla pulloja Hörhöineen kauniisti pois Welhottarelasta. Nyt pitäisi vain vähän siistiä kaappia muuten. Kunhan tässä hermostukselta ja ketutukselta saan aikaiseksi.

Helkkarin kodinkoneet! Varsinkin kylmettimet...

Taidan mennä riipomaan uudet kaffet kera rauhoikkeen. Ei tästä muuten mitään tule. Laajempi ja ehkä jopa laadukkaampi (?!) postaus huomenna, mikäli ei muusta muuta johdu!

POLKA – "NYT MARJATKIN SULAVAT" – huutaa hän!

eli on menoja ja menoja. Ihan konkreettisesti on lähdettävä liikkeelle ja siitähän aina koituu taas kuluja eli menoja ;) Hah, mikä aasinsilta, eikö?

Ihan ensimmäiseksi (ja eilisen kommaajan ärsyttämiseksi) ilmoitan, että minä olen taas oikein tyytyväinen ja niin on Belgakin. Kalustushomma ratkesi siis kaikkia tyydyttävällä tavalla ja uudessa residenssissä on ruokapöytä, soffapöytä, nojaustuoli, keittiötuoli sekä kolme klaffituolia. Kaikki hyväkuntoisia, vaaleaa puuta, siistiä ja simppeliä. Lienevät kotoisin muuten Iikkeasta, josta voi hakea lisää ainakin keittiötuoleja sekä muuta pientä tarvittavaa, joka olisi ehkä suotavaakin ostaa uutena (tässä mainittakoon mm. tiski- ja vessaharjat, muahahahaah). Ja että meitä edelleenkin pidettäisiin joko piheinä tai yltiötuhlureina, koko keikka kuljetuksineen ja kantoapuneineen kustansi 55 juuroa. Erittäin kohtuullista siis, koska leidi olisi muutoin joutunut heittämään tavaransa roskakatokseen pois jaloista.

Meikäläinen taas kunnostautui eilen kirjoittamalla pari juttua, tyrkkäämällä ne esille sekä tarjoamalla toista niitä julki muuallekin – tänään varmaan tulee jotakin vastinetta, jos on tullakseen. Muutoin en edes ehtinyt haahuilla, kun tässä koneen ympärillä tuli lähinnä erilaisia asioita vain hoideltua. Ei paha tuokaan, koska tietää ainakin kaikkensa taas tehneensä.

Reissulle sitä on tässä taas vain valmistauduttava, ei voi mitään. Ulkona on kylmä, mutta lisätään toinenkin pari kalsareita ja sukkia. Eiköhän siellä jotenkuten tarkene. Postiin on kassillinen vietävää, pari pakettia haettavana. Kirjastossa muhii jokunen varattu opus ja loppuaika meneekin täsmälleen vain ruokaostoksiin. Lista on taas pitkä, notkea ja tasapainoinen eli aina samanlainen ;) Mitä sitä hyvää muuttamaan, varsinkin jos tarjouksellakin on jotakin kelpoisaa.

Kirjalista saa jäädä huomiseen, ei jaksa tänään listailla – tai listailla siis kyllä, muttei sanoa mitään järkevää niistä. Yöunet menivät varsin ketuillensa taas enkä saanut nukuttua paljonkaan. No, toivottavasti päikkärit iskevät tänään oikeaan kohtaan! Kovasti tekisi mieli mennä takaisin sänkyyn, mutta sitten minä jumiudun lämpöisen peiton alle ja kissakin joutuu olemaan ilman muonaa. Mitäpä minusta (sitä mieltä tekin taatusti olette), mutta kissa ei ole ylipainoinen ja tarvitsee kaiken saatavissa olevan pehmoruuan sekä kissinmaitoa ja ehkä vähän heekkua. Kyllä se on kangettava itsensä sille asenteelle, että ulos on mentävä. Toivottavasti postissa ei tänään ole mieletöntä äänestysjonoa. Jos on, toivotan kaikille hyvää kakkosta ;D

POLKA, JOLLA ON JO NYT KYLMÄ... hrrhrhrrrh

mutta minä en. Minä yritän aina torstaisin toipua koko viikon työmeiningeistä, jotka eilen ihan viimeiseen minuuttiin asti olivat kiihkoisat, vivahteikkaat ja erittäin työpitoisat. Huvittavinta oli, että Upo lähetti paimenkirjeen (paimenmeilin?), jossa kertoi meikäläisen virallisesti siirtyvän lyhyempiin työpäiviin sekä työviikkoon. Samalla hän sanoi, että tietyt asiat voipi viedä mieluusti suoraan toisaalle tehtäväksi, että ne eivät olisi odottamassa. Melkein välittömästi tämän viestin jälkeen alkoi tulla lunta tupaan eli hommia tehtäväksi vielä ennen lähtöä. Eipä siinä taas tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa?! Ohjeistetut, koulutetut ja aikuiset ihmiset vielä yrittävät puristaa viimeisetkin hyödyt Welhottaresta ennen lähtöä. Jep, jep-jep... sinne jäi taas puhdas pöytä odottamaan maanantaita.

Taksot ovat koko viikon olleet jatkuvasti lievästi myöhässä, juuri sen verran, ettei perään viitsi soitella (koska puhelut ovat aivan saakelin kalliita) ja ehtii paleltua oikein veikeästi. Meikäläisen nuhaflunssan tapainenkin alkaa kohta näyttää siltä, että se voi äityä taudiksi asti. Toivottavasti ei. Ei siis pitäisi, enhän minä ole koskaan edes tartunta-alttiina. Paitsi Varastolla, tietysti. Hah, ja siellä onkin varsinainen sairausbuumi meneillänsä. Toivottavasti en siis kuitenkaan saa tautia, ei ole kivaa sairastaa sairaana! Lisäksi aamutaksot ovat jääkylmiä, iltapäivän noutotaksot sentään lämpöisempiä...

Hörhökin eilen todella poikkesi palauttamassa avaimen, pyöri hetken kuin puolukka naisen sukupuolielimissä ja pyysi kipulääkkeitä. Kertoi olleensa pienessä operatsioonissa, mutta ei ollut rahaa hakea lääkitystä. No, annoinhan minä laatan mömelöitä mukaan. Kehui myös olleensa selvänä jopa jokusen päivän :O Ennenkuin ehdin pyytää (siis pakottaa) hänet ottamaan vanhat tuomansa tyhjät hylsyt mukaan ja viemään ne palautukseen, hemmo lähti! Jäin kerrankin äimänä käkenä katsomaan. Lienee ollut tosiaan kiire toisaalle. Ei haita, tosiaankaan. En olisi halunnut edes sen kummemmin keskustella hänen kanssaan. Toisaalta, olisi ollut paljonkin sanottavaa muutamasta asiasta, mutta ehkä parempi näin. Ehkä saan nuo kaapit jotenkin joskus tyhjättyä. Huomenna on taas posti-kirjasto-kauppakeikka, mutta se nimenomaan tarkoittaa sitä, että jo lähtiessä on niin paljon tavaraa mukana, että tyhjiä pulloja ja tölkkejä ei kertakaikkiaan saa enää kannettua. Varsinkin kun vasen käsi on ottanut työduunijobit pahakseen jo parin viikon ajan eikä tahdo toimia kunnolla.

Lisäksi kunnostauduin siinä, että jos Belgalla käy tsägä asunnon kanssa, minä taas olen varsinainen hai etsimään tarvittavia tavaroita! Löysin ohittamattoman tarjoomuksen – peruskalustus koko luukkuun yhdellä setelillä (jossa on kaksi numeroa), kuljetus ja kantoapu myös. Tein alustavat työt eli sovittelin asiaa, tingin tietysti ja sitten jätin Belgan sopimaan hyypän kanssa asiasta. Eli ainakin ruokapöytää, tuoleja, soffapöytää, nojatuolia ja pientä taloustavaraa ensiasuntoon olisi tulossa tuolla hinnalla. Ainoa ongelma on se, että homma pitää hoitaa tänään ja todennäköisesti yötämyöten. Odotankin Belgan raporttia siitä, oliko tavara käyttökelpoisen oloista ja sopivaa uuteen residenssiin! Sanoin kyllä pojalle, että en halua puuttua hänen muuttoonsa enkä kalustukseen mitenkään, mutta tarjous oli niin ohittamaton. Ottakoon nuo aluksi ja sitten kun on päässyt hemmetin kallispalkkaiseen hommaan, hoitakoon juuri sellaisen kalustuksen kuin haluaa! Parempi noin kuitenkin kuin pelkkä PC paffilaatikon päällä, vaatteet muovikasseissa ja pienemmissä paffilaatikoissa ja nukkuminen patjalla lattialla... Siis minun mielestäni, toki Belga pitää tuosta minimalismista eikä kiinnitä asiaan edes huomiota, koska ajan vie opiskelu.

Että tällaista Welhottarelaan tänään. Taidan kohta mennä hetkeksi pitkälleni odottamaan, että tropit alkavat vaikuttaa. Sain sentään nukuttua jkv, vaikka olikin yöllä herättävä pariin kertaan hitonmoisiin särkyihin sekä kissan jolinaan. Särkyyn ja uusiouniin auttoi yksi lisälääke, jolinaan kissalle annettu kissanmaitotippa sekä päästäminen sängyn jalkopäähän kuorsaamaan. Hmph.

POLKA – LISÄÄ KAFFETTA JA ÄKKIÄ, KYLMÄ KANGISTAA NOPEASTI!

naapurikämpän duunari tuli katsomaan, tarvitsenko apuja vai onko joku hemmetinmoinen hätä *lievän nolo wirn*. En nimittäin pystynyt pidättelemään tuskankiljaisua noustessani; selkää ja lonkkaa vihlaisi niin maan julmetusti, että se kiljaisu tuli itsestään. AUTTTTSSSSSH! Kovaa ja korkeelta, perhana. No, tuo leidi on vielä ollut niin vähän aikaa Varastolla eikä ilmeisesti ole tottunut meikäläisen elämöimiseen, että tuli katsomaan. Kukaan muu ei muuten koskaan ole tullut edes kysymään, onko joku hätä, tarvitaanko apua vai lähdetäänkö suoraan suljetulle. Että sinänsä. En ole kyllä kai koskaan noin kovaa kiljaissutkaan. Eli – edelleen saatanallisia kipuja ja tuo keli vie loputkin mehut. Siis varovainen pitää olla joka hiivatin paikassa, ettei vaan luiskahta vähänkään sivuun mitenkään päin. Muuten on joko suoraan maassa tai taas jotakin paikkaa revitään irti.

No, töitä kuitenkin oli eilenkin tehtävä ihan viime minuutille asti. Ja taas siellä on pino odottamassa, minä tiedän. Minä tiedän, mitä ne tekivät minun lähtöni jälkeen iltapäivällä! Upo kävi vielä eilenkin sanomassa, että hän kirjaa ylös tulevat työajat sekä päivittäiset lähtöaikani sekä huomauttaa muille, että olisi suorastaan suotavaa viedä poissaollessani teetettävät hommat suoraan muualle eikä jättää niitä odottamaan. Toivottavasti ihmiset osaavat lukea sen oikein. Kyllä minä tiedän, että jotkut taatusti silti jemmaavat ainakin osan, mutta ei se mitään. Jos tuo nyt edes pääsääntöisesti toimisi, tuskin olisi tällaista tilannetta kuin tänäänkin. Eli samaan aikaan teen vanhoja jämiä, ajankohtaisia hommia sekä uutuuksia pois alta. Jossain omalaatuisessa pään sisäisessä järjestyksessä vieläpä. Päällekkäinkin, joka on ehdottoman epäsuotavaa tarkkuuden ym. takia.

Ja että pahemmaksi kaikki vielä muuttuisi, Hörhökin ilmoitteli itsestään. Hmph. No, lupasin, että voi tulla tänään käymään. On, hänellä on kuin onkin oikeaa asiaa eli lupasi lopultakin palauttaa ne stanan avaimet. On sitä odotettukin, samoin jonkinlaista järkevän tasoista yhteydenottoa. Ans kattoo sitten ehtoolla, mitä tapahtuu... *vetuttaa tuokin*

Minä lähden nyt kuitenkin ropottamaan ja nielen kapallisen kipu-särky-kuume-rauhoituslääkkeitä, vitamiinoja ja muuta, että jaksaisi vielä tämän päivän. Kera susivaffan kaffen, tietty!

POLKA – HÄN JOKA AINA SAA AIHEEN KILJUA JA RIEHUA!

Minä en jaksa enää kärsiskellä näitä särkyjä, tätä helvetin kylmää, saatana! Minut jätettiin eilen taas seisomaan aamulla keskelle hankea, tuuleen ja tuiskuun reiluksi puoleksi tunniksi – HMPK:ssa "pieni inhimillinen erehdys". Perkele, sanon minä teidän inhimillisille erehdyksillenne. Minä tiedän, missä konttoorinne sijaitsee ja tämä todellakin voi olla vaikkapa jonkinlainen varoitus. Mikäli ne autot eivät ala joskus kulkea tilaamallani ja jumalauta teidän itsenne vahvistamalla tavalla? Mistä perkeleestä ne 25 ylimääräistä minuuttia sinne oli saatu?

Sieltä samasta lähteestä varmaan, mistä itse piru on onkinut ne koukkunsa, naulat ja pihdit, joilla meikäläistä taas vaihteeksi runttuutetaan. Lisäksi muistetaan tuikata kunnolla aina välillä syvälle lonkkaan, jos vaikka tasapaino vekkulisti lähtisi... Ainahan se on mahdollista, että taas kellahtaisi ja joku jo niin varhain aamulla voisi avuliaispäissään jopa soittaa pii-paa-auton. Ei ole aivan mahdoton ajatus, ei. Siksipä tätä kannattaa jatkaakin koko yö ja pitää Welhotar hereillä ja puolustuskyvyttömänä! Vitut, kohta minä riipaisen kaikki lääkkeet, mitä kaapista löytyy ja perään kulauttelen hyvällä omallatunnolla kaiken alkoholipitoisen juoman – jospa alkaisi tapahtua tai loppuisi kaikki tapahtuminen. Kaikilla asioilla nähkääs on puolensa!

Eilinen kehityskeskustelu meni siihen, että Upo ihmetteli, miten töitä VOI olla liikaa ja lupasi seurata tilannetta. Siis että niitä kiikutetaan myös toisaalle. No, ei sitä oikein voi seurata, kun eipä niitä viedä, ne jemmataan omiin laatikoihin ja kiikutetaan meikäläiselle sitten myöhemmin, esim. tänään on taas uusi, mittava pino paperia odottamassa. Se on varmaa, jos mikä. Ja minä taas ropottamaan kuten eilenkin. Itku siinä oli päästä ja pääsikin, taksossa, noutohemmonkin ollessa myöhässä ja meikäläisen jo tönkkösuolattuna sinivalaana Varaston edessä. En minä vaan pysty enkä jaksa kaikkea sentään, en yksinkertaisesti. Kun lisäksi pitäisi lekurin ohjeiden mukaan myös pitää taukoja vähintään kerran tunnissa, ettei niin jäykistyisi. Mutta kun... sitä hyvinkin katsotaan pahasti, jos meikäläinen kiireen keskellä alkaa taukoilemaan tai (enkka!!!) 14 minuutissa vetää puolikylmän vihannessopan nassuunsa. Sekään ei ole oikein sopivaa; siis että työläinen käyttää sen 30 min evästämiseen, mikä joka tapauksessa menee työajasta. No, tänään meni 14 minuuttia ja loput annoin *hallelujjaa* talolle lahjaksi, ettei vaan vilpinteosta ja laiskuudesta epäiltäisi!

Ei kuulkaas tässä ole enää mitään rotia. Kun huominen koittaa, no minua ei koita kukaan, mutta illalla riipaisen perskännin. Sellaisen sammumiskännin, että saisi itsensä edes vähäksi aikaa tajuttomaksi ja nukuttua jokusenkin tunnin ilman mitään tuntoa... Tämä päivä ja huominen vielä – miten minä jaksan odottaa?

POLKA – KIPEÄ, KIUKKUINEN, KYLMISSÄÄN JA KYRPIINTYNYT!

eli Varastopäivät alkavat. Kammottaa, pelottaa, ahdistaa... siellä on töitä taas niin hemmetisti. Minä tiedän sen. On joka maanantai ollut ja illalla olen taas kipeä kuin koira. Tänään on kehari Upon kanssa ja aion ottaa tuon työmäärän esille – en minä pysty sitä hoitamaan kunnolla. Jos on vähänkin kehnompi olo (syystä mistä tahansa) ei tule myöskään täyttä työsuoritusta, pitäisi se ymmärtää!? Vai pitäisikö?

Edelleen olen sitä mieltä, että Varastossa tarvittaisiin vähintään yksi ylimääräinen palkattu henkilö tekemään erilaisia sijaisuuksia – vakituisesti. Meitä on useita puolipäiväisiä, kuka milläkin tavalla ja lisää on tulossa. Eikä henkilökuntaa vain palkata, vaikka eläkepoistumakin alkaa tänä vuonna kasvaa huimasti. Erittäin huolestuttavaa!

Mielessä pyörii siis vain työ ja siitä jotenkin selviäminen. Lukeminen ja kirjoittaminenkin jäi eilen hänekseen, innostuin etsimään Belgalle mahdollisimman halpoja tai ilmaisia tavaroita uuteen kotoon. Saattaa olla, että jotain jopa tarttui siimaan – odottelen vastauksia...

Että tämmöistä! Ahdistaa myös selviäminen tuosta lumivuoresta, joka on pihalla ja parkkiksella. En tiedä, pääseekö edes takso ovelle tai lähellekään. Pääsenköhän minä viemään kissankakit roskiin? Argh – rasittavaa tämä tämmöisenkin pähkiminen. Lisäksi Varaston edusta on tunnetusti Pazilan vaarallisimpia paikkoja, siinä on bongattu monta pahaakin kaatumista. Pelottaa... Ehkä minä riipaisen hieman reilummin taas lääkettä tuosta. Ja keitän oikein susivaffat kaffet, ehkä siitäkin vähän pirkistyy...

POLKA – JOKA ELÄÄ VIELÄ SIINÄ TOIVOSSA, ETTÄ OMATKIN ASIAT JÄRJESTYVÄT!

eli samoilla silmillä on menty unettamatta taas pari vuorokautta. Ei ole uni tullut, vaikka on vähän ottanut lisälääkitystäkin. Kai se joskus sitten nukuttaakin, pakostikin. Särky & kivut kun eivät vaan ota hävitäkseen "luulosairaan" elämästä – eikö olekin vekkulia? *väninää, marmatusta*

Sentään voi olla iloinen siitä, että Belgalla tosiaan on niin uskomaton tuuri. Hänellä olisi ollut aikaa asua tuossa solukossa vielä vajaa vuosi ja siksi olikin laittanut hakemuksen kaupungille turhia odottamatta. Ja se laukesi eli hän kävi viikolla tekemässä vuokrasopimuksen; Tsadin asunto, kohtuukokoinen yksiö ja erittäin kohtuullinen vuokra. Talo korjattu 2007, pieni lasitettu partsikin on. Kaikki mukavuudet siis, jestas... On se oikeasti hienoa! Kun muistelen, miten itse elelin n. 7 v. alivuokralaisena tai muuttaen kämpästä toiseen, välillä häätö päällä. Ei puhettakaan, että kaupungilta olisi saanut mitään, vaikka oli myös nuori, luottotiedot kunnossa, töitä jne. Olen äärionnellinen asian puolesta. Nyt hän saa rauhassa tehdä opintonsa loppuun, ei niitäkään ihan hirveästi enää ole jäljellä!

Ja jos jollakin lukijalla tässä lähistöllä olisi tarjolla pari tuolia ja pieni pöytä, kirjoitus- tai tietokonepöytää, kirjahyllyä tms. vermettä, kiitollisina ottaisimme vastaan ja mahdollisesti jopa maksaisimme jotakin. Belgalla ei ole kuin patja, PC ja paffilaatikoita sekä vähän astioita ja vaatetta. Nyt olisi toivomus kerrankin, että joku tyhjentäisi roskikseen tavaroitaan. Mutta eipä niitä juuri silloin tietenkään näy, kun tarvittaisiin. Ei – asialla ei ole mikään kiire, tässä on vähän yli kuukausi aikaa muuttaa ja noilla kamppeillahan kaveri on pärjännyt jo yli pari vuotta. Mutta vähitellen voisi asettua jo lattiapintaa ylempiinkin kerroksiin... Juu, laitamme ilmoituksia myös muualle, mutta laitan nyt tähänkin, ihan vaan kyselyn vuoksi. Koskaan ei tiedä jne.

Muuten meikäläinen valmistautuu taas Varastopäiviin eli tämä päivä menee muiden kaltaistensa jatkoksi: kursorista siivousta, pakkoruisku, eväiden laatimista, vaatteiden katsastusta ja muuta perushuoltoa ketutuksen, ahituksen ja väsymyksen painaessa. Huomenna on edessä myös keharit Upon kanssa ja pitäisi asetella sanansa oikein tuosta työtilanteestakin. No, keskustelu on iltapäivällä ja siihen mennessä olen hyvinkin ehtinyt jo saada useammat kilarit =E

Tässä kuva Toverittaren virkkuumasta mummohartiahuivista – nyt EI palele koneella...

Päivän slogan: Itsemurha on lopullinen ratkaisu väliaikaiseen tilanteeseen.

Päivän biisi: Social Drugs

Luettua: Henry Aho – Anu Mäntylä – Kaksoissielut, nettideittailua ja mihin se sitten voikaan johtaa. Miehen ja naisen kokemuksia sekä viestejä muille sekä lopulta toisilleen. Hmph ja tuota, joo ja silleensä. Menee vähän överiksi, tunput käteen kuitenkin siis...Johanna Holmström – Camera Obscura, novelleja, jotka tavallaan liittyvät toisiinsa. Omelalla tavalla vieläpä, pidin ja suositan. Ulla-Maija Paavilainen – Kummitäti. Pidin enemmän edellisestä (Kylmä kamari), vaikka hiukan samoissa piireissä liikutaan. Elina menestyi, Ansa sai jaossa huonommat pelimerkit. Jotenkin ei vakuuta, kuten edellinen romaaninsa. Tom Feiling – Kuinka kokaiini valloitti maailman. Suosittelen kaikille, sisältää historiikin lisäksi paljon faktaa kokaiinista, sen myyntiorganisaatioista, ns. huumesodista sekä Jusalan poikain toimista asiassa. Lisäksi käyttäjien ja poliisien karua kertomaa siitä, mitä käyttö todella on ja paljon liikkuu mm. lahjuksia poliisien joukossa. Hyvä asiaopus! Candace Bushnell – Sinkkuelämää; Ensimmäinen kesä New Yorkissa. Niin hömppää ja sokerista, että ei kestä (mikä ihme minut sai tämän ottamaan hyllystä). Välttäkää tätä, jollette halua sokeriövereitä... Maggie Stiefvater – Ikuisuus, ihmissusitrilogian loppu. Jo tätä hiukka vatvottiinkin ja ensimmäinen osa oli parhain, nämä jatkot ovat tod. taas pidennettyjä jatkoja, ei voi mitään. Heikki Lehikoinen – Katkera Manalan kannu, kuoleman kulttuurihistoria Suomessa. Asiaa siitä, miten vainajia on kohdeltu ja haudattu kautta aikain, teloituksia, epidemioita ja paljon muuta. Lopussa yhteenveto siitä, miten nykyiset hautaamitavatkin liittyvät vanhoihin uskomuksiin. Suositan, pelkistävä, selkeä kertomus kuolemasta ja uskomuksista, erinomaisen mielenkiintoinen opus. J. G. Ballard – Tornitalo. Lontooseen rakennetaan 40 kerroksinen tornitalo, josta tulee omanlaisensa yhteiskunta. Entä kun alkavat sähkökatkot ja käytännön asiat mennä pieleen; mitä tapahtuu näennäiselle sivistykselle ja ihmisyydelle? Vallan ottavat heimot tai klaanit, jotka taistelevat keskenään. Kerrosten välillä on jo aikaisemmin ollut selkeä yhteiskunnallinen jako, joka vaatii nyt tasaamista verisin keinoin. Hurja dystopia siitä, mitä voisi tapahtua – ja mikä ettei voikin, ihminen on omalaatuinen eläin! Suositan! Silja Pitkänen & Ville Juhani Sutinen – Värssyjä sieltä ja täältä; Hiski Salomaan elämä ja laulut. Erinomainen elämäkerta Hiski Salomaasta, hänen lähdöstään USA:n työn perään sekä elämästä siellä. Hiski oli ammattitaitoinen räätäli, joka pisti toimeksi vilkkaan luonteensa mukaisesti. Kirja kertoo hyvin myös suomalaissiirtolaisuudesta noina vuosina eli 1900-luvun alkupuolella, suomalaisten asettumisesta ja asuttumisesta, harrastuksista jne. Hiski oli mukana myös poliittisessa liikkeessä IWW:ssä ja esiintyi näiden tapahtumissa. Erään Niilo Wällärin hän mainitsee asustaneen heillä alivuokralaisena ja olleen hänen opiskelutoverinsa. Ja tottakai kirja kertoo Hiskin tärkeimpien laulujen synnystä ja erittelee niiden sisältöä. Todella hyvin laadittu, hieno opus tästä laulajasta, siirtolaisesta, jota kaikki pitävät vieläkin lähinnä kuplettimaakarina, vaikka takana on paljon muutakin. Lukekaa pois, minä tykkäsin kovastikin! Ja vähän enemmänkin on luettu, tahallani jätän pois parikin tärkeää opusta... Lisää siellä toisaalla myöhemmin ja täälläkin. Ja ei kun lukemaan lisää, kirjoittamaankin ;) Kaikkien kiusaksi, jos ei muuten!

POLKA – TUO ÄRISEVÄ KIUSANHENKI!

Pitääkö taas sanoa, että sitä saitte, mitä toivoitte! Te ihmiset nimittäin, jotka lunta haikailitte. Minä ja Varaston kiinteistönhoitaja taputimme ääneen jokaiselle lumettomalle päivälle, vaikka kuinka olisi vettä satanut; tässä sitä nyt taas ollaan!

Eilinen kauppareissu oli jo jkv hankala, lunta oli tulossa koko ajan. Onneksi ehdin pahimman alta pois eli kotoon ennen varsinaisen ravistelun alkua. Käks, tässä nyt saakin miettiä, miten taas maanantaina Varastolle. Tietäen lähistön aurausaikataulut, meidän piha ja parkkipaikat, josta takso meikäläisen noutaa, ovat vuorossa aina viimeisinä. Että ihan kiva, jos ovesta ulos pääsisi. Ihan kiva olisi myös, jos takso pääsisi siihen oven lähettyville.

Sen siitä saitte, jotka lumista talvea toivoitte. Joka paikassa on nyt jo hemmetin pluikasta ja pluikkaampaa vaan tulee. Onko se reilua, kysyn vaan?

En minä mitään tänään jaksa enkä ehri rapottaa, ei oikeastaan olekaan mitään sen kummempaa kerrottavana. Normireissu eilenkin, ei mitään erikoista. Normiehtoo eli lukemista ja lievää vähempää nettailua, koska koivet ja selkä tykkäsivät huonoa istumisesta. Tänään Belga on tulossa lounaalle, tarjolla ciinalaista eli kevätkääriksiä, riisiä ja jotain vihanneshuttua soosseineen. Kyllä siitäkin hyvää tulee. Sen verran voin myös kertoa, että on tuolla Belgalla uskomaton tuuri (jota hän ei siis onneksi ole perinyt minulta): hän on saamassa Tsadin asunnon! Pääsee pois sieltä opiskelijasolukosta. Jeee! (hiljaisia jihhaa-huutoja, hillittyä tuuletusta)

Eli eipä tässä sen enempää. Ehkä reilumpi ja vähisevämpi postaus huomenna, kun lumitilanne, Belgan asiat ym. ovat tarkemmin tiedossa ja varsinkin, jos pääsen kunnolla juoruamaan!

POLKA – HÄN, JOLLA ON KYLLÄ MYÖS TUURIA, MUTTA ENEMPI HUONOA!

Tai ihan miten vaan! Ajattelen tunnetusti vain itseäni eli kunhan pääsen kylille ja takaisin, saa sataa juuri niin paljon kuin on tuloillaan. Mukavan hiljaista ainakin on, kun tuo eristävä kerros on olemassa... Kunhan vaan pääsen postilta kävelemään kirjastoon ja sieltä kaupoille, on Welhottaren taloudenpito jälleen turvattu (toivottavasti) viikoksi.

Kylmyyskin poistui hieman ulkoisin voimin eli Toveritar poikkesi eilen käymään pikaisesti, päivitti ovikranssin sekä toi ihanan, paksun mummohartiahuivin :) Sen kun tässä levittelin hartioille, ei koneellakaan kylmä pahemmin ahdistele. Mmm... ziitosta... tämä tykkää!

Toverittaren vielä ollessa paikalla, säntäsikin tosi reipsuli fysterppa tekemään sitä arviotaan. Aika pitkään siinä keskusteltiin ja käytiin asioita läpi ja hänkin ehdotteli kaikenlaisia lisävermeitä. No, kuitenkin nyt hän tuo parin viikon päästä koekäyttöön matalan apukorokkeen, parit-kolmet erilaiset pihdit / noukkijat / kurkottimet sekä rollerin (no ei näihin kinoksiin, mutta kevättä ajatellen). Ei paha, lisäksi pyysi miettimään vielä lisätarpeita sekä varsinkin pikkusälän tarvista (eli tarkoittaa lähinnä kuorintaveistä jne. kättä vähän pidempiä aseita). Ei minulla sellaisiin oikeastaan ole tarvis, jerkku yms. on ihan itse hommattu, kun on tarvittu. Enkä muuta keksi; paitsi jos olisi olemassa apukäsi, jolla levittää hartioille kosteus- yms. voiteita. Olen kyllä kehittänyt siihenkin konstin, mutta joku hygieenisempi ja helpompikin ratkaisu voisi olla olemassa – nyt nimittäin käytän kangassuikaleita, jotka on riivitty jostain vanhasta vaatteesta (joka on muuten leikattu räteiksi, siitä semmoiset oooikein pitkät ja kapeat suikurat käyvät selän rasvaamiseen selänpesin-tyylillä) ja heitän ne muutaman käytön jälkeen pois. Ei niitä oikein pesemäänkään kehtaa alkaa ja öklön näköisiähän ne ovat, mutta täyttävät tehtävänsä. Mutta tästäkin sitten lisärapoa, kun taravoita alkaa ilmestyä.

Muuten en taaskaan saanut eilen mitään aikaiseksi – ei liene teillekään uutta tietoa ;) Jotenkin vain eksyin roilaamaan netissä puoli iltaa, lueskelemaan ja jopa ottamaan vartin iltapäivätirsat. Nukkuminen on edelleenkin äärikehnoa, selkää ja oikeaa kättä särkee täpöllä eli lisälääkitys on edelleen tänäänkin tarpeen. Ei kiva, se vähän väsyttää, mutta ei kuitenkaan nukuta tarpeeksi. Hmph, mutta auttaa kyllä pahimpaan juilimiseen ja sehän se tässä on tärkeintä...

Jahas, jospa tästä kauppalistoja laatimaan! Matka on pitkä ja pluikas, kannettavaa on jo lähtiessä melkoinen määrä. Kirjalista jääköön suosiolla toiseen päivään... nyt ei pysty kykenemään.

POLKA – HÄN JOKA KOHTA NÄYTTÄÄKIN VAMMAKOLTA!

ei voisi vähemmän kiinnostaa! Onneksi saa tänään olla kotosalla ja potea. Aivan, siis potea; nyt vaihteeksi oikea olkapää sekä kyynärpää alkoivat kuttuilla illalla ja yöllä niin, että en saanut nukuttua ilman lisänappeja. Hiirikyynärpää... alkuviikko oli nimittäin taas semmoisia hommia, jotka vaativat erinäisiä toimenpiteitä oik. kädellä ja tämän siittä saa! Toisaalta, nythän fysterppatytsä näkee käteni toiminnan juuri silloin kun se onkin pahimmillaan eli tavarat lentelevät ja putoilevat, nostot eivät onnistu jne. Ja todella särkee!

Lumi ei siis tänään kiinnosta yhtään, juuri sen takia. Huomenna asia on taas toisin. On traditionaalinen roudauspäivä ja ihmeellisesti taas asioita hoidettavana. Postiin menee ja tulee yhtä ja toista. Lisäksi kirjastossa on jokunen varaus. Kevätkirjat eivät vielä ole ehtineet esille, mutta jokunen uutuus on jo tullut postissa – oikein mukavaa :) Ja tietysti pitää kaiken muun lisäksi – tai kai tärkeimpänä – hakea muonaa itselle ja karvamöllille viikoksi. Nyt on kehnoin vihannesaika, kaikki on kalpeaa ja vähän mautonta. Kotoperäisistä juureksista ja kaaleista en voi kaikkia syödä, joten ne on poissuletud, hmph ja harmi sinänsä. Tietäisin kyllä, mitä kaikkea hyvää niistä tekisin, mutta en halua kärsiä karmeista vatsakivuista paria päivää kerrallansa. Joten unohdetaan se osuus. Porganat käyvät, sipulit samoin, lanttukin ääri pieninä annoksina sekä onneksi pavut ja herneet, linssit ym. hyvin kypsytettynä ja pieninä määrinä kyllä nekin. Kyllä niillä taas viikon elelee, kun viskaa soijarouhetta kehiin ja ehkä kerran viikossa tarjoaa itselleen tofua.

Eilinen meni edelleen Varastolla samanlaista matalalentoa, ei hetken rauhaa. Sain kuitenkin pinot siistittyä ja pöydän puhtaaksi. Ei se sellaisena taatusti kauaa pysy, maanantaina on taas täysi katastrofi päällä. Työkaveri, tämä osa-aikainen myös, oli ahdistunut samasta asiasta. Sen jälkeen kun rva-eräs-rva tuli osastolle, on homma kussut alleen aina vaan pahemmin. Eli meillä molemmilla puolipäiväisillä on aivan liikaa töitä. Sovimme siinä, että otamme asian esille kehityskeskusteluissa Upon kanssa lähitulevaisuudessa. Pakko siitä on sanoa nyt ja suoraan. Ei ole reilua, että kaikki kärsivät yhden ihmisen jatkuvasta "sairastelusta"... ja minä ainakin aion sanoa myös tästä tasapuolisuudesta! Minulta edellytetään yhtä ja toista, mutta tältä rvalta ei mitään. Siis toki normi lääkärintodistus, jos "sairaspoissaolo" kestää yli 3 pvää Mutta kun hänellä on jatkuvia lyhyitä pätkiä, koska hänellä on The Diagnoosi, josta hän myös jaksaa aina muistuttaa. Meikäläisen diagnoosit ovat sen rinnalla tosiaankin pelkkää paperia. Kaiken huippu on tietysti se, että rva on erittäin pirtsakka, jaksaa juosta ja juoruta, käydä shoppailemassa jne. Mutta tykkää kovasti olla kotona valtavan upean ja lahjakkaan, suorastaan erityisen lapsensa kanssa! (Joo, olen ilkeä ja veemäinen, mutta kun tästä asiasta puhutaan jo aivan julkisestikin!). Jotkut kehtaavat, joillakin on myös The Asema... Nyt alkaa nyppiä, täytynee hakea yksi rauhoike...

Josta tulikin mieleeni, että laitoin eilen viestiä omisarvikselle lähinnä labrasta. Eli kyselin, mitä kokeita olisi tarkoitus ottaa ja miksi. Kun niitä aikaisemmin sain anella pari vuotta, että mistäs nyt tuulee. Lisäksi kirjoitin auki käyttämäni lääkityksen, koska hän selkeästi epäili minun syövän paljonkin enemmän ja sekaisin erilaisia lääkkeitä. En todellakaan tee niin. Vaihdan vain työpäivän lääkityksen vapaapäiviksi toiseen – siis kipulääkityksen. Muuten pysytän kaiken ennallaan. Lisäksi suosittelin leidille erästäkin opusta ja lupasin tarvittaessa lainata sen hänelle tai ainakin ottaa kopioita tärkeimmistä sivuista, siis meikäläistä koskien! Saas nähdä, mitä kommentteja tulee. Nyt muistin, että kiireessä unohdin kysyä yhtä asiaa. Ähh, no ehdin minä sen, ei silläkään kiirus ole. Tavallaan tähän liittyen törmäsin eilen Ehtoo-Pulussa taas artikkeliin, joka sai vähäiset jäljellä olevat karvani nousemaan pystyyn. Argh, jotkut ne sitten jaksavat. Itse jo melkein itkuhuutopotkuraivotti, mutta onneksi laitoin linksun toisaalle, jossa reagoitiinkin paljon asiallisemmin ja maltillisemmin... ;)

No niin, tänään taas lepuuttelua ja lukemista työsession jälkeen sekä fysterpan odottelua. Sain eilen kirjoitettua yhden lyhyen jutun ja ainakin kolme pitäisi vielä ehtiä ja pystyä sekä jaksaa tehdä. Ajatus kyllä kulkee, mutta viitseliäisyyden kanssa on taas vähän niin ja näin. Kaikki muu tuntuu taas kiinnostavan paljonkin enemmän. Ehkä käynkin riipaisemassa toiset aamukaffet – on juuri oikea aika!

POLKA – TUO LUULOSAIRAS MUUNTOKYKYINEN NÄYTTELIJÄ!

Kaksi päivää menty hemmetinmoista matalalentoa töissä, oikeasti. Eilen ehdin evästää tasan 16 minuuttia puolihaaleaa vihannesmättöä, lähes purematta oli pakko niellä – onneksi se siis oli vain ruokaa. Mitään muuta en olisikaan purematta niellyt, sano... Aivan jumaleissönin kiirus, tämä on tahallinen teko! Aivan selvästi töitä painotetaan alkuviikolle ja loppuviikko tehdään jotain joutavaa, jotka saan armon korjata maanantaina. Jep, jep-jep.

Siis näyttää oikeasti siltä, että viiden päivän työt pyritään teettämään kolmessa vajaassa päivässä. Tässä nyt on vaan semmoinen juttu, että meikäläisen fysiikka ei kestä. Eli niin sanotusti paikat eivät kestä. No, se paikka taatusti kestäisi, koska sille ja sillä ei ole mitään käyttöä. Tarkoitin nyt lähinnä lonkkia, selkää ja oikeaa kättä ja olkaa. Eilen oli jo ulahdettava välillä ääneen ja kiroiltava. Ei, kukaan ei edes tullut kysymään, olisiko minulla ehkä jokin hätä. Siis ei mitään väliä, vaikka kuukahtaisin tuskissani oikeasti sinne duunin lattialle. Kuten varmasti jonakin päivänä käy, jos tämä meno jatkuu. Eilen tosiaan kävelin (en voi juosta, muuten olisin jo taatusti ottanut pikaisempiakin askeleita) kuni aropupu (kävelevätkö aropuput?) pitkin kilometrisiä käytäviä, ylös ja alas kerroksia. Argh!

Minut aiotaan kuluttaa loppuun, ennenkuin heitetään menemään. En minä ikinä mihinkään kokopäiväiselle tai edes oikealle eläkkeelle asti ehdi, sitä ennen tulee pii-paa-auto ja hakee pois. Tai eihän todellakaan tarvita edes semmoista autoa, joku hemmetin Jäte-Joonas riittää ihan hyvin. Moolokin kitaan en taida mahtua eikä täällä päin sellaisia vielä onneksi siis ole... tarvittaisiin paloitteluapua ja minussa on hemmetin paljon paloiteltavaa. Tosi jähmeääkin nyt, kun edelleen on susikylmä ja minä viimasta kankea. No, on jollakin bodarilla ainakin hommaa sitten.

Huomenna on fysterppa tulossa arvioimaan apuvälinetarpeita ihan kotoon asti. Mietin, pitäisikö viinipänikkä piilottaa. Se on kököttänyt niin kotoisasti tuossa omalla paikallaan. Hmmm... eikö se olisi normaalimpaa, että se ON esillä. Toisaalta, jos se on piilossa ja terppa katselee kaappeja tms. luulee minua vielä kaappijuopoksi :O Jos minä juon, sen tietää tämän blögin lisäksi puoli Malmia, joten siinä ei siis pitäisi olla mitään salattavaa. Hmph! Eikä ole laskua, jonka voisi "unohtaa" siihen viereen, josta näkisi ostopäivän – siis että se on ollut siinä jo vaikka kuinka pitkään ;) Kälmi minä. Oikeasti, en aikonut tehdä yhtään mitään asian eteen. Eikö koko kotikäynnin idea ole siinä, että hyyppä näkee miten minä normioloissa asun ja tulen toimeen? Eli annetaan kaiken vaan olla. Kissinkakat toki korjataan haisemasta sekä kaihtimet nostetaan eli asialliset hommat hoidetaan kuin Ellun kanat! Saas nähdä, minä tulen toki raporteeraamaan välittömästi tänne asiasta!

Lisäksi mieli tekisi kovasti kommentoida jo erästä opusta, mutta jätän senkin toistaiseksi väliin. Myöhemmin, myöhemmin – kiitoksia vaan sinne Puukenkämaahan :) Tulen käyttämään kirjaa (mahdollisen astalona toimimisen lisäksi) myös henkisenä aseena eräissäkin neuvotteluissa omisarviksen kanssa. On jotakin ns. kättä pidempää mukana, jahka nyt saan oman versioni eräästä asiasta valmiiksi ja postattua hänelle.

Ja ei, edelleenkään minulla ei ole mitään mukavaa kerrottavaa. Minua sattuu, särkee ja juilii ihan hemmetisti. Herään joka yö puoliltaöin enkä sen jälkeen saa kunnolla unta. Olen jumalattoman kipeä ja väsynyt. Mitä enemmän teen töitä, sitä kipeämmäksi tulen. Tästä päivästä tulee suorastaan helvetillinen, tietäkää se.

Siksi menenkin ja riivin nyt kasan nappeja ja kaffetta sekä otan arsenaalin lisätroppeja mukaani. Osan voisinkin vekkulisti sujauttaa Varaston väelle keittämääni aamukahviin, jospa sekin porukka vähän muuttuisi ihmisenä tai ainakin eläimenä, ehkä rauhoittuisikin *ärtsy wirn*.

POLKA – HERÄÄMINEN EI TIEDÄ MITÄÄN HYVÄÄ!

jos itkettää, eikö? Se, että on aamulla jo niin helvetin kylmä, ettei kunnolla saa puettua päällensä. Kuuluisa aamujäykkyys menee jo TOP 5:n kärkeen. Se, että joutuu menemään ulos ja odottamaan jotakuta ihmistä, joka luulee minun olevan aivan muualla (en sentään raaskinut tytölle raivostua, kehoitin vain tarkistamaan viestini). Ja taas palelee! Varastolla on "kylmä-Varasto -linja" eli vain ylläpitolämpö eli sielläkään ei ehdi lämmitä, vaikka tekee töitä niin maan hemmetisti. Niin, että lähtiessä huomaa juuri ehtineensä syödä ja pitää pari pientä taukoa. Se, että joutuu aina jäiseen, suoraan ulkona säilytettyyn taksoon, jossa siis sisälämpötila lienee hiinä-ja-hiinä nollan tienoolla. No, aamulla tuskin sitäkään. Kotona on n. 17 astetta, juu ja hyvin tarkenee. Paleltaa niin, että vaihdan vaatteet ja lisään kerroksia. Kerään päälleni parit housut, kaksi paksua paitaa ja villatakin sekä kömmin kahden peiton alle. Yritän lukea – ei onnistu, kun sormet eivät taivu. Pakko mennä huppuun peittojen alle, vaikka pitäisi tehdä montakin asiaa. Mutta jumalauta kun minä EN VAAN SAATANA PYSTY *ja vänisee taas*.

Minulla ei ole mitään järkevää tekoa täällä. Ei, ei todellakaan. Turhuus jne. En viitsi käyttää kenenkään aikaa latelemalla enempää typeriä lauseita. Ei se auta, koska mikään ei auta. Taas minua paleltaa, väsyttää ja ketuttaa. Kolmena yönä unet ovatkin mukavasti supistuneet pariin tuntiin. Sitä saa olla harvinaisen reipas ihminen – ai, mutta enhän minä toki olekaan ihminen – jos lähtee vielä jonnekin ja kuvittelee tekevänsä jotakin. Nuoleskelee muiden pärshettä, kuten tekee eräskin leidi Varastolla ja on suvereenisti pois – taas. Hänellä kun on The Diagnoosi... ei, ei lääkärintodistusta, mutta ei HÄNELTÄ sitä kukaan kysy kolmen päivän takia. Vaikka niitä kolmea päivää olisi kerran viikossa. Jestas, että pistää vihaksi! Tämä on sitä tasa-arvoa. Se ihminen ei ole oikeasti kipeä ikinä ollutkaan. Sairas kyllä, sen minä tiedän. Mutta nyt puhutaan vähän eri asiasta.

Minä vain odotan, että saan huomisen ehkä vietyä jotenkin loppuun. Sitten minä taidan vetää perskännit ja tempaista kaikkea muutakin mitä torpasta löytyy. Onhan tähän nyt joku roti saatava, saatana. Runosuoli suorastaan ulostaa... minä en, en tarkene mennä kylppäriin!

Perkele, ennemmin olen kuitenkin niinkin kipeä kuin illalla ja vieläkin eli pitää taas hoippua seiniä pitkin särkyjen raadellessa koipia ja selkää. Ennemmin niin kuin se, että olisin keskinkertainen. Kaikki jumalattaret siltä minua varjelkoot! Keskinkertaisuus on perseestä – olkoot vaan vaikka provo, mutta silti. Minä en halua itselleni talvilenkkareita. Minä en halua katsella kuvalaatikkoa kaiket illat ja mättää jotain mielipuolista pashaa suuhuni, mupeltaa ja "kommentoida"... Minä. En. Halua.

Menen sen sijaan riipomaan kaffetta nappien kera ja kiroamaan maailmaa!

POLKA – JOKA ON HARVINAISEN HUONOLLA TUULELLA JA KYLMISSÄÄN!

eli meillä on varsin intohimoton suhde toisiimme! En minä haluaisi lähteä mihinkään. En minä halua pitää tätä yhteiskuntaa pystyssä, koska minä en pysty siihen. En minä myöskään halua olla se ratas, joka... no joo, jääköön sanomatta.

Tekisi niin mieli alkaa sabotoida Varastoa. Tehdä jotakin todella epämiellyttävää – mikä ei tosin olisi edes vaikeaa tällä luonteella. Siitä narahtaisi heti kuitenkin ja sitten joutaisikin ulos koko talosta. Lieneekö tuo olisi kovinkaan suuri vahinko kansakunnalle saati sitten minulle? Malmin hörhöt tod.näk. taputtaisivat asialle. Niin varmaan moni tämän blökin lukijakin. Joku Oikea Ihminen saisi töitä eikä tuo nalkuttava ja inhottava ämmä suoltaisi jatkuvasti omaa vastenmielisyyttään täällä.

Ikävä kyllä, vielä joudutte kestämään tätä ainakin jonkin aikaa. Uskallukseni ei taida riittää kovinkaan räväköihin toimenpiteisiin. Toisaalta kyse ei ehkä niinkään ole uskalluksesta vaan yksinkertaisesti siitä, että en pysty erinäisiin fyysisiin aktiviteetteihin, jotka myös liittyisivät ainakin erääseen skenaarioon ;) Voihan vinde, kun voisikin kaiken tehdä - vain tämän ajattelu pitää minut järjissäni työpäivän ajan!

Ehkä minä sitten en ole järjissäni, joka on tietysti täysin mahdollista sekin. Hullu itse sen viimeisenä tajuaa, eikö se niin ole. Olen, olen minä ottanut kaikki lääkkeeni! Ihan varmasti olen! Vähän ylimääräistäkin, varmuuden vuoksi.

Eilinen olikin täynnä varsinaista ketutusta. Ketutuksen voimalla imureerasin, tein muonaa, pesin pyykkiä, kävin pakkoruiskussa. Laadin pari juttua, vein niitä esille hirmuisen vaivan kanssa (ja saan siltä yhdeltä pikkutyperykseltä jonkun typerän kommentin, voihan vee!). Miksi minä edes viitsin? Tämä oli retorinen kysymys, kai te sen tajusitte sentään. Siksi, että minä olen parempi kuin se pieni typerys! Vain ja ainoastaan siksi...

Nyt minua nyppii taas niin lahjakkaasti, että ryntään mömmökaapille sekä keittämään ne varsin tujut aamukaffet. Pirskale, siellä taitaa olla taas kylmä ja pluikas, sekin vielä, hrrhrrh.

POLKA – HÄN JOKA HALUAISI KAATAA ERÄÄNKIN JÄRJESTELMÄN!

kun alkoi jo ahittaa paluu työhön eli "Mitä hemmettiä Varastolla onkaan tapahtunut viikon aikana?!" Todennäköisesti ei mitään eli pahin mahdollinen skenaario. Siis tarkoittaa sitä, että siellä on odottamassa jokunen kilo scheissea tekijäänsä. Ei siinä mitään, tämä tekee kyllä töitä. Mutta kun, vajaan kahden tunnin istumisen jälkeen selkä alkaa taas olla pashana enkä pääse kävelemään, on siitä jälleen naurut kaukana. Ja mitä tykkäävätkään kipeät koipeni taas elostaan? Voi rähmä, sanon minä.

Viime yönä ei siis tullut nukuttua juuri ollenkaan. Syytä en tiedä, ei mitään tunnistettavaa. Tosin päivällä tuli syötyä aivan liikaa (no sitä thai-tai-wokkia ja riisiä, jädelöä ja omppupiirakkaa) eli jos siitä aiheutuu myös unettomuutta? Yritin tropatakin lisää – ei mitään vaikutusta. Aika paskamaista tuommoinen. Näköjään joka toinen yö saa nykyään vähän unta, joka toinen yö ei sitten ollenkaan. Jos oikein huonosti käy, Varastopäivien aikana ei saa nukuttua lainkaan!

Hmph! No siirrytään suosiolla sitten tämänpäiväiseen eli normisöndaagin puuhat ovat edessä. Kursorista siivousta, pyykkäystä, pakkoruiskua, evästen tekoa ja sen semmoista. Tavaroiden etsimistä huomista varten. Että voikin ihmistä nyppiä! Ei silti, en minä täällä kotonakaan mitään saa aikaiseksi, mutta Varastolla saa sen lisäksi vielä itsensä kipeäksi, sairaaksi sekä vielä pahantuulisemmaksi, suorastaan hermoheikoksi ja huonosti käyttäytyväksi... Mitenkäs se olikaan, että seura tekee kaltaisekseen? Mikä ihmeen seura? Minä olen sielläkin näkymätön, vain tekemäni hommat nähdään. Että näin.

Tempaisen ketutukseen kevyen kenttälääkityksen ja alan pohtia lisää tämän päivän juonia!

POLKA – HÄN JOKA KUVITTELEE TAAS MENEVÄNSÄ JA TEKEVÄNSÄ!

eli ei mitään kerrottavaa. En edelleenkään ole saanut mitään aikaiseksi – siis mitään järkevää tahi kansantaloudellisesti tuottoisaa. Sentään nukuin väkisin viime yön, useiden eri nappien avituksella, lähes kunnolla eli melkein normaalit yöunet. Jotakin hyvää, sentään.

Eilinen meni retkeillessä kylillä. Postissa olivat kaikki mammat (siis minun lisäkseni) jonottamassa ennakkoäänestykseen, jonot ulottuivat ulko-ovelle asti! Jotkut ovat niin kiihkeitä. Minä en piruuttanikaan äänestänyt, eilen siis... Hain vain tulevan postini ja laitoin jotakin menemään. Normitapaan siis.

Muutenkaan missään mitään erityistä. Paitsi että tapasin Toverittaren sattumalta odotellessani taas kylmässä Risman edessä. Oli mukava tavata, edes joku järjellinen tuttu. Muut olivatkin taas enempi tai vähempi hörhöjä ja hörhöttäriä. Yksi hörhöttäristä on ulottanut tämän uuden aikuisten potkupuku -muodin myös kylille ja toreille asti -> hänellä oli päällään vain semmoinen ja ohut takki. Ei ollut jaksanut pukeutua sen enempää, kun Oklaan on lyhyt matka ja sieltä kotiin aina vielä lyhyempi. Selviää siis vähemmällä; riisuu kotona sitten vain saappaat ja takin ja ei kun viettämään viihtyisää kotoiltapäivää ;D Oikeen kateeksi kävi!

Minä en ole viettänyt mitään, enkä ilmeisesti vietäkään. Belga on tulossa syömään, tarjolle laitetaan thai-tai-muonaa eli jonkunlaista katkiswokkia olisi tarkoitus. Kyllä siitä hyvää tulee... Lisäksi Belga mahdollisesti lupasi viedä osan tölkeistä ja kevyistä pulloista palautukseen, saa pitää rahat. Pääsee niillä kerran ostamaan maitoa ja kaffetta, halpiskaupasta siis.

Minua alkaa jo ahistaa paluu Varastolle, koko se läjä tekemättömiä töitä, mikä siellä odottaa. Taidan keittää toiset kaffet ja riipaista rauhoittavaa.

POLKA – EN PIDÄ TYÖSTÄ, MUTTA RAHAAKIN OLISI SAATAVA!

enkä minä vieläkään tiedä, mitä minä tein viime kesänä :O Tänään olisi vuorossa se traditionaalinen posti-kirjasto-kauppa -keikka, kuten aina... Keli näyttää muuttuneen vaan entistä pluikkaammaksi, saas nähdä, miten tuosta selviää. Pelottavaa. Kun pitäisi ihan ulkoilmassakin pätkiä kuitenkin kävellä. Eilen vein roskat ja jo sillä reissulla jouduin tekemään erinäisiä, joidenkin mahdollisesti jopa huvittavaksi tulkitsemia liikkeitä. Jäistä perunapeltoa on vaikea jäykkiksenä kävellä.

Yllärinä teille, en minä vieläkään ole saanut mitään aikaiseksi. Ei ole mitään, millä kehuskelisi Varastolla. Siis että minä kävin, menin, olin tai tein. Ei niin yhtikänäs mitään. Sanon kuten asia onkin, että makoilin, lueskelin ja nettailin. Tiedän, saan sääliviä katseita tai ihmetteleviä kommentteja. Paskaakos se muille kuuluu, miten meikäläinen ns. lomansa viettää! Ei siellä ole kuitenkaan lomitettu, joten kushelvettiä ensi viikko on kuitenkin. Miksi sitä edes kuvittelisi jotenkin mukavaksi...

Hah, minulla teille edelleenkään mitään kerrottavaa ole. Mitään ei ole tapahtunut, onneksi. Minä taidan painua nyt vielä sänkyyn lämmittelemään, ennenkuin julkistan tämän pläjäyksen. On kylmäkin!

Ähh, parit kymmenen minuutin tirsat: molemmissa unissa Exä aiheutti runsaasti mielenpahoitusta ja heräsin itkien. Voi krääh, se on semmoinen paskiainen edelleen. Taisi tulla siittä, että näin sen hyypiön maanantaina kylillä roilatessani. Hmph. Lisää kaffetta ja mömelöitä – äkkiä!

POLKA – HÄN JOKA ON LIUKKAALLA KUNI PANPI JÄÄLLÄ!

joten en ole tehnytkään mitään. Nukkunut eilen päivällä useammat lyhyet tirsat. Suunnitellut kaikenlaista, joka on vaatinut aivan liikaa toteuttamista eli en ole kuitenkaan liikahtanut mihinkään – eivät siis ole asiatkaan. Ähh, semmoinen minä olen. Joku voisi toteuttaakin nämä, mutta minä en jaksa eikä minua edes huvita. Ainakaan nyt.

Huomenna on pakko taas mennä kylille, siinä ei auta mikään. No, tämän päivän voin siis vielä viettää haahuillen kotona ja ihmetellen, mitä tässä tekisi. Tekemistä olisi siis oikeasti ihan hitosti, mutta edelleenkään en saa aikaiseksi mitään. Missä se minun ruoskijani oikein viipyy? Tarvitsee sellaisen. Samalla tarvitsee jonkinlaisen kotiavun, joka veisi ihan ensimmäiseksi tyhjät pullot kauppaan (minua ärsyttää suunnattomasti, että ne edelleen viruvat tuossa enkä minä saa niitä itse vietyä, kun on aina niin paljon kantamuksia)!

Mitään ei myöskään tapahdu, mikä on ehkä onneksi. Ei huvita ryytätä yksiksensä, tarvitsisi mieluusti jonkun höpöttelykaverin siihenkin. Ehkä sekin on vain hyvä. Nappeja kuluu kuitenkin tasaiseen tahtiin, kivut ovat himppasen lievemmän kotona ollessa, mutta vain himppasen eli sama määrä mömelöitä kuluu (mutta sentään eri plaatua, vaihtelu virkistää) kuitenkin. Puhelin ei ole soinut koko viikon aikana. Ei se kylllä ole mitenkään ihmeellistä. Ai niin, sainhan minä sentään kaksi tekstaria; toisen Iikkeasta ja toisen Itelliaanosta. Minähän olen aivan älyttömän suosittu *tap-tap-tap*. Auts, nyt muuten valehtelin – soittihan toveri Turusta sentään. Unohdin kokonansa, oli mukava lärpätellä joutavia...

Muuta, ei siis niin yhtään mitään muuta.

Päivän biisi: Pills

Päivän slogan: Hulluus vaatii veronsa - muistathan varata tasarahan!

Luettua: John Curran – Agatha Christien murhasuunnitelmat, eli pätkiä leidin kässäreistä ja suunnitelmia kirjojen juoniksi. Ihan mielenkiintoista, tosin on suotavaa tuntea tuotantoa, että pääsee kärryille. Jani Tapola – Roolipeli, tämä on siis olevinansa jännäri ja kai poliisiromaani, mutta ei onnistu. Aivan liikaa sälää kasattu samaan kasaan, ei toimi. Kökköä, sano, en suosita. Jussi Wahlgren – Taivaanrannan perillinen. Tämä oli yllättävän hyvä; tarina Tuomaksesta ja Kristiinasta, joidet tiet risteävät moneen otteeseen eri yhteyksissä... Juu, tykkäsin. Sovijärvi ym. - Sen piti olla normikeikka 2. Jatkoa edelliseen, nyt myös mm. roudareitten ja keikkamyyjien silmin. Ei paha, mutta vähän alkaa jutut toistua ja kulua. Tyyliin kaikkea sitä sattuukin eli kyllä tämän lukaisee, mutta ei sen enempää. Patricia Cornwell – Kuolleiden satama.Tyypillistä kirjoittajalta, nyt menneisyys ehättää Scarpettan ajatuksiin ja mieli pyörii hyvinkin vanhassa jutussa. Samalla tuntuu, että työkaveritkin pimittävät häneltä jotakin. Vain tämän leidin kavereille....Tiina Martikainen – Miksi en osaa vain olla. Leidin sairastuminen masennukseen, hoitojaksot ja lopulta diagnoosina bipo eli omaelämäkerrallista materiaalia. Kirjoitettu uskottavasti, selkeästi ja kaunistelematta – muille sairastuneille, läheisille jne. Tuukka Luukas – Miehenä ja naisena, täyttä tuubaa tältä kaverilta, tunput käteen! Jonathan Franzen – Vapaus, jonkinlainen sukupolviromaani, avioliittoromaani ja osittain kökköinen (käännös?) mutta meikä piti tästä... Walter Isaacsson – Steven Jobs. Olihan tämä pakko lainata, kun eteen tuli. Hirmuinen tiiliskivi... kuitenkin Jobsin itse hyväksymä kirja tekijältä, joten luottomies asialla. Silti aika reipasta tuuletusta Jobsin tavoista, elämästä ja toki tärkeimmästä eli Applesta ja ajatusmalleista sekä -rakenteista. Kannattaa lukea, vaikkei välittäisi tietotekniikasta yhtään, tässä on paljon muutakin. Muutakin luettua, siellä toisaalla.

POLKA, TUO SYNKKÄMIELINEN ÄLYN KÄÄPIÖ...

kerrottavaa? Nukkumiset ovat nimittäin niin kehnolla mallilla, etteivät ikinä. Pari tuntia unta, korkeintaan, ja sitten ei enää kuin lievää horrostelua, jos sitäkään. Ei ole kivaa tämä tämmöinen. Sitä on koko päivän jotenkin toistaitoinen eikä saa taaskaan mitään aikaiseksi. Lisäksi oikea koipi svinduilee, kuten yleensä aina.

Huomasittehan, jo kaksi lempiaihettani! Ei, en ole saanut mitään aikaiseksikaan. Tosin eilen pesin kasan pyykkiä sekä harjasin yhden marikassin puhtaaksi. Jössus, missä kunnossa se oli ja leidi kehtasi sen semmoisenaan vielä myydä. No, onneksi ei hirveästi pyytänytkään, mutta kassi näyttää siltä kuin sillä olisi kuskattu lattianmaalausvehkeitä, moottoriöljyä ja työvaatteita. Lisäksi vetokettu on rikki. Ja hyvän kuvan saa näköjään värejä kirkastamalla ja valotusta säätämällä; eivät paashatkaan näy. Hmph, no nättihän tuo nyt jo on kuin mikä ja sainhan minä sen harjalla hinkkaamalla suht puhtaaksi. Toisen kerran vielä myöhemmin, kyllä siitä väkisinkin kassi tulee. Muut pesussa olleet vaatteet olivat niitä kirpparivermeitä, joita pääsen sitten testailemaan tänään illalla :) Eipä kylmä ala ahdistella naista kankeaa...

Hmph, huomenna tai perstaina pitäisi taas postiin ja kaupoille. Pakettia pukkaa ihan tosissaan ja lähetettävääkin olisi. Kirjastossa ei ole kuin pari opusta, kirjakevät ei ole vielä ehtinyt sinne asti. Itsellä on jömmassa vieläkin pari-kolme opusta, mutta en ole saanut niihin tartuttua. Jotenkin ei vain ole maistunut. Olen lukenut jotain vallan muuta kuin olisi pitänyt. Olen myös harkinnut yhtä asiaa, josta tod.näk. Myöhemmin. Riippuu...

Ei, en tiedä, saanko tänäänkään aikaan mitään muuta kuin lukemista ja kursorista nettailua. Ei ole kai tarviskaan, välttämättä. Joitakin asioita pitäisi viedä esille, kun vaan huvittaisi ja jaksaisi. Ei huvita eikä jaksa... Kirjalistaakin pitäisi laatia sun muuta. Ei oikein huvituta mikään. Nyt huvituttaisi kaikkein eniten vaan nukkua, mutta edes uniavikkeilla siitä ei tule yhtään mitään. Viinaakin olisi, mutta yksin ei huvita edes kurlata ;)

Joten taidan mennä tempaisemaan uusiokaffet, jospa se rauhoittaisi kapista koiranmieltäni.

POLKA, PARANTUMATON KAFFETRATTI!

Ensiksi tietenkin mahtava kyläreportaasi; Malmi on edelleen Malmi. Tiesin, että kun tuohon aikaan lähtee kylille, joutuu hank... siis tapaamaan kaikki hörhöt. Nimittäin ensimmäinen kattaus (Okla aukeaa klo 9) on jo juotu ja toista tullaan hankkimaan. Jokainen on hyvin vauhdikkaana liikkeellä ja sen kyllä huomasi. Minultakin tiedusteltiin Hörhön olinpaikkaa kovin tomerasti. Onneksi en tiennyt , todellakaan. Joskushan hän on väittänyt olevansa meillä, kun on jossain muualla. Että näin. No, siis koko hörhölauma tuli tavattua, jep. Kuulumiset vaihdettua (kuka on vapaana, kuka on saanut asunnon, kuka saanut rahaa jne) ja huikat tarjottua, juu en ottanut kun en voinut. Oli liikaa aasioita hoidettavana.

Lisäksi tein semmoisen hyvin welhotarmaisen täsmäiskun kaikkiin kylän rättikauppoihin ja niiden ale-myynteihin. Tarkoituksena ei ollut edes ostaa mitään, mutta kunhan kävin tsekkaamassa. Vaatteet olivat ensinnäkin todella oudon näköisiä (tai minun makuni on outo), kummallisista materiaaleista ja jos ne näyttivätkin joltakin, ne maksoivat hinajaa. Eli ilmeisesti Varastopukeutumistarvikkeita olivatten. Käkättelin itsekseni ja laskeskelin, paljonko säästin. Lopullisena niittinä kaikkien virkanaisten sieluun menin Uffaffaan aleen ja hain itselleni parit uudet (siis todellakin iskemättömät) collegehousut ja jumalattoman suuren hupparin. Siis ihan sen takia, että täällä residenssissä on niin perkeleen kylmä vaihteeksi, että nukun vaatteet päällä kahden täkin alla, päiväpeitto vielä osittain levitettynä peitoksi. Kärsin alle 12 monikansallista ja sain kassillisen vaatetta ja vähän muutakin. *muahhahaaaah*

Lisäksi tapasin ne ihmiset, jotka pitikin tavata ja vietin reipasta ulkoilmaelämää noin viitisen tuntia. Ilman ruokaa ja juomaa eli kotiin päästyä oli jumalaton kaffentarvis ja pari leipääkin huitelin menemään. Koipia ja selkää särki niin, että teki mieli taas kiroilla rätväkästi. Toisaalta väsytti joten otin relaa kirjan kanssa. Eipä se auttanut. Enkä sitten taaskaan nukkunut koko yönä. Puolen yön jälkeen nousin ylös, keittelin kaffet ja nappasin myllyn päälle...

Ja tästä alkaa jännityskertomuksen toinen osa: netti ei suostunut toimimaan. Itse asiassa tätä kirjoittaessa en tiedä, toimiiko se juuri nytkään. Sain sen välillä toimimaan, kun tarkistin kaikki kytkennät ja tsekkasin kulkeeko bitit jonossa vai onko jossakin tukos :O Ei näyttänyt olevan, mutta omituista herjaa tarjottiin kyllä kiitettävästi.

Kuitenkin sain jossain välissä kaiken toimimaan, ainakin hetkeksi. Jos nyt toimii, hyvä on. Jos ei, tri Belgalla on kohta meille asiaa. Muistaakseni mies on vapaalla *ikävää hihitystä*. Sillä minä en osaa enää tehdä tälle tuon enempää. Juu, piuhat on siis tarkistettu JA puhdistettu myös, lisäksi pari paikkaakin on vaihdettu (ette usko, mutta joskus sekin tekee ihmeitä... en ymmärrä miksi, mutta näin vaan on).

Minulla nimittäin olisi tänään älyttömästi tekemistä, jossa olisi pakko olla netissä. Yksi kirjoitus on tuolla jo sivustolla, mutta tietoja vailla ym. Lisäksi pitäisi saada lisää tavaraa vähän sinne ja tänne. Pankkiinkin pitäisi päästä makselemaan yhtä ja toista. Räyh! Tuokaa minulle kone ja netti, joiden kanssa EI olisi ongelmia – näkisitte kerrankin edessänne edes suhteellisen tyytyväisen Welhottaren.

Ja nyt minä temmon ainakin aamulääkkeet, odotan hetken ja yritän saada tämän tekstin esille!

POLKA, HERMOT MENEE, JOS NIITÄ ON EDES OLLUTKAAN!

että päivä menee taas tuolla kylillä. Ilman mitään järkevää tekemistä sen takia, että ihmisille ei nyt vain sovi jokin tai sitten on jotakin tai ei vain halua tai *mrrrh*. Minä vietän siis nelisen tuntia tuolla palellen ja hoitaen jotain ääliömäisen pieniä juttuja; posti, kirjasto, pari kauppaa ja kuluta tuhruutan aikaani (ja taatusti taas palelen ihan järkyttävästi, kuten aina). Voi vee, sanon minä! Kerrotakoon, että yksi ihminen siis siirsi tapaamistaan eilen sen jälkeen, kun olin jo sopinut aikataulua muiden osalta ja tilannut taksot. Just ja kivat vaan, jos pirulauta eksyt tätä lokia lukemaan...

Eli tämä päivä on jo hukkaan mennyttä aikaa, voidaan sanoa. En tule saamaan muuta enää aikaiseksi. Eipä mennyt eilinenkään hyvin. Tosin pesin kylppärin, vaihdoin lakanat ja pesinkin ne. Yritin kammata kissaan, joka pisti epätoivoisesti hanttiin ja huusi niin, että luulin jonkun jo soittavan eläinsuojeluun. Mutta pakko ne takut on jollakin pois saada. Osa siis lähti, osa vielä on. Ja kyllä minä sen katin yllätän tässä jonakin päivänä. Mulle ei vittuilla!

Paitsi että olen näköjään liian kiltti, lupaan liian helposti kaikenlaista. Pitäisi vain sanoa ei, kaikille. Ihan jokaiselle. Järkeväähän se toki olisi. Kannattaa ennemmin luottaa vaikka Malmin hörhöihin kun kaikenlaisiin muihin, outoihin ihmisiin... Hmph. Sen minä kyllä olen jo oppinut, että etenkään tuttuihin ei tietenkään pidä luottaa. Nyt lopetan luottamisen puolivieraisiinkin. Nih kerta.

Ei, minä en ole edelleenkään hyvällä tuulella. Minä en koe onnistuneeni missään eikä minulla ole pätkänkään verran hauskaa. Minua vaan ottaa päähän. Myös se, että toinenkin tämmöinen päivä on vielä jäljellä, joko torstai tai perstai. Eikä sillekään voi yhtään mitään (voi huokaus). Ja joku muu kerää kermat kaikesta, puolestani, sen sallin mielihyvin. Mutta miksi minä sitten yleensä teen yhtään mitään? Taidan olla ihan saatanan tyhmä! *kierii ja naureskelee* Pitäkää tekin hauskaa minun kustannuksellani, niin pitävät monet muutkin. Ja kesäksi ostan vielä nämä simmarit :)

POLKA, JOTA EI KANNATA TÄNÄÄN PUHUTELLA LAINKAAN!

PS: Eilen kävi tod. entinen työkaveri kääntymässä ovella. Olipa vahingoniloista nähdä, että hän oli hyvinkin paljon rupsahtaneempi kuin minä *paashkaista naurua*!

että en minä huvikseni – ilman syytä siis – käytä rajoitettuja invataksomatkojani? Nimittäin tässä olen sopinut tapaamista (tai pariakin), eivätkä nämä ihmiset suostu itse liikahtamaan kuin tiettyyn suuntaan. Ei, heille ei jostakin syystä vaan sovi esittämäni paikat. Syitä ei tietenkään kerrota. Minä taas yritän saada sovittua tapaamisen niin, että voin käyttää taksoa ja samalla ehkä hoitaa jonkunkin asian. Voi että, miten se on vaikeaa! Luulevatko kaikki, että tämä on minulle jotakin vitun hupia. Säätää joka saatanan vapaa-ajan matkaa ihan helvetikseen kellonaikojen ja muun mukaan? Ei todella ole, ihan vaan tiedoksi. Eikä kukaan tunnu tajuavan, että taksomatkoja todellakin on vain se 9 edestakaista kuukaudessa. Ei, käyttämättä jääneitä ei voi siirtää mihinkään jemmaan. Ei, näillä ei pysty mitenkään enää kikkailemaan – ei ole pystynyt n. 10 vuoteen. Ainakaan tällä normaalilla kortilla, asia erikseen on sitten taksisetelit, joita voi käyttää "hieman toisinkin, ehkä".

Pistää nimittäin oikesti vihaksi (ja lievästi raivostuttaa), että ainakin huominen menee taas hänekseen eli en pysty tekemään mitään. Siksi, että olen sopinut iltapäiväksi yhden menon ja samalla hoidan pari asiaa. Eli siihen valmisteluun saa menemään aamupäivän ja kun palaan, olenkin loppurättipoikki. Siinä meni sekin "lomapäivä" sitten. Jep. Ja toinen menee loppuviikosta, kun on kuitenkin pakko käydä ns. normikaupoilla ja taatusti on silloinkin taas postiasiaa ja muuta mukavaa. Minä tarvitsen kuulkaas jonkinnäköisen henkilökohtaisen apulaisen, joka hoitaisi osan minun hommistani, noista liikkuvista asioista nimittäin! Kaikkea ei voi hoitaa netin kautta, vaikka melkein kaiken pystyy... tavaroita (eikä valitettavasti meikäläistäkään) varten ei ole vielä minkäänlaista teleportaatiota. Se olisi kyllä ehdoton!

Niin, sen verran vielä, että olen kertonut näille ihmisille käyttäväni invataksoa, joten sen ei pitäisi olla vieras asia. Olen kertonut myös tästä rajoituksesta. Mutta silti. Eikö jumankauta kukaan muu käy kaupassa kerran viikossa ja muuallakin? Voisiko jokainen laskea, montako kertaa poistuu kotoaan käydäkseen esim. kävellen tai bussilla jollakin asialla viikon ja / tai kuukauden aikana? Olisi ihan kiva verrata, selviääkö helposti sillä 9 matkalla! Vettutaatana!

Ei minua tässä mikään muu ärsytä kuin se, että jotkut edelleen ja aina vain kuvittelevat meikäläisen soittavan tavallisen taksin ja kulkevan sillä ilmaiseksi niin paljon kuin huvittaa. Voi kun niin olisikin, en valittaisi pätkääkään :D

Onneksi Belga kävi eilen lounaalla eli pääsin pähkimästä pahimpia; söimme hyvin ja reippaasti, yhtään änkyttämättä. Kotitekoista fisuseljankaa lohilisukkeella ja piparjuurisilmällä, njam. Omppupiirasta ja jädelöä kastikkeella ja kaffetta. Lisäksi Belga sai vähän synttäriappeita omaan käyttöönsä ja oli näemmä suht tyytyväinen ja lupasi hoitaa yhden homman sekä kiikutti kissankakkispussitkin mennessään. Minun olisi pitänyt lukea asia-asiaa ja kirjoittaa siitä, mutta en vaan jaksanut huvittua nyt moisesta. Ajatukset ovat vähän muualla, ikävä kyllä. Eli se jäi taas aikomukseksi. Ilmeisesti samaten moni muu asia, joihin meikäläinen saa kulumaan aikaa enemmän kuin laki sallii. Perkele, miksi ihminen on niin kömpelö ja hidas – en minä sille mitään voi, mutta se aiheuttaa erinäisiä ongelmia jokaiseen tekemisen tapaiseenkin, mm. ompelusten esilleottoon ja niiden väkertämiseen. Kokeilkaas piruuttaan, vaikka toinen käsi sidottuna käsivarteen ja koivet nippusiteillä kiinni toisissaan -> vähän esimakua.

Mrhrm. Olen niin vihainen, että riivin kohta kelpoisan kasan mömelöitä ja sen jälkeen aloitan raivokkaan siivoamisen. Ihan vaan vihan ja raivon voimalla; sen voimalla jo eilen imureerasin pohjat! Kettuillessani taidan vaihtaa jopa lakanat... Ehkä tuo tukkeumakin lähtee liikkeelle, olisi ainakin toivottavan nopea lähtö, perkele!

POLKA, JOKA EI NYT YMMÄRRÄ, MIKSI KUKAAN EI YMMÄRRÄ?!

PS: Ja ihan vaan tiedoksi, että tähän mennessä (klo 3.33) en ole VIELÄ nukkunut yhtään. Täysikuu tulossa; karvat ja varpaankynnet alkavat ahdistavasti jöpöttää...

mitään kerrottavaa! Yhtä tyhjää täynnä, tylsää – nimittäin. Belga tulossa tänään lounaalle, joten apetta on alettava kohta valmistella alkutekijöistään... juu, meillä ei syödä valmisruokia. Edelleenkään. Tosin myönnettävä on, että alkupalan kaalipiirakan on tehnyt virolainen Kuka Ties, mutta hän osaakin sen homman mielettömän hyvin ;D

Lisäksi en aio tehdä tänään mitään muuta merkittävää! Kissa kiukkusi koko yön jotakin omiaan, herätti minut useampaan kertaan. Olisiko jo ns. kevättä sukurauhasissa tai jotakin. Ainakin mölinä ja joilotus oli sitä luokkaa. En siis saanut nukuttua kuin keveitä pätkiä tuolloin tällöin. Jospa tänään saisi otettua edes kunnon päikkärit tms. Olisi niin kiva nukkua kunnolla, edes kerran lomallaan.

Huomenna vuorossa jonkinlaista siivoskelua, on ihan pakko. Täällä on tosi ryöttäisen näköistä, mutta saa ollakin vielä tämän päivän. Huomenna voi samalla pestä myös kylppärin ja pyykätä hiukan lisää. Jotakin hohtoa elämään, siis...

Ei, minä olen todellakin väsynyt ja lievästi kettuutunut, joten toiset aamukaffet eivät tee pahaa.

POLKA – TUO AINAINEN UHRIMIELI!

että The Ä:n minulle langettama kirous on voimissansa. Ainakin se osa, että joka helkkarin lomalla minä sairastan jotakin. No eilen aloin ihmetellä oudonpuoleista, erilaista kipua oik. koivessa. Tarkistin asian, ja katsos vaan, pinnallinen laskimotukos / ja tai -tulehdus siinä muhi. Ei kun troppia eli Hirudoidia ja Ibumaxia sekä normikipulääkityksen vaihto Tramaliin. Voi huokaus tätäkin taas! Ja ei, en käynyt lekurissa. Ollut kerran ennenkin eikä sitä tuon kummemmin hoidettu. Ei ole edes kovin kuuma tai punainen, arka kyllä jkv. Että semmoista nyt sitten taas.

Sen lisäksi en jostakin syystä saanut viime yönä nukuttua kuin parit torkut, eli taatusti luokkaa vartti – parikymmentä minuuttia. On muuten aika onea olo, sano. Kaffet ja mömelöt on riivottu, mutta ei silti saanut edes uusiounta. Argh, olisiko jo lupa kilahtaa ihan reilusti ja tulla hulluksi.

Eilinen kylilläroilaamisreissu sujui kuten pitikin eli täsmänopeasti. Apteekkiin jouduin luovuttamaan yli 100 monikansallista. On sekin, ettei niitä nyt voinut sitten viime vuonna antaa ulos kaikkia, olisi mennyt yli maksukaton jne. Mutta kun ei niin ei. Minä olen se ainainen häviäjä. Postiin vain vein tavaraa. Kirjastosta vain noudin muutaman suhteellisen yhdentekevän kirjan. Kaupoista vain tarpeellista muonaa, en edes mitään ihmeellistä. Ja odottamaan taksoa, onneksi siis kimppakyyti, joka taas säästi puoli matkaa myöhemmin käytettäväksi. Mutta ajoitus oli sikäli pärsheestä, että olisin halunnut käydä parissa paikassa vielä. En sitten käynyt eli säästin siinäkin. Kiitos HMPK:n, meikäläinen säästää tällä tavalla paljon eikä bruttokansantuote siis ainakaan kohene meikäläisen avustuksella... =(

Pluikasta oli kotopihassa ja äärivaarallista jopa viedä roskat. Taas se alkaa. Eli jos on tosi liukasta, roskat pakastetaan parvekkeelle... ikävä kyllä, niissä on myös kissan jätökset *yäks*. Mutta en uskalla aina lähteä edes tuota lyhyttä matkaa hiihtämään. Vaihteeksi kaikesta tästä saa kehitettyä kivan sretsin itselleen. Kun tähän lisää vielä siivous- ja muut kohdinhoidolliset tarpeet, onkin syyllistänyt itseään oikein kunnolla.

Ei kuulkaas, minä olen taas litattu nainen joka suhteessa. Ei irtoa slogan, ei biisi.

Luettua: Stephen Fry – Virtahepo. Aivan hulvaton ja lievästi sikamainen tarina vanhenevasta rentturunoilijasta, joka etsiytyy erään leidin pyynnöstä Kartanoon selvittämään jotakin ;) Hienoa kielenkäyttöä, kirjeitä, tapahtumia – tykkäsin kovasti ja suositan kaikille, varsin räävittömyydestä, viskistä, tupakasta ja omalaatuisista ihmisistä pitäville. Kääntäjä on tehnyt hyvää työtä, eipä ihme siis. Alberto Angela – Päivä antiikin Roomassa. Todellakin historioitsijan tosiseikkoihin perustuva rekonstruktio siitä, miten päivä Roomassa antiikin aikoina olisi voinut kulua. Ihan kiva lukea, tällaisena lievästi historiafriikkinä! Mika Mölsä – Operaatio Ullakko. No se kidnappaus Turussa, aika asiallisesti ja turhaa revittelemättä kerrottuna eli miten rikos tapahtui, kuinka poliisi toimi jne. Asiaa, eikä ihan hirveästi ylilyöntejäkään. Kiva, ettei tässä mässäilty otsikoilla eikä kuvilla sentään... Maija Haavisto – Marian ilmestyskirja. Linkistä juonta sen verran kuin on tarpeen eli katsokaa sieltä. Hiukan hajanaista kerrontaa, mutta siihenkin löytyy tavallaan syynsä. Nuortenkirjaksi en tätä nimittäisi, kuten joku jossakin teki (sitä linkkiä en nyt löydä, valitan). Asiaa ja varsinkin siitä, miten hankalaan ja outoon, tuntemattomaan sairauteen suhtaudutaan. Miten Maria kuitenkin elää ja kokee asioita, tekee töitä(kin), ketkä hänen elämäänsä vaikuttavat ja millä tavalla. Mitä hän ei halua kertoa juuri kenellekään. Mietin, että onkohan tekijä hionut tätä jo hieman liikaakin ;) Silti, suositan varsinkin meille Omituisten Otusten Kerholaisille, joilla on kummia kipuja ja outoja ajatuksia omasta sairastumisestaan ja lääkityksestä sekä hoidosta, jotka eivät tykkää terpasta ja mielipidelääkkeistä jne. Lukekaas muutkin, se tekee teille vaan hyvää! Marianne Flinckenberg-Luschkoff – Siperian sylissä. Kansantieteilijän matkoja tundralla ja taigalla. Komeaa kuvausta, kästyölokkari voisi löytää kuviovinkkejä kansakäsitöistä. Elämänmuutoksia öljynporauksen tultua vanhoille poromaille ja paljon muuta. Helppolukuista tarinointia(kin) asian lomassa. Vaikuttava kaikin puolin eli tykkäsin. Panu Rajala – Naisten mies ja aatteiden. Tämä siis Juhani Ahon elämäkerta nuoresta radikaalista opiskelijasta vakavampaan kansalliskirjailijaan. Naisjutut ovat juurikin Rajalan heiniä ja voi huokaus, ne olisi voinut poistaakin. Mielenkiintoa riittää muutenkin, sujuvasti kirjoitettu ja toivottavasti houkuttelee Aholle lisälukijoita – tuntuu, että hänet on lähes unohdettu nykymaailmassa. Lauren Oliver - Delirium, rakkaus on harhaa. Dystopia yhteiskunnasta, jossa rakkaus on pandemiaan verrattava sairaus ja nuoret käyvät täysi-ikäisyysriittinä läpi erään vekkulin kirurgisen aivo-operaation. Silti jotkut saavat tartunnan... Yhteiskunta valvoo kaikkea, harrastusta ja koulutusta myöten. Alle 18-v. on voimassa ulkonaliikkumiskielto. 17-v. Lenalla on vajaa 3 kk aikaa tähän siirtymäriittiin; mitä hän miettii ja tekee? Aika hurja opus, suositan... muistuttaa vähän Nälkäpeliä, ei niin väkivaltaista (ainakaan vielä). Trilogian ensimmäinen osa. Tässä taas jokunen luettu, muutama muukin meni – en viitsi laittaa niitä esille. Joku taas luulee, että liioittelen eli siirretään ne seuraavaan lokitukseen.

POLKA, JOKA ON MELKOISEN VETÄMÄTÖN YHDISTELMÄ ITSENSÄ KANSSA!

ette te kuitenkaan sitä usko. Vapaalla ja lomalla, just. Totta se nyt vaan on. Heti aamusta pitäisi ensin postiin, kirjastoon, atteekkiin, kaupoille ja hirmuinen lista kaikesta tekemisestä. Siis ostoslistahan ei sinänsä ole pitkä, mutta kun eri paikoista pitää hakea eri taravoita... Miten minä aina sotken itseni kaikkeen tämmöiseen, hmph. Varasin matkat, just. Ajaksi ajattelin reilut 2 h. Tulikin kimppis, ajaksi annettiin 1.40 ja jos keli on kehno, kaikki on myöhässä. Voihan vide sanon minä... siinä sitten taas hemmetin kalliilla soittamaan, että eipäs käy nyt tämä kyyti tai vastaavaa. Prletto!

Eilisillan väänsin kuvia sinne ja tänne. Laitoin pari tekstiä menemään. Tein niitä hemmetin listoja ja tarkistin repsuja. Soitin Belgalle ja onnittelin synttäreistä sekä muistuttelin, että huomenna on varmaankin ruokakauppa sulki. Meitin nörde kun ei aina muista tämmöisiä tyhmänpyhmiä pyhäpäiviä (kuten en muuten minäkään)! Eläisimme kuni pellossa ilman mitään rotia... no, niin me kai elämme nytkin. Synttärilounas tarjoillaan lauvantaina; kaalipiirakkaa, seljankaa ja jälkkäriksi kirsikka- tai omenapiirasta, jädelöä ja kaffetta. Saa olla opiskelija siihen tyytyväinen – no, lupasikin olla ;)

Apuvälineasiakin edistyy, parin viikon päästä tulee terppari kotikäynnille tsekkaamaan tilanteen eli onko tarvis ja mitä. Ei paha, ei ollenkas. Tarvis olis, oikeasti. Yläkaapit ovat täysin käyttämättä, koska en pääse niihin. En pysty enkä uskallakaan kiipeillä missään jne. Muutakin pientä olisi. Siitä sitten lisää, jos jotakin ilmenee.

Työkaveri, joka on myös osa-aikaisena, sai kunnon kilarit samasta aiheesta kuin minäkin. Hänen ollessaan poissa oli kaikki – tasan kaikki – hommat jätetty hoitamatta. On se kiva tulla osa-aikasairikselta töihin ja huomata järjettömät pinot hommia. Joiden tekemättömyydestä tultiin syyttämään häntä suoraan. Leidi oli kiihkona, menossa psykkalle ja aikoo pitää kohtapuoliin pidemmän sairiksen sojona eli pari kuukautta putkeen. Komppasin ja suosittelin lämpimästi. Puhuin toisen osa-aikaeläkeläisen kanssa ja hänellä sama tilanne. Siis meitä on tänä vuonna todella monta osa-aikaista eikä mitään lomitusta tai sijaistusta ole järjestetty kenenkään osalta kunnolla! Asia on otettava puheeksi, viimeistään kehareissa. Myös muiden tahojen kanssa *te, jotka luette tätä, tiedätte mitä tarkoitan*.

No, hetkeksi siis vapaata ja jospa huomenna voisi keskittyä johonkin järkevään. Siivoamisesta lienee pari viikkoa, pyykkiä pitäisi pestä. Jokunen ompelus odottaisi kiihkeästi tekijäänsä ja kirjat lukijaansa, teksti editeeraamista ja lisää kirjoittamista. Just eli se edelleen siitä lomasta ja vapaasta... Minä voisin aivan hyvin viettää päiväni kotona. Ei minulta puuhat kuulkaas loppuisi. Ja sen mitä aikaa jäisi, minä lepertelisin ja sopertelisin joutavia täällä blögissä erinäisten mömelöjen vaikutuksen alaisena, kun yrittäisin saada kivut talttumaan ;)

Ai niin, nakupoikakalenteri Saksanmaalta tuli eilen. On poikia kerrakseen; nuoria ja kommeita, mustavalkoisissa isoissa kuvissa. Kalenteri on hyvin pienellä alareunassa, joten töissä pitää tämmöisen alle laittaa isommalla varsinanen päiväosio. Jos siis vien tämän kustannuspaikalle. Tässä näytiksi Tammikuun Poju. Strategisessa kohdassa on salama...ehehheeh, siinä on kyllä vaan farkkujen etumus ja sekin kiinni, ikävä kyllä. Käyttäkää siis omaa likaista mielikuvitustanne. Koko on A3 eli ei paha ollenkanas, kun hinta kotiin kannettuna oli yht. 4 juuroa. Mieluummin tämä kuin joku luontotipukalenderos. Sorry vaan, tipuihmiset...

Josta tuli taas mieleen sisustusvinksu "Kirjallisuuden Ystäville"... muistaakseni tämän laitoinkin jo kerran kuvana, mutta lukekaa nyt
tuo hiivatin tekstikin samalla :D Ei voisi olla älyttömämpää ideaa *anteeks vaan*!

Tämä älytön lähtee keittelemään toiset aamukaffet ja suuntaa kylille rellestämään ja uhoamaan eikä suostu edes ottamaan turpiin malmilaisittain vaan lyö helposti takaisin – ainakin sanallisesti. Lisää mömelöitä vielä, niin kyllä lähtee!

POLKA – TUO KIIHKEÄ ELUKKA!

Siis oikeasti, minä muistin vasta eilen illalla, että olen jäämässä 1.5 vkoksi lomalle... olenkohan oikeasti sairastumassa? Siis vielä tavallista pahemmalla tavalla. Taidan olla sopinutkin jotakin ensi viikolle. Toivottavasti en, mutta en voi olla täysin varma... Muisti on harvinaisen hatara joissakin asioissa. Ei, en ole. Siis sopinut. Enkä luultavasti sovikaan.

Olisi niiiin paljon muuta tekemistä, kun *manailee samaa* saisi vaan aikaiseksi. Voisiko joku yst. ottaa tehtäväkseen tulla potkimaan minua pärsheelle joissakin asioissa? Minä vaikka korvaisin sen jollakin oudolla, mutta kummallisella tavalla. Minä tiedän, en minä kuitenkaan saa mitään järkevää tehtyä. Haahuilen taas joidenkin pikkuasioiden kanssa ja äkkiä onkin taas Varastopäivä. Käks.

No, selviän ainakin huomenna posti-kirjasto-kauppareissusta himppasen helpommin. Ei tarvitse ostaa kaikkea eväkseksi sopivaa. Sen voi tehdä ensi viikollakin, jonakin hipohiljaisena aamuna. Silloin kun liikkeellä on vain hissukoita, toisiaan pelkääviä ihmisiä ja äkäinen minä, joka tietysti lukeudun kumpaankin kastiin :). Postissa on kuitenkin pakko käydä – lupasinhan minä teille voitokkaille kirjat mahdollisimman pian. Ja minä pidän (tavallisesti) lupaukseni. No, on minulla sinne muutakin asiaa. En kai minä nyt pelkästään teidän vuoksenne *kiero irw*?

Mitäpä muuta? Ei siis yhtään mitään, kurkku on vähän kipeä, vähän yskittää. Sen se kastuminen, odottelu viimassa jne. sai aikaiseksi. Päätinkin illalla tropata lusikallisella jäätelöä. Sehän tunnetusti auttaa kaikkeen, varsinkin latritsikastikkeen kanssa ;) En tiedä auttoiko, mutta tuli ainakin rauhallisempi ja vähemmän nälkäinen olo. Oli heikohkot eväkset sekä ilta-apetarjonta, eilenkin. Vanhoja jämiä vaan, kuten tavallista.

Sitten – voi kauhistus – minulla ei ole kunnollista, isoa seinäkalenteria, joten ostin iiPeistä erinomaisen halvalla nakupoikakalenterin. Ainakin sillä voi aiheuttaa pahennusta kustannuspaikalla, jos kuvat eivät ole miellyttäviä kotoseinällä tai jos Vinski paheksuu sitä. Suosittelisin kyllä kaikille kunnollista Pakanakalenteria, itse en ole vielä tilannut... Asiasta oli eilen aika hyvä juttu raatiossa meinaan.

Juuei, kyllä se on taas vaan lähdettävä ropottamaan. Hirmuisesti on töitä tekeillä, kaikenlaista. Ja yhtä ja toista pitäisi viikon poissaoloa varten muistaa sekä jättää jälkeensä että ottaa kotiin mukaansa. Ai niin, ja postittaa yksi juttu (tämä muistiin työpäivää varten!). Sitten onkin v a p a a ainakin hetkeksi aikaa. Ryyttäämään siis!

POLKA, JOKA AINAKIN AIKOO RYYTÄTÄ JOSSAIN VÄLISSÄ!

tuolta ylhäältä heitellään niskaan vettä, jäätä, lumisohjoa ja muuta. Samalla puhalletaan hyistä viimaa ihmiseen, joka seistä toljottaa perkele keskellä toria odottamassa muuattakin myöhässä olevaa taksoa. Eijjumalauta – tämä EI ole ihmisen elämää! Tämä on Welhottaren systemaattista rääkkäämistä, itku ei kuulkaas ollut kaukana. Mihinkään ei voinut lähteäkään, kun se prleen auton "piti olla juuri tulossa"... Jos minä en tästä tule kipeäksi, jo on ihme.

Ja jos joku sanoo, että keli on pukeutumiskysymys, kehoitan harkitsemaan uudestaan. Minulla oli kaksikerroksinen hame, pitkähihainen, paksu aluspaita ja paita. Niiden päällä paksu liivimekko. Niiden päällä laaja puuvillajakku, joka menee n. 2 x meikäläisen ympäri kiedottuna. Sen päällä erinomaisen paksu kudottu loimi. Ja kaiken kruununa paksu maihari. Jalassa kahdet sukat ja maiharit. Päässä kasihuivi kaksinkerroin käärittynä. Mutta mitä vettua se auttaa tuossa kelissä, olin aivan likomärkä, kun hemmo suvaitsi tulla. Ihmetteli vielä, kun olin lievästi ärtyisä ja kovin kankea. Olin niin jäässä, etten päässyt edes autoon kunnolla. Ei hyvää päivää, sanon minä!

Kotona suoraan kuumaa kasvislientä ja näkkäriä, vaatteet pois ja yökkärissä & kylpytakissa kahden peiton alle. Vähän helpotti, tosin melkein nukahdin. Ei auta. Pois sieltäkin ja tekemään pakollisia hommia. Ai ettei niitä yksinäisellä ole? Jos aikoo syödä ja syöttää & pitää huolta karvamöllistä, niitä taatusti nimittäin on! Ja vielä muutakin, pientä semmoista saakeli soikoon.

Lisäksi ketutti omisarviskin. Valittelin työasioita. Ainoa kommentti viiden päivän töiden kasaamisesta kolmeen oli se, että "elimistösi vain reagoi poikkeuksellisesti noin!" Siis että mitäh? Minun elimistöni reagoi mihinkään muuhun kuin siihen, että olen aivan repopoikki säännöllisesti joka päivä, kun on niin perkeleesti hommia. Kun niitä ei kukaan tee silloin, kun olen poissa! Kuvitteleekohan tuo tätsy, että minä vaan kuvittelen? Olin pahantuulinen ja kerroin taas nukkuneeni vain vajaan tunnin. Eikö mitä, tämä puuhaamaan minua kontrolliverikokeisiin keväällä :O Minä niitä edellisiä sain vinkua kolme vuotta, sama lääkitys päällänsä. Kuvitteleeko se nyt, että minä olen alkanut dokaamaan (no joo, silmäpussit olivat varmaan sitä luokkaa) tai jotakin? Kuvitelkoot mitä vaan, minä kohta kuvittelen itseni jonnekin muualle täältä.

Alan saada tarpeekseni ihan kaikesta. Nyt alkaa katketa se viimeinenkin pinna. Mulle ei vittuilla! Kauaa ei jaksa, ennenkuin teen jotakin harkitsematonta (tai ehkä hyvinkin harkittua).

Ehkä nyt harkitsen kuitenkin kaffetta, jos vielä saan jotakin alas. Kurkku on kipeä ja paleltaa aivan järjettömästi. Naurakaas sille *eeeeehehheeeeeeeeeeeeeeeeeeh*, tekee varmasti hyvää.

POLKA, JOKA ON TÄYSIN TYMPÄÄNTYNYT ELÄMÄÄN!

eli normilla mennään – tai ainakin melkein. Tänään pitäisi poiketa Hakiksessa ihan pikaisesti, on asioita ja asioita. Samalla tietty voipi käydä ViiVoanissa ja hallissa, ei niitä voi jättää väliin. Ei, en tietenkään tuhluuta, tarpeellistahan minä *nolo*.

Muuten eilinen meni aivan hänekseen. En saanut yhtään mitään aikaiseksi. No eväkset kolmeksi päiväksi ja muonaa itselle, mutta en tod. muuta. En jaksanut edes imureerata, piti ottaa kunnon päikkärit (tai oikeastaan horrossellaiset), koska se öinen mekkala oli jotain infernaalista, yöks! Kunnon ihmisen anneta olla rauhassa *moralisoi tarmokkaasti kerrankin*.

Lisäksi pientä meilienvaihtoa aiheutui ja aiheutuu vielä tänääkin sopivien eli haluttavien kirjojen löytymisestä arvonnassa voittaneille! Olisikohan vaan pitänyt lähettää ihan mitä sattuu? Minusta ei, on kamalaa saada jotakin pashaa, millä ei taatusti ole mitään käyttöä (anteeksi nyt vaan). Eli etsikää rauhassa, jos ette vielä ole löytäneet. Ja hei, muitakin löytyy, jos minä etsin.. laittakaa vaan tyylistä viestiä (eli jos vanhempikin käy, kyllä löytyy ja haetaan).

Yö meni taas päin seiniä, kirjaimellisesti. Hemmetin kylmää täällä residenssissä enkä saanut nukuttua kun sen tavanomaiset pari tuntia. Sen jälkeen peittojen lisäystä ja jopa rauhoikkeen lisäystä, mutta ei kunnon unta. Taas silmät puolitangossa ja pottusäkit niiden alla Varastolle. No, he saavat juuri sen, mitä ovat tilanneet. Samaten omisarvis, minulla on aika klo 8.30. Näkeepähän, että on lievä unenpuutos valloillansa! Nih kerta.

Ei, minulla ei ole mitään radikaalia kerrottavaa – minä menen kaffelle ja riivin kapallisen mömelöitä, että pääsen edes taksoon asti!

POLKA, JONKA PINNA ALKAA TAAS HILJALLEEN KIRISTYÄ!

Jotkut näemmä tekivät jo eilen tiliä viime vuodesta. Ehkä ei olisi kannattanut (tai en tiedä), siitähän jäi puuttumaan vielä kaikki eilisillan eli ns. juhlinnan mahdollisesti pitkäaikaisetkin vaikutukset saati sitten seuraumukset ,) Minä muuten vihaan juhlia! Jos tässä jotakin summaisin. Omalla tavallani.

Ei nyt mukavaa, mutta siihen viittaavaa:

- osa-aikaeläke hyväksytty (joo, vuodeksi ja kuntoutustukena eli voidaan lopettaakin... ei siis niin hyvää, etteikö siinä olisi jotakin kälmiä takana)

- taksot ovat kulkeneet himppasen luotettavammin (liekö syynä tällainen "talvi")

- olen netissä tutustunut muutamaankin mukavaan ihmiseen, siis vain netissä ,)

- olen kovasti yrittänyt käyttää kaksi ylimääräistä vapaapäivää järkevästi (ei ole vielä ainakaan onnistunut)

- olen tavannut pari ihmistä, joita ehkä voisi kutsua ystäviksi (mutta minua ihmetyttää, ajattelevatko he samalla tavalla – antisosiaalisuus nostaa näköjään taas päätään)

Epistä kaikin puolin tai ainakin jotenkin negatiivista:

- osa-aikaeläkkeen määräaikaisuus (kts. selitys tuossa yläpuolella)

- vieläkään ei ole täysin selvää, mikä minua oikeasti vaivaa (mutta kun spinaalistenoosi diagnosoitiin, ei muulla olekaan väliä – se oli se käytännön näyttö ja kaikkihan johtuu siitä *voi noita lekureita*)

- en vieläkään ymmärrä ihmisiä, siksi minusta tulee aina vain antisosiaalisempi

- en ole päässyt käymään missään, missä olisin halunnut käydä (ei ystäviä avustamassa, tarvitaan nimittäin joku avittamaan, mahdollisesti kuskaamaan jne.)

- lääkitykset eivät vain toimi, joskus hetkellisesti löydän oikean yhdistelmän, mutta seuraavana päivänä se sama ei ehkä pelaakaan...

- nukkuminen on ollut kohta viimeiset 6 – 7 v. yhtä kushemmettiä

Joo, pientähän tämä, tietty – kaikkien mielestä! Eli minä vain kuvittelen olevani sairas (tai olen sairas vain päästäni, kuten jotkut lekurit selkeästi ajattelevat). Mistä hemmetistä nuo saatanalliset kivut sitten oikein mahtavatkaan tulla. Ehkä en siis kirjoita sen enempää. Ei paljoakaan positiivista, ei nyt muuta kuin tämä perusnegatiivisuus eli asiat, joista märisen ja vänisen muutenkin jatkuvasti. Toivon ainoastaan kahta asiaa: Että saisi toimivan lääkityksen, joka veisi kivut. Saisi nukkua yönsä heräämättä kertaakaan. Ei tuo paljon ole, ei. Mutta kohottaisi elämänlaatua aivan uudenlaisiin sfääreihin. En ole siis käynyt ulkona, en edes kaffella, kylässä, matkoilla Hakaniemeä kaueampana tms. vuosikausiin. Olen hoitanut vain aivan pakolliset menot. Nimittäin kipeänä (kun särkee, sattuu ja vatsaan koskee) on vaikea seurustella hauskasti kenenkään kanssa, sanailla hilpeästi eikä pysty ottamaan edes kuppia. Eli ei minusta saa hupaisaa seuraa kuin masokisti! Wau, siinäpä muuten idea. Taidankin laittaa ilmoituksen johonkin S/M-palstalle, kyllä minä sen verran sadistia pystyn leikkimään :D Olisinkohan minä tarpeeksi uskottava *miettii ankarasti*?

No, se siitä eli eipähän ole mitään uutta kerrottavaa tässäkään elossa. En ole juhlinut tätä vuoden vaihtumistakaan. Mitä hemmetin juhlimista siinä oikein on, numerot vain vaihtuvat. Höh, olisi sen sijaan suotavaa MUISTAA se, että ne numerot todella ovat vaihtuneet. Mitä välii... inhottaa taas tuo pihan roska-paskaisuus ja eilinen saakelinmoinen mekkalointi, joka jatkui aamuyölle. En saanut niitä vähäisiäkään unia, jotka kovasti olisivat olleet tarpeen.

Siksi kulutinkin Vinskin kanssa aikaa ja laadimme pienet lappuset, joihin kirjoitettiin jokaisen osallistujan nimi tai nicki. Sitten laput kerättiin kekoon, päälle heitettiin tasaisesti vähän pienittyjä kissaraksuja ja ne laput, jotka Vinski The Great Leader ensimmäiseksi tassullaan kampesi pinosta, ovat voittajia. (Tähän rumpujen pärinää, hurraa-huutoja ja yleistä mekkalaa).

Haluamansa kirjan ovat voittaneet seuraavat osallistujat: PP (joka oli esimerkki esimerkistä ja siis myös voittaja!), Salka sekä Neljän riiviön äiti.

Koska kirjoja on aika paljon, päätettiin kissin kanssa arpoa vielä Vinskin valitsema ehdokas (se oli se lappu, joka Vinski käsitteli eniten, mutta ei jostain syystä ensimmäisenä). Eli Vinskin Suosikki-Ihminen Blögistäniässä on: Ansku :)

Todettakoon vielä kerran, että arvontaa EI ole manipuloitu enkä minäkään tunnista edes kaikkia voittaneita :D Jospa kaikki voisivat laittaa oikean nimensä ja postiosoitteensa meiliini polgara.welhotar kanelipullatähän gmail.com, niin laitan jokaiselle viestiä kirjoista! Onnea voittajille ja mukava, että osallistujia oli näinkin paljon :) Ehkä minä tempaisen saman asian tiimoilta toistekin... pysykää siis linjoilla! Oikein mukava nähdä, että tälläkin blögillä on kovastikin erilaisia lukijoita ja seuraajia, onnekas minä! ;D

Ja mitäpä tässä sen erikoisempaa kuin normaalit päivän puuhat: kursorinen imureeraus, pakkoruisku, taksojen telliminen, evästen laadinta kolmeksi päiväksi, jotakin muonaa lounaaksi ja sitten vain lukemista lisää.

Ähh, Varastopäivät alkavat. Onneksi heti huomenna on omisarvis ja minulla on jälleen painavaa asiaa lääkkeistä ja resepteistä sekä parista muustakin jutusta. Lisäksi näiden kolmen päivän jälkeen jään 1.5 viikoksi lomalle. Juu, ei paha. Toivon, että sen aikana saisi hoidettua ainakin kaksi asiaa, joihin kyllä tarvitaan apua. *hmph, taas – eikö tämä stanan laiska ämmä saa mitään hoidettua itseksensä*...

No, ei tästä tämän enempää! On vaan oikeasti veemäistä ihan aina joutua pyytelemään apuja sieltä tai täältä. Minä suorastaan inhoan sitä, en voi sille mitään. Ja kun minua katsoo, kukaan ei edes usko, että tarvitsisin missään apuja. Voi perkele, sama valitus, sama tarina taas. Minen tiedättekö enää jaksa! En kohta enää edes narista. Olisi paras, jos nyykähtäisin vain hiljaa jonnekin pois kiusaamasta muita.

POLKA, JOKA ON JOISSAKIN ASIOISSA AVUTON, VAIKKEI USKOISI!

Aivan, se oli vain hetkellinen helpotus se yksi päivä! Eilen tuli tehtyä normaali posti-kirjasto-kaupat -roudaus. Argh ja just. Päästyäni kotoon olin niin kipeä, että kiljuin ääneen. Selkää juili, koivet huusivat ja kädet valittivat. Eikä prleen taksokuski avittanut niin yhtään kassien kanssa, ei edes nostanut niitä koppiautoon. Komea (ainakin omasta mielestään) mamu, joka peilasi itseään varttitunnin taksossa, ennenkuin suvaitsi ajaa n. 15 metriä meidän odottajien eteen ja päästää sisään. Oli kylmä, viima ja nälkä – vähänkö suivautti siis... Kaverilla ei ollut alkeellisintakaan aikomusta todellakaan avittaa minkään asian kanssa. Kyllä, minä itte sitten raivon voimalla nostin ja raahasin. Selkähän siinä taas meni, tuntuu vieläkin ja tuntui koko eilisillan. Hmph tämmöisiä.

En minä mitään ostanut, vähän nassurasvaa ja paria plaatua maustekastiketta. En löytänyt sitä mitä hain, vain normihintaista sellaista ja annoin siis olla. En minä mitään uutta tarvitse, en edes sitä, mitä etsin. Aina löytyy jokin korvaava tuote ja innovoidaan sitten taas lisää. Itse asiassa tullessa jo keksinkin, miten asian hoidan. Raivokasta ja täsmällistä kassien purkamista riitti, muonaa tuli aika mittavasti. Ziitos kauppojen, jotka olivat varautuneet j-muoniin ja siksipä oli paljon oranssia tavaraa tarjolla. Pakaste sai siis täydennystä, yhtä jos toistakin. Kun pääsin lopulta laittamaan muonaa tein sen harvinaisen pikaisesti, samalla pyöritin ison koneellisen pyykkiä. Kävin vielä ripustamassa ne, tiskasin ja keittelin kaffet. Lähdin nettailemaan ja – uhhhhhh – iski niin jumalaton väsy, ettei tosikaan. Typoja vilisi ja horjuin sänkyyn. Vain silmät kiinni ja pari tuntia äärimmäisen sikeää unta. Niin se raitis ilma äkkiseltään väsyttää! *wirn*.

Ilta menikin lueskellessa. Lisäksi otin lievät kilarit; tein kauppoja erään leidin kanssa. Nyt hän valitti, että oli (TOSI KAMMOTTAVAA!) joutunut ihan hakemaan postista kirjeensä ja maksamaan siitä lisää. Vika ei todellakaan ollut minun. Samassa läjässä lähti paljon muutakin postia eli kämmi on postin. Tarjouduin maksamaan erotuksen, kertomalla ettei tuo kuulu meikäläisen tyyliin. Mutta kun, tuo ostos oli luokkaa alle 10 juuroa, on minusta nyt vähän hullua kertoa paljonko meni bussimaksuihin ja takaisin kotiin sekä ylimääräisiin postikuluihin. Pyysin laittamaan tilinumeron, lupasin maksaa sen eläkkeestäni, ettei hän vain joutuisi kärsimään millään tavalla! Veemäistä joo, mutta olipa viestikin kyllä sellainen, että voi hyvää päivää. Minä olen tehnyt vuosia kauppoja Huutiksessa (n. 700 kpl), iiPeissä (n. 50 kpl) sekä Netcyclerissä muutamassa kuukaudessa n. 50 kpl. Eipä ole tämmöistäkään pitsiniska-kermapersettä tullut vastaan. On toki mennyt väärillä postimaksuilla, mutta ne on asiallisesti oikaistu. Tuo hemmetin marmatus oli puoli sivua pitkä ja täynnä minun "ansaitsemistarkoituksessa tekemääni tahallista veloitusta" :o Enhän minä edes laskuttanut häneltä kuin normit postikulut? En oikeasti ymmärrä – en sitten millään! Vai pitäisikö hänen saada kaikki ilmaiseksi? Ilmeisesti sitten niin. Ikävä kyllä, henkilö on kotoisin Turusta... onneksi ei tuttu. Juuri laitoin paketoa muuten sinnekin päin eikä postisetä vinkunut mitään :)

Jahas, tänään vuorossa Belga ja koneen vian etsintä sekä mahd. korjaus (toivottavasti!). Palkkiona hyvä lounas; paria eriplaatuista saladoa, lohkopottuja, vihanneksoja... fisujakin taas. Ja jälkkäreitä paria plaatua niitäkin. Eiköhän tuolla yksi konekin jo taltu.

Muuten en täksi päiväksi ole suunnitellut mitään. Kunhan vain olen! Lisää kaffetta, huutaa pää (sekä vatsa ja mieli), lisää myös mömelöitä, jotta pystyisi edes johonkin...

POLKA, JOTA JOTKUT PIKKUASIAT RAIVOSTUTTAVAT SIMONA!

PS: Muistakaas edelleenkin mahdollisuus osallistua arvontaan klo 23.59 asti jättämällä kommalaatikkoon viestiä tai lähettämällä privaa! :)

Hups, siinä se taas meni vapaapäivä ihan huomaamatta! Oikeasti sain jopa aikaiseksi kaikenlaista. En nyt ihan osaa sanoa, johtuiko se lääkityksestä (olen säännöllisesti vapaapäiviksi vaihtanut lääkkeet toisiin, tarkoituksella!) vai siitä, että oli vaan jotenkin oudon puuhakas olo.

Aamuaikaisin en sentään muuta kuin kaffittelin rauhassa, nettailin ja muuta tavanomaista. Pelkäsin koko ajan koneen tilttaavan lopullisesti. Ei olisi haluja kasata läppäriä uudelleen framille. No, kesti se ainakin tuon session. Klo 6 tienoolla olin jo sitä mieltä, että ihmiset voivat kestää aamuruiskun ääntä ja kävin pikaruiskussa, oli niin nuhruisa olo. Siinä sitten hivuksia kuivatellessa ei oikein voinut lukeakaan, joten aloin siivoilla laatikostoja. Meikäläisellä on kolme Muuramen suurinta laatikostoa, siis niihin mahtuu aivan älyttömästi tavaraa. Eikä niitä ole siivottu muuton jälkeen, joten kaikki oli todella sekaisin. Kävin laatikostot läpi, pinkkasin, laitoin taskuihin ja kansiin, niputin gumminauhoilla, laitoin rasioihin jne. erilaista paperisälää ym. Mitä nyt tuolla onkaan paikassa nimeltä jömma. Kaikenlaista, todellakin. Paljon muistoja, erilaisia. Paljon kortteja, lehtiä, artikkeleita, kuvia ja muuta mukavaa. Yllärinä sain aikaa kulumaan tuohonkin 2.5 h. Ei paha. Tosi Tärkeät Paperit jäivät sinälleen. Ne on katsottava huolella joskus läpi erikseen. Ne ovat kuitenkin kahdessa laatikossa ja suurinpiirtein tiedän, mitä mistäkin löytyy ja se saa nyt luvan riittää :)

Sitten tulikin Toveritar poikkeamaan ja näyttämään virkkaamiaan huiveja – hianoja kaikki ja upeita väriyhdistelmiä. En voinut vastustaa kiusausta, ostin kasihuivin, vihreäsävyisen lähinnä, 15 juurolla. Suosittelen muillekin. Kiva, mukava, pehmoinen ja voi käyttää vaikka hartiahuivina! Tykkää!!! (Sorry, en uskalla laittaa kuvaa, siis purkaa kuvia koneelle jne... toiste sitten, kun tilanne on hallinnassa!) No, siinä tuli puheeksi eräskin suunnittelija ja muistin nähneeni hänen kankaansa "jossakin netissä" ja kulutinkin sitten aikaa etsimällä linksua. Sehän löytyi ja ostin pois, eli verhot 6 juurolla, ei paha. Suunnittelija on siis Anneli Airikka-Lammi ja verhot tämmöiset. Nuo kettuverhot, jotka ovat nyt ikkunassa, ovat saman leidin käsialaa. En viitsi sanoa, että aitoa retroa... taitaa kuitenkin olla. Ähh. Ei pitänyt tuhluuttaa mihinkään, mutta kun kohta tulot vähenevät, on hankinnat suotavaa tehdä nyt. Siksi aion poiketa tänään ruokakaupan lisäksi myös vähän muualla, tarkistan pari asiaa, joita ihan oikeasti tarvitsen. Josko sattuisi olemaan jopa halvennuksessa... (jospa kuitenkin siis sitä kansantaloutta nousuun tässä minäkin!).

Muutoin ei siis ihmeitä. Jotenkin eilinen vain humpsahti lisäksi parin paketin laatimiseen ja ne onkin rahdattava tänään postiin. Ehdin kuitenkin vääntää vihanneskeiton, hyvää oli täällä myrskyn keskellä. Huh, tuuli niin, että parvekeklasit vain helisivät ja taipuivat vaarallisen näköisesti. Onneksi on sähköä ja vettä – sitä osaa arvostaa, kun kuuntelin eilenkin raatiosta suht lähelläkin asuvia ilman em. mukavuuksia olevia talouksia.

Päivän slogan: Kirjat huuhtovat pois yksinäisyyden ja ikävän sekä edistävät ruuans... eipäs kun elämän jatkumista!

Päivän biisi: Gotta Keep Reading

Luettua: Giorgio Faletti – Minä olen jumala. Nevernorkissa riehuu sarjamurhaaja, joka väittää olevansa jumala. Asiaa tutkii nuori poliisi, kaverinaan huonomaineinen reportteri. Asiaan on sekaantunut myös eräs kirkonmies. Jäljet ovat olemassa, mutta vaikeat selvittää. Mutkikasta tutkintaa, mutta ihan pätevä trilleri. Jännäreiden kavereille vähän erilaistakin pähkittävää tässä, suositan. Lisa Marklund – Panttivanki. Annika Begtzon joutuu mukaan panttivankiselkkaukseen, kun Thomas on kotiinpalattuaan myös vaihtanut työpaikkaa. Samalla Tukholma ympäristössä näyttäisi riehuvan joukkomurhaaja (just...). Thomas lähtee työmatkalle Afrikkaan, jossa delegaatio kaapataan. Tuota, en oikein pitänyt. Hajanainen, sekava, epätoden oloinen kaikkinensa. Marklund ei ole tässä mitenkään parhaimmillaan missään suhteessa. Sorry vaan, jätä väliin, jos on parempaa lukemista jömmassa! Peter May – Poikkeuksellisia ihmisiä. Dekkarisarjan ensimmäinen osa eli Enzo Macleodin tutkimuksia. Skottilais-italiainen professori on muuttanut Ranskaan ja vedonlyönnin seurauksena ryhtyy tutkimaan Ranskan poliisin ratkaisemattomia murhia. Ovelia käänteitä, merkillisiä ihmissuhteita sekä kummallinen, mutta sopiva ratkaisu. Erilainen dekkari tämäkin, vaihteeksi ihan mukavan oloinen... varauksin suositeltava. Augusten Burroughs – Mahdolliset sivuvaikutukset. Kaveri muistelee taas lapsuuttaan ja nuoruuttaan, vanhempiaan sekä erinäisiä tapahtumia juomakaudeltaan, katkolta jne. Ei voi mitään, minä pidän tästä miehestä kirjoittajana ihan hemmetisti. Suositan kaikille kaikkia näitä muisteluksia (pitäisi olla tuossa linksussakin nähtävissä). Ihkunauruhuutoa aiheuttavia kohtauksia ja tilityksiä! A. S. Byatt – Lasten kirja. Melkomoinen taidonnäyte kirjoittaa 1800-luvun lopusta ja 1900-luvun alusta erään perheen sekä heihin jotenkin sidoksissa olevien ihmisten tarina, lasten kasvusta aikuisuuteen. Tiiliskivi, mutta kyllä tämä vaan kantoi kaikkinensa. Lisäksi paljon historiallista faktaa aatteista, taiteesta, tyylisuunnista, politiikasta, maailman tapahtumista eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien silmin. Kerrottu ajankohtaan sopivalla tavalla, joka ehkä karkoittaa jonkun lukijan. Minä pidin ja suositan! Hieno opus aikakaudesta romaanin muodossa... Phil Sutcliffe – AC/DC – High-Voltage Rock 'N' Roll, Kuvitettu bändihistoria, Koko ura. Mielettömän hienosti taitettu kirja, jossa yli 400 kuvaa sekä tekstiä tekijän lisäksi eri artikkeleista ym. Ei mitään uutta bändistä, mutta kuvat ja kaikki rekvisiitta tekevä tästä hurjan kaffepöytäkirjan. Niin iso ja painava, ettei tästä ole sänkykirjaksi – suositan, jos pitää bändistä tai haluaa tutustua siihen ensimmäistä kertaa. Ennen julkaisemattomia fotoja paljon, fiilis tulee kyllä läpi eli hyvin toimii! Eoin Colfer – Hiuskarvan varassa. Artemis Fowlin seikkailuista enemmän tunnettu kaveri, jolta ensimmäinen aikuisten rikoskirja. Eikä ollenkaan kehno, mustaa huumoria, hillitöntä vauhtia ja kaikenlaista kälmiä. Tykkäsin ja suositan eli tässä olisi esim. Hiaasenista pitäville hyvä vaihtoehto *winks*. Ja vähän enemmänkin taas tuli luettua, lisää siellä toisaalla tai täällä myöhemmin! Lukemista riittää – ai kun on kiva!

POLKA, JOLTA LUKEMINEN TOIVOTTAVASTI EI LOPU!

PS: Muistathan osallistua arvontaan 31.12.2011 klo 23.59 mennessä! Jätä siis kommalaatikkoon puumerkkisi (tai laita privaa) ja ilmoita, osallistutko arvontaan. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan kolme (3) kirjapalkintoa ;)

Se on sitten loppuvuosi lomaa meikäläisellä, jos saa vaikka kehua (edes sillä). Ei paljon muuta kehuttavaa taas olekaan.

Arvatkaas huviksenne, miltä tuntuu tulla kaikessa rauhassa kotoon postin kautta. Avata ensin kaksi oikein mukavaa pakettia (ziitosta vaan lähettäjille!), laittaa salaattia pesofatillinen, ahmaista se sekä tupakalle mennessä räpsäyttää kone auki. Hirveä TINGELITANGELIHÄLYTYSMOLOTUS, ei jumankauta. Meinasin hypätä kattoon! Keskusyksikkö! Apuva! Sitten se heitti BIOSiin enkä minä nyt sieltä oikein osannut muuta kuin ilmoittaa, jotta mennääs nyt ihan vaan takaisin sinne, mistä oikeastaan olisi pitänytkin aloittaa. Mentiin. Hätäpäissäni pikapuhelu mikropönkkä-Belgalle, jotta mitä svindua? Eipä siinä mitään... vikaavikaavikaa jossakin, näkemättä vaikea sanoa. Lupasi avittaa tarvittaessa puhelimitse aina puolilleöin asti. Minähän jätin koneen sitten päälle, kun ei tiedä... Oikeastaan olisi pitänyt ajaa parikin juttua läpi, mutta en vaan uskalla. Nimittäin asiantuntemukseni ei tod. riitä tämänkaltaisiin toimiin, ne on sälytetty jo aikaa sitten Belgan harteille – heti sen jälkeen, kun opetin hänet haldaamaan DOSia *wirn*.

Joten tässä sitä kirjoitellaan, pelko kirjaimellisesti pärsheessä. Onneksi sain eilen pari juttua melko valmiiksi. Ehtoon mittaan sitten editeerasin ne ja vein framille, ettei jää kokonaan vajaaksi kaikki tekeminen täällä. Jos tämä nyt tilttaa, onkin pakko laittaa tilalle tuo entinen läppäri. Eikä siinäkään tietty mitään, vie vaan aikaa ja on ihan pikkuisen hitaampaa *voi huokaus*. Ehdin jo tottua liiankin hyvälle tässä. Aina jotakin menee pieleen, kun kuvittelen kaiken kerrankin olevan suht kunnossa ja pääseväni myös tekemään ihan reilusti jotakin omia hommia omalla ajalla. Ei ole niin yksinkertaista Welhottarelle mikään. Ei. Kyllähän tämä kerran aikaisemmin herjasi oudosti fataalia erroria (no ei nyt ihan), mutta kun ei mitään tapahtunut eikä uusia herjoja ilmestynyt, en sen kummemmin tutkinut tilannetta. Eikä muuten Belgagaan tuolloin mitään omituista huomannut... Valistuneita ehdotuksia ovat olleet tietysti näytönohjain ja kovo – toki, olen ihan samaa mieltä ;) Tosin en edelleenkään aio tehdä asialle juuri nyt yhtään mitään.

Sen sijaan päätin, että koska vuosi on lopuillansa ja plögin kävijämäärä lähentelee melkoisesti 20 000 (on se ylikin, ensimmäinen laskuri jämähti... leikitään, että tuon verran AINAKIN on jo koossa), julkistan sen arvonnan nyt alkaneeksi!

ELI – JÄTÄ LAATIKKOON puumerkkisi ja ilmoita, osallistutko arvontaan. Voit lähettää myös privaa. Kaikkien 31.12.2011 klo 23.59 mennessä ilmoittautuneiden kesken arvotaan kolme (3) kirjapalkintoa.

Voittajat arpoo Vinski - karvamölli - täysin puolueettomasti (Ano Nillinä ei sentään voi osallistua) eli voit jättää vaikka vain nimmarisi merkiksi (esim. PP – osallistun arvontaan!). Otan myöhemmin yhteyttä kaikkiin ja kyselen osoitteita. Ai että miksi? Tosiaan, aion ihan itse lähettää ne kirjat. Toki ne saa myös noutaa Welhottarelasta ja samalla tarjotaan pullakaffet :) Odotan runsasta osanottoa. Kirjoista ei vielä sen enempää, eli voittaneille lähetetään lista, josta jokainen voi valita haluamansa opuksen. Ja jos joku nyt ei missään nimessä kirjaa halua, tarjoan myös vaihtoehtoa, mutta vain poikkeuksellisesti! Nyt kannattaa siis pysyä meikäläisen kelkassa ja tsempata, kompata ja kommata mahdollisimman paljon. Ei se kyllä mitään auta, sillä voit osallistua vain yhdellä osoitteella. Minä tulen rankalla kädellä sensuroimaan kaikkinaiset vilpilliset yrityksetkin *uhkailee*.

No niin, eiköhän tässä ollut taas tälle päivälle aivan riittävästi. Olen järkyttynyt eilisehtoon tapahtumista vieläkin, kaikista niistä! Taidan mennä yrittämään uudestaan unta tai keittelemään lisää kaffetta. Hmph!

POLKA – MIKÄÄN EI OLE KOSKAAN NIIN YKSINKERTAISTA KUIN NÄYTTÄISI!

vaikka eilen mukamas niin väitin. Varastolla ei ollut töissä kuin muutama hassu ihminen, kirjaimellisesti ;) Toisaalta, hirmuinen pino hommia oli kyllä muistettu jättää – se ei ihmisiltä unohdu. Olivat tyhjänneet pöytiä ja nyt lomailevat juuri sopivasti siiheksi asti, kun meikä aikoo jäädä lomalle. Ai miten mainio ajoitus kerrankin!

Lisäksi itsellenikin suureksi hämmästyksekseni muistin lähettää kaikki tarvittavat paperit eteenpäin, tsekata omisarviksen ajan ja muuta. Huippua – olen siis jopa tehokas, jos ei ole ihan hirmuinen kiirus. Ja sitten... tunnustan jotain, hmph, ja juuri eilen tulin kirjoittaneeksi kaikenlaisista materiaalisista asioista! Ei, en sentään sortunut alennusmyynteihin. En toki. Mutta sorruin yhteen toiseen ostokseen eli ostamaan kavereita parille astialle, jotka ovat olleet ahkerassa käytössä kotona. Puolustuksekseni on vain sanottava, että hinta oli mielestäni äärihalpa eli 50 % uusista ja noita ei näy käytetyn juuri lainkaan. Niin leidikin vakuutteli ja senhän minä kyllä uskon. Tyytyväisenä voin siis tarjota kaffetta ja pullaa jopa useammalle vieraalle yhtä aikaa :) *ihmettelee vaan, mistä niitä vieraita nyt tulisi*. Sorruin siis kuluttamaan. Toisaalta laitoin taas kierrätykseen yhtä ja toista omaanikin, joten ehkäpä tasoissa ollaan. Noin niinkuin rojujen osalta, tai taidan olla voiton puolella eli olen saanut jopa jotakin karsittua kaapeista ja hyllyistä! Jep, lisää vaan pois häiriämästä.

Ja koska vuosi lähestyy loppuaan olen antanut itselleni nootin muistuttaa myös eräästä asiasta. Lupasin tuossa syksymmällä järjestää arvonnan. Asia on työn alla ja kunnon ilmoitus asiasta tulee sellaisena päivänä, kun ei oikein jaksa muuta(kaan) postata. Eli pysykää kaistalla :) Aivan lähipäivinä tulee julki jotakin..... =D

Mitäs vielä – hah, viimeinen työpäivä tällä viikolla. Täältä Serkkuin kautta postiin ja sitten kotoon. Jippijaijei, tämä tykkää. On parikin kirjoitusta kesken, kolme kirjaa lukemisen alla jne. Lisäksi pitäisi vähän siivoskella laatikoita ja niputtaa myös papereita siinä samalla. Kun vaan olisi joku siinäkin potkimassa pärsheelle.

Ja jos joku ystävällinen sielu vielä pakottaisi minut menemään oikeaan passikuvaan – minulla EI ole passia eikä henkkaria... Käks! Olen käyttänyt vanhentunutta passia jo kohta kaksi vuotta. Kyllä minä sitten jo tuohon poliisiasemalle, mutta se kuva *ärisee järkyttyneenä*.

Tästä suivaantuneena lähdenkin aamutoimiin! Olisikohan Serkuissa jotakin kivaa joulun jäämiä vai onko kaikki vielä tuoretta...mmmm...

POLKA , JOKA HYVIN HARVOIN AJATTELEE MUUTA KUIN... no joo!

Tämä on suhteellisen tyytyväinen, että palataan ns. normiarkeen, kunhan vielä uusi vuosi menisi äkkiä ohi ja sen "muka-pakolliset-kuviot" ;) Tiedän, tiedän – tästäkin tulee taas sanomista, mutta kukin taaplaa edelleen tyylillään. Antisosiaalinen Welhotar tismalleen omallaan.

Minä olen oikein ilokas siitä, että olen onnistunut välttämään: joulutortut (ei ainoatakaan tänä vuonna, ne tavalliset ovat pahoja!), sen perinteisen jouluaterian (johon on väkisin joutunut joskus osallistumaan ja en vain jaksa niitä mättöjä!), suklaakohvehtien leegion pahimmat (vain yksi rasia oli töissä minun Varastopäivänäni ja pääsin valitsemaan ensimäisenä!) sekä kehnot piparit (niitä on hyviäkin!). Lisäksi kotona EI ole tuoksunut kuuselta, mutta muuten ihan hyvältä! Kirjoja on ollut riittävästi, ruokaa vähän liikaakin (mutta oman ja Belgan maun mukaan!). Nyt ollaan jo sentään siirtymässä myös normaaliruokintaan, joten siitä ei sen enempää. Eväksenä on italiaista vihannespataa, iltaruokana salaattia... Makeana palana daadeleita, tietty. Mikäs sen viihdykkäämpää.

Sain eilen jopa aikaiseksi jotakin, josta on syytä olla myös kohtuullisen tyytyväinen. Ahitusta aiheuttaa edelleen kaiken muistaminen kuntoutustuen, omisarviksen sun muun tohtoroinnin liepeiltä sekä työn tosiasiallinen jakautuminen oikein. Kehityskeskustelu Upon kanssa on sovittu ensi kuun loppupuolelle ja siinä kyllä tulen ottamaan esille sen, että en minä aio tehdä kolmessa päivässä viikon hommia. En todellakaan. En myöskään aio päästää käsieni läpi muiden virheellisesti tekemiä tuotoksia. Tämä onkin ongelmallisempi juttu... No, näkkeepähän eli asiasta pitää vain puhua.

Mitä minuun muuten tulee, voisin luonnehtia taas vuoden vaihdetta vaikka näin:

Olen taipuvainen jopa kateuteen, se on yksi perustunteista. Ainakin nykyisin. Lisäksi niitä ovat ahneus jaraivo. Olen joskus erehtynyt myös myötätuntoon ja anteliaisuuteen, mutta vain hetkellissti ja yleensä humalassa. Niistä ei siis kannata juurikaan puhua, koska en välttämättä muista niistä mitään....

Maallisia asioita, esim. rahaa ja tavaraa, en juurikaan osaa kyllä kadehtia. Valitan! Joidenkin kyvyille olen kateellinen, terveydelle ilman muuta ja kivuttomuudelle jopa äärimmäisyyksiin asti. Ahne olen joillekin asioille; omatekemälle hyvälle ruualle ja juomalle, vaikka vähän aina pyrinkin rajoittamaan. Lisäksi kirjoille – niitä ei lasketa oikeastaan tavaroihin, koska käytän kirjastoa ääripaljon. Tahtoisin ehtiä lukemaan enemmän kuin pystynkään. Olen tiettyyn rajaan asti myötätuntoinen ja kannustava, mutta sääli on epämiellyttävää (myös sen kohteena olevalle)! Olen myös antelias, jos kyse on vain maallisesta (ruuasta, tavaroista, kirjoista, joskus jopa rahasta). Jos joku pyytää 50 senttiä pulloon, saa sen melkoisen varmasti. Jos pyytää 50 senttiä ostaakseen suklaata, asiaa harkitaan. Jos pyytää 50 senttiä matkalippuun, ei onnistu! Jos pyytää 50 senttiä ruokaan, pyytäjä pääsee ruokapöytääni apehtimaan kanssani – jos ei kelpaa, oma vika *kiero wirn*.

Tässäpä taas tällä kertaa ajattelun, sanomisen, pilkan ja ivankin aiheita ihan kaikille. Tämä lähtee nyt keittelemään ne perinteiset tosi vaffat aamukaffet ja riipimään kourallisen sateenkaarimömelöitä, jotta pääsisi edes taksoon ja kustannuspaikalle. Kyllä kai se siitä sitten taas, pari päivää mennään vaikka aidanseipäänä (tai oikein kunnon pönkkänä, jos minusta puhutaan).

POLKA, JOSTA EI SAA SEIVÄSTÄ TEKEMÄLLÄKÄÄN!

Eli älkää tulko sanomaan sitä klisheetä, että päivä paistaa jne. Ei se paista, prle. Korkeintaan tulee sadetta, räntää, myrskyä jne. Sitä tässä vain nytkin katsellaan - tuuli rämistelee parvekeklaseja ja huutolaulaa hormeissa.

Eilinen meni kyllä ihan ketuillensa. Ei muuta kuin syötiin, luettiin ja maattiin, keitettiin kaffetta ja syötiin vähän lisää. Örps. Fisu alkaa sentään olla jo loppu, onneksi. Ei jaksa sitäkään nyt ihan joka päivä. Oikein odotan siirtymistä vanhakantaiseen vihannesmössö-salado -ruokailuun. Lisäksi pitäisi keksiä jostakin jotakin puhtia itsellensä, että saisi jotakin aikaan. Mutta kun ei vaan jaksa eikä huvita!

Tänään vuorossa kursorinen imureeraus, pientä pyykkäystä ja pakkoruisku sekä Varastopäivien aiheuttamat toimenpiteet eli taksot ja eväkset. Siinäpä se sitten onkin. Postiin pääsen kai keskiviikkona, en taida uskaltaa muina päivinä vielä yrittää. Siellä on taas yhtä ja toista noudettavaa, jos on kyllä vietävääkin. Kuulostaa reippaalta, ei ole sitä.

Belga viihtyi eilen kyllä hyvin sekä ruokapöydässä että kirjojen parissa... eipä siinä mitään. Hihiteltiin muutamallekin hyvälle jutulle ja silleensä. Lisäksi epäilemme, että ensi viikonloppunakaan emme turvaudu nakkeihin ja perunasaladoon... ;) Tai ehkä Liiterin perunasaldon toiseen versioon ja siihenkin näkkileivän päällä makean chilikastikkeen kanssa. Juu, onneksi lapsella on todellakin yhtä outo maku ja tavat sekä muutkin tottumukset. Tosin hän pukeutuu ehkä hieman siistimmin kuin minä. Nörtihkösti. Toisaalta, minulla on taas vuosien uusrahvaanomainen wanhan hipin tyyli, josta ei enää voi luopua. Kotona taas kuljeskelen vermeissä, jotka eivät enää kelpaa edes kierrätykseen, hädin tuskin siivousräteiksi... Vinski on muuten kamalan tykästynyt Belgaan. Belga ei vaan ymmärrä, miten suuri luottamuksenosoitus on, kun kissan punkeaa väkisin syliin ja pökkii päällään leukaan ;) Nauratti katsella poikien käpertymistä sitten pienelle soffalle – siinä nuori mies antoi tilaa vanhemmalle kissalle ja runsaasti. Kuitenkin niin, että läheinen lämpö säilyi.

Yöt ovat menneet kehnosti; kivut herättävät säännöllisesti ensimmäisen kerran 1 -2 h päästä nukkumaanmenosta. Sen jälkeen uinuminen on äärihankalaa ja lähinnä horrostamista. Onneksi olen saanut otettua uusiounet joka aamu, aamukaffen ja mömelöiden jälkeen. Yksi huono puoli niissä on; näen tuolloin harvinaisen eläviä unia. Äskenkin heräsin itkien – olin vanhan ystävättäreni kanssa liikkeellä. Kuten joskus oli tapana, kiertelimme ilman mitään tarkoitusta ympäriinsä kävellen merenrantoja ja joutomaita. Pieni pullo juomaa mukana ja sitten poikkesimme syömään jonnekin. Ystävätär sai aivoinfarktin vuosia sitten, juuri Tapaninpäivänä. Liekö siitä tullut niin hyvin mieleen. Toisaalta, hänen uutta osoitettaan ja puhelinnumeroakaan ei ole, mutta äkkiähän minä ne selvitän. Ensi viikolla laitan viestiä – varmasti laitan. Viimeksi kun tapasimme em. sairastumisen jälkeen, hän oli vielä heikossa kunnossa. Samoihin aikoihin V:n kunto alkoi heikentyä ja yhteytemme katkesi, syyttä suotta. Ikävä on niitä vanhoja aikoja... pakko siis tehdä jotakin!

Samoin huomenna olisi paljon muutakin tehtävää ns. virkatyön lisäksi; pitää kirjeet kuntoutustuen maksusta, fysioterpan kotokäynnistä ja apuvälineistä laittaa menemään. Jep, jos minä ne tähän kirjaan, ehkä jopa muistan kaikki!

TAPANINA E I SITTEN TANSSATA – EI TÄÄLLÄ AINAKAAN!

jolla ei ole oikeastaan mitään funktiota meikäläisen elossa! Onneksi saan osan jääkaappia tyhjäksi, koska Belga on tulossa syömään. En nimittäin taida yksin osata enää ahmia kuten joskus... Siis kyllä minä eilen oikeasti söin. Omasta mielestäni jopa hyvin. Laadin vihanneshässäkän, hyvin yulemaisen sellaisen eli lanttua sun muuta. Lisäksi söhelsin kasaan sieni-purjo-juustokastikkeen, josta tuli äärimmäisen herkkua. Lisäksi papusalaattia (ohje hurjan yksinkertainen: Pitkiä vihreitä papuja hiukan keitettynä eli rapsakoina. Sopivaan kannelliseen kippoon ne vähän pilpottuina, päälle 3 rkl öljyä, 3 rkl viinietikkaa / balsamicoa / mitä nyt kotona onkaan, mustapippuria, chiliä ja valkosipulia maun mukaan – annetaan tekeytyä tunti-pari. Ovat hyvejä. Säilyvät jääkaapissa ja vain paranevat päivän-parin ajan... njam.). Lisäksi juustoa ja pari palaa kalaa. Örps, hyvin meni alas yksi lautasellinen. Sitten tulikin tauon paikka. Jälkkäriksi söin jokusen daadelin ja myöhemmin vaffat kaffet mähnäpullan ja parin suklaakeksin kanssa sekä rivin tummaa suklaata. Siinäpä se, enempää ei haluttanut eikä jaksanut. Parempi näin kuin hirmuinen ähky. Ja päälle parin tunnin tirsat ;)

Tänään tarjoan Belgalle erilaisia fisuja ainakin neljää plaatua, ao. papusalaattia teen uuden annoksen, lisäksi kananhävyttömiä keitettynä ja smäidiksellä täytettynä, hirmuisen hyvää saaristolaisleipää (semmoista rouheista, ei liian makeaa eikä liian tiivistä), uunijuureksia tai raguunaporganoita, ehkä timjamipottuja. Ei pidä liikaa laittaa tarjolle. Jälkkäriksi on taas juustoa, hetelmiä ja kaffetta. Eiköhän tuolla pärjää hyvin yhden päivän?

Juuei, ei minulla ole mitään kerrottavaa, siksi luettelen tässä ruokalistaa parilta päivältä. Eilen sain sentään pari juttua kirjoitettua valmiiksi, kun ei muutakaan järjellistä tekemistä oikein ollut. Pesin ison koneellisen pyykkiä. Kurkin, onko naapurin lapset heitetty ulos vai ovatko he riekkumassa muuten vaan keskenänsä autiolla lekarin pihalla (olin oikeasti vähän huolissani...). Ilmeisesti kyse oli vain liian jännästä hepuloinnista pukkendahlia odotellessa. *helpotuksen huokaus*. Sitten Vinskikin sai etoheekkua ja minä vielä vähän kävin nettailemassa. Eli ei todellakaan mitään ihmeellistä. Kukaan ei soittanut, kukaan ei vaivaillut meikäläisiä. Niinhän se, yleensä muutenkin.

Onneksi on paljon luettavaa, ettei heti tule uupelo. Lisäksi olisi puuhaa täksikin päiväksi. Lisää luettavaa ja kirjoitettavaa. Hieman ehostustoimenpiteitä kylppärissä eli jonkinlainen siivous olisi taas sielläkin tehtävä ja pyykättävä vähän lisää. Imuroinnin säästän ehkä huomiseksi, samoin pakkoruiskun. Nimittäin kohta se on taas pari Varastopäivääkin edessä. Ja sitten taas pari vapaata ja se ääliömäinen ns. juhla, argh. Ei muuta, mutta saan raivarin siitä räjäyttelystä ja roskastamisesta. No, sen jälkeen vajaa työviikko ja loma, jesh!

Ehkä minä painun takaisin lukemaan sänkyyn peiton alle. Minulla ei siis ole mitään herkkää tai jännittävää kerrottavaa tämänkään ns. juhlan vietosta tässä residenssissä. Parempi näin, en toivottavasti tuota ainakaan pahaa mieltä kenellekään, joka on syönyt sikapläskiä koko yön *wirn*, peuhannut lahjuspapereissa sekä saanut jotain käyttökelvotonta rojua.

SIIRTYKÄÄ JO FISUUN – EIKÖHÄN SE SIKA OLE JO SAANUT TARPEEKSEEN?

Siis uuni, sikaa ei ole koko torpassa murustakaan. Kanaa taitaa olla pakkasessa palanen tahi kaksi. Fisua sen sijaan on, erilaisia vaihtoehtoja, melkoinen määrä. Samoin juustoja, vihanneksoja ja nyt jopa erilaisia hetelmiä. Belga tuleekin huomenna lounaalle, joten tarjottavaa onkin syytä olla... Itse ajattelin syödä tänään suht iisisti.

Syy on aika selkeä, ettenkö sanoisi *köh*. Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista, poikkeaa kylässä 2 – 3 kertaa vuodessa ja tuo aina hyvät appeet mukanaan. Hän kun on todella vaativa omien muoniensa suhteen eli mikä tahansa ei tod. kelpaa, jos valita vain voi. Ja hänhän voi eli tuo mukanaan kaikki, mitä haluaa syödä ja juoda. En tietenkään pistä hanttiin *ehheheh*. Eilen siis saatiin lisää fisuja, lisää juustoa, viiniä, kaffetta sekä jotakin muutakin pientä. Syötiin eli natusteltiin heekkuja ja juotiinkin kohtuuhyvin. Sain myös hänelle omat lahjuksensa kasaan eli jokusen kirjan sekä taravan, joita hän on halunnut ennenkin. Kelpasi, jo vain hyvinkin. Olimme siis molemmat tyytyväisiä.

Tein vain aivan pienen virheen, joka kostautuikin sitten välittömästi. Illalla vielä alkoi hiukoa ja tein minimallisen sillileivän – ei siinä mitään – mutta teki aivan hillittömästi mieli lasillista maitoa. Join sen... sen jälkeen alkoikin taas vatsa koskea ja koko yöhän siinä taas meni. Ähh, kun ei malta. Olisihan se pitänyt muistaa (varsinkin tuollaisen syömisen ja juomisen jälkeen), että tämä itse aiheutettu laktoosiongelma laukeaa varsin pikaisesti. Tämähän johtuu vain siitä, että en juo maitoa raakana. Korkeintaan tippa vaffaan aamukahviin ja muuten se saapi olla rauhassa. Ei ihme, että sitten tulee pieniä ongelmia. Suoraan sanoen, paskempi juttu *muahahhaah*, joka valvottikin sitten melkein koko yön.

Eli reippaana tässä valvotaan jälleen, otan kohta kirjan taas käsittelyyn ja jatkan makoilemista ja lueskelua. Ehkä siivoskelen... ehkä en. Muuten ei tänään mitään ihmeellistä. Samaa toivon muillekin ;)

Tähän piti alunperin tulla kortti, jonka sain sieltä K-S:stä, mutta jostakin syystä skannaus ei suostu tänään toimimaan (tietysti). Joten kuvana tietty junan vessa – teemaan liittyen, siis tämänpäiväiseen.

Päivän slogan: On vaikea olla nöyrä kun on niin hyvä!

Päivän biisi: Pahaa joulua ja onnetonta uutta vuotta! Erityisesti pyytän kuuntelemaan sanoitusta – Dumaria parhaimmillaan kaikin puolin, tämä tykkää... <3

Luettua: Veera Laitinen – Surunsyöjät, öööh, hömppähumppaa jenkkiläisittäin. Aika karmeaa scheissea. Uponnee tietyn ikäiseen naispuoliseen nuoreen lukijaan, muille ei – tunput tarpeen! Arne Dahl – Jälkijäristys, räjähdys Tukholman metrossa ja A-ryhmälle tulee jälleen töitä. Mitä ovelin juoni, tai päällekkäisjuonet siis. Kuka tai mikä on kaiken takana? Dahl osaa, suositan. Tuomas Vimma – Raksa, kerrankin kaverilta vähän jo kirjaa muistuttava opus. Edelleen mennään kuitenkin roheasti rahan voimalla ja näytetään se. Muuten ok, mutta tuo rahapuoli ei innosta. Petri Kesti – Minne menet Elisa? Huimeita ja saatananpalvontaa, just joo. Tosi epätodennäköistä kaikki tämä kerronta, lisäksi huiman paljon panovihreitä... ja juoni ei nyt vaan toimi, eivätkä kuvauksen huimeistakaan sekä saatananpalvonnasta. Eli tutki taustoja, kokeile vaikka itse, pelkkä jossakin konsertissa olo EI riitä!!!! Kehno. Ja sitten opuksen lopussa Tiina Viitasen runoja, jotka kertovat kahden vammaisen lapsen vanhempien arjesta... nyt en ymmärrä tätä funktiota? Miksi nämä ovat samoissa kansissa? Runot ovat parempia kuin romaani, mutta katkeria tuntoja riittää. Tosi on, että asiat eivät ole hyvin... Mutta olisiko näille ollut tilaa muutenkin? Onko kyseessä vihrepanos kirjasta? Ilpo Rantanen & Olli Lindholm – Likaiset legendat, 30 vuotta yötä. Yön tarina alusta tähän päivään asti. Kaikkinensa, ihan luettavaa, jos soittaa levyjä taustalla. Jotenkin turhan paljon räävitään entistä dokaamista ja nykyistä mahdollista täysraittiutta – se nyt on epäolennaista, jos musiikista ja bändistä pitäisi kertoa... Ja Ollista saa vähän oudon kuvan ;) Laura Gustafsson – Huorasatu, en oikein jaksanut. Ihan kuin tämä olisi jo kerran kirjoitettu! En voi mitään, ei nyt tule mieleen kuka kirjoitti hyvin samanlaisen opuksen jokin aika sitten. Nou points! Lukas Moodysson – Isän aika. Omela kertomus isästä ja tämän kuolemasta, shakista, palaamisesta nuoruuteen ja ihmettelyä siitä, mitä kaikkea jäi paitsi sekä mitä todella tapahtui. Vähän tajunnanvirranomaista, mutta toimii. Tykkäsin. Tuomo K- Silaste – Esa, psykopaatti. Jo vain taas niin kehnosti ulosannettu opus, että ei kannata lainata. Teema olisi tärkeä, mutta tämä ei kyllä anna yhtään mitään. Toisten hyväksikäyttö, sairauden nimissä, sekä jonkun oma narsistis-tyyppinen persoonallisuus eivät tule tarpeeksi esiin. Lisäksi sellaisia ajatuskulkuja ja kirotusvihreitä, että ei oikein jaksaisi edes lukea. Luin kuitenkin, en halua suosittaa. Aliisa Roosa – Kaloripommi. Voi helvata taas, luulin tämän olevan järkevämpi juttu. Ei, tässä eläkkeelle joutunut leidi alkaa laihduttaa urakalla ja kas, miten upea hänestä tuleekaan. Löytyy ihan mies ja kaikkea! En oikein kestä tämmöisiä... miksei olisi saanut olla läskinä ja saada sen miehen? Epätosi, MOT... Johanna Venho – Syntysanat. Tämäkin teema on kulkenut useammalla taholla – joku muuttaa jonnekin selvittämään päätään, mutta joutuukin tilanteisiin. Ei paha, mutta kaluttu aihe kuitenkin tällä menolla. Charlaine Harris – Verenperintö. Sookie lähtee setvimään serkkunsa Hadleyn jäämistöä, mutta joutuu taas erilaisiin tilainteisiin ;) Uusi miesystäväkin on löytynyt ja oudosti tuntuu läheisistä löytyvän uusia piirteitä, ainakin oman suvun taustoista. Nyt selviää sekin, miksi Sookie vetää puoleensa ylisiä, muttei tavallisia miehiä... Hupaa vampyrologiaa, nämä ovat näitä harmittomia tarinoita, joita lueskelee välipaloina. Eero Huovinen – Lähdön aika. Piispan viimeinen vuosi eli mitäs piispa oikein tekeekään, paitsi kokoustaa eri puolilla maata ja maailmaa? Kaikenlaista, myös EH:n ajatuksia eri asioista ja uskonnostaan. Huomattavissa lievästi ankarampi vai sanoisinko vanhakantaisempi ote kuin aikaisemmin. Lukemisen arvoinen silti. Janet Evanovich – Herttaseiska, näitä ei nyt kyllä vaan jaksaisi. Hömppää palkkionmetsästäjän silmin, tämä jotenkin jo tökkii. Kari Hanhisuanto – Kaksoset,jo vain... yritetty on, ehkä liikaakin. Tämäkin töksähtää omaan näppäryyteensä eli vähempikin olisi riittänyt, ei kaikkia juonia samaan opukseen. Ei siis valitettavasti toimi. Ja lisää sitten siellä toisaalla! :D

PITÄKÄÄ KIVAA – ÄLKÄÄ SYÖKÖ KOKO SIKAA!!!

hamaan maailman tappiin asti, mutta täältä niitä EI kyllä tule. Ei tänäänkään. Olisi taas kaikenlaista pikkuhommaa... Kävin eilen ja edellispäivänä postissa, kirjastossa ja kaupoilla. Ei pitänyt olla enää mitään noudettavaa, mutta postin prle on edelleen jömmanut yhtä pakettiani. En pysty – siis yksinkertaisesti pysty – lähtemään tänään minnekään! Toinen koipi otti eilisen ylimääräisen retken niin pahakseen, että joka askeleella sattuu aivan jumalattomasti. Kuin miekka työnnettäisiin tuonne jonnekin luuston väliin, eikä se tapahdu vain askeltaessa; särky jää eli koipea särkee lisäksi koko ajan. Eli minusta ei ole tänään sellaiseenkaan aktiviteettiin. Käsittääkseni pakeetossa ei ole mitään pilaantuvaa, joten haetaan se sitten ensi viikolla. Todennäköisesti.

Muuten eilinen menikin aika hänekseen. Roudausliikkeen jälkeen veivasin sopan, söin sen ahnaisiin kitusiini, siivosin jäljet ja tiskasin. Lojuin ja lueskelin, odottelin Toveritarta kylään. Ja sitten luulin saavani kaffetta (en viitsinyt keittää, kun ajattelin hänenkin haluavan...). Juu, ystävä tuli, mutta olikin omien läheistensä kanssa pupeltanut jo kaikenlaista. Mukava iltahan siitä tuli, ei siinä mitään! Minä sain kaffet sitten hänen lähdettyään – päätinkin ihan herrastella mähnäpullan ja suklaakeksin katveessa, njam siis. Ja sitten melkein kohtakin nukkumaan. Eli asiallista asiaa ei koko päivänä. Nettailua ja lukemista ei varmaankaan lasketa?

Samoin taitaa jatkua tämäkin päivä. Tosin pitäisi framille ainakin yksi juttu valmiiksi, se on jo tekovaiheessa tuolla jömmassa. Kirjapäivityskin olisi teikäläisille ehkä huomisen herkuiksi tulossa *lupailee kaikenlaista perätöntä* ! Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista tulee käymään tänään illemmalla. Hän on siitä mukava vieras, että tuo mukanaan syömisensä ja juomisensa, koska on varsin kranttu niistä :D Mikäpä sen mukavampaa; tosin olen varannut hänellekin yhtä ja toista, josta tiedän hänen pitävän. Noin niinkuin viikonlopuksi mukaan.

Ja tässäpä hyvä tilaisuus kiittää The Lukijoita muutamasta mukavasta lähetyksestä. Erityisesti eilen saapunut Yule-kortti tuolta Keskeisimmästä Suomesta sai nauruhermoni tosi koville. Saatan skannata sen tähän huomenna. Tänään ei jaksa. (Olen oikeasti kipuillut yön tuon koipeni ja muiden särkyjen kanssa tavallista pahemmin). Mutta on se kiva, että olette muistaneet meikäläistäkin – ziitosta siis ihan kaikille. Myös N:lle matkalla D:n kanssa jossakin pohjoisessa, S:lle juurikin sinne Keskeisimpään Suomeen, Toverittarelle tuohon erittäin lähelle sekä mr S:lle "sinne jonnekin" :D Mukava, että olette olleet meikäläisen seurana! Ja toki kaikille muillekin kommanneille ja hiljaakin olleille – ihme, että olette jaksaneet näitä märinöitäni jatkuvasti...

Mitä muuhun tulee, tänään vuorossa seuraavaksi aamun uusiokahvit (nukuin myös uusiounet nappien voimalla, ainakin 2 h) sekä sen jälkeen pakkoruisku *käks*. Ulkona vallitsee aika fiinin oloinen keli, mutta varokaa: siellä on pluikasta. Joku hangannut rutosti kyntteliä plaattialle. Varovasti siis, jos olette jonnekin lähdössä.

Belga tulee syömään sunnuntaina, siihen asti apehdintani onkin vähintään mielenkiintoista. Ainut, joka vähänkin viittaa j:uun on lanttulaatikko, koska se oli alennushalvennuksessa. Muuten on kaikennäköisiä fisuja ja saladoa, myös katkarapu- ja sienisaladoa, juustoja ja mähnäpullaa, keksejä, jäätelöä, marjoja sekä niille kastikkeita. Tätä kaikkea on siis tarjolla vain Belgalle, itse apehdin aika yksinkertaisesti eli vihannespuolista muonaa ennen sitä. Ehkä tänään olisi tarjolla lanttulaatikkoa ja ... tuota ... timjamipottuja, rakuunaporganoita sekä ehkä grecusaladoa. En ole vielä päättänyt. Ensin siis kaffetta – se naisen tiellä pitää ja Welhottaren pois pahanteosta *wirn*.

MUILLE VAAN: ÄLKÄÄ REHKIKÖ, SE TEITIN JUHLANNE TULEE ILMAN RESSIÄKIN!

PS: Ulkona leijailee jo kärtsätty sianpärsheen löyhkä - yäks ja anteeks, mutta oikeasti se löyhkää....

iloa ja valoa!

Tänään on siis talvipäivänseisaus ja yö pisimmillään, pimeys on hallinnut. Tästä eteenpäin kuljetaan kohti valoa ;) Ihan 5 minuuttia viikossa piteneepi päivä. Sytytelkääs siis valoja, kyntteleitä sun muuta ja juhlikaa tätä päivää... Niin minäkin teen, käyn vain ensin hoitelemassa pari pakollisa asiaa.

POLGARA – WELHOTAR, PIMEYDESTÄ VALOON!

eli tänään töitä, huomenna on Yule – talvipäivänseisaus. Ei täällä kyllä mikään muu seisokaan *hyi, mitä te ajattelitte*. Tarkoitin tietysti töitä -> työt makaavat, palkka juoksee, ilma liikkuu, väki istuu ja kaverit juovat. Näin liikunnallisesti siis (wau, kerrankin poikkeava aloitus, eikö?).

Tänään myös annoin kertoa itselleni, että olisi suotavaa käydä Itelliaanossa noutamassa yksi tahi kaksi juttua... muistaakseni yksi. Samalla käyn toisessa kaupassa hakemassa kaffetta sun muuta pientä. Huomenna aamulla ajattelin käydä varsinaisissa ruokakaupoissa ja kirjastossa. Hyvin, hyvin aikaisin aamulla eli heti klo 9:n jälkeen, kun kirjasto ja kaupat ovat vain auki! Minen jaksa sitä härdelliä, joka joka paikassa näyttäisi ja kuuluisi olevan. Minä haluan vain tavalliset viikkomuonani sekä ensi viikon eväkset, en juuri sen kummempaa! Ja minun on ne saatava ilman minkäänlaista tappelusta tahi ressiä – muuten minusta tulee hyvinkin epämiellyttävä naishenkilö. Semmoinen, josta sitten saapi lukea numerolehtein otsikosta ja Ilma-Puudelista.

Varastolla on aivan hillitön työmeno, kun kaikki vähänkin lomaa tms. omaavat, perhettään suuresti rakastavat ja kunnioittavat, kaikki kunnon kansalaiset siis, lähtevät viettämään Pyhää Kulutusjuhlaa. Eli ei täällä ensi viikolla ole kuin perusmiehitys, se välttämätön eli minä ja pari muuta. Hyvä näin, kyllä tässä on väännettykin kaksi päivää ihan ilman kustaukojakin. Oikeasti! Maanantaina alkoi niskajumitus ja selkäkipu, eilen koipien kunnollinen kolotus ja yleisvetutus kipuineen ja tänään on vuorossa keskiviikon lopullinen repsahtaminen reponaiseksi. Lisäksi unet ovat edelleen lahjakkaasti kateissa. Jos joku näkee, saa palauttaa suoraan Welhottarelaan, ziitosta. Krääh – onneksi on vapaata pari päivää ja sitten se ylimääräinen maanantai, töitä pari päivää, vapaata ja kas, kohta onkin 1.5 vkoa lomaa. Minä vain odotan!

<