|
|||
 |
|
||
|
05.02.2012 - 10:23
Eli kylmää on, ulkona ja sisällä. Eihän nyt viikonloppuna mitään tapahdu ja tänään pitäisi jo lauhtua... sitten ei enää tarvitsekaan tehdä mitään. Näin arvelisi hyvinkin rahaa säästävän isännöitsijämiehen ajattelevan. Paitsi, aika jännä juttu, meidän taloyhtiömme on ollut hyvinkin säästäväinen ja asioista on huolehdittu eli rahaa "olisi käytössä", mutta eihän se niin ole, kun kyse on asumisoikeusasunnoista. Tämän taloyhtiön "säästämiä" varoja voidaan käyttää muuhun (ei tämän taloyhtiön tarpeisiin, remontteihin, asumiskustannusten eli vastikkeiden alentamiseen) ilman sen kummempia selityksiä – tätä on sitten se asukasdemokratia ja hallinto. Jep, siitä voitte lukea lisää vaikka täältä. Ja vilkaista vaikka omat muuttokokemukseni (ei remonttia, kahden vuoden sisällä saatu jääkaappipakastin ja liesituulettimen suodatinosa!) elokuulta 2010. Räyh!
Minullakin on vilakka olo, siis särkee täpöllä eikä tämä viileys tietenkään varsin paranna tilannetta. Taas meni puoli yötä miettien, mistä sen lekurin tempaisi, jolta saisi oikeat tropit tai edes kokeiluun tietyt lääkkeet. Nyt en puhu kipulääkityksestä vaan muusta, josta tiettyjen tutkimusten mukaan saattaisi olla apua tähän tilanteeseen. No, met taas katsomma. Hitto, kun minä en vaan millään jaksaisi aloittaa tätä showta taas ja taas uudestaan, ties kuinka monetta kertaa!
No, mukavampaa se, että Belga kävi eilen lounastamassa ja kertomassa kuulumisia. Oli jo tehnyt vähän muuttoa eli vienyt jokusen kassin härpäkkeitään uudelle asunnolle ja loput kulkevat sitten hissukseen viikon aika, aina kun aikaa riittää. Onneksi bussit kulkevat melkein ovelta ovelle :) Lisäksi hän oli tehnyt järkevänä miehenä perusostoksia (saa nauraa!): vessaharja, verhon nipsut, suihkuverho ja pesuaineita! No, ehkä minulla oli omat vaikutukseni asiaan ja hän kun on sattunut olemaan mukana jokusessakin meikäläisen muutossa sekä nähnyt mitä aina ensin tarvitaan :D Fiksu poika meikäläisellä, vaikka itse kehunkin. Pahus, piti ottaa kuvakin, mutta se unohtui. Kuitenkin edelleen sanoin, että kysyisi aina ensin meikäläisen varastoista, jollei välttämättä halua upouutta tavaraa! Juu, hän sai myös tupaantuliaislahjan, koska en varmaan ole ensi sunnuntaina paikalla. Alla kuva, se on spagettikauha, dinosaurussemmoinen – oli oikein tyytyväinen. Belga vääntää usein spagettia tai nuudeleita soijarouhe- tai tomaatti-linssikastikkeen kanssa, joten käyttöäkin tälle oikeasti on :)
Asioita olisi, mutta säästetään jotakin huomiseksikin *härn*.
Päivän biisi: I Hate People Päivän slogan: Päättömästä ilkivallasta systeemin vastaiseen toimintaan!
POLKA – HÄN JOKA EI KOSKAAN UNOHDA..... 09.11.2011 - 03:36
Oikeastaan piti postailla vähän muustakin, mutta poltin päreeni tosi pahasti eilen. Olen sopinut tapaamisesta erään henkilön kanssa tarkoituksena vaihtaa tavara tavaraan. Olen ilmoittanut olevani ”liikuntaesteinen” ja käyttäväni invataksia, jolloin hänelle sopi tulla Malmille, koska on suora bussiyhteys tänne. Kas, kuitenkaan hän ei ymmärrä sitä, että liikuntaesteinen (ja lisäselvityksenä vielä se, että en tod. pysty kävelemään kuin sen 10 – 30 m hyvällä kelillä ulkona!) EI kävele mihinkään treffeille. Hänelle, terveelle, on äärettömän vaikeaa / hankalaa / tod.näk. jopa mahdotonta kävellä n. 4 min matkaa sinne, mistä minut helpoiten tapaa eli kirjastolle! Siis öbauttia kaksi korttelia on liikaa. V*ttu, missä näitä ihmisiä on kasvatettu? Ilmeisesti ei missään.... Kyllä, ymmärrän sen, että HMPK:n toiminta Helsingissä on niin hankalaa, että sitä ei ymmärrä kukaan. Ei siihen oikeutettu aina itsekään. Tuntuu kuitenkin useallekin kansalaiselle olevan mahdoton tajuta sitä, että 9 matkaa / kk (asiointi, vapaa-aika) todellakin tarkoittaa kauppa-, kirjasto-, posti-, kampaaja-, hupitus- jne. matkoja! Siis sillä ei todellakaan ihan huvikseen ajella ympäri kaupunkia. On tietysti näihin matkoihin oikeutettuja, joilla on käytettävissään lisäapuja eli puolison autokyydit, kaverien avitus jne. Mutta kun kaikilla ei tod. ole. Tämä on oikeasti nyt jotenkin isompi ongelma kuin pitäisikään. Minä yksinasuvana siis hoidan ihan kaikki asiani itse, näillä kuppaisilla 9 matkalla. Vai teenkö minä vain siitä itselleni nyt ongelman? En usko, olen taas viime aikoina törmännyt tähän useampaan kertaan. Luullaan, että sitä vaan ajellaan ympäri kaupunkia ilmaiseksi tavistaksolla. V*tut, minä maksan joka ikisestä matkasta, siis niistä 9:stä sekä lisäksi työmatkoista. Tämä on sitä ”palvelua”. Sitä, jonka joku kuvittelee olevan ilmaista ja valtion / kaupungin järjestämää. Argh! Liekö tämäkin asia taas vaikuttanut, mutta yöunet ovat jääneet 2.5 h. Kohta kilahtaa joku muukin kuin ovikello. Perkele, etten paremmin sano. Uneton Malmilla on nyt varsin raivoissaan ja aikoo päivemmällä ottaa yhteyttä muutamallekin taholle selventääkseen tätä(kin) asiaa rautalangasta vääntäen. Ystävälliset sielut voivat sitten lähettää lisäpaaleja sitä lankaa, ei se kuitenkaan tule riittämään.
RAIVOPOSTAUS ERÄÄN ASIAN JOHDOSTA! 07.10.2011 - 02:59
ensiksikin eilen oli oikein mukava postipäivä! Mitä siitä, että satoi ties-mitä vaakasuoraan ja kastuin kassinpohjaa myöten taksoa odotellessa. Kävin siis noutamassa ja viemässä postia. Ja siitä noudetusta ensiksikin isot kiitokset ainakin yhdelle (satunnaiselle?) lukijalle *wirn*! Muillekin, jotka näihin kinkereihin ovat osallistuneet. Oikein mukavaa. Lisäksi sain neljä upouutta opusta, mielettömän mukavaa! En vaan ole ehtinyt ja jaksanut kunnolla lukea, en kirjoittaa. Lunssa ja etova olo veivät ainakin parisen viikkoa, ylikin, naisen alikuntoon. Nyt yritän tormistua ja saada nuokin asiat kohdallensa. Itse asiassa vängersin jo yhden (1) tekstin editeerattavaan muotoon... Sitten, minä sain ne ostamani talvikenkulit, Briteistä, iiPeistä siis. Uudet mokomat kehtasin vielä ostaa. Maksoivat kuulkaas melkein 31 juuroa kirjattuna postilähetyksenä vielä, kaikkinensa posteineen päivineen. Kyllä minä tuhluutan taas urakalla. Kokeilin heti kammottavassa kunnossa oleviin koipiini – voi autuus ja ihanuus miten pehmoiset sisältä, miten lämpöiset ja mukavat jalassa, vaikka näyttävätkin varmasti jonkun mielestä tosi oudoilta. V*tut minä siitä, kunhan ne sopivat Minun koipiini ja niinhän ne tekevät. *pus-pus*
Polkan uusrahvaanomaiset kenkulit livenä ovat siis tämmöiset! Ja kun olin purkanut muutkin paketit (kirjoja vähän lisää muilta tahoilta, vanhempia semmoisia, pari muuta juttua), oli vielä pari lehdykäistä ammattiasioista sekä yksi kirje. Ne minä unohdin pöydälle, kun tohkeissani tavaramäärästä vain mussutin saladoa ja lueskelin jo yhtä opusta alkuun. Jep, jep-jep: Welhottaren osa-aikainen työkyvyttömyyseläkehakemus meni osittain läpi! Osittain tässä tarkoittaa sitä, että maksavatten sen kuntoutustukena vuoden ajan siitä lähtien kun ilmoitan. Eli tässä on se n. 10 kk:n reagoimisaika, että voi sopia työnantajan kanssa yms. Joo, ihan kiva. Tämä vaan tietää nyt hemmetinmoista laskeskelua, koska tuossa on tuloraja, mitä ei saa ylittää. Pitää selvittää, paljonko täytyy olla töissä ja mikä tulee olemaan verotus jne. Miten tämän saa sumplittua kaikkein edullisimmin sekä rahallisesti että lomien kannalta jne. Miten käy työtaksoreissujen, entäs muitten asioiden? Tulipas vähän hommaa huomiselle tai ensi viikolle! Mutta myönnetty on eli alustava päätös ja laskelmat ovat fikkassa. Tuo rajoitus, sen arvasinkin, oli siksi, että ”kaikkia jatkohoitomahdollisuuksia ei mahdollisesti ole vielä käytetty tms.”. Eli tarkoittanee leikkausarviota, kuntoutusta *paskat!* sun muuta härpäkettä. Mutta vuosi on vuosi on vuosi :D Lisäksi työkaverikin ilmaantui töihin pitkältä sairikselta, ihan kiva! Se ainoa ihminen, jonka kanssa evästelen ja vaihdan jopa sanan, yltiöpäissäni ehkä parikin. Toisaalta, hänelle kuului myös ikäviä asioita... että nyt peukutan hänelle! Päivän slogan: ”Ihmeellistä”, sanoi Polka hämmästyneenä. ”Tuota osakuntoutushaluttomuuseläkeöitymystukea ei ollut tällä tilillä aikaisemmin.Tässä on varmasti jotakin vinossa. Tai sitten tämä on kokonaan väärä tili. Tai minä olen ehkä väärä Polka, mutta sitä en oikein uskoisi. Onhan sekin kyllä mahdollista.” Päivän biisi: Feel Like I’m Fixing To Die ja NYT nupit kaakkoon!!! Luettua: Lidia Ginzburg – Leningradin piirityksen päiväkirja. Ehdottoman suositeltava opus, pidin kovasti! Tämä ei mässäile kaikella kauheudella, mitä tapahtui vaan kertoo hieman ulkopuolisen oloisesti, jopa objektiivisesti raportoiden normaalista elämästä epänormaalissa tilanteessa, jolloin epänormaali muuttui normaaliksi! Vähänkään asiasta kiinnostuneelle ehdotonta luettavaa, suositan lämpimästi... Karl Ove Knausgård – Taisteluni, Ensimmäinen kirja. Onko tämä elämäkertaromaani? Jotenkin, ihan pikkuisen, vaikuttaisi siltä. Kirjailija muistelee lapsuuttaan, nuoruuttaan ja varsinkin isäsuhdettaan. Samalla käydään läpi isän kuolemaa, hautajaisjärjestelyjä ja muuta, tähän linkittyen oikeastaan koko siihenastista elämää. Minä pidin tästäkin muuten kovasti paljon, perhehelvetin kuvausta tavallansa tämäkin, yksityiskohtaisia muistoja jne. Tahtoo lisää tätä, heti!... Virpi Hämeen-Anttila – Railo, no ihan pikkuisen on leidi petrannut sitten viimeisten eli tämä menee jo viihteenä ihan reissullakin ;) Ei niin kammoittava kuin aikaisemmat, siis niin, tuota... mutta en minä tätä hyllyyn ottaisi! Karin Brunk Holmqvist – Pieni potenssipuoti. Jössus, mistä näitä idiootti-svedukirjoja oikein suomennetaan? Tämä on aika karmea otos taas ns. hjuumorista eikä yhtään naurattanut, linksusta lisää, tämä ei jaksa. Tunput käteen! Jarno Mällinen – Kieroonkasvukertomus, Tommi ja tämän erilainen nuoruus; taide-elokuvat, keskustelua ruokapöydässä, isänä tehtaan johtaja. Kyllä kai sitä tulee pojastakin omituinen... Ei nyt mitään ihmeellistä sanottavaa tästä opuksesta, kyllä tämän lukee, mutta ei ehkä kahta kertaa. John Ajvide Lindqvist – Kultatukka, tähtönen. Jestas, että tämä kaveri osaa tarinoida, outoja tarinoita oudoista ja niin tavallisistakin asioista! Tyttö, joka löydetään metsästä. Toinen tyttö, joka on yksinäinen ja vähän outokin. Kun he tapaavat, syntyy jotakin todella erikoista. Hieno tarina, tykkäsin taas täpöllä ja suositan – suositan muuten ihan kaikkia tekijän romaaneja! Jarkko Tontti – Sali. Ketkä käyvät kuntosalilla ja miksi? Tässä mm. virkamies, kansanedustajan avustaja, eläkeläinen, joka seuraa muita jne. Tuota, parempi kuin odotin, on tässä jotakin vinkeää tirkistelyn makua. Suljettu ympäristö, ketkä ovat milläkin tavalla suhteissa toisiinsa ja miksi he törmäävät muuallakin? Ei nyt paha, kertalukemisen arvoinen ehkä. Ja näiden lisäksi muutamakin opus, jotka myöhemmin siellä toisaalla. Nyt tämä lähtee laatimaan kauppalistaa, kaikki on TAAS loppu, prleen karvamölli >o< Ja aamukaffettakin tarvitaan, liebuskaa ja benjamiinoja kera pirkeän ainesosan(kin). Muahahaah taas teille, Varaston älyköt, jotka jaksoitte lukea tänne asti; täpätkää tassunjälkenne laatikkoon, jos uskallatte *usuttaa*!!!
POLKA; HÄN, JOKA ON KIIREINEN JA KIPEINEN AINA PERJANTAISIN! PS: Olipas muuten synkkä ja myrskyinen yö, huh! Parvekelasit melkein romahtivat niskaan ja lipputanko huojui kuni Polka joskus muinoin ;/ 24.07.2011 - 09:20
En halua puuttua Norjan tapahtumiin enää sen kummemmin (kaikkihan te olette niistä jo lukeneet), mutta tässä linksu, joka kannattaa tsekata... Siis kaveri oli yltiöisänmaallinen, äärimmäisen uskonnollinen jne. Ja tällaista jälkeä siitä sitten tuli. Lisäksi vielä suunnitelmallinen, jos on miettinyt tekoaan 2009 alkaen. Voi helevetti, sanon minä. Norjan lain mukaan tuomio olisi 21 v. Perkele – 90 x 21 v. olisi ehkä riittävä! Ei muuta, katson oman pihan suruliputusta ja minua vituttaa ja pelottaa tuommoiset ihmiset. Lisäksi tässä on vitutusta ihan omiinkin tarpeisiin. Huomenna pitäisi Varastolle ja koivet vaan elävät omaa elämäänsä, varsinkin vasen. No, yhdet kengät sentään mahtuvat hätinään jalkaan (no Crocsit tietty!!!). Muuten pitäisi lähteä sukkasilteen liikkeelle. Ei ehkä olisi huono vaihtoehto sekään. Odotan kammolla sitä sotkua pöydällä, sotkua Upon kuulusteluissa sekä sotkua lekurin vastaanotolla. Sillä selvää lienee tietenkin se, että org... siis ortopedi ei taatusti ole ehtinyt tutustua potilasasiakirjoihin tms. Argh! Taksotkin on tellittävä ja ensi viikosta onkin tulossa taas varsin omituinen palapeli. Voi hyvä MPK, selviä kerrankin siitä asianmukaisesti. Tänään pitäisi myös etsiä jotakin työvaatteeksi kelpaavaa – olen viihtynyt kotona vain pitkä T-paidan loihkana päälläni, kun on ollut niin kuuma. Ehkä kuitenkin pitäisi etsiä siis jotakin muuta – sellaista ainakin, ettei pärshe suoraan näy! Sitähän ei kestäisi enää kukaan. Onneksi tänään on ainakin himppasen viileämpi. Yöllä oli omituinen keli, välillä outoja lämpöhikiaaltoja ja sitten pieniä sadekuuroja. Sitten aamuyöstä jo viileni sen verran, että sain jopa nukuttua jokusen tunnin *hyvä minä*. Että jotakin pitäisi tänäänkin saada aikaiseksi, eilinen meni ihan ketuillensa. Belga toki kävi, oli fillarilla liikkeellä ja aivan hikipoikki, vaikka onkin hyvässä kunnossa. Tein ison satsin wokkia, joka kyllä maistui molemmille – itse asiassa se oli varsin herkkua. Jälkkäriksi piirakkaa ja jädelöä, njam. Tänään syön varmaan jämät wokista ja teen jotakin evästä huomiseksi. Taatusti muuten haisukasta evästä, että kaikki huomaavat minun palanneen kustannuspaikalle! Jotakin kalapitoista siis.... ja kylkeen vaikka keitetty egu, joka kuorittaessa haisee aina pahalle :D *ilkeitä ajatuksia* Eli minä en ole kunnostautunut taaskaan missään. Lukemisetkin on luettu eli mitään uutta ei ole enää framilla. Nyt pitäisi jo aloittaa kirjoittamiset(kin). Miten tämä onkin nyt näin hankaavaa, tämä ihmettelee. Tosin käsiäkin puuduttaa aika inhottavasti tämä kirjoittaminen, joten voisi laittaa sen vaikka yhdeksi syyksi. Epäkivaa tämäkin. Ja nyt puutuvat jalat, vaikka istun ihan kunnolla tällä tuolilla. Tauon paikka siis. No nyt on tauotettukin eikä mitään uutta kommenteerattavaakaan tai kerrottavaa ole! Ahi nousee melkoisiin lukemiin jo näin aamusta – palataan asiaan siis seuraavassa päivityksessä...
POLKA, JOKA ON HARVINAISEN KETTUUNTUNUT!
13.07.2011 - 05:58
Vain tilannepäivitys ja Todellinen Herkkubiisi ;D Eli tässä ollaan sairasteltu (ylläri?). Vedetty vinkkua ja tuottehia. Kissaa ketutti niin, että se ehti kusta koko sängyn.......argh. Ja pari mattoa. Ja vähän muutakin. Viimeiset päivät olen siis pyykännyt, imureerannut ja luutunnut. Hmph. Lisää toiste, paremmalla ajalla. Nyt ei näe mitään, kun yöt ovat menneet taas parin tunnin unilla. Että silleen: Oikeuden jumalatar (san. S. Albert Kivinen, sävel ”Mannakorven mailla”)
POLKA, JOLLA ON AINA JOKIN TAUTI :o 01.05.2011 - 07:18
ilmeisesti Nököttimen kännikällä, kaikesta päätellen. Että semmoista ajankohtaista tällä kertaa. Työkansan Juhlaa vietin eilen siivoten huushollia pölystä ja kuonasta. Tänään pitäisi etsiä pari paperia, joiden tiedän elävän kanssani samassa residenssissä, mutta joita ei vaan löydy *mrrrr*. Lisäksi pitäisi valmistautua Varastopäiviin, omisarviksen istuntoon (...ehkä...) ja muuhun vekkuliin. Siis mikäli nimeni vielä on työhuoneen ovessa :O Muutoin ei edelleenkään ihmeellistä. Nuo kylkiluut (tai –luu) on jo mennyt niin monta kertaa, että se luutuu kohtuullisen helposti, vaikka särkeekin aivan prleesti. Jotain hyvää sentään. Juu, parannuskeinoa ei ole ja lääkityskään ei juuri auta. Joten kärsitään taas ihan vähäsen lisää. Lisäksi haluan heti ilmota, että huushollissa ei ole knakkeja eikä perunasaladoa! EI! Eilen söimme paistettua lohta, savukalaa, tsatsikia sun muuta vihanneshärpäkettä. Njam oli. Tänään vuorossa kalapullat ja muussi soossin kanssa ,D Hyvää siitäkin kuulkaas tulee! Ja tietysti lisää vihanneshärpäkettä ja samaa myös huomiseksi evääksi. Iloja on tuottanut lähinnä kirjojen runsas tipahtelu postiluukusta sekä punaiset sandaalit! ;D Varaudun kesään, nääs. Tod.näk. siitä on siis tulossa lyhyt ja vähäluminen, koska minä jo varustaudun kevyemmillä vetimillä. Hmph. Lisäksi sain kivan kutsun juhliin, joihin jopa voisi osallistua! Lisää ehkä myöhemmin – yhteistyökumppani tarjoaa, esittelee ja tarjoaa... siis myös hyvää seuraa. No, ans kattoo, jaksaako sitä lähteä. Siitähän se on kyse, ei mistään muusta. Ja kaverin tarvitsen myös mukaan, nih kerta. Toivonkin kaikille jaloja Wappujuomia nauttineille erittäin krapulapitoista päivää – senkin amatöörit! Me ammattilaiset kun olemme aina ns. pakkojuhlina selvinpäin ;D Ja epäperinteisenä päivän biisinä tällä kertaa: Feel I’m Fixing To Die Lähden riipimään lisämömelöitä sekä keittelemään kaffetta! Juokaa vinaa, pitäkää kivaa....
POLKA – TUO RAITIS LOTTA, IHAN TOTTA... 14.03.2011 - 03:04
Melkein jo alkoi eilen tuntua, no, ei hyvältä, mutta vähän paremmalta. Kas, pitää taas lähteä ropottamaan Varastolle ja saamaan itsensä vielä kipeämmäksi. En ala, en kohta enää jaksa. Oikeasti. Eilenkin tapahtui yllättävä romahdus. Olin jo saanut jotenkuten pyykit viikattua ja matot pyörimään. Imureerattuakin ja osan pölyistä pyyhittyä. Sitten iski täysi väsy, aivan infernaalinen väsy. Ei mitään jaksuja jäljellä. Pakko mennä pitkällensä. Särkyä, kipua, ei jaksuja – ei mitään. Meni puoli tuntia siinä horrostellessa. Pakotin itseni nousemaan ja tekemään, mitä naisen on tehtävä eli loput päivän hommat. Mitäänhän ei tapahdu, jos ei itse tee. Ei hyvä. Ei. En ole vieläkään jaksanut alkaa laatia mitään listoja omisarvikselle. Pitänee tänään paneutua asiaan oikein kunnolla. Aika on huomenna klo 8.30 ja silloin alkaa aamumömelöiden vaikutus jo laantua, olen ärhäkämpi, särkevämpi ja harvinaisen paljon veemäisempi ihminen kuin töihin tullessa tai lounasaikaan. Hmph. Taas mietin sitäkin, miten helposti kuullaan vain ensimmäiden diagnoosi eikä mitään muuta. Vrt. tarjonta 1.5 päivän sairaslomasta *muhahahah*. Melkein itkua tuli eilenkin jo väännettyä, asiasta jo etukäteen siis. Kun tietää jo, mitä on tod.näk. tulossa. Ei ainakaan mitään rakentavaa, luulen. Toivon toki, mutta olen heittänyt kaikki toiveet paremmasta kaivoon jo aikoja sitten. Miten selittää esim. lekurille – niin ja oikeastaan teillekin – miksi minun on pidettävä kiinni aikatauluista ja kauppapäivistä jne. Kuulkaas ihan sen takia, että jos teen jotakin ylimääräistä viikolla, seuraava päivä on garmiwa. Särkee ja jäytää aivan tuhottomasti. Siksi siis kaikki toiminta on keskitetty perjantaille. Toki postissa tms. voi poiketa muinakin päivinä eli jos se on vain jokin yksi asia, joka pitää noutaa. Mutta jössus, jos pitäisi johonkin mennä. Ei, ei onnistu. Jopa roskiskeikka pitää suunnitella eli minä aamuna sen pystyy vielä viemään niin, että pysyy koipiensa päällä... Ei kannattaisi naureskella, tämä ei nimittäin ole minusta yhtään kivaa! Kellon mukaan elän sitten päivät; mömelöt tiettyyn aikaan, ruoka tiettyyn aikaan jne. Kaikki kipusärkyjuilimisten mukaan – siksi myös herään niin aikaisin eli silloin, kun muut vasta menevät usein nukkumaan. Prle. Kaikki hemmetin säryt sun muut aiheuttavat myös sen, että spontaanisti ei voi lähteä mihinkään. Kaikki pitää suunnitella etukäteen. Kaverin luokse ei voi lähteä kaffelle, jollei satu olemaan esim. lomaviikolla tms. Edes keikkaa ViiVoaniin on turha kuvitella muuksi päiväksi kuin maanantaiksi, silloin on vielä sen verran tehoa jäljellä, että ehkä jaksaa käydä siellä ja hallissa sekä odotella taksoja ja katsella kimppakyydissä vekkuleita Helsingin salaisia kohteita. Ähh, mitäs minä valitan, kun takso palvelee. Paitsi että nyt taas ei. Eilen tein viikon taksotilaukset, vain tämän aamun varaus vahvistettiin :o Eli taas niillä on jotakin häikkää järjestelmässä, mutta eivät kertoneet. Ilmoittivat vain vahvistavansa loput matkat joskus myöhemmin. Olisi ihan kiva tietysti tietää, että pääsee joka päivä töihin ja töistä pois sekä tänään hakemaan postista pari kirjaa ja perjantaina kirjastoon ja kaupoille. Mutta kun mitään ei näköjään voida taaskaan tehdä. Prle, on tämä kaikki taas yhtä vastusta, sanon minä. En minä sitten eilen jaksanut enää niitä kahta juttua, mitkä piti. Ehkä myöhemmin. Ei vaan jaksa, ei pysty, ei kykene. Enkä minä jaksa tätäkään valitusta taas enempää, koska tästä ei ole mitään hyötyä. Menkää pois, niin menen minäkin. Muistakaa tekin kaffet ja mömelöt, niistä se päivä lähtee käyntiin. Unohtakaa vaikka tuoremehu (se akkuhappo!) tällä kertaa....
KÄRTTY-POLKA JA MAANANTAIN TYÖPINOT – EI HYVÄ YHDISTELMÄ! 21.02.2011 - 02:02
No just, vaihteeksi ERI tavalla kipeä Welhotar lähdössä töihin. Suunnitelmia säkki täynnä (jos työpaikkaa vielä löytyy) *köh*. Oli siis ankea osa lomaa ja tämä ketuttaa edelleen. Mutta tapahtui pari kivaakin asiaa ja sehän on aina mukavaa :D En tod. jaksa nyt toivotella kuin jospa peukuttaisitte vaihteeksi minua!!!!
WELHOTAR – AINA OMIA AJATUKSIA PÄÄSSÄNSÄ...... 18.01.2011 - 03:08
Haaste tuli siis Reineltä, täältä! Seitsemän tunnustuksen haaste. Minähän täällä olen tunnustellut *hihihiiiiiih* kaikenlaista jo, ainakin omasta mielestäni. Mietinkin, olenko kertonut ihan, ihan kaiken... 3. Olen välillä liian kriittinen (ja itsekriittinen). Pitääkö selittää, vai saako vaan pissata. 4. Pelkään lentämistä isoilla koneilla, lennän vain pienessä sievässä. Pienkoneessa ei pelota yhtään. Todennäköisyys pienkoneen tipahtamiseen on kai aikalailla suurempi, mutta kuka sitä nyt todennäköisyyksiä laskee! Eli – jos pitää lentää, mitä tahansa alkomahoolia ja kohtuurunsaasti vielä. Muuten tämä ei lähde mukaan... 5. Olen vähän turhankin kiltti, vaikka täällä tietysti muuta uskottelen kovasti. Oikeasti, siis muita kohtaan, olen kiltti (no tuota, onhan sitä i h a n pieniä poikkeuksia!). Tunnollinenkin, säntillinen, siis niuhottaja -> kts. seuraava. 6. Olen joissain asioissa hirmuisen pikkutarkka (ei syömäkelpoista ruokaa roskiin!), joskus taas millään ei ole mitään väliä (viina on aina hintansa väärti!). Tämä yltää myös päivien aikataulutukseen ja muihin i t s e suunnittelemiini asioihin. Jos ne eivät menekään niin kuin minä olen suunnitellut, ei kyllä hyvä heilu... 7. Minun on hyvin vaikea muuttaa mielipiteitäni tietyistä asioista. Saahan sitä aina yrittää, mutta... Kävisivätkö nämä tunnustuksiksi? Mitään raflaavaamapaa en oikein keksi tai sitten se olisi jo niin raflaavaa, että joku voisi jo soittaa ovikelloa ,D No niin, näin kätevästi hoitui siis päivityskin tässä. Ehheheh, lisää Varasto- ym. juoruja huomenna.
POLKA – TUNNUSTAN MYÖS ELÄHTÄNEENI! 24.11.2010 - 03:03
Taksohärrä, älä pidä siis kiirettä! Siellä ompi taas nököttänyt. Saas nähdä, tuleeko täksikin talveksi samanmoiset riippakinokset parvekkeille kuin viime vuonna. Harmi, kun en silloin ottanut kuvia – oli kuin lumilinnoja. Koristeellista, mutta ulos ei oikein enää nähnyt J Taksoista vielä sen verran, että se on taas alkanut. Myöhässä aamuisin, myöhässä iltapäivisin. En tiedä, milloin olisi sitten sopiva aika mennä odottelemaan. Juuri sovittuna aikana (ja odottaa n. 20 min), vähän etukäteen (eräs takso tulee aina vähintään 10 min etuajassa) vai vähän myöhässä (jolloin takso kuittaa jullikan)? On tämä semmoista, en valita. Kunhan mietin ja ihmettelen, miten yksinkertaista asiaa ei vaan saada vieläkään toimimaan! Sitten onkin todella ilo lopulta päästä ropottamaan. Varastolla on näemmä säädetty lämpöjä niin, että siellä melkein jo tarkenee. Viima viiltää enää vain nilkoissa, muuten on kohtuullisen siedettävää. Tässä vaiheessa on muuten nyt mainoskatko: BAMBUSUKAT, sanon minä! Ne pelastavat koipiseni – ne ovat ihanat! Alle ohuet puuvilla-bambu-sekoitetta olevat nilkkasukat. Niiden päälle Anittan kutomat ohuehkot bambusukat ja hyvin pyyhkii! Ei ole kylmä, koipiset ovat lämpimät, mutta eivät liian lämpimät tai hiostavat. Loistavat – kiitän vielä kerran ja suositan jokaiselle. Ehdoton, lämmin, ihana hankinta (tai idea tehdä itse). Ja kotona sitten vaatteiden vaihdon jälkeen jalkaan kotiplaattialle sopivammat Pirjon tekemät puuvillasukat tai Ä:n tossukat, avot, hyvin menee! Tämä on kovasti iloisa näistä kaikista. Edes koivilla on hyvä olla – mitä nyt särkee, juilii sekä riipoo, mutta se on kokonaan toinen juttu. Niin, siis hyvä, että Varastolla on lämmintä. Se nyt vielä puuttuisi, että nakit jäässä takoisi näppistä. Takomista nimittäin riittää eli töitä on, ihan tarpeeksi, ziitosta vaan. Ei tule ongelmia, miten taukoja pitää. Mitä taukoja? Työkaveri oli myös käärmeissään ja ilmoitti kylmän rauhallisesti istuvansa tupakkahuoneessa pitkät tauot. Hän on toisella osastolla ja siellä hänen kollegansa hoitelee omia hommiaan työajalla ja jättää ns. oikeat hommat muille. Että näin meillä, aina löytyy lusmuilijoita... Ei, en minä. Oikeasti, teen minkä työajan puitteissa pystyn ja ehdin. Jäi sinne aamuksi vähän tekemistä. On niiiin mukava aloittaa tekemällä jotakin kansakunnan kannalta arvokasta ja tärkeää *kröh, yskii*. Edelleenkään kukaan ei ole ääneen kommentoinut riepua, jota hameeksikin kutsun. Hupittavaa minusta! Se on lämmin, erilainen, hauskanen jne. Mutta kun eivät ymmärrä hyvän päälle. Siis sehän nimenomaan lämmittää esim. persaumusta oikein mukavasti. Toisaalta, miksi sen pitäisi lämmittää jotain, millä ei ole mitään tekoa? Muuta kuin istuminen, tarkoitan. Jep, jep-jep. Josta tulikin mieleen, että kovasti ihmettelivät, miksi en osallistu p-j-juhliin. Ilmoitin syyksi kuljetusongelmat sekä muut hankaavuudet. Hyväksyivät ilmeisesti, koska mitään kummempaa ei asiasta sitten enää udeltu. Minua ei vaan oikeasti huvita. Ei muuten huvita n. 50 %:a muistakaan, joten en ole ainut. Odotan mieluummin noitien omaa snadiyulea lähitulevaisuudessa – minä ja pari toveritarta päätimme evästää, juoda ja nauttia elämästä kälätellen joutavia, nyyttärien merkeissä ikäänkuin. Kulissina toimivat siis yule, tuparit ja muuten vaan yhteinen tapaaminen. Ehkä lisärapoa, mikäli kaikki sujuu ;D Vinski on pitänyt torpan puhtaana, vaikka onkin ihmetellyt järjestelyjä. Kun tulen kotiin, katti säntää jo valmiiksi baseen. Oli sitten tehnyt jotakin tahi ei, oikein tai väärin. Olen kiitellyt kauniisti suorituksista ja jopa vähän lahjonutkin parilla fisun murenella. Jospa se tästä – ja taas pelkään, että vastassa on katastrof. Toivon kuitenkin, että tilanne rauhoittuisi ja kissillekin menisi tuonne herneaivoihin ihan vaan pari asiaa –> asiointi vain laatikoissa, molemmat asioinnit eikä mitään merkantaa muualle. Se riittäisi minulle oikein hyvin. Enhän minä paljoa pyydä, enhän? Jahas, postista tuli lappu, että olisi noudettavaa. Joko se on iiPeistä ostamani tuote tai sitten kirjapaketti. Sillä ei kuitenkaan ole kiirusta, koska muutakin on tulossa. Noudan varmaan vasta torjantaina. Perstai menee taas asiointipuolelle eli kirjasto-kauppa- ym. asiat. *huokaus* Miten minä taas jaksan, kun nyt jo ottaa jopa aamuisin niin hemmetin koville? Pakko vaan yrittää, nih kerta. Silmissä on jotakin vikaa, taas. Vuotavat vettä, kirvelevät ja kutisevat. Vasen silmä enemmän. Johtuu joko tuulesta ja pakkasesta sekä kuivista silmistä tai sitten on vekkuli silmätulehdus tuloillansa. En tykkää ajatuksesta yhtään. Haittaa sekä kirjoittamista että lukemista ja molemmat ovat meikäläiselle elinehtoja. Tästäkin rapoa heti, jos tilanne muuttuu pahempaan, hrrrh. Kuten huomaatte jälleen, minulla ei ole mitään kerrottavaa. Eikö se olekin hyvä? Yleensä tapahtumaköyhyys tarkoittaa sitä, että ns. elämä valuu tasaisesti eteenpäin. En minä mitään ihmeitä kaipaa. Joskus olisi toki kiva tavata ihan ihmisiäkin livenä, mutta ehkä sitten ensi viikolla! Tarkoitan siis muitakin kuin työkavereita... Jonkun miespuolisen ihmisen tapaamisesta en edes näe unta (Hörhö ei kuulu tähän alalajiin!). Vältän tarkoituksellisesti tänään kommentoimasta Korea-tilannetta, eräitä onnettomuuksia (mukana invatakso!) sekä muita useiden lokittamia uutisia. Katsokaas, jos minä oikeasti alkaisin niistä kirjoittaa, siinä menisi jokunen tunti sekä paljon tupakkaa ja kaffetta! Tulos olisi myös varmasti yllätys jopa teille... Ei kun kaffetta pörisemään, 100 %:sta ruisleipää paahtimeen (Serkuista tietty) ja mömelöt Näyttelyapteekista kekoon – aamupala on valmis. Sitten vielä vitamiinojuomat ja tupakat sekä suunnittelemaan vaate- ja taksostrategiaa.
OLKAAS VAROVAISIA SIELLÄ ULKONA – ON SITÄ LUNTA NIMITTÄIN! 10.05.2010 - 01:56
Hyvää huomenta toverit – kohta jaetaan kiväärit! Vallankumous tapahtuu keskipäivällä, mikäli aurinko ei paista / paistaa =I Sen verran kehtuuttaa tämän maan meininki ja omatkin keskikokoista suuremmat ongelmat. Nih kerta! Hörhön kanssa tuossa narautettiin vähän hapanta juomaa – ei, ei paljon ja laitettiin vähän kukkia kasvamaan parvekkeelle. Just, jäljet jäivät minun hoidettavakseni. On tullut nukuttua kehnosti, joten siivoilin eilen klo 2.30 – 12.00 välisen ajan, huippua! Tosin sain pitkästä aikaa toisten tekemää ruokaa: Hörhö kunnostautui laittamalla ihan hitsin hyvää muonaa, tosin kanaa ja vähämausteista, mutta silti. Miehestä paljastuu aina uusia outoja piirteitä ,D Tosin saimme ihan kunnon riidankin aikaiseksi. Ja sitten tavan mukaan sain jonkun hemmetin kurkkupöpön ja allegrialääkkeetkin ovat loppu. Reseptiäkään ei löydy, pirulauta. Tänään on siis kirjasto- ja apoteekkikeikka. Kissalle muonaa ja puruja!!! Hitsi, pysty kunnolla nielemään *jäks*. Ja kaiken kukkuraksi kännikkä sanoi sopimuksen irti. En tiedä, missä vika. Voipi olla vain akku loppu (tämä wanha malli ei näytä virtapalkkeja) ja uusi ei inahdakaan latauksen jälkeen, kelelauta! Se on asiaa sitten tuonne liikkeeseenkin, toki ensin pitää kysäistä, onko jommassakummassa joku pikkuvika.... Että semmoista kivaa lomaa, grauh! Konekin häiriköi omiaan, urgh! Tällä viikolla Belgalla onkin jo vapaata ja Kesälipasto alkaa. Hän onkin *köh* melkein vapaaehtoinen tulemaan laittamaan residenssiä kevätkuntoon: parveke, matot, soffa, verhot. Korvaukseksi lupasin ehtoisan lounaan sekä kevyen kenttästipendin, kun kesätöitäkään ei ole. Nyt vain pitäisi tavoittaa ikkunanpesijä uudestaan, kerran jo sovin tästä viikosta – mitään EI ole kuulunut *huokaus*. Miehiin ei siis todellakaan voi luottaa, MOT. Mutta jos jotakin hauskaa odotatte, Pölhö-Polka tuhluutti ja osti itselleen kahdet käsintehdyt kengät. Alla kuva, ostospaikka täältä. Kaksi paria Englannista postitettuna oli yhteensä alle 40 juuroa, hei, ajatelkaa! Ainoa ongelma on toimitusaika, eli varastossa ei aina ole kokoja ja värejä, joten kuukauden voipi varata tilaukseen. Mutta ihanat jalassa *pus*, kipeekoipi tykkää!!! Ai niin, näitä on myös Enklannin iPeissä,D Sitten tein toisenkin ostoksen eli kivan kesäpaidan Saksan iPeistä, hinta 4 juuroa, postikulut 3.50 – paita on siis uusi. Ei paha, sanoisin, eikä mikään kertakäyttövaate (brassaillaan kerrankin, se on merkkituote!). Ai niin ja stifloista vielä, että miksi ne ovat siniset? Aito Polgara käyttää lähes pelkästään sinistä (ja minäkin usein kesällä). Sitäpaitsi kissikenkiä pitää säästää.... arvatkaas onko jo tullut huomiota =D Aika moni on pysäyttänyt ja kysynyt, mistä niitä saa – Suomesta ei mistään punaisena!
Ja nyt valmistautumaan reishulle....
Heips, mä annan tolle möhkölle nyt ton kuvatilan kert se on vähä kipeeki. Maannu vaa pari päivää eikä saa ääntä kurkustaa, aivastelee ja semmost. Pelottaa, ett se tarttuu. Oha semmost kissilunssaaki ja vaiks mitä. Tai sitt se on allergiainen mulle *käks*. No mut joo, mull o menny tosi hianost. Ku oli toss aurinkooki ja kaikkee nii ni pääs lopultaki tarpeeksee ulos. Ja se Miäs teki heekkusafkaa, kävi mullekki ku ei ollu liikaa niit haisupurveleit. Ja sitt möhkö duunas fisusafkaa yks päivä, mä pummin tiätty ison biitin. Nii ett ihan semmost. Ja sitt mulle ihan varpist kylvettii kukkeleit tonne partsill >o< Hjuu, kissinpäivät, sano. Mutt ei täss sen enempää jorinaa, mä meen nyt goisiin... Päivän slogan: Ihminen on elämän suurin vihollinen! Päivän biisi: The Bear Luettua: Stephen Ghbosky – Elämäni seinäruusuna, hieman omituinen, älykäs kaveri purkaa tuntojaan kirjeisiin, vaikeita asioita aikuistumisesta jne. Ihan kelpoisa opus. Pia Ingström – Äitiä ikävä, kelpoisa elämäkerta tämä, suositan elämäkerroista pitäville! Nimi voipi vähän harhauttaa...Zac Crain – Karjapaimen helvetistä, Dimebag Darrel Abbotin elämä ja kuolema. Tuota, vähän oudompaa musaa meikäläiselle. Elämänkertanakin vähän kepoisa, vain rock-friikeille ,D Audrey Niffenegger – Hänen varjonsa tarina(Aikamatkustajan vaimon kirjoittaja!). Tästä Welhotar piti, vähän osin pitkäveteinen, mutta kun alkaa kulkea, kulkee kuni junan vessa. Suositan! Jukka Niskanen – Vihan kääntöpiiri. Jake Klein taas puuhastaa. Jotenkin en saa makua näihin, joku varmasti pitää kovastikin. Luin, mutta...Sirkka Salo – Täysi syli maailmalle. Todenmakuista kerrontaa 14-lapsisen perheen arjesta, mutta. Taas jutun pilaavat pahat kirotusvihreät eli oikoluku on tekemättä kokonansa ja vähän jeesusteluakin mukana. Ei meikäläiselle, sorry vaan. Tuija Lehtinen – Rebekka Tähtityttö. Muori taas nuorisokirjojen kimpussa. Tuota, eipäs ole Lehtisen parasta antia tämä. Liekö välityö vai jotakin. Ei toimi, ei. Parempiakin olen häneltä lukenut ja aika paljon. Ei nyt paha, mutta pliisu. Ja lisälistaa jatkossa, tuli luettua oikein urakalla =I
TÄÄ LÄHTIS LOMALLA IHAN MALMILLE KIRJASTOON =b 01.05.2010 - 09:26
Viiva... ei kun siis viinatonta Wappua vaan *ehheheeheeh*. Ihan piruuttaan siis. Welhotar & Co antaa amatöörien juhlia, ammattilaiset iskevät sitten myöhemmin. Tod.näk. heti ensi viikolla eikä tietenkään viikonloppuna eikä illalla. Vaan Malmilla jo anivarhain aamulla, niin että Oklan rautaovi on noussut vasta 40 cm, kun jo hätäisimmät luikahtavat alta myymälään. Näin minä sen näen ;D
Eli olipa päivä eilen, varsinainen pashapäivä eli kaikki meni vähäsen ketuillensa. Ensiksikin se armas emalisormukseni *pus* hävisi nyt lopullisesti – onhan se ehtinyt pudotakin jo kymmeniä kertoja vuosien aikana ja aina löytynyt. Nyt ei, tipahti varmaan taksoon ja joku korjasi parempaan talteen, hmph. Harmittaa kovasti! Hampilekuri oli myöhässä ja jouduin odottamaan, siihenhän olen tottunut. Mutta takso piti perua, ei entinyt sentään matka mennä. Sain hienon pienen paikan sekä kehnosti tehdyn kruunun uudelleenhionnan samaan hintaan – ja tosi hyvää työtä! Kiittelin vielä lähtiessäni, oikein pätevä ja mukava tyyppi. Sovin, että oikeasti käyn parin vuoden välein siellä hänen luonaan ja tarkastuksessa toisaalla kerran vuoteen *köh, ristii sormiaan*. Sitten piti tilata pikamatkana takso, onneksi oli molemmat tilaukset vielä käyttämättä. Varastolla ei ollutkaan kiireitä, en olisi juuri ehtinytkään mitään kummoisempaa. Meni ihan mapitus-, kopieeraus-, nippelihommiksi. Hyvä, että nekin tuli tehtyä ennen lomaa. AI NIIN, hei minä olen LOMALLA. Ei kun siis vasta maanantaista alkaen, hjuu.
Ja kyllä, söin reikämunkin ja join puoli lasia ruokalan omatekoista simaa -> sain aikaan sokerihumalan ja munkki asettui kiveksi vatsanpohjalle...örps! Sitten karkasinkin jo pois kotoon, väsyneenä postin kautta, sieltä kirja ja monen mutkan kautta kotiin. Kuski ei osannut ajaa Malmilla vaan sähläsi taas siltojen kanssa, grrr, vaikka sanoikin, että tietää minun asuvan tuossa ja näytti oikeita taloja. Mistä näitä hömelöitä oikein sikiää? Piti ihan neuvoa kaveria, ei viitsinyt laittaa navia päälle. Surkeaa. En toivottanut hauskaa viikonloppua.
Eli eipä kovin hyvin mennyt. Toivottavasti tänään on mukavampaa. Belgarion on tulossa syömään, en vaan vielä tiedä mitä. Apetta on erilaista, ei paljon, mutta laatuja riittää kylmäsavutofusta kotitekoiseen perunasaladoon, kevätrulliin ja Serkkujen kaalipiirakoihin sun muuhun. Ehkä katan kaikki ja napostellaan suoraan siitä, mitä mieli tekee. Kyllä minä lopuista selviän loman aikana oikein hyvin ;D Eilen soittaessani ei Belgakaan ollut mihinkään menossa, koneella kykki ja lueskeli ohessa – kuten The Äiteensäkin, samiksia ollaan. Ihmettelimme yhdessä, miksi pitäisi väkisin olla muka-hauskaa muka-ystävien kanssa? Kun aikansa voi viettää paljon viihdykkäämmin kaffemukin kanssa koneella tai kirjan ääressä. Antaa muiden palella ulkona ja kännätä itselleen kehnoa oloa, just. Pois se meistä!
Vähän varmaan pitäisi suunnitella tekemisiäänkin. Maanantaina on vielä syyhygienisti ja samalla reissulla hoidan muutaman muun asian eli ne kauppakäynnit, jotka on vain harvoin suoritettavia. Ehkä silloin voisi pistäytyä Oklassakin. Tiistaina onkin Hörhön rahapäivä, joten voinen odottaa viimeistään silloin vierasta residenssiini. Eikä ehkä kovin hyväkuntoista sellaista. Tässä on siis pari päivää aikaa tehdä kirjallisia tehtäviä sekä jotakin kämpän kohennukseksi, ehkä. Etusijalle asetan nuo kirjalliset puuhat nyt kuitenkin sekä lukemisen, tottakai. Siivoaminen on turhaa, jos Hörhö on tulossa. Se ihminen on kuin Rapa-Ripa, jäljessä seuraa pöly- ja roskavana, jälkeen jää kaikkea roinaa ja tilpehööriä. Omituista, mutta kummallista! Onkin muuten parasta siivota aina vieraiden lähdettyä – silloinhan se vasta on tarpeen. Sitä ennen voi tehdä ns. kosmettisen pläjäyksen näytön vuoksi tai hämärässä säätää valot pois ja sytytellä kyntteleitä, niin rhomatillista eivätkä paskat näy =I Minä olen vain realisti, inhorealisti.
Ennen – kauan sitten -Vappuna tähän aikaan oltiin jo torilla odottamassa ja valmistelemassa marssia, jakamassa banderolleja, kylttejä ja suorittamassa loppusilausta sekä järjestäytymässä – oi niitä aikoja. Edelliset illat oli maalattu ja nakutettu, huudettu, naurettu, laulettu ja hihkuttu, mukavaa. Nyt ei, ei pysty eikä jaksa! Haluja voisi olla. Harmittaa sekin, olen toki passiivisesti edelleen mukana. Ei se punaväri pesemällä lähde, vaikka kuinka pyykkäisi ja lotraisi!
Ja tässä muistikuvia myöhemmiltä vuosilta, kuva Hesarin sivustoilta....
Ja tässä ote vappupuheesta menneiltä vuosilta: "Yllytän kaikkia, nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia, tarttumaan aseisiin ja murskaamaan väkivalloin tämän yhteiskuntajärjestelmän, jossa ihminen ei enää ole ihminen vaan järjestelmän välikappale. Tarttukaa aseisiin ja saattakaa ne palvelemaan työväenluokkaa kautta maailman. Eläköön vallankumous! Eläköön tovereitten verellä punattu tie, jota me tulemme astumaan ilolla ja kunnioituksella!"
Ja vielä laulamme yhdessä eli Kansainvälinen, kiitos!!!
EI KISSIKENKIÄ - TYÖN PÄIVÄN JUHLAA KAIKILLE!
16.03.2010 - 02:59
On Varastolla kyllä vähän hullua, siis minähän olen vain kolme päivää poissa. Eilen tein töitä niin, että en ehtinyt edes valittaa, voivotella enkä tulla kärttyisäksi. Oli liikaa kiirusta! Ei voi mitään, kaikki on yritettävä saada alta pois tänään. Jos jää, sitten jää. Mutta ehkä tästä jotenkin selviää, vaikka etukäteen jo inhottaa ensi viikon maanantai ja ne pinot! Luulen (tai oikeastaan olen lähes varma), että kukaan ei ole taaskaan välittänyt infota ketään lomastani. Minähän sen itse olen sitten tehnyt, että osaavat varautua. Ja varautuivathan nuo, ziis! Kun pääsen kotoon, vaihdan vaatteet ja kehittelen jotain pientä kivaa syötävää ja korkkaan kivajuoman. Olen sen ansainnut. Saa liittyä seuraan joko fyysisesti tai virtuaalisesti, ihan miten vaan. Saatan minä kännipostauksenkin vääntää, jos oikein olen sillä tuulella. Ehkä kuitenkaan en... Minä nyt vaan odotan tuota typerää kolmen päivän vapaata. Ihan siksi, myönnän, että voisin ottaa vähän kuppia ja nukkua kunnolla silloin kun haluan! Ei ole pahemmin tullut uinuttua kunnolla taas viime aikoina ja se käy hiukka jo hermojenkin päälle. Asiat kun alkavat pyöriä aina keskiyöllä päässä. Lisäksi täytyy jonakin päivänä taas käydä kaupoilla täydentämässä ruokavarastoja ja ehkä hakemassa kukkamultaa. Noihin viitakon kasveihin on pakko vaihtaa mullat joko nyt loman aikana tai viimeistään päästäisenä. Ne näyttävätkin jo hirveiltä, koska edelliskerralla ostamani multa oli väärää plaatua (vahingossa ostettu, en tod. katsonut merkkiä!). Yleensä ostan sitä tavismultaa ja nyt oli kylvömultaa esikasvatukseen eli liian hienojakoista. Arvatkaas, onko se kärsähtäneen näköistä, yöks! Hirveä homma ja apuja tarvitaan. No niin, Belgarion on melkein kokonaan muuttanut. Osa tavaroista siirtyy myöhemmin eli kelien niin salliessa fillari ajetaan uuteen kotoon. Samoin kukat siirtynevät vasta sitten - kaktukset selvinnevät yksinkin vielä vähän aikaa. Osa saattaa tosin joutua minulle joko residenssiin tai Varastolle päivähoitoon. Yhdessä huoneessa kun ei ole hirveästi tilaa edes vihreälle. Ilokseni tutustuin taloyhtiöön netissä ja paljon hyvää löytyi: lainausjärjestelmä kaikenlaisille isommille tavaroille (porakoneet, ompeluskone, pelejä ja lautapelejä, pleikkarikin ;DDD), kierrätyshuone tavaroille myös näytti olevan, kerhohuone, punttisali, lisäksi jätehuoneessa kunnon kierrätyssysteemit ja paljon yhteistoimintaa eli muutakin kuin pihasiivoustalkoita. Kiva - minä ainakin tykkäsin siitä, mitä luin. Ei, en anna osoitetta. Menette kuitenkin viekoittelemaan häntä johonkin *köh*... Mutta minusta hyvältä näytti. Ainoa miinus on tavallaan sijainti eli liikenteen melu on aika garmiwa. No, Belga on tottunut muutenkin nukkumaan tulpat korvissa ,D Vielä puuttuu yhtä ja toista, hankinnat siis jatkuvat hiljallensa. Lisää rapoa ehkä loppuviikosta taas. Juu, en kehtaa ihan joka päivä soitella ja kysellä kuulumisia. Mieli kyllä tekisi, tässä on itsekin vähän niinkuin täpinöissä. Yritän nyt antaa hänen itse hoitaa sen minkä ehtii ja pystyy - palaan sitten asioihin loppupuolella viikkoa. Jos siis maltan ;D Jos nyt Tsadista jotakin myönteistä olisi kerrottava, on se tämä eli kirjastoja ei sitten tod.näk. tullakaan lopettamaan tai sulkemaan. Toivottavasti uutinen siis pitää paikkansa - se nimittäin olisi kaupungin typerin teko sitten terveysasemien sulkemisen ja yhdistämisen, jota myös puuhataan. On tämä yhtä kushelvettiä, sano. Säästöä tulisi paljon helpommin jättämällä esim. tiettyjä kohteita rakentamatta, uusi pääkirjasto esimerkiksi. Ja paljon muuta, urheiluun liittyvää esimerkiksi. Tiedän, tiedän - tästä eivät kaikki pidä. Mutta kirjastot nyt vaan ovat tärkeitä joka tavalla. Ei pelkästään kirjojen takia, muuten myös! Enkä nyt menisi terveyspuoltakaan ajamaan alas. Se vain kasvattaa ihmisten ongelmia a) saada aika b) päästä fyysisesti paikalle c) yleensä toimia täysipainoisesti tässä hemmetin yhteiskunnassa, joka rakentuu sairaanhoidossakin näköjään terveiden varaan! Mutta nyt kaffet, leivät, lääkitys ja tavanomaiset aamupuuhat *huokaus*.
Purrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Mä sainkii eilittäi donarii iltasafkaks tavissafka lisäks, lällislää, hei. Mä ku oon ollu kilti, oikeest siis. Mitä nyt goisin mamin niskas tosa yks yä, ett se ei saanu goisittuu, ku mä kuulemma lämmitin liikaa sitä. Höh, ekaks valittaa, ett on galsa. Ja sitt mä meen oikee nätist sen pään a niskan viakkuu toimiin patterin, nii ni ei sitt ookkaa hyvä. En kans ala. Juu hei, meill tulee vissii tänää se Miäs kylää kans. Se eile oli jotai lupaillu. Ai ett mä tykkään siitki, ku se on ihan aina mun pualell. Jos toi meinaa kurmuuttaa munt, se ain pualustaa ja antaa kaakkii salaa *tsihih* ja semmost. Me ollaa tosi hyvii kavrui ja mä pakastan sen sukkii ja stifloi, mmmm. Ai ku se tuliskii. Kyll soli luvannu, sill oli toll mamiskall joku judeka meinate. Mä meenki nyt venaa sitä. Meinaa heti, ku toi on antanu mulle mun aamusafkan. Nääääääääääääälkääääääääh, mrouuuuuuuuuh. Aha, just... ett kohta. Jep-jep, mä venaa. Toi foto EI sitt oo muute munst taaskaa, son se sama kaiffa ku on maalannu ton möhkönkii kuvei niinko ja toi on täält.
Kliffaa tirstait hei kaikill giltseill ainaskii ja olkaa kiltei tekii! Vincent, parantumaton ties-mikä! Päivän slogan: Tämä on kovaa työtä. Yhtä kovaa kuin alkoholin kohtuukäyttö. Päivän biisi: Pullon henki Luettua: Jotaarkka Pennanen – Elämää pienempi näytelmä, hieno elämänkerta, ehdottoman luettava kaikille teatterista, historiasta, 1970-luvusta, politiikasta sekä Jotaarkan suvusta ja TV-työstäkin kiinnostuneille. Hienosti kirjoitettu, mukavasti rakennettu – tahtoo tämän itsellensä ja suosittelee! Tommi Liimatta ja Jouni Hynynen – Rillipää ja Läski, kaksikon kirjeenvaihtoa vuoden aikana. Ihan sujuvaa verbaaliakrobatiaa kahdelta hiukan erilaiselta kaverilta toisilleen. Ei paha, ei ollenkanas. Voisin halpiksella jopa hankkiakin tämän itselleni. Sanoisinko, että kaverukset täydentävät toisiaan aika terhakalla tavalla *virn*. Qiu Xiaolong – Tapaus Mao. Komisario Chen Cao tutkii jälleen, tällä kertaa Maon rakastajattaren jälkeläisen äkkirikastumisen taustaa ja muuta epäilyttävää. Minä olen vähän tykästänyt tähän Chen Caon tyyliin – intellektuelli kiinalaispoliisi, hieman poliittisesti epäilyttävä kuitenkin, vaikka kuuluukin kaaderiin jne. Dekkaria kiinalaiseen malliin, ihan luettavaa jälleen.
JAHAS – JA TAAS MENNÄÄN, MUTTA VIELÄ SITÄ TULLAANKIN! 14.03.2010 - 07:39
Nonnih, eilisen puuhastelun, lepuutuksen ja uinumisen päälle reipasta rapoa dharmaa kaihtamatta! =D Belgarion tod. oli laittanut HOAS:lle hakemuksen ja odotteli saavansa kämpän ehkä kesällä, jos hyvin käy. Ylläri-pylläri, viikon sisällä oli ilmoitettu, että Lipaston kampuksella olisi vapaa soluasunto, härra on hyvä ja muuttaa. Ja Belgahan muutti, bussilla ja omin käsin, tehden useamman matkan päivässä *eheheh*. Kyllä tuo poika seuraa niin minun jalanjälkiäni, että välillä naurattaa ja melkein itkettää. Niinhän minäkin Exän luota lähdin – mukaan vain omat tarpeelliset... Belgalla sentään tietokoneet ja patja + peitot ,D No, vielä hän tekee jokusen matkan ja hakee lisää vaatetta ym. tarpeellista. Toki mausteet ja osa keittiötarpeista myös oli viety jo perjantaina. Eilen hän sitten saapui lounaalle ja rapoamaan tärkeimmät. Ja syy muuttoon – se sama, mikä minullakin! Exä nyt vaan on kestämätön pidemmän päälle, 24/7, kertakaikkiaan. Minäkin nimittäin huomasin, että The Firma, jossa Exä leikkii tekevänsä työtä, on myyty eteenpäin ja siellä tullaan saneeraamaan reippaasti. Mehän tiedämme, kuka sieltä ensin lähtee -> Exä, kuten ennenkin. Syynä se, että mies juo arkisin ja painuu haisten ja krapulaisena, vaatteita vaihtamatta suoraan töihin. Ei sitä hyvällä taatusti katsota ja siksi hän aikaisemminkin oli ulkona sieltä vajaan vuoden. Mutta kun toiminta laajeni uudestaan, oli pakko palkata entiset työntekijät ja Exä myös... Että sellaista! Oikean ratkaisun Belgarion teki, nyt on ainakin tuo kämppä vähintään seuraavat 3 v. tai ehkä sitten jo toisenlainenkin. Saa rauhassa opiskella ja tehdä sitä, minkä itse katsoo tärkeäksi. Eikä tarvitse kuunnella huomautuksia siitä, jos istuu yöllä koneella vääntämässä tekstiä. Niin, eikä tarvitse kuunnella Exän väheksyntää – Exällä on erittäin omituinen tapa väheksyä sekä minua että Belgaa kaikissa asioissa. ”Selviääköhän tuo Poika edes intissä... Pääsekö se muka johonkin opiskelemaan... Saatko sinä muka jostakin vielä töitä...” Katsotaan nyt, mutta uskon Belgarionin pärjäävän varsin mainiosti. Eli 3 h + k soluasunto, ei paha kuuleman mukaan. Belgarion asustaa alhaalla keittiön vieresssä, pari kaveria yläkerrassa. Kämppä on lähes Lipaston satelliitin vieressä eli kävelymatka, mikä on iso helpotus. Mukaansa hän ei ottanut edes kirjahyllyä, ei pöytiä tms. Aikoo asustaa ainakin alkuun askeettisesti. Kaikki riittävä löytyy laitokselta. Ainakin kun saa läpyskän aina auki olevaan atk-keskukseen ,D Ja keittiö siis on, joka on perusedellytys meidän kaltaisillemme oudokeille! Lupasin avittaa tarvittavilla lisämateriaaleilla, jos tarvis on. Eli täytynee tänään vielä soittaa ja kysyä, mitä hän kaipailisi. Kaffenkeitin oli eilen ainakin hakusessa sekä kattiloita – jos jollakin on ylimääräisiä, saa ottaa yhteyttä! Laskelmien mukaan hän tulee pärjäämään ehkä jopa paremmin, kuin Exän luona asuessa. Käytännössä ainakin jäävät pois tunnin matkat suuntaansa, odottelut sekä ajan viettäminen ja luuhaaminen turhaan Lipastolla. Nyt voi välillä käydä kämpillä kaffella ja lukemassa tms. ja painua takaisin illaksi laskareihin.. Vähän outoahan se on, mutta äkkiä tuolta näyttää tänne pääsevän, noin niinkuin, jos apua tarvitaan. Ja hanakasti hän lupautui edelleen ruokaseuraksi viikonlopuksi. Lisäksi asumistukea hän ainakin tulee saamaan, joten tilanne ei ole kehno siltäkään osin. Ilokas minä hänen puolestaan olen, tuuria riittää, mukava. Harmittaa vain se entinen kiva koto, joka jäi Exälle... That was then, this is now!!! Tiedän, että hän joutuu vielä sen asunnon kanssa hankaluuksiin, mutta täysin oma vikansa, kun ei välitä mistään mitään, sorry nyt vaan – ei siivouksia, ei kunnossapitoa, ei mitään. Harmi! Minä puolestani perjantaina kävin hammaslääkärissä, jossa tehtiin aika hankala paikkaus (tämä oli juuri SE, josta aikaisemmin mainittiin) ja leukoja särkee vähän vieläkin. Eli en mennyt enää Varastolle vaan Hakikseen. Kumma kyllä, juuri lähtiessäni pöydälleni alettiin kantaa papereita niin, että siellä on nyt jo useampi homma jonossa, usch. Tahallaanko ne? Ei ole siis työn puutetta huomenna. No, kuitenkin siis kävin Vii Voanissa ja täydensin varastoja reippaasti, hallista hain savupaprikajauhetta (hot - on hyvää!) ja Malmille. Eikä siis ketään avittamassa. No Minä Itte sitten kirjakassin ja yhden ruokakassin kanssa vielä kaupoille. Vähän ketutti, mutta sain kaikki tarvittavat ja ystävällisen normitakson avustuksella sain taravat roudattua jopa kotoon! Sitten tajusin, että osan olisi voinut jättää loppuviikoksi – minullahan ON siis luvattua ja merkittyä lomaa. Mutta eipä tullut ihan ensimmäisenä mieleen... enkä ehkä käytä lomapäiviä kauppareissuihin, ainakaan kaikkia ,D Ajattelin vetäistä kevyet lomperot ainakin yhtenä päivänä – minulla on nimittäin jömma, minijömma. Joten lähdenkin tästä keittelemään toiset kaffet sekä kohta soittamaan Belgalle. Jos hän tarvitsee vielä jotakin, ehtii sitten tänään hakea...
Purrrrrrrrrvisha, kavrut! Hei, mä sain ihan semmost superkissiheekkuu. Soli siin paketiss, mist mä jo aikaisemmi sanoinkii. Siis semmone piän puukki, tosi heekkuu jotai. Kanaa vissii soli. Söin kaikki ja sitt mamiska teki Pojall taikalaa, mä sain tait kans eli ison biitin fisuu, njam. Ja sitt jotai semmost kuahkeet, Poika sano, ett son niinku jotai vaahtohöttövanukast tai semmost, nii ni sitä vähä maiston ja kaikkee. Noi söi iha hirveest mun miälest. Oli ne sitt ähkyikii, mutt niin olin mäki. Aloin goisii Pojan viakus ihan kippurall. Joo, sill onkii sitt uus hima. Mahtasinks mä päästä sinne käymää? Ai ett ei... *möks* ei sitt. En mä kyll diggaa autoist ja sinne pitäis mennä semmosell ja toss kopass viälä, ett ei sitt. Mutt ihan kiva, jos Poika kert diggaa. Ei se sillo voi olla paha mesta! Mutt mäki taidan mennä viälä goisii, jos toiki alkaa kaffittelee, se goisii kans koht.
Kliffaa söndaagii, hei. Vincent, heekkupärshe edelleen... Päivän slogan: Kun kaikilla on oma pesänsä, on yhteydenpito ehkä helpompaa. Päivän biisi: Sinun lapsesi. Alkuperäiset sanat kirjoittanut Kahlil Gibran. Tuubista löytyy versuuni Kristiina Halkolan laulamana! Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi, he ovat itsensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia. He tulevat sinun kauttasi ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle. Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi, sillä heillä on heidän omat ajatuksensa. Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan, sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa, jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta. Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa, mutta älä yritä heistä tehdä itsesi kaltaista, sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen. Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet. Kun taivut jousimiehen käden voimasta, taivu riemulla. Luettua: Denise Mina – Viimeinen hengenveto, tämä tykkää Minasta, taas Paddy Meehan –dekkari. Hyvä sellainen, suosittelen Minan kirjoihin tutustuneelle. Ei kaunista kerrottavaa, mutta jotenkin niin elävää ja dekkarina toimivaa. Teemu Kaskinen – Heikki Heiskanen – Norsun vuosi, en ymmärrä, miksi tästä on kohkattu lievästi. Tavanomainen kuvaus vähän ylikierroksilla käyvästä poliisista, joka ei kaihda keinoja; tappoja, lääkkeiden yms. väärinkäyttöä ja tehtailee rikoksia siinä kuin rikollisetkin ja kulkee ns. omia teitään. Jotenkin sopii kotomaiseen elämänmenoon eli paashaa tuutin täydeltä ja jokainen elää kuten tahtoo, vilpillisesti. Ei kovin kiinnostava, suoraan sanoen. Simo Rantalainen – Hyvät, pahat ja munat, Simo itte tilittää HPR:n aikaa ja muuta elämäänsä. Lukihan tämän, mutta – no joo. Ei kauheasti kiinnostavaa löytynyt täältäkään. Tsorgen vaan. Reino Laakkonen – Kultaiset kehykset, uskisromaani herätysliikkeen parista. Vain uskiksille.
JA SUNNUNTAISET PUUHAT KUTSUVAT, SUORASTAAN HUUTAVAT! 11.03.2010 - 02:56
Auts - pahin työkevät ikinä, siis sinä aikana, kun minä olen Varastolla ollut. Vähän samaa valitteli myös eilen lähin työkaveri, jolla on takana jo enemmän vuosia. Lisäksi meitä uhkaa kammoittava asia; uusi työnjako eli asiaryhmittelyt uusiksi osastoille ja tämä pahimmassa tapauksessa tarkoittaisi jopa sitä, että toimistorotat päivystäisivät tikkana klo 16.reikä-reikä asti... Uuts ja auts! Ei minusta (eikä tuosta kaveristakaan kuuleman mukaan) ole enää tekemään mitään tärkeää ja erittäin kiireellistä virheettömästi siihen aikaan ja kiikuttamaan niitä hätäpostiin, faxaamaan tai jopa toimittamaan lähetin välityksellä johonkin. Hui, nyt oikeasti pelottaa! Se tietäisi loppua tälle hyvälle aikaisin työhön - aikaisin kotiin -rytmille, joka sopii meikäläiselle ja töiden teettäjillekin näköjään erittäin hyvin. Lisäksi tuo taatusti lisäisi myös virheiden mahdollisuutta, joka tarkoittaisi taas niiden oikaisemista virkateitse ja vaikka mitä lisäpuuhaa. Toivottavasti johto ei sentään tee moista päätöstä *peukuttakaa tekin*!
Muuten siis melkoista matalalentoa Varastolla, ei ehdi juuri muuta kuin kaffitellessa lukea nettilehdet ja pari lokia, jossain välissä ehkä heittää jonkin kommentin. Ei kiva eikä mukava! En ole ehtinyt / viitsinyt / jaksanut edes viedä niitä prleen reseptejä uusittavaksi. Annetaan vaan muhia rauhassa. Kohta on lääkkeet loppu, pakko sinne on raahautua viimeistään tänään tai huomisaamuna. Hei - siis huomennahan on kivahammaslääkäri ja sen jälkeen loppuiltapäivä vapaata. Siis ihan klo 13.00 lähtien minut tapaa menossa Töölöstä Hakikseen! Laitan tähän muistiin, että pitäisi Hakiksen hallista muistaa hakea sitä savupaprikaa, siis maustetta tai vielä mieluummin savuchiliä jossain muodossa. Siihen en ole törmännyt Vii Voanissa tai sitten en vain ole osannut lukea oikein. Tahtoo! Eli siihen se iltapäivä sitten meneekin. Kun vielä saan Hakiksesta itseni Malmille, on Belgarion vastassa ja iso pino kirjoja odottaa kirjastossa, mmmmmmmm. Ja sitten taas viikon ruokavalinnat sekä kissinmuonat. Phuuuh. Tänään on pakko rakentaa jonkunlainen ostoslista sekä Vii Voaniin että halliin. Myös normikauppoihin tarvitsen listan - en atsalean takia, vaan ihan siksi, että jos jotakin jää ostamatta, olen viikon ilman. Nih kerta! Toisaalta, kävin eilen Serkuissa pikkuisen jo täydentämässä varantoja...*nolo wirn* Juu, siis, tuota, Belgarionia ajatellen tietysti vaan.
Olen näköjään kerrankin ohjelmoinut päiväni minuutin tarkkuudella, kuten myös Matkapalvelukeskus näyttää! Toivottavasti kaikki myös kulkee sen mukaisesti. Prle, unohdin. Kukkiin pitäisi kohtapuoliin vaihtaa mullat. Iso homma, Belga saa luvan auttaa, pakko! Onhan se kiva, että on vihreää. Nyt sitä on vaan jo vähän liikaa sekä liian isoja. Hmph. Ehkä se täytyy jättää ensi viikolle, lomapäiville. *hirnu-virnu* Tai ans kattoo, on ne ennenkin vaihdettu vasta joskus paaaljon myöhemmin! Eikä nyt viitsittäisi sitten puhua parvekelaseista tai ikkunoista mitään, jooko? Paitsi että, oletteko huomanneet miten veikeästi kissinkarvatkin tarttuvat vähän kosteisiin laseihin äärettömän hanakasti? Arrrrrgggggh.
No, kaikki ajallansa ja ehkä se tästä vielä suttaantuu jollakin tavalla. Apua on tarvis, se on selvä. Yksin en pysty enkä selviä mistään näistä puuhista. Mutta anti olla nyt vielä vähän aikaa.
Sitten, juu, sain eilen kilarit lukiessani Hösäriä. Eli tämä suomalaisten masennus, voihan äimälän pässit sentään! Jos joku on oikeasti, oikeasti masentunut, hän tarvitsee tukea, hoitoa jne. Ei mitään proffan jaanauksia, perkele. Osa meistä on vain vettuuntunut, työtön, asunnoton, huonotuloinen, sinnittelee muuten elämässään jostakin syystä, surullinen, yksinäinen tms. Ei se vielä tee ihmisestä automaattisesti masentunutta. Masennus on sairaus, oikea sellainen. Ei tunne: mulla on masis. Tätä saapi kommentoida, mutta tuo kirjoitus vetuttaa. Niin ja osa kommenteista myös. Ja ne perkeleen aina tupatut mielipidelääkkeet – onkohan tuokin kaveri saanut lahjuksia joltain lääkefirmalta. Siltä nimittäin tuntuu, kun kuuntelee ja katselee kevättä... Ai että riipii, broidi, riipii!
Riipii niin pahasti, että menen riipimään ei-mielipidemömelöni välittömästi!
Purrrrrrrve, kavrut! Äääh, mami anto uutta kissimuanaa, sano, ett son sitä punast fisuu. Enkä ala, ei oo hyvää. Sen keleen syän, enkä sitt muuta. Miks yleesä niis pussukois on niit pipanoit, miks ei vois olla pelkästää keleet. Mä voisin vaiks syädä vaa sitä, ku sitt mä kummiskii riivon noit naksui. Enkä saanu eile mitää pöytäheekkui. Möhkö veteli vaa jotai ihme kaali-porganajudekaa kitusiisa leivän pääll. Ja röyhtäili viälä, paljastetaa nyt kaikk sitte samall. Emmä voi tajuu, se haisuki ihan kauheell (toim.huom. virolaista kaali-porkkanasalaattisekoitusta). Nii muute löyhkää koko akka sill safkal viäläkii. Mä en voi olla täälä. Eilen muute makasin salaa sen sänkys peiton alla, hitsi, hiffas kummiskii. Joku peitto oli vissii liikkunu, ku mun piti lähtee hanee. Koht se varmaa taas pistää tänne makkariinki jotai ihme haisuu, ett mä en menis tonne sen muka-uutee sänkyy. Höh, varpist meen. Ja täss on must fotokii, kerranki se otti jotai. Huiji kyll, lupas kissikaakkei... no sain mä niit, joo. Mutt silti, epist toi tommone! Onneks koht on taas viikonloppu, Poikaki tulee ja kaikkee. Ja me goisitaa kimpass ja vaiks mitä, mmmm.
Touhukast torjantait kaikill vikkelill kattiskoill, mä meen oikeest goisii taas..
Vincent – me olemme molemmat vanhoja ja väsyneitä!
Päivän slogan: Olen oman elämäni Welhotar - uskokaa pois!
Päivän biisi: Dark Sorceress
Luettua: Omasta hyllystä erinomaisella maulla valittuja kirjoja ,D Arvioitu täällä aikaisemmin, joten eipä mainittavampaa. Olen onnekas, että on kirjoja kotona, vaikka sitten jo luettujakin. Yleensä säilyttämäni kirjat ovat nimittäin sellaisia, jotka kestävät lukemattomia lukukertoja =D
TYÖTÄ, TYÖTÄ, TYÖTÄ TEHDÄÄN... KUNNES NYYKÄHDETÄÄN KÄYTÄVÄLLE!
13.02.2010 - 07:35
Welhotar tässä otti pienet unimaratonit, kun on ollut niin väsynyt. Otin avitteeksi kaksi nappia ja johan uni maistui. Goisin öbauttiarallaa 7 h, tosin heräsin kaksi kertaa pidemmäksi aikaa, mutta sain uudestaan sen hiekkamiehen kiinni. Nyt voisi vielä nukkua vähän lisää, ehkä hiukan myöhemmin. Onkin jo oudosti parempi olo ,D
No niinhän siinä tietysti eilen sitten kävi, että vedin yksin koko roudauskeikan. Varsinainen urheilusuoritus sekin siis. Osa tavaroista (kaupassa tarkoitan) oli pakko jättää pois, esim. pesuainetta on vielä vähän. Kirjoistahan minä EN luovu. Luovuin myös apteekkikäynnistä, se olisi vienyt liikaa aikaa. Mutta sain kuitenkin raahattua kotoon kassillisen kirjoja ja kassillisen muonaa sekä kissanpuruja ja –ruokaa riittävästi. Omat appeet ovat melko kehnonlaisia, mutta kai niistä jotakin saa väkerrettyä – soijarouhetta on kotona, samoin pakkasessa jotakin pientä. Näillä siis mennään joka tapauksessa taas seuraava viikko! Prleen Hörhö nimittäin teki oharit – soitti ja lupasi tavata klo 15, soitti uudestaan klo 16.15 ja lupasi olla paikalla ehd. klo 15! Kavereilla oli sen verran hupaa omissa oloissaan torpassa, että lätkäisin samantien lähentymiskiellon muutamaksi päiväksi. Marinoikoon nyt itseään, prletto! Muuten mitään, mutta lupaukset on minusta pidettävä – jopa Pihi-Polkalle annetut lupaukset...
Onneksi tuli kiva normitakso, noori mees, joka apusti kantamaan kasseja ihan ovelle ja piti vielä ovea auki, että sain kaikki kannettua kunnolla sisään. Kysyi vielä, selviänkö varmasti. Ja tämä kaikki maksun jälkeen ,D Kyllä normitaksoissa on usein mukavia ja avukkaita kuskeja, kiitos vaan kaikille, jos joku sattuu tämän lukemaan. On kyllä täysiä sukupuolielimiäkin, mutta invataksoissa niitä on vielä suurempi osuus! Tämä jo muutaman vuoden kokemuksella ja joka päivä taksoja käyttävänä lausuttuna totuutena.
Belgarion on tulossa tänään lounaalle. Hän saa vaihteeksi thai-tai-kalakeittoa, siihen on ainekset ,D Tosi ylläri, lisäksi savulohipasteijoita ja mustikkakakkua – njam. Itse maltan tuskin odottaa ruoka-aikaa. On jo nälkä nimittäin, vaikka juuri vetelin aamupalaa. Hitsin hyvää leipää osui taas käsiin, nimittäin Linkosuon Tuhatjyvä. Yleensä syön vain paahdettua ruisleipää, mutta tämä onkin semmoinen vaihtoehto joiksikin aamuiksi. Tungin pakkaseen ja jätin framille vain jokusen palan, njam. Paahdettuna aivan loistavaa aamukaffen kanssa. Saa Liiteristä(kin) ja oli 50 % halvennuksella (no en minä sitä muutoin olisi ostanutkaan...).
Vein viikolla reseptejä Arvaustaloon uusittavaksi ja eilen menin niitä noutamaan. Aivan kuten arvelin, uusi lekuri haluaa tavata minut ja oli uusinut vain parin viikon lääkkeet. Voihan vettu! Minen jaksa taas sitä selvittelyä mitä-miksi-kuinka jne. Pakko se kai on taas yrittää, aika olisi torstai-aamuksi, hyvä sinänsä. Olen silloin jo repopuhki ja koivetkin alkavat olla jo sen näköiset, että kipeät ovat jo katsottaessakin. Repikööt leidi sitten siitä hjuumoria. Tiedän vaan, että kyse tulee taas lääkkeistä ja lääkekokeiluista *huokaus*, se on aina sama juttu. Uskoisivat nyt jo, että kokeiltu on ja jos ei kunnon mömelöitä irtoa, näillä ainoastaan hätinään pärjäilee. Argh, inhottaa ja ketuttaa jo etukäteen, kun tiedän tarkalleen, mihin hän tulee iskemään kiinni. Onneksi tässä on aikaa valmistautua.
Muuten olen sitä mieltä, että tämä HS:n kolumni sipaisee hyvin todellisuutta – on oltava varaa köyhäillä ja heittäytyä vapaaherraksi! Köyhä ja pienituloinen ei siihen yleensä pysty.
Jahas, toiset aamukaffet tässä, kahvituttaa ,D
Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mä jo eilen aatteli, ett mamiska tuukkaa enää ikinä himaa. Hirmu kauan soli pois. Sitt mä vaa venasin ja venasin, käväsin uuren sänkyn kulmalkii istuskelees (toim.huom. karvapölinää on mahdoton olla huomaamatta!) ja sillee. Ja sitt se tulikii, soli käyny ita itte ja yksi hakees mulle kaikkee =O Hei, siis mulle ruokii ja purui ja kaakkii ja kaikkee. Ihan soli väsy ja reporäks, mutt mua varte siis niinku hei. Ei sill paljo muut ollukkaa, karseest kirjoi ja vähä jotai ihmissafkaa, niinko vihanneksii. Niit mä ku en syä. Eli mull on tiados sitä parast kissinmuanaa sitt kummiskii koko viikoks. Mmmmm, kilti mami <3 Ja Poikakii on tänää tulos käymää, se ottaa taatus Repun mukaa. Ja sitt mä kuulin, ett toi meinaa laittaa jotai fisusafkoi, kahenlaist viäl. Varpist mäki saan jotai heekkui siin samall, ainaskii Pojalt. Ku mä meen ja tuijotan, se ei voi olla antamatt ees vähä. Ja mami menee ittekki samaa halpaa ain *kollivirn*. Mä oon aika tehokas kundi, kun mä alan sille päälle. Toll ei ollukkaa sitt enempi kuvii munst, eikä ko tsiigataa viälä...löyty siält tommone, miss mä kattelen ovelle, onks joku tulos. Ei kyll paras foto, ko son kaukaa otettu meinaa. Mä en oo oikee edukseni tossa, hmph. Mutt antaa olla, tän kerran.
Kliffaa viikendii kaikill...
Vincent, tällä kertaa kilttinä kuin mikä.
Päivän slogan: Yritä olla kiltti itsellesi – kukaan muu ei sitä kuitenkaan ole!
Päivän biisi: Love Me Two Times
Luettua: Anna Jansson – Haudankaivaja, Gotlannissa tapahtuu taas. Omalaatuisia murhia ja murhayrityksiä, murhapoltto ja muutakin erikoista. Kyläläisillä on omia salaisuuksia ja rakastavaisilla erimielisyyksiä; kaikki kaivetaan esiin poliisitutkinnan alkaessa. Maria Wernillä itselläkään ei mene hyvin noin henkilökohtaisesti ajatellen – sekavuutta riittää myös kirjaimellisesti. Janssonilta jälleen mainio gotlantilaisdekkari, suosittelen kirjailijasta pitäville, ei kuitenkaan ihan parhaasta päästä häneltä(kään) jostakin syystä. Mutta aivan lukukelpoisa opus ja lisää taas siellä toisaalla!
AI, ETTÄ JOTKUT URHEILUKISAT JOSSAKIN - VAI? =O 09.02.2010 - 02:34
Ette varmaan arvaa, mutta Welhotar on tänään hyvin, hyvin väsynyt! Eilinen oli jättekamala päivä Varastolla. Siis että, ne menivät ja tekivät sen – ilmoamatta mitään...
Kerroinhan, että saamme uudet keskusyksiköt ja myöhemmin sitten ohjelmapäivitykset. Ihmettelin jo silloin, eikö kaikkea voisi tehdä samalla. Tuolloin ei kuuleman mukaan jostain syystä voinut. No, ei sitten! Mutta kas, kyllä se vaan oli tehty. Aamulla, kun menin töihin, olikin ihan kiva ylläri – ei pääsyä koneelle. Uusi yleissalasana ei ollut tiedossani ja olin ensimmäisenä paikalla. No ei kun odottelemaan... kukaan ei ollut vaivautunut jättämään sitä tietooni torstaina (jolloin muut olivat sen meilillä saaneet!) ja miten minä meiliin, kun en päässyt koko prleen koneelle. No, siinä aikani manasin ja huutelin – sain taas muistutuksen, että ”hänelle ei kiroilla”. Hvtto, huusin perään, että en tarkoittanut ketään henkilökohtaisesti, mutta voisiko joku yst. kertoa, miten pääsen tekemään näitä prleen töitä! Usch!
No, sain lopulta koneen auki ja kas – ohjelmistot sun muut härpäkkeet oli päivitetty! Juu, ihan kiva... ei vaan ollut kunnon ohjeita ja töitä isot niput. Tietysti kaikki omat jutut olivat häipyneet bittien taivaaseen; on se hyvä, että en säilyttele siellä mitään korvaamatonta. Kaikesta on kopio joko kotona tai palvelimella. No, siitä vaan hommiin ja pientä loogista päättelyä. Ette usko, mutta valmista tuli eikä mitään mokia ainakaan tietääkseni tapahtunut. Loppuiltapäivästä pääsin sitten jo vähän itse säätämään matolaatikkoani. Voihan vee, sanon minä! Asia oli hoidettu äärikehnosti, mikrotuki & apunsa olivat helisemässä, suunnittelija pelasi pasianssia =O Meitä lähimikrotukia ei ole edes koulutettu (eikä sitä ole missään kerrottu), mutta ovellani juoksi myös väkeä. Kerroin vain, että hyvät ohjeet löytyvät sieltä ja täältä, kädestä pitäen kävin sitten myöhemmin jo näyttämässä mitä tehdä. Huh – no, onneksi tänään aamulla toivottavasti *ristii käsivarsiaankin* on aikaa leikitellä ja säätää mielinmäärin... Mutta tosi ikävää tulla lomalta tietämättä asiasta tuon taivahallista, kelelauta nih. Melkein meni hermo, sitten tulin kylmäksi kuin kurkku ja vedin päivän läpi tuon kummempaa valittelematta. Eipä se olisi mitään auttanut kuitenkaan.
Toinen ahin aiheuttaja ja oikeastaan melkein pahempi olivat jälleen kerran taksot! Tuolla kelillä ja näillä teillä ja työmatkalla oli aivan karmeaa, siis hirveääkin hirveämpää ajotyyliä. Lisäksi minut noudettiin ja jätettiin molemmissa päissä äärikauas, jotta sain kävellä nilkat lenuten kunnon höttölumessa. Missään ei ole hoidettu mitään kinoksia niin, että invataksi pääsisi kunnolla parkkiin tai edes pysähtymään. Lisäksi, kohtalon ivaa, kuskina olivat mamut! Ei siis pahalla – olisiko heille tyrkätty nämä ikäänkuin ajokoulutuksen nimissä, vähän tämä pisti epäilemään. Hyvinhän he muuten suoriutuivat, ei tuo keli eikä lumiesteiden putsaamattomuus heidän vikansa ole. Harmitti vaan, alkoi taas särkeä niin kirotusti... Äkkiä lumet pois – minä vaatin!
Muuten ei mitään ihmeellistä. Sain lekotettua Hörhönkin kämpillensä lepäämään ja siivoamaan sekä etsimään erinäisiä papereita, jotka lupasin jossakin vaiheessa katsoa läpi *phuuuuuuh*. Ilta menikin vihannespataa vängertäessä ja kissan kanssa kalapuikkelia jakaessa. Juu, söin itsekin yhden ,D Hyvää oli! Serkuista ehdin hakea rootsin kurkkuja, adjikaa, mehua sekä sylillisen täisteräleib ja puuvilileib, jotka yleensä ovat maanantaisin 50 % alessa. Laitoin oitis pakkaseen – leipäjomma paras jömma. Täytyy käydä vielä toiste myöhemmin viikolla hakemassa muita appeita sieltäkin, nyt ei jaksanut ajatella kuin aivan pakollisia ostoksia.
Että tällä tavalla käynnistyi loman jälkeinen leppoisa helmikuun viikko (tämä on olevinansa ironiaa!). Minä taidan mennä vielä ottamaan lisää vitamiineja ja edelleenkin nikotiinia – olen molempien tarpeessa!
Purrrrrrrrrrrrviska, kattiskat! Nonnih, sainha mä kummiskii heekkui. Mamiska tyhjäs pakastimettimest jotai ja sitt se hiffas, ett siin kalapuikkelilaatikos oo melkee mitää. Nii ni se laitto ne kaikki kaks puikkelii tuleen ja me syätiin ne puakkii. Heekkuu, njam! Mutt tosi pahaa kissinruakaa toi, mitä se sano, ett on melkee ku se toine. Jäks, en syä. Syän vaa keleet enkä muuta. On mull raksui ja mä pärjään niil ihan hyvin. Sitt eilenkii oli tosi klfifaa, ku mami tuli ja mä pääsin sen viakkuu mein uutee sänkyy. On se sitt magee, mä goisin ja tuhisin nii, ett toi nauro äänee ja mä heräsinki siihe. Nukuin meinaa ihan täpöll jo tosi aikasin illall. Ai, nii, joo – ei taaskaa fotoi. Ei möhkö jaksunu, soli jostai iha reporäks. Mä sitt annoin sen säälist olla tän kerran, kuha ei tuu tavaks. Se vaa luki ja skrivas.... Tollase judeka se löys sitt jostai. Ääää, eikä, ei noi pitkii kattei ookkaa, mamiiih, eihä?! >o<
Kliffaa tisdaagenii hei!
Vincent, olet todellakin söpö nukkuessasi! Tv. Uskollinen Ihailijasi
Päivän slogan: Täydellinen välinpitämättömyys on kostoista paras!
Päivän biisi: Why
Luettua: Gao Xingjian – Vaarin onkivapa, novelleja Kiinasta. Herkkiä ja kauniisti kerrottuja, erilaisia tunteita läheltä katsastavia tarinoita, käsittelivät sitten mitä aihetta tahansa. Suosittelen kaikille, erityisesti lyhyiden tarinoiden ystäville – tätä voi lukea mieluusti novelli kerrallaan pitkänkin ajan kuluessa. Muuten, jostakin syystä olen aivan varma, että olen lukenut kaksi näistä jo aikaisemmin jossakin – englanniksi? Ei aavistustakaan eikä juuri nyt tule mieleen. Mutta kannattaa todella tutustua tähän opukseen. Jean Echenoz – Pitkä juoksu, kevyehkö pienoisromaani Zatopekista ja hänen raskaasta juoksustaan ,D Apuva, miksi minä taas sorruin urheilukirjaan, saisi jo riittää. Mutta ihan mielenkiintoinen toteutus aiheesta... jos minä mitään siis ymmärrän. Ja illalla sitten sängyssä taas lisää Saarikoskea, josta en luovu *halipus*!
MINÄ JA MAIHARIT LÄHDEMME SÄÄTÄMÄÄN – NIH KERTA!
08.02.2010 - 03:30
Aha. Aijjaa. Että töissä saa olla 70-v. asti. Kyllä minäkin varmaan ylijohtajana... en kyllä toimistohommissa, en taatusti. Hyvä jos jaksaa tämän viikon, tai oikeastaan päivän kerrallaan. On taas oikein hyvä aloitus Varaston normiviikoille! Ketuttaa niin, että oikein hajahtaa. Nukuttu on kohtuukehnosti, koipisia särkee ja juilii tavan mukaan. Ei siis mitään erityistä. Eikä vika ole sängyssä, ei tod. Siinä on niin hyvä nukkua, että kissikin goisi eilen koko päivän eikä muistanut nousta illalla edes syömään =O Siitäkin voi sitten jo päätellä jotakin (että ruoka ei ole sitä oikeaa?). Eli tämä on edelleenkin tyytyväinen. Siis siihen asiaan. Muutoin jännitystä on ilmassa vähän turhankin kanssa. Pelottaa se työsuma, joka on odotettavissa. Yritän lahjoa toimistojumalattaria ja ostin minipusuja vietäväksi kaffepöytään. Toivottavasti uhraus on kannattava. Minen jaksaisi heti aloittaa taas täysillä itseni kiusaamista. Tällä viikolla kun pitäisi kai ehtiä jonakin päivän Pazilan kirjastoonkin. Siis ruokatunnilla, tietysti, eli omalla ajalla. Mutta kun ei mitään isoja nippuja kehtaa jättää seisomaan ja kylmästi häippäistä näkyvistä! Kirjapula on kohta edessä, sen verran ujoa oli Malmin kirjaston tarjonta perstaina eli eipä paljon mitään. Tiedän, että postissa on tulossa jotakin, mutta en aivan tarkkaan, milloin luukku kolahtaa. Pari opusta on jäljellä, erittäin ohuita! On siis turvautuminen omaan hyllyyn, jos Pazilaan ei ehdi... Lisäksi heti tänään pitää käydä Serkuissa täydentämässä varastoa. Puuttuu adjikaa, leipää ja vähän muutakin, olennaista sellaista. Mutta sinne ehdin ennen kotoon menoa, se ei ole mikään ongelma! Eli ei tässä oikesti mitään ongelmaa ole. Vain nämä normipähkäilyt, tuleeko taksi ja milloin, mitä suht siistiä päälle tällä viikolla (no, ei ole paljon vaihtoehtoja) sekä työmäärän ajatteleminen. En minä töitä pelkää, mutta niiden priorisointi on äärihankalaa. Joku ottaa aina asian kuitenkin henkilökohtaisesti... ei voi mitään. No, nyt kuitenkin osastolla pitäisi olla suht täysi miehitys. Se voi tietää joko hyvää tai pahaa, ans kattooo nyt. Minä tulen rapottamaan asiasta. Nyt vain nikotiinille ja vitamiinille sekä valmistautumaan lähtöön!
Purrrrrrrrrrrve, kavrut! Siis hei, ei tiätteks mitää heekkui eile. Iha tavismuanaa ja sitt viäl semmost pahempaa, vaiks toi väittää ett samaa son, mutt hiukka eri mallii. En tykkää, jäks. Väkisin syän vähä. Sitt syän raksui enempi ja pummin kaakkei. Eikä toi suastunu eile tekee mitää oikeet ruakii, vihanneksei taas vaa. Mä jo luulin, ett fisutint tulis enemmänkii. Ei sitt *kissimöks*! Soli palauttanu jotai mun muanaa, ku oli pilall ja sitt sitä ei enää ollukkaa koko kaupass. Ei pitäis tekee tommosii, soli ainoo safka, ku mä suastun syämää. Nyt mä sitt oon nälissää, jos ei tulis vaiks tänää jo jotai oikeet muanaa. Mä tiän, ett toll on mulle nyt pakkasjömmas iha jauhistkii ja fisutint! Jos vaiks siält, jooko. Ai ett ehkä? No mä yritän olla tänää oikee kilti.... vaiks ei munst oo fotookaa, ku mä kert goisin eilisen. On vaa tollane omituine judeka.
Kaikill mä toivotan kummiskii kliffaa viiko alkuu! Kiitos Vincent, miten ymmärtäväistä! Päivän slogan: Sattuu niin moneen paikkaan, että kivut kohta alkavat kumota toisiaan? Päivän biisi: Esplanadi Luettua: Elisabeth Adler – Malibun yöt, hömppää, yksinkertaisesti hömppää ja jonkinmoista jännitystä. Kelpaa korkeintaan matkalukemiseen ja unta odottelemaan, sorry nyt vaan. Aiheuttaa lievää inhoreaktiota kaikkinensa, liian siloisen puhdasta ja kaikki niin kauniita, jäks – niin, ja lopussa, kiitos, seisoo! Anneli Vainio – Missä kalat syövät puiden lehtiä. Erinomaisen hyvä opus vapaaehtoistyöstä lääkärinä Kambodzassa sekä elämästä ja asumisesta siellä. Sitten vielä mainio kuvaus matkasta Laosin, Tiibetin ja Kiinan kautta koto-Suomeen. Tämä tykkäsi kovasti, varsinkin kun sitä uskontopuolta ei missään tuputettu vaan puhuttiin enempi asiaa ja järkeä. Tämä suosittaa vieraista kulttuureista pitäville ja matkakirjoista nauttiville – tässä oikeaa asiaa vanhemmallakin iällä toteutettavaksi! Leidi muuten on erikoistunut kivunhoitoon... hmmm...
TÄYTYY ETSIÄ MAIHARIT... 07.02.2010 - 02:28
Näin lumihuitaleiden leijuessa vaihteeksi taas ulkona, on sentään onni huomata, että kärsitään sitä muuallakin. Ei, en toivo mitään pahaa siis kenellekään enkä minnekään. Suomessakin on selkeästi lumen käsittelyn tieto-taito unohdettu jo muutamassa vuodessa tai vuosikymmenessä. Nimittäin edelleen katujen auraus on kesken tai pihan hoidettu äärikehnosti. Meillekään eivät kaikki autot pääse pihaan asti, joten on varauduttava lengottamaan tuonne tien päähän – sinne hiinä-ja-hiinä pääsee, jos lunta ei ole kovin paljon tai se ei ole aivan pehmeää. Tämän päivityksen aloitus siis selkeästi jo viittaa siihen, että paluu Varastolle on edessä heti huomisaamuna ja varhain! Grrr. Toisaalta, en tunne lomailleeni – olen vain ollut poissa töistä. Joka päivä (ainakin melkein) on ollut jotakin järjellistä ja tärkeääkin tekemistä. Tänäänkin pitäisi vielä kertaalleen siivota kursorisesti eli imureerata sekä vielä vaan pyykätä yksi korillinen tavaraa. En minä kyllä ymmärrä, miten sitä pyykkiä on kertynyt – näin vaan on! Lisäksi viitakon hoitoa, pakkoruisku ja vaatteiden etsintää Varasto-olosuhteisiin. Se onkin vaikeampaa, kun on kulkenut mukavissa ja karvaisissa kotivaatteissa koko viikon. No, eiköhän sieltä jotakin löydy. Täytyy kääntää taas pari pinoa, löytää erilaisia näyttöliittymiä aivan uudella tavalla ,D Eilinen meni oikein viihdykkäästi! Belgarion tuli hyvin täsmällisesti puolilta päivin ja oli suorastaan hämmentynyt, kun ei tarvinnutkaan tehdä mitään. Oikeasti hän epäili minun huijaavan jotenkin, joten pakkohan se oli lähtiessä tyhjennyttää täysi lehtiroskis sekä sekajäteroskis – että tekisi jotain lounaansa eteen, nimittäin ,D Lenkkarit olivat ikävä kyllä numeroa liian isot! Harmi, ne ovat täysin käyttämättömät ja siistit; jos joltakin puuttuu saapi hakea kokoa 43 olevat musta-harmaat, hopeisella raidalla koristetut lenkkarit Welhottarelasta suoraan käyttöönsä! Lounaaksi tein tonnikala-sieni-purjopiirasta, joka onnistui ihan äärihyvin (aina pohjasta ei tule niin hyvää, nyt tein sen maustamattomaan jugurttiin ja toimii) eli tuli syötyä kaikkinensa! Kaffetta, vähään karkkia sekä brownieseja – jo jaksoi taas jututtaa. Ei hänelläkään mitään ihmeitä ollut kerrottavana, vain opiskelijan arkea ja melko yksinäistä sellaista kaikkiaan. Mukaansa hän sai paremman puutteessa omelaa kookos-mango-ananas –tuoremehua, tofua sekä Lotte-keksejä ,D Sellainen itämais-virolainen yhdistelmä, kun en missään ole viikolla käynyt. Tein sitten myös lasitilauksen Favopticiin. Nyt kun sieltä voi lainata kuudet kokeilukehykset kerrallansa, jotkin aina sopivat! Löysin heti kahdet mahdolliset käyttölasit sekä yhdet lukulasit, jotka oli pakko saada. Belga katsasti myös vaihtoehdot ja oli vähän eri mieltä käyttölaseista, hänen mielestään muistutan niissä P. Wäyrystä, vaikka minusta ennemminkin Urkkia ,D Lukulaseista hänkin oli oitis samaa mieltä; nuo karkkilasit oli ihan pakko saada – varsinkin kun hinta kaikkinensa oli 19 juuroa. Joten tilaus lähti ja rapotusta seuraa. Tässä siis kuvat: monitehot vasemmalla jokapäiväiseen käyttöön, karkkilasit oikealla (kyllä, ne ovat pinkkiä ja oranssia, kuvassa värit ovat liian haaleat!).
Kirjoittaakin taas pitäisi, jätin tähän aamuun. Hörhö halusi eilenkin katsella kuvalaatikkoasioita ja minä puolestani lukea tuon yhden opuksen kokonaisuutena loppuun. Lisäksi opetin Hörhöä maltillisemmin (minä?) käyttämään tuota kuvalaatikkopuolta, nyt se jo alkaa sujua. Kun vielä saan opetettua hänet sulkemaan sen sekä koneen, voi hänet jättääkin katsomaan myöhäisleffoja *huokaus*. Nyt kone on suljettu miten sattuu tai ei suljettu lainkaan. No, minä yritän! Tiedän, että en ole hyvä opettamaan, minulta menee hermo aika nopeasti, jos mikään ei näytä menevän perille. Ja varsinkin, kun mitään peruskäsitteitäkään ei ole hallussa, tuntuu välillä kovin turhauttavalta selittää asioita. Mutta eiköhän se siitä – Hörhö ei ole lainkaan tyhmä, hän ei ole vain tutustunut tähän puoleen elämässä – vielä *uhkailee*. No niin, mutta normiviikot siis alkavat ja uuden viran velvoitteet *eheheeh*. Sen kunniaksi menenkin kietaisemaan pari mukillista vitamiinijuomaa!
Purrrrrrrmenta, kavrut! Kyll siis hei mull on oikeest kissinpäivät. Taas tuli kaikkee kliffaa. Poika oli käymäss ja mä sain olla sen kans soffall. Sitt se mamin kavruukii oli taas täälä ja se ain sanoo, ettei mami saa kiusant munt ja kysyy oonks mä saanu safkaa. Nii ja eilenkii sitt mami teki donaripiirast, mä sain ihan tosipaljo donarii. Tuli tosi pullukka olo, ku Poika lähti, mä goisinkii melkiist koko illa meinaan. Ja kaikki noi on ollu mulle oikee tosi kilttei! Nyt muakii taas haamittaa, ku mami sano nyt jo, ett sen pitää taas lähtee tianaa raksurahoi. Ei oo reiluu tommone! Mutt toisaalt, sitt on taas kliffempi venaa sitä himaa ja ootella, jos jotai kivaa safkaa joskus viikolkii sattuis sitt olee eväksen tai jotai. Nii mun tarttee viäläkii sanoo, ett mä oon ollu tosi kilti, ku mä oon saanu goisii täsä mein uudes sänkyss. En oo mitää tehny, goisinu vaa – on nii mukavaa >o< Fotoo ei tänää tuu eikä mitää muutakaa, mä annan mun kuvatilan noill mamin varasilmill. Ku must kert ei oo omii kuvei nii ni ei sitt täll kertaa muutakaa. Möhkö vois reipastuu ja ottaaa kuvei, nih kerta! Kliffaa söndaagii ja heekkui kans kaikill! Vincent, oikein kiltisti tehty – lupaan yrittää ottaa kuvia tänään... Päivän slogan: Minä yritän virittää sekä nostaa kestokykyäni – harjoittelen Hörhöllä... Päivän biisi: Sunnuntaina Luettua: John Simon – Koneen ruhtinas, Pekka Herlinin elämä. Tässä siis se kovasti kohkattu opus. Enkä minä taaskaan ymmärrä miksi... selkeää tekstiähän tämä. Selviää myös, miksi kirjoittaja on se joka on. Selviää kovin paljon muutakin, Herlinin perheestä, Pekka Herlinin persoonasta jne. Kaikki vielä joko kirjallisin faktoin tai haastatteluin perusteltuna. Hyvä elämänkerta, tämä piti – ja hyvä, että asiat sanotaan niinkuin ne ovat. Suosittelen kaikille elämänkerroista pitäville, perhekriiseistä ja -yrityksistä kiinnostuneille sekä muuten vain udekkaille lukijoille... Ei paha ollenkanas, vaikka välillä aika rankkaa ja paljastuksenomaista tekstiä onkin!
SIIRTYMÄVAIHEESSA LEPUUTUKSESTA LÄHTÖKUOPPIIN... 02.02.2010 - 05:45
Aamuyötä taas, lukijat! Tai no aamua kuitenkin eli ns. normiunet on kuitenkin tullut vetäistyä. Särky vaan haittaa edelleen nukkumista, josta pääsenkin heti oitis urputtamaan ensimmäiset väninäni. Olin siis menossa (oikeastaan olen edelleen) nilkkojen rtg:n Arvaustaloon Kanppiin tällä viikolla. Ajattelin, että samalla saisin ne kortisonipiikit lonkkiin. Kun asia kerta näkyy omisarviksen kirjaamissa tiedoissa. No, muutenkin tarkistaakseni lähetteen tilan ja ao. tahon järjenjuoksun, koska viimeksi he tössivät kuvauksen, päätinkin soittaa ja tiedustaa kaikkia asioita. Juuei, en päässyt läpi. Pääsin sentään keskukseen, josta luvattiin soittaa minulle mahdollisimman pian, tämä siis n. klo 9.40. Minulle soitettiin tuossa lähempänä klo 19... Ja kyllä, oikean nilkan rtg –lähete heillä on. Aha, juu! Siis että vasemmasta ei oteta kuvaa, vaikka sekin kipuilee. No, siinähän on tietty samat ongelmat (jos niitä ongelmia on) kuin oikeassakin, joten varmaan turha kuvata. Ja mitään kortisonipiikkiä ei voi saada ilman omisarviksen lähetettä! Ziis, siis ilman lähetettä =O Jopa arvauskeskuksesta sain bursiittiin piikin vain soittamalla ja ilmoamalla. Jopas nyt ollaan sitten tärkeitä, prletto! Ääneni jo kohosi hieman ja leidi hoki ”tota, tota, mie voisin...” – argh. Sovimme nyt sitten niin, että hän yrittää (!) soittaa omisarvikselle, joka voisi laittaa lähetteen ja saisin kaiken samalla kertaa samasta paikasta. Että minun ei tarvitsisi pungertaa ja odotella taksoja ympäri kaupunkia, kuluttaa matkoja ja lopulta päätyä Varaston pihaan...(jee, vammaiskortti käytetty!). On kyllä tehty harvinaisen hankalaksi joidenkin asioiden hoitaminen näissä yksityisissäkin terveyspalvelulaitoksissa, vaikka he kovasti tunkevat nyt markkinoille mm. 24 h palveluillaan. Minä kiltisti siis odotan soittoa sieltä päin. Murrr – en ole kovin helposti lähestyttävä nyt tässäkään asiassa. BTW, keksiikö joku kortisonille jotakin viihdekäyttöä, vai?! Ja sitten – mitään tekstaria sängyn toimittamisesta tänään ei tullut, vaikka niin oli sovittu. Siis hiukan tämä on nyt hermostunut. Tämä aikoo soittaa asiasta ja kysäistä perään. Minä nimittäin valmistauduin siihen sekä fyyisesti että henkisesti. Pesin patjansuojuksen, siivoilin makkaria, suunnittelin mihin työntää pikkusoffa, että henkilöt pääsevät nätisti sisään jne. Ja minulle pyhästi luvattiin, että tiistaina viimeistään klo 22.00 nukun uudessa sängyssäni! Jos minulle nyt kerrotaan, että se sänky tuleekin ”joskus”, kyseessähän on selkeä sopimusrikkomus ja minä haluan jotakin hyvikettä, pirulauta nih. Kyllähän se tietysti jo kuulostikin liian hyvältä ollakseen totta. Ja olenhan minä nyt täällä ilman onnea tuovaa Toveritarta, joten ilmeisesti kaikki on menossa vitelikköön siltä osin. Mutta kun Sotka aukeaa, minä olen kännikkä kädessä kyselemässä maksamani sängyn perään! Eilinen meni siis pikkuisissa puuhissa, pientä siivousta, pientä pyykkäystä, uusioruuanlaittoa (lue: lämmitin vanhat jämät), pientä jupinaa. Lukemista ja hiljaista kälätystä Hörhön kanssa. Tiedoksi vaan, että Hörhö on viihtynyt täällä parisen päivää. Tilanne siellä omalla kimppakämpällä on aika kestämätön välillä ja Hörhö(kin) haluaa olla välillä ihan selvistä päin – eikö olekin outoa?! Joten huushollimme sisältää tällä hetkellä kaksi kollia, joista Vincent on välillä äänekkäämpi... Onhan se mukavaa, että on seuraa. Lunta tulee edelleen ja me peitymme siihen hiljalleen, oikein viihdyttävää. Varsinkin, koska ei ole tarvis lähteä mihinkään. VR on mokaillut näemmä lähes joka päivä...kuulutukset asemalta tunkevat meille asti. Samoin ratikkakalusto sekoilee. Lumen ja pakkasen takia! Haloo, missä oikein kuvittelemme asustavamme? No, ei tästä sen kummempaa. Minua vain vähäsen pelottaa se, mitä oikeasti tapahtuu lumien sulaessa. Se tuskin käy ihan yhdessä päivässä tai viikossa. Odotettavissa liukkaita jääkelejä, tulvia ja vaikka mitä.... Juu, olen pessimisti. Taidankin mennä tekemään toisen vitamiinidrinksun, että jaksan nuo odottelupuhelut!
Purrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, nyt mull on kyll aikastas kliffaa, ku mami on himass ja sitt toi kavrukii on täälä. Se on mulle huisin kilti kans, ei sano rumast niinku mami. Mami heti heemostu, ku mä aloin syädä sen kukkeleist niit piänii valkosii. Höh, nehä on ku kissii varte tehtyi! Ja sitt mä sain pakkasest jömmajauhist ihan oman annoksen, njammmm. Tänää se lupas laittaa jotai fisusafkaa, ai ett mä ootan taas. Mmmmm, mä tykkään tämmösest, vois olla aina näin. Vaiks sitt toi kyll otti taas mun upeen karvainstallaation pikkusoffalt ja tyynypäälliset ja kaikki ja heitti ne murinakoneesee. Mä loukkaannuin nii, ett melkee pureeraavitin mamii. Ne kyll on just tulos takasi, toi sano jo. Koht tapahtuu niinku, se lupas. Sitt se taas yritti haajattaa munt, ei onnistu. Eikä muute lähde ne kaavat, sitä se ihmetteli. Ett niinku kaavoi pölisee ja niit on joka paikas, mutt ku haajall ees yrittää, ei löydy *tsihih*. Ihan oli möhkö taas tiadot hakuses... No, mull on nyt aamusafkan aika, mamiiiiiiih! Ja toi foto, tota, hheheheh, voitte vaiks yrittää aavaa, ett kene takamus siin on?! >o<
Kliffaa päivää ja paaaljo nökötint! Vincent, salakavala pieni pirulainen. Päivän slogan: Fasismi ei ole kuollut – se on koteloitunut ja jo heräämässä uuteen viattomasti hymyilevään kukoistukseensa! Päivän biisi: Logical Progression Luettua: Elina Lehtinen – Ole minulle olemassa, varsin kaksijakoinen opus. Alku on mainio satiiri (tai tosikertomus) akateemisen työttömän arjesta, työharjoittelusta palkatta, ”asenneongelmasta” ja muusta hyvinkin tunnistettavasta totuudesta. Tämä siis mainiota ironiaa, virnuamista ja ahiakin. Mutta sitten äkkilähtö Pariisiin ja hullaannuttava rakastuminen vievät pohjan pois hyvältä kokonaisuudelta. Tässä kaksi tarinaa tuntuu ympättäneen yhteen vain niiden itsensä vuoksi. Rakkaustarina on koomisen klassinen, minusta siis, eikä sovi kirjaan pätkääkään. Olisi siis ollut parasta jatkaa alun linjalla. Tämä suosittaa lukemaan kirjan, mutta rakennetta katsastaen. Muuten siis ihan ok tekstiä! Mauno Saari – Haavikko-niminen mies, juu, tämä siis se kohkattu kirja. En kyllä ymmärrä miksi. Toki aiheyhteydestä irroitettuna muutama sana voi tehdä mitä tahansa. Kokonaisuutena kirja on todellakin Haavikon näköinen ja oloinen, kovastikin! Ongelma on minulle vain se, että en henk.koht. pidä Mauno Saaresta... yritän unohtaa asian. Eli kyllä – tämä on hyvä kokonaisesitys Haavikon elämästä, tavasta ajatella ja elää, kirjoittamisesta ja oudoistakin mielleyhtymistä. Suosittelen lukemaan, jos eteen tulee. Voisin harkita jopa tämän hankkimista itsellekin, jos erityisen edukkaasti vastaan kävelisi.
TÄMÄ LEPUUTTAA JA ODOTTELEE PUHELIMEN SOIVAN – USEITA KERTOJA!!! 31.01.2010 - 01:26
No niin, rakkaat höpönassulukijani siellä! Polga-täti on taas nukkunut kipujen ja särkyjen kourissa vain vähän ja päättikin alkaa päivityshässäkän joutessaan (?). Eli todellakin perjantaina selvisi, miten The Virka joutui minulle ja miksi sitä juhlittiin juuri osastolla koko porukan voimin melkoisen iloisana. Asiahan lähti siitä, että itse luulin virkamääräyksen olevan vain vahvistus oman virkani virallisestamisesta eli siitä, missä jo olen. Koska mitään kutsua haastatteluun tms. ei ollut tullut. Viattomasti siis kuittasin sen vain iloisana yllärinä. Totuus on hieman monimutkaisempi, valtion tapaan ,D The Virka oli ollut jo jonkin aikaa täyttämättä. Kun se sitten julistettiin haettavaksi hyvin lyhyellä varoitusajalla, kaikki konkarit tietävät, että paikka täytetään silloin tavallisesti talon sisältä. Meitä sisäisiä hakijoita oli 5 – 6, en nyt nimittäin muista kaikkia. Ulkoakin tuli nivaska hakemuksia, joista kuuleman mukaan valkattiin haastatteluun ihmisiä tarkoituksena käyttää heitä hyväksi mahdollisissa muissa olevissa ja tulevissa sijaisuuksissa eikä suinkaan The Viran täyttämisessä. The Virka oli päätetty täyttää sisäisen haun kautta tulleista hakemuksista. Ensin oli katsottu koulutuskortit ja nimikirjat, eli jokaisen eritasoinen koulutus ja CV näin suomennettuna tavalliselle rupusakille *ehheehheh*. Sen jälkeen oli arvotettu henkilön työhistoriaa Varastolla, monialaista osaamista, suhtautumista sijaistuksiin ja yleensäkin työntekoon. Siinä vaiheessa kuulema Welhotar oli rankattu välittömästi ykköseksi. Jäljellä oli vain lausuntojen pyytäminen asiasta ja tietojen mukaan kaikki muutkin tahot olivat samaa mieltä. Siksi siis minut valittiin... ei mitään paljastavaa tai kammottavaa; vain raakaa ja rujoa työntekoa, kohtuullisen huolellisesti, tietyt perusasiat hyvin tuntien eikä mitään eteen tulevaa vältellen tai peräti työstä kieltäytyen! Ai mistäkö minä tiedän tämän kaiken? No, alkaa olla hyviä ystävätuttuja jo – siis ei ihan ystävän tasoisia, mutta parempia kuin tuttavat. Kaffepöydän tietotoimisto oli jo varma, että leidi M. valitaan. Hän on mainostanut kovasti itseään mm. koulutuksen osalta ja ollut kohtuupitkään talossa... Valinnan teki siis henkilöstöpuoli ja se, että se osui minuun ja meidän osastollemme, tarkoitti tietysti meriittiä ja juhlimista myös osastolla. Osastolla on taas uusi vakivirka! Upokin lienee hyvin, hyvin tyytyväinen sekä itseensä että alaisiinsa. Siksi siis sellaiset pienimuotoiset juhlat! Siksi sain tosi vinkeän kukkapuketin, tarjolle kasan suklaaleivareita, keksejä ja muuta kivaa ,D Sen takia lähes kaikki kävivät jutustamassa ja kyselemässä tai kertomassa omasta vakinaistamisestaan. Vakinaistaminen kun nykyisin ei ole mikään pikku juttu, näemmä. Jotkut odottavat sitä kymmenkunta vuotta, jopa pidempäänkin! Oli siis oikein mukavaa olla suosion kohteena, juttusin monen kanssa pitkät pätkät ”vanhoista hyvistä ajoista”, jolloin minäkin aloitin valtiolla jne. Eli tällainen tarina tämä! Oletteko nyt pahoillanne, kun ei tämän suurempia paljastuksia tullutkaan *virnuaa*? Welhotar siis teki työnsä, kiroili ja meuhkasi ääneen työhuoneessaan, kompuroi ja laahusti käytävillä myös välillä kiroillen, haisi tupakalta ja raahasi isoja viherkasveja huoneeseensa, pungersi joka päivä taksolla manaillen perille mukanaan iso kassi, jossa kummallisen hajuista kasvismuonaa, kirja sekä muuta viihdykettä vaikka puolijoukkuetarpeisiin. Sillä sen viran näköjään sitten saa =D Se, että olen näinkin ilokas, johtuu eräästä asiasta. Tässä iässä oleva naisihminen, tällä koulutuksella ja ulkonäöllä sekä sairauksilla koristeltuna ei ole taatusti työmarkkinoiden halutuinta kastia! Muutoinhan tämä osoittaa taas Varaston puolelta melkoista ennakkoluulottomuutta, mikä on vain hyväksi maineelle. Ja sitten sänkyasiaan! Olen jo vuoden haikaillut vuodetta – ensimmäistä omaa kunnon sänkyä ja päätin jo aikanaan käyttää veronpalautusrahat siihen. Fibrolle ja selkäongelmaiselle sänky nyt vaan on aika tärkeä asia! No, en löytänyt sopivaa eikä aikaakaan tuossa aikaisemmin ollut (HUOM! EI myöskään joutilaita vapaa-ajan matkoja!!!), otin hiljallensa netin kautta selvää, mistä löytyisi se mitä haluan: runkopatja jalkoineen ja petareineen, kotiin kuljetettuna ja kasattuna sekä vanha pois vietynä roskineen (ei tarkoita kolleja!). Minulla kun ei ole ystäviä, jotka avittaisivat tällaisissa asioissa. Ja Sotkaan sitä sitten tuli päädyttyä, kuten aikaisemmin postasinkin jo eli asiakaspalvelu oli iso osa valintaprosessia. Toveritar lupautui kaveriksi pullakaffepalkalla, laadin hienon aikataulun sille kaameimmalle lumimyräkkäpäivälle ja sitten sukelsimme reissuun. Ette muuten usko – taksojen aikataulutus piti ja oli jopa edellä aikaansa ihan kotoon asti. Eli ensin suuntasimme Lanternan Sotkaan. Katsaus patjoihin, Toveritar toimi koipina ja etsi myyjän. Kerroin haluavani joko-tai-sängyn, että katsoisin niitä. Hän esitteli ja kerroin jo katsoneeni tarkemmat tiedot netistä, että tämä ja vain tämä on nyt sitten oikea. Nopea valinta ja koeistunta vielä – jesh. Ja ei kun laatimaan papereita sekä maksamaan. Viissa vingahti, paperia kului ja sänky luvattiin tiistaiksi viimeistään klo 22.00 (heillä kuljetukset hoitaa ulkopuolinen taho klo 16.00 – 22.00, edellisenä päivänä tulee ilmo tekstarina tarkemmasta ajasta). Ja hah – olin tosi fiksu ja filmaattinen; olin laatinut pihakartan ympäröivästä alueesta eli miten tänne oikeasti saa ja pystyy ajamaan isommalla autolla eli ei pihaan vaan pysäköintialueelle jne. Tämän paperin henkilötietoineni luovutin vielä eteenpäin ;D Kaveri oli kovin tyytyväinen, olin ilmeisen aktiivisen omatoiminen asiakas, toki pohjana oli se aikaisempi tarkka soitto ja kysely. Eli nyt vain odotan toimitusta. Mies vielä mainitsi, että taatusti tiistaina ennen klo 22.00 nukun jo uudessa sängyssäni ;D Kerroin, että Sotka on nyt Blogistaniassa noteerattu ja mikäli tuote ei ole hintansa arvoinen tahi toimitus tms. kusee, minä rapotan siitä välittömästi. Enkö olekin kiva ihminen ja aasiakas? Tähän Täydellisen Sängyn Metsästykseen kului siis noin 12 minuuttia! Loppuajaksi menimme pullakaffelle ja kälättelemään joutavia, jos myös asiaakin. Vielä jatkoimme Toverittaren kanssa Itikseen ja Yrjölle. Minulla oli vakaa aikomus hakea vain kosteusvoidetta sekä samalla antaa vähän negapalautetta toiminnasta. Mutta sitten kävi niinkuin kävi. Sain kaksi jömma(taas!)shampoota, kaksi isoa ja kaksi pientä kosteusvoidetta, huulirasvaa, ripsaria sekä kaffemukiparin – ja maksoin koko hoidosta noin 10 monikansallista. Lisäksi minua palveli itämaisperäinen leidi, joka todella palveli ja oli erinomaisen osaava. En minä voinut olla hänelle vihainen, hänhän ei ole minulle mitään tehnyt. Edellinen visiitti vain oli katastrofi kehnon palvelun osalta... Joten jouduin poistumaan tyytyväisenä sieltäkin, hmph. Tässä vaiheessa Toveritarta taisi jo naurattaa – arvelen! Vielä käväisin vihannestsioskilla noutamassa vähän apetta ja ei kun odottamaan taksoa, aikaa oli runsaasti. Menimme ulos, sytytin tupakan ja kas, taksohärra vähän kauempaa tulee kysymään, olenko mahdollisesti Welhotar menossa kotoon=O Äimän käki siinä sitten hilautui taksoon ja pääsi sen hirveän keliahijonomonionnettomuuksien ohitse nopeasti ja varmasti. Eli kaikki sujui paremmin kuin hyvin! Uskon tämän johtuneen siitä, että mukana oli tuo onnea tuova Toveritar. Yksin olisin luultavasti ollut hyvinkin kuusessa pikaisesti – ettekö tekin usko? Eli ziitosta vaan, lisäpalkkiota joskus toiste ;D Ainoa ongelma onkin se, että tuli käveltyä sen verran, että koivet olivat jo lauvantai-aamuna äärikipeät ja vähän turvokkeessa. Ja sitten piti vielä Belgarionin kanssa roudausreissulle. Asiasta seurasi se, että nyt olen taas kävelykelvoton, kohta heitän särkylääkkeet kitusiini – odottelen vielä jonkin aikaa! Koska tästä postauksesta tuli nyt näinkin runsas, normipostaus palaa kehiin joko tänään myöhemmin (aika epätodennäköistä), mutta viimeistään huomisaamuna Vincent-kuvineen kaikkineen!
POLKA LOMAILEE JA LEPUUTTAA, MAIHARIT MYÖS! PS: Lumimyräkkä näyttää alkaneen! Onneksi minulla on nyt hyvä varmuusvarasto muonaa ja jokunen seinällinen kirjoja. Hamsteri viihtyy.... =D 29.01.2010 - 01:02
On se sitten kumma. Kiirettä piisaa, sekä töissä että tänään vapaalla – yhtä kiire kuin yksikätisellä tapetoijalla urakkahommissa.... Töitä jäi ja tulee lisää, ne prleet kun muistavat minun olevan pois ensi viikolla, argh. Toivoisin joskus jonkun edes unohtavan, mutta kun ei. Eilenkin tuli taas väännettyä niin, että heikkopäistä hirvittäisi. Ainoa kunnon tauko oli käynti Arvaustalossa sikispiikillä, oli se pakkoistunto 15 min. Hjuu, on vähän jäykkis ja kipeä handu nyt... Sika sai siis sikaa O__O Voin kerrankin kehua saaneeni =D Vapaan kiireet ovatkin sitten aasia erikseen. Palmia toki lähetti hienon aikataulun, kunhan se nyt vain toteutuisi. Ja jos kaikki menee kuten Minä olen suunnitellut. Eli lähden ihan vaan sellaisille ostoksille, joita on hyvin pitkään ja hartaasti harkittu ja mietitty, Toveritar seurana. Selvä? Rapotusta sitten taas myöhemmin asiasta... Mutta on se mukava, että kaupunginvaltuutettu (muistattehan, kun kyselin kokemuksia jne. matkapalvelusta) nyt todellakin toimii asian eteen. Ja pitää minut ajan tasalla toimiinsa liittyen. Eli sain eilen meiliä, josta tässä ote: Otin ryhmäpuheenvuorossa tasa-arvosuunnitelmaa käsiteltäessä viime viikolla valtuustossa esille Matkapalvelun toiminnan ongelmat. Tein asiasta ponsiesityksen, jota kannatti mm. XXXX. Ponsista äänestetään viikon kuluttua. Pyrin viemään asiaa eteenpäin myös muissa keskusteluissa, joissa on mahdollisuus myös esittää laajempia perusteluja. Tämä lähetti omissa nimissään kiitosviestin heti. Toki muistatte, että minun nimenihän nuissa papereissa vain näkyy. Tosin olipa joku hyvän kirjoituksen vääntänyt Palmian ja matkapalvelun toiminnasta (tai siis ei-toiminnasta) eilisen HS:n mielipidepalstalle. Valitettavasti se on maksullisella puolella, joten en voi linkata. Joku oikeudet omistava voisi laittaa kommenttilootaan linksun? Mutta katsokaa vaikka eilisestä paperilehdestä! Asiaa, sano... oikein hyvä siis. Hyökkäämme kaikilla rintamilla yhtä aikaa ,D Pelottaako, oi Palmia??? *noitamaista käkätystä* Mutta kyllä voi ihmisenpoikasta väsyttää ja särkeä. Ei tämä ole kuulkaas kivaa, ei sitten yhtään! Eikä oikein jaksa nyt vänistä Varaston eilisestä härra ei-tervehtivän tempuistakaan eli toiste siitäkin. Tulin kuitenkin siihen tahtotilaan, että en tarjoa mitään Varaston porukalle *kiäh-kiäh*, katsotaan asiaa myöhemmin. Nyt tämä lähtee keittelemään kaffet, riipomaan vitamiineja ja nikotiinia ihan ensalkuun! Nih kerta!
Purrrrrrrrrve, kavrut! Hei, ei siis heekkui, vaa tavismuanaa. Ja ihan kamalan galsaa, mä en tod siis ala yhtää mitää enää. Mamiiiiiiiiih, teke mulle kesä, jooko? Aurinko ja lämmint partsill – siit mä diggaisin tosi paljo. Nyt vaa möllötän tääll päivät ja venaan tota yht himaa. Tänää se sanokii jo, ett se tulee aikaste paljo myähemmi ku tavallist. Hui, miten mä pärjään?! Mä en tykkää muuteskaa olla yksin tääll niit kamalan pitkei tyäpäivei. Ja sitt toi viäl lähtee johti hakittaa jotai taravoi. En ala *möks*!Iha hölmö toi kuvaki, son sitt täält enkä mä oo siin >o<
Kliffaa viikendi alkuu kummiskii kaikill frendeill! Vincent, joskus on pakko hoidella asioita, joista ehkä on kissillekin iloa *hysh*! Päivän slogan: Elämme, toivottavasti, vain suuren suurta harhaa... Päivän biisi: Suuret setelit Luettua: Poikkeuksellisesti kesken pari kirjaa eli Saarikoskea edelleen ja eräs toinen tiileskives. Rapotetaan, kun on valmista ,D Jaa, Salingerkin lopulta lopetti tupakoinnin *köh*, kepoisat mullat!
SE ON MENOA EIKÄ MAININKEJA – MUKANA MYÖS MAIHARIT! 28.01.2010 - 01:14
Arvatkaas kuka voitti, Varasto vaiko minä? Minä nimittäin nyt ehtottomasti vaatin, että minua puhutellaan tästä lähtien The Virkanainen Polgara af-von-und-zu Welhottareksi und Vincent kans ,D Kävi nimittäin niin, että sain The Viran! Ei, en sitä mitä hain, mutta oikean viran, jatkuvan määräyksen siis. Tosin se aivan selvästi olikin suunnattu minulle: viran numero on 666 *huutonaurua*! Palkka nousee yhden palkkaluokan, hommat pysyvät samoina (lisänä se, mistä eilen kerroin) eikä tarvii lähteä mihiskään. Että tämmöinen tapaus! *kumartelee, niiailee ja odottelee runsaita taputuksia* Minä siis katson ainakin moraalisesti voittaneeni! Tosin eilinenkin oli yhtä hemmetin matalalentoa töiden osalta, huh... karmeeta kattoo. Kerran jo vetelin päin seiniä, kun koipi petti – ja hlöstöpäällikkö vieressä pelästyi *tsihih*, jopa ainakin uskoo vaivojani. Vieläkin jäi tekemistä ja hommaa eli lähdin normiaikaan ja tiedän, että sinne vielä ilmestyi illan aikana rojua. No, eihän se työ tosiaan tekemällä ole ennenkään loppunut, että jos vaikka lähtisi siitä. Pidin eilen sitten taukoja iltapäivällä enemmän ja painoin aamun rajummin menemään – olen nähkääs parhaimmillani aamulla, kuten te kaikki 10 armasta lukijaani tiedätte(hän)?! Mutta mitä tekee koko iiiison hallinnon atk-puoli: ilmoittaa, että kappas vaan, IE6:ssa on tietoturvariski. Siis ei hemmetissä, mistä ne sen sai tietää vasta nyt – ja pistivät netinkäyttökiellon. Toiset noudattavat, toiset eivät *köh*. Eli ainakin yritän katsastaa viestini, jos en muuta ehdi tai pysty. Paljoa ei blogeissa uskalla ravata, seurannevat liikennettä nyt aika tiheään... On se, päivittävät koko hoidon ilmeisesti. Ja tiedättekös mitä, viikon päästä asennetaan uudet keskusyksiköt kaikille, siihen liittyen myös ohjelmistopäivityksiä eli anna mun kaikki kestää! Miksi kukaan ei ole siellä ihan vain ajattelemassa? (No joo, tämä OLI toki retorinen kysymys!) Jos Minä Itte saisin taas päättää, tekisin asiat yhteen syssyyn, mutta kun ei niin ei. Arrrrrrrrrgggggggh. Ah onnea oli kuitenkin se, että härra joka pitää itsestään, oli etätyössä. Rouva Kääkkänä taas teetti niin paljon töitä, että unohti svidduilla ja kohdella kuni koiraa. Eli siinä mielessä pääsin suht helpolla. Lisäksi infosin Kääkkänää eräästä tiedosta, joten hän ei tullut menettäneeksi kasvojaan! Kiltti minä, Pikku-Polka nostaa päätään. Kotona odotti paketti ja kirjapaketti, jee kirjapaketille, jossa oli yksi kirja ,D Tämä tykkää semmoisista paketeista kovasti! Tänään onkin vuorossa sikalunssapiikki heti aamusta. Illalla olisi työkaverin läksiäiset eli rva M. siirtyy toiselle osastolle, harmi-harmi. Minä en aio juhliin jäädä, kun eivät ole työajalla. Siis minun työajallani, tietysti. Varmaan joskus klo 16 jälkeen. Toivottavasti jättävät jämiä köyhille eli aneita ja almuja ,D Itsekin vissiin pitäisi tarjota jotakin lauvantaina. On kaikenlaista *köh-räyh-auts* syytä... no, sain paketin The Ä:ltä, jossa oli kaffetta, suklaata ja suolakeksejä. Jos kaivelen vielä kaappeja, ei tarvitse värvätä ketään edes kauppaan ja kai nyt yhden osaston väen tuolla hoitaa. Tai jospa tällä vinkeällä rosmolla olisi avitusta asiaan ;D Että yhtä juhlaa tämä elämä, eiks? Ei, no ei kyllä. Koipia siis särkee edelleen melkoisen täpöllä eivätkä ne pidä kunnolla. Pitää olla tarkkana kuin Tarkka itse! Että se huomisesta, perstaina onkin paljon puuhastelua ja matkustelua eri toimipisteiden – siis kauppojen yms. – välillä, ziitosta vaan apua luvanneelle. Lisää asiasta huomenna, että teidänkin mielenkiintonne lukea joutavia jorinoitani säilyy tai jopa kasvaa ,D
Purrrrrrrve, kaiffat! Nonnih, mami teki sitt eile kalapuikkelileivän ja mä sain ihan oman puikkelin, njammmm. Ja sitt Poika kävi päiväll, mutt ei se ehtiny olla, ku sill oli kamala kiirus. Se tulee sitt parin päivän pääst. Joteski mun tekis miäli jotai hyvää, mutt toi vaa ei oo antanu. Enkä mä oikee tiijä mitä se sitt oiskaa, meinaa. Tahon vaa jotakii! Muute oon ollut iness, goisinu peiton all ja soffall ja venannu, ett toi tulee himaa. Hirrrrrrrmusen galsa tuala on, mun pylde ihan jääty illall, ku mä kävin siälä. Mä en tajuu, miks ihmisten tarvii mennä ulos. Eiks ne vois vaa jäädä himaa? Hoitaa niinku kissei, ku on paljo pakkast? Must semmone judeka pitäis saada johki elukkalakii heti ja just. Ai jaha, taas toi on ettiny jotai kissikuvei, ku ei oo muka ehtiny must ottaa fotoi. No joo, se on ollu ihan kammon kipee ja väsy... Jos se viikendin ehtis sitt, mä ainaskii toivon! Ai nii, tää kuva on tualt.
Kliffaa torpsontait kaikill mun kavruill! Vincent, materialisti – mutta pakkasesta olen samaa mieltä! Päivän slogan: On niin kylmä, että aivotkin jäävät mieluummin kotoon peiton alle koko päiväksi! Päivän biisi: Follow Me Luettua: Colin Beavan – Ekovuosi Manhattanilla. Joo ja tuota, kohtuullisen mutkatonta ja pätevää tekstiä – mutta, jos on riittävästi rahaa voipi myös ns. köyhäillä. Eli hiukan tässä nyt menee jenkkiläisyyden ja rahan piiriin tämä meno, valitettavasti. Uskottavuus siis hieman kärsii. Toki tämä on hauska tietokirjaksi, ei siinä mitään. Ja kirjan parasta antia on lopun yhteenveto sekä mutkattomasti esitetyt tilastotiedot ja ennusteet. Suositellaan kaikille ekologiasta, kestävästä kulutuksesta sekä ilmastonmuutoksesta kiinnostuneille. Rätväkämpi arvostelu myöhemmin toisaalla... Suosittelen kuitenkin luettavaksi ihan kaikillekin, sen verran sujuvasanaista on tämän toimittajan ja bloggaajan teksti! ;D
AIKAINEN LINTU SAA MATOJA – POLKA TAAS VIRAN! 26.01.2010 - 00:20
Aivan, tavanomainen maanantai ja tavistakso, tuttu kaveri vielä puikoissa Varastolle. Siihen tavallisuus sitten loppuikin. Kuten arvaatte, sairiksen aikana on kannettu erittäin runsaasti tekemättömiä töitä ja kun on vielä kuukauden loppukin... argh! Ja lisää tuli pitkin päivää. Tämä raatoi niska väärässä, vaikka siitä saa vain väärän selän, klo 6.40 – 14.35 ja lähti aivan jäykkiskipeänä odottamaan taksoa. Ja odotti. Odotti. Odotti vieläkin. Ja se stana oli 45 min myöhässä. Ei, itse asiassa olivat jotenkin tössineet tilaukseni, minulle siitä ei kerrottu, mutta tuli normitaksi Pazilan tolpalta – vähän laittaa ajatteluttamaan taas niitä käytäntöjä, prle. No, olin sopinut erään hlön kanssa käynnistä postissa, kirjastossa ja kaupassa – samalla olisi voinut nähdä yhteisiä tuttuja. No, hänellä ei ollut puheaikaa luurissa, en saanut kiinni, lienee sitten epäillyt, että johonkin jäin. Ai että kismitti. Ja kuten olen kertonut, täsmälleen turha valittaa. Tehän näitte viimeisen vastauksen kokonaan. Eli mitään korvausta kivuista, säryistä sekä menetetystä (ja palellusta) ajasta ei mistään tule, ei tod. Eikä tässä vielä kaikki, kuten me Kostokanavalla sanomme – posti palveli niiiiiiiin hitaaasti, melkein kuin rautakauppa. No saavutus oli loistava, kolme (->3) uutuutta luettavaksi ja silleensä, mmmm. Kirjastossa taas oli uusi harjoittelija *huoh*. Tämä ei millään meinannut enää jaksaa. Katsokaas, kun paluutaksokin oli varattu ja olin yksin liikenteessä. No, pikapäätös: kaikki ruuat Rismasta, koska sieltä saa sekä kissinruokaa että tupakkaa ja jotakin muonan tapaistakin. Äkkiäkös tuo, Welhotar selvisi sieltä 15 minuutissa. Ja sitten tuli takso melkein heti. Ja kotiin aivan puhkipoikkinaisena ja seipäänä. Söin jotakin, mitä en muista syöneeni vuosiin; kertokaas te, mitä se voisi olla ,D Olisi kiva kuulla epäilyksiänne?! Ja pötkölleen uuden kirjan kanssa. Ihan hissukseen ja varo-varo-vasti, särky nimittäin oli ja on melkoinen. Kello on nyt täsmälleen 00.00, enkä ole vielä edes saanut torkahdettua, vaikka olen lääkinnyt niin tuhdisti kuin uskallan ajatellen tulevaa työpäivää. Tänään onkin sitten veikeä ja taatusti kaikkien odottaman kehityskeskustelu Upon kanssa. Mrrr... mietin jo, miksikähän kaikki katselivat minua eilen niin oudosti. Johtuukohan se jostakin, mistä minä en VIELÄ ole tietoinen. Pahaa pelkään, rapotan heti lisätiedoista! Nih kerta. Uuups, synkeä idea tuli mieleni syövereistä ja erään kaverin herjanheitosta – ovatkohan ne löytäneet tämän lokin =O No, en minä Varastoa ole ihmeemmin haukkunut enkä paljastanut mitään, mitä ei tapahtuisi missä tapahansa normaalissa Varastossa. Enhän? No olkoon, sinne nyt kuitenkin on mentävä. Vaikka vain haluaisi lääkäriin ja se voisi tod. olla nyt paikallaan. Mitäs juoksuttivat eilen kuin järkensä menettänyttä (tai siksiköhän ne minua luulevat?). Paranoidiset piirteeni tuntuvat lisääntyvät vähitellen, huh. Miksi muuten on olemassa Bad Hair Day, mutta kukaan ei ole vielä lanseerannut Bad Legs Dayta? Sillä olisi kovastikin eräissä piireissä ehkä käyttöä. No juu, olisi kai tässä muutakin, mutta ei nyt heittäydytä ihan mahdottomuuksiin kuitenkaan. Ei kun katsastamaan nettimaailmaa ja kohta ensimmäiset aamukaffet *köyhä virn*!
Purrrrrrrrrrrrrrrrve, kissinkat! Ai ett, oonks mä sanonu jo, ett toi mami on välill aika ihana. Se kävi ihan yksin urheest kaupas ja toi mulle-mulle-mulle kissimuanaa ja huuuuuuurjast kalapuikkeleit ja donarii! *pus* Tai siis en mä nyt saanu ku yhen kalapuikkelin, mutt mä näin ison paketin heekkui ja puukkei <3 Nyt alko taas safkapolitiikka pelittää, ku välill tulee muutki muanaa. Mami muute äske ihan pelästy, ku mä goisinkii sen peiton alla ja alkasin pitää ihan omituist metelii. Höh, mä kattelin vaa uneja, en muista kummosii, mutt hurjan vaarallisii noli. Ett piti sitt ääntelehtii kans semmottis tyylii sopivast. Se ihan kävi jo kattoos, mikä mull on hätän tai jotai, se sano. Liikkist, just. Täss ku joku ihmetteli eile sitä fotoo, mä oon nousemass siin eilisess fotos täst asennost goisiis! Nii ett ei ihme, jos se näyttää vähä omituiselt >o<
Kliffaa tisjantait koko jengill! Vincent, tämä ehti jo oikeasti pelästyä *huh-huh-huh* Päivän slogan: Vainoharhaisuus ei tarkoita, ettei joku silti seuraisi toimiasi! Päivän biisi: All I Really Want To Do Luettua: Henning Mankell – Savuna ilmaan, taas hiukan poikkeavaa tarinaa tältä kaverilta. Toki löytyy murha meren läheltä, poliisin sisäisiä ongelmia ja sitten se suuri liikuttaja eli raha! Juu, minä pidin, hieman erilaista kerrontaa jälleen kerran ja suosittelen vähintään Mankellin kavereille. Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows – Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Älkää antako nimen johtaa harhaan, tämä on aika viehättävän omanlaistaan kirjeenvaihtoa sodanjälkeisestä Englannista sekä Guernseyn saarilta, jotka kärsivät sodasta omalla omituisella tavallaan. Pidin tästäkin, vaikka en yleensä tämän tyyppisistä kirjeromaaneista välitä – tämä toimii aika hyvin ja tuo esiin historian pienen sivujuonteen. Eli suositellaan aivan senkin takia, vassokuu. Ja niin, sitä Saarikoskea aina välillä jokusen kymmentä sivua, ettei totuus unohtuisi =I
KOHTA TAAS MENNÄÄN - VOIHAN ÄIMÄLÄN PÄSSIT! 25.01.2010 - 02:18
No niin niin, kyllä minä tiedän – ei ole ollut päivityksiä. Ja tästäkin tulee lyhyt.... ei jaksa, en ole nukkunut pariin yöhön. Särkee koipia edelleen täpöllä, lomperointikin meni kuten piti *ehehheheh* ja yksi yllärikin julkistetaan myöhemmin. Lähinnä tässä nyt ollaan unen puutteessa, vatsa kipeänä ja lievässä flunssassa *koputtaa puuta, suorastaan hakkaa*. Tämä viikko olisi töitä, yksi tärkeämpikin juttu. Ja tämähän ei taas minusta riipu. Jos Varastolla en pysty kävelemään, se on lekurin paikka. Nih kerta! Ensi viikko onkin se piskuinen lomanpoikanen enkä aio tehdä yhtään mitään järkevää (no niin, no ehkä ruokaa...). Että tällaista tänne, nukuin ehkä tunnin – uni vain karttelee. No, kyllä se joskus tuleekin, mutta on se veemäistä olla töissä silmät sikkaralla. En ole nimittäin saanut vielä niitä uusia klasejakaan. Ketuttaa siis. Mutta nyt keittelemään kaffetta ja lukemaan Saarikoskea (jihhaa – se tuli, se kirja siis). ---------------------------------------
Purrrrrrrrrve, kaiffat! Mä tiän, ett te ootte venannu mun postaust, mutt toi ei oo jaksunu mitää. Maannu vaa ja lukenu, nii ja juonu hihitysjuamaa. Ja sitt sen yks frendikii on ollu tääll, ett mull on kaikki ollut ihan ok – aatelkaa, nukkuu nyt kahen lämpösen ihmisen viakus, mmmmmm. Ja sain heekkuikii. Ett galsa siäl vaa on, ihan hirvee. Mä meen nyt takas goisiin, toi saa pitää kaffes ja kirjas >o< Ai nii ja tiätty mun ihailijoill ain yks foto *kollivirn*.
Voihan Vincent sentään..... ----------------------------------------- Päivän slogan: Sitä ihminen tekee kaikenlaisia hulluja juttuja vain kerran elämässään ensimmäistä kertaa ;D Päivän biisi: Living Loving Maid Luettua: Iso pino omia dekkareita (kun ei päässyt kirjastoon). Hanna Laitinen – Vartijat, nimeäisiköhän tämän enemmän nuorisofantasiaksi, siis tylsä miekka & kolhuinen kilpi –tyyliin. Onhan se mukava saada kotimaista fantasiaa, mutta ei nyt ihan näin tylsää, sorry vaan.... No, osan voi laittaa sentään kirjailijan nuoruuden tilille, vain 15-vuotta, eli siinä mielessä ei nyt hirmuisen paha. Edmundo Paz Soldan – Pakeneva joki, hiukan erilaista ympäristöä ja politiikkaa, ehkä rikoskin tarjolla. Erinomaista ympäristön, poliittisen tilanteen sekä koululaisten kuvausta. Vilkaiskaahan linkistä, suosittelen erityisesti Etelä-Amerikasta kiinnostuneille! Ja sokerina pohjalla William Blum – Roistovaltio, maailman ainoa supervalta. Ja tässähän sitä kiinnostavaa riittikin, tilastoja myöten. Mitä USA on väittänyt ja mitä oikeasti tehnyt.... aika pelottavaa luettavaa. Tämä hankkii kirjan ja suosittelee muillekin luettavaksi, hrrrrr. Pahempi kuin pahinkaan kauhukirja! Tämä oli siis todella suositus.
MENNÄÄN PAKKASEEN, KYLMÄÄN JA KURJUUTEEN – MUTTA MAIHARIT JALASSA! 14.01.2010 - 03:16
Se on aika vähällä, ettei tämä loki muutu kohta p*skartelu- tai n**lelokiksi, kun pitää värkätä noita voodoo-nukkeja liukuhihnalta. En enää keksi muuta keinoa vaikuttaa eräisiin asioihin mm. Varastolla. Eli tässä sitä on värkkäilty *puhaltelee sormistaan neulanpistoja*. Toivottavasti tehoaa. Nimittäin leidi, joka ilmestyi meille toiselta osastolta on osoittautunut k-pääksi. Ei osaa tehdä korjauksia, mutta odottaa täydellisyyttä, josta myös huomauttaaa. Ihmettelee, miksen käytä puolen kilometrin päässä olevaa rintteriä jne. Prle, teki mieli sanoa, että pitäisikö olla jokin VAMMAKKO-lappu selässä koko ajan. Samaa ajattelin, kun eräs henkilö ihmetteli, miksi käytän hissiä. Prle, hissi on kerrosten välistä käyttöä varten – eikö? Hmph. No, eilisilta menikin sitten varsin kirjallisissa toimissa. Ensin väänsin veryttelyksi pari valitusta. Ostamani kissanruokapussin sisältö oli paashaa, pari murua ruokaa, loput harmaata vettä – tuotevalvontavirhe. Tein valituksen Vincentin nimissä. Odottelemma vastausta, sitä ruokaa en enää kyllä osta! Toisekseen sain koelasit Favopticilta ja ensimmäistä kertaa kolmista laseista kahta paria ei voinut kokeilla; toisesta oli koko sanka irti, toisesta lasi halki ja irti sekä sanka katkipoikki. Huomautus ja palautus sinnekin. Sitten siirryin takso-osastolle (kas kummaa...) ja tein pientä pohjapaperia sitä projektia varten, josta tässä aikaisemmin jo puhuin. Eli keräsin yhteen suurimmat epäkohdat ja mokat sekä pari pientä ratkaisumallia – tekstiä tuli 2.5 sivua. Ja se oli vasta alkua. Tosin se oli ranskalaisilla viivoilla ja parilla esimerkillä ryyditettyä tekstiä ja kohtalaisen helppolukuiseksi tarkoitettu, joten ei sitä voi oikein kirjoitteluksi sanoa. Mutta nyt sekin on sitten tehty. Jäämme taas odottamaan. Kokoushan on 20.1.2010. Minä tulen rapoamaan, jos joku ei asiaa tule huomanneeksi ja muutenkin kertomaan, mitä tapahtuu tämän osalta! Jahas, torstai ja Welhotar on repopoikki, väsy eikä näekään kovin hyvin. Että näin sitä vaan taas pitäisi pungertaa kustannuspaikalle. The Viran täytöstä ei ole mitään huhuja edes liikkeellä, hassua sinänsä. Eli ilmeisesti se sitten täytetään talon sisältä, mutta kukaan ei myönnä mitään. Minulla ei liene siihen mitään osaa eikä arpaa – olen ollut täällä niin vähän aikaa, vaikka se ikuisuudelta välillä tuntuukin. Ei millään jaksaisi. Unet ovat jääneet äärivähiin ja säryt taas piinaavat aika rajusti. Lääkkeet eivät auta kuin vähän. Kipupkl:lle en pääse, se on jo kokeiltu. Vahvempia mömelöitä on, mutta niitä ei voi ottaa työpäivinä kuin illalla ja minun elimistöni käsittää ne piristäväksi eli uni kaikkoaa entisestään. Pitäisi kohta taas vetäistä perskännit, se auttaisi vähäksi aikaa! Sanokaa mitä sanotte, mutta näin on. Senhän on todistanut jo kapitalistinenkin tiedemies. Hjuu, ei tässä muuta! Huomisen kun vielä jaksaisi. Tarjolla huomenna roudausreissu eli kirjasto, kaupat jne. kuten aina. Pitänee alkaa laatia taas listaa, ettei mitään olennaista jää puuttumaan. Että sekin on hankaavaa, voiko olettaa, että viikon tulee toimeen niinkin vähällä kuin nyt. Ei tod. aina, nyt oli aika paljon varastossa erilaisia kuiva-aineita ym, joten viikko on mennyt suht siististi ruoka- ja siisteys- sekä kissapolitiikan osalta. Ai niin, pakko kertoa – lopultakin löysin yhdestä divarista kirjan, jota olen etsinyt vuosia! Jihhaa – se tulee ensi viikolla kotoon kannettuna. Tämä on ilokas ja tyytyväinen... No niin perinteiset vitamiinit ja nikotiinit sekä muihin puuhiin ennen takso-odottelua!
Purrrrrrrrrve, kaiffat! Mä oon nyt vähä hiljaskana. Mami suuttu iha tosissaa, kaikk sen peitot meni taas pesuu ja se on mulle tosi hyisen olonen. Kylmempi ku toi ilma oli sillo vähä aikaa sitte. Kerra se läimäs munt mopill takamuksilkii. Eikä ottanu viakkuu *sniiiiiiiiiiiif*. Mä en ala, millon mä opin. Nyt se laitto jotai menttolihajust tonne sänkyy, fyi. Mutt kävin mä silti siälä, mä oon ittepäine. En mä kyll uskalla nyt enempää. Kuva on tualt.
Tosi redii päivää kaikill frendeill! Vincent, parasta ollakin hissukseen – muhvi on aika mukava vehjes. Päivän slogan: Koskaan ei voi olla liian terve, liian laiha eikä liian äveriäs – eikä voi myöskään asua liian isossa asunnossa, liian keskustassa, ei omistaa liikaa kirjoja eikä liikaa kirjahyllyjä! Päivän biisi: I’ve Got My Mojo Working Luettua: Robert Gordon – Muddy Watersin elämä ja teot, Hoochie Coochie Man, jokaisen blues-diggarin ja noin yleensäkin musaihmisen peruskamaa. Muutenkin kelpoista luettavaa, tämän haluaisi itselleenkin hyllyyn. Ihan asiaan vihkiytymättömältä saattaa vaatia pieniä perustietoja, mutta hyvin pieniä – kyllä kai kaikki nyt bluesin synnyn tuntevat jne. Mutta on hyvä ja suosittelen!!! Levyjä myös ehtottomasti ,D
TIIKERITURKKI, MAIHARIT JA PERUSMÖKÖTYS – SE NAISEN TAKSOISSA PITÄÄ! 13.01.2010 - 03:13
Auts, naurattaa ja itkettää... tuli nimittäin vastaus siitä, kun valitin Helsingin Matkapalvelukeskuksen vääristä tilauksista. Siis se ainoa valitus, jonka pitkään aikaan olen viitsinyt tehdä. Jossa kaikki oli päin hvttiä eli osoitteet jne. Muistattehan? Tässäpä teille sosiaaliviraston vastaus:
Vastaus palautteeseen.
Annoitte palautetta kuljetuspalvelutilauksista joissa on esiintynyt virheitä.
Palautteenne on toimitettu palveluesimiehelle mietittäväksi ja toimenpiteitä varten. On varmasti Palmian tahtotila tehdä virheettömiä tilauksia.
Ei tälle voi muuta kuin nauraa, eihän?! *käkättää ääneen* Tahtotila *ehheheeheh*, joo, on minullakin tahtotila. Minun tahtotilani on sellainen, että se sanoo, että tilausten, jotka on kirjoitettu oikein ja pätevästi, on myös siirryttävä oikein ja pätevästi keskuksen kautta varauksiin. Voi äimälän pässi taas tätä virastojargonia ja ulosantia! Tämähän ei siis vastaa mihinkään eikä mitään - mitäs muuten olette mieltä? Ihan noin kiinnostuneena kyselen ,D
No, asiaan toki palataan eli pitää kirjoittaa se yhteenveto Matkapalvelukeskuksen toimista ihan tällä viikolla ja laittaa eteenpäin. Kerron sitten, mitä tapahtuu. Tod.näk. ei mitään, ehkä asia otetaan mietittäväksi / selvitettäväksi / työn alle, eli käytännössä ongelmat eivät ratkea. Toivon vain, että mahdollisimman moni jaksaisi näiden kanssa. Minäkin yritän, vaikka joskus närppii niiiiiiiiiiiiiiiin. En turhaan ota kuulkaas rauhoiketta aina ennen taksomatkaa, näin selviän henkisesti huomattavasti vähemmin vaurioin ja melkein ilman ketutusta. Yleensä siis. Sitä ei ihan 20 min myöhästymisestä enää edes jaksa valittaa. Se on niin tavanomaista, että se voisi olla jo melkein sääntö: auto tulee joko ajallaan tai 0 - 20 min myöhässä. Juu ei, ei naurata, mutta näin se on. Ai jaha, siis helmasyntini taas; minä valitan olemattomasta, kun on näin hieno palvelu kerran olemassa!
No, en minä nyt juuri taida valittaakaan muusta. Olisi kyllä valittamista, mutta otetaan yksi asia päivässä noin niinkuin tarkemmin taas käsiteltäväksi. Sitä on niin kiva märehtiä, vaikka tätäkin olen märehtinyt jo vuosien, kuukausien, viikkojen ja jopa päivien ajan. Ei se vaan korjaannu.
Ei kun on ihan pakko kertoa se, että eilen taas noutokuski iltapäivällä oli sen 15 min myöhässä ja totesi, että eihän tässä ole kiirettä mihinkään, ajeli vielä aivan päin hemmettiä. Ihan kuin vammakolla ei olisi työpäivän jälkeen mitään tekemistä; olisinhan voinut sopia treffit vaikka rapun eteen jostain syystä tms. Mistä HE sen voivat tietää, pirulauta, että alkoi ottaa taas kaaliin tuo suhtautumistapa. Ei heille kuulu, vaikka kävisin kotona olemassa vain 15 min ja toinen taksi olisi tulossa noutamaan ravinteliin, jossa vetäisin nuppini turvoksiin ja jakaisin sitä vanhaa räyskääni, prletto, nih kerta!!! Hrrr.
Kehutaan taas vaihteeksi eli yksi kehu myös päivässä. Kehun jälleen kerran Eestin Herkkujen leipiä; ostin viimeksi pari hedelmäleipää sekä Pärnun mustaa leipää. Ai että ne ovat hyvejä! Kun syö vain pari palaa leipää päivässä, sen on parasta silloin ollakin hyvää ja nämä ovat. Hintakin on aina kohtuullinen, kun ostan 50 % alesta ja pistän pakkaseen. Sieltä on hyvä ottaa jokunen viipsale kerrallaan ja paahtaa aamukaffen kylkeen. Ainut ongelma on joskus se, että leipää on yhtä paljon kuin mömelöitä ;D Siksi syönkin joka-aamuisen tomankini siinä samalla, että tulee ruokapuolta enempi...
Ja sitten kissa-asiaa: Annetaan pois kissa, sopiva punaisiin karvarukkasiin ja / tai muhviin! Se stana oli taas kussut paperille, josta kusi oli valunut sänkyyn – voihan vettu. Nyt kohta lähtee kaveri johonkin muualle! Taitaa saada eräs henkilö itselleen seuraa jonnekin tuohon lähelle, minen enää oikeasti jaksaisi millään tätä helvetin pyykkäystä ja vehtaamista purujen, paska- ja kusivuorojen ja hätistelyn sekä kaiken muun kanssa. Hermo menee muutenkin.
No nyt se hermo meni sitten, Lääkäripäivät, just. Että ei saa nukuttua ollenkaan ja TÄSSÄ on syy – vai? Voi hyvää päivää vaan, perkele sentään... nyt vituttaa (eräänlainen naamari, CPAPia ilmeisesti tarkoitetaan, argh); menkää itse suoraan helvettiin nyt siittä stnan kuikelot! Muuten eräs lääkäriesimieheni oli lihavin ikinä tapaamani ihminen, kunnioitettava herrahenkilö ja arvostettu kuin mikä – mutta hän olikin, lääkäri ja mies!
Vinskin osuutta ei tänään rangaistukseksi kirjata siis lainkaan! Sen tilalla rauhoittava maalaismaisema täältä tätä odotellessa =D *virnuaa rutosti*
Päivän slogan: Jokainen osaa kusta lattialle – ole oman elämäsi sarasvuo ja paskanna kattoon!
Päivän biisi: Five To One
Luettua: Alexie Sherman – Intiaaniblues, melkoisen mahtavan omalaatuinen tarina intiaanibändistä, intiaaneista, reservaatin oloista, kulttuurista muutenkin ja juomisesta jne. Tämä suosittelee erilaisten tarinoiden ystäville, jotka uskovat uniin ja vanhoihin äiteihin, jotka osaavat tehdä mitä tahansa ,D Hieno opus! Lainatkaa tai ostakaa pois, tahtoo tämän itsellensä kans. Emilia Tala & Kati Rajasaari – Sadistiope ja hulluhoitsu, meilikirjeenvaihtoa erityisopettajan ja lastenkodin työntekijän välillä. Hurjia tarinoita elävästä elämästä, erityislapsista ja -nuorista sekä tilanteista, vanhemmista, työyhteisöistä ja kollegoista. Suosittelen alalle aikoville *virn* sekä varsinkin vanhemmille, joiden lapsi on erityisluokalla tms. Kannattaa ajatella... tuota niin, siis tämä oli yllättävän hyvä opus, yleensä en pidä tästä ”meilikirja”-muodista!
NO MENNÄÄN TAAS – TAKSOLLA, KUN EI MUUTEN KERRAN PÄÄSE!
10.01.2010 - 05:43
Kyllä se nyt on jo aivan selvää, että minua ei ole tarkoitettu työelämään. Ei edes päivärutiinien osalta. Minä nukun ensin vähän. Sitten syön aamupalan ja mömelöt, päivitän lokia ja lueskelen. Sitten pitäisi töihin. Hmph. Mutta kun vapaalla menen aina takaisin nukkumaan ja nukun aivan huoletta ainakin tunnin-pari. Ja kun herään, on välikaffen vuoro. Jonka jälkeen voikin taas nettailla ja lueskella sekä siirtyä värkkäilemään lounasta. Jonka jälkeen on pakko nukkua kunnon päikkärit. Siis eihän tällainen ole mahdollista työpäivinä – ei ihme, että olen aina niin jumalattoman väsynyt! Ette muuten usko, mutta särky käy kyllä myös työstä, siis sen jatkuva kestäminen. Se on aika rankkaa noin niinkuin pidemmän päälle. Lyhyemmän päälle sopii jokin muu *muhahahah*. Ja sen jälkeen tupakka... Niin, tuota, en minä sitten eilen tehnytkään kuin tuota kirjoittamaani (loppu pois lukien, tietysti!). Hyvin jaksoin nukkua ja lukea sekä nettailla. Ei tehnyt heikkoakaan, kun välillä söi donaria ja pari keitettyä perunaa, porganaa ja paprikaa ,D Juu, nyt on tosi normiviikot jo meneillänsä. Jääkaappi näyttää jo melkein tyhjältä ja tuolla pitäisi viikko elää =O No, sitten eletään, se on aika yksinkertaista. Otetaan mitä on ja sillä selvä, turha siinä on vänistä. Jos ei nimittäin tyhmänä ole ostanut riittävästi muonaa. Ja kyllä siellä vihanneslaatikoissa on yhtä ja toista, pakkasessakin jotakin. Hmph! Toveri Turusta ihmetteli mm. fisuasioita, niin minäkin! Toinen, mitä ihmettelen, on suomalainen jugurtti – se on ihan hemmetin pahaa. On vain kahta plaatua, joita voi syödä ja niistäkin toinen on soijajugua. Muut ovat syömäkelvottomia. Kun taas Liiterin maustamattomat jugurtit ovat aivan superia jo sellaisenaan. Saati sitten siitä tehty tsatsiki tms. Eli ei voi mitään, en suosi suomalaista. Sama linja näkyy tuossa fisussa; silakkaa ei ole tai sen hinta on lähempänä ns. ”lohta”. Viimeksi tein ison pellillisen silakkapiffejä alusta asti itse eli ostin hallista fisut – parempaa se oli kuin kassilohi. Mutta se silakan hinta ja saatavuus, saati muun kotomaisen kalan? Ihan perheestä. Luulisi, että ainakin täällä Tsadissa saisi normikaupoistakin, ainakin isommista, mutta kun ei niin ei. Siis ainakaan kohtuuhintaan – viimeksikin se pieni pala siikaa oli suhteessa aika arvokasta kotomaiseksikin. Sitten on vain ostettava donaria (halvinta) tai pakastekalaa (Alaskan vesiltä). Eivät kovin ekologisia ja hyviä valintoja muutenkaan... Jahah! Tänään sunnuntai-ahin karkoittamiseksi viitakon hoitoa, käks-pakkoruisku jääkylmässä ja muuta mukavaa. Juu ja parin päivän ruokien laittaminen; pottua, porganaa, paprikaa, papuja, ituja.... ihan hyvää siitä tulee, lisätään vielä kuivattuja tomangeja, chiliä ja ehkä vähän sieniä. Ans kattoo, mitä siitäkin tulee eli mikä on tämän viikon vihannespadan nimi ,D Ahittaa myös viisipäiväinen työviikko! Sitä ei olekaan ollut pitkään aikaan. Lisäksi tiedossa on osastomiittiä ja kehitys(!)keskustelu(?) Upon kanssa. *huoh* Antakaa minun kaikki kestää – ja minähän kestän, kai. Jos koivet vain vähän tästä paranisivat, ei tuo särky vieläkään ole kokonaan hävinnyt ja viikko on vasta edessä, argh. Pelottaa. Eikä tuo silmäkään nyt normaali ole, kaukana siitä. Ketuttaa, pitääkö uudestaan sinnekin lääkärille? Ei helkkarissa, minä menen tupakalle ja valitsemaan uuden kirjan!
Purrrrrrrve, kaiffat! Joohei, eile olikii donaripäivä, kissin heekkuu. On joo, mä oon oikeest allergiaine tavisfisull, mä ykätän sen heti. Silakankii, vaiks se ois kuin pilpottuu ja annettais vaa vähä. Sitä punast fisuu mä voin syädä ihan piäne biitin, muute seki tulee ylös. Kuulin, ett joillakii muillakii kisseill on sama. Mutt mä voin syädä donariii ja pakastimetinfisuu, ne on ihan parast, nih. Eikä mun hiilitassunkajälist voi paljo jäädä, ku mä kert oon nii piäni ite – eihä? Mä oon kummiskii muute ekolookine valinta, enks ookki? Mä oon henkiss ja pidän seuraa, oon viksu ja vilmaattine ja kaikkee. Ja skrivaan tänne lokiin ja kiusin mamii ja sillee. Ett eihä tääll ois ees ketää, kelle se suuttuiskaa, jos ei munt olis. Ett tää on niinku iha tarpeelline jokase huusholli valinta: Kissa joka himaa! Ai ett tual ulkon on viäläkii galsa, ei siäl pysty olee. Kävin äske, nii ni piti sitt mennä sulattelee itteesä patterin pääll, paleli iha äldest. Enkä mee nyt ulos, ootan, ett pääsen mamin viakkuu! Syätäiskö tänäänki donarii? Ai ett ei... aha, no mulle sitt kissimuanaa ainaskii, juu. Kerranki toi otti foton, mutt tiäteskii mä goisin tossa, aika nätist kummiskii....
Kliffaa söndaagii jokasell! Vincent, ekologinen vaihtoehto. Päivän slogan: Elämä hymyilee – kaikille muille! Päivän biisi: All Our Dreams Are Sold Luettua: Claes Andersson – Jokainen sydämeni lyönti, hienoja tunnelmapaloja elämästä, hajanaisesti, mutta niin fiksusti. Työstä ja hulluudesta, suhteista, nuoruudesta, politiikasta, elämästä nyt, sairauksista – kaikesta ihmisen elämässä. Tämä piti kovasti ja mieluusti ottaisi kirjankin itselleen. Suositan lämpimästi kaikille! Kaj Korkea-aho – Katso minuun pienehen, hiukan omalaatuinen romaani nuoren varastomiehen ja uskovaisen tytön rakastumisesta, tytön äidin sairastumisesta, lahkolaisuudesta jne. Loppuratkaisu on melko raju.... Jos kestää nuoren ihmisen vellovien tunteiden kuvaamista sekä uskisjutustelua siihen sivuun, voipi lukea. Itsellä ei oikein puhti riitä kehumiseen nimittäin. Tuo uskontopuoli kun punkeaa kovasti esiin. Että jokainen taas taaplaa tyylillään. Tätä mainitaan jännäriksi jossakin – tuota, minusta nyt vaan ei oikein toimi siinä mielessä.
VIELÄ VAAN LEPUUTUSTA! 05.01.2010 - 03:03
Nonnih – asiat saatiin sitten jonkinlaiseen järjestykseen. Ainut taho, joka pyyteli miljoonasti anteeksi, oli yllättäen sos.viraston edustus... Oikeinhan se, he eivät olleet päivittäneet tietojani The Järjestelmään. Kuulinkin sitten, että käytössä on kaksi The Järjestelmää *huoh*... Voi äimälän pässit sentään! Ja varmaan vielä muitakin rekistereitä. No, Palmiahan ei mitään pyydellyt anteeksi. Lopulta päivän mittaan sain kiihkeän viestittelyn jälkeen selville, että kaikki oli kunnossa. Vapaa-ajan matkani työhön aamulla oli muutettu työmatkaksi, samoin paluu kotoon. Siis tähän meni hyvää työaikaa öpaut puoli päivää. Juu, ilman mitään sen kummempaa märinää, tietty!
Mutta nyt, toivoisin kovasti, että te, jotka käytätte Matkapalvelua, laittaisitte minulle viestiä ongelmista! Kommentit voi jättää nimettömänä tuohon laatikkoon tai suoraan meilinä polgara.welhotar@gmail.com. Nimittäin olin yhteydessä kaupunginvaltuutettuuni ja hän lupasi ottaa asian esille seuraavassa kokouksessa. Toki annoin jo taustatietoja, lähinnä puhelujonotuksesta sekä autojen myöhästelystä. Mutta kaikki natinat ja väärinkäytökset ym. nyt tänne – saadaan kaikki samaan nippuun ja asia jotenkin edes esille laajemmin. Nostetaan yhdessä kissa pöydälle! Kenenkään ei tarvitse tietystikään ilmoittaa nimeään, minä toimitan listan vain eteenpäin ihan omalla oikealla nimelläni. Kukaan ei siis joudu mihinkään hankaluuksiin (paitsi minä, mutta minähän olen jo Mieliharmi muutenkin!). Hopitihop, tai jos teillä on kavereita tai tuttavia, vanhuksia tms. jotka käyttävät palvelua, kaikki nyt samalle listalle, kiitos! Ja mieluusti mahd. pian, että saan jonkinlaisen taustapaperin laadittua eteenpäin. Toivon tosiaan, että asiasta nousee edes kunnollinen keskustelu (henkilö lupasi jopa mahdollisesti tehdä aloitteen asiasta), että kaikkien ei tarvitsisi enää kärsiä tuolla pakkasissa tuntisotalla, maksaa hurjia puhelinlaskuja ja itkeä iltaisin (kuten täällä...).
Eli se siitä! Tänään sitten vaihteeksi vuorossa lekurikäynti, nyt silmän takia. En tiedä, mikä mättää, mutta jotakin outoa siinä on. Aiemmin luulin, että olisi näärännäppy tulossa, mutta ei se siltä vaikuta... vähän jo pelottaakin. No, asiasta lisää myöhemmin. Turha spekuleerata etukäteen.
Ei tässä oikein muuta olekaan – eilinen puhti meni melkein kokonaan tuon matka-asian hoitamiseen sekä työhön, juu, ihan oikeaan työhön. Lisäksi sain kirjoitettua loppuun yhden pikkujutun. Ja lueskeltua, toki. Ei oikein henki ole päällänsä, mietin vain näitä paria asiaa nyt tässä. Parempia postauksia odotellessa lähdenkin tupakalle. Pyysitte tietoja, miten palvelun pitäisi toimia - huomenna siitä lisää, nyt ei oikein irtoa, zorgen.
Sillä aikaa käykääs kokeilemassa kykyjänne tietokilapilussa eli Vuoden Ensimmäinen Juke-Quiz löytyy täältä. No menkkä ny jo, mä kävi jo *muaahhahah*!!!
Auts, vitamiinit meinas unohtua ,D
Purrrrrrrve, kaiffat! No tuliha se mamikii, vaiks mä vähä pelkäsin. Mä olin joo ihan kiltist. Paitti ett se huamas yhe judekan. Mä olin käyny vähä repiis mun tassunkoill niit paprui, mä niit mitää pelkää! Eiköhä se koht sen tajuu. Mitäkähä se sitt keksii, laittaa vissii muavikassei siihe, tsihih. Mua se ei kyll saa estettyy olemast täälä ku tää kerta on mun hima kans, nih! Ett yrittää vaa keksii jotai. No, ei se eile, meill oli iha rauhallist ja sillee. Mä sain kotkotint ja raksui ja kaakkii, ite se ei syäny vissii mitää, mä ainaskaa nähny. Skrivaili vaa taas hirveest kaikkee. En tajuu, kui joku voi skrivailla ekaks päivän röis ja sitt viälä himass >o< Tosi omituine, mutt semmone se on joka asiass. Siit just tiätääki, ett se on mun mamiska eikä kenenkää muun. Ja varpist saan mennä goisii sen viakkuu, juu. Fotoi se ei oo ehtiny ottaa, tollase kuva se sitt löys. Hei mä kuulin ett taas on vapaat – ai vaa huamine...
Kliffaa vapaan aattoo kaikill!
Vincent, kekseliäs katinruttana ,D
Päivän slogan: Kaikesta huolimatta eräskin kirjailija jätti jäähyväisensä aseella...
Päivän biisi: Totuus löytyy kaurapuurosta
Luettua: Kari Lempinen, Jukka Lindfors, Markku Salo – Aloha! Uusi Laulu- ja Aloha! –lehtien valitut palat 1978 – 1986. Ehdotttttttttoman suositeltavaa luettavaa kaikille, joilla ei kotona näitä aarteita ole. Tuolloiset rockin & punkin ym. musiikin tuulet, oudot tyypit (-> lue nykyiset vanhat pierut) esillä laadukkaissa *köh* julkaisuissa ;D Tämä tykkää, tämä tahtoo kirjan itselleen myös. Suosittelen kaikille ajan ilmiöistä kiinnostuneille. Ja hei – tämä on näköispainos, mukana myös ns. lukijakirjeitä, mainoksia, palstanpäitä, novelleja, haastatteluja ja muuta eli kaikkea mahdollista. Hillitöntä iltaluettavaa jokaiselle kyldyrellille tätä lokia lukevalle luonnottomalle oikeustoimikelvottomallekin henkilölle.
JUU, JUU - WELHOTAR MENEE TAAS!
04.01.2010 - 02:59
Sanon minä, että on tämä yhtä perkelettä! Yksi päivä, jolloin oli melkein hyvä ja huoleton olo, sain jopa nukuttua. Mutta kas, menin sitten tellimään taksoja tälle viikolle ja kuinkas sitten kävikään! Palmian Matkapalvelu vastaa (lainaus täsmälleen viestistä): Hei! Valitettavasti en voi varata työmatkojanne. Oikeutenne työmatkoihin päättyi 31.12.2009. Voitte kääntyä sosiaaliviraston puoleen asiassa maanantaina. Tietenkin voitte käyttää vapaa-ajan matkojanne työmatkoihin mutta siihen tarvitsen erillisen vahvistuksen. Eli sos.virastossa joku ei ole jaksanut / viitsinyt kruksata kohtaa, jossa oikeuteni työmatkoihin jatkuu. Edessäni on 10.12.2009 päivätty päätös, jossa oikeus työmatkoihin jatkuu, uusi matkakortti sekä kuitti tämän kuun maksetusta omavastuuosuudesta – perkeletto!!! Palmia ei puolestaan suostu siihen, että ne ilmoitetaan myöhemmin! Nyt minä siis käytän vapaa-ajan matkojani työhön. Asia korjataan, jos korjataan. Ehkä joskus. Ja jos joku saatanan sielu sattuu virastossa tänään olemaan paikalla. Ja jos The Järjestelmä päivittyy välittömästi! Voi vettu, että minua jaksetaan kyykyttää! Itkuhan siitä tuli, ääretön raivo ja erilaisia ratkaisumalleja hyvinkin radikaalisti. Ei tässä ole enää mitään järkeä. Viime viikolla Matkapalvelu tössi neljän päivän tilauksista kaksi, eikö olekin hyvin? Nyt ei sitten tehdä mitään – käytä torpso inva vain vapaa-aikaasi, ethän sinä täysimittaisesti varmaan töitäkään tee... Voi paskat, kun tietäisivät! Nyt tämä alkaa kirjoittaa kaupunginvaltuutetulle pientä viestiä. Josko hän voisi ottaa asian esille – en tod. ihmettele, jos vanhukset eivät jaksa. Se alkaa olla minullakin nyt niin lähellä, ettenkö tekisi jotakin, josta kukaan ei tule pitämään. *huutoitkupotkuraivarit* Olen niin raivoissani, että edes pakkanen ei saa minua rauhoittumaan. Oli pakko heittää kourallinen kipu- ja rauhoikemömelöitä, että edes tokenin vähäsen. Kaiken huipuksi vielä tämä – huh, onneksi ei meillä asti, ihan tuossa näköetäisyydellä nimittäin! Kun kuulin asiasta, säntäsin pesemään kuontaloni – edes... Ai että risoo ja riipoo! En voi kuin ihmetellä, miksi aina minä? Ihan aina? Minä en todellakaan kohta enää jaksa, se on kuulkaas kovin lähellä, että – niin, että lopetan tämän järjettömän luudaukseni ja huutamiseni. Kukaan ei kuule, välitä eikä edes lue. Antaa olla koko paskan, perkele! Vittuillakseni menen kuitenkin töihin. Silmät ovat punaiset, en ole nukkunut, olen miettinyt. Ai minäkö? Todellakin, paras tapa. Tupakkaa ja äkkiä! Lisäksi särkee, silmässä on jotakin vikaa (aika pahaa...), ei hyvä, ei tod.
Purrrrmenta! Tota, mä en taida sanoo nyt paljo. Toll mamill on joku nyt vähä kehnost. Mä kummiskii saan kaikkee mitä mä tarviin. Saan jo nukkuukki se viakus, mutt vaa jalois. Ja ne paprut se laitto taas kummiskii, yöks. Ku mä nyt vaa tajuisi olla tekemätt mitää. Se on vissii vähä kireenä. Eilekii se jo skrivas, volis ja skrivas, mä tiijä mitä. Pitkää kuiteskii. Ei se muuta. Ja riipi niit se napikoit. Omituine se vähä on, nii se on kyll aina. Vähä se mua pelottaaki. Kai se tulee viäl takas himaa – tuleeha? Jos joku tulis sitt hakee mut, jos se ei tuu. Mä en taho olla tääl yksiksee. Jos Poika vaiks? Mist se tiätäis, mä voi sille soittaakkaa. Mull ei oo omaa kissikännyy eikä kukaa kuule, jos mä huudan täälä. Hrrrr, tääll on nyt joka tavall kuulkaas aika galsaa. Kuvakii o vähä outo, son täält.
Toivottavast teill on nyt kliffaa! Vincent, sitä minäkin toivon, että heillä todellakin on hauskaa minun kustannuksellani – kuten teillä kaikilla... Päivän slogan: Olemattomuus haaveena! Päivän biisi: Stormy Monday Luettua: Joyce Carol Oates – Kalliita ihmisiä eräs vähän oudoimmista ja erilaisemmista opuksista Oatesin tuotannossa. Lapsimurhaajan tunnustukset, tai sitten ei. Miten sen nyt lukeekaan ja haluaa ymmärtää. Paljon myös kirjoittamisesta siinä sivussa. Hyvän perheen kulissien sisäisestä tilanteesta. En jaksanut kovin keskittyä, zorgen folks. Aloitin pienen Oates-session, kun kirjaston tarjonta on mitä on. Sekin.
MENEN MINÄ KUITENKIN – VIELÄ, ehkä... 01.01.2010 - 08:59
En suuremmin halua spekuloida eilisiä tapahtumia Espoon Sellossa. Totean vaan, että mitäpäs, jos kaveri sai tästä artikkelista välipäivinä itsekseen jossakin asioita miettiessään pienen kimmokkeen? Ei se ikää katso, eikä paikkaa - kun aggressiivinen alkaa oirehtia, se tapahtuu, mitä tapahtuu. Ikävä juttu kaikille. Tosin hän ei ratkaissut sitä miehen tavoin, oikein olisi tietysti ollut ottaa vastuu teoistaan eikä tehdä ns. lopullista ratkaisua. Hmph, mikä minä olen sanomaan mitään. Ketuttaa tuo älytön uutisointi asiasta ”ulkomaita myöten”, varmasti uhrien läheisiä vetuttaa. Samoin taas tämä kriisiapu, jestas. Ihmekös tuo, että meitin Rismassa oli äärihiljaista, ihan totta! Toivon kovasti, että kukaan maahanmuuttaja ei tullut pahoinpidellyksi tms. tämän takia. Ainakin nettikeskusteluissa eräät tahot olivat taas niin rasistia, väkivaltaisia ja pelottavia että... Tosin Welhottarena on pakko epäillä myös tuplatäysikuun (erinomaisen harvinaista) vaikutuksia - minä nukuin edellisyönä nimittäin aika hyvin =o Ei siis ihme, jos joku kajahtaa, kun minäkin nukuin! Nukuin jopa keskiyöllä, hah. Heräsin pariin kertaan jonkun tekstiviestin tullessa – muutoin silkkaa unta kaaliin, kerrankin. Lisäksi otin pari kertaa uusiounet tuossa, kun en päässyt päivittämään. No, heräsin tietysti taas omaan märinääni. Ääriväsy vajaan viikon jälkeen. Tosin jouduin eilenkin tekemään kiireisiä juttujan naapuriosaston puolelle, ihan päivän loppuun asti. Muutoinkin uutisointi on ollut veikeää eli on suorastaan yllytetty hankkimaan jemmaan isoja ilotulitteita, jotka nyt kielletään. Ja sitten joku natiainen niitä jemmaa vaikka sängyn alla, klitsussa tahi muualla – ja taas tapahtuu. Belgarion olisi varmasti pienenä tehnyt näin – myönsi itsekin! En pahemmin perusta koko juhlinnasta, minä näin ikkunasta melkoiset ilotulitukset kyllä – saiskun skutsista ja mäeltä, torilta, puistosta... Ja Vinski halusi myös katsomaan ;D Juu, ei syöty perunasalaattia, ei nakkeja, ei juotu kuin kaffetta. Syötiin thai-tai-kalaa, keiteltiin kaffet ja syötiin taigerkakkua. Hyvää oli, örps! Kirjoja tuli liian vähän, pari hyvääkin kyllä eli esittelemisen arvoista. Muuten vähän kehnoa valikoimaa. Appeista ei ole paljon lapsille kertomista. Perunaa ja silakkaa ,D Vihanneksia vihannesten perään. Ja jömmapizzat jollekin lauvantaille, sorrrrrrtuminen Liiterin halpistarjoukseen, se nyt vaan on joskus niin kirotun hyvää terveellisen elämän jälkeen. En spekuloi mennyttä vuotta. En myöskään tee mitään lupauksia. Lupaukset on tehty rikottavaksi ja jos jotakin taas päätän, voin tehdä sen milloin tahansa, nih! Ei siihen mitään uutta vuotta tarvita. Taikojakin teen juuri silloin kun huvittaa ja tarvis on. Että antaa olla niiden lupausten, samoin viime vuoden tilittämisen. Aika inha vuosi, suurimmalta osin. Kaikenlaista ikävää ja tylsää. Ei, ei minulla ole tänäänkään mitään raflaavaa kerrottavaa. Paitsi Vincent, kissan prle, meni ja kusi sänkyyn, ällöpapereiden päälle =O Laatikolla oli käyty ja rapsuteltu, ei oltu kuitenkaan viitsitty irrotella sinne vaan jäljistä päätellen vedetty täyslaidallinen hepulia ja lopuksi hypätty keskelle sänkyä kuselle! Noh – suurin osa oli paperilla, pyykkiin meni vain yksi peitto ja pussilakana. Arvatkaas sanoinko rumasti. Kissi onneksi ymmärsi sen kuullessaan pysytellä pois ja meni baseen möksöttämään. Syytä olikin, olin taas täysin raivoissani. Eihän tuolle kuspiälle mitään näköjään voi! Tarvis olisi kissikuiskaajalle, mitkään feromonit ja karkoitteet eivät tod. auta yhtään mitään, eivät haisut, paperit jne. Pitäisikö siis koko huusholli kääriä lainapeitteisiin päivän ajaksi? =E Argh, taidan mennä lepuuttamaan lisää. Vuodatus päivittyy eikä tähän aikaan voi lisätä yhtään mitään kirjoitusta, joten muhikoon ja korjaantukoon tämä painokelpoisemmaksi uusiounieni aikana! Ei se korjaantunut – anti olla.
Kliffaa tosi uutta vuatta koko jengill! Vincent, sinä taidat olla myös vähän kipeä pienestä päästäsi! Päivän slogan: Uusi vuosi, uudet vekkulit säryt ja sairaudet... Päivän biisi: Pirun nyrkki Luettua: Antti Halme – Metalliveljet, muori taas nuorisokirjojen kimpussa. Ei paskempi tarina, bändipuuhastelua, suvaitsevuutta ym. Mutta melkoisen epäuskottava biisi- ym. puuhien osalta. Toisaalta antaa toivoa ja uskoa itseensä. Että siinä mielessä, opettaa elämään erilaisten ihmisen kanssa sovussa ja muuta tärkeää. Eli lukukelpoinen, ehkä jopa suositeltava melko nuorelle kirjojen kaverille, sekä leideille että herroille sopivaa tekstiä. Kesken mittavampi opus, josta myöhemmin lisää.
PITÄISI JA PITÄISI - MINÄ LEPUUTAN NYT! 30.12.2009 - 02:56
Sanoisinko nätisti, että sitä se eilisaamuinen ketutukseni tiesi: päivä oli päin kettua! Melkein kaikki meni sinne kettuun... Voi kettu, sanoo tämä ja yrittää rauhoittua. Naapuriosasto tarvitsi taas ja jälleen runsaasti apua, karmeaa tekstuaustha. No, kiva ihminen toi ja selitti, pyyteli jopa anteeksi, joten tein ja vein. Vei aikaa ja vaivaa, silmiä särki. Sanoin vaan, että kaikkea ei tuosta ihminen voinut enää selvittää – ei edes Welhotar. Lisäksi omalla porukalla oli kovin kiiruista juttujensa kanssa eli saada se prleen tilasto (!!!) täsmäämään ja mieluusti vähän yli sekä kuukauden että koko vuoden osalta, argh. Siis väkisin yritetään jotakin tällaista, jotensakin huvittavaa. Tavoite on ZZ&TOP ja se jää vähän alle, naapuriosasto on omansa jo ylittänyt. Tästä sitten kilpaillaan kuni penskat tarhassa, kuka on paree. Eihän näitä asioita voi arvottaa. Joku asia vie aikaa ja resursseja hirmuisen pitkään, toiset taas eivät juuri lainkaan. Ja sitten lasketaan asioiden kappalemääriä, argh. Ei, tämä ei ole oikein. Kuulin vain, että näin on ed. Iso Pomo määrännyt suuressa viisaudessaan ja tällä mennään. Ymmärtäisin, jos jotkut isot asiat vaikka painotettaisiin pieniin verrattuna tms. Mutta kun ei. Varastot – järki ohoiiih? Päätin sitten käväistä Itiksessä eilen suoraan töistä. Palmian Matkapalvelu, Helsingin Matkapalvelu sen oikea nimi nyt sitten on, kunnostautui jälleen. Ajatelkaa, neljän päivän tilauksista kaksi on jo möhlitty ihan perusteellisesti. Mikä mainio prosenttijakauma! Heti aamulla tein tilausmuutoksen ja sain aivan oikean vahvistuksen, että Welhotar menossa Itikseen – nouto Itiksestä – meno kotoon. Kas ja takso kun tulee, leidi lähteekin kotoon eli Malmille =O Hetkinen vääntöä ja kerron tilanteen, soitto keskukseen ja kuulemme härön jutun: siellä on merkitty minulle vienti kotoon ja nouto Itiksestä ja vienti kotoon. Missäkähän välissä minä olisin ehtinyt Malmilta Itikseen ja millä vempeleellä? No, onneksi kuski soitti, en minä. Minä olisin hermostunut, kuski ei enää kertomansa mukaan edes jaksanut hermostua eikä kysellä, missä on vika. Varmisti vain, että hän ajaa minut Itikseen ja että minulla on edes paluu sieltä kotoon oikein. No, valitustahan minä sitten värkkäämään. Sanokaa ihan mitä huvittaa, mutta ei ole reilua, että ”näppäilyvirhe”, kuten näitä mokia kutsutaan, aiheuttaa ihmisille puolen tunnin (ja pidempiäkin) odotteluja ja pitkiä itse maksettuja puheluita välityskeskukseen! Prle, jos minä tekisin tuollaisia ”näppäilyvirheitä” ei todellakaan olisi pitkään töitä – oikeasti tai ainakin se olisi huomautuksen paikka. Itiksessä odottaessani noutotaksoa huomasin taas, että moni vammakko käytti normitaksia. Eli joko heillä on erityistilausoikeus eli voi tilata suoraan taxikeskuksesta auton (kuten näkkärit) tai sitten maksavat itse ja huitsin vitelit välittävät koko palvelusta! Toki matkat voivat kuun tässä vaiheessa jo olla loppukin. Mutta olen kuullut niin monelta vanhukselta, että ei enää jaksa tämän Matkapalvelun kanssa toimia ja soitella sinne (ei pääse läpi, jonotus maksaa jne.) – maksaa mieluummin itse matkansa. Karmeaa, mutta totta! Näin siis ihmisiä kyykytetään eikä edes sossu tällä kertaa vaan Tsadin firma Palmia. Voi kilin lapsen sukupuolielimet sentään... taidan ottaa yhteyttä kaupunginvaltuutettuuni ja pyytää häntä tarttumaan tähänkin asiaan. Minä en enää muuta keksi. Mikään ei mene perille. Valituksiin voi tulla anteeksipyyntö ja vaisu selitys, ei muuta. Silti homma ei vaan toimi. En todellakaan ole ainoa, joka esim. Blogistaniassa tästä puhuu. Yritän etsiä myöhemmin linkkejä, mutta tiedän, että täälläkin palvelun käyttäjiä on – vielä. Eikä tässä vielä kaikki! Yrjö, siis se joka heitti lusikan nurkkaan, näyttää todella tehneen sen myös Itiksessä. Tavarat olivat loppu, finito – jo kolmatta kertaa sama tuote loppu, hah! Minä kävin itse alakaapissa (joka siis ei ole lukossa ja jossa on käsivarasto) ja siellä oli sitä shampoota – otin yhden sekä nassurasvan, maksoin – kaiken piti olla 50 % alessa. Jostain syystä eivät muka nämä tuotteet. Kysyin toiseen kertaan, juuei, ei missään nimessä. Lisäksi etukortti oli täynnä, olisin samalla ottanut siitä pari tuotetta ilmaiseksi. No, sekään ei käynyt päinsä. Olipas niin hankaavaa, että saavat minut vielä yhden kerran asiakkaakseen (haen sen prleen etukortin tavarat) ja sen jälkeen lopetan asioinnin tuolla – olen jo löytänyt ainakin korvaavan nassurasvan. Shampoo on vielä tosi hakusessa, mutta *tsihih* on sitä nyt jömmassakin. Että oikein huono päivä, ziitosta vaan. Avasin vielä väärän donaripurkinkin, öljyssä olevaa fisua siis. Kumpikaan meistä ei sitä usein syö, vahinko, oli siis pakko vaan natustaa ja kissiä ketutti! Että näin meillä, hmph! Johtuuko sitten siitä tahi muusta, meikällä on vatsa kipeänä ja ruikuli - eikö olekin kiva. Alkoi taas harmittaa, menen käymään vaihteeksi ulkona.
Purrrrrrrrve, kavrut! Hei, tiätteks, mami teki eile oikee karmindaalimogan (emmä kyll tiijä mikä son, mä oon vaan kuullu). Siis sen piti duunaa itellee leipä, jos on donarii. Nii ni eiks tää mee ja avaa öljydonarin. Siis hei, se puukki on ollu tuala sata vuatta, eikä yks voi tsiigaa tarkemmi. Ei sitt kumpikaa oikee syäty, mä en syäny yhtää, mamin oli vissii pakko. Se ku ei heitä ikinä mitää vegs. Nii no mä sain taas sitä samaa kotkotint ja mua ketutti niiiiiiiiiiiiii hirveest, ett vedin hepulit ja partsill jolinat ja aloinkii goisii koko illaks. Heräsi vast sitt, ku toi oli jo menoss goisii. Ja aloin sitt pitää omaa kivaa, pistää mattoi järjestyksee ja vähä juttelee tolle. Se sano muute taas rumast mulle, ett pitäisin muka kuanon kii yälä. Höh, omituist, kissit nyt vaa ON kert yäelukoi. Ja toi tiätää sen kyll iha hyvin. Sitt se itte herää keskell yät ja alkaa skrivaa ja duunaa kaffet ja kaikkee. Siis hei, ei oo reiluu. Eihä?! Ihmiset on omituisii ja niill on tosi kummii tapoi, ainakii möhköll, nih! Kuvankii se löys tualt, mitää ei se jaksa enää tehä, ei ees ottaa fotoi. Mä oon nyt vähä vihaskana *kissimöks* >o<
Kliffaa keskintait – möhköll ei välttis... Päivän slogan: Olen todellakin syntynyt kehnojen tähtien alla tai sitten oli erittäin pilvistä! Päivän biisi: Gypsy Luettua: Glenda Dawn Goss - Sibelius, Amerikka ja amerikkalaiset; Vieläkö lähetämme hänelle sikareja? – melko vinkeä selvitys Jannen yhteyksistä Jenkkilään. Ainakin paljon minulle uutta asiaa. Tiesittekö mm. yhteyksistä Walt Disneyhin sekä Elvikseen? Helppolukuinen, kiintoisa kirja, jos vain elämänkerrat ja musiikki yhtään kiinnostavat. Ei huimaa edes pituudellaan ja kertoo paljon säveltäjän omista mieltymyksistä sekä yhtälailla amerikkalaisten arvostuksesta. Ei siis paha, voin jopa suositella ao. aiheista kiinnostuneille. Ja sitten omalle hyllylle ja Anne B. Radgen ensimmäisiin kirjoihin – tämä tykkää! On ne sen verran omituisia ja makaabereja juttuja, että uppoavat meikäläiselle uudestaan oikein hyvin ;D
VARO - TURKKI, MAIHARIT JA MÖKÖTTÄVÄ WELHOTAR LIIKKEELLÄ! 24.12.2009 - 06:33
No nyt on vapaata ja siltä se tuntuukin! Vedin sikeitä melkein klo 4 asti, joka on lähes ennenkuulumatonta. Tosin heräilin kipusärkyjuilimiseen vähän väliä, koivet ottivat alkuviikon rajut kiihdyttelyt pahakseen. Samoin hartiat ym. ovat särkyisät. Mutta mitäs noista, kyllä sen kotona kestää. Keittelin juuri kaffet ja riivin mömelöt, vitamiinit ja vähän aamupalaa. Taas pärjätään! Kissi tuijottaa minua pistävästi, mutta ei pummi. Pitäisiköhän sillekin tuoretta muonaa *pungertaa itsensä liikkeelle*... Elin jännittäviä aikoja eilen taksojen puolesta, mutta nyt täytyy antaa ruusuja. Aamukuski, vanha tuttu, tuli aivan ajallansa läpi hankien kuni Takso Tuulispää. Ajoi äärivarovasti, mutta taidokkaasti Varastolle. Kun päästiin pihaan, kiitin reilusti ja kehuin hyväksi kuskiksi. Kaveri ajoi niin esimerkillisesti kuin olla ja voi. Taidan laittaa toisen (tai kolmannen) positiivisen palautteen näiden vuosien aikana nyt menemään! Paluukyytikin oli ajallansa, vaikka keli oli kamala. Vieraani tuli Serkkuihin ostoksille, joten sain saattajan mukaan ja nopeastihan sitä kälätellessä perille päästiin. Tosin kuski manaili koko ajan keliä ja kanssa-autoilijoita, joka ei ollut hänelle kunniaksi, ei myöskään väärän reitin valinta eli pikkuteiden käyttäminen tuolla kelillä ei ollut oikein järkevää. Mutta kotoon päästiin *phuuuuuuuuuuuuuh*, kyllä muuten oikeasti oli iso helpoitus meikäläiselle taas. Naurakaa pois, ei sitä oikein kukaan varmaan ymmärrä, miten mukava on olla ehjänä kotona ja työpäivä takana! Varastolla eilinen olikin aivan normipäivä. ”Sairas” oli marttyyrimaisesti palannut vajaaksi työpäiväksi paikallensa ja muilla osastoillakin väki oli vähentynyt niin, että ei suurempaa hässäkkää. Välipäivät menevät kyllä lievän kiiruksen merkeissä, mutta ei haita. Se, että ao. henkilö palasi hetkeksi paikallensa aiheutti kyllä väessä omituisia reaktioita ,D Hra M. kävi asiasta asiaa tehden jopa tarkistamassa, onko hän todella paikalla ja palasi takaisin kertoen että kyllä on. Päätimme vetää suuren punaisen kruksin tupakkahuoneen seinään. Että sellaista, kaikki tietävät mistä on kyse, mutta johtokaan ei ilmeisesti enää viitsi eikä jaksa puuttua asiaan. Rouva kun odottaa vain sitä eläkeikää. Ikävä vain, että tämä aiheuttaa aina ongelmia meille muille. Minäkin lopulta uskoin, että häneen ei todellakaan ole luottamista työasioissa eli en enää ikinä suunnittele lomiani sillä perusteella, että hän olisi ainoa lomittaja. Ilmoitin myös, että nyt kun en enää ole virkaiältäni nuorin, alan hankalaksi muoriksi. Aion ryhtyä ”minä-minä-minä”-ihmiseksi. Eli kaikki lomat päästäisenä, vappuna, juhannuksesta heinäkuun loppuun, joulun aika kokonansa jne. Ja vähät välitän muista.... Ei vaiskaan, älkää uskoko, eivät työkaveritkaan uskoneet. Nauroivat, mokomat. Mutta edelleen peräänkuulutan asioita, joihin itse olen aikaisemmin tottunut: jonkinasteista solidaarisuutta, yhteistyökykyä ja –halua sekä tietyn tyyppistä moraalia myös töissä ja työtehtävissä. Nuoremmat eivät näemmä tunnista näistä mitään. Ja jotkut vanhemmat työntekijät eivät enää välitä. Se lienee tämä Welhottaren sukupolvi niitä lähes viimeisiä, joilla on jotakin ajatuksia myös työn tekemisestä sinänsä, ei vain palkan takia. Juu, olen tietyssä mielessä kerettiläinen, mutta kuitenkin. Minut on kovin helppo sitouttaa töihin, oikeastaan itse sitoudun turhankin helposti – siihen ei paljoa tarvita. Tiedän, mitä teen ja miksi, ketkä ovat tärkeitä (no, ne asiakkaat...) ja siksi haluan tehdä tietyt a | |||
