Polka tässä pahoittelee: en ole jaksanut edes lukea lokeja, en itse kirjoittaa – en yhtään mitään! Syy on tietysti ”työ”, tai no voin minä niinkin väittää...

Itse asiassa syynä onkin tainnut olla erinomaisen kumma efekti, joka eilen välttyi lopultakin *toivoo tämä*. Katsokaas, kun vaan meinasin nukahtaa ja kuljeskelin kuni lefantti ympäriinsä pää toljottaen. Sitten tajusin, että ei ihme, jos vähän heikottaa. Viikko vesi sisään / vesi ulos –kuurilla ja sen jälkeen pelkkää riisiä! Siis minä, joka harvemmin edes tungen riisiä kovin paljolti nassuuni. Sitten typerysminä menin vielä korjaamaan muka-huonoa-oloa sokerilla :O Uuuups, en siis suosittele! Ottakaa vaikka se banaani tms. mukaanne, minä kun en hetelmiä voi syödä. Nyt vaan meni tuon taudin takia koko oma ruokajärjestys pieleen.

Eilen oikeasti pelästyin ja soitin Toverittarelle hurrrrrrrrjan huolestuneena. Tämä sitten puhelimitse paijasi peljästynyttä Pikku-Polkaa. Hiukan jo rauhoittuneena aloin vängertää kunnon ruokaa vielä jäljellä olevista appeista. Niistä syntyi siis niin hyvää ja herrrrrkkua muonaa, ettei ole tosikaan.

Saanen esitellä: Welhottaren riisi-papupiffelit sekä lohkotimjamipotut.

Riisi-papupiffeleihin tarvitset yhtä paljon keitettyä riisiä ja papuja (linssejä tms.) muhennettuna, esim. 300 g ja 300 g. Iske mössöt sekaisin, riisiä ei ole siis tarvis muhentaa... Lisää pari lusikallista maustamatonta soijajugua (tai kananmunaa, jos sitä käytät) sekä paljon pilpottua purjoa, valkosipulia, currya, jeeraa ja tandoor masalaa, mieleisiäsi yrttejä jne. Sekoittele vielä ja anna taantua takaisin polkanomaiseksi kutvakkeeksi. Jätä odottamaan.

Tällä välin olet hellin karvaisin kätösin valinnut muutaman (4 – 6) kaunista pottua. Pese ne hyvin, älä kuori. Pilpo lohkoiksi – hei, aika ohuiksi lohkoiksi!

Uuni päälle ja muotoile leivinpaperille nättejä piffejä. Viereen voit laittaa tasaisen pellon potuista; rojauttele pottujen päälle rutosti timjamia sekä valkosipulia.

Nyt koko komeus uuniin, öpauttia 200 astetta ja rapiat. Hissukseen alkaa tunkea mahdottoman hyviä haisuja... Odota rauhassa siihen asti, että piffit ovat tumman ruskeita ja potut kypsiä *wirn*. Ai, että mihin unohtui suola tms. No, kun ape on valmista, lapioi potut vielä matalaan tarjoilukippoon ja humpsuttule vaikka herkkarisoijalla, merisuolalla tms. Anna vetäytyä vielä hetki!

Takaa neljälle nälkäiselle ja yhdelle Welhottarelle ilta-appeet (sekä eväkset). Ai, että miksi resepti on noin-mitallinen? No, kun mätin vain ylijäämätavaraa kulhoon ja pilpoin samalla :D Pidä huolta, että potut ovat hyviä ja muista pestä ne tosiaan hyvin. Ei kun syödään taas tänäänkin ja huomenna ja ylihuomenna jne.

Tämän siis innoitti Noitatoveritar minut laatimaan – ziitosta lohdutuksesta ja juttelusta ja ihan kaikesta *pus* <3

Muutoin Varastollakaan ei nyt ihan hirveää melskettä käy. Minua oli jopa lomitettu, kiva. Mutta silti hommia on kamalat kasat. Upo eilen kyllä varoitteli ottamaan rauhallisesti – ilmeisesti huomasi kehnon oloni. Oikeassahan tuo, pahus.

Ai niin; TADAA! Muistattehan labrajupinat ja kaiken kivan? No, eilen sain vastaukset. Joka ikinen normiarvo (kolesterolit, sokru yms, juu nou) olivat täysin PRIIMAT :O Piti tarkistaa sekin pari kertaa – kyllä eli ikään nähden jopa erinomaiset. Hei, mä olen hyvä!!!

Mutta leikki sikansa saakoon ja semmoista; menin eilen goisimaan ennen klo 20 ja nyt piti nousta kirjailemaan ja tekemään pari hissukanmoista kotihommaa. Lisäksi pitäisi laatia kauppalistaa. Prle soikoon, toista kertaa en aio jäädä ilman vihanneksojani tuohon tilaan hetkeksikään. Olipa muuten kamalaa, oikeasti. Pitäisi jo alkaa uskoa, että kaikki sisään ahdettu tavara myös vaikuttaa jollakin tavoin. Eli tänään työn jälkeen tiedossa postia, kirjastoa, kauppaa, pyykkäystä ja kaikkea kivaa *hrrrrrrrrrrrrrh*.

No, kirjoja on tippunut tosi ihanan paljon ja yritän lueskella niitäkin alta pois. On ollut tosiaan jaksut kateissa (-> siis kissoissa!). Ehkäpä se tästä.

TULEPAS ARVOSTELMAAN MUN SAFKANI, PRLE, -POLKA  =b

PS: Jos oikeasti teet ruokaa tuon ohjeen mukaan, minulta voipi tarkistaa päivemmällä asiat tarkemmin. Nyt muisti vielä vähäsen pätkii – mutta hyvää on!

Voi sikapossuemon sukupuolielimet sentään, että nyt Welhotarta vetuttaa ihan reilusti! Eilen minulle tehtiin kahdet oharit – kyllä, kahdet. Oikein reilusti ja anteeksipyytämättä. Voihan vittu! 

Asia lähti siitä, että olisin eilen tarvinnut vain purkillisen rasvatonta maitoa ja kissapuruja... Nooooh – kun sain Hörhön kiinni puhelimitse, hän sanoi ettei voi juuri nyt puhua. Soittaa minulle sitten myöhemmin. Myöhemmin hän toki soittikin ja kertoi ensin makoilevansa patiolla puolipukeissa, ottaen suulista, pienessä sievässä ja sitten ihmetteli, mitä minä oikein olisin tarvinnut. Kerroin. Hän ihmetteli kovasti, miksi en ”ota taksia ja käy hakemassa”. Yritin muistutella kyytien rajallisesta määrästä ja tarpeellisuudesta. Sitten sain kilarit ja haukuin miehen samantien. Perkeleen rötväle, saatana. Niin kauan kuin kaikki menee, kuten hänelle sopii ja hänellä on aikaa (sairaseläkeläisellä!) kaikki on ok. Mutta jos  minä pyydän jotakin, ei se nyt sitten sopinutkaan! Illalla hän tosin soitti anteeksipyyntöpuhelun ja halusi tulla tänään kaffelle. Lupasin, mutta sillä ehdolla, että parista jutusta keskustellaan ihan vakavasti. 

Eli minun oletetaan lähtevän kaupoille yli 38 asteen kuumeessa (se on muuten minulla aika paljon), lääkehuuruissa tärisemään ja hakemaan nuo kaksi perkeleen tarviketta. Nou vei, sano! Ei kävele, ei myöskään tanssi tämä ehdotus. Eilen aamusta tekelehdin tosi pieniä kotihommia ja jo nekin vetivät aivan veltoksi, olemattoman sydämen laukkaamaan ja levätä piti vähän väliä soffalla tahi sänkyssä. Vaffoilla antiloopeilla on nimittäin melko vaffat muutkin vaikutukset! Että sitten pitää lähteä huomenna tekemään viikonlopun ostoksia ja käymään kirjastossa? Kyllä – näin on pakko tehdä! 

Toinen juttu oli sitten se, että sain hra Ikkunanpesijän lopulta kiinni. Ja ei, hänelle (työttömälle...) ei sovi kuin aikaisintaan sunnuntai, mieluummin maanantai tai myöhemmin. Perkele! Lisäksi hän väitti soittaneensa, ainakin yrittäneensä soittaa jo asiasta aikaisemmin. Hmph  - puhelimen lokin mukaan hän ei ole soittanut. Että nyt kyllä mättää ja kovasti lujaa. Lupasin hänelle maksun joko rahana, tavarana tai lippuina – silloin se hyvin olisi kelvannut. Nyt en tiedä... sain kilarit, kehoitin pitämään hauskan pitkän viikonlopun ja iskin luurin kiinni. Muuten olisin hirttänyt itseni! Perkele noita ihmisiä. 

Joten tässä totean vaan, ettei keneenkään eikä mihinkään VOI luottaa. Aina ei edes itseensä, mutta se on sitten oma häpeä. Pakko tehdä itse. Taidan alkaa etsiä kohta sellaista Kodin Onnea, joka tulisi pesemään asiallisesta maksusta ikkunat sekä tekisi kerran viikossa kanssani kauppakeikan – siihen kellonaikaan kun MINÄ haluan. Haluan nimittäin välttyä yleensä ruuhkilta ja tiedän mitä teen! Se ei siitä muutu, jopa kauppalistan voi melkein tehdä täysvalmiiksi mielipiteideni mukaan. Että jos joku tietää tällaisen firman tahi henkilön, voisi ottaa yhteyttä. Ikkunanpesu mieluusti HETI. Kauppakeikat nyt poikkeuksellisesti pe-aamuna, muutoin yleensä pe-iltapäivänä, kesto 1.5 h, vain kantoapu tarpeen. Saa tuoda kotiinkin asti, tarjoan kyllä kaffet ja pullat. Ja todella, maksan hei rahassa!!! Ilmotkaahan asiasta. Olen niin lopen kyllästynyt järjestelemään elämääni jopa kauppa- ja kirjastoreissujen ym. mukaisesti. Nytkin olisi paljon muualle tarvis, mutta kun ei niin ei! 

Samalla huomautan ns. entisille ystäville, jotka aikanaan auliisti lupailivat avittaa ym. että ei sitten sopinutkaan, kun tapaaminen olisi ollut la klo 10.00. Liian aikaista – just! Eli vammakko tarvitsee puolueettoman tahon näköjään avittajakseen. Ai niin, kun minä en ole virallisesti vammainen eikä liikuntaestekään näy kovin hyvin päällepäin noin lyhyellä aikavälillä, olen tosi kusessa. Pitäisikö ostaa kivan väriset kyynärskepit tai virtaviivainen rolleri (näitä on kyllä tarjottu), jotta asemani tulisi selväksi? En vain haluaisi alkaa käyttää näitä ennenkuin tulee oikein tosi tarvis. Apuvälineet nimittäin voivat vielä tässä vaiheessa ”laiskistuttaa” omien nivelten ym. toimintaa. 

Ainut asia mikä ilahduttaa, on se, että eilen sain syödä jo oikeaa hyvää itsetekemääni ruokaa! Ensin aamusella keitin taateli-kaurapuuroa, vain taateliköntsä mukaan veteen jo keittämisen alussa ja avot, miten herkkua siitä tuleekaan – eikä tarvitse mitään lisättyä sokeria tai rasvaa. Njam, tänään teen toisenkin satsin. Lounaaksi tein sitä parsakaalimuhennosta, salaattia raastetusta kurkusta, raejuustosta ja pilpotuista kirsikkatomaateista. Kun vielä kohta tyhjättävästä pakkasesta löysin pari pientä sinne jömmattua silakkapiffiä, tilsin ne ja nakkelin nuiden vieressä nasssuuni. Olipas hyvää, njam!!! Ei suu vielä ihan täysillä aukene eikä ihan kaikkia mausteita uskalla käyttää, mutta parempi on kuitenkin jo! Tosin tuon jälkeen vatsan lisäksi kurkku tiesi syöneensä... Mutta ei enää niin itkettävän tuskallista kuin vielä maanantaina. Hienoa – ehkä se tästä. 

Käväisin juuri vetämässä päivän mömelöannoksen ja menen kohta keittelemään aamukaffet. Tämä päivitys jääköön nyt tällaiseksi – ehkä jo huomenna saatte ns. normipäivityksen pitkine kirjalistoineen ja muine härpäkkeineen. 

Ai niin ja vielä, nuo perkeleen kisat! Sain viime yönäkin nukuttua peräti kaksi (-> 2) tuntia. Muutoin koko ajan huudettiin ja kiljuttiin naapureissa – voi isäkissan vittu. Minä EN jaksa tuollaista räyhäkettä – en! En minä siitä mitään, jos vaikka vaan kimpassa katselisivat ja kommenteeraisivat, mutta kun pitää tulla parvekkeelle huutelemaan tai kiljua sisällä niin, että varmasti herää... Hmph! Lähettäisiköhän laskun asiasta? Mieluummin kuuntelisin juomisen ja huoraamisen ääniä – se olisi sentään edes elämää!

ERITTÄIN KRANTUSTI PUHUTELTAVA TÄNÄÄN!

Siis lukekaa tuo otsikko nyt sitten oikein eli työ EI ole herkkua. Tarkoitan ilmineerata vain, että oli hyvät tarjoomukset eilen Varastolla, nimittäin pikujolujen jämät. Minähän käytin tilaisuutta hyväkseni ja nautin brunssin klo 7 tienoolla. Juu, maistuihan se, kun aamukaffet ja leipä oli syöty klo 3. Toisaalta, kun nappasin vielä päiväruuaksi oman kasvispadan, olikin täpöähkyväsy iltapäivä. Eli herkkuja tuli tosiaan apehdittua tarpeeksi asti, oikein hyviä, kaikki itse tehtyjä. Njam ja kiitosta vaan niille, jotka vaivautuivat – minähän pääsin taas kivasti siivestämään *onnekas Polka*. 

Jotta kuitenkin jotakin tietoa vierisi myös eteenpäin, tässä erinomaisen helppo ja herkukas resepti niille, jotka pitävät pipareista ja homejuustosta. Nytpä tehdäänkin jotakin eri tavalla eli 

Homejuusto-piparinökköset 

1 pkt piparitaikinaa, mikä nyt kullekin mieleistä on

1 pussi sinihomejuustoa muruina (tai pala murusteltuna)

ripaus vehnäjauhoja siihen kaulimisvaiheeseen 

Otetaan puolet taikinasta ja kaulitaan se ohueksi. Levitetään puolet juustosta koko levyn päälle. Käännetään levy kahtia niin, että se juusto jää sisään. Kaulitaan varovasti päältä jonkun kerran kiinni koko hässäkkä. Ajellaan taikinapyörällä ensin poikittain kertaalleen ja sitten ohuelti pitkittäin – saadaan sellaisia sormen näköisiä pötkylöitä. Tungetaan ne uuniin ja paistetaan ohjeen mukaan. Tehdään sama toiselle satsille. Aivan älyttömän helppoa ja hyvää! Njam, tämä tekee näitä kanssa kotiin ja aikoo kokeilla Serkkujen taikinaa – siellä oli sitäkin myynnissä ;D 

Muuten Varastolla riittää sellaista lievää matalalentoa, ei luppoaikaa jää. Hätinään ehtii lukaista jokusen blogin ja viestin, ei juuri muuta. Muuten tehdään röitä ankarasti. Tehdään vielä välipäivinäkin, kuulin. Ainakin yksi isompi juttu menee juuri vuoden vaihteen tienoille. No, sitten vaan tehdään, ei siinä mitään. Kyllähän minä, jos saan muuten olla rauhassa. 

Yhtä tässä taas kaipaisi, nimittäin kunnon unta. Pääsen uneen, mutta herään 15 min – 2 h kuluttua ihan kokonaan ja sen jälkeen on äärivaikea nukahtaa. Sitten herään uudestaan klo 1 – 2 aikaan.... voi kun saisi venytettyä edes klo 3:een asti! Olisi vähän levänneempi olo. Nyt alkaa iltapäivällä väsyttää ihan kammosti ja kotona on pakko ottaa pienet iltatirsat, tai ei pakko, minä vain tipahdan kirja kädessä. Ei sitäkään voi estää, ei sitten millään. 

No, onneksi huomenna saa goisia uudelleen ja lisää ja päikkäreitä ja kaikkea. Tänään on taas armoton roudauspäivä Belgarionin kanssa. Kirjasto-apteekki-ruokakaupat, ihan kaikki. Eikä vielä aavistustakaan, mitä pitäisi ostaa. Paitsi piparitaikinaa ja homejuustoa. Niin ja vihanneksia. Jos noihin pakollisiin pyhiinkin varautuisi ja ostaisi toisenkin kilon porganoita ;D Muuta ei voi sillekään asialle vielä tehdä. Aikomus kun on syödä vihannespöytää tavalla jos toisellakin sekä fisuja plaatua monta. Ei voi ostaa eikä tehdä oikein mitään etukäteen. Minä haluan itse graavata fisuni ja tuoreena eli se on vielä Hakiksen keikkakin edessä, argh. Ja Vii Voanissakin on samalla käytävä. *vali-vali* No, selvitetään ensin tämä päivä, kyllä se loppu siittä sitten jotenkin, ehkä... 

Olikohan tässä vielä jotakin – ähh, nyt tule mieleen mitään. Lapaluiden välikin on niin kirotun kipeä, että on pakko pitää kirjoitus-, vitamiini- ja tupakkatauko.

------------------------------------------------

Purrrrrrrrrviska, kaiffat! On mami kilti, on se. Ei tullu heekkui, ko se oli itte syäny kaikki eikä ollu sitt mitää kissill kelpaava siälä, ett ois voinu tuada mulle. Nii ni sitt se oli ostanu semmost iha uut muanaa, taas. Mutt nyt kyll osu ja uppos, iha hirmuse heekkuu, kana-maksaa, semmone pussi. Mä söin pualet ja heti tuli täytee ja eiku goisii. Nii ett vähäks mä taas oon goisinu, mami vissii koht heemostuu. Se jo eile sano, ett kissiikää nää koskaa hereill. Ett iha sama, vaiks ois pehmolelu koton. Ett vaa syä ja paskii, meinaa. Aika rankkaa tekstii, mutt tosiha se on. Mä oon päiväll kyll välill hereill, eilenkii vetäsin oikee kunno juaksut ja luisteli matoill. Mutt eihä toi voi sitä tiätää, ku se taas oli töis. Mutt tänää tuleeki Poika, Reppu ja Pojan Miniläppäri, mmmmmmmm. Meill tulee kliffaa, mä tiän, voi ku se ehtis käydä tääll ennen jo, ennenku se menee kaupoill. Me ollaa tääll välill kaksistee ja Poika on tosi kilti mulle. Ja sitt noi tua taas heekkui, joooooko? Tua ne, mami sano, lupas tota samaa safkaa. Meinaa jos se kert maistuu, nii ni sitä sitte. Kaakkei ja purui on, fisuliinii saa aina tuada. Ett ei muut, mä alanki vaihteeks goisii. Täss mä oon eile aamull soffall aamutirsoill, kattokaa, mä osaan nukkuu näinkii >o<

Kliffaa viikendi alkuu kaikill!

-------------------------------------------------- 

Vincent, mahdottoman nukkuvainen kissinka =O 

Päivän slogan: En minä nytkään paljoa pyytäisi, jos nyt unta vaikka ensiksi – katsottaisiin sitten lisää... 

Päivän biisi: Lensin matalalla 

Luettua: Martina Haag – Radan väärällä puolella, tämä on taas tätä, rhomandiikka-dharmaa, muka-hauskaa, väärinkäsityksiä ja mustasukkaisuutta sekä sitä sun tätä. Jotenkin ei oikein osunut taas tämäkään, matkalukemisena menetteli. En voi suositela, tsori vaan. Miika Nousiainen – Maaninkavaara, tältäkin odotin enemmän. Tarina sinänsä on aika iljettävä, jäks. Yhden asian miehiä olen aina inhonnut ja urheilua vielä enemmän. Jutun pelastaa tyttären ja äidin näkökulmat. En voi suositella tätäkään, käks. Edellinen opus eli Vadelmavenepakolainen oli huisin hyvä ja pidin, mutta tämä, nou vei!  Yllättäen eilisen pelasti lätyskä Airikki Jokela – Viimeinen tahto, rikosko vai mitä? Hajonneen perheen tarina vai muuten vain perheen sisäisiä juttuja? Kuitenkin herkullinen murteen käyttö välillä sekä suht sujuva teksti pelasti eilisen illan suurien nimien keskeltä – eli ei paha ollenkanas. Kunhan tämäkin leidi jättäisi sen lähes joka sivulla olleen mietelauseen latinaksi pois (!!!), argh, erinomaisen ärsyttävää ja väärin käännettyjä vielä. Unikirjana oikein miellyttävä!

TEKOTIIKERI JA MAIHARIT RIITTÄVÄT VIELÄ VAAN... 

Ahh, tulipas eilen tehtyä hommia – mömelöt ja olematon rapuli antavat näköjään potkua ,D Sain siivottua, imureerattua tämän näppäimistön (juu, ette halua tietää, millaista mönjää löytyi...), korjattua tätä konetta sekä myös pesukoneen, vietyä kasan roskia, siivottua vähän kylppäriä ja ruiskutettua kukat sekä itseni. Lisäksi tein äärettömän hyvää kasvisspydäriä, sellaista enempi juurespitoista. Niin hyvää, että teen toistekin. Kiusaksenne siis repsepti: 

Welhottaren syysspydäri

1 kg keitettyjä punajuuria

½ kg keitettyjä porkkanoita

pari isoa keitettyä perunaa

(lanttua, naurista jos massu kestää...)

1 paprika

pieni kesäkurmitsa tai pätkä isommasta

sipulia

purjoa

2 tl hot currya

1 tl jeeraa

1 sieni / kasvisliemikuutio

2 tl tandoor masalaa

61,12 g salaattijuustoa / savutofua tms. pieneksi pilpottuna (*virn*, puolet Liiterin salaattijuustopalasta siis, semmoinen tulitikkurasiaa vähän isompi pala käytännössä... ,D)

Eli punajuuriahan keität jo edellispäivänä suurimmassa kattilassa, mikä torpasta löytyy. Loput voit nimittäin raastaa, pilppoa ja pakastaa tai tehdä etikkapunajuuria samalla vaivalla. Porkkanatkin voit keittää jo päivää-paria ennen, jos keität vain tätä muonaa varten, keitä  ne valmiina lantteina. Perunaahan ei ole pakko tähän tunkea lainkaan, sen voi korvata lantulla ja nauriilla tahi muulla sopivalla, itselleni ne eivät sovi, joten pari perunaa käy mallikkaasti mukaan. Mukaan voipi ängetä myös kaikkea muuta sopivaa, vain kekseliäisyys on rajana, kuten spydäreissä aina. 

Lurauta öljyä pannulle, heitä päälle curry, jeera, sipuli, purjo, kesäkurmitsa ja paprika – kaikki pilpottuna tosi pieneksi. Sekoittele niitä sopivasti ja varo kärähtämistä. Kun tuoksut tuntuvat hyvältä, mutta mikään ei ole vielä saanut väriä, heitä päälle pilpotut ja kuoritut punajuuret, porkkanoita ei tarvitse kuoria. Kaikki nämä sitten pilpottuna  suuremmiksi haukkapaloiksi! Anna kuumeta kunnolla Sekoita viimeksi joukkoon perunat ja kaiken päälle murskattu liemikuutio ja tandoor masala. Sekoita varovasti ja anna taas kuumentua, älä siis paista kovalla lämmöllä. Kun  kaikki näyttää hyvältä, heitä vielä sekaan juusto / tofu pieninä paloina ja ota pannu pois liedeltä. Anna vielä tekeytyä hetken aikaa. Helppoa, halpaa eikä kaipaa edes lisukkeita. Tämän kanssa kyllä sopii esim. maustekurkku, retikkaraaste tms. kirpsakka lisuke. Siitä vaan kokkaamaan... oli muuten hyvää. Riittää neljälle nälkäiselle ja Welhottarelle kahdeksi päiväksi ,D 

Eipä tässä mitään asiaakaan ole. Joku soitti, ilmeisesti jostakin sairaalasta (ne taustaäänet, tiedättehän), enkä tiedä kuka =O Nyt hämää ja kovasti. Hän ei kuullut lainkaan ääntäni, huuteli vain halloota, minusta tuntematon miesääni kuitenkin. Uutta soittoa ei vielä ole kuulunut. Vähän pelottaakin... No, asioilla on tapana selvitä. Turha murehtia etukäteen, kun en mihinkään osaa oikein soittaakaan ja utsia, mistä ja kenestä on kyse. Voi olla vanha ystävä, voipi olla Hörhökin... joku Malmin kavereista, jolla on numeroni. Ei aavistustakaan siis. Ei oikein kehtaa soittaa Meikkuun ja alkaa kysellä montaa nimeä. Ehkä saan uuden puhelun. 

Varastolle taas tieni käy eikä muuta voi. Omisarvikselta odottelen edelleen vastausta. Jos ei tule, jätän uuden soittopyynnön ja viestin vastaanottoon suoraan ”kts. prle meilisi, nuija”. Muuten ei liene erityistä tiedossa. Pyydän siitä seminaarista ensin vapautusta vedoten päivystysvalmiuteen, joka on aivan tosiasia – se pitää olla kunnossa klo 15.00 asti ja siihen minä pystyn. Tuo tilaisuus alkaisi klo 9.30 ja loppuisi joskus klo 17.30, hitsi, en minä pysy kunnossa enkä tolpillani noin pitkää aikaa ja noilla kellonajoilla, lääkityskin menee pärsheelleen. Lisäksi kohteessa on kammoja portaita, tiedän ennestään. Ei kiva, en tykkää – vaikka lopuksi tarjotaankin salaattia ja viiniä. Niin, lounastakaan ei tarjota, jossain välissä sämpylä ja hetelmä sekä kaffetta. Grrr, mieluummin olisin Varastolla, oikeasti. Asiat eivät liikuta tätä rottaa mihinkään. Jos en saa olla Varastolla, ilmoitan jo etukäteen olevani sairaana tai lomalla. Jos sitä ei hyväksytä, haen lääkäriltä sairaslomaa, jota taatusti saan. Onko se parempi, että työnantaja sitten maksaa käyntini lääkärissä? Tämä tyhmä vain kysyy... 

Naapurissa on vietetty aika rajuhkoja pippaloita torstaista lähtien, eilen meni jossain vaiheessa jo vähän överiksi eli joku osapuoli alkoi riidellä ja meuhkata. Jälleen nainen pelasti tilanteen – kuulin sen seinänkin läpi, miten nuori leidi taltutti raavaan miehen ;D Kyllä naiset pelastavat maailman(kin).

-------------------------------------

Purrrmenta, kaiffat! Eile ei sitt kyll taas tapahtunu mitää, mua vaa kiusittii, ku toi huudatti sitä imureerausmasiinaa ja murinakonett ja kaikkee. Aina joutu lähtee hanee. Mä sitt pääti vaa goisii ja nii mä kyll goisinkii, mjauuuuuh. Ja olin kilti, ainaski melkee. Kerra meinasin purasta, ku toi vei peiton mun alta, siis vaiks se oliki sen peitto, ei tarvii viädä ku toine kert goisii, nih. Tavismuanaa vaa tuli, heekkui oo koko torpass. Yks jäysti jotai hetelmää ku haisu hyväll (toim.huom. ne päirinät!), mutt en syäny, haistelin kyll. Ett ei oo taaskaa kliffaa, oottelen donaripäivää. Ai nii, vois hei ottaa niit mjunuaisii mulle kyll sulaa, ku sill kerta niit on tual pakastimettimes *toiveikas ilme*. Ai, jaha, ai sitt ku se syä tofuu, nii ni sitt. Hei se varmaa on jo huamenn, ai ku oiskii. Hei, pitäkää peukkui mulle, jookosta. Mä en tiädä, juu, ei oo must fotoi. Just sen takii ku mä vaan goisin. Tommose se sitt on löytäny tualt, hmph.

Kliffaa viiko alkuu hei kaikill kissinkoill!

-----------------------------------

Vincent, huushollia on joskus pakko siivota ja pyykkiäkin on pestävä! 

Päivän slogan: Muistaakseni toiveeni eivät ole koskaan toteutuneet – ei siis kannata edes toivoa! 

Päivän biisi: Alone Again (Naturally) 

Luettua: Nora Roberts – Unelmien voima, täysveristä hömppää, menihän se siinä puuhastelujen välissä, hiinä-ja-hiinä. Suomentaja oli mennyt yli siitä, mistä aita matalin eli muutama tosi outo ja tyyliin sopimaton ilmaisu löytyi. No, liekö sillä tässä väliä, kunhan pisti silmään. Ja äkkiä palautus.... Virpi Hämeen-Anttila - Päivänseisaus, niin kyldyrelliä ja karmeeta tällaiselle vilpittömälle ja lukuhinkuiselle normi-ihmiselle kuin minä, että en pitänyt. Lukekoot se, ketä kiinnostaa! Leidi yrittää siis olla kyldyrelli, mutta liikaa ja tämä menee jo huvittavuuden tai dissaamisen puolelle, argh.

VIELÄ TÄÄ LÄHTIS KISSIKENKISSÄÄN...

PS. Tämä anteeksipyytelee omaa tyhmyyttään; Operan uusin versio, Word ja Vuodatus eivät ole keskenään yhteensopivia, josta näyttää aiheutuvan outoja mokia, esim. resetin rivitys - juu, en jaksa mennä koodipuolelle, tsori! 

No, en nyt ihan kollota, mutta melkein. Särkee, sattuu ja kaikkea &!!”%&¤#¤½!, oikein kovasti. Heräsin ja riivin mömelöt, odottelen jotain vaikutusta. En saanut nukuttua juuri yhtään, heräsin kipuihin vähän väliä. Prle, että raivostuttaa. Ihan vaan sen takia, että eilen tuli tehtyä roudausretki ja kuten tuli myös arveltua, taksothan ne jälleen pettivät. Kun joutuu vielä seisoskelemaan ylimääräisiä aikoja, koivet ovat melko muussina. Olivat jo illalla, hädin tuskin pääsin liikkeelle. Pakkohan se oli kuitenkin sen verran, että lämmittelin Belgarionille ruokaa, tiskasin, pyykkäsin jne. Vain pakolliset, mutta seiniä pitkinhän sitä joutui kävelemään, kele. 

Jospa ensin taksoista eli aamutakso oli myöhässä, kuulin auton kiertelevän jossain lähistöllä, mutta mitään ei näkynyt. Sitten tuli normitakso, jossa nuori mies erittäin huolestuneena. Selitti etsineensä osoitetta joka puolelta, ei ollut löytänyt. No ei kai, oli saanut taas omituisesti väärän (tai siis puutteellisen osoitteen ja ajo-ohjeet). Yritin rauhoitella, ei hän ollut niiin paljon myöhässä, että olisin hermostunut. Lisäksi hän osoitti kunnioitettavaa selittelytarvetta, sitä selitystä nimittäin tuli puolenmatkaa varmasti. Kerroin useampaan kertaan, että ei nyt tällä kertaa haittaa. Että olen joutunut odottamaan tunninkin ja muuta semmoista. Lopulta herrahenkilö rauhoittui, kun korttikin suvaitsi pelata ihan ok. Mutta sitten iltapäivän nouto retkemme jälkeen ei onnistunutkaan – odotimme Belgarionin kanssa torillla, taksoja meni ja tuli, monta monta taksoa, mutta ei meille yhtäkään. Lopulta soitin Palmiaan; ylläri, ylläri, leidi sanoi, että kumma juttu, taksi on kuitannut, mutta ei siis olekaan tullut? Vahvistin, että ei – en kai minä muuten soittaisi. Hän siis tilasi toisen taksin, joka tulikin hyvin pikaiseen! Nolompaa vain, että joku tässä taas kuvitteli olevansa fiksu eli takso jätti keikan väliin, koska sai jostain tilalle pidemmän, paremman ajon. Tämä johtaisi taatusti toimenpiteisiin, jos ilmoan tästä. Mietin asiaa! Jotkut näistä normitakson kuskeista kun eivät haluaisi ajaa tuota lyhyttä keikkaa. Toisaalta, moni taas on sanonut, että usein se nimenomaan avaa keikkaputken – kun ottaa yhden ajon, saakin ajaa sitten putkeen muita kyytejä. En tiedä, onko niillä mitään vastaavuutta, mutta kai siinä näkyy sitten se, että kaveri on ainakin ajossa eikä vain luppoile jossakin huvikseen. Kotoon siis päästiin puolisen tuntia tavallista myöhemmin. 

Retki tuotti oikein muhkean saaliin kirjoja, tämä on kovasti ilokas – ziitosta vaan kaikille asiaan vaikuttaneille tahoille! Malmin kirjasto on ihana enkä nyt ihan hirveästi nuita isompia kustantamojakaan tällä kertaa ala haukkua *virn*. Joten kassillinen luettavaa löytyi viikoksi, kiva. Vihannestsioski oli vähän kehnolla mallilla... outoa! Tarpeet olivat huonoa B-luokkaa, kaikki paitsi kaalit – ja niitä riitti, erilaisia, mm. kartiokaalia (näytti kyllä vinkeältä). No, en minä sieltä sitten voinut ostaa kuin purjoa ja sipulia. Ostin lopulta kaikki vihannekset Liiteristä, yllättäen. Siellä oli myös kivoja pieniä punajuuria ,D En tiedä, mitä niistä sotkotan, ehkä uunikasviksia muiden seurana tai jotakin ylläriä. Voisi myös raastaa tofua ja sotkea sitä johonkin – no, sen näkee kun ehtii. En minä jaksa nyt suunnitella. Lisäksi hain Rismasta kissinruuat ja jotakin pientä, mitä ei Liiteristä saa. Edelleen öklöttää se kauppa, jäks. No, kuitenkin sain kaiken tarpeellisen, jopa niitä ihanoita päirinöitä sain kilollisen *njam*. Ei siis normaalia kummallisempi retki, ei mitään uutta eikä erikoista. 

On se muuten hassua, miten jotkut jutut tarttuvat ihan huomaamatta. Siis en tarkoita tauteja tms ;D Lähinnä sitä, että Belgarion on siirtynyt ihan huomaamatta myös melkein-kasvissyöjäksi. Kumpikin meistä varmaan (no, se on kyllä aikalailla ehkä kuitenkin) voisi syödä kanaa tai jotain, jos joku tarjoaa eikä vaihtoehtoja ole. Muutenkin syömme välillä fisua, että emme ole tiukkapipoisia. Tämähän lähti siis siitä, että itseä halutti kokeilla, avittaisiko se kipuihin ja muuhun olotilaan. No, eipä juuri, ehkä kaikkein pahin jalkaturvotus on vähäsen lieventynyt. Muuta en ainakaan ole huomannut. Tosiaan kun itse siirryin tälle linjalle, samalla tietysti syötin myös Belgarionille tofua ja soijarouhetta jne. eli samaa muonaa mitä itsekin syön. Ja kas, nythän ne kuuluvat opiskelijan jokaviikkoiseen ruokavalioon *virn*. Mikä on minusta kiva, Belgarion tekee kaiken ruokansa sekä lähes kaiken leipänsä itse, erilaisia viritelmiä. Nytkin hän oli tehnyt taatelileipää – oli kuulema hyvää ja mehevää. Sain kerran maistaa hänen tekemäänsä roskaleipää (siis sellaista, joka on täynnä erilaisia siemeniä ja leseitä jne), oli tosi hyvää. Harmi, syön lähes vain hapanta ruisleipää  ja vähän ruis-seesam –näkkäriä, erittäin harvoin mitään muuta. Siemenet menevät salaattiin tai muuhun appeeseen. Niin sitä vaan pitää muorinakin vielä toimia lapselle esimerkkinä *muahahahaah*. Ei vaiskaan, itsehän hän on valintansa tehnyt ja omin ajatuksin ja aattehin. Minä vaan joskus avitan raahaamalla tofua ja jotakin kivaa kaupungilta, koska hän ei ehdi ja budjetti on kuitenkin aika pieni. Mukava kuitenkin, että hän ei vaadi kotona tehtyjä lihapullia ruskeassa kastikkeessa ja muussia, ihan Polgaran soijapiffit kelpaavat oikein hyvin. Samoin eilinen tofuwokki tattarin kanssa upposi uskomattoman nopeasti. Kukaan ei marissut, ai anteeksi, paitsi kissa! Wokki oli sellaista kirpsakkaa (sitruunaa ja inkivääriä sopivasti) ja sopi hyvin tattarin kanssa. Belgarion otti tattaria ensin vain vähän ja totesi sitten sen olevankin oikein sopivaa – näin se menee... Ja edelleen siis Serkkujen tattaripussit löytävät ostajansa täältä. Jälkkäriksi söimme mustikkakohuked, se oli muuten hyvää, oikean mustikan makua todella riittävästi. Ostan toistekin, jos tarjolla on. Tämä lienee taas sellainen kokeilu, mitä kaupaksi menee. Mutta minä ainakin pidin siitä, samoin Belga. Lähtiessä hän sai evääksi pussillisen kotomaisia omenoita (työkaveri toi omasta puutarhasta), kilon tofua sekä kaikkea muuta pientä syötävää viikon varrelle. Lisäksi pienen rahallisen stipendin, että jaksaisi jatkaa. Tämä opintojakso tuntuu teettävän pojalla töitä aika paljon, myönsi sen itsekin. On kuulostanut puhelimessa vähän kettuuntuneelta ja kysyinkin, häiritseekö tämä minun avittamiseni häntä. Ei, on vain Lipastohommia vähän turhankin paljon. Päivät ja alkuillat Lipastolla, illat, osa öistä ja aamut sitten harjoitustöiden tekemistä... huh. Yritin kannustaa sen minä pystyin ja lupasin apuja sekä tukea tarvittaessa. 

Varastolla ei kummempaa. Talvilomat on laskettu ja tuotiin julki, minulla on 20 päivää jäljellä sekä sen lisäksi tähän mennessä ansaittu uusi loma, jos joutuisi vaikka lähtemään tuolta – ei siis paha ollenkanas. Kyllä tuosta saa kivasti 3.5 viikkoa vapaata tarvittaessa. Lisäksi tuotiin julki yksi ns. seminaaripäivä, voihan paashat. Ei talossa, ajoitus äärikehno, grrr. Pitäisikö pyytää lupaa olla pois sieltä tai osuttaa lomaa juuri sille päivälle. Tärkeää asiaa siellä ei ole, vain tavisjorinaa. Se on vain semmoinen juttu, että se ei mene työmatkaksi, periaatteessa työnantajan pitäisi se maksaa tai järjestää minulle kuljetus. En kyllä ala tuohon, en myöskään käytä omia vapaa-ajan matkojani moiseen asiaan. Onneksi siihen on vielä aikaa. 

Tänään vuorossa, jaa, tuota, jotakin apetta itselle. Ehkä siivousta, iso ehkä. Hörhö on tulossa maksamaan osan vipistä ja ehkä nautimme drinkinkin. Ans kattoo, mikään ei ole siis varmaa!

-----------------------------------------

Puuuurmenta, kavrut! Hei, mä olinkii koko aika eile sitt hereill, ku kert Poika tuli. Se kävikii tääll enne ku meni mamin kaa ja tuli sitt takasi, tsihih. Oli kiva, juu! Mä sain olla ekaks sen kaa kaksistee ja semmost. Sitt se tuli mamin kaa ja toi mulle-mulle-mulle uusii kissanmuanii ja kissipurui ja kaikkee. Ja sitt mä tsiigasin, ett mitä safkaa me saadaa. Siis hei, ne söi sitä valkost höttöö, hmph. Mä sain semmost kanajudekaa, ku oli iha hyvää. Ja sitt hampulikaakkii viälä jälkkäriks. Ja mami paijatti mua ja mä goisin sen viakus, vaiks se taas oli ylhääl kamalan paljo. Rauhottus jo, ai nii, sen koivet. Ne oli nii kipeet, ett mä en saanu mennä sinne koipipualell makoilee. Kyll ne sitt onkii tosi kipeet. Mä menin sitt omelast mamin ison takamuksen viäree, siäll on turvallist piäne kissin makoill, ja lämmint kans. Ei se mitää fotoi ehtiny ottaa. Apuva, nyt se vänkää ton kaameran kans. Just, täss mä makoilen tänä aamun mein sänkyss... ei ehtiny ottaa venyttelykuvaa kummiskaa, höh, Siin mä oisin ollu mageest tarjoll >o<

Hei, kavruill älden kliffaa viikendii!

----------------------------------------- 

Vincent Karvatakamus, parhaimmillaan nukkuessaan ;D 

Päivän slogan: Jos kaikki olisi niin kuin on tarkoitettu, kisseilläkin olisi kumisaappaat! 

Päivän biisi: Full Moon 

Luettua: Eiliset lehdet ja aloitin upouuden opuksen. Ei siinä muuta ehtinyt, oli kotikiireitä, hmph. Täällä on näemmä käyty paljonkin viime aikoina etsimässä kirja-arvosteluja. Sanon sen vielä kertaalleen; nämä omat arvosteluni kirjoista ovat erittäin lyhyitä ja subjektiivisia. Jos niissä lukee, että lisää toisaalla, sieltä löytyy sitten täydellisempi ja parempi versio. Mutta tervetuloa kuitenkin kaikille uusille lukijoille, joita täällä näyttää aina silloin tällöin jokunen käyvän!

KISSIKENKÄT TODELLA LEVOSSA!

Olen minä väsy, voi jestas. Ei voi mitään, tämä alkaa heti maanantain jälkeen. Vaikka miten ottaisi rauhallisesti (tai ei-rauhallisesti), mikään ei auta. MUTTA – vielä ensi viikko ja sitten Welhottarella on loma, kesäloma ,D Eeheheheeh, kun kukaan muu ei enää ole lomalla, minulla on mistä ottaa. Ja talveksi jää parikymmentä lomapäivää *virnuaa*. Kun räntää sataa ja muut kahlaavat töihin marraskuun mitäänsanomattomana tiistaina, minä käännän tyytyväisenä kylkeä kahden peiton alla, kurotan sukl... sukat ja kirjan käsiini ja aloitan mielettömän aamuluentasession. Keittelen toiset aamukaffet, en pue päivävaatteita olleskaan jne. Käytännössä siis 3.5 viikkoa jää ainakin talveksi. Ja jos en saa jatkosopparia Varastolle, kaikki on pidettävä ennen vuodenvaihdetta, myös jo kertynyt uusi loma. Jota tulisi sitten – ööööö – vielä lisäksi melkein toiset parikymmentä päivää. Ei paha! Eihän, ajatuksena siis? Sanokaa jo, että joku olisi edes vähän kateellinen kerran minullekin, edes minun mielikseni. Jooko?

Eilen sain taas aikaiseksi toistaiseksi tuntematonta herkkua, muhennettua parsakaalia. Jömmassa oli nimittäin jo ennestään puisevaa sellaista, kun vieras toi uutta tuoretta herkkua. Vanha joutui siis pataan ja keitettäväksi. Koska se oli tosiaan kuivaa, mietin mitä tehdä. Ja kas, omasta päästä taas. Keitin sen kunnolla lähes kypsäksi varsinensa kaikkinensa. Vedet huut helkkariin. Sitten päälle pari ruokalusikallista Liiterin yrttirahkalevitettä (joku sulatejuusto, murenneltu savutofu tai soijakerman lörähdys ajaa saman asian), sieniliemikuutio muserrettuna ja ei kun sauvasekoittimella tasaiseksi. Mitään nestettä ei tarvinnut lisätä. Sitten sössöön sekoitin pieneksi pilpottua purjoa ja pienen pieniä kuutioita paprikaa. Olipa vinkeän näköistä, mutta äärettömän hyvän makuista mössöä! Kannattaa kokeilla, minä söin tämän sellaisenaan. Olisi varmaan hyvä lisuke johonkin muuhunkin ja jokainen tietty maustaa tavallansa. Nyt tuli vain tämmöinen kokeilu, jota teen toistekin. Oli vaan niin karmiva nälkä ,D Vegetys pelaa, hjuu... tai ainakin jonkinasteisena!

Pitäisi ja pitäisi taas, onneksi Belgarion ei yhtään pistänyt hanttiin, kun pyysin apua kauppa-posti-yms. roudaukseen. Hän tietää saavansa kuitenkin jotakin hyvää iltaruokaa ja vähän herkkuja mukaan, opiskelija-avustusta nähkääs. Nyt kun menossa on kaksi kesäkurssia vielä ennen Lipaston alkamista eikä hän saa mistään tukiaisia, ovat ruokarahatkin melko vähissä. Josko sitten kehittelisi pienen stipendin parin viikon päähän. Hän lupasi sitten parina päivänä avittaa mattopyykissä ja Kummisedän loppujen vaatteiden ja tavaroiden setvimisessä ja pyykkäämisestä. Se on pakko hoitaa talopesulan isoilla koneilla ja tehdä jonkinlainen erottelu käypäisistä ja roskiin heitettävistä, niitäkin kun on vielä mukana jätesäkeissä. Tytöt eivät olleet pystyneet kaikkea hoitamaan, olivat vain tyhjänneet kaiken säkkeihin sekaisin. Ei niin mukava homma, mutta välttämätöntä. Hyvä, että saa siihen kaverin... en oikein yksin selviäisi – en fyysisesti enkä varmaan psyykkisestikään, alkaisin ulista ääneen. No, sekin on sen ajan murhe!

Varastolla oli yllättäen eilenkin ihan siedettävää. Uutta pomoa ei vielä ole valittu ja väliaikainen on lomalla. Juorut kulkevat, mitään ei ole vielä tiedossa. Silti kaikki paiskivat töitä kohtuudella, myös minä siis. Ehdin kuitenkin tehdä tärkeimmät eli lukea muutaman uuden lokin ja ok, myönnetään myönnetään, ihan vähän vaan kommentoida. Taksotkin ovat kulkeneet melkein ajoissa. Odotan vain kelien muuttumista ja talven tuloa, ans kattoo sitten. Hyvä kuitenkin näin, odottelemaan joutuu, mutta ei tuntitolkulla kuitenkaan, vain kerran meni tosi överiksi ja kerran oli minut unohdettu kokonaan. 1.5 kk:n aikana aivan kohtuuhyvin. Nyt kun kirjoitan tästä, tietysti tänään taas tapahtuu jotakin todella merkillistä.

Edelleen on myönnettävä, että minusta on vähän pelottavaa: minulla on kamalan paljon lukemattomia kirjoja! En muista, olisiko tällaista tilannetta ollut kuin muutaman kerran aikaisemmin. Hienoa toki, mutta jostakin syystä vähän ahdistavaa. Olen nimittäin aina tottunut metsästämään uutta luettavaa kissojen ja koirien kanssa – nyt sitä vaan on tuotu minulle kotiin erinäisin tavoin =O Elämä on outoa, mutta kummallista.

Jospa tästä jotenkin jaksaisi friskaantua. Päivän tuhokin on tehty, vitamiinijuoma kaatui pienen *köh* kirjan hennosta kosketuksesta pitkin pöytää ja plaattiata. Tiedättehän, että lasillinen nestettä on vähintään litra, kun sen joutuu siivoamaan pöydältä ja muualta, argh. Pääsiäiskäsi minä! Toiseksi, kulutin melkein puoli tuntia kälyisen Vintoosan Visvan asetuksien säätelyyn, argh. Ei ne prleet ole siellä, missä ne ennen oli – siis kun töissä on XP jne. No tehän tiedätte mitä minä tarkoitan, prleen Keitsin poika! 

Tänään on kuitenkin jo vähän raikkaampi keli, hienoa. Löysin myös päälleni paidan, jota en muistanut omistavanikaan – kiitosta vaan kaappikummitus. Eikä kun Varastolle ja sitten Malmille sekä illalla kotiin. Sitten minä vasta väsy olenkin *huokaa jo etukäteen*.

------------------------------------

Purrrrrrrrve, kaiffat! Mä en kyll oo siis hei yhtää väsy, en olleskaa. Vaiks en sitt saanu eile fisuliinii. Sain kissimuanaa, kalkonii ja hampulikaakkei. Iha vähä orja paijatti, tooooosi vähä. Se o viäläki vähä vissii myrtsinä jostai, emmä vaa tiijä mistä >o< Ymmärrä yhtää olleskaa tommost. Mutt mä tiän, ett Poika on luvannu tulla tänää ja sen Reppu kaa. Mä saan taas kyttii sen viakus ja se tua mulle heekkui. Ja jos oikee hyvä tsägä käy, se antaa kans jotai suaraa sen lautaselt, niinko joskus, mmm. Tykkään <3 Mami on nii tavis, Poika on iha eri jutska. Ja sitt mamikii jää himaa ja me saadaa olla kaksistee enkä mä sillo tee yhtää typerii judekoi. Siis yleensä ainaskaa. Jollei mua tahaltee jätetä yksin tai jotai. Mä lupaan kyll yrittää taas olla oikee kilti (tual on mjunaisii, mä näin elittäi). Tai en tiijä, tosa aamyästä ku mami kävi ylhääl ku sitä veti koivista, mä hyäkin sen koipii – ei voinu mitään, ne koivet vaa tuli siihe etee ja noli nii paksut ja herkun näköset, ett mä iskin kii. Ja mami kiroili, hui. Ei toi oo jaksunu ottaa fotoi. Lupas ottaa sitt viikonloppun, ett tämmöne kuva täll kertaa ja täält.

Kliffaa viikendii hei kaikill kissinkoill – häntylit pystyy ja tassut menoks!

---------------------------------------

Vincent, olikohan tuo jotenkin tahditon toivotus? Minusta se kuulostaa siltä...

Päivän slogan: Minä pidän yksinkertaisista asioista: puhtaista vihanneksista, siisteistä kissoista ja mielikuvituksekkaista ihmisistä.

Päivän biisi: This Land Is Your Land

Luettua: Ruth Rendell – Kerro, kerro kuvastin, Rendelliä parhaimmillaan. Psykologinen trilleri omituisista tai erikoisista ihmisistä – tai normaaleista ihmisistä, jotka muuttuvat jostakin syystä. Linkistä taas lisää. Tämäkin uudelleen luettavana ainakin toista kertaa. Welhotar pitää Rendellistä kovasti ja suosittaa muillekin. Mielellään runsaana kerta-annoksena eli kaikki opukset suht peräjälkeen kuten minä yleensä nautin näitä enemmän julkaisseiden kirjoista. Bernard Beckett – Genesis, erinomaisen oudohko tarina, jonka päätös on vielä oudompi. Toteutus äärimmäisen mielenkiintoinen. Vähänkään scifistä kiinnostuneille ehdotonta luettavaa – minä pidin kovasti paljon!

Kai see o perstai kevennyski tehtävä – ajjumankekka ett siäne teke ihmise tosi ouroiks *hekotta selälläs*!

KISSIKENKÄT NYT JO TOSI KIPEISIIN KOIPIIN! 

Sitä huonovointinen, nälkäinen Welhotar sitten eilen iltasella teki oikein varsinaiset temput. Kärräsi itselleen pyörällisen lohkopottuja – ei, ei tietenkään rasvaa eikä suolaa *kääääääk*, kietaisi ne masuunsa ja öljyt vaan valuivat, urps. Sentään jäi vähän evääksi ja osa vihannespataa. En minä muuten kehtaisi evästää enää ikinä muiden nähden. Muka terveellistä ruokaa, just ja joo. Ja huono olo... hmph. Eipä muuten ole enää, ainakaan juuri nyt! Paha olo vaatii siis pahan lääkityksen *virn*. 

Alkoi vaan Palmia ja taksot niin ketuttaa. Leidi tuli myöhässä, rämällä autolla, ohjelmat, pelit ja vehkeet eivät toimineet ja kaikki on kuulemma vinksallaan siellä pääkallin paikalla. Todisti hän ja kirosi reippaasti perään. Osa autoja edelleenkin odottelee kyytejä, osalla on niitä liiankin kanssa. Ja muuta mukavaa. Eivät kovasti ole kaikki kuljettajat pitäneet uudistuksista. Ilmeisesti ne, joiden firmalla (ja itsellä alla) on ollut jo valmiiksi paraskuntoiset autot, joissa tekniikka on muutoinkin pelannut, ovat saaneet myös kaikki kyydit – näin minä sen jotenkin ymmärsin. Että vanhoissa ei kaikki pelaa kuten pitäisi, enkä osaa sanoa miksi, ei ilmeisesti kukaan muukaan.

Eilisistä kommenteista voittekin tsekata, että uusikin viesti tuli. Kuljettaja oli käyttäytynyt epäasianmukaisesti. Kun he ensin olivat vähän miettineet, niin tällainen vastaus sitten tuli. Voihan vee, siihenkin. Suotta saivat minutkin vaan pahalle tuulelle, jos eivät nyt yhdestä valituksesta ymmärtäneet. En minä nyt niin sekava sentään vielä ole, enhän O_O Eli vastaus vielä kertaalleen tässä:

OK! Ymmärrämme tilanteenne. Kuljettaja toimi väärin ja epäammatillisesti. Parempia kokemuksia jatkossa toivoo

Kuljetuspalveluyksikkö

Hyvin lyhytsanaista. Olinko oikeassa vai oikeassa, täh? Ai niin, heti tuon viestin saatuani ja syötyäni ne potut, uinuin syvää Wiattoman Welhottaren unta ainakin tunnin. Tosi sikeää sellaista. Lisäksi nukuin sikasikeät yöunet, ainakin 5 h. *hurraa-huutoja, taputuksia, juhlintaa*. On taas torstai ja meikäläinen alkaa olla melkoisen väsy. Töitä on riittävästi, siitä huolehtii sekä oma että naapuriosasto. Meiltäkin jää taas eräs lomalle, joten loppujaan hänkin teettää pois. Juu, lupasin aamulla tehdä jonkin nivaskan, jonka hän jättää valmiiksi odottamaan. Kilti minä *taputtaa taas itseään päähän*! Samalla päätin tehdä jollekulle kaunista keliä perstaiksi, tulikohan jo liian aikaisin? No, se tietää, joka sitä pyysi...

Lohdukkeeksi kävin myös Serkuissa ostamassa juustoa, jugurttia ja kirsikkahilloa – osa on aivan varmasti Belgarionille, juu-uh, on on, tietysti kohuked myös. Villisika pantuna purkkiin maksaa siellä alle 4 eeroa/peltisika. Saman hintaista on hirveä hirvi. Ihan vaan joillekin tiedoksi. Myös villisikaa metvurstina löytyy, hintaa en tarkkaan tiedä. Ei kuitenkaan kallista. Eikä hirvikään siinä muodossa. Eivät vain ole minun kavereita, jostain syystä. Ei tee mieli. Sienipelmenejä taas etsin, ei ollut tai olivat loppu. Herkku itse oli valkoisessa T-paidassa ja ruskettuneena kassalla – mikä ilo vanhan muorin silmille =D

Ilma on oudon lämmin ja painostava, repeäisiköhän sieltä nyt se ukkonen, jota luvattu on? Voisi tehdä terää. Ja ei kun odottelemaan Varastolle lähtöä sekä mahdollisen takson tuloa – ovat nimittäin tämän ”uudistuksen” myötä lopettaneet myös kyytien vahvistamisen tekstareilla. Eli tilattu aika = tuloaika.... edelleen suhtaudun lievästi epäillen asiaan.

----------------------------------------- 

Purrrrrrrrve, kaiffat. Joo siis hei, en tajuu. Ensi on mukamas huano olo ja sitt tekee semmosii hyvii vanhoi pottui, ku haisuuki herkull. Ei, ei kissit ei syä pottui, mutt pakko oli mennä haistelee niit. Tiätteks, söi melkee koko lautasellise ja loput kumos purtiloo evääks! Mä saanu mitää.... tai siis tarjottii, mutt ku en syäny. En kyll sitt syäny taaskaa pehmoruakaa. Se ei vaa oo hyvää. Mä tahonki jotai muut muanaa (miten kronkeliksi kissa voikaan heittäytyä, toim.huom)! Tua sitt, ku käy huamenn kaupoill, eiks? Ai ett ei välttis, no, sitt mä en syä. Söin äske just kalkonii ja koht ton pitäis antaa mulle hampulikaakkei, jos se vaa muistaa. Sill on kyll kehno muisti, ku se on jo nii kamalan vanha. Ai ett, se osaa sitt kattoo pahast. Onhan se, iha dementti jo. Kerra etti muaki, vaiks tiäs ett varpist oon kämpäss... eiks se oo jo iha hulluu? Nii vanha, etei oo jaksanu ottaa fotoi. Kuva o, son joku tommone taas ja se on täält, hmph!

Kliffaa torjantait kaikill!

-------------------------------------

Kiitos, Vincent, kukahan meistä on dementti...

Päivän slogan: Elämä on kuin kirjahylly – aina haluaa vain lisää ja lisää, vaikkei entisillekään ole tilaa ja osasta muistoista pitäisi ehdottomasti hankkiutua eroon!

Päivän biisi: Roadrunner

Luettua: Nora Roberts alias J.D. Robb – Kuoleman enkeli. Näitä tulevaisuuteen sijoittuvia poliisitarinoita taas...liekö kuudes Eve Dallas –tarina. Vähän kökköjähän nämä. Tällä kertaa uskonnollinen sarjamurhaaja ottaa yhteyttä ja ilmoittaa, milloin aikoo tehdä tekosiaan. Eve ja parinsa tietysti perään. Ensin epäilyksenalaiseksi joutuukin yllättäen Rourke... Juu juu, tilannetta selvitellään tekniikan ihmelapsien kanssa ja takaa paljastuukin menneisyyteen johtava linkki, josta Rourkekin on tietoinen. Ja kaikki pelastuvat, asiat ok. Runsaasti seksiä futuristisen menon lomassa. En oikein tiedä, keille nämä on suunnattu. Minä en näistä oikein piittaa, ei käy scifinä, ei dekkarina. Lähtee hyllyyn aika nopsasti, eikä siis omaan! En suosittele oikein kenellekään...

KISSIKENKÄT KOIPIIN JA MENOKS! 

Ihan ensimmäiseksi näin pyhiksen kunniaksi jokunen sana muutamille henkilöille, prle, tana, letto!

1. Sinä, joka lähetit multimediaviestin puhelimeeni, et taatusti tiedä mitä teit! Puhelimeni on vuodelta kivi & keppi, lähes mallia kenttäpuhelin (Belgarion tietää). Niin että älä enää vaivaudu. En kyllä myöskään usko, että olet tuttavani. Kukaan heistä ei liene edes niiiiiiiiiiiin typerä!

2. Sinä armas naapurini siellä yläkerrassa, tiedän, kuka sinä et ole. En ole vielä selvittänyt henkilöllisyyttäsi, mutta teen sen aika pikaisesti. Prle, kanta-astuja kengät jalassa! Aina kun pääsen päikkäreille, se mekkala alkaa! Haloo, me asumme kerrostalossa, jossa äänet kuuluvat omituisista suunnista. Me asumme kaupungissa. Se ei tarkoita, että pitäisit korkokenkiä puoli päivää. Jollei sinulla sitten ole omituisia fetissejä – silloin voisimme toki keskustella niistä. Joten jätä tuo homma tai täällä alkaa tapahtua!

3. Te kaksi armasta naapuria, ylhäältä ja/tai alhaalta, jotka mielenosoituksellisesit mätkitte ikkunoita ja ovia kiinni, kun menen tupakalle tai käristelen mausteitani. Teidän käristämänne kuollut liha ja ns. makkara haisee minun nenääni äärimmäisen pahalle, joten sovitaanko niin, että minäkin alan osoittaa mieltäni samalla tavoin. Aina kun haistan kuollutta lihaa, katson kissiäni ja näen sen käristyvän. Johan tässä suutuu leudompikin Welhotar, prle! Sitäpaitsi, minun parvekkeeni on lasitettu, teidän ei ole. Prleen pihit savolaiset, lasittakaa ne – eipähän hajuhaittoja tule...

4. Sinä unihiekkakaveri, joka toisinaan käyt kylässä usein, joskus taas jätät käynnit väliin pitkäksi aikaa. Sovittaisiinko niin, että et toimittaisi päivittäin itkettäviä unia. Minä olen lopen kyllästynyt siihen, että herään itkien eikä se sitten aivan heti lopukaan. Sveitsiläisen lääketeollisuuden ihmeet kuluvat kovin nopeasti loppuun tätä rataa, joten olisiko herrasmiessopimus paikallaan. Minä voisin vaikka lopettaa nukkumisen kokonaan?!

Ai että, eilinen päivä menikin melkein 12 h unien parissa, kaikkinensa. Mitä tosiaan paria itku-unta sitten tarjottiin. Nukuin aina kun voin, hienoa, niin se olisikin voitava tehdä. Varsinkin aamuisin, kun herään klo 2, olisin valmis menemään unille klo 4 jälkeen muutamaksi tunniksi, kun kipumömelöt alkavat vähän vaikuttaa. Mutta eihän se työaamuina käy, ei. Nyt käy, ziitos edes tästä vähästä ilosta.

Muuten ilo on ollut varsin kyseenalaista, säryt ovat roipeltaneet erittäin pahoiksi. Niin pahoiksi, että vahvinkaan lääkitys ei riitä niitä taltuttamaan. En tiedä, miten niitä edes kuvailisi. Kukaan ei kuitenkaan usko – kuin tylsällä veitsellä kitkutettaisiin hiljalleen nilkoissa, olkapäässä ja yläselässä. Puoli tuntia sain eilen armoa, sen aikaa kun nappi vaikutti täpöllä. Silloinkin vain, jos makasin hipohiljaa ja liikkumatta. Kuvitelkaa itse, en pystynyt eilen edes ulos viemään lehtiä. Eivät koivet ottaneet päällensä, toinen ei ollenkaan kipujen takia nimittäin. Pyydän vain, että kuvitelkaa itse!!!!

Naapurissa, seinän takana, pippaloi nuoriso ilman sen suurempia häverikkejä tai mellakointeja. Oikein esimerkkikelpoista toimintaa – no, sillä minikääpiöllä lienee osuutta asiaan. Muuten Malmilla on ollut hiljaisempaa kuin normipäivinä saati sitten normiviikonloppuina. Paitsi nuo mainitsemani numeroidut esimerkit, siis. Hörhöt ovat mukavia ja sosiaalisia veikkoja näiden inhokeiden seassa!

Mitä en eilen nukkunut tai lukenut, sen ajan söin hissukseen kunnon lounasta. Uusia kotomaisia perunoita, jokunen oikein sievä versio. Vihreitä papuja hiinä-ja-hiinä keitettynä, herkkua, vaatii tirauksen voita päällensä. Paistoin sen palasen siikaa silleensä valurautapannulla rapsakaksi ja sisältä juuri ja juuri kypsäksi, njam. Tein tzatzikia, jossa oli enemmän kurkkua ja muuta emmettä kuin juggaa. Lisäksi oli vielä loistavaa sinappisilliä. Piti vielä tehdä salaattia, mutta lautaselle ei enää mahtunut, joten se jäikin tälle päivälle. En minä olisi sitä jaksanut syödäkään. Tuolla sain jo ähkyn aikaiseksi eli eipä tarvinnut muuta enää syödä eilen. 

Vihanneksia ja muuta eloperäistä oli taas äärihalvalla putken tsioskissa, isoja pussukoita 1 juurolla, esim. isoja herkkareita, uusia tuoreita valkosipuleja, 4 isoa paprikaa, kilo tomangeja, pari kurkkua – mitäs muuta vielä... pari kerää salaattia ja kilo purjoa. No, kassillinen tavaraa lähti mukaan. On se vaan mukava, että tuokin puoti on olemassa ja näköjään pysyykin – hinnat ovat erittäin kilpailukykyiset. Ainoa ongelma minulla on valita viikoksi kestävät tuotteet eli ostettava osa tomaateista raakoina, osa puolikypsinä ja kypsinä sekä vahdittava niitä... No, ei sekään ole ongelma, jos ei siitä ongelmaa tee. Tänään joka tapauksessa tarkoitus on vääntää sellainen reilumpi salaatti em. tarpeista ja sotkea mukaan jääneet uudet perunat sekä vähän juggaa kostukkeeksi, ehkä myös oviilit sopisivat mukaan. Hah, tiedossa on siis sammiollinen salaattia (ja kissireppanalle jotakin muuta herkkua, ai niin, oviilithan maistuvat Vinskille kyllä). Jälkkärinä meillä toimii aina vain tuo vaffa kaffe, eilen söin jopa kaksi palaa suklaata sen kanssa! Wau, miten juhlavaa juhannusta ,D

Lisäksi tänään voisi harjoittaa kipeää itseään esim. siivoamalla ainakin näkyvämmät pölykoiralaumat. Vinski on nyppinyt rintakarvojaan tupsukoiksi ja ne näkyvät valkoisina pallukoina. Juu, turkinvaihto on edelleen siis täpöllä menossa. Ei, mitään ongelmaa, sairautta tai hätää EI ole. Meillä tämä vaihto vain on tähän aikaan ja se tapahtuu juuri noin. Muut karvat kiehnätään ja siivotaan irti, ne jotka eivät lähde, käkitetään hampailla. Ja ei, Vinski ei muutoin revi turkkiaan tms. (Tämä selvitys noin varuilta, ettei joku taas ehdi esitellä jotain teorioitaan tms. Me voimme olosuhteisiin katsoen hyvin – Vinski erittäin hyvin taas minuun verrattuna!). Muuten harjoitan luku- ja makuu- sekä mahd. unisessioita aina kun siltä tuntuu. Oikea koipi muuten kettuilee jo nyt, heti aamusta, aivan täpöllä. Ei kestä alla, sellainen stanallinen kipu nimittäin on päällänsä.

Hah, mikä kesä? Missä? Onneksi lomaa on vasta elo-syyskuussa. Uskokaa pois, silloin on kivat kelit. Vaikka asialla ei olekaan minulle mitään merkitystä! No, hiukan harmittaa tuo, että chilit kasvavat kovin kituliaasti...

-------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrvinka, kameraden! No hei, mä sain sitt eile oikeetki fisuu maistaa. Tosi minin biitin, vähäks toi on pihi. No ei sitä kyll paljo ollukkaa. Ja sitt kävi viälä semmone häverikki, ett mä jotenki elin niinku mami ois duunis, ett goisin koko päivän. No toiha joutu herättelee munta syämää fisuu, hei, vähäks noloo. No mä goisin ja heräsin sitt, ku oli se aika, ku mami tulee orjaröist himaa. Siin sitt vaa oltii, maattii ja kaikkee. Kyll se jakso sentää mua paijattaa. Mutt hei, se ei pysty kunnoll kävelee enkä mä voi jeesii! Mun pitäis olla paaaljo isompi, semmone tiikerikissan kokone. Kasvaisinkoha mä, jos mä oikee koklaisin? Ja saisin aina heekkumuanaa, mamiiiiiiih – sä voisit ees koklaa sitä? Jooko? Aha, ett must ei tuu tiikerii syämälä. No ei sitte *möks*! No, heekkuu se lupas tänäänki taas, jotai ainaki ettii. Ku kert on viäl vapaat ja muut eikä mein tarvii tekee mitää, yhtää mitää. Saadaa vaa olla, mmmm. Sänky onkii ollu hyvin miähitetty eli ihan täynnä kaikkee tarpeellist taravaa. Ruakaa sinne ei saa viärä, mutt muute kaikkee; mami, mä, kasa tyynyi, kasa peittoi, kasa kirjoi, pari mun leluu, puhelin jossai ja semmost. Vaiks mitä toi puhelimell tekee, sill kukaa soita. Mäki puhun enemmä sen kans, nih kerta. Must ei oo tiätteks fotoi, toi ettii jotai sopivaa...

Kliffaa toistakii vapaapäivää kaikill!

-----------------------------------

Vincent, ainut elävä olento, joka välittää – edes jostakin.

Päivän slogan: Jos saan lepoa, saatan jatkaa peliä. Joidenkin mielestä tämä on ihan hyvä peli – minä en ole siitä lainkaan varma!

Päivän biisi: How Do You Sleep?

Luettua: Lee Child – Terässeinä, hmm, tuottelias kaveri tämä. Jeff Archer –tarina jälleen eikä sinänsä kehno ollenkanas. Toimintaa ja rajuja otteita, pahikset saavat kyytiä ja Jeff jatkaa matkaansa. Huomattakoon, että Child ymppää salavihkaa mukaan myös asioita, joissa jenkkilälle annetaan vähän kyytiä muutamista asioista ja tämä onkin pantu ilolla merkille, salavihkaa kylläkin. Enempi äijäkirja, joten en osaa sanoa, tajuavatko äijät tämän muilutuksen ajatuksiinsa ,D Juu, ihan kelpoista ei-merkittävää luettavaa, joka ei ehkä toiste tänne eksy, mutta kertalukemisena kyllä toimii. Charles Bukowski – Tarinoita tavallisesta hulluudesta, aikaisemmin suomentamattomia novelleja. Toimivat kuin tauti, minä kun satun pitämään Bukowskista. Teemat entiset; viina, naiset, laukkakilpailut, kirjoittaminen ja esiintyminen. Suositeltavaa kaikille, erityisesti vanhasta, likaisesta miehestä pitäville. Itse kirjasta vielä, yllättäen painettu Tallinnassa eikä sentään Kiinassa – ilolla pannaan tämäkin merkille. Welhotar pitää ja hankkii itsellensä, jos vain löytää jostakin! Tuula Salonen – Elämä laineillaan kuljettaa, no just, pitihän se vahingossa temmata se uskiskirjakin mukaan. Tavallista perhe-elämää uskishengessä eli jesse maksaa vaikka sähkölaskut pyydettäessä. En jaksa lukea näitä yhden asian tuputuksia, en sitten millään. Jos sillä olisi merkitystä juonen kannalta, ehkä, mutta tässä se nyt vaan on niin esillä kuin olla ja voi, vielä helluntalaishengessä. Välttäkää ja kavahtakaa, ottakaa tumput käteenne, jos tarvitaan. Näissä opuksissa olisi hyvä olla jokin tarra... en nyt viitsi kertoa, minkälainen! Kannetaan ulos varovasti kihveliä apuna käyttäen eikä tuoda toista kertaa sisälle.

 KISSIKENKÄT PYSYVÄT TAATUSTI KOTONA!

Tämä ei ala mitään! Juuri kun on saanut itsensä nukutuksi ja muutenkin levätyksi melkein normikuntoon (siis niin normiin, kun Welhottaren enää saa), pitää taas lähteä kiusaamaan itseään Varastolle. Elämä on julmaa ja sitten vielä kiusataan! No, viime yö meni jo kehnosti, heräilin vähän väliä, vaikka olin napsinut kaikki sallitut mömelötkin. Argh, tästä se taas alkaa...

Tiedän, että työpöydällä on odottamassa käsittelemätöntä materiaalia – en vain tiedä kuinka paljon. Ketuttaa! Kyllä minä töitä teen, mutta sellainen iso pino heti ma-aamuna ei olisi mukava yllätys. Se lannistaa välittömästi. Voi kun saisi vain jäädä kotiin ja olla rauhassa! En minä paljoa toivo, sitäkään minulle ei sallita. Kyllä me Vinskin kanssa tekemistä keksisimme, minä ainakin. Ja nyt en tarkoita mitään lomaa vaan todella pidempää ajanjaksoa. *huokaa kaihoisasti*

Lisäksi mietin, pitäisikö jo tänään Pazilan kirjastoon ruokiksella vai jättäisikö huomiseksi? Kyse on vain siitä, kuinka paljon vasen käsi kestää raahata kirjoja. Nyt nuo vielä jaksaisi. Huomenna ehkä ei... tai pakkohan se on, kun pannaan jaksamaan. Kirjoja jaksaa kantaa aina, se on todistettu tosiasia. Ilman kirjoja minä en viikkoani aio viettää. Siis lukematta on nuo pari uutta saatua opusta sekä 3.5 kirjaston kirjaa. Tänään niistä kuluu kaksi. Juu, voi siis jättää huomiselle ja yrittää käydä kirjastossa heti aamusta. Pazila aukeaa jo klo 9, silloin meillä ei ole vielä juurikaan muita töissä, joten voin nopeasti luikahtaa käväisemään siellä. Hyvä – ei siis tänään. Eiköhän tämä maanantaistressi ole jo muutenkin ihan riittävä.

Eilen en siis tehnyt mitään muuta kuin lepuutin. Ruuaksi kääntelin pellillisen soijapiffejä ja kapallisen salaattia. Piffeistä tuli hyvejä, niin hyvejä, että illalla pari meni vielä näkkärin päällekin. Tänään niistä tulee evästä italokasvisten kanssa. Toivottavasti riittää vielä huomiseksikin, tarkoitus ainakin olisi. Ikävä kyllä, niihin tulee myös hinku – ainakin minä tykkään omista tekemistä piffeistä kovasti. Josko rykäisen vielä pienen saladonkin mukaan, ei tule hotkaistua sitten niin pikaisesti kaikkea. Juu, sen minä teen, kun tätä aamua tässä riittää!

Ei, minulla ei ole mitään radikaalia kerrottavaa tai kommentoitavaa. Juurovaaleista sen verran, että pari asiallistakin ihmistä näkyy sentään mukaan päässeen. Hyvä edes näin, jos kerran ollaan prle pakko-EU:ssa! Edelleen olen sitä mieltä, että olisi uuden kansanäänestyksen paikka eli menisikö Suomi NYT EU:n, jos voisi valita? Luulen, että äänestystulos olisi joillekin epämiellyttävä yllätys.

Tämä odottaa myös sitä kohuttua ruuan hinnan laskua. Jostakin syystä hinnat ovat vain edelleen hiipineet ylöspäin. Sen huomaa helposti normikauppalaskusta, kun käy kaupassa vain kerran viikossa. Puolen vuoden aikana hinnat ovat hilautuneet ylöspäin jopa 10 – 20 % ja juuri tavistuotteiden, jokapäiväisten tavaroiden kohdalla. Tämä on mututietoa eli ihan itse laskettua, verrattu vain vanhoja laskuja viimeaikaisiin kuitteihin. Kummallisinta tässä on se, että esim. ViiVoan ei ole nostanut hintojaan lainkaan tänä aikana, Eestin Herkut on nostanut vain joidenkin tavaroiden hintoja, tosin sitten muutamien aika reippaastikin. Mutta noin yleensä ottaen – eikö olekin kummallista? Ja sitten kaupat voivat kertoa iloisen uutisen, että hinnat laskevat, sille tasolle, millä ne olivat vielä hetki sitten. Argh! Tämä tahtoo Suomeen lisää halpiskauppoja!

Lisäksi tämä tahtoo muutaman asteen lämpimämpää keliä. Olen palellut koko viikonlopun. Nyt näyttää kyllä mukavalta, aurinko on juuri nousemassa ja ulkona on oikein kauniin näköistä – mutta edelleen viileää. No, hiki tulee sitten töitä tehdessä!

---------------------------------------

Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Mä en ala, ei taaskaa kunno safkaa. Eile menin taas halpaa, mä luulin, ett toi tekee lihapullei. Höh, taas ne olikii niit murusii. No, mä sain kyll ison kasan semmosii pussukkaruakii, ett jos semmose joku koht viittis avata eikä vaa skrivais koko aika. Muute palvelu on pelannu, mä kyll jouduin herättää orjan kahen aikaa, ku vedin kakkishepulit ja sitt tarviinki jo seuraa ja heekkui. Kyll orja nousi, vaiks jotai urputtiki. Ei se urputtamine kyll kannata, ku mä alan sitt kitistä nii, ett se heemostuu iha kokonaa. Ett parempi nousta. Sain sitt kalkonii ja kaakkii. Koht se lupas laittaa sitä muanaaki ja sitt mä voin alkaa goisii. Taas saanu piän kissi goisittuu yällä, ku orja punki ylös ja takas puale yätä. Ei semmosest tuu kans mitää. Mä luuli, ett se ois yälä antanu heekkui, mutt se vaa sano, ett yälä ei syädä! Eiks oo julmaa? Mä laitan tähä nyt sitt ainaskii yhe foton must, ku joku epäili mun kondist. Siis mähä oon hyväs kondikses, mutt mull on tuukivaihto keske. Mun tuukki vaihtuu ain vast täss kesäll, aika myähää niinku. Ja ku mä en anna mamin haajattaa sitä, mä inhoo haajattamist, nii ni joskus on vähä sekose näköne tuukki. Ainaki ku mä oon kiskonu vähä kaavoi pois. Ja mami kerää niit pallukoit sitte, se on sen homma! Nih kerta.

Kliffaa viiko alkuu kaikill EU-kissoill *tsihih* >o<

-----------------------------------------

Vincent, älä sinä enää puutu tähän asiaan...

Päivän slogan: Sitä voi toivoa ja odottaa, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu!

Päivän biisi: Elected

Luettua: Kathy Reichs – Kohtalokas lento, oikeuspatologi työssään lento-onnettomuuden jälkeen. Selvitettävänä on paljon muitakin kummallisuuksia kuin menehtyneiden henkilöllisyys ja jäljet johtavat lopulta erinomaisen merkillisille tahoille. Uudelleen luennassa, pidän Reichsista melkein enemmän kuin Cornwellista. Reichs ei niinkään piittaa lyhenteistä vaan kehittelee tarinaan muutakin kuin tutkinnan etenemistä. Kesälukemiseksi oikein suositeltavaa. Danuta Reah – Pelkkää pimeyttä, järjestelmällinen ja tarkka sarjamurhaaja liikkeellä, seuraamassa uhrejaan hyvin, hyvin lähellä. Kohtuullisen piinaavaa jännäriä, eli ei paha ollenkanas. Ihmettelen, leidistä en muista kuulleeni tämän esikoisen jälkeen enempää – täytyy tarkistaa. Juu, löytyy muutakin ja ei kun etsimään. Mikkel Birkegaard – Libri di Lucan arvoitus, tästä on kohkattu enemmän kuin kirja ansaitsee. Eli taas mennään vähän Tavinski-linjalla... Idea on kyllä hyvä, kirjojen osalta siis, mutta loppu pissii allensa eli salaliitot sun muut oheistoiminnot. Odotin tältä enemmän ja petyin kyllä jonkun verran. Silti ihan luettava opus uutuuksien joukosta, on sitä kehnompaakin luettu! Suositellaan kirjojen kavereille noin yleensäkin. 

KISSIKENKÄT OVAT JO JALASSA! 

Ette usko, mutta minä olen vähän nukkunut! Elimistö eli kivut ja pakkoulkoilu saivat eilen aikaan sen, että kun lopulta pääsin kotoon, ison kaffemukin kittaamisen jälkeen vetäisin 4 h päikkärit. Ei paha, sen jälkeen vetäisin vielä suht normiunet. Että tuli otettua univelkaa takaisin – tai sitten se oli silkkaa kipujen ja mömelöiden summaamaa pakkonukkumista. Mitä välii, uinuttu on kuitenkin. Kunhan tuo typerä Exä jättäisi vielä käymättä unissani, olisin ihan tyytyväinen. Ai niin, tässä välissä kävin ottamassa vielä parin tunnin aamutirsat :I

Eilinen Hakiksen retkikin onnistui mainiosti. ViiVoanista löysin kaiken tarvittavan, tofuhylly oli tyhjä, mutta se täytettiin heti pyydettäessä. Mutta kyllä erään kotomaisen rouvan käytös hävetti: hän etsi merilevää, tietynlaista merilevää. Ei suostunut kuuntelemaan nuoremman herrahenkilön selityksiä vaan huusi kurkku suorana itse kyllä tietävänsä mitä haluaa *huoh*. Siis rouva ei osannut mitään sivistyskieltä ja kyse oli siitä, että jonkun piti kääntää kaikki, mitä pakkausten päällä luki. Puodissa kun on kolmea eri plaatua levää... Varsinainen aasiakas, sano! Muuten kaikki oli kohdallansa ja Belgarion saa tuliaisiksi wasabiherneitä ,D Ostin tofua riittävästi, bambusuikulaa ja muuta, iso kassillinen tavaraa maksoi melko tasan 20 juuroa. Ja taatusti riittää koko kuukauden, mausteet kauemminkin. Uudeksi kokeiltavaksi ostin mangohilloa, ilman kummempia lisäaineita 1.50 juuroa kohtuuiso purnukka (maistoinkin jo, njam). Hallista hamstrasin kissille mjunuaisia pari kappaletta. Sitten sorruin tosi herkun näköiseen kotomaiseen kirjolohifileeseen, ei ollut hintakaan ihan paha. Filee maksoi 5 juuroa, met syömme sen tänään pois Belgarionin kanssa, siitä tulee iso annos! Katsastelin muitakin ruokia, ei innostuttanut, ei tehnyt mieli eikä onneksi ollut edes nälkä ;D Selvisin siis ihan kohtuullisilla kustannuksilla. Pakkokin, tänään on taas kauppapäivä ja perusjuttujakin on kaappiin ostettava.

ViiVoanissa on mukava katsastaa siellä käyvää väkeä; on meitä perustofun ja mausteiden hakijoita, moni käy vain ostamassa sieltä tofua. Sitten näitä Suomeen avioituneita, jotka ovat yhdessä ostoksilla. Silloin rouva osaa komennella miestään hakemaan sitä ja tätä ja heillä onkin yleensä pari korillista tavaraa (josta minä en tunnista puoliakaan). Eilinen ilopilkku oli ronski, parimetrinen kaveri, kaikinpuolin jämerä mies, joka huolekkaasti valikoi ensin tofun, sitten kääntyi vihannespuolelle ja valikoi sieltä haluamansa ja suuntasi sitten muualle etsimään vielä jotakin *tsihih*. Siis en minä hänelle naura vaan sille näylle, minusta on mukavaa, jos hän on löytänyt jotakin muuta herkkua kuin HK-blöötä iltojensa iloksi.

Taksokin tuli ja meni oikeaan aikaan. Kiertomatka kotoon palatessa oli myös huvittava. Minulla kun oli eväskirja mukana, ei yhtään harmittanut, kun kuski sanoi heittävänsä Haagan keikan tässä samalla eli kimppakyyti (kuten vapaa-ajan matkat aika usein ovat). Lueskeli siinä kiinnittämättä mitään huomiota ympäristööni, kunnes havahduin olevani tutuilla seuduilla; kaarsimme entisen työpaikkani pihaan ja noudimme kaksi iäkkäämpää leidiä. No, matka jatkui ja upposin taas kirjaan.... taas tajusin olevani jossain huomattavan tutussa paikassa, kaverini talon takapihalla ,D Silloin alkoi jo huvittaa. Onneksi pääsin sitten suoraan kotoon, matka kestikin melkein tunnin. Ei siinä mitään, kun on eväsluettavaa ja tuttu, kiva kuski. Joillekin kyllä tuo kaupunkimatkailu voi olla rasittavaa ja kieltämättä omakin takamukseni alkoi hiukka puutua.

Hörhökin kävi vasta eilen, aika sihneessä, mutta maksoi velkansa. Hörhö on rehellinen, hän soitti useammankin kerran parin päivän aikana, milloin voisi tulla ja maksaa. Minulle hän ei halua olla velkaa. Syynä mm. se, että hätätilan tullen olen aina myöntynyt pieneen avaralainaan. Kertoi myös asustavansa kaverin kanssa edelleen teltassa, mutta joitakin toiveita asunnostakin on ollut. Yrittävät samaisen kaverin kanssa vuokrata jonkun kehnokuntoisen mökin tuosta vähän kauempaa, toivottavasti onnistuvat.

Varastolla ei mitään uutta eli matalalento jatkuu taas maanantaina, sinne jäi pino tavaraa. Minä pidin oikeudestani kiinni ja lähdin pitämään pois tehtyjä tunteja. Kyllä ne malttavat odottaa, ne paperit nimittäin. Jätin oveen lapun, että olen taas paikalla ma klo 6.50. *huoh*

Häh, ulkona ei sada? No, siitä sitten vaan valmistautumaan roudausretkelle Malmille. Puutelista on taas oudon pitkä, mutta ennakoitavissa oleva...

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Nonih, kyll hyvi koulutettu orja on kissihuushollin paras voimavara. Tuli meinaa eile mjunuaisii ja tuarett fisuu, sitä punast ku mäki voin syädä. Toi mami anto heti vähä mjunuaist ja loput se laitto taas pakkasee. Sano, ett sitä voi jatkuvast syädä. Kyll mun miälest vois, mutt ei sitt. Tänää mä saanki sitt fisuu. Ja noi menee viäl kaupoill ja tua normikissimuanaa. Mmmmm. Siis hei, kissinpäivät, aatelkaa. Tollasii safkoi ja sitt Poika, sen Kone ja Reppu on viälä tuloss tänne. On asiat sillo aikastas hyvi, vaiks vähä äske karvaoksusi. Mami mitää sanonu, siivos vaa. Kilti mami mulla, on. Meni sen viakkuu sitt eile iha joka kerta ku se meni goisii. Se meniki goisii monta kertaa ja punki ylös kans monta kertaa. Onneks ei sentää joka kerta syäny *tsihih*. No tarttee myäntää, ett mä heräti se toss aamull, ku ei ollu seuraa ja teki miäli heekkui. Eikä oo kiva käydä yksi laatikolkaa, ett ois hyvä ku joku heti korjais kaikki, nih kerta. Mä oon siisti kissi, meinaa. Täst voi viäl olla tulos hei hyvä päivä... toivotaa! Eikä tiäteskää mitää kuvei, orja hakittaa jotai.

Kliffaa ja heekkupitost viikendii kaikill!

-------------------------------------

Vincent, selvästikin kaikki on vain sinua varten?!

Päivän slogan: Nälkä kasvaa syödessä, jano töitä tehdessä....

Päivän biisi: Nälkä kasvaa syödessä

Luettua: Lehtolais-sessioon meni aika. Eli Harmin paikka ja Tappava säde. Molemmat olivat muistissa kohtuuhyvin eli Harmin paikka ei oikein kolahda (tämä on toinen Maria Kallio –dekkari), mutta Tappava säde on parasta Lehtolaista. Kesälukemiseksi käyvät toki molemmat. Jahas, josko tänään pääsisi käsiksi muuhun luettavaan eli jaksaisi muutakin. Ilokseni eilenkin tipahti vielä yksi uutuuskirja luukusta =D

MALMILLE TAAS MENEE TÄÄ KISSIKENKISSÄÄN... 

Uaah, väninäpäivitystä pukkaa! Eilisen mietiskelyn (en ehtinyt...) johdosta saatte siis vieläkin lukea samaa vanhaa paashaa toki aina vähäsen eri mausteilla jatkossakin. Totesin nimittäin, että missä muualla minä muka voisin rauhassa vänistä? En missään, ainakaan maksutta. Ja joku vielä viitsii lukea... no joo, on sitä kummallisempaakin kuultu ja nähty... kai.

Eilinen oli siis vielä normiroudauspäivä. Prle, kesä taas muuttaa aikatauluja pahasti! Kirjastot ovat suletud lauvantaisin ja tämä taas tarkoittaa sitä, että siellä pitää käydä perjantaina. Silloin taas ei välttämäti ole apuja ja lisäksi kaupat ovat täynnä yököttäviä ihmisiä. Eli täytynee käydä itse hakemassa vain varaukset perstaina, siihen voisi hiinä-ja-hiinä riittää poikkeaminen työmatkalla. Sitten voisi heti lauantai-aamusta käydä kaupoilla. Juu, näin se on nähtävä. Ja viikolla sitten jonakin päivänä käytävä Pazilan lähikirjastossa hakemassa lukemista akuutimpaan tarpeeseen. On tämä, kun kaikkea pitää suunnitella näinkin etukäteen, mutta kun se nyt vaan on pakko!

Ei kirjasto eilenkään juuri mitään sitten tarjoillut, kehno otanta... Sen sijaan vihannestsioskista sain kassillisen kaikkea kivaa 4 juurolla, jeeeeh. Kaupoissakin veget olivat ihan kohtuuhinnoisssa, joten sai kerrankin ostella tomaatteja ym. ihan laskematta, montako saa syödä ja milloin. Älkää naurako! Muistakaa, että minä pääsen kauppaan vain kerran viikossa ja se oikeasti asettaa tiettyjä rajoitteita sekä ruuanlaitolle että ihan jopa syömiselle. Koska varastotkin olivat tyhjillänsä, jouduimme ostamaan aivan järjettömästi kaikkea. Tai ei siis järjettömästi, mutta monta kassillista tavaraa; rahkaa, jugurttia, kaffetta töihin ja kotiin ym. Yllättävän paljon siis, mutta kun on pakko – ei voi mitään. Nyt on tarpeellinen varanto jää- ja pakastinkaapissa sekä keksejä ja muuta kivaa kaapeissa. Hyvä me, myös täydellinen kissavarastopaketti tuli hankittua, joten Vinskikin saa luvan olla tyytyväinen.

Laitoin sitten appeeksi puoliseisovan pöydän; lohipasteijoita ja kaalipiirakoita, uusia perunoita, kesävoita, silliä sekä iso kippo feikki-krekusaladoa ja pellillinen täytettyjä herkkareita. Oli kuulkaas njamskista. Tuon jälkeen vajosimme lähes tainnoksiin, pakko oli saada vielä kaffet ja kohuked. Sen jälkeen sain suostuteltua Belgarionin imuroimaan. Itse lisäilin multaa pariin viherikköön, jotka olivat syöneet osan multaansa. Ostin myös eilen uutta vahakangasta parvekkeen pöydille, leikkelimme ja laitoimme paikoillensa. Hyvä tuli! Karjaustalossa ei paljon ollut valinnanvaraa, halusin näet yksiväristä eli meni sellaiseksi keski-tummanvihreäksi, ihan hyvä väri. Eipä ole ainakaan niin riemunkirjavaa... Näyttää siistiltä, mutta ei siellä eilen enää klo 17 jälkeen voinut oleskella lainkaan. Oli kuin uunissa olisi istunut! Minä inhoan tällaisia kelejä, olen toimintakykyinen (lähes) vain iltapäivään asti. Ja mitä hienoa siinä on, että ulkona on kuumaa ja kaunista, kun sinne ei pääse? Perkele!

Josta tulikin sitten mieleen tuo eilinen retki, sehän aina sinänsä sujuu ihan ok. Sitten kotona alkavat helvetinmoiset koipikivut, koska olen kävellyt liikaa. Tätä kestää yöhön asti, läpi yönkin. Viime yö meni taas hänekseen, särki ja valvotti, mikään lääkitys ei toiminut. Nyt väsyttää ja vieläkin koipia särkee, myös säärien etuosia – äärettömän kiusallista. Lisäksi eilen illalla satuin jotenkin väärässä asennossa liikehtimään ja sain lonkkani jotenkin hölmöön asentoon, josta seurasi suoraa kipuhuutoa. Aika kamalaa, se kyllä loppui pikaiseen, heti kun pääsin asennosta pois. Tiedän, että iltapäivällä tässä alkaisi olla suht kunnossa, mutta voihan vee – se on sitten jo ajateltava huomisaamua ja vääntäytymistä Varastolle. Että se siitä viikonlopun levosta ja kaikesta muusta.... argh! Nyt väsyttää, otin jo vartin tirsat. Menen kohta uudelleen unille, jos vaan pystyn.

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Hei, Poika olikii eile meill sen Konee ja Repun kaa, mmmm. Ja mä sain taas olla sen viakus. Sitt noi toi hurrrjasti kaikkee taravaa, mulle kans. Mulle-mulle-mulle, ku ei oikee mikää maistu, orja anto semmosest piänest puukist ruakaa. Emmä sitäkää syäny, yälä vast kävi safkaas. Oon ottanu vaa suulist, mutt ei siälä oikeest voi olla enää illall. On ihan pakko tulla tänne pöydä alle, miss on kyll kaikist viilein mesta. Ett en mäkää hirveest täst kelist diggaa. Mutt sain kaikkee kissataravaa, muanaa, purui ja kaakkei ainaskii. Ja sitt se jömma viälä tuala pakkasess. Ett nyt on taas kaikkee, ei tarvii hualehtii ainaskaa ite. Mami taas eile pyäri ja ponppi, kyll mä silti se viakus goisin melkee koko yän. Tai nyt mä en oikee enää tiädä, mikä on yä ja mikä ei. Ei vissii mamikaa. Voi ku aina vois liikkuu sillo ku haluu ja mamikii vois, meill ois niiiiiiiiiiiii paljo kliffempaa. Hah – orja ehti sentää yhe fotonki ottaa... täss mä viäl jaksan ottaa suulist!

Kliffaa päivää vaa teill muill – mä painun nyt goisiin!

------------------------------

Vincent, minä tulen mukaan!

Päivän slogan: Pitäkää aurinkonne – minä olen viileän hämärän ystävä!

Päivän biisi: It’s Still Warm

Luettua: Tom Rob Smith – Lapsi 44. Eletään Stalinin aikaa Neuvostoliittossa ja Lev toimii turvallisuuspalvelussa, hän on idealisti ja pyrkii toimimaan maan ja yhteisön parhaaksi. Hän törmää kuitenkin rikollisuuteen, jota Moskovassa ei tunnusteta olevan ja pariskunta karkoitetaan. Samaan aikaan hän ottaa tehtäväkseen sarjamurhien selvittämisen – murhien, joissa kohteena on ollut vain lapsia... Kirja on melkoisen karmaiseva esitys yhteiskunnasta, jossa vainoharhat ovat totta ja kaikkea on varottava, lisäksi tämä rikosvyyhden selvittely ei ole kaunista sekään. Welhotar suosittelee normidekkarien asemasta – lukekaa ja toivokaa, että vatsanne ja sielunne kestää! Ritva Sarkola – Haamukirjailijan kuolema, juu, oli jo aikakin kuolla. Kehno dekkari, ei anna aihetta toimenpiteisiin. Dr. Jill Bolte Taylor – Elämäni oivallus, kuinka toivuin aivohalvauksesta. Aluksi tämä vaikutti ihan mielenkiintoiselta eli nuori aivotutkija itse saa aivohalvauksen ja havainnoi tilaansa... mutta jotakin feelua tässä on. Liekö jotakin New Age –tyyppistä, joka saa karvat pystyyn. Ainakin osa on selkeästi sitä, toki mukana on ihan järkeviä neuvoja esim. läheisille, joten kyllä tämän lukea voi. Älkää kuitenkaan noudattako kaikkia neuvoja ja uskomuksia, ettehän?

TÄNÄÄN KISSIKENKÄT LEPÄÄVÄT! 

Ihan ensiksi – jokainen pitäköön mielipiteensä, vaikka olettekin väärässä! Eilen oikein kuulutettiin maansurua, kun tämä kuuluisa kroppa lopulta löytyi. Hmph, voisin kertoa vähän lisää kroppien löytämisestä ja sen pitkäaikaisvaikutuksista esim. erinäisiin hajuaistin toimintoihin sekä muutakin mukavaa. No pääasia on se, että eihän tämä kaveri ollut mikään kultaihminen, ei tod. EI. Hänhän oli kaverinsa kanssa koulukiusaaja (tuolloin vuonna Kivi & Keppi) ja sai minut ihan vapaaehtoisesti vaihtamaan koulua, samoin kävi varmaan parin muun osalta. En tunne mitään sen kummempaa myötätuntoa asiaa kohtaan. Itsari eli ei, lähti kuten Kummisetä. Kyllä minä ennemmin Kummisetää suren kuin entistä koulukiusaajaa ja veemäisten biisien ja kälmien temppujen (Tavan takahuone) tekijää! Nih – että minä tässä olen eri mieltä puolen Suomen kanssa. Yritin – btw – tämän tyyppistä kommenttia läpi parinkin lehden keskustelusivustolla ja moderaattorihan sen tyssäsi heti alkuunsa! Ei ole sopivaa, ilmeisesti.... 

Minua on särkenyt pari päivää niin, että kynnet lähtevät! Asiaa ei avita stananmoinen työsuma, niitä tungetaan näin loppukuusta kuin hengenhädässä, prle. Eivät raukat muista, että kuukausitilastoinnista on luovuttu, se tulee tiedoksi vain vanhojen asioiden osalta. Tilanne katsastetaan oikeasti vasta vuositilaston alkupuolta kerätessä loppuvuodesta. No, eilen jo melkein itkua väänsin. Ovella seisoo pienimuotoinen jono ja kaikki odottavat palvelua yhtä aikaa. Pyysin sitten vain heittämään paperit pöydälle, kerroin tekeväni mitä voin. Sitten asetin ne miellyttävyysjärjestykseen ,D *kiero ja kavala* Kivoimmalle tein ekat, asiallisemmalle seuraavat ja muut sitten tein kun ehdin. Toimi ihan yhtä hyvin kuin aika-akselilla. Itselle tuli parempi olo, kiva-ihminen oli tosi kiva saadessaan paperit valmiiksi lähtiessään lomalle ja muut vain olla mölllöttivät. Kiire siis jatkuu tämän viikon – samoin kivut. Eilen oli niin kiire, että en entinyt viedä edes reseptejä uusittavaksi. Ei hyvä! No, on tuossa kai vielä viikon lääkitys.

Sitten *tähän vihellyksiä, hurraa-huutoja ja treffikutsuja, ziitos* Welhotar kävi hakemassa paketin, josta lopultakin paljastuivat ne kissakengät , tsihih (ei sentään tuosta linkistä tilattu, ei) Tänään minä pukeudun rätväkästi kissakenkiin, punaiseen ja erittäin sekoväriseen mustalla kuorrutettuun meininkiin. Laitetaan porukka miettimään, mikä tuo otus oikein on, joka kanssamme Varastolla pungertaa ;D Hihittelin puoli iltaa kengille, ne ovat hyvät jalkaankin ja tosi hauskat, tietysti! Saa tulla katsomaan – sama Welhotar-aika, sama Welhotar-kanava *vinks*!

Toiseksi, sen verran tuosta paketista ehkä irtosi jotakin endorfiinia, että pystyin laittamaan kunnon ruokaa. Ihanaa appelsiini-seesam –tofua, kuulkaas niin järjettömän hyvää. Nykyisin olen muunnellut alkuperäisen reseptin jo melkein näkymättömiin eli omillani menen. Tofu oli mukavan pehmoista ja kuitenkin rapsakkaa, ei yhtään kumimaista eivätkä seesamit kärähtäneet. Kun siihen laadin appelsiini-soija-sipuli-mauste –kastikkeen päälle ja muhittelin maut kohdalleen, avot! Oli kuulkaas herkkua. Älyttömän herkkua. Tandoor masalasta (jota huitelin reilulla kädellä soossiin) tofu saa lohen värin. Kun sen siinä lautasella pilppoo, kaatelee soossia viereen ja päälle sekä kauhoo vihanneksia sivustalle, on annos taatusti mitä paras – vaikka siis itse kehunkin! Kylläpäs minä onnistuin taas eilen. Ikävä vaan, että söinkin sitä jo eilen, tänään menee evääksi pari palasta ja huomiseksi vielä riittää. Sitten se on taas loppu (...mutta pakkasessa on vielä puoli kiloa tofua...)!

Josta tuli mieleen, että jo taas alkoi alakerran parvekkeen ovi avautua ja sulkeutua, kun paistosten ja kokkaamisen tuoksuni leijaili sinne asti. Pidän näillä keleillä pienen kämpän partsin ovea auki, siellä taas lasiseinissä on kolme kapeaa tuuletusaukkoa, pakko – muuten tänne sulaa. Meillä ei ole edes kunnon liesituuletinta, sellainen ajastettu malli vain... Eli – pariskunta sai nauttia, heh. Kummia hyypiöitä, ihan mukavia tavatessa; mies vanhan kapiaisen oloinen, vaimo kiltti tätsy, juttelevatkin ihan asiaa. Ovat jäämässä eläkkeelle, oikealle, tässä vuoden vaihteen tienoilla. Ai niin – kissan märistessä parvekkeen ovi myös aina läsähtää ja kovaa (heillä on koira). Kumma, että osoittavat noin mieltään. Tulisivat ovelle, olisin tarjonnut maistiaisia ,D Luulen vaan, että siellä huushollissa paistellaan lihaa joka päivä (heiltä tulevista hajuista päätellen, en muuten minä läimi ovea!), vihanneksena toimii suolakurkku. No juu, yleistetään nyt ihan kunnolla kun kerran alettiin.

Sitten kun syötyä ja tiskattua olinkin jo äärikipeän väsynyt, päätin nukkua yöni vaikka väkisin! Valitsin hyvän kirjan, otin ensimmäisen rauhoikkeen, laitoin makkarin säleverhot kiinni jo hyvissä ajoin, ettei siellä tule liian kuuma, otin päiväpeiton pois ja lakanat raikastumaan jne. Lisäksi annostelin uniavitetta 1.5 kertaisen määrän ja normirelaksantit. Just, unta tuli – tosin tunnin välein kipuun heräten – melkein 5 h. Olenkin valvonut 2 – 3 yötä aika tasaiseen. Rakennan tänään samanlaiset ennakko-olosuhteet, josko se siitä.

Parvekkeella on edelleen mukavaa. Iltamyöhään siellä on vain niin kuuma, että on täysin mahdoton oleskella. Jopa Vinski tulee pois tuossa klo 19 jälkeen. Jätin yöksi kuitenkin ovet kunnolla raolleen, äkkiähän se sitten hupenee ja saa ainakin raitista ilmaa (toivottavasti EI enää hyttysiä tms. näkäräisiä).

----------------------------------

Purrrrrrrrrviska, kaiffat! Juuhei, toi kokkas hirrrrmusesti eile. Mä luulin taas, ett tulee heekkui. Eikäku sitä valkost mössöö. En ala! Tänää on sitt mun vuaro, mä haluun jotai, vaiks donarii tai jotai. Mamiiiiiih, aha, just. Se meinas jotai vähä käyttääkki donarii tänää >o< Hmmmm. Joo, mä oon saanu nyt kulkee ja olla partsill iha halustaa, on ollu kliffaa maata ja ottaa suulist. Mutt niiku mami sano, siäll tulee tosissaa jossai vaiheess iha älden kuuma, nii kuuma, ett siälä ei voi olla. Sitt mä tuun sisää ja heittäydyn pitkäks kissaks toho kylmäll lattiall. Ett mä osaanki sitt muute olla pitkä! Yän mä goisin mamin kaa, kävin välill partsill, mutt ei ollu viäl yähöttiäisii. Mami sano, ett ne tulee varmaa vähä myähemmi vast. Niit mä metsästän ja rousssssskutan sitt menee, vähä proteiini, tiätteks! Muute täss menee iha niinku ennenki, mitää erikoist ei oo. Mami sai kaamera takasi, nyt se ei vaa jaksunu kuvaa. Ottakoo taas sitt jostai foto – ai ett ei, ku täält taas kuva >o<

Kliffaa keskimäist viiko päivää!

------------------------------------

Vincent, otetaankin illalla esiin kylmä purkki donaria *houkuttelee*, jos olet kiltti koko päivän... ,D

Päivän slogan: Onnetar, Hyvyyksien Jumalatar ja muut kivat oliot unohtivat minut jo syntyessäni!

Päivän biisi: Kesäduuniblues

Luettua: Garth Stein – Tiellä pysymisen taito. Aivan mielettömän hyvä koirakirja ,D Tavallaan siis. Koiran ajatuksia ja sanomisia perheen elämästä, surusta, muustakin sekä autourheilusta. Tämän voisin jopa ottaa itselleni. Suosittelen kaikille koiraihmisille, kirjastosta tätä saa! Lukekaa pois, aivan uusi ote koiran ajatuksiin, sanomisiin ja tekemisiin. Tämä EI siis ole mikään perinteinen koirakirja vaan koiran kertomaa, tavallaan – äh, vaikea selittää. Suosittelen lukemaan itse, sopii myös lapsille ja nuorille! Charlotte Chandler – Ingrid, Ingrid Bergmanin elämä. Onhan leidistä elämänkertoja tehty, mutta tämä on ihan kelpoisesta päästä. Tässä on vältytty ihan pahimmalta brassailulta sekä juoruilulta ja pitäydytty paljolti haastatteluihin sekä keskitytty mm. elokuviin sinänsä. Miellyttävä tuttavuus, suosittelen kaikille – taas – ainakin leffafriikeille ja Ingrid-faneille. Parempiakin elämänkertoja kyllä löytyy Ingridistä, vinksua vaikka kirjastosta!

SIELLÄ TÄÄ KULKEE KISSIKENKISSÄÄN... 

Aivan, toverit, aivan! Työhön paluu loman jälkeen näytti ensin suht hyvältä, vain pienet nyssykät paperia. Sellaiset käsiteltävissä olevat pinot ikäänkuin. Kunnes päivä eteni ja ihmiset nousivat koloistaan ja trafiikki alkoi. Ovesta lappoi ties minkä ”ihan pikku korjauksen” teettäjää ja muuta ylimääräistä niin, että alkoi jo hävettää. Ettäs kehtasivat! Ovat ensin seisottaneet papereita pöydällään vuoden ja taustoittaneet (-> lue; jättäneet väliin kaikki vaikeat jutut) hommaa. Nyt olisi sitten itsellä kiire kesälomalle – tietysti perheen kanssa jo sovitusti ja mahd. kauas – ja kenelläs ne hommat teetetään? No, onhan meillä Welhotar!

Eilinen oli siis silkkaa matalalentoa, vuoden karmein työpäivä. Lisäksi vielä oli stanallisia kipuja tuolla oik. olkapään alapuolella ja kas, nyt myös etupuolella. Että oikein tehokkaasti tuli sitten tehtyä duunia. Oikeasti, olin tehokas. Tein, tein ja tein – valittelematta ja nopsaan. Kello oli minua vastaan, mutta luontohan sen järjesti, kiitti Äitee. Eli jos joku huomasi, suurin osa Itä-Pazilan varastoja oli ilman tietoliikennettä ja verkkoa yli tunnin keskellä päivää ;D Ah iloa ja onnea! Ehdin sentään syömään jopa ihan pureskellen evääni ja lukemaan puolet lehdestä. Kyllä teknologiasta on omat ilonsa *tsihih*! Ai niin, sijaisellani oli teetetty vain muutama tosi simppeli homma – hänet tietäen en ihmettele. Eli tein eilen öpaut ainakin kolmen tahi jopa neljän päivän työt..... Otsani hiessä pitää minun kesäkurmitsani hankkiman, näemmä!

Josta tulikin mieleen, että lekotin Hörhön eilen aamusella omille retkillensä ja pyydettäessä otin hänen väskynsä narikkaan säilytykseen. Siinäpä ihmisellä oiva syy soittaa illalla, pyytää yösijaa ja käyttäytyä kuni pullopersesika. Kieltäydyin ja sanoin nukkuvani, kuten teinkin. Kyllä, olen inhottava. Mutta jos joku aikoo käyttää eteistäni jonakin vaaterekkinä tms, oletan hänen myös tietävän, mikä on ok ja mikä ei. Olettaisin hänen myös sopivan jonkinlaisesta, vaikkapa vain muodollisesta avusta esim. siivouksen tai muun muodossa. Kilin kellit – jossakin välissä tuo tapiirin takapuoli oli ehtinyt polttaa ison reiän parvekkeen tuolin pehmusteeseen (ok, irroitettavat ja pestäväthän ne, mutta silti) ja sotkemaan kylppärin (yöks!). Eli osan iltaa yritin siivota, osan torkahtelin. Olin niin supiväsy, että itseäkin hävetti!

En jaksanut värkkäillä tofun kanssa, joten kaivoin vanhimmat vihannekset lokeron pohjalta eli puoli kapallista omituisen karvaista porganaa, pätkän tapettua kesäkurmitsaa, ison sipuluksen, valtavan paprikan, varsiselleriä... Heitin kaikki siivottuna ja nätisti pilpottuna pataan ja keittelin hiljallensa kypsäksi. Lisäsin vielä tomaattipyrettä ja timjamia. Näky oli kammottava! Otin sauvasekoittimen, sössäsin koko hoidon ja lisäsin vähän värillisiä mausteita ja njam – tarjolla oli eilen illalla ja tänään eväänä ”itämainen kylmä vihannessosekeitto” ;D Kyllä köyhä ja omela keinot keksii. Keskelle kippoa vielä rätkäisy raikkua – avot, jo kelpaa vedellä käkättimeen (ja työkavereiden katsella kauhuissaan vieressä)!

Kyllä tuolla parvekkeella on upeaa näin aamuyöstä – aurinko ei ole vielä noussut, on lenseän lämmintä ja mukavaa. Chilit ja kudzut kasvavat kohisten, vaikka eivät olekaan aivan optimissa paikassa. Täytyy vielä ensi viikonloppuna Belgarionin avituksella vähän järjestää. Sitten ehkä jo kuviakin, ehkä... 

Tänään vuorossa työnteon lisäksi reseptejä omisarvikselle, kipulääkkeet ovat kohta finito, samoin vähän muutakin! Samalla käväisen Serkuissa juttelemassa ja hankkimassa vähän appeita. Ulos talosta siis – ainakin ruokatauon ajaksi! Pitäisi taas postiin, vaikka eilen jo kävin. On se niin väärin, että ne eivät kerro siellä olevan toisenkin lähetyksen, jonka lappu on jaettu eilen. Olisin samalla saanut kaiken mukaani. No, tämä tarkoittaa taas taistelua taksojen kanssa – eilen oli sellainen epämiellyttävä vanha näätä opiskelijavahvistuksensa kanssa eli myöhästelyä ja paashan puhumista miesten kesken. Asiakkaasta ei välitetty, vaikka selitin miten ajaa ja minne eli kuusessa taas oltiin. Olin yrmy, erittäin yrmy! Oikeastaan yrmyjen kuningatar, noin niinkuin asiakkaana ,> Ikävä minä!

------------------------------------ 

Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! No nii, joo, oli mami lomaskall. Ei se oikee loma ollu, iha piän vaa. Eikä me tehty sitt mitää oikeetkaa, ku se oli kipee ja melkee sai mutki kipeeks! Siis onneks se anto safkaa sillee niinku eriksee, pesi kädetkii ja kupitkii ja kaike, enneku mulle tuli safkaa. Mutt sain lötköttää sen viakuss paljo ja sitt se paijatti ku jakso. Ja lukemiseltaa ehti. Ja sitt kävi toi yks ihmine, siit mä oon ain ude. Sen taravat ku haisuu miälenkiintosell. Ei se kyll kissoist mitää tajuu, mutt anto se mull salaa kaikkee makusteltavaa *tsihih*, mami ei hiffannu. Ja mä sain kaakit silt, mami luvall. Ett oli mulkii vähä erilaist leikkiseuraa pari päivää. Muute ei tost mamist ollu oikee mihkää, se vaa valitti ja skrivaili jotai ja semmost. Ja sitt se makas ja hyppäs kylppäris ja melkee itki pää pöntöss, siis toine pää *ehheh*. Juu, must ois saanu olla enemmä kondiksess, mutt emmä hanttiika paa. Ja mä saan nyt olla partsill vaiks koko päivii – toi jättää dörtsit auki, ett mä pääsen ite sinne, jee. Tosin se varotteli, ett jos yhtää mitää typerää tapahtuu, se pysyy ikusest kii ja mä pysyn siält pois >o< Uhkailuu, mä sanon, laitont uhkailuu! Mutt on se ihanaa niinku eileskii illall. Oli nii kuuma välill, ett hyppäsin pois mun tualilt ja kiärin varjoss matoll välillä, mmmm. Kissin kesäeloo, jee. Ei mull oo mitää kummempaa skrivattavaa eikä fotoikaa, ku se orjan kaamera oli lainas ton lomasen aikan. Ett orja lainaa jostai jonku kuva. 

Se on huamisee taas, kaikk frendit! Ai nii ja toi sano, ett kuva o täält >o<

---------------------------------------

Vincent, auringon palvoja, rusketuksen kruunaaja, parvekkeen kingi!

Päivän slogan: Minulla on niin paska elämä, että sen rinnalla mikä tahansa tuntuu hyvältä.

Päivän biisi: Rakkauden varkaat

Luettua: Osa on jo palautettukin kirjastoon eli josko jotakin tänne muualta saapuneita tai muuten aiheellisia opuksia, vain muutama siis. Patricia Wood – Onnenpoika. Perryllä on erittäin vilpitön mieli, kaksi tervettä kättä ja ÄO 76, tyhmä hän ei ole, ei todellakaan. Aika kiva tarina (nimenomaan siis tarina) pojasta, joka osaa käyttää aivojaan hyvällä tavalla oikein. Toisaalta, kun hän voittaa Lotossa 12 miljoonaa, onkin touhussa paljon osakkaita kärkyllä. Ihan simppelin siistiä kesäluettavaa! Eppu Nuotio – Varjo, juu, nyt päästiin kunniamurhiin asti ja Pii Marin on sekaisin jo muutenkin. Siitä suhteestaan siis. Nämä Nuotion ns. jännärit eivät oikein enää vedä. Epäloogisuuksia ja muutakin vähän liikaa, lisäksi ihmissuhdesotkuja ja muuta. Simppeliä kesäluettavaa tämäkin, vaikka aiheesta olisi saanut paljonkin paremman opuksen aikaiseksi – hmph. Markku Ropponen – Kuhala ja hautausmaan risteys. Kuhalan tekemiset jatkuvat, olisi muuten syytä lukea nämä järjestyksessä. Muuten ei pääse oikein Kuhalan maailmaan sisään, ei myöskään taas niihin ihmissuhteisiin. Ei kehno, ei.. tämäkin kesälukemista, kotomaista dekkaria paremmasta päästä. Hadley Freeman – Käsilaukun syvin olemus, opus (melkein) kaikkeen muodikkaaseen. Tällainen, Welhottarella ;D No juu, pakko plussata. Tämä on viihdyttävä, satiirisen hauska opas muotiin ja erilaisten asujen hankkiseen ja kantamiseen, tyyleihin. Tai sitten nimenomaan ei! Hauskuus on aika usein lähtöisin julkkiksista, pilailu trendimerkkien halpiskopioista jne. Mutta kannattaa lukaista, jos vastaan tulee. Ironiaa aika mukavasti ja maulla – kuten toki pitääkin, suositellaan muotifriikeille ja niille jotka not ,D

KIPEÄN KIPEÄ.... 

Tiedän, ei pitäisi heti valittaa. Ei vaan muutakaan ole kerrottavana. Oli pakko nousta, olisin nukkunut kerrankin pidempään, mutta koipi- ja käsisärky alkoi olla niin pahana jälleen. Ei kun mömelöitä nassuun ja kaffetta pörisemään. Kyllä tuo muille niin pieni, mitätön kävelyretki ja kirjasto-kauppa –reissu saa meikäläisen ihan poikki ja kehnoon kuntoon. Sanokaa siinä sitten vielä, että liiku lisää, prle! Kun minä nyt en pysty. Tänä aamuna taas koipia kuumottaa ja särkee, niin pahasti, että liikun taas sisällä seinistä kiinni pidellen, varo-varo-vasti. Onneksi tämä päivä on vielä vapaa, mitä nyt pakkopuuhastelua olisi. Ja ei – en voi tehdäkään mitään järkevää, kun niitä stnan prleen ikkunoita EI ole vieläkään pesty! Eli saa ainakin lepuuttaa välillä. Jahas, siinä se päivittäisrapo taisi tullakin ihan väninöiden kanssa. Jep, jep-jep. Hienoa, eikö?

On tällä valituksella itse asiassa toinenkin, aivan järkevä tarkoitus. Tällä voin tsekata tarvittaessa taaksepäin, missä tilanteissa kivut ovat pahimmillaan jne. Eli jos ja kun lääkäri jossain vaiheessa tietoja tarvitsisi, on ne helppo hakea. Kas kun kivuttomia päiviä nyt ei vaan ole. *puolustelee itseään*

Kirjasto tarjosi varauksensa, taas ilmaiseksi ,D Minulla näyttää olevan hiukan erityisasema, aina silloin tällöin saan varausmaksut ”anteeksi” eli ilmaiseksi. No, toki, käytän kirjastoa niin paljon. Minulla on koko ajan se 30 opusta varauslistalla, mikä voikin olla. Enkä pääse sinnekään kuin kerran viikossa, jonka olen myös kertonut. Että ihan kiva ylläri taas – kyllä Malmin kirjasto ON hyvä, kiva ja suorastaan ihana! 

Vihannestsioskissa ei ollut kunnon tarjontaa, niitä ns. uusia perunoita, ei käy, ei. Ostin vain paprikapussin, 4 kpl 1 juuron eli ei paha. Muut appeet sitten normikaupoista, ei ollut niissäkään hurraamista. Liiteri tarjosi parhaimmat vihannekset =O Supernameja tomangeja, valtavan salaattikerän, hyviä sipuleita sekä paketin herkkareita vain 90 sentillä, mmm. Lisäksi huomasin siellä myös yhden oudon, mutta mukavan asian. Kissojen kuivaruokapaketteja on 1 ja 2 kg:n paketeissa. 1 kg:n paketit ovat pahvia, siellä raksut irrallaan, ei mitään lisäpusseja tms. 2 kg:n pussukat ovat jonkinmoista muovifoliota ja valinnanvaraakin on vähemmän. Kerrankin 1 kg:n pahvipaketit olivat halvempia, siis kilohinta niissä on halvempi kuin isommissa pussukoissa! Hienoa – pahvihan menee kierrätykseen (ja näyttää jo alunperin olevan kierrätyspahvia), foliomuovi ei.... Tietysti ostin sitten sen 1 kg:n paketin, kun makujakin oli erilaisia. Ihan kiva ylläri, tästä minä tykkään.

Lounaaksi tein sitten täytettyjä herkkareita eli perkasin jalat erilleen, silppusin ne ja lisäsin vähän chililevitettä mukaan ja sekoittelin mähnäksi. Herkkarien kolot täyteen ja uuniin, njam. Sitten väkersin soijapiffejä, normaalista poiketen lisäsin vähän tavallista enemmän jeeraa ja currya, paljon sipulia ja valkosipulia sekä puoli kourallista hyvin pieneksi silpuksi pilpottuja oviileja. Ja uuniin nekin. Köh, tuota, samalla uuniin tipahti huomaamattani sellainen muovinen kannenavaajalätty, jostain patalappujen välistä. Hetken päästä uunista tuli outo katku ja karmea savu. No ei kun hommiin. Helkkari, nyt nuo laput ovatkin silikonia, mutta tämä oli jokin ikuvanha viritys. Eli uuni pois päältä ja poistamaan äkkiä kuumaa kuplivaa muovia. Onnistuihan sekin, tosin näppejä poltteli, mutta kuitenkin! Prle, kaikkea sitä minulle sattuukin. Kunnon tuuletus ja kohta tuoksuivatkin soijapiffit. Kaveriksi tein vielä tomaattikastiketta yrteillä ja sitruunalla maustettuna sekä keitin vähän riisiä. Kyllä upposi, hyvinkin. Alkupaloiksi söimme ne kaalipiirakat. Hyviä olivat nekin, vähän taikinaisia ehkä, mutta hyviä. Taidan ostaa toistekin. Jälkkäriksi parin tunnin päästä tietysti vaffat kaffet ja tuoretta pullaa *tsihih*. Sen jälkeen olin jo sammumispisteessä. Belgarion häipyi ja minä menin ottamaan päikkärit, ei tuollaista lounasta onneksi tule syötyä kuin kerran viikossa. Kyllä muuten sen jälkeen uni maistui eli nukuin pari tuntia sikeää unta.

Muuta en saanut eilen aikaiseksi – tai toisaalta sain, siis kirjoitettua, mutta eräs asia näyttää tökkivän. En tiedä, onko vika kotikoneella vai siellä jossakin pohjassa. Täytyy huomenna yrittää töistä nimittäin lisätä kuvat – ne eivät suostu menemään oikein, ei sitten millään... kele. Harmittaa tuokin, ei se minusta ole kiinni, että nuo asiat eivät toimi. En minäkään nyt niin tyhmä ole (sitäpaitsi Belgarion tarkisti asian, minä en ole mokannut mitään)! 

-----------------------------------------

Purrrrrrrrrve, kavrut! Joohei, oli taas kliffaa ku Poika oli käymäss. Sill on viäläki vaa se mun kokone minikone lainas, mun miälest se kuuluu mulle. Nii ett mä vahdin sitä eile taas täpöll ja kiamursin sitt Pojan viakkuu. Höh, taas mua huijittii sen rouhejudekan kaa. Mä luulin taas, ett tulee lihapullei. Eikä. No, sain mä sentää oviilii maistaa ett niinku jotai edes. Mutt ei tullu muut heekkuu, jotai tavismuanaa. Eikä viäl niit uusii raksuikaa, ku vanhoiki o kupiss viäl aika paljo. Tarviiki syädä ne nopeest pois, ett pääsee maistaa noit toisii. Ja sitt mami meni goisii, joo. Keskell päivää niinku – ja se muute goisi tosi pitkää. Eikä se sitt muut tehnykkää. Mä sain olla partsill ja ovikii oli auki, ainaskii jonku aikaa ku oli kert lämmint ja sillee. Sitt yäks se laitto sen kii viäl, sano ett voi tulla galsa. No, ei täss mitää se kummempaa, mullakaa. Täss piti olla eka kesäfoto, mutt kaamera sano pänks ja patterit loppu! Orja ettii jotai....

Kliffaa söndaagii kaikill!

---------------------------------------

Vincent, kohta parvekkeella voi jo oleskella pidempäänkin ,D

Päivän slogan: Minä vain toivon, että kesä olisi parempi. Parempi kuin... niiin, en edes tiedä mikä!

Päivän biisi: Häpeä ja kateus

Luettua: Toverin päivähoitoon tuomat kirjat on luettu lähes kaikki, yksi vielä odottaa aikaa pahempaa eli tilannetta, kun kirjaston kirjoja ei ole jäljellä. Luin yhden niistä eilen loppuun, ei siitä sen enempää, koska se on jo aikaisemminkin ollut luennassa. Aloitin kirjastosta varaamani opuksen, joka on vielä kesken eli lisää huomenna. Eikö ollutkin mukavan lyhyt rapo, säästytte edes tältä!

MENEN TAKAISIN NUKKUMAAN! 

En saanut nukuttua lainkaan, valvoskelin sitten – välillä lukien, välillä unta odottaen. Ei kannattanut, mikään ei auttanut; ei uniavitteet, eivät lisäsärkymömelöt. Katsokaas toverit, prleen Iisalami teki sen taas! Odotin eilen autoa ilmoitetun mukaisesti 9.49, kun kyytiä ei tullut, soitin 10.10 Iisalameen. ”Auto kävi teitin portahalla, että ollunna paekalla!” Siinä vaiheessa repesin, olin odottanut 9.40 lähtien ja jutellut mm. parinkin naapurin kanssa. Ei, sisäpihalla ei ollut käynyt taksin taksia, ei auton autoa! Joku itseensä kyllästynyt kuski oli taas ollut toisen talon pihassa – valitettavasti minulla ei edelleenkään ole röntgennäköä. Sain pultit, haukuin ja kiroilin, menkööt nauhalle. Leidi yritti tarjota pikatilausta, en huolinut, koska tarvitsen sen ensi viikolla. Ilmoitin vain, että lähettäköön vaikka itsensä Vanhan Vihtahousun, mutta auton minä haluan ja juuri nyt. Lopulta puolimätä auto tuli, pääsin kirjastolle sentään. Belgarion odotteli jo kyllästyneenä, oli odottanut 40 min. Minä odotin sitä autoa myös 40 min. Ihan kiva, hei! No, tullessa taas seisoimme Risman edessä – ei autoa, naureskelin, että jopa olisi sattuma. 10 min. päästä olin jo soittamassa taas raivosta kankeana Iisalameen, kun puhelin soi. Takso soittaa pihastani ja ihmettelee missä minä olen. Kerroin odottavani Risman edessä. Kuski kertoi ilmeisesti saaneensa ajotiedot väärinpäin – eli nouto kotoa ja vienti Rismaan. Voi hvtin prleet, minä en enää jaksa! Kuka stnan rähmäkäpälä siellä asioita hoitaa? Nootti lähti, tiedän ettei siitä ole mitään hyötyä. Korkeintaan saan vastenmielisen ja välinpitämättömän ”olemme pahoillamme” –viestin. 

Olin jo eilen äärikipeä eli tuosta seisomisesta koivet ottivat tod. pahakseen. Tänään en pääse kuin seiniä pidellen kävelemään. Kaikki Iisalamen takia. En millään viitsisi hakea sitä yksittäistilausoikeutta, se tietää älyttömiä puhelinlaskuja, kun Taksokeskus ei kuulemma huoli internet-tilauksia etukäteen. Tosin sekin pitäisi tarkistaa sieltä suoraan. Minä en jaksa enää uskoa mihinkään! Arvatkaas, minkä sählingin ne saavat aikaiseksi hautajaispäivänä, jolloin mennään ja tullaan useampaan kertaan todella omituisiin osoitteisiin ja paikkoihin... Ei ihme, että myös kurkkua särkee ja olo on plunssainen. Eilinen odottelu kylmässä viimassa ei sovi kenellekään. Eniten veetutti Belgarionin puolesta, jolla toki olisi ollut parempaakin tekemistä! Tiedän, ei hän sitä minun piikkiini laita, mutta minua vain ottaa päähän tuo Iisalamen hävytön välinpitämättömyys.

Kuvitelkaa tämä omalle kohdallanne. Ehkä sitten ymmärrätte, miksi elämäni on tällaista. Tai mikä elämä – minulla ei enää ole sosiaalista elämää. En jaksa / pysty / uskalla / kehtaa lähteä mihinkään. Aina on takso-ongelmia, minut jätetään esim. tunniksi keskellä yötä odottamaan autoa, kuten viime syksynä! Mitäs nuo liikuntaesteiset, eivät ne mitään virkistystä tai varsinkaan ravinteli-iltoja tai kyläkäyntejä kaipaa, prle. Pysykööt kotonaan ja mädätköön sinne – kirjaimellisesti! Olen niin täynnä raivoa kuin olla ja voi, anteeksi siis vuodatukseni. Rapoa jatkosta seuraa. Haluaisin kovasti, että ”pihalla käynyt” takso saisi huomautuksen ja määräyksen käydä vapaa-ajallaan todistetusti tässä oikeassa osoitteessa. Se olisi mielestäni oikein sopiva opetus ihmiselle, joka ei malta lukea ohjeita (ruudulle tulee oma ns. profiilini, jossa on oikeat ajo-ohjeet, joita noudattaen varmasti pääsee perille!).

No, rauhoitutaan ja jatketaan normiasioista! Kirjasto tarjosi vain 8 varausta ja muutaman hyllykirjan, hmph. Ei mainittavaa, pari kiinnostavaa opusta kylläkin. Onneksi putken tsioski sitten kunnostautui vihannesten kanssa; löysin jättimäisen saladokerän, pari parsakaalia, kaksi pussillista paprikaa sekä kilon hyviä porganoita ja sipulia (nämä vielä luomua). Maksoivat alle 5 juuroa, ei paha! Normikaupoista ei mitään erityistä irronnutkaan. Tosin kissi sai uutta herkkumuonaa, sitä pahvipaketissa olevaa, vähän ympäristöystävällisempää muonaa. Hiukka kalliimpaa, mutta maut ja ulkonäkö ovat kohdallansa; ostin kampela- ja lihapateeta. Toivottavasti karvatakamukselle maistuu... Sääli vaan, että tuokin muona on ruotsalaista, ei kotomaista.

Belgarionille tarjosin sitten jo mainittuja kevätrullia (vihannestäyte), riisiä ja tzazikia, sitä omaa versiotani. Yllytän muitakin: raastoin kokonaisen kurkun ja suolan avulla rutuutin siitä vedet pois. Sekaan Liiterin 0.1 %:sta maustamatonta juggaa (aivan superhyvää), mukaan pilpoin ison punasipulin, reippaasti valkosipulia, pienen vihreän ja punaisen chilin, mietoja siis, sekä pienin muruiksi muutaman oviilin. Päälle rapsautin vähän mustapippuria. Njammm. Apetta jäikin vähän, osan söin illalla näkkärin päällä ja äsken aamupalalla – se on tosi hyvää! Jälkkäriä olikin sitten riittävästi eli luumukakkua, jonka Belgarion hoiti kätevästi alas. Itse vain maistoin sitä. Lisäksi oli kohukkeida ja keksejä, tietty hyvän ja vaffan kaffen kanssa. Örps eli hyvää oli. Simppeliä ja nopeaa, mutta meille ihan käypäistä. Juteltiin siinä joutavia, Belgarion lueskeli tentiin. Pojalla on ensi viikko tenttiviikko, joten hän ei pääse hautajaisiinkaan. Se on nimittäin juuri tenttiaikaa... paha kyllä. Muuten en kehdannut enää vaivata häntä millään tekemisillä tms. Tungin pienen stipendin ja vähän juustoa ym. mukaan lähtiessä ja lupasin soitella ensi viikolla. Minusta tuntuu, että hänkin alkaa kyllästyä tähän jatkuvaan apujen pyyntöihini. Hra Ikkunanpesijästä ei ole kuulunut pihahdustakaan. Hmph, no ehkä ne joskus kesällä sitten, tai sitten ei. Minä en jaksa enää vaivata ketään millään asialla. Jos ei tapahdu, niin ei sitten. Maataan täällä paskassa ja loassa, annetaan asioiden olla. Jos minä en itse pysty, en enää vaivaa ketään. Se kun on kovasti näköjään joillekin vaikea ymmärtää, että oikeasti minä en pysty kaikkeen, vaikka näytänkin siltä. Eilen kuitenkin päätin ottaa kaikki kivut yhtäaika vastaan ja imureerasin sekä pyykkäsin vielä illalla. Sama se, särkeköön sitten kunnolla. Ja kyllä särkeekin! Hetken jo harkitsin vakavissani ikkunoidenkin pesua, mutta tuloksena olisi luultavasti vakavia tapaturmia, joten... toistaiseksi en ryhdy siihen. En uskalla edes yrittää. Hah, läppärin sentään putsasin, mm. imurin avulla – turvat tukkoon siellä! Läppäri on nyt ainakin puhdas ja toimii, toistaiseksi.

Ai että riipoo, riipoo niin, että itkettää ja raivottaa!

-----------------------------------

Purrrrrrrrviska, kaiffat! Mä hei sainkii semmost tosi hyvää kanpelamuanaa. Toi kanpela on sitt fisu, hei! On heekkuu, maiston jo. Sitt sain muutaki safkaa ja mami anto mull oviiliikii maistiaisiks ku se teki noill muanaa. Mä taas pidin hualta Pojan taravoits, Koneest ja Repust. Olin tiätty tosi tarkkan, ku niit pitää kert vahtii. Vahingos kyll sitt nukahdi, ku oli masu täynä. Poika nauro, ku mä kuarsin siin – hei mahuttii me samall soffall. Toss alla on foto siit, me molemmat! Juu oli kliffa päivä, vaiks mami vähä jotai marmatti, ei meill kummallekaa, tiäteskää. Me ollaa kiltei. Joku on vaa ollu sill taas ikävä ihmine, siit se tulee pahall miälell. Ei siin paljo auta, mä kyll annoin kissihoitoo, mutt ku sitä sattu kans. Ei se vissii goisinu olleskaa, ku se vähä välii pönki ylös ja mä heräsi. Mentäis hei uudellee goisii, jooko. Joo, se sano, ett voi taas yrittää, ku noi sen mömelöt alkaa jeesaa, jos alkaa. *huoh* On se vähä kipeen näkönenki, ei silti. Ja sitt se kävelee tosi oudost, välill meinaa kaatuu. Mua vähä pelottaa, jos mä jään alle. Tulee plittanaa kissii. Se sano, ett päätäki särkee. Outoo, ei sill yleensä... ei oo kiva ku se on kipee, vaiks ei se sill mitää voi. Mä kyll lupaan taas yrittää hoitaa sitä, mä oon hyvä hoituri. En mäkää kaikkee pysty kyll, ett en osaa laittaa sitä sen ingivärijuamaa enkä muut. Mutt voin olla viakus ja tarjota itteni vaiks tyynyks ja olla paijattavan ja sillee. Juu, mami, tuu sänkyy – mä jeesaan >o< (toim.huom. nyt tuo kissaksi nimitettävä eläin puri jälleen koipeni paashaksi, prrrrrrrrrrrrle!)

Kliffaa söndaagii kaikill kamuill!

--------------------------------------

Vincent, herttainen tarjous – kohta minä kömmin kaikkien peittojen alle edes lämmittelemään.

Päivän slogan: En minä itseäni sääli, minä säälin niitä, jotka joutuvat vielä kestämään minua.

Päivän biisi: Dark Night Blues

Luettua: Leena Parkkinen – Sinun jälkeesi, Max. Erikoinen, hieno tarina siamilaisista kaksosista I Maailmansodan jälkeisessä Saksassa. Elämästä sirkuksessa ja muualla. Isaacin ja Maxin ihmissuhteista, rakastajattarista, dekadentista elämästä myöhemmin Suomessa. Kertomus veljeksistä, jotka kirjaimellisesti jakavat kaiken, aivan kaiken. Ehdottomasti lukemisen arvoinen opus, suosittelen. Lisää tästä hieman myöhemmin siellä toisaalla... Ata Hautamäki – Levottomat kadut, rikosromaani Käpylästä 1962 Nuorisofestivaalien ajalta. Ata, Ata, kömpelömmäksi vain menee ja kirjaa ei taaskaan ole kunnolla oikoluettu romaani / romani toistuvat epämääräisin väliajoin. Osa tapahtumista on tarkistettu, kaikkea ei. Historia ei ole aivan niin kuin tästä luulisi. Kömpelöä tällä kertaa, jättäkää väliin. Deborah Smith – Kuin lempeää sadetta, argh, sellaista itkusäälihömppää, jota ei halua kenenkään lukevan. Hömpän kavereille. Rikas perijätär etsii oikeita vanhempiaan. Löytää farmin, jota hoitaa komea seminole-puoliverinen kaveri vammaisten työntekijöidensä kanssa. Farmi on tietysti rahavaikeuksissa ja leidi pelastaa. Totuudet selviävät ja loppu hyvin. Sniif ja jäks, menkööt muualle. Ei hyvien kirjojen ystäville, sorry vaan. Tämä on yksi pahimmista hömppäkirjoista pitkään aikaan – miinuksia rutosti!

MINÄ EN TAIDA ENÄÄ JAKSAA! 

Kas, armas karvatakamus antoi minun uinua puoli tuntia tavallista enemmän. Lie kissin sisäinen kelli heitättänyt tai sitten eilinen mehkaus ja kohkaus illan mittaan. Menimme siis tavallista myöhemmin nukkumaan, minä vielä heräsin tunnin nukuttuani enkä saanut taaskaan unta. Asiat pyörivät mielessä, kaikenlaiset asiat. Kumma kun eivät pyöri päivällä, olisi tehokkaampaa. Yö ei koskaan tuo mihinkään ratkaisuja, korkeintaan kehnoja päätelmiä ja toteuttamiskelvottomia ideoita. 

Tänään on sentään normilauvantai, edessä ankara kirjasto- ja kaupparoudaus lumisateen (!) keskellä. Ihan totta, nyt ainakin siellä sataa silkkaa lunta. Siitäs saitte, optimistit, mitään kesää ole tulossa – hah! Tällaisena se jatkuu taas syksyyn asti, vähän lämpöisempänä vain... ai ette usko vai. Näin kuitenkin on, pessimistinen Welhotar ennustaa. Jääkaappi on tyhjä, samoin muut kaapit. Siis sellaiset kaapit, joissa pitäisi olla ruokaa tai siihen viittaavaa apetta. No juu, on tuolla sentään leipää ja leivänpäällistä, mutta aamupala meni jo ,D 

Viikoksi haettava siis muonaa, vihanneksia pitäisi jostakin saada, jotakin kunnollista siis. Kumma, miten vaikeaa sekin nyt tähän vuodenaikaan on. Ja kun ei jaksa tuonne isoimpaan kauppaan, siellä olisi ehkä vähän parempi valikoima. Toivottavasti tsioskilla on jotakin minulle sopivaa. Olen tässä tehnyt empiirisiä kokeita alkuvuoden ajan eri vihanneksilla, eivätkä ne kaikki vaan nyt sovi meikäläiselle. Tässä on katsokaas pieni ongelma; kun syö päivittäin kodeiinipitoista särkylääkettä, ei esim. kaali, lanttu tai muut sen tapaiset oikein käy eli myös pavut ja herneet sekä linssit ovat hiinä ja hiinä. Linssejä voi pari lusikallista syödä. Muuten iskevät sellaiset kivat vatsareaktiot, joista ei tässäkään mitättömässä ja roisissa blogissa viitsi mainostaa tämän enemmälti. Harmi, tuo kaikki nimittäin olisi halpaa ja melkein aina saatavissa olevaa tavaraa. Argh! Onneksi parsa- ja kukkakaali sekä ruusukaalit käyvät – ja armas porgana - kunhan ei niitäkään liikaa ahnehdi. Kovasti pitäisin kesäkurmitsasta <3 ja munakoisosta, varsiselleristä ja retikasta vaikka tähän väliin... No, ei auta kuin yrittää taas keksiä jotain, lisäavustusta sitten pakkasesta.

Belgarion lupasi tuoda itse leipomaansa leipää maistille, sellaista roskaleipää eli missä on erilaisia jauhoja sekä runsaasti roskia (siemeniä, leseitä jne). Ihan pyysin maistiaista, kun tiedän hänen sitä aika usein laativan itsellensä. Vastineeksi ostin Serkuista taas savuvalkosipulijuustoa, vahvaa adjikaa sekä vähän rahkahärpäköitä ja kuivahetelmiä. Työkaveri vielä lahjoi palasella suklaakuorrutettua luumukakkua. Mmmm. Ruuaksi kevätkääryleitä, herkkari-tomaatti –muhennosta, riisiä ja saladoa. Sen verran sain suunniteltua. Kevätkääryleet ovat Belgarionin herkkua enkä minäkään niitä väheksy. Harvemmin vain tulee ostettua, ovat vähän turhan rasvaista mättöä. No, silloin tällöin ja meillä tosiaan syödään ns. kunnolla vain kerran viikossa, joten herkutellaan sitten ihan vimpan päälle :) *puolustelee itseään* Vaikeampaa on keksiä viikoksi taas ruokaa jokaiselle päivälle, muistaen myös eväät. Eli evääksi aina ihan kunnon ruokaa, salaattia, wokkia tms. Illaksi jotain pientä eli joko edellisten jämiä kissinkupista tai jotain muuta sopivaa. Pitäisi pystyä ennakoimaan ja suunnittelemaan, mutta en minä jaksa. Ostan vain riittävän määrän erilaisia vihanneksia, jömmaan donaria ja raikkua sekä pari kerää salaattia – hätätilassa niistä irtoaa aina pari lounassalaattia Serkkujen saladojen avulla. Minä kun en edelleenkään suostu ostamaan valmisruokia, en! Ja niitä kevätkääryleitä EI lasketa ,D

Kustantaja ilahdutti eilen hyvällä kirjalla, nautittavaa! Toinen paketti olikin hameeni Enklannista, loistotyötä, ööö, tuota oli vain vähän liian iso. Erittäin hämmentävää Welhottarelle. Onneksi pienentäminen käy säätämällä gumminauhaa. On kyllä hintansa väärti eli n. 20 juuroa postikulut sisältyen. Hame on leidiltä, joka tekee itse erilaisia gootti- ym. tavishameita pienistä isoihin kokoihin, vaikka mittojen mukaan, jos on tarvis. Oikein mukava kauppatuttavuus, jolta voi myöhemminkin tilata oikean värisen ja kokoisen hameen itsellensä – onneksi tiedot on jömmattu iiBein muistiin vastaisen varalle. Lisäksi tein vielä yhden kenkäostoksen, eheheeh, Viissani nimittäin toimii taas. Jos johonkin olen tyytyväinen, aikaisemmin ostamiini kenkiin. Nyt vähän samantapaiset ovat tulossa, mutta uudet ja alen alesta nekin. Sitten onkin ostokset tehty. Loman aikana täytyy laitella joitakin vaatteita myyntiin ja osa pakata uffaffaahan, samoin parit kengät. Ns. kesä se kuitenkin on tulossa ja taas jotkut vaatteet eivät vain käy... tilaa säilytykseen ei ole, minä kun en pysty käyttämään nuita yläkaappeja. 

Ei minulla siis taaskaan mitään asiaa ollut, kunhan vain jorisen joutavia. Welhottaren normielämää, saisi olla sitä tapahtumaköyhempää, ziitos.

-------------------------------------

Purrrrrrrrviska, kaiffat! Jee, mami onkii mun kans taas pari päivää ,se lupas. Ja mä sain semmost riistaheekkuu oikee hianost puukist, njammm. Hurrrrrjan hyvää, sain kalkonii ja napikoit ja hampulikaakkei – ihan kaikkee mä sain. Lisää sitt kaupast, mami, paa kaikkee listall. Eikä niit vihanneksei tarvii mulle tuada, hoitele sä se puali, kunha mull on jotai omii heekkui. Mami voi syädä niit purujasa, mull on tuala viälä vähä fisuliinii ja ainaskii yks paketti mjunuaisii. Mä tiän, mä tsiigasin, ku toi haki siält jotai. Hah, huamasin, ett oli kissiheekkui jömmas. Kilti mami, kyll se pitää hualta kuiteskii! Poikaki on tuloss tänää, aina sill on Reppu mukana. Viimeks sill oli kans piän Kone, jota mä vahrin hirmusen hualell. Ku se oli niin piäni, nii ajattelin vahtii oikee viäress. Ei sill ollu tiäteskää mitää sen kans tekemist, ett se kone hurisi ja oli semmone lämmin paketti *kollivirn*. Ett Pojan taravoist mä pidän kyll tooosi hyvää hualta ku se on tääll. Nii hyvää hualta, ett viimeks se ei meinannu päästä Repull olleskaa, eikä kyll Koneellekkaa, ku mä pualustin soffaa ja levisin siihe – ei ollu tilaa muille enää >o< Oon mä omela! Ja sitt mä kerron kyll yhen kakkisjutun, kerron varpisti, vaiks mami tsiigaa vähä sen näkösest, ett ei. Niihei, aamull me tsitattii viärekkäi tuall kylppäris, mami pöntöll ja mä laatikoll – me vedettii kimppakakat *leveä virn*. Mami vaa alko kikattaa keske kaike, sen miälest siin oli jotai huvittavaa, mä olin kuulema nii tärkeen näköne. No oha se tärkeet, ett niinku irtoo, tiätteks?! Irtos tolt... hei ei saa, mamiiiiiih *pinkoo pakoon*. Nyt mä goisin jo täss sänkyss, mami laittaa toho foto, iha ku meill nimittäi....

Kliffaa viikendii kaikill Lokistaanian kissinkoill, okei, no orjill kans!

--------------------------------------

Vincent, kiva, että orjille myös...

Päivän slogan: Minä luulen, että en vähään aikaan ala valittaa siitä, että minulle ei tapahdu mitään...

Päivän biisi: Kännissä

Luettua: Aloitin illalla tuon uuden opuksen lukemisen, joten siitä lisää vasta huomenna. Muuten tuli luettua viikon lehti, se tilattu, sekä vähän Scarpettan tutkimuksia eli yksi kirja loppuun. Ne on arvosteltu jo aikaisemmin, joten siitäkään ei sen kummempaa. Valitan!

KYLMISSÄÄN JA VÄSYNYT! 

Minä olen vaihteeksi valvonut koko yön. Yrittänyt kyllä nukkua, mutta ei. Se perhanan unihiekkakaveri on jättänyt jakelun nyt kokonaan tekemättä, aiemminkin jakelu on ollut vain vajavaista. Tämä on jo pikkuisen liikaa. Varsinkin kun särkylääkkeet väsyttävät, mutta ei vain saa unta. Ei tiedättekö edes uniavitteilla! Alkaa pikkuisen käymään nyt hermoille. Jos ensi yön on samanlainen, se on omisarviskeikka huomenna – minähän en nukkumatta töitä tee!

Eilinen meni kuitenkin ihan mukavasti. Belgarionin kanssa roudasimme kirjastosta kassillisen opuksia, nyt se maaginen metri alkaa taas olla täynnä ;D Tämä on oikein tyytyväinen, tosin nyt olen niin väsynyt, että en pysty lukemaan kuin pari sivua kerrallaan ilman taukoa. Silmiä sattuu. No, kyllä tämä tästä, tod.näk. joskus ainakin. Lisäksi hän haki minulle perusmömelöt, allegrialääkkeet olivatkin ihan loppu – hyvä, että muistin. Viime viikko alkoi jo olla vähän hankala, varsinkin toinen silmä vuotaa ulkona koko ajan, samoin nenä. Jäks, ei kiva. Kaupoissa ei ollut erikoista. Päädyin lopulta lounaalla perinteiseen ratkaisuun. Rismassa oli hyvän näköistä kotomaista lohta, ostin siitä sen verran, että sain molemmille pienet biitit. Lisukkeeksi kunnon jauhoisia pottuja sekä iso kulho melkein-tzazikia. Tuo melkein tarkoittaa,että ohje ei ole aivan perinteinen eli lisään rutkasti raakaa sipulia ja valkosipulia sekä itämaisia mausteita. Me molemmat kun pidämme sipulista – oli muuten hyvää. Alkuruuaksi oli vielä pakkasesta löytämäni lohipasteijat, semmoiset pienet ,D Oikein herkkua, Belgarion ainakin piti ja minä myös. Ei vain kovin usein viitsisi tuhluuttaa loheenkaan, mutta kun Rismassa ei ole oikein muuta. No joo, siika- ja kuhafileet ovat vielä kalliimpia ja muikut olivat vanhoja. Niitä olisin mieluummin kyllä ostanut, mutta en niin iäkkäinä! Ai niin, vihannestsioskissa oli taas kaikkea kivaa: hirmuisen isoja salaattipalleroita euron kpl, sipuleita (tod. outoja, täytyy tarkistaa niiden laji, en ole aikaisemmin tavannut!) 1 euro kilo, paprikaa 3 – 4 kpl:n pussi saman 1 euroa sekä taas nättejä artisokkia 1.50 euroa kilo... On se kiva, että se kioski on olemassa. Tosin törmäsin siellä myös mutanttiporkkanoihin, sellaisiin pelottavan isoihin möykkyihin. Ostin mieluummin kotomaisia kaupasta. Olisipa ollut kamera mukana, olisin kuvannut ne porganat, ne olivat tosi ilkeän näköisiä ,b

Jälkkäriksi saimme sitten sitä kirsikkaleivaria, siinä muuten oli hapukooria kevyesti vatkattuna, rahkaa, jotain leivospohjaa, kirsikkahilloa, kirsikoita iso keko sekä tummaa suklaata. Ei liian makeaa, juuri sopivan hapanta. Njam, upposihan se ja ähky tuli. Me näet kerran viikossa teemme ns. kunnon ruokaa, yleensä jotakin jälkkäriäkin ja joskus jopa alkupalat. Muuten eletäänkin sitten aika karusti. Eli kerran viikossa on herkkupäivä, vähän kuin karkkipäivä, emme vaan syö karkkia kumpikaan ;D Minusta se on mukavaa, pääsee vähän harjoittamaan taitojaan. No juu, ei siis eilen. Lohen paistamiseen ei nyt kummempia taitoja tarvita, kunhan ei paista liian kypsäksi ja kuivaksi vaan juuri sopivan mehukkaaksi. Tänään palataan taas perusteltuun päiväjärjestykseen, taidan tehdä jotakin soijarouheesta. En vain vielä tiedä mitä, sieni-vihannespataa ehkä?

Ei minulla mitään kerrottavaakaan ole. Belgarionin opinnot näyttävät sujuvan eli läpi on tenteistä päässyt ja sehän on pääasia, ettei hirveästi jää uusintoja roikkumaan. Ruokansa ja leivänkin hän edelleen laatii itse, samoin perustein kuin minäkin eli pääasiassa kasviksia, välillä donaria ym. Nuudelitkin uppoavat vielä, pienenä Belgarion oli nuudelifriikki, hän söi niitä suoraan pussista sipsien sijaan... Ei silti, minäkin vetelin niitä töissä eväänä. Tuolloin Karjaustalosta sai hirmuhyviä sieninuudeleita 5 pakettia juurolla. Nyt ei niitä ole taas näkynyt. Ja ihan vaan tiedoksi ja vinkiksi, että se öljy (ainakin jos se on eri pussissa) kannattaa heittää pois, se on usein härskiintynyttä ja pahaa. Eli parempi ilman öljyä. Ähh, ei ole nälkä ja minä vain kirjoitan ruuasta, omituista.

Sen verran siis vielä kirjoista, että suurin osa on tosi uutuuksia ja pääsin heti eilen täydentämään taas varauslistaa. Pyrin siihen, että siellä olisi lähes aina varauksissa se 30 opusta, kun niin hirveästi siitä taannoin ruikutin. Eli lainassa on yleensä n. 10 – 15 opusta ja varauksissa 30. Muistakaa, että ne 30 eivät toki tule kerrallansa vaan useissa on satojen ihmisten jono. Itse pidän kirjoja korkeintaan 2 viikkoa luettavana, siinä ajassa ehtii lukea kyllä tuon määrän, vaikka jokunen tiiliskivikin olisi mukana.

Muuta eilisestä? No, taimitilanne on erikoinen, vieläkin jotain vihreää tunkee jostakin esiin, vaikka osa on kuihtunut omia aikojaan. Annan siis vielä noiden itämisastioiden seistä jonkun aikaa paikallansa, jospa jotakin vielä on tulossa. Lisäksi sain eilen ihan itse imuroitua illankähmeessä, iski puuhatouhu nimittäin. Samoin pesin koneellisen pyykkiä. Tänään vain pakkoruisku ja viitakon hoito sekä ruuanlaitto, muuten pelkää lepoa.

Jahas – nyt leikitäänkin normiaamua, menen ulos tarkistamaan säätilan ja riivon samalla magnesiumit! Wau, ulkona tuoksuu aivan keväälle!

-------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Mä jo goisaan täsä, ku orja on taas ponppinu kaiken yätä eikä oo goisinu olleskaa. Valot päälle ja pois –leikkii vaan. Epist tommone, ku mä haluisin goisii, juu. Eilen mäki sain sitä lohta, orja leikkas mulle iha eriksee enne paistamist. Ei paljo, ku mä en paljo voi sitä syädä, etei tuu oksu. Sopivast vaa, semmosii piänii biittei, haukkapaloi niinku. Sitt mä sain taas uusii muanei ja purui ja toi osti taas sitä haisusuihkua. Joo, se pelkää sen uusien kenkiin pualest. Mä meinasin nimittäi merkkaa ne tosa yks ilta... en sitt kuitenkaa. Eilen vähä vahdin ja haistelin niitä nii eiks tää tullu ja suihkutti heti, höh. Se ymmärrä leikkii taas olleskaa. Sitt mä sain semmoset hurrrrrrrrrjat iltahepulit, mä laiton vähän paikkoi remonttii, kaikki matot kasaan ja vedin rundii ympäri kämppää ja jolisin samall. Tää kevät, kattokaas! Kyll se pistää meikäkollinkiinki vähä vauhtii viälä, emmä nyt ihan kaikkee oo unohtanu, vaiks mull ei kaikkee ookkaa *krhm*. Ja Poika oli täälä kans, siit mä tykkään kovast. Se antaa ain haistella ja maistella kaikkee eikä koskaa sano pahaste, naureskelee vaa. Mami joskus sanooki rumast, oikeestaa aika useenki. Mutt se onki eri asia, sill on välill vissii vähä aihettakii. Nii no, mä jatkan goisimist. Täss mä oon mamin tualill ja yritän pummii lisää kaakkei. Heti ku näin kaameran, laiton silmät kii – siit orja ei diggaa >o<

Kliffaa söndaagii hei kaikill – lötkötetää ja syädää, kiusitaa vähä noit mein orjii, jooko?

-----------------------------------

Vincent, salakavala herkkutakamus!

Päivän slogan: Jos saisin valita, nukkuisin mieluusti edes yhden yön – joskus!

Päivän biisi: Huda Huda

Luettua: Ildefonso Falcones – Meren katedraali, kertomus keskiaikaisesta Barcelonasta ja Arnaun elämästä aina poikavuosista vanhuuteen asti, maaorjasta arvostetuksi kansalaiseksi. Mukaan mahtuu kaikenlaista tragediaa ja sotaa, rakkautta ja inkivisiota. Monipuolista historiaa siis. Ei nyt mikään suurteos, mutta kyllä tämän luki. Tiiliskivi kuitenkin eli luettavaa riitti. Aika mielenkiintoistakin asiaa, noin niinkuin historialliselta kantilta eli kyllä tärkeimmillä tapahtumilla oikeita taustojakin on. En kyllä tiedä, voiko tätä suositella... historiasta pitäville, sotaan ja rakkauteen kiintyneille sekä tragedioista nauttiville.

PS: Jätin tämän päivityksen odottamaan, kun Vuodatus takkuili ja nukuin kaksi (2) tuntia!!!

PPS: Varokaa niitä ihmispentuja, jotka tänään soittelevat ovikelloja risut mukanaan - meillä niitä ei suvaita! 

KILTTI JA ASIALLINEN!

Ei tämä ole reilua – kun saisi nukkua, ei nukuta! Äh, kohta painun uudestaan petiin, kele. Edes kissa ei tällä kertaa herättänyt, nukkui vielä hyvinkin sikeästi. En tiedä, missä vika. Tai, no, juu, arvelen ,D Tulin eilen nimittäin äärinälkäisenä kotoon, kun eväkset olivat niin kevyet. Tuli sitten lapattua loppukin jääkaapin sisältö kitusiin eli porganaa ja perunaa sekä donaria. Jälkiruuaksi keittelin vaffat kaffet, pari keksiä ja, tuota, Kalevin erittäin minin suklaalevyn. Serkkujen kiitos, se levy oli todellakin maailman pienin – söin sen nimittäin kokonaan. Sen jälkeen olikin kiva kerätä itsensä sänkyyn lukemaan. Enpäs olekaan pitkään aikaan ollut niin ähkynä, huh.

Nyt onkin siis tosiaan syytä tuoda kaupasta riittävästi muonaa, pari viikkoa onkin mennyt vähän vähemmillä appeilla eli vihannekset ovat olleet niin kehnoja, etten ole viitsinyt kaikkia ostaa. Lienee sitten pakko, ei tuollaista eilistä ähkyä jaksa joka päivä, örps. Mutta on tämä maailma oikeasti kummallinen, kun uutisoidaan siitä, että Siiva ottaa uudelleen myyntiin vanhentuneet tuotteet. Juu, asia on hyvä, että eivät mene roskiin. Mutta silti! Tuntuu vähän oudolta rakentaa asiasta uutinen. Lisäksi olen katkero siitä, että entiset 50 %:n alet ovat kadonneet ja tilalla on säännönmukaisesti 30 tai vain 20 %:n ale vanhenevista kamoista. Höh – sanon minä. Serkut muuten ovat linjassaan, heillä ale on 50 % ja tuotteet siellä rahkakaapin ylähyllyllä, aleleivät äärimmäisenä vasemmalla leipähyllykössä. Eilenkin mukaani lähti iso täisteräleib 50 sentillä, hah, minä syön sitä pari viikkoa, kun laitan pakkaseen! Täytyykin tästä lähteä vääntämään kauppalistaa... armoton tehtävä, kun en millään keksi mitään uutta ja nopeaa muonaa. Belgarionillekin pitäisi keksiä täksi päiväksi jotakin kivaa lounaalle. Ja Vincentille vielä maistuvaa kissanmuonaa. Minulla on ongelma!

Varasto on myös ongelma. Kiirus jatkuu, P-P on lomalla ja muutkin kohta lähdössä lomille eli sen mukaisesti taas elellään. Upea henkilöstölehtemme *tsih, anteeks* tarjosi uutuutena kolme kirjavinkkiä, huoh. Oli ihan pakko postata vähän asiaa toimittajalle... ei millään pahalla siis, mutta kun, ne nyt vaan olivat suht kehnosti laadittuja ja kirjoitettuja. En minä sitä sanonut, mutta tarjosin itseäni ,D En malttanut pitää siis suutani taaskaan kiinni, en voinut, en! Ans kattoo, mitä tästäkin seuraa. Lupasin nimittäin n. 8 v. sitten, että en enää koskaan sekaannu mihinkään työhön liittyviin oheistoimintoihin, hupien järjestelyihin, lehtien tekemiseen tms. erinäisistä syistä. Kirottu minä! Lomalistakin ehti lopulta kohdalleni ja sain merkittyä lomani, viikko toukokuulle, pari viikkoa elo-syyskuun vaihteeseen. Ja kaikki loput korotettuna talveksi. Lomien sijoittelu on kuulkaas taitolaji =D

Kirjoja on tullut nippu, ziitosta taas ,D Lisäksi kirjastossa odottaa toistakymmentä uutuutta varattuna! Ai että, ensi viikko voipi olla ihan mukava siltä osin. On ainakin lukemista, jopa parempaa matkalukemista kuin tällä viikolla. Taksojen odottelu ja ääritylsät matkat menevät tosi nopsaan, kun on kirja mukana. Ei sitä muuten oikein jaksaisi, suuri osa kuskeista on hiljaisia tai ärtsyjä. Eipä tarvitse ainakaan tavan vuoksi jorista mitään, jos ei halua. Eri asia sitten, jos on joku kivamukava tuttu kuski, jonka kanssa voi juoruta ja haukkua muita!

Ei, minulla ei edelleenkään ole mitään kerrottavaa. Kunhan tässä jorisen joutessani. Enklannissa odotan pakettia, pitäisi tulla ensi viikolla. Ei, ne eivät ole kissikengät, eivätkä edes punaiset. Mutta rapoa seuraa ja muutenkin iiBeissä on asioita kesken – Welhotar valmistautuu kesäkauteen *muahahah*!

Mutta tavan mukaan, vitamiinit ja nikotiinit ja laatimaan edes jotakuinkin järkevää kauppalistaa, ähh.

----------------------------------------

Purrrrrrviska, kavrut! No nii, on mun mami kilti, on, on se kilti. Mä sain sitt eile niit mjunuaisii, se oli ottanu ne sulaa ja ne oli just hyvii ku se tuli himaa. Enkä mä ees muistanu niit. Olin partsill joikaas, ku se kaivo ne esii ja laitto ruakakuppii. Ai että, mitkä haisut. Mami nauro iha hulluna, ku se kuunteli mun äänii. Se sano, ett ei kissast voi tulla tommost mekkalaa. No tuli nyt vaa, ku hirvee hyvä haisu ja karmee nälkä ja teki niiiiiiiiiii miäli niittä. No mä sitt söin ihan kaikki, tosi noppaa viälä. Ja tiättteks, en mäkää jaksanu illall tehdä yhtää mitää enää. Nii oli mun piän ja söde massu täynä, kävin sitt mami viäree vähä pötköllee, mutt siinäkää ei ollu oikee hyvä. Menin sitt jalkopäähä, ett oli masulkii tilaa kunnoll, etei mami vahinkoss puristele mua nimittäi! Tollasii safkoi ku olis joka päivä, juu, mä tajuun etei voi olla, mutt silti. Oli hyvää! Mitäkähä se meinaa keksii tänää, ku Poikakii on tuloss? Yleesä meill on sillo jotai kliffaa muanaa. Ois nyt taas jotai, mitä mäki vähä ees saisin. Ai, ett mä muka puhun taas ruuast. No joo, hei, mull ei oo paljo muut puhumist, ku mä goisin päivät ku mami on duuniss ja sitt me vaa duunataa mein omii judekoi. Ei meill oo kavrui eikä me tehä mitää ihmeellisii. Me vaa ollaa ja lötkötetää, joskus rapsutus-paijatust ja välill leikitää vähä. Eikä me kumpikaa ees jaksetaa mitää ihmeellisii. Me ollaa vaa taviksii, nih kerta! Mami otti just foton, ku mä vähä venyttelen täsä sänkyss, vassokuu vaa giltsit >o<

Nii ja kliffaa päivää kaikill, ku orjat käy kaupoill, tehkää tekii oma lista!

----------------------------------

Vincent, auttamaton herkkutakamus edelleen.

Päivän slogan: Hei, kelloja ei käännetä eikä siirretä, ne vain laitetaan osoittamaan kesäaikaa!

Päivän biisi: Time Is On My Side

Luettua: Siri Kolu – Metsänpimeä, esikoiskirjailijan erityisen mainio aloitus! Myyttinen, mystinen romaani, joka omalla tasollaan kertoo koululaisista ja myöhemmin opiskelijoista. Koulussa joukko on erityiskoulutuksessa, luovan kirjallisuuden kurssia ohjaa maisteri, jonka pääaiheena on aina metsä jossakin muodossaan. Metsä on tärkeä myös porukalle, joka asuu radan varressa, kaukana ns. oikeasta metsästä. Pääroolin ja ideat keksii Maki, karismaattinen ja outo kaveri. Samoihin aikoihin oikeassa metsässä alkaa tapahtua outoja, joku luulee nähneensä alastoman naisen ruumiin. Laura alkaa myös käydä metsässä, hän haluaa sulautua metsään, olla yhtä metsän kanssa. Luovan kirjallisuuden luokka hajoaa myöhemmin ja Laura tapaa Makin taas ollessaan pyrkimässä yliopistoon. Makilla on edelleen vahva vaikutus ja tilanteet ovat edelleen outoja. Ei tästä sen enempää, lukekaa ihmeessä. Suosittelen kaikille – tässä vahva seuraaja esim. Sinisalolle ja Verroselle, joita tyyli ehkä hivenen muistuttaa. Kolun kerronta on erityisen vahvaa ja taidokasta, pelottavan uskottavaa ja omanlaatuistansa. Torgny Lindgren – Akvaviitti, niin, ja nyt sitten paljastan, että en todellakaan ole mikään intellektuelli. Minä en nähnyt tässä mitään ihmeellistä, niin paljon kuin tätä on kehuttu ja tästä on kohkattukin. Tarina vanhasta saarnaajasta, joka palaa vanhoille maisemille tarkoituksenaan perua saarnansa sanomat. Muutamia vinkeitä juttuja, mutta jotenkin asiat vain leviävät. Rinnalla kulkee myös pari muuta tarinaa, lukekaa, kun luette kuitenkin. Eli ei paljastuksia. Minä en tätä kenellekään sen kummemmin suosittele, kyllä tämän lukea voi, mutta en minä tästä mitään saanut. Sujata Massey – Rei Shimura Havaijilla , sarjan viimeinen kirja. Ei paljastuksia sen enempää kuin että Rei löytää uusia sukulaisia, tai oikeastaan isänsä sukua. Perhe matkaa Havaijille ja siellä sitten tapahtuu yhtä jos toistakin. Näissä Rei Shimura –opuksissa viehättää suhteellinen väkivallattomuus ja kohtuullinen älykkyys. Sekä mitä ilmeisimmin jusalaisille tarjottavat tiedot Japanista ja japanilaisista tavoista, historiasta ym. Eikä se meikäläisellekään pahaa tee. Minä kyllä pidän näitä enemmän kevyenä kesälukemisena, ihan kelpoisaa siihen tarkoitukseen. Eli suosittelen.

VÄHÄN KÖYHÄ, TOSI KIPEÄ!

No eipä tuo uni tunnu viihtyvän täällä torpassa, ei sitten millään. Vaikka eilen olin susiväsy, alkuyö meni horrostaessa ja vasta puolenyön jälkeen sain vähän unta. Kele, nyt kun saisi nukkua ihan kunnolla, ei mikään toimi. Ei edes uniavitteet eikä mikään. Vai liekö syynä se, että päivä oli puuhastelua täynnä ja illalla innostuin kirjoittamaan ja sitten vielä lukemaan lisää. No, tänään voi vielä päikkäröidä tai kohta painua uusiounille, joten ei hätää. 

Kirjasto tarjosi aika reteästi luettavaa, niillä pärjännee tämän viikon. Kaupoilta ei sitten mitään erikoista, ei myöskään vihannestsioskilta. Kehno on vihannestarjonta ja pakko oli ostaa pakkaseen vähän sitäkin puolta. Meille laadin lounaaksi alkupaloiksi savulohipasteijat ja pääruuaksi soijapiffit, riisiä sekä tomaatti-sieni –kastiketta. Oli hyvää, kyllä vaan! Jälkkäriksi kaffetta, rahkamötikät ja pieniä suklaavoffeleita. Eipä taaskaan tarvinnut syödä toista kertaa päivän aikana, sen verran täyttävää mättöä. Belgarion pitää nuista piffeistä kovasti, kuten minäkin. En vain viitsi niitä hirveän usein tehdä, on niissä oma hommansa ja niihinkin voi kyllästyä. Joten säästellään esiintymistiheyttä ja tarjoillaan välillä muutakin. Mukaansa Belgarion sai tofua, adjikaa, kuivattuja hedelmiä, vähän suklaabiittejä ja rahkamötiköitä. Kai niillä pari päivää pärjää...

Kun aikaa oli, käväisimme myös torilla. Ensimmäiset kirpparipöydät ovat jo tulleet aikoja sitten. Jäin selaamaan tietty kirjoja ja noloa – juu, ostin kolme taidekirjaa 10 juurolla, van Goghia ja virolaista grafiikkaa pari opusta. Toinen ikäänkuin valmis näyttely irrallisine grafiikanlehtineen. Ei paha hinta, minusta. Ja kyllä ne tuonne jonnekin hyllyyn mahtuvat, mahtuvathan?

Taksossa tapahtuikin sitten todella outoja. Kysyin kaksi kertaa taksolta, onko se minun nimelläni. Hyvää soomea puhuva mamu sanoi, kyllä-kyllä. No ei kun kassit takapaksiin ja kotoon. No, kotoon tultua puhelin soi toooosi pitkään. Siellä oli erittäin vihainen taksikuski, joka oli odottanut minua 15 min Risman edessä. Siis haloo? Nyt joko tämä ensimmäinen taksi otti väärän asiakkaan tai sitten oli tuplatilaus. No, vika ei ollut minun, mutta tämä toinen kuski minut kuitenkin haukkui. Siis miten minä muka voin tarkistaa, että taksi on juuri minulle tarkoitettu muuten kuin kysymällä? Ja jos vastaus on kyllä, tottakai minä menen! Pyysin kaveria siis soittamaan Iisalameen ja laitoin itsekin tiedon asiasta, että tämmöinen melkoisen oudohko tapahtuma nyt olisi, että jospa vaikka selvittelevät. Voihan joku kähmiä tuossa kyytejä lauantaisin, Prisman edessä on nimittäin mieletön taksotrafiikki lauantaisin puoliltapäivin, mummot ja me muut vammakkaat odottelemme siinä joukolla kotiinkuljetuksia.

Siivottuakin tuli eli Belgarion imuroi ja minä pyykkäsin. Residenssi on vähän kuosissa hetken aikaa ainakin. Olisi tekemistä, kun vain jaksaisi. Odotan innolla lomalistoja, merkitsen heti toukokuuksi ainakin viikon löhöloman – makaan enkä tee yhtään mitään! Olen kohta wörkkinyt ilman kunnon lomia pari vuotta, hiukan liikaa minullekin. Tekisi niin mieli vain makoilla jonkun aikaa, nukkua kun nukuttaa, syödä kun nälättää ja muuten vain olla!

On tämä nyt hankaavaa, kävin tässä välissä jo lepuuttamassa. Säryt vaivaavat aika pahasti, vahvemmat mömelöt vaikuttavat kovin hitaasti eivätkä siis vielä toimi. Argh. Taidan mennä päivityksen jälkeen vielä yrittämään pieniä aamu-unia, olen kovasti sen tarpeessa.

------------------------------------

Purrrrrrrrve, kavrut! Äh, noi kaupoilt tuanukkaa ku normikissitaravat. Mä en kyll ala siis hei. Enkä saanu ku vähä jotai lohipatseijaa, en syäny, maiston vaa. Ei sovi kissill. Sitt mä luulin, ett tulee lihapullei – no ei, ku siit murujutskast taas jotai mättöö ja semmost syätii vaa. Meikäkissi sai vaa tavismuanaa, no sain mä semmose ylimääräse kissikaakkiannokse. Ja toi lupas, ett tänää tai huomenn vois saada mjunuaisii tai fisuu. Enkä sitt herättäny tänää orjaa, ku se herätti mut! Ei se taaskaa oikee goisinu, pyäri ja hyppi pystys. Ei osannu ottaa relaa kunnoll. Kummallisii noi ihmiset, orjaki sanoo ett tekis miäli nukkuu nii ni ei nuku sitt kuiteskaa. Ett kummallist tommone, mä goisin taas ihan rauhas täss. Orja viakus, oo mitää hätää. Siin mä saan olla, jos en mee makaa kirjan pääle. Siit se ei oikee diggaa. Muute saan rapsutus-paijatust ja semmost. Ja eilenkii leikittii hyäkkimist ja kaikkee sellast vauhdikast judekaa. Mä olinki iha poikki sitte. Toi unohti ostaa sitä mun heekkumuanaa. Höh, ei ollu listall, se sano. Harva pää vanhall orjall. Unohtaa laittaa asioi jo listalkii. Mutt mä jatkan goisimist, orja ettii kuvaa...

Kliffaa söndaagii kaikill kavruill!

---------------------------------------

Vincent, karvatakamus, elämäni pimein valo!

Päivän slogan: Minulla ei ole edes uraa, jolla voisin epäonnistua...

Päivän biisi: Äiti pojastaan pappia toivoi

Luettua: Kirsti Ellilä – Pappia kyydissä, Ellilän parhaita viime vuosien opuksia. Pappi todellakin saa kyytiä monellakin eri tavalla, kun vaimo päättää saattaa opinnot loppuun ja valmistuu teologiksi. Perhekin lemmikkeineen häiritsee papin keskittymistä ja lähes viimeinen niitti on naispapin valinta kirkkoherraksi, vaikka hän ja vaimonsa käyvät kovaa vaalityötä etukäteen. Kun Matleena vielä alkaa ajatella ihan omilla aivoillaan ja kyseenalaistaa naispappeuden vastustajien teesit, onkin perhekatastrofi hyvällä alulla. Pappi irtisanoo itsensä ja sopii ihan itsensä kanssa kaikkien muuttavan Kouvolaan. Matleena taas päättää haluta pappisvihkimyksen, lopultakin hän on varma itsestään ja mielipiteistään, varma uskostaan. Välissä hän tosin tapasi Heikin, juomisen takia hyllytetyn ortodoksipapin, jolta ainakin sai keskusteluapua ja sympatiaa – ehkä hän rakastuikin, kuka tietää. Ellilä tuntuu tietävän mistä kirjoittaa, ympäristö on itselleni lievästi vieras. Suosittelen; ajankohtaista ja terävää, ajatuksia herättävää viihdettä. Ja huom. en luokittele tätä hömppään, eli arvostan. Lisää kirjasta myöhemmin siellä toisaalla!

VIELÄ VAAN VÄSY! 

Karvatakamus vieköön! Mikä ihme into tuolla katilla on jolista minut hereille keskellä yötä, no joo, retorinen kysymys. Pitää mennä katsomaan vessatuotoksia, putsata ne ja saada kalkonia – klo 1:n jälkeen yöllä. Ihan kiva hei! Eipä siinä sitten enää unta saa (yritin jo), joten päivitystä kehiin sitten aamuyön ratoksi.

Tapasimme sitten eilen Toverittaren kanssa – juu, kiitosta vaan – oli mukava tavata ja seuraavalla kerralla sitten jo luetaan *muahaah*. Kävimme syömässä kiinalaista. *örps* Welhotar vetäisi vain kanaa ja vihanneksia, mutta santsasi tietysti vihannespuolta ja tofua sekä sai itsensä kunnon ähkyyn loppupäiväksi. Tofu oli hyvää ja vihannekset erinomaisia, molemmat eri plaatua kuin itse teen eli mukavaa vaihtelua. No, eipähän tarvinnut ruokaa kotona. Lisäksi sain kassillisen kirjoja päivähoitoon, oikein huojentavaa, että on varalukemista! Kävimme myös Serkuissa ja toiset täydensivät karkkivarastojaan, toiset sitten taas ei ;D Jospa heti sovitaan, että kun karkit ovat loppu, nähdään taas? 

Varastolla on aika pirunmoinen kiirus, en ymmärrä miksi. Voin kyllä arvata eli lomia on vielä pitämättä ja jotkut aikovat taas ja jälleen lomailla, hmph. Töitä tulee tehtyä ihan raatona, ei ehdi edes nettiin lukaisemaan lokeja, korkeintaan hätäisesti pistäytyä. Ei kivaa, ei. Tosin päivä menee nopeasti, mutta vastaavasti on kipeämpi illalla. Eilen käytiin myös P-P:n kanssa ns. palkkaneuvottelu, joka kesti ehkä n. 5 min. Pelkkä toteamus siitä, että jaettavaa ylimääräistä rahaa ei ole, henk.koht. palkkoihin siis. Että se siitä. Tiesinkin sen jo ennestään, joten eipä siinä auta selittelyt. Lupauksia kyllä tuli, että ehkä ensi vuonna, kun sitä-ja-tätä on tapahtunut.... Ähhh, turha juttu, työnantajan kiitokset ilman palkankorotusta!

Taksokin kulki taas ajallaan. Tosin aamulla rankaistiin sillä, että lämmitys ei ollut päällä. Autossa oli kyllä ns. lämmitin päällä, mutta se puhalsikin kylmää ilmaa joten sisällä oli kylmempää kuin ulkona. Huomautin kyllä asiasta, kun hampaiden kalinalta pystyin. Lisäksi minut yritettiin nirhata; kaveri laittoi käsijarrun päälle ja tuli ulos hakemaan korttia. Virhe! Auto lähti itsekseen vyörymään ja kuski ehti häthätää sisään, minä taas olin jo tipahtamassa avoimesta ovesta. Että näin järkevää toimintaa, annoin siitäkin lievästi kitkerää palautetta. Että jos ei töissä saada hengiltä, on se mahdollisuus näemmä sitten olemassa vielä tässäkin vaiheessa! Että jotkut kuskit ovat vaan niin torpsoja, kele. No, kotiin pääsin nätisti, tuttu kuski eikä turhia puheita vaan suoraan pihaan, ziitosta vaan, niin sitä pitää. En minä työpäivän jälkeen jaksa lätistä, jollei ole kyse jostain innostavasta asiasta, kuten jonkun asian mollaamisesta tai reippaasta haukkumisesta suorastaan!

Eilisen kiinalaisen jälkeen Welhottaren koekeittiö väänsi illalla omat tofunsa. Olin laittanut ne aamulla marinoitumaan ja paistoin vain öljytilkassa. Lisäksi vihanneksia ja vähän kookosta, jep-jep. Appeet tälle ja huomiselle päivälle ovat valmiina ja jääkaappi näyttää taas aika tyhjältä. Höh! No, kyllä tässä lauantaihin pärjätään hyvinkin. Josta tuli mieleen, Liiteri on lähestynyt mainoksilla, jossa puoti ilmoittaa alentaneensa yli 40 tuotteen hintaa. Älkää uskoko, tai siis kerron tositarinan. Liiteri nosti jokunen kuukausi sitten mm. tomaattimakrillin ja donarin hintaa 20 – 30 senttiä kerrallaan, lopetin heti niiden ostamisen. Suhteessa perushintaan korotus oli järkyttävä. Nyt juuri nämä tuotteet ovat alennettujen joukossa, hinta on sama kuin ennen korotusta. Ai, että ne luulevat, ettei sitä kukaan huomaa, kele. Turha luulo, minä ainakin huomasin heti... Toisaalta, se ei estä minua enää ostamasta tomaattimakrillia, joka sattuu olemaan yksi herkuistani. Mutta kälmiä touhua, sano, ja niin läpinäkyvää. Luulevatko ne ihmisiä tyhmiksi vai?

Uaah, että väsyttää. Miten hemmetissä minä jaksan seuraavat 12 tuntia.... Kohta menen riipimään aamumömelöt, vitamiinit sun muut – jospa siitä vähän piristyisi.

--------------------------------------

Purrrrrrrrrmenta, kavrut! Äh, eile ei ollu hyvä päivä, siis noin niinku ruakapolitiika kannalt. Ei mitää uutta muanaa, ei heekkui, ei mitää. Tai siis sainha mä kaakkei ja muut, mutt ei mitää erikoist. En sitt syäny. Heräti orjan toss yälä ku teki miäli kalkonii, antoha se. Paiskas päi nassuu, ilkeet tommone. Sitt se meinas mennä goisaa, mutt ei saanukkaa muka unta. Kyll mä vaan, heti painuin goisii, ku toi sai tän konee auki. Juu, on tää vähä kiaroo, mutt mitäs ei tuu kert kunno muanaa. Muana on ensteks tärkee asia sisäkisseill! Pitäis ton se tiätää, ett menis nyt vaa laittaa uudet muanat ja sekottelis vähä raksukuppii samall. Muute en oo tehny typerii, en. Oon ollu kilti, ku kert on kaikkee mjunuaist jäässä. Sillo on aika viisast yrittää ainaski. Ett jos meinaa pärjää ton orjan kaa, niinku. Vaiks kyll se jotai valitti eilenki, ett mä muka haisun. Enkä mä haisu, se oli vaan mun henkitys. Sille mitää voi, mun hampait ku ei pestä, hei ei tod. Tai mä haluisin näkee sen, ku yrittää. Vois samantiän tilaa itellee tikkausajan, ett ensin tikkaan mä ja sitte lekuri! Nih kerta.Ai, nyt orja liikku, ei se mennykkää laittaa mun mestoi. No, mä meen tsiigaa kuiteski, jos jotai aamupalaa. Kyll se ne safkat duunaa, ennenku lähtee tianaa niit raksurahoi. Ei se voi olla näi kiltil ja söpöll kissill paha, eihä (kyllä voi, toim.huom). Ett mä meen venaa... toi ettii jonku foto.

Kliffaa melkee jo viikon loppuu niinku, siis melkee hei!

---------------------------------

Vincent, talon ainoa optimisti!

Päivän slogan: Jos on pakko mennä töihin, mennään sitten tyylillä eli taksilla!

Päivän biisi: Valuva taivas

Luettua: Maarit Verronen – Normaalia elämää, aivan jumalattoman hyviä pienoisnovelleja ns. normielon puitteissa, joissa kaikissa mukana jotakin pientä kämmiä ja vinksahtanutta. Welhotar piti kovasti ja suosittelee muillekin! Markus Kajo – Kettusen kannettava, ähhh, pari kohtalaista juttua, mutta väittäisin jopa itsekin pääseväni (!) tuolle tasolle. Ei mitään ihmeellistä, en kummemmin pitänyt, vain Kettusen parhaille kavereille.

VÄSY JA RÄYTYNYT! 

Mikäs nyt on vaivana? Welhotar veteli sikeitä ihan sojona melkein 7 h. Sitä ennen otin vaivaiset parin tunnin iltapäikkärit. Liekö rasitteena tuo hirmuisen raskas viikonloppu vai eilinen raitis ulkoilma ja reipas kävelyretki (se 100 metriä Vii Voanista hallin kautta taksoon)? Joka tapauksessa, nukuttua siis on ainakin tullut, pitkästä aikaa. Ziitos nyt tästäkin vähästä. Kävely ja odottelu sai koivet vekkulisti särkemään ja uutena taas polvien kolotus ja jomotus illalla. Olen tulossa vanhaksi – tai olen jo – joten se tietänee taas ilmaston muutosta. Ne lupasivatten jotakin lumisadetta jossakin vaiheessa, ei prle. En minä tahdo enää! Näytti jo niin lupaavasti sulavan tuo entinenkin pois.

Vii Voanissa olin vain minä ja runsas aasialaisvahvistus. Taistelimme erään leidin kanssa loput tofut pois makaamasta eli jaoimme ne tasan sovussa, 3 kummallekin ja naureskelimme. Kyllä sinne oli lisää tulossa, varastopäivä nääs. Sitten kävin listalta läpi muutkin ostokset, ähh, vain yksi purkki bambusuikulaa, sitäkin olisi varmaan ollut kuormassa... No, toiste sitten. Tuo riittää, jos jaan sen Belgarionin kanssa toiseen purkkiin. Lisäksi normaalisti kappa erilaisia mausteita, chilikastiketta ja kookospurvelia. Kassillinen tavaraa tuli, 17 euroa meni. En pitäisi pahana, otetaan taas huomioon se, että mausteet ovat ravintolakokoa eli 400 g:n isoja pusseja ja tofuakin on siis 1.5 kg. Tuosta kyllä syö useamman kerran ihan kunnolla. Käväisin myös hallissa lopultakin noutamassa karvatakamukselle mjunuaisia. Siellä hovihankkijan tiskillä alkoi ääneen naurattaa – sama aasialaisleidi jonotti sielläkin. No, hän osti mitä lie, kanankauloja, kivipiiraa tai jotakin omaa herkkua. Minä mjunuaisia pari kappaletta. Joka lihasta tms. pitää, hänelle suosittelisin tätä puotia. Ei mitään fileitä (tai siis toki niitäkin löytyy), täällä on myynnissä kaikki eri ruhon ja kanan osat, maksasta kanankauloihin asti, häränhäntiä ja luita unohtamatta. Aikamoinen puoti, koko ajan käy väkeä. Paljon vierasperäistä porukkaa, joka osaa käyttää niitä osia elukasta, jota suomalaiset eivät syö. Kalaa oli kehnosti tarjolla, norjalaista lohta halvalla, kotimaista fisua äärikalliilla. Mikä siinä on, että kotomainen fisu maksaa niin prleesti? En ostanut sitten mitään. Kotona on donaria ,D

Taksoa sitten joutuikin odottelemaan yli 20 min. Melkein jo soitin Iisalameen, tosin tekstari kertoi auton olevan tulossa, arvasin sen olevan ”vain” myöhässä. Just, venäläisvahvistuksemme Ivan (nimi muutettu) kaahasi paikalle. Hitaasti kysyin, onko kovinkin paljon ruuhkaa. Kaveri alkoi söpöttää, että aikataulu on liian kireä. Siinä vaiheessa sanoin, että eikö hän voi ilmoittaa siitä, kuten muutkin kuskit? Jos aikataulu ei riitä eli odotukset menevät turhan pitkiksi, välistä vedetään joku keikka pois. Niin muut tekevät. Lienee niin, että tämä kaveri ei uskalla/kehtaa soitella asiasta.... en tiedä, ketutti. Haimme nimittäin kimppakyytiin ulkona myös melkein puoli tuntia palelleen veteraanin. Ei kiva eikä mukava. Tosin Ivan ajoi kuin aito moskovalainen ainakin, puikkelehti, kaasutteli jne. En kuitenkaan valittanut, syynä kaverin ankea olomuoto. En halunnut hänelle harmeja, joita varmaan olisi sitten tullut. Kai minä nyt tuon odotuksen kestin, vapaalla vielä.

Kotona olinkin supiväsy. Tavarat kaappeihin, kissa huusi hulluna haistaessaan tuoreen lihan. Oli pakko pilppoa puolikas mjunuaista kippoon, josta se rouskeen saattamana hävisi tuulennopeasti. Kohta tyytyväinen kissi nuoleskeli vain huuliaan. Loput appeista pilpoin pakkaseen tulevia herkkupäiviä odottamaan. Itse kömmin petiin, väsytti ja paleli. Hah – heräsin parin tunnin päästä. Laadin eväkset ja luin viestini koneelta, väsytti uudestaan. Painuin kirjan kanssa sänkyyn ja lisää unta kaaliin, kissa kainalossa, haisi pahalta (ei kainalo, kissan hengitys!).

Varastolla oli rauhallista, ainakin siihen asti kun lähdin. Siellä on jotakin ylläriä taatusti odottamassa. Tänään on taas sellainen päivä. Ehdin kuitenkin eilen tehdä sen päätöksen, joka hoituikin kivasti netissä, että siirryn ainakin osittain toisen pankin asiakkaaksi. Minen enää kestä tuon Sampo-systeemin mokia. Siirryin sinne muualle, voitte ihan itse päätellä minne. Lupaavat kuitenkin kohtuullisia etuja kaikin puolin. Nettipankkikin toimii, jopa nopeasti ja yksinkertaisesti. Heh, ans kattoo taas! Lähetin kyllä heti perään kyselyn parista asiasta.

Mutta nyt vähän vitamiinia, nikotiinia ja magnesiumia sekä sään tarkistus!

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrviska, kaiffat! On mun mami kilti, on se kuiteskii. Siis vaiks mä hei puretin sitä, se silti toi mull heekkui. Ai ett oli hyvää, mä söin kaikki. Nualin kiponkii. Ja tota, sitt mäki goisin. Nytki mä goisin. Mami sanoo, ett mä kuarsaan ja pirisen. Se ääni kuulostaa siltä, vissii. En tiijä, en mä voi tiätää ku mä kerta goisin. Mutt oli hyvä päivä eile. Ensi oli tylsää ja sitt mami tuleeki tosi aikasi himaa ja sill on viäl heekkui, jeee. Tosi kliffaa. Vaiks se sitt meniki taas ite goisii. Mutt nousi se siält ja vähä aikaa oli mun kaa ja paijatti. Sain hampulikaakkei ja semmost. Ja sitt mentii uudestaa goisii. Ei mull ainakaa oo mitää sitä vastaa, ett tämmösii päivii olis useemmi. Mä tiän, toi laitto pakkasee ne loput heekut. Mä tiijän senki, ett en saa niit heti, semmosin sopivin annoksin. Mutt se on tosi kliffa tiätää, ett mull on mun omat heekut siälä, ku oikee alkaa tekee miäli jotai. Ett mä saan sitt jotai omaa, en mitää tavisjutskei vaa raakaa verist mjunuaist, njam. Mami melkee yäkki, mutt pilppo ja anto mull kuiteskii. On se kova gimma välill, meinaa. Ei mull mitää uutta sitte. Ootan täss ja goisin, toi laittaa viäl mun päiväjudekat valmiiks, ennenku se lähtee duunii taas. Se just sano, ett mialuummi se jäis mun kaa himaa. Jäis ny sitt, mutt se on se raksurahajutska, mä tiijän jo. Eikä must oo taaskaa fotoi, toi ettii jotai sopivaa.

Kliffaa päivää ja heekkui muillekkii!

-----------------------------------

Vincent, herkkukarvatakamus <3

Päivän slogan: I didn’t say it was your fault, I said I was going to blame you!
 
Päivän biisi: I Walk The Line

Luettua: Neal Gabler – Walt Disney, amerikkalaisuuden ikoni, elämänkerta ja biografia viimoisen päälle. Hirmuinen painava tiiliskivi, joka on siis vielä vähän kesken. Kertoo Disneyn elämästä ja työstä erinomaisen yksityiskohtaisesti, mutta myös luettavasti ja viihdyttävästikin. Juu, kestää vielä hetken, sivuja on yli 600 eli parempi arvio ehkä myöhemmin.

MIELUUMMIN KOTONA! 

PS: Vuodatus takkuaa - taas. Ei siis kuvia, jollei myöhemmin Varastolla... kele! Hah, osa, vain pieni osa kuvista näkyy =O Argh! Edelleenkin vain osa kuvista näkyy, joko minäkin vaihtaisin kotoa muualle?! Kas - klo 12.19 kuvat sai lopulta näkyviin =I

Ei tästä tule kuulkaas yhtään mitään! Ei joku ottaisi kissiä yöhoitoon? Tai päivähoitoon? Tai molempia... taas minut herätettiin julmasti kesken unien. Tarpeena seura ja kalkoni sekä uudet hampulikarkit. Että ylös vaan, ennen klo 2. Johan siinä ehti käydäkin unten mailla, välttävästi. Ei mitään, jos olisi työpäivä. Mutta kun tänään ihan oikeasti saisi nukkua kunnolla ja pitkään. No, menen uudestaan nukkumaan kohtapian. Kunhan tässä veryttelen sormiani ja kiukuttelen.

Ei mitään erityistä poikkeavaa rapottavaakaan. Kävimme kirjastossa, josta ei ihmeellisiä irronnut. Vain 6 onnetonta varausta, joten oli pakko poiketa hyllyjen kautta. Pari kirjaa lisää, eivät nuo kyllä mihinkään riitä. Onneksi yksi tiiliskivi on kesken tuossa, luen sitä muiden välillä. Kaupat eivät myöskään tarjonneet ihmeitä. Roipentelia 30 rossan alella, ostin pakkasjömmaan. Jälkiuunileipää samoin, ostin yhden pienen paketin myös pakkaseen. Leipää pitää olla, kuitenkin. Vihannestsioskista löytyi parsakaalia, kurkkuja ja purjoa, yht. 2.30. Ei paha siis, 2 isoa kaalia, 2 kurkkua, sutjakka purjo. Olisi siellä ollut artisokkiakin halvalla, niitä on vaan niin tylsä syödä yksin.. Juu, porganoita muistin tällä kertaa myös. Eli kaikkea normitavaraa, ei ylläreitä. Mutta taas ja vaihteeksi, mm. kissanruokapurkkien ja parin muun tavistavaran hintaa oli nostettu 10 senttiä – argh. Alkaa ottaa päähän! Tätä tämä on joka viikko sama juttu, näin sen huomaa helposti, kun käy harvemmin kaupoissa. Meitä kusetetaan ja rankasti... Ja Belgarion sai feikki thai-kalakeittoa, josta piti edelleen yhtä paljon kuin edellisenkin kerran. On se minustakin aika hyvää, noin pikaruokana, itse nopeasti laitetuksi siis.

Belgarion jatkaa edelleen opiskelujaan täpöllä eli päivät ja osin illatkin ovat kiinni. Paljon kotitehtävää ja laskuharjoituksia. Huh, eivät kai kaikki opiskelijat todella opiskele noin innokkaasti? Toisaalta, Belgarion on tälläkin kertaa äärettömän kiinnostunut eräästä kurssista, josta sain pikarapon enkä ymmärtänyt mitään ;D

Sen verran sain kipumömelöistä eilen puhtia, että imuroin myöhemmin illalla ja pesin koneellisen pyykkiä. Muuta en enää jaksanut. Olen nytkin niin repoväsy, että taidan mennä pitkällensä. Josko saisi vähän lisää unta tai edes säryt vähän lievenemään. Kietaisin nimittäin sen vaffemman särkylääkkeen äsken tuossa kaffen kanssa kitusiini.

No niin, olen nukkunut ja horrostanut sekä saanut itseni sen verran pahalle tuulelle, että tämä päivityksen poikanen vanhoine tavishorinoineen jääköön tähän =E

Minä otan kohta lisää mömelöitä ja uneksin olevani terve (turha luulo, toim.huom.)!

VÄSYNYT KAIKKEEN! 

Lauantai-yönseutua vaan eli varhaishuomenta kaikille! Olisinhan minä nukkunut, mutta armas karvatakamus aloitti jolinan. No, pakkohan se oli nousta katsomaan mikä hätänä, jep-jep, kakkis oli tyhjättävä! Eihän sitä nyt siisti kissi pitkään katsele. Lisäksi oli saatava viipsale kalkonia. Nyt samainen karvamölli nukkuu täpöllä keskellä sänkyä umpiunessa, kun sai minut ensin kunnolla hereille. Hah – kostoksi teen tämän päivityksen ja menen myös uusiounille vähän myöhemmin. Katsotaan sitten, kuka parhaiten märisee! No tottapuhuen särkykin oli jo melkoinen, joten ei tuo aamukaffe ja särkymömelöt ainakaan pahaa tee täälläkään.

Varastolla alkoi jo eilen vähän rauhoittua, muutama tosi kiireellinen juttu vain. Muuten normiasioita, ei siis hätätapauksia. Ehdin jopa vähän nettailla *onnellinen huokaus*... P-P lupasi maanantaiksi puoli päivää vapaata, siis tämähän tarkoittaa vain sitä, että minulla on lupa käyttää jo sisään tehtyjä ylituntejani. Viimeksi meni talolle lahjaksi melkein 5 h. Nyt ei mene, mikäli voin sen estää. Eli maanantaina sukellan Hakaniemen ruoka- ja maustetarjonnan syövereihin. Käyn ainakin Vii Voanissa ja hallissa, mahdollisuuksien ja jaksun mukaan muuallakin. Sovimme muuten osaston työkavereiden kanssa, että tässä vähän hiljaisempana hetkenä alan käydä läpi osaa heidän hommistaan, että pystyisin ainakin hätätilassa lomittamaan. Mahdollisesti myös jokin pienempi osa voitaisiin siirtää kokonaan kontolleni. Tuntuivat ihan tyytyväisiltä, kaikilla on sekavaisia hommia jo liikaakin ja jos siitä jotakin voi irrottaa, hyvä on. Ja minulla kun taas välillä jää pientä luppoaikaa. Ja oikeasti, tuossa työssä on jotakin pirullisen kiinnostavaakin – vai liioittelisinko nyt kerrankin oikein kunnolla ja työnantajamyönteisesti ;D Tosin taidan ennakoida aika hyvin. Henkilöstöpuolen kanssa jutellessa kävi ilmi, että ainakin toimistohenkilökunnan toimenkuvat ja rooli tulevat pikapuoliin muuttumaan jonkin verran. Joidenkin mielestä ehkä paljonkin, tiedättehän, nämä henkilöt, jotka eivät suostu tekemään kaikkia töitä vaan huolellisesti valitsevat, mitä suostuvat tekemään.

Taksot ovat koko viikon kulkeneet ajallaan ja jopa etuajassa. Aamukuskeina kaksi tuttua, ihan kivoja ihmisiä. Noudoissa iltapäivällä ihan kuka sattuu, yleensä ei juurikaan tuttuja. Mutta ajoissa ovat siis tulleet ja tästä voin tällä kertaa edelleenkin kiittää vain neiti X:ää Iisalamesta, joka on hoitanut hommat kotiin – hän tietää mitä tekee! Toivottavasti ensi viikkokin pelaa yhtä hyvin, tilaus on tehtävä taas huomenna. Pahasti pelkään, että vuorossa on joku, joka pistää hyvät systeemit taas sekaisin... argh!

No, minä odotan! Heti maanantaina on kiva saada tilaus Hakikseen, se on taitolaji saada ajat ja paikat kohdallensa. Pitääkin tehdä kunnon ostoslista Vii Voaniin, mitä tarvitaan. Hallista nyt ostetaan sitä mitä aina eli roiskeita ja ehkä kissille lopultakin niitä mjunuaisia, joita on vinguttu jo pitkään. Jospa vielä ehtisi divariin... tosin se on pirullinen paikka, sieltä tarttuu aina mukaan iso kassillinen kirjoja. Voipi olla, että en millään jaksa kävellä sinne, ehkä. 

Tänäänkin on kohta tehtävä kauppalistaa, ei taida tälläkään kertaa olla vaikeaa. Voi kun tietäisi vain etukäteen, mitä putken vihannestsioskissa on tarjolla! Kaipaan kovastipaljon jotakin tuoretta. Salaattia, fenkolia, purjoa, sellaista kaikkea vihreää jostakin syystä. Myös parsa-, kukka- ja ruusukaali käy, muut kaalit eivät – eivät raakana eivätkä keitettynä, vain etikkakypsytettyinä. Tähänkin on syynsä eli kodeiinipitoinen lääkitys ja tietyt ruoka-aineet nyt eivät vain sovi yhteen. Vatsassa tapahtuu erinäisiä reaktioita ja se ei ole todellakaan mukavaa. Tämäkin taas karsii tuota syötävien rehujen puolta – kirottua. Kunnon porganoita tahtoo myös ison kasan! Kesäkurmitsaa, sitä siellä nyt on yleensä aina eli sitä ainakin pieni kassillinen. Ja Rismasta tummaa soijarouhetta, varmuusvarastoon. Belgarionille taitaa tänään olla tarjolla sitä feikki thai-kalakeittoa ja valkosipulipatonkia. Lisäksi hän saa mukaansa opiskelijan hätäpakkauksen (valkosipulisavujuustoa, kuivattuja hetelmiä, rahkaa...).

---------------------------------

Purrrrrrrrrrve! Ai ett Poika on taas tuloss, mä meinannu muistaakkaa. Sen mä tiän, ett tänää on kauppapäivä. Mä tarviin niit hampulikaakkei, mamiiiiiiiih!!! Ja heekkui kans. Eilenkää tullu donarii, tuli yks jäätyny lihapulla. Siis ei se enää jääss ollu, mami mikrotti sen ja pilppo. Hätäsee pystysin syämää. Vähä jäiki, ei se ollu oikeet heekkuu. Sitt sain tavismuanaa ja maitonapikoit. En syäny niitkää ku muutama. Ne ei käy mun hampuleill joteskii, ne jää näljään niinku suuhu, ku ne on semmosii piänii, kovei ja pluikkai. Tahon niit hampulikaakkei. Ja varpist saadaa hyvää safkaaki, ku kert Poika tulee. Mami ain duunaa jotai semmost heekumpaa sillo. Höh, muute eletää niill kummill muruill ja semmosill. Oon mä kyll mun miälest ansainnu jotai kivaa, mä oon ollu tosi kilti, oikeesti. En oo vissii typerehtiny yhtää. Goisinu vaa kiltist kaikki päivät ja eilenki olin mamin kaverii ihan hirveest. Menin paijatettavaks koko aika, ku se lötkötti toss sänkyss. Mmmm, joo, sain paijatus-rapsutust ihan täpöll, mmm. Kilti mami kans! Mutt taas se pyäri, ynpäri-ynpäri, enkä mä saanu nukuttuu sitte. Ett jos se tänää söis ittes tainnoksii ja valvois ees myähempää, goisittais molemmat paremmi. Mutt mä kyll goisinkii nyt jo! Toi laittaa mein yhe seinäkuva toho, son kankast, vanhaa semmost ja son eteses yhes oves.

Kliffaa löördaagii kaikill – paljo heekkui ja orjaleikkei ja semmosii!

----------------------------------

Vincent, edelleen vain ruoka mielessä... no niin täälläkin ;D

Päivän slogan: Lauantai – tuo pitkän työviikon orgastinen loppu!

Päivän biisi: Nenästä verta, sielusta kultaa

Luettua: Liisa Marjatta Järvinen – Sisar vesi, veli tuuli . Tuota, niin, eipä tästä ole paljon sanottavaa. Eläkkeelle jäänyt toimittajaleidi pähkii omia asioitaan, kunnes rakastuu, rakastettu kuolee pikaisesti, sitten märehditään. Itse asiassa koko kirjassa märehditään erilaisia asioita, milloin mitäkin. Ollaan muka-runollisia, muka-daideellisia, etsitään mielenrauhaa jne. Minä en pitänyt tästä, tai tämä on ehkä väärin sanottu. Tämä on niitä kirjoja, jotka eivät merkitse minulle yhtään mitään. Silkkaa olemattomuutta. En suosittele kenellekään, tässä tuhlaa vain hyvää lukuaikaa!

VÄSY, MENEE KOHTA NUKKUMAAN! 

Tulihan se uni lopulta, kele. Vähän vääränä päivänä ja väärään aikaan kylläkin, mutta nyt on Welhotar goisinut ilmeisen tarpeeseensa. Olin jo Varastolla melkein koko päivän puolipilkinnällä. Kun pääsin kotoon ja taksokin oli etuajassa (!!!) kiipesin sänkyyn pikapäikkäreille. Just. Pika. Nousin vain tiskaamaan ja laittamaan eväät täksi päiväksi sekä syömään jotakin pientä. Sitten uutta iltapäikkäriä kehiin. Nousin vielä kertaalleen kampaamaan naamani ja iltaunille. Eli yhteensä unta varmaankin se 8 h, joka on taas melkomoinen saavutus. Tosin oli pakko nousta kissan vidhuiluun; olin ollut liian kauan tajuttomana enkä illalla seurustellut hänen kanssaan. Joten noustava oli, klo 1.30, mutta haitanneeko tuo. Jos tämän päivän jaksaisi ja taas illalla aikaisin nukkumaan.

On muuten aika kammottavaa väkisin sinnitellä hereillä töissä. Siis töitäkin tein, mutta kun oli hiljaisempiakin hetkiä. Hain kaffetta, kävin tupakalla, järjestelin klemmareita ja nastoja.... Silti uni oli niiin tulollansa. Oli pakko lähteä vähän aikaisemmin ulos lumimyrskyyn, jotta edes se olisi piristänyt. Ei muuten auttanut sekään. Ei edes mieletön nilkkasärky jaksanut pitää hereillä. Eli todella susiväsy oli päällänsä. Muuten Varastolla ei erikoista. Osa saapui lomilta, osa lähti lomille. Kauhun tasapaino säilyy, koska P-P on kuitenkin paikalla ,D Ei siis ihmeellistä kerrottavaa niiltä osin.

Onneksi on evästä valmiiksi täksi päiväksi, sitä tofua nimittäin. Josta keveää aasinsiltaa siihen, että mitä hemmettiä!? Yritin etsiä nättejä porganoita viikonloppuna – löysin vain karmeita limakasoja, no pakko oli pussillinen ostaa, porgana kun kuuluu melkein jokapäiväiseen ruokaan. Harmitti, tsioskissa olisi ollut irtoporganaa enkä huomannut ostaa niitä sieltä. Lupaan, että en osta enää tänä keväänä nuita pussiporganoita, en. Miten ne kehtaavat niitä edes myydä, mustia ja limaisia, jäks! Ensimmäistä kertaa jouduin oikein veitsellä jopa kuorimaan niitä, tähän asti olen pärjännyt vain harjaamalla räväkästi. Menisikös kotomainen viljelijä nyt vaikka vähän itseensä, tai sitten kaupat ja niiden säilytys tai ihan kuka tahansa. Minä en vastaa itsestäni, jos yksi perusvihannes menee tuossa kunnossa myyntiin! Tämä vuodenaika kun tuppaa olemaan muutoinkin kehno vihannesten osalta, on pakko ostaa pakasteita ja ulkomaista tuotantoa muutenkin (jos niitä edes löytyy).

Sen verran vielä jatkoa, että tänään on kuitenkin taas ilta, jolloin on laitettava ruokaa. Kuvittelen, että vuorossa lienee chili con carne ilman carnea eli soijarouheella – chili con soya? Kokeilukeittiömme on tehnyt sitä ennenkin, hyvää tuli. Pavut ovat jo valmiina, samoin tomaattia löytyy parissakin muodossa ja chiliä useammassa kuin kehtaan laskea ,D Kaikki on siis valmiina, kunhan pääsen taas takaisin kotoon, läpi tuulen ja myrskyn. On nimittäin taas postipäivä, kustantajalle ziitosta, siellä on opus odottamassa. Eivät vaan ole viitsineet tunkea postilaatikon kautta, argh. Minä joudun selittelemään taas taksolle alle 10 min pysähdystä (on laillista, juu) kotimatkani varrella. Kohta joku puuttuu siihen, että pysähdyksiä on vähintään kerran viikossa. Mutta minkä sille voi, että Welhotar on niin hemmetin suosittu!?

Saisin olla vähän suositumpi. Edelleenkään kumpikaan henkilö, joista eilen mainitsin, ei ole ottanut yhteyttä, vaikka olen jättänyt tekstarit useiden soittoyritysten jälkeen. No, annan sitten asian olla, kele. Ei se minua haittaa, pitäkää tunkkinne! Turha vain sitten myöhemmin enää kysellä asiaa, minä tein kaiken ja hoidin hommat – te ette hoida omaa osuuttanne. Siinä se, anti olla!

Taidan käydä ottamassa kuvan chilin aluista, jospa se piristäisi teitinkin päiväänne. Kiitos kysymästä, kudzut voivat oikein hyvin ja kurottelevat terhakasti valoon päin, oikein terhakasti, hrrrr. Samalla käyn haistelemassa ilmaa ja raikasta tupakansavua ,D

-----------------------------------

Purrrrmenta, kissinkat! Juu hei, oli toi orja pakosti herätettävä. Se vaa goisi. Ei siis hei ees lukenu sänkyss ku pari sivuu =o Outoo, nimittäi. Siks mä hualestusin ja rupesin tönii sitä ylös. Kesti tosi kaua, ett se reageeras siihe, ett mä huuteli tsögen pualelt, ett voisin vaiks syädäkki jotakii. Ett semmost. Huanost hoitaa kisuliinii. No, sain mä jotai kalkonii ja napikoit ja sitt jotai lintuu puukist, hei ei kanaa ku lintuu. Ei toi oo viäl kattonu, mitä lintui siäl on sisäll. Aika hyvää se kummiskii on. Onneks se ei viäl oo tilannu niit kissikenkii. Mä en kestä, jos se menee sen tekee! Ostais vaa tavalliset ihmistsengat. Mutt ku pitää olla punaset, se sano. No on kai niit ihmisjutskiiki eikä punasii kissikenkii! Must on kuvei, mutt mä annan tänää tilaa tolle, ett se saa noi kilisä toho esii. Toivottavast ne maistuu isompana hyväll – ai mitä te tsiigaatte. Mä oon tottunu syämää sillo tällö jotai vihreet. Nii ett ku noi tullee joskus partsill, pääsee ainaki maistaa! Varpist ainaki testaa, nih kerta >o<

Siis hei, hirmu huano kuva, mutt orja ei jaksu korjaa - höh. Kliffaa päivää kaikill!

----------------------------------

Vincent, testaa sinä vain chilejä *tsihih*, ihan saat luvan siihen!

Päivän slogan: N. 10 kpl erilaisia mömelöitä sekä vitamiinilisät pitävät Welhottaren lähes työkykyisenä koko päivän *muahhaah*.

Päivän biisi: Yksin ruma tyttö tanssii

Luettua: Unio mystica on aivan loppusivuilla, rapoa varmaan huomenna. Matkalukemisena aloitettu Världens sista roman, joka vaikuttaa oikein lukukelpoiselta. Sen lukemiseen menee hieman enemmän aikaa, koska luen sitä vain taksomatkoilla. Muuten siis eilen en todellakaan ehtinyt nukkumiseltani lukemaan kuin muutamia sivuja. Siitä voitte päätellä, miten väsynyt Welhotar todella on ollut!

AHNE JA VÄLINPITÄMÄTÖN! 

Jotkut/joku taho näyttää vakoilimen ja kysymysteni perusteella erittäin huolestuneelta. Mahdoinko sohaista sellaiseen paskakasaan, joka jossakin kohtaa hajahtaa? Eilen ei enää vastailtu kunnolla kysymyksiini, vaan luettiin suoraan toimintaohjetta, armeijameininki, sano. Toivottavasti kaikilla tytöillä ja pojilla oli kivaa blogini parissa *tsihih*, niin kovastipaljon siellä eräästäkin osoitteesta vierailtiin ja etsittiin tietoja. Voi-voi, ei ole sitten työssäkään ajankäyttöongelmia!

Minulla on tänään puhelinneuvottelu erään juristin kanssa. Ihan totta, ihan tätä(kin) asiaa koskien. Ei minua voida kohdella kuin pentua tai päätöntä karjaa, jos olen käyttänyt ao. palvelua täysin moitteetta ja ilman mitään mainittavampia ongelmia kuitenkin jo jokusen vuoden. Niin että, miten yhtäkkiä kohdallani aletaan lukea kuni piru Draamattua, kele? Eikö vain olekin mielenkiintoista, kun herättää nukkuvan louhikärmeksen.... Antaas kattoo, mitä tästäkin siis tulee. Tosin nyt täytyy sitten myöntää, että refanut oli kuin olikin oikeassa eilisessä ensimmäisessä kommentissaan! 

Ja sitten on ihan pakko kiittää Iisalamea ja neiti X:ää, joka hoiti asiani eilen kuntoon mitä parhaimmalla tavalla! Kiittelen ja niiailen itku kurkussa... ihan totta. 

Muutoin nämä alkuviikon seisontaharjoitukset ovat aiheuttaneet mielettömät lonkkakivut oik. lonkkaan, oik. koiven jämähtämisen jälleen puuduksiin jo hetken päästä sekä koristeeksi vas. pohkeen komean turvotuksen – sellaista ei olekaan ollut taas pitkään aikaan. Että näin! No, tänään pitäisi kaiken toimia normaalisti, samoin huomenna ja ensi viikosta ei tiedä vielä kukaan muutenkaan mitään! On vaan ollut Varastolla aika ikävä toimia puolitehoisena ja hemmetin väsyneenä. Unta olen saanut pari tuntia yössä. Senkin korjaan viikonlopun jämäkällä mömelökuurilla.

Mutta nyt – yleisön pyynnöstä (sen yhden siis) – Welhottaren koekeittiö esittää mahdottoman helpot, nopeat ja kohtuuhalvat heekut:

KIIRUS JA EDUKAS FEIKKI-THAI-KALAKEITTO

1 pss Oriental pannuvihanneksia (Liiteristä torpso)
1 pkt pakastekalaa (vaikka seitä, Liiteristä torpso)
2 kasvisliemikuutiota
1 iso sipuli
reilu pätkä purjoa
valkosipulia maun mukaan (eli reilusti...)
1 pieni tlk kookosmaitoa (tai kuivakookosmaitoa sopivasti)
sitruunaruohoa (jos sattuu olemaan)
sitruuna- tai limemehua ruiskaus
2 tl currya (ainakin)
1 rkl tandoor masalaa (ainakin)
1/2 rkl inkivääritahnaa (ainakin)
1/2 rkl sambal oeleekia (ainakin)
pari rkl kuivattua tilliä

Sulata pakastekala kokonaan sulaksi, hätätilassa vaikka kuumassa vedessä (siinä ON muovi päällä!). Heitä kasvisliemikuutiot n. litraan vettä, pilpo sipuli pieneksi, purjo tikuiksi ja valkosipuli pieniksi biiteiksi. Kun liemi kiehuu reippaasti, heitä sekaan vihannekset ja mausteet. Kypsennä rapeaksi, ei kauaa kestä. Paloittele sula kala isoiksi paloiksi, heitä ne mukaan sekä kookosmaito. Pidä liedellä niin pitkään, että kala on nippa-nappa kypsää. Lisää loraus sitruunan tai limen mehua, jos sitruunaruohoa tuoreena ei ole. Tarkista maku sekä nesteen tarve eli onko sitä riittävästi, jos ei, lisää vielä vähän vettä. Syö isosta kiposta ja nauti!

ITKETTÄVÄÄ LEIPÄÄ

1 pala täisteräleib (tai vastaavaa tummaa leipää) paahdettuna
1 viipale juustoa
1 viipale kalkkunaleikettä
Dijon-sinappia
1 tl raastettua piparjuurta
1 rkl tujua Ukrainan tms. vihannessalaattia
(valkosipulia)

Paahda leipäpala. Levitä hopusti päälle juusto, kalkoni ja ohuelti sinappia. Ota purkista (tai raastahan itse) 1 tl piparjuurta ja levitä se kokonaan leivälle eli reunoja myöten. Tähän väliin voipi viipaloida kynnen valkosipulia. Kasaa päälle jotakin vahvaa etikkaista salaattia (esim. Ukrainan salaattia, jossa on vihreää tomaattia, vahvaa paprikaa, sipulia, valkosipulia jne.) tai suola/herkkukurkkua. Tuoksu jo itkettää ja syöminen varmasti. Eikä lisääkään saa... =D Kuuluu sarjaan Erittäin Pieniä Herkkuleipiä, täisteräleib on hyvin ohut viipale, koko n. 3/4 normipaahtoleivästä.

Mutta on sentään maamme turvattu, kun kerta pigviinejäkin suojellaan näin innokkaasti *eheh*. Tämä tykkää pinkuista kyllä kovasti! 

------------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei kyll mullaki ois ollut uutine, se karvatoine kissi. Mutt ku kaikki kerta o jo nähny sen. Nii ni ei sitt *möks*. Eilenkää mull ollu mitää, ei tääll kyll mitää tapahtunukkaa. Melkee joka päivä oon saanu jotai hyvää safkaa tavissafka lisäks. Ja kissikaakkiiki on kaht plaatuu, ett ei paha olleskaa. Muute oon ollu himass iha rauhass ja kilti kans, juu. Tarvii ollakii kilti, noi menee huamenn taas kaupoill eikä koskaa tiijä, mitä siält voi mulle viäl irrota. Mä niin tykkäisin tuareist mjunuaisist *huoh*. Mutt jos edes jotai. Mami pyärii vaa joka yä enkä mäkää saa kunnoll goisittuu. Pitää alkaa sitt heti goisii, ku se alkaa skrivaa. Nii et mä aloin just nyt goisii... Toss on muute sen kuulusan Ugly Bat Boyn foto, mä joteski diggaan sitä!

                                                       Kuva täältä

Kliffaa viikendii hei kuiteskii kaikill Lokistanian kamuill!

---------------------------------

Vincent, olet parhaimmillasi nukkuessasi!

Päivän slogan: Voipi olla vaarallista aukoa turpaansa väärissä paikoissa – tai sitten kaikki on vain normaalia paranoiaani...

Päivän biisi: Sweet And Innocent

Luettua: Arni Thorarinsson – Ylitse muiden, jälleen islantilaista laatujännäriä. Sarkastista ja hyvää ihmiskuvausta. Huomioita myös kaupungistumisesta, maan muuttumisesta ym. Suosittelen pohjoismaisen jännärin kavereille, Welhotar itse piti tästä! Maite Carranza – Susiemon klaani, Noitien taistelu –trilogian 1. osa. Kelpoisaa ja helppolukuista fantasiaa nuorehkolle kansanosalle sekä toki kaikille fantasiasta pitäville. Jotenkin tämä vain helpoimmin tuntuu sopivan esimerkinomaisesti pääosassa oleville nuorille tytöille. Ei paha ollenkas tämäkään, suosittelen lajityypin ystäville. Tony Morrison – Armolahja, aivan ehdoton hankinta vaikka itselle. Romaani kertoo orjakaupan alkuajoista 1680-luvun Amerikassa ja siitä, miten mantereen herruudesta taistellaan. Se myös näyttää, mistä orjuudesssa on kyse. Kertomus äidistä, joka hylkää tyttärensä pelastaakseen hänet ja tyttärestä, jolla ei ole mahdollista arvostaa tätä lahjaa. Erinomaisen suositeltavaa, menee hankintalistalle ehkä jopa!

VÄSY JA ONEA! 

Jahas, mömelöt vastaan valvominen näyttävät vielä toistaiseksi päättyvän valvomisen voittoon, mutta vain niukinnaukin eli unta melkein 3 h – hah ja jee! Tosin se vaatii jälleen vekkulin kokeilun alkamista, joka tuottaa kivoja painijaisia, onneksi minä olen tottunut siihen. Eli, oudoille en missään nimessä suosittele. Olisi sitä ihan oikeita unilääkkeitä, mutta kun töissäkin pitää käydä ja tuo lääkitysarsenaali on ansainnut jo Malmin sivuapteekin nimen *kiäh*. Osa apteekista oli eilen muutenkin tarpeen. Hermo Iisalamen kanssa meni lopullisesti, aamulla 20 min odottelu, samoin iltapäivällä. Silti HE eivät ole myöhässä, oman laskentatapansa mukaan. Arvatkaas vetuttiko, itkettikö, koipia särki ja silleensä. Kotona vedin yhden pamin ja huokaisin – Sveitsin lääketeollisuuden lahja Suomen kansalle. Tämä kiittää, koska muuten olisi taas lähteny täpöturhia valituksia eteenpäin, siis turhia siksi, että he eivät niihin mitenkään suvaitse reagoida.

Varasto siirtyy reaaliaikaan! Ihme ja kumma oli suuri, kun jo ainakin vuoden odotetut plittanat näytöt ilmestyivät käytäville ja sitten huoneisiin... 22 tuumaa ei oo paha, eihän *virn, hyppii ilosta*?! Mikropönkkää käy sääliksi; tuolla liksalla asentelee nyt sitten pikapikaa näytöt kaikille. Ja jokaisella on tietty kiire. Huh, näytti ressu jo olevan brakaamisen partaalla, mutta sai sitten osastoilta kehityskelpoista apua ja homma alkaa jo olla handussa. Kivaa, mutta mukavaa. Vanha raaskunäyttö ei ole omiin töihini mitenkään sopiva, omituista kokoa ja – no, ei vaan hyvä. Kotiinkin sen saisi 5 juurolla, mutta en minä sillä kyllä mitään tee. Jospa Peitsalle varanäyttö? Kyllä ne toimivia ovat ja kotioloissa, mutta ei tällaiseen yli 12 tunnin käyttöön päivässä.

Kuulkaas ihmettä – lisää vihreää on ilmestynyt useampaan kasvatusboxiin ja vanha kasvaa vauhdilla. Jos jonakin aamuna päivitys on oudon näköistä, älkää peljästykö. Se on vain tuo suurin kudzu, joka on päättänyt kasvaa yli äyräidensä. Viikonloppuna täytyy katsella vähän jo muovien poistoa osasta yms. sijoitusta. Jippii, toivottavasti ne kasvavat sitten myös ulkona. Minun lapseni *paijattaa*, minä odotan tältä rojektilta kovasti paljon ;D

Belgarion kävi eilen sitten avittamassa, kaupassa ja muuta. Tein ääriherkullista köyhän version thaikalakeittoa, njam... Poika ähki ja söi. Onneksi se on kevyttä, ei perunaa, ei muuta. Vain vihanneksia, pakastekalaa, vähän kookosmaitoa jne. Ohjeenkin voisin tänne tyrkätä, jos jotakuta kiinnostaa. Sen jälkeen nautimme pari Itkevää Leipää. Se on myös privaattiohje eli pieni tosi tuju voileipä täysjyvärukiista, joka on maustettu erittäin mielenkiintoisesti mm. sinapilla ja piparjuurella (pääemmeet kotoisin Eestin Herkuista). Nimi tulee siitä, että jo tehdessä alkavat mausteet itkettää ja viimeistään syödessä. Syötyä itketään, kun ei saakaan lisää ,> Sovimme jo rehvit lauantaiseksi, Belgarionilla on luento- ja tenttivapaa viikko. Tyrkkäsin opiskelijalle pienen kotomaisen stipendin ja lupasin perstaina tuoda Serkuista vähän muonaa, ensi viikon opiskeluja ajatellenkin jo.

Eli poistun taas omaan tapaani parvekkeelle hetken tauolle miettimään, mitä tehdä. Antaisiko Vincentille tilaa vaiko eikö? No toki, kissi on tilansa ansainnut.

--------------------------------------------

Purrrrrrrviska, ai ett ei mull muka tilaa – höh! Mull olikii eile oikee kissinpäivä, tiätteks. Poika tuli, mmmmmmmm, mukava. Ja se toi mulle uusii raksui ja uusvanhoi kaakkei, niitku enneskii. Sitt mami duunas viäl oikee heekkusafkaa, ett mä sain ison oman biitin fisuu. Oli kyll hyvei kaikki. Ja sitt toi löys mun triittipallinkii viälä. Ett kyll nyt taas on hyvä olla. Mä goisinkii mamin viäress, sen nassull, sen aikaa mitä se nyt goisi sitte. Taas sill on semmone pyärimisvaihe, se nousee ja menee ja tulee. Rauhottuis nyt ja ois kunno kissoiks. Vaikee itekkää saada unta. Pitää venaa, ett se rauhottuu täsä aamull ja sitt ottaa kunno unkot. Ett nyt on päiväks heekkuu ja kaikkee ja lelukii – ootan vaan, ett toi tulee duunist ja sillee. Must ei oo taaskaa fotoi, mä nytkii nimittäi goisin. Mutt tämmösen toi löysi.

Kliffaa viiko keskimmäist päivää kaikill!

----------------------------------------

Vincent, elämäni valo *pärsk*...

Päivän slogan: Jos kaikki päivät ovat yhtä ankeita kuin eilinen, on syytä miettiä tiistaiden väärinkäyttöä!

Päivän biisi: Season Of The Witch

Luettua: Elisabeth Adler – Häät Venetsiassa, hömppää ja ammattitaitoista sellaista. Ei niin paha kuin voisi kuvitella. Menettelee jopa minulla välipalana, unta odotellessa jne. Mutta siis vain hömpän kavereille. Pahis ja silleensä, hyvis ja tälleensä – tehän tiedätte kaavan ,D Tomek Tryzna – Mene, rakasta. Tästä pidin kovasti. Omaelämänkerrallinen, vaikka fiktiivinen opus 11-vuotiaan pojan elämästä 1950-luvun Puolassa. Ajatuksista, elämästä, pienistä ja vähän isommistakin seikkailuista. Välillä huvittavaa, välillä lähes itkettävää tekstiä. Suosittelen lämpimästi kaikille. Ja sitten, pikkuasia. Huomasin, että täällä oli käyty hakemassa ilmeisesti vinksua nykynaisen nikseihin. Kuulkaas te etsijät, kirja Nykynaisen niksit on huomattavasti paremmin esillä Kirjavinkkien sivustolla, tässä. Kannattaa muutenkin seurata sivustoa ja käydä hakemassa vaikka tuo itselläkin oleva banneri tai isompi versio siitä. Kirjavinkeissä löytyy aina luettavaa!

VALVEUTUNUT OLO  =E 

En tiedä mitä tekisi – kai se olisi lekurille pungerrettava itsensä. Nyt on menneet hermot, särkyjen lisäksi. Minä en enää jaksaisi tätä showta, jota jotkut elämäksi kutsuvat. Surkuhupaisaa, josta hupaisa puoli minulta puuttuu kokonaan. Ainaista odottelua, särkyä ja juilimista, taksojen vidhuilua ja HMPK:n välinpitämättömyyttä, työntekoa ulkonaisesti iloisena. Sunnuntai on ainoa päivä, jolloin saan kunnolla levättyä. Nyt se alkaa taas, jo keskiviikkona tiedän kaatuvani sänkyyn ja jollottavani siinä – tosin hiljaa, ettei kukaan vaan kuule eikä kissa saa traumoja. Niin huolehtiva minä olen.

Lopullinen niitti oli tuo eilinen HMPK:n tempaus, että olen käyttänyt työmatkoja liikaa – että en pääsisi kotiin enää perjantaina. He armollisesti siirtävät yhden käyttämättömistä vapaa-ajan matkoistani sille iltapäivälle. Eikö vain ole jaloa? Mikä prlettä? Joku vetää välistä, mutta kuka? Minä haluan selvityksen asiasta, välittömästi. Jätin jo kaksi vaatimusta eri tahoille. Mikäli tänään asiasta ei kuulu mitään, pyydän oikeudellista apua työkavereilta. Minulle riitti! En minä ole idiootti, en koira. Ja kiitos tarjouksesta, eläinsuojeluapukin voisi olla tarpeen – jos muualta apua ei kerran saa. Sorry, ei naurata!

Eilinen menikin siinä raivotessa ja ajatellessa. Miksi minä olen yleensä työssä? Käyn tänään kysymässä sitä omisarvikselta. Onko pakko, jos minua ei kerran HMPK halua työhön edes kuskata? Arvatkaa huviksenne, mättääkö vieläkin. Käyn näyttämässä koipia ja sormia, olkapäitä... josko irtoaisi sen verran sairista, että uskaltaisi rauhassa raivota kotona eikä torilla ja kylillä. Jos joku keksii, mitä tehdä, vinkit otetaan vastaan. Minä en nimittäin enää jaksa tuota touhua. Valittaisinko sos.toimistoon? Mutta eipä sekään taida auttaa. Soitan sinne kuitenkin tänään. Ties kuinka monta kusetuslaskua hekin maksavat, joissa laskutetaan olemattomista matkoista ”vahingossa”. Eikö siis olisi asianmukaista infota myös heitä?

Ei, minä en näköjään pääse tästä yli. Minä kun en hyväksy aiheettomia syytöksiä. En.

Ehkä jotakin rauhoittavampaa. Eilen käytin osan vihanneksista tekemällä ison kattilallisen sosekeittoa porganoista, kasvisliemikuutioista, jättisipulista sekä kolmesta kesäkurmitsasta ja tomaattimurskasta. Valkosipulia ja mausteita mukaan, jo vot, herkullista soppaahan siitä tuli. Keittelin hiljallensa emmeet muhjuksi ja sössäsin sauvasekoittimella melko karkeaksi, ei siposileäksi. Parin päivän ruoka siinä ainakin on. On se kyllä vähän epämääräisen näköistä ,D No, on työkavereilla taas udeltavaa, mitä ihmettä minä syön. Se on jo tullut tavaksi, he ovat tutustuneet moniin ruokiin vuoden aikana. Sellaisiin, joita eivät itse ole maistaneet eivätkä edes halua maistaa. No jaa, ihmettelen. Minä laitan kuitenkin aika hyvää muonaa.

Koska tuoretta kalaa ei lähikaupassa ollut, siis niin tuoretta, että minä siitä olisin maltaita maksanut, ostin pakastekalaa ja pinattia. Jonakin päivänä teen kala-pinaattivuokaa, se on muuten hyvää... Ja sitten jää vielä pari päivää tonnikalalle ja feikki-krekusaladolle. Viikon ruokalista on siis valmis. Kun vaan jaksaisi edes pilppoa ja pieniä. Sormia särkee taas, haittaa jo ruuanlaittoakin.

Ei, minä en nyt jaksa ajatella mitään järkevää. Ajatukset pyörivät vain omiaan. Käväistään ulkona tuossa kissin kanssa... hetki vaan! Leutoa, raa’an vilpoista ja pluikasta, varo-varovaista matkaa kaikille!

---------------------------------

Purrrrrrrrmenta, kissikavrut! Höh, mitä toi rapoo kaikist sen jutuist. Pysyis himass, mull ois seuraa kerta. Ai nii, mutt kun sen pitäis saada sitä raksurahaa, just. No, mä sain just kaikkii aamuheekkui ja uutta muanaa. Ei vaa oikee nälätä just nyt. Toi pönki taas koko yän, ei se nukkunu. Tsiigaili vaa klokuu ja manaili. Hei, onks kaikki tein ihmiset tommosii? Toll aina välill on tommosii justkei, ettei kunnon kissitkää saa sitt goisii rauhass. Eile oli taas iha kliffaa, me lojuttii ja höpötettii kaikkee. Mä sain hirveest paijatust ja sitä höpinää *punastelee*. Mä tiän, ett mä oon hiano kissi, hjuuuh. Mutt ku mami höpisee sitä mun koovii, se kuulostaa vähä epäkollimaiselt, niinku. Varsinki ku must tuntuu, ett mä näytän vähä lattiarätilt jo. Vaiks kaavalähtö ei oo kunnoll ees alkanu viälä. On vaa semmone olo. Tarttuukoha se tost orjast, hei? Mä nyt kummiski heitin lotkottaa tähä sänkyy siks aikaa, ku se skrivailee. Ei se oo ottanu must nyt fotoikaa, saa ettii jotai tähä. 

Oikee rauhakast viiko alkuu jokasell!

----------------------------------

Vincent, juu otetaan kaikki ihan rauhallisesti vaan... jos voidaan.

Päivän slogan: Me olemme itseemme ja itse olemme meihin sangen kyllästyneitä!

Päivän biisi: N.S.U.

Luettua: Nicolas d’Estienne d’Orves – Pahan orvot. Vuonna 1995 löydetään Saksasta eri puolilta maata neljän samanaikaisesti itsemurhan tehneen miehen ruumiit. V. 2005 toimittaja palkataan kirjoittamaan kirjaa, joka liittyy löyhästi natsien Lebensborn-ohjelmaan. Äkkiä toimittaja avustajineen joutuukin tutustumaan lähemmin vielä voimissaan oleviin salaperäisiin tahoihin kovimman kautta. Tätä opusta on mainostettu trillerinä ja ties minä. Minusta tämä on melkoisen sekava, kohtalaisen epäuskottava, mutta sen verran lukukelpoinen, että ei nyt aivan metsään mene kuitenkaan. Eli kyllä tämän lukee, mutta ei tämä nyt mikään ihmeellinen saavutus ole. Natsien kammottavuuksia nykypäivänä, se lienee sen kantavuusarvo. Eli jos kiinnostaa, lukekaa pois. Ei jää meille vetelehtimään pidemmäksi aikaa. Aino Kontula – Herra rehtori. Kontula poikkeaa vähän aikaisemmista aiheistaan eli oppilaiden sijasta nyt ovat kohteena rehtori ja opettajat. Tämä on erään rehtorin tarina peruskoulun syntyajoista lähtien, samassa koulussa eli Vaisaaressa, josta Kontula on aikaisemminkin kirjoittanut. Kirja alkaa miehen opiskeluajoilta, jolloin kaikki on erilaista ja hän jättääkin opettajaseminaarin kesken. Valmistuttuaan myöhemmin hänestä tulee oikea opettaja ja myöhemmin sitten Herra Rehtori. Mitä kaikkea rehtorin on siedettävä, järjestettävä ja hoidettava sekä mitä siitä seuraa. Ei välttämättä aina niin hauskaa tarinaa, mutta kertoo aika mielenkiintoisesti peruskoulun tulosta Suomeen ja sen jälkeisestä ajasta. Suosittelen niille, joita asia liippaa läheltä tai ovat aikaisemmat kirjat lukeneet. Ei niin paha...

KOHTALAISEN RAIVOKAS! 

Muaaah, särkee ja väsyttää. Minun ei annettu nukkua kuin pätkittäin, ei kiva. Otin jo eilen vähän räväkämmän piltsun, mutta ei se ehtinyt vaikuttaa. Otin äsken toisen. Pakko, en pysty kunnolla kävelemään ja tiputtelen tavaroita kädestä. Vekkulia, mutta astioille tuhoisaa pidemmän päälle...

Niin, kai ymmärsitte eilisestä P-P-postauksesta, että siinä esimies vain käyttää taitojaan hyväkseen. Kyllä minä sen tiedän. Toisaalta tiedän, että olen hyvä näissä tietyissä asioissa. Minun tilalleni kelpaisi kuitenkin kuka tahansa nuorempi, vähän atk- ja toimistohommia hallitseva leidi. Että se siitä! Huomenna taas Varastolle, onneksi P-P on pari päivää lomalla ja sitten jossakin muualla vielä melkein koko päivän. On se kuitenkin mukavampaa, kun hän ei intoa puhkuen säntäile käytävillä.

Mmmm, sain eilen aika hyvän valikoiman opuksia kirjastosta, 12 luettavaa kirjaa, joista yksi meni taas Belgarionille välipalalukemiseksi. Hänelläkin alkaa kohta tenttiviikko, joten ei liene paljon aikaa vilkuilla muita kirjoja. Koodaushommakin on valmis, vain kirjallinen osio vähän kesken. Hyvä, hän saikin ansaitsemansa herkkuruuan kaikkinensa. Kaupoissa on siirrytty laputuksessa 30 %:n aleihin, kele. Eivät edes köyhälle suo puoleen hintaan taravoitansa. Paheksun syvästi moista – jo saavutettua etua ei saisi menettää! Putken vihanneskioski kuitenkin toimi jälleen oikein rehvakkaasti; ostin pari isoa pussukkaa ruusukaalia, purjon, ison salaatinkerän, pari iso parsakaalia. Maksoivat alle 5 juuroa, ei ollenkas paha. Eli vihanneksia on tiedossa viikolla. Muuten ei alella ostettu kuin tipun tisuja,  normiruoka sitten normihinnalla.

Tipun tisut päätyivät täytettäväksi vihreällä pestolla, erittäin maukasta, herkkua suorastaan. Siis leikkasin pienen kolon sivulta paksuimpaan kohtaan, levittelin sitä sisäpuolelta ja tungin sisään muutaman pikkulusikallisen pestoa. Kiinnitin cocktailtikuilla ja paistelin kypsäksi. Ja huom. tipuja ei maustettu edes suolalla. Syystä että mausteet olisivat tarttuneet pannuun ja suolaa ei muutenkaan kaivata. Sen sijaan kylkiäisenä oli yrttiriisiä, jugurttikastiketta, sekomaista salaattia ja adjikaa. Kun kaiken tämän lappoi lautaselle, ei tipu päälleen muuta kaivannutkaan. Oli muuten hyvää ja annos oli nätti – kuin ravintelissa. Belgarionkin piti ja söi kaksi annosta ,D Jälkkäriksi kaffetta ja peruskeksejä Serkuista sekä sukulaatia. Sukulaateista oma tarinansa. Ne on jömmattu erinäisistä tarjoomuksista Varastolta, en ole viitsinyt ahmia niitä töissä, vaan kantanut taskussa kotoon. No – nyt ne kyllä saivat kyytiä. Alla todiste, tällaiselta se näytti. Suklaalevy pölyttyy edelleen tuossa. Se on sen salajömma. Kotona nimittäin pitää aina olla viinaa ja suklaata, jos nimittäin tulee hillitön hinku, voi toteuttaa toiveensa välittömästi – ei tarvitse odotella kauppojen aukeamisia tms. Ja kaikki pidetään vielä selkeästi näkyvillä, että ei tarvitse edes harkita, tarttuuko kiusaukseen vaiko eikö ,D

Nyt on mentävä pitkällensä. Ette usko, mutta jo tämän kirjoittaminen saa koivet juilimaan ja käden särkemään melko villisti. Odottelen, että mömelö alkaa vaikuttaa... Torkahdin hetkeksi kissin viereen, särky on hiukan vähentynyt, tosi vähän.

Ai niin, eilinen taksoasia taas mätti, jopa Belgarion ihmetteli. Edestämme vilahti aivan tyhjä koppitakso muualle. Meille tuli vartin myöhässä pikkunormitakso. Ei siinä mitään, mutta kuulimme, että mukaan tulee kaksi mamulia. Just joo, eikä sekään vielä mitään. Tämä oli sellainen pikkuauto, jossa on iso maavara (kuten useissa uusissa malleissa), johon koipivammaisen on äärihankala kiivetä. No, siinä sitten kiivettiin, minä hätinään pääsin ja mamulit olivat tosi pinteessä. Belgarion sitten meni avittamaan. Oli kyllä pirullista, kotona olimme puoli tuntia myöhässä. Kuski ei osannut tietä eikä käyttää uutta maksukorttilaitetta. Ziis ja just, taitaa taas olla valin paikka. Miksi hitossa ne lähettivät pikkuauton juuri nyt, kun yleensä minullekin yksikään tulee koppiauto? Ja mamuleilla oli kummallakin kepit ja toisella lisäksi rollaattori, takapaksissa kolmen ihmisen viikon ostokset – tiukkaa!

No, ei tässä ihan oikeasti ole asiaa. Pluikasta ja kylmää, minua paleltaa. Kissa vaatii herkkuja. Pitäisi hoitaa viidakkoa tänään ja kylvää uutta tulemaan ;D Onneksi Belgarion imureerasi eilen sekä avitti parissa muussakin asiassa. Täällä on nyt myös valot (mutta kuinka kauan...)!

-----------------------------------

Purrrrrrrrmenta, kaiffat! No nii, hei mä sainki eile tipuu. Oli heekkuu, mami leikko mulle piänii biittei, ku se duunas sitä. Emmä hirveest saanu, mutt maistiaiset. Ja sitt ku noi söi, mä kävin vähä pummii. Mä olin taas nälkäse ja surkeen näköne, nii mami anto omast tipustaa mulle piänii biittei, taas oikee mikrobiittei >o< Mutt saimpas kummiskii, on seki aika kilti välill. Se sano, ett pitäähä piäne saada, ku muutki kerta syä, nih! Mä oon se piäni! Poika nauro ja mä sitt tein taas vähä temppui enneko menin ruakaunkoill. Mä en oo oikee viihtyny nyt ton pojan viakus soffall, ku siin on aina semmone hässäkkä ja kauhee määrä taravaa. Mami duunaa safkaa ja heittelee astioit ja poika välill avittaa ja sitt siin on kirjoi ja semmone toisellaine kone ja vaiks mitä. Mä en oikee enää mahru siihe. Nii ett mä vaan pyärin toss ja tsiikaan aina, jos jotai miälenkiintost on niinku meneillää. Ainaha mä sitt oon mukan. Ja pomona olin, ku poika vaihto lamppuu. Ja sitt ku se imureeras mun kaavoi, mä kävin tsekkaas, oliks homma tehty kunnon ja vähä kiäriskelin. Juu – oli tehty iha hyvi. Nyt voi taas leikkii kunnoll. Ja se tais löytää pari mun leluuki, jos ei, mami lupas tänää taas hakittaa ne. Mä annoin mamill nyt luvan laittaa toho foton, ku must ei oikee taas oo mitää siistii judekaa. Nii ett voitte tsiigaa noit suklait. Mäki oo joskus saanu maistaa, vaiks ne sanoo, ett kissill ei saa antaa. Maistoin kummiskii!

Kliffaa söndaagii hei kaikill, pitäkää ittenne kunnon kissein!

-----------------------------

Vincent, kunhan sinä olet vain kilti, ei muuta huolta!

Päivän slogan: Minä niin pidän työstä – voisin aivan hyvin jättää sen väliinkin ja vain katsella!

Päivän biisi: Work

Luettua: Juha Vuorinen – Kristian siviilipalvelusmiehenä, huutopotkunaurua ja muuta, Juoppiksen tapaan aivan kamalan hirveän sekstistiä paashatekstiä, jolle saa hihitellä hiljallensa koko päivän. Suosittelen muillekin kieroituneille. Ei kaipaa edes arvosteluja, Vuorisen tuntevat tuntevat Vuorisen ;D Stefan Merrill Block – Unohdettujen tarinoiden kirja. Puolifiktiivinen kertomus eräästä suvusta, jossa varhainen Alzheimerin tauti tekee tuhojaan. Nuori Seth alkaa selvittää geenin perimää ja sairautta, kun hänen äitinsä on sairastunut. Geeni itsessään on tunnettu jo 23. sukupolven ajan ja se on pystytty jäljittämäänkin, parannuskeinoa ei kuitenkaan ole. Voi vain katsoa, miten läheinen hiljalleen vaipuu muistamattomuuteen ja kuolema tulee usein helpotuksena, aivot eivät enää osaa käskeä sydäntä lyömään ja hengitystä toimimaan. Kirjassa Sethin tarinan rinnalla kulkee Abelin tarina, Abel osoittautuu lopulta Sethin äidin isäksi. Hän menetti Alzheimerille kaksoisveljensä. Romaanin sisään on kätketty myös sadunomainen tarina Isidorasta, paikasta, jossa muistia ei ole ja ihmiset kommunikoivat koskettamalla toisiaan. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen esitys sairaudesta faktoina sekä ihmisistä, joita yhden henkilön sairaus koskettaa kokonaisuutena. Kirjan sanoin, kuolema voi olla helpotus jälkeenjääville, sillä sairauden katsominen ja sen tuhojen näkeminen läheltä on kammottava elämys. Suosittelen kaikille Alzheimerin kanssa tutuksi tulleille. Tämä ei siis ole silkkaa faktaa, vaan romaani, johon tunnetut faktat varhaisesta Alzheimerista on istutettu erinomaisen hyvin.

MURIJUPINAA! 

Olen kyllä aikaisemminkin jo kettuuntunut siihen, että Vuodatus takkuaa – eilen meinasi pinna mennä! Tunteja, eikä missään mitään ilmoa. Törk. tempp. Tekisi myös mieleni miettiä lokin siirtoa, toisaalta tuo kotisivuasia olisi parempi. Uutta materiaalia kun olisi tulossa porsahana ja kotikoodaaja on vailla ilmaisharjoittelu-puuhasteluvärkkäämishommaa ,D Joten – täytyy selvittää, josko Belgarionin kanssa laittaisimme kotisivut. Ei tarvitsisi kärsiä Vuodatuksesta tms. kämmeistä, eikä muuten sitten muistakaan. Niin, enhän minä, mutta Belgarion haldaisi teknisen puolen. Tämä vaan kirjoittaisi ja selittäisi ja keksisi hemmetin hyviä ideoita! Harkintaan siis, jo tänään.*hykertelee onnessaan*

Eilisestä sähköstä eli ENMG:stä: hei, ei se ollut paha!!! Sen verran kipua sietää kuka tahansa, jos kerran jokaisesta tömäyksestä ja vahvuudesta, puristuksesta ym. varoitetaan. Ei mitään häikkää. Tosin särkeväthän nuo hermoradat siis vielä tänäänkin, eilen aika paljonkin. Mutta normisärkyyn verrattuna (ja siis lisättynä) se on kovin pientä. Minun kipusärkyni peittoavat nuo säähkötipat milloin vain, jopa lepokivut, saati sitten kävelykivut! Ihan pelvotta voitte mennä, ei tarvitse tropata. Oli vielä oikein mukava tohtoristätsy, asiallinen ja selittävä. Tykkäsin! Alustavasti ei mitään häiriötä siis alaraajojen hermoradoissa (tai jos on, äärimmäisen pientä), tulkinta tulee ensi viikolla kirjallisena. Mitä minä vilkaisin ruudulta kehokarttaa, en mitään hirveetä nähnyt. Joten ei sielläkään sitten mitään oikeaa vikaa-vikaa-vikaa. Leidi väläytteli lisätutkimuksia. No, omisarvauslekuri sitten kertonee ja päättänee. Lääkitystä nyt on oikeasti pakko lisätä tai titrata, se on tosissaan selvä!

Olipa muuten Tsadin keskusta muuttunut, kun en ole vuosiin käynyt. Ainakin tällä hetkellä silkkaa helvettiä, noin niinkuin liikenteen puolesta. Aikaa ei ollut käydä missään, paitsi että tuota ostin söpöhöpön uuden ompelustavaralaatikon femmalla sekä kissiperheen. Kissiperhe on kovin kaunis, hienoa, käteen rohevaa materiaalia ja värikin kivan erilainen, osat irtoavat toisistaan siis. Tässä kuvat, joissa väriä ei esim. kunnolla huomaa. Mutta tsekatkaa, miten vauhdikas ompelustavaralaatikko ,D Siivosin vanhan illalla pois Kummisedän joristessa omiaan. Äärimmäisen hyvä minä ja ostos! Minä kun olen kehno käsistäni laatimaan mitään ja ed. laatikko hajosi lähes silpuiksi vain n. 20 v:n käytössä =) Laatikko on siksi juuri tuo, että se oli ainoa, joka sopii mitoiltaan näihin hyllyihin just passelisti ja näytti ainakin tukevalta *selittelee hätäisesti*!

Kissat ovat rohevapintaista keramiikkaa, erillisiä, vinkeitä!

Odotettavissa ilmeisen vauhdikasta vaatteiden paikkausta, ehh?

----------------------------------------

Hei kaiffat – kliffaa löördaagii kaikille, mettän eloja, heekkui ja muuta mukavaa!!!

-------------------------------------

Luettua: Ian Rankin – Kuolleita sieluja, erinomaisen sopivaa luettavaa. Rebuksen tarina saa lisää sisältöä, samoin vanhat poliisitapaukset. Tämä piti kovasti ja suosittaa! Anu Silfverberg – Kung Po, tuota, aluksi luin innolla. Puolen välin tienoilla en olisi millään jaksanut, mutta keskenhän en heitä. Pakko siis lukea loppuun.... Tämä kikkailu suhteilla, niiden loppumisella, selvittelyllä ja eri todellisuuksilla tekee minusta lopun. En suosittele kuin masokisteille, sorry vaan. Ainesta olisi ollut paljon enempäänkin ja parempaan!

                                      RUOKAA - MMM - RUOKAAAAAH!

Yöhuomenta taas! Ei, mitkään äänet eivät sentään häiritse öisin – eivät edes ne pään sisäiset. En vaan saa nukuttua. Nyt heräilen vaihteeksi kunnon kipuihin, koivet ja oik. olkapää ovat aika pahassa kunnossa. Ensi viikolla on labra, sitten seuraavalla terkka. Siitä voipi olla seurauksena passitus työarvauslääkärille. Huoh! Minen vaan jaksaisi.... ja kuulin, että sielläkin on yksi, joka ehdottomasti on aina potilaan kanssa eri mieltä. Siis jos potilas tietää, mikä vaivaa (kuten kroonikot aina), tämä tri määrää jotakin uutta mömelöä kokeiltavaksi. Että sellaista, en odota innolla, en todellakaan. Yritän nyt vain lusia tämän viikon ja lepuuttaa viikonloppuna niin paljon kuin mahdollista. Nämä kelivaihtelut ovat kyllä selkeästi pahasta. Nyt alkoi sitten se kunnon syksy, kuulas ja aurinkoinen, alkoihan? Ainakin nyt näyttää jo ihan lupaavalta.

Eilinen iltakin oli ihan lupaava. Sain Huutiksesta jo kauan etsimäni kirjan, no juu, tietysi Eggen – Sisustaja ja halvalla. Divarissakin olisi kalliimpi ja nyt tulee kotiin asti ,D Olen ilokas! Ai niin, eihän minun niitä kirjoja pitänyt. Mutta tuossa hyllyn ohi kulkiessa siinä on aivan selvästi ainakin viiden kunnollisen kirjan kokoinen kolo – ihan totta *vakuuttelee*! Lisäksi vein Varastolle puolikieliselle työkaverille yhden vääräkielisen hömppäkirjan, aion viedä pari muutakin, jos ne hänelle kelpaavat. Hän kuulema lukee niitä mieluusti junamatkoilla. Hyvä, on toiveita päästä niistä eroon ja ne saavat paremman kodon kuin täällä. Lisäksi odotan yhtä kirjaa painosta, onkohan se jo tullut tänne asti? Täytyy viikonloppuna tarkistaa. Ikävä kyllä, odotan, että se tulee Rismaan myyntiin. Tiedän, että se tulee sinne ja on rutosti halvempi kuin kirjakaupassa (eikä sovi unohtaa poonuksia). Näin ei pitäisi toimia, mutta kun Suomalainen Kirjakauppakaan ei enää myy kirjoja kuin nimeksi asti, lienee sama, mistä Welhotar opuksensa ostaa!

Että ei kun Varastolle vain tänäänkin. Tiedoksi vaan, että minulle olisi sitten töitä myös Herjaamolla, jos Varasto ei jaksa kiinnostaa ja myös eräs muu taho on osoittanut halukkuutensa. Ehheeh, on se sitten mukava olla suosittu!

-----------------------------------------

Purrrrrrrviska, kaiffarit! Hei, ny me ollaa kunno sovus mamin kaa. Nukuttiiki kimpass ja kaikkee. Mä sain hirmust paijatust ja pusui ja höpinää ja kaikkee. Mmmm, on se hyvä olla väleiss mamin kaa. Tai siis mähä se olin vähä sillee pois tolaltai tai jotai. En vaa menny mami viakkuu. Kai mä luulin, ett se potkii tai vetää turpii. Eikä se mitää. Paijatust toine tarjoo. Mä oikee oo viäläkää tottunu. Ett niinku asiat on käsitelty ja pyykit pesty, se on siinä. Ja haisui kyll on sitt joka paikass, mutt pikkusoffa on jätetty mulle ja base ja partsi ja muut mestat. Sänky ja klaffisoffa on semmosii, mihi mennää vaa mamin kaa. Ei se mua haita, mull kelpaa mikä vaa. Ai nii, mami teki hurrrjan hyvän näköst soossii, jauhissoossii, enkä mä saanu yhtää. No sitt se näytti, mitää jauhist ollu. Hirvee huijari toi! Mutt mä sain semmost erilaist ruakaa taas, miss oli porganaa ja riisii ja lihaa ja viäl kans jotai vihannest. Ikinä ollu näin vinkeet safkat, ei mull eikä mamill. Molemmat kyll syätii hyvi ja mentii sitt köllii! Tänääki on viäl samaa muanaa, jee. Toivottavast sitä löytyy lisääki eikä se oo hurja kallist! Mmmm, on tiätteks kiva olo. Mä oon goisinu hyvin ja syäny hyvin. Sain just aamuheekut ja kaikkee. Sitt mami toss enne lähtöö viäl tsekkaa mun mestat ja putsii ne ja laittaa päiväruakaa ja uutta vodaa ja kaikkee. Kissinpäivät, sano! Me ei eilekää otettu fotoi, ett tämmöne täst nyt kehii.

----------------------------------

HelMet lopetti lopultakin varauskirjeiden lähettämisen! Sieltä saa nykyisin tiedot varauksista tai myöhästymisistä myös tekstarina tai suoraan meiliin. Minä pyysin kaikki infon meiliin – säästää paperia ja varmasti myös töitä siellä puolella. Ja aika kiva tuo varoitus, että parin päivän päästä lainasi on menossa vanhaksi. Minä en sitä niinkään kaipaa, mutta on varmasti tarpeellinen toiminto monelle! Eli HelMetille toiminnosta plussat, säästyy ainakin paperia ja kirjekuoria, meilit lienee ajastettu samalla kaavalla automaattilähetyksiksi.

                                       TOIVO, TOIVOOOOOOH - MISÄ SÄ OOT?

Eilinen ensimmäinen lomapäivä meni komeasti väsytyksen nimiin eli lepäillen, lukien ja ruokaa laatien. En saanut kyllä edes kunnon päikkäreitä, olen vähän katkera. Kissi herätti puolen yön jälkeen. Äsken herättivät kapakeista palailijat huudoillaan. Ehkä minä olen sitten nukkunut tarpeeksi ;D

Joutessani ajattelin lokittaa muutaman reseptin ja jutustaa jotakin ruuasta, mitä nyt mieleen tulee. Ihan ensiksi, ennenkuin unohdan, tein taas eilen kesäkurpitsa-tomaatti –kastiketta pastalle. Korvasin tomaattimurskan ajvarilla, jota myytiin Liiterissä 1.39 purkki. Tuli kuulkaas njamskista *örpppps*! Suosittelen lämpimästi, pieni kirpeys häipyy, kun lisää sitruunaa (minä lisäsin kourallisen marinoituja sieniä myös).

Ai niin, hirssin keittäjät, muistakaa yksi asia: hirssit kannattaa huuhdella kunnolla ennen keittämistä. Minä huuhtelin viimeksi kolme kertaa lämpimällä vedellä ja keitin ihan kypsäksi asti. Hyvää tuli!

Mutta, tässä täytyy lähteä harjattamaan kissaa ja vähän muutenkin ruokkoamaan residenssiä (ja lukemaan keskeneräistä kirjaa).

----------------------------------

Purrrrrrrrrviska, kavrut! Hei, kyll on tiätteks te kissinpäivät. Mami on himass, mä saan jauhist ja se paijattaa mua joka päivä mont kertaa. On hyvä, ett tommone loma on keksitty. Mä kyll silti oon paljo partsill. Tuun vaa vahtii ruaan laittamist ja syämää kunnolla. Sitt mä oon vähä oksunu karvaoksui. Ku mami on haajattanu, sen jälkee tarttee tiätty viäl itte siivota nii kai sitä vähemmästki tulee oksui, nih. Ja sitt mä kävi viäl vähä syämäss tost Juka poikasest. Ei mami mitää sano, korjaa vaa pois. Ei se ees suutu, outoo. Nyt mä jorisin sen hereill toss yhen jälkee, ku mä olin yksin eikä mitää tekemist. No, se heitti mun aamuheekut ja painu takas goisii. Laitto vaa valot ja raatio pääll. Pyh! No, nyt se heräss ku ulkonn oli joku isompi ihmisporukka mekastaas. On se goisinu tarpeeks, se sano. Jee, Poika on taas tuloss. Ihanaa, mä niiiiiiii tykkään olla sen viakus. Ja silt irtoo niit heekkupaloi. Ja se jaksaa naureskella mun jutuill. Kiva tommone ihmine. On Kummisetäki, mutt iha eri tavall. Ett meill on oikee viarait tänää. Ja sitt noi on menoss sinne hallii, mulle eka tilaus mjunuaisii sitte! Neki voi laittaa pakkasee mulle safkaks, mami tiätää kyll. No mäki jään vaa oottaa Poikaa ja painun partsill tsiigaa tätä aamuu. Hyvält näyttää! Pääsee taas ruskistuttaa massukaavoi – kumma, ett ne vaa pysyy iha valkosin =O Eile mä valloti mamin tyyny ihan kokonaa, ku se oli tekees jotai muuta. Se tuli ja otti foto >o<

Ai nii, nyt kerranki MUA on muistettu *tsihih*!!! Musta ja Harmaa on myäntäny mulle Kova kolli -kunniamerki - ai ett, mä oon tiätteks te iha otettu. Kiitti ihan äldesti ja *pusss* Mustalle <3 Mä ehkä huamiseks miätin, keill mä tän jakelen sitt. Täss se kuiteski nyt on - tosi hiano...

Kliffaa viikonloppuu kaikill ja huamisee!

------------------------------------------

Luettua: Jo Nessbö – Lumiukko, Harry Hole jälleen ongelmissa ja ongelmien edessä. Murhien tutkinta näyttää välillä ratkenneen, mutta tilanteeet yllättävät ja ratkaisu on mahdoton arvata. Kohtuuhyvää dekkaria, tällä kertaa melko venytetty opus kylläkin. Loppuratkaisu erittäin omaperäinen eli suositan. J. D. Robb (eli Nora Roberts) – Kuoleman riitit, tämä on näitä tulevaisuuteen sijoitettuja poliisitarinoita, joista en pidä. Rikoksia, murhia ja seksiä sekä ylellistä elämää. Tällä kertaa hyvis- ja pahisnoitien ja saatananpalvonnan seurassa. Ei toimi täällä päässä, minä en oikein jaksa tätä joka luvun lopun (ja keskivälien) seksikohtauksia sekä ylenpalttisen elämän kuvailua. Rikostutkinta ja muu jäävät toiseksi. Eli varautukaa tähän, jos satutte lueskelemaan tätä sarjaa. Tapani Bagge – Kummisedän hautajaiset, taattua Baggea eli kotimaisten luusereiden tai kunnon rikollisiksi pyrkivien toimia. Poliisi ja rosvo ovat raskastuneet toisiinsa, joku vetää spiidikaupoissa ohi, kannabista kasvatetaan reilusti ja muutenkin toimet ovat hyvin kotoperäisiä, hauskojakin tilanteita löytyy. Bagge osaa tämän homman eli suositan.

                                       LEPPOISAA LAUANTAITA KAIKILLE! 

Jotakin mitä en muka ole kertonut, hah ja täh? B-lista nimittäin katsoo, että kuulun vain kirjallisuuteen/kirjoittamiseen ja lemmikkeihin. Onneksi en sentään *ei uskalla kirjoittaa*.... Ihan kiva, siitähän tässä postataan päivittäin *virn*. Meni eilinenkin työpäivä osittain vanhoja suosikkeja etsien ja sitten niitä ihan oikeasti Suosikkeihin lisäillen, mutta ei suinkaan B-listalle laitellen. Että älkää ihmetelkö, kyllä minä visiteeraan, vaikka sitä ei aina ehkä näy ,D Ja hyväkin ehkä, ettei näy. Prleen Plokilista, minkä tekivät. Enää ei voi vain seilata vinksuja etsien etusivulla, koska siinä näkyy vain jokunen postaus alkuineen. Ei näin! Ei!

Työssä olikin sitten hankaavia tapauksia, eli P-P ehti ennen lomaansa käydä muiden kanssa läpi hankalat, kalutut ja korjaamista runsaasti vaativat asiat. Näitä sitten mallailtiin eilen ja varmaan vielä loppuviikonkin ajan kuntoon. Nou hätä, eivät ne pahoja ole. Äärettömän tylsää ja tarkkaa hommaa vaan. Tilinauhassa ei ainakaan vielä näkynyt mitään henk.koht. osuuden nousua eli sama liksa kuin ennenkin, kele. Ihan turha kiitellä tai kehua, se on kuulkaas juurot suoraan käteen paljon miellyttävämpää noin loppukäyttäjän kannalta.

Tuli muuten tehtyä sikahyvää soossia eilen. Kasviksista siis. Pitäisiköhän ihan ohjetta, jotta tätä voisi pitää vaikka ruokalokina(kin) eli Welhotar jakaa kerrankin ohjeita:

Kesäkurmitsa on muuttolintu

1 tölkki tomaattimurskaa
1 valkosipuli, sellainen yksikyntinen
1 sorja purjo
1 keskikokoinen kiinteä kesäkurmitsa
1 – 2 kasvisliemikuutiota
mausteita, sitruunaa, oliiveja

Tölkki tomaattimurskaa kattilaan, huuhtele tölkki puolella purkillisella vettä. Heitä mukaan liemikuutiot. Kun tämä poreilee, silpu sekaan purjo ja valkosipuli – älä pusertele sitä! Halkaise kesäkurmitsa pitkittäin. Höylää juustohöylällä kurmitsasta pitkittäin sivulta sen itsensä mittaisia siivuja, heitä siivut kattilaan. (Mukaan olisi sopinut myös samoin höylätty porgana, em. syistä niitä ei ole. Sienet sopivat myös mukaan.) Keittele hiljaisella tulella, kunnes kurmitsa on oikeasti kypsää, mutta ei vielä muhjua. Itse heitin sekaan currya ja chiliä sekä korianteria jo alkuvaiheessa, kun alkoi mättää tuo italialaisvahvistuksemme basilisko ja ainainen oureganou. Belgarionin mielestä nimittäin korianterin siemenet murskattuina muistuttavat oudosti oreganon ja basilikan sekoitusta. Oliiveja mukaan, jos on. Nyt oli halpisoliivien jämät vielä jääkaapissa. Lopuksi kunnon roiskaus sitruunaa sitruunapurkista. Oikeat kurmee-ihmiset puristavat mukaan ainakin puolikkaan sitruunan mehun. Nautitaan tagliatellen kanssa. Kaivetaan keskelle kolo, johon upotetaan pari ruokalusikallista (ainakin) Liiterin 0.1 %:sta raejuustoa. Hennolla kädellä rouskautetaan mustapippuria sekä hunnutetaan kevyesti vaffalla juustoraastella. Nautitaan! Örp, jäipä vielä evääksikin ,D Welhotar oli täynnä ja tyytyväinen!

Eipä tässä tänään muuta. Pitkä viikko taas edessä, kirjoja on liian vähän. Siirryin sandaalikauteen ja hylkäsin leggingsit! Leikin, että on lämmintä. Ei oikeasti ole. Tilastoista: olen syytänyt kirjastoon n. 300 euroa vuoden aikana varausmaksuina – aika kammottava summa. Lainaushistoria näyttää nimittäin 618 kirjaa vuoden aikana, varaus kirjasta on 50 senttiimiä. Toisaalta, olen myös saanut paljon hyviä kirjoja, joita ei ole tarvinnut ostaa turhaan itselleen. Osa kirjoista on scifiä tai miekka & kilpi –kirjoja, jotka ovat tulleet nuorisopuolelta, joten niistä en ole laskenut mitään maksua, koska osa ainakin on mennyt myös Belgarionille luettavaksi. Monipuolista kirjaston hyötykäyttöä siis.

--------------------------------------


Purrrrrrve. Mamiska on vihane. Mä en saa koneaikaa, mä en tajuu. Jos nyt taas tuli vähä kiire sillo, ku se on vessass, nii ei siihen tollee voi suhtautuu.

---------------------------------------

Voipas, tästä lähtien liukuovi makkariin tulee pysymään suljettuna. Prkle, nih! Harkitsen myös jatkuvaa arestia kylppärissä ja ulkoilun rajoitusta parvekkeella. Eijumankekka sentään – nyt riitti, kertakaikkiaan. Hesyn puhelinnumero on pikavalinnoissa ja harkitsen päälääkäriajan siirtämistä Vincentille!

Päivän slogan: Kuinka suuri on huoliesi määrä? Kuin kevättulva pitkällä joella, jotka matkaa kohti itää.

Päivän biisi: Born To Be Wild

Luettua: Maija Porma - Murhamuistio, hmph. Yksinäinen nuori ja dokaileva naisdekkari selvittää rikoksia. Viksu ja vilmaattinen, en vaan tiedä, milloin ehtii mitään selvittämään, kun kapakassa, lenkillä, koiran hoidossa ja naapurin homon appeita mättäessä menee koko aika. Tapahtumia kirjassa on liikaa itse rikostarinaan verrattuna. Pääatkaisukin on kehno, osa vielä kehnompia. En tiedä, miksi tämä piti kantaa edes kotiin asti. En suosittele. Riku Immonen – HD-miehen seikkailut. Avioeron jälkeen konttorin päätteen keski-ikäinen tuijottaja päättää ruveta HD-mieheksi saadakseen vähän respektii. Ja sitähän tulee, eri tavoilla ja eri maissa *hekottaa*. Tämä on hauska, ehdottoman hauska, jos vähänkään välittää moottoripyörämiesten oikeasta uhosta ja tavoista. Hillittömän hullua menoa ympäriinsä, kikatuttaa välillä ääneen. Welhotar suosittaa kesälukemiseksi vaikka terassolla, voipi ilmestyä mielenkiintoista seuraa *käkättelee*!

Muuten vain tiedoksi vielä, että särkee, kirotusti särkeekin. Nukkumisesta ei tule oikein mitään. Kukaan ei ole soittanut eikä käynyt. Maailma on hiljaa, vähänks välii, kaatakaa itsellenne vaan...

                                       
 
                                              TIIVISTÄ TIISTAITA!

PS: Näemmä 50 000 kävijää on saavutettu - ziitosta vaan!

Siis - eilen ei ehtinyt iskeä mikään angst, kun nukuin ja luin taas koko päivän. Mutta nyt aamuyöstä, arghhh! Heräsin 3 tienoolla, luulin, että kello on enemmän, jotenkin en tihruisilla possusilmilläni nähnyt kunnolla. Ja Vincentkin jolisi herkkujolinaa. Joten nousin, totesin kellon, annoin Vincentille kalkkunaa ja painuin vielä tunniksi goisimaan. Ihme ja kumma, sain nukuttua ja kotivideokin jatkui. Se oli nimittäin oikein mukava ja mielenkiintoinen juttu. Sain sen katsottua juuri loppuun ja nousin 4 aikaan keittelemään kaffetta ja riipomaan mömmöt. Sitten aloinkin taas tuskitella tätä työmatkaa, kävelemistä ja kenkien valitsemista. Viikonloppuna tuntui lähes hyvältä, kun ei tarvinnut kävellä missään eikä mihinkään. Siis ei pidempiä matkoja. Päädyin taas vanhoihin maihareihin ja uskaltauduin hirmuisen itsetsemppauksen jälkeen kävelemään pysäkille. Mutta olikin oikein leppoisa ja hieno syysaamu, ei merkkiäkään sateesta, lämpöistä (no, olihan tuota vaatettakin päällä) ja mukavaa. Lähes nautin siinä pysäkillä odotellessani bussia...

Kuten olen aikaisemminkin sanonut, ei tämä työnteko mitään, mutta nämä työmatkat. Ple soikoon, kun ei tunne talossa asuvia ihmisiä paremmin. Josko joku lähtisi samoihin aikoihin tänne päin ja tiputtaisi minut töihin ja iltasella hakisi pois...Meilläkin on talolla nyt omat nettisivut, mutta niitä ei ole vielä kukaan käyttänyt. Pitäisiköhän laittaa sinne kimppakyyti-esitys? Itse asiassa - tuli nyt vasta mieleen! Sehän se olisi paras tapa tsekata asia. Joku voisi hyvinkin olla menossa vaikka Vantaalle päin tätä kautta...

Oli jotenkin orastavasti flunssainen olo jo perstaina, joten senkin takia pysyin sisällä ja nukuin niin paljon kuin mahdollista. Ja riivin mömmöjä, vitamiineja ja vihanneksia kaksin käsin. Nyt se ei taas tunnu, mutta katsotaan taas illalla. Täällä Herjaamossa työkaverit epäilevät, että rakenteissa olisi hometta eli muita pöpöjä. Ainakin pari astmaatikkoamme saa aina oireita työviikon alkaessa, mutta ovat kotona ok. Suunnitelmissa on pyytää jonkinlainen työilmatarkastus. Pari muutakin ovat nyt kahden-kolmen vuoden aikana alkaneet saada allergiaoireita töissä ollessa. Minähän en niitä saa, koska syön allergialääkkeitä vuoden ympäriinsä. Eli ei ole Herjaamolla kaikki kohdallaan - ei työilman eikä työilmapiirinkään suhteen ,D

Ja vaikka tämä ei edelleenkään ole ruokaloki, olen jo useamman kerran aikonut laittaa tämän ohjeen tyrkylle, njam:

Polgaran peltiroskaleipä

- n. 25 g hiivaa

- 2 tl suolaa

- 0.5 l kädenlämpöistä vettä

- jauhoja (sämpyläjauhoja, grahamjauhoja, venhäjauhoja maun mukaan)

- 2 rkl öljyä

- n. 200 g pähkinöitä, leseitä, sesamin siemeniä, auringonkukan siemeniä, pellavan siemeniä maun mukaan, tai mitä kotona sattuu olemaan tahi halvalla löytyy lähikaupasta, kaikki käy...Parhainta on, jos sekoittelee erilaisia siemeniä keskenään!

Sekoita hiiva ja suola keskenään, kunnes sotku muuttuu juoksevaksi. Lisää vesi ja osa jauhoista sekä sotke ne keskenään. Lisää niin paljon jauhoja, että taikina on tukevaa, mutta vielä hyvin sekoitettavaa. Lisää öljy ja osa siemenistä (osa säästetään pinnalle) ja sekoita tasaiseksi. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle. Laita nousemaan lämpöiseen paikkaan (meillä lämpöinen paikka on tiskialtaan päällä, tiskialtaaseen laskettuna kuumaa vettä). Kun taikina on noussut liinan alla, voit vielä voidella sen silkalla vedellä, ripottele päälle vielä osa siemenistä koristeeksi. Paista 200 asteessa n. 30 min. kunnes on kauniin ruskeaa. ÄLÄ laita tämän jälkeen enää leivinliinaa päälle. Tästä on tarkoitus tulla rapsakkakuorista leipää. Leipä on parhaimmillaan vähän lämpöisenä, hinajan, hillon tai levitteen kanssa! Helppoa, hyvää ja vaihtelua sämpylöille ;D

-----------------------------

Ai jaa, en mä tota leipää kyllä syö, nih! Mä syän mieluummi vaiks vaa sitte kissinruokaa. Eilen mami teki jäätyneestä fisusta safkaa ja mäki sitte sain sitä, kun se fisu ei ykätä mua! Ett se oliki namiskaa taas. Vaiks siinä taas oli jotai kummaa vihreetä ja ruskeeta seassa (toim. huom. kuivattua tilliä ja kuivattuja suppareita murennettuna). Kyll se silti mulle kelpas. Ja sitte tavallista kissinruokaa ja naksuja. Ja tiätty maitonappei. Mulle on tullu hirmune himo niihi maitonappeihi. Gummititin syy, mitäs toi niitä mulle, nyt mä oon ihan koukussa!  Nytki aamulla, ku mä olin saanu mun heekkukalkkunapalan, nii mä jäin nököttää siihen lattialle mamiskan tuolin viereen ja istun ihan hiljaa - vaan tuijotin sitä tosi tiukasti. Sanoin mä kyllä sillee söpösti kurrrr-purrrrrrr-purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr. Et orja niinku huomais mut. No, kyll se huomaski. Eli mä sain 4 maitonappiiki viälä. Mutt enempää ei sitt tullu. Orja selitti, ett siinä lukee, ettei yli 10 saa antaa päivässä. Voi ällö! Mä voisin varmaa syödä koko pussin, mutt kai tota pitää sitte totella. Sitt mä kiltisti vähän siinä purrrrrrrrrrrrrrailin ku mamiska vaatehti itteesä. Hirveesti noi ihmiset tarvii muute vaatetta. Paljo kätevämpää ois, jos ne kasvattais kunnon turkin! Ja sitte ku mami oli lähtemässä, nii taas se leperteli mulle nii, ett mä jo menin ihan noloks. Kyll kai ny tän ikäne kolli jo osaa yksinki olla ja hoitaa yhen päivän kulumisen, kun on kaikenlaista tekemistä! Mutt toisaalta, on se aikastas kivaa, ett joku huolehtii musta ja mun päivästä ja silittelee aamullakii *vähän nolo kissavirn*!

Hähääh, mä löysinki tämmöse foto tuolt vrii-justkasta! Mamiska ja sen frendi ottaa tota hihitysjuamaa joskus ja irvistelee. Eikä toi kissikää ihan sen näköne oo, ett sill ois kaikki himassa. Vähänks täst tulee miälee kaikenlaista ;D Eli terkkuja vaan sinne jonnekin... Mä lähen nyt ensin partsille ja sitte mun tyynykoloon goisiin oiiiiiiiikeen pitkät unkot. Sitte mami jo kohta tuleeki, ett mä pääsen kiusii sitä vähän! Ai nii - kyll se on huutanu mulle sitä mattoo siältä Huutiksesta, mutt ei viälä tiedä, saanks mä sen. Mä rapotan sitte! Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrjat maanantait vaan kaikille Lokistanian kissinkoille!

--------------------------------------

Kesken oleva kirja: Helena Kallio - Ennen kuin sielu puutuu,taidanpa peräti suositella...

Päivän slogan: Elämää voi ymmärtää vain taaksepäin, mutta sitä on elettävä eteenpäin!

Tänään on Unkarin kansannousun  50-vuotisjuhlapäivä, 23.10.1956, juhlikaamme sitä tuon kirjoittamani, alunperin unkarilaisen leivän ohjeen myötä leipomalla peltileipää ja herkuttelemalla sillä!

MAANANTAITA KAIKILLE LOKISTANIAAN - LEIPOMAAN SIITÄ!!!

Pari viime aamua ovat jo olleet kiitettävän syksyisen oloisia. Oikein mieluusti lähtee ulos pimeään, raikkaaseen keliin. Lopultakin syksy on tulossa. Vielä sitä pientä kirpakkuutta kiitos ja yösadetta niin mieluisin vuodenaika on käsillä. Ja sieniä tässä odottelen, kiitos vaan, niin että antaa kasvaa nyt, hopiti-hop!

Tein eilen sienisalaattia Kummisedälle ihan vanhan oman reseptini mukaan. Tuli niin hyvää, että itse maistiaisiksi meni pari sienisalaattileipää ihan tuosta vaan. Ja kun Kummisetä sitten sai oman purkkinsa, pyysin häntä vähän maistamaan, onko kelpoista ja yhtä hyvää kuin Papun laittama (joka tunkee sekaan mm. suolakurkkua, smetanaa ja majoneesia...argh....). Kummisetähän meinasi sieppoa koko lastin kerrallaan. Eli vaikka tämä ei edelleenkään ole ruokaloki, laitan tähän maailman helpoimman (ja taatusti myös kevyen sienisalaatin ohjeen).

Polgaran perinteinen sienisalaatti

N. 300 - 500 g suolasieniä

1 pienehkö sipuli

Tuoretta tai kuivattua tilliä

Musta- tai maustepippuria

Kevytkermaviiliä (3 %) HYLA

Huuhtele lävikössä suolasieniä kunnolla kylmässä vedessä ja laita ne sitten likoamaan lävikössä vielä kippoon, jossa on kylmää vettä. Vaihda vesi pari kertaa parin tunnin aikana. Maista, onko liika suola lähtenyt. Jos on, myllytä sienet ja sipuli mahdollisimman pieneksi silpuksi. Lisää joukkoon 1 rkl kuivattua tilliä sekä ihan pieni tupsaus musta- tai maustepippuria - nämä korostavat sienten omaa makua. Sotke sekaan vielä purkillinen tuota kevytkermaviiliä. Maku on parhaimmillaan seuraavana päivänä. Saattaa tulla syötyä välittömästikin.

Lupasin myös rapota elisestä akusta! Jesh - nyt mullakin on oma PF, kuten Elmallakin kesällä.... Eli minulla oli heti ensimmäinen aamuaika. Ja yllätys yllätys, tiedonkulku ei taaskaan ollut pelannut. Minulle soittanut sekretaari selvästi sanoi, että akupunktio klo 8.15. Minut vastaanottanut fyssan täti kuitenkin kertoi heti, että hän ei ole luvannut mitään akupunktiota eikä ainakaan ennen arviota. Eli ei kun arviota tekemään. Taisinpa eka kertaa julkisessa terveydenhuollossa tavata tätsyn, joka jopa kuunteli minua, kun kerroin mihin sattuu ja millä tavalla. Lisäksi hän vielä tarkisti koivet eri liikkeillä, samoin selän liikkuvuuden, arkuudet jne. Ja lopulta hän tulikin sitten siihen tulokseen, että olen esimerkillinen (!) hoitokohde akupunktiokoetukselle. Ei kun pötkölleen kivasti kyljelleen. Kyseli vielä tahdonko toisen tyynyn ja haki neulat. Neuloja tuli nyt eka kerralla tosi vähän eli 1 päähän (olisi nyt vähän syvemmälle kuitenkin, tyyliin naula päässä), 3 - 4 alaselkään tai itseasiassa peffammalle puolelle, 2 oik. reiteen, 2 polvitaipeen ylä- ja alapuolelle sekä 2 nilkkaan päällekkäin. Sitten tuotiin huolekkaasti mukava peitto, joka aseteltiin niin, ettei tuuli käy minun ylitseni. Mukavat 20 min. siinä vietin samalla, kun hän kertoi, että tämä ei kaikille auta lainkaan ja joillekin vasta 3 - 5 kerran jälkeen, toiset taas tulevat huonovointisiksi - eli ei kannata odotella mitään turhaa ihmetoipumista. Sovimme kuitenkin jo 5 seuraavaa hoitokertaa valmiiksi eli nyt on sitten kerran viikossa treffit kunnon PF:n kanssa. Lisäksi sain pari äärimmäisen helppoa ja kevyttä liikeohjetta päivittäin tehtäväksi. Oikein mukava ja selvästi asiansa tunteva leidi. Hän kertoikin itsellään olleen selkäongelmia koko ikänsä ja olleensa jo jäämässä työkyvyttömyyseläkkeelle 4 v. sitten, mutta oli saanut kuntoutettua itsensä vielä kuitenkin tosi täppäseen kuntoon. Neulojen poiston jälkeen olikin sitten melko höpsäkkä olo, kuin olisi vetäissyt tosi nopeasti pari siideriä. Jalat eivät vipattaneet, mutta päässä tuntui hassulta. Ja oikea jalka oli lähes kivuton, samoin selkä. Oikein rätväkkäästi kävelin selkä suorana nokka pystyssä takaisin töihin! Seuraavaksi PF lupasi sitten laittaa enemmän neuloja ja myös nilkkoihin. Odotan innolla seuraavia treffejämme! Väliäkö hällä, onko tämä vähän parempi tunne psykosomaattista vai todella akupunktion aiheuttamaa, pääasia on se, että jotain tapahtuu ja tehdään.

--------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - mähän arvasin, ett kyll teilt gimmoilta sitte alkaa palautetta tulee, kun te hokaatte, ett mull onki ihan hyviiki fotoi jömmassa. Mä taidan vielä pitää pari sillee yllärinä ja laitetaanki tänää ihan tavalline foto *vieno kissavirn*. Mä olen alkanu taas tehdä sitä mun karvasoffainstallaatiota, se on jo aikastas upeen näköne. Koko toinen puoli soffasta on karvastettu, toinen puoli on puhtaan sininen. Siin tulee niinku esille koko pelkistetty kissamaailma. Niinku se karvane puoli, joka on lähempänä jääkkäriä, tiätty. Se karvaton puoli on orjapuoli. Sill ei oo karvoja ku päässä ja neki ihan omituisii ja huisin pitkii. Sitt meill on kyll ton mamiskan kaa yhteinenki rojekti. Kun sen pitkät hivukset ja mun vaaleet masukarvat sekottuu, tulee sellasii pölyhirviökoirii, ett ne tukkii sen inhoimurinki! Mä en tajuu, miten me kimpassa saadaan aikaan semmone määrä karvoja ja palluroita, tai ne siis ei oo mitään palluroita enää, ne on hirmu isoja ja lentäviä liiteleviä uhvoja. Nih! Mutt taiteellisii ne kuiteski on neki.

Täss mä vaanin mamiskaa mun kotiviidakossa makkarissa. Tää on se pienempi viidakko. Tossa isommassa huoneessa on sitten isompi viidakko, mutt se on vähä erilaine. Mutt tähän mä mahdun just vinkeesti sittamaan keskelle ja tsiigaa, mitä toi mamiska aina lokittaa. Ja kattelen sitten teidän kaikkien fotoi tost mamin selän yli...vaiks se on vähä vaikeeta, ku selkä on levee ja kissa nii pieni ,D Kliffaaa viikonloppuu kaikille Lokistanian kisseille - erityisesti teille giltseille, jotka kommenteerasitte mun fotoi *lämpöinen kissanuolaisu*! Enhä mä mikään pahan näköne ollutkaa...

--------------------------------

Jotenkin käy kateeksi tuo kissojen itsetyytyväisyys, itsetunto ja mm. lötkötysmentaliteetti. Ei kiirettä mihinkään, korkeintaan ruokakupille ja välillä leikkimään. Ja sitten kunnon tirsat äärimmäisen mukavan näköisessä rennossa asennossa. Käy kateeksi.

Jaaha - kaffitus alkaa kohta.

Kesken oleva kirja: On sama kuin eilen, mutta Hapulin Selibaattipäiväkirjat oli tullut kirjastoon ja sain sen tilattua eilen. Tuleekin varmaan aika pikaisesti, koska kukaan ei ollut ilmeisesti vielä huomannut sen saapuneen, koska Helmetin uutuusluettelo päivitetään vasta tänään.

Päivän slogan: Se, että olet vainoharhainen, ei tarkoita sitä, etteivät ne kuitenkin olisi perässäsi!

Päivän biisi: Piironkinjalka

SYYSKUISTA PERSTAITA LOKISTANIAAN - PYYTÄKÄÄ SIENIÄ!

Eihän tässä nyt oikeasti ole mitään ehtinyt lomailla! Kuulkaas nyt, amatöörit: viinanjuonti on raakaa ja rankkaa puuhaa eikä mitään lomailua ;D Samoin krapulointi. Niin että se siitä! Wäinö hyvä, ei auta mitkään moraalisaarnat, minä näet otan silloin kuin otan, mutta harvoin. Yleensä ilman vaurioita. Eivätkä nytkään omat vaurioni ole muita kuin kämpän suursiivousta vaativia, ja se nyt olisi pitänyt muutenkin tehdä. Sekä tietty kännisoittoja kavereille, mutta sitä tulee muutenkin harrastettua pari-kolme kertaa vuodessa, joten ei liene uutta tuokaan ;>

BTW - eli tänään pitää käydä täydentämässä ruokavarastoja ja samalla ostaa lisää Tolua (siis kämppää varten) ja aloittaa siivouspuoli kylppäristä! Kun on hitsin iso kylppäri, jossa myös kissatavarat jne. on, ja jonka lattia on tosi omituisen huonosti puhdistuvaa matskua, on jännittävää aloitella kodinhoitopuuhat sieltä. Muu kämppä hoituukin helpommin. Tosin pari päivää on vietettävä pesutuvassa, kun kissi on hoidellut myös irtopäällisen ja päiväpeiton sekä jokusen maton pyykättävään kuntoon. Mutta eipä tuossa mitään. Olen rakastunut meidän talopesulaan! Siellä on matonpesukone, johon mahtuu kolme isoa tai monta pienempää mattoa sekä lisäksi 3 pienempää tavallista konetta ja 1 jättikone. Kun ne kaikki varaa, lienee sekä Kummisedän että minun huushollini putipuhtoinen (no, niin, siis, tietysti, ulkoapäin)!

AI NIIN, nyt se uhkaus ja lupaus: resepti kesäkurpitsoista, joita on LIIKAA eli:

HELPPO KESÄKURMITSAKEITTO

1 jumalattoman suuri tai pari pienempää kesäkurmitsaa

pari kasvisliemikuutiota

2 isoa sipulia

(paprikaa, valkosipulia, chiliä)

Otetaan se hitsin iso kurmitsa tai ne pari pienempää. Pestään. Ei kuorita, leikataan vain kanta pois. Pilpotaan tooosi pieniksi paloiksi kattilaan. Mukaan ne liemikuutiot, sipulit ja porkkanat. Ja jos haluaa, niin pari paprikaa ei ole pahitteeksi ei myöskään valkosipuli ja chili, mutta kaikki eivät näitä voi syödä...No, kun koko satsi on isossa kattilassa, kaadetaan siihen vettä n. puoliväliin tätä sössöä asti. Ai että miksi - no kun siitä kurmitsasta irtoaa keittäessä nestettä aika lailla. Laitetaan hellalle hela hoito porisemaan niin pitkäksi aikaa, että kurmitsa on sössönä (lisää vettä tarvittaessa). Maista ja lisää mausteita mistä pidät! Jos haluat olla oikein fiini, sössäät vielä sopan sauvasekoittimella ns. sosekeitoksi...Tämä on oikeasti hyvää, vaikka näyttää aika karmealta. Tätä voi pakastaa koko talveksi ja varioida sitten kinkkukuutioilla, knakin palasilla tms. jos niistä pitää. Ja huomaa, että tätä varten EI tarvitse poistaa niitä isojen kurmitsojen siemeniä tms. Tarjolle tuodessa erilliseen kulhoon voi tunkea maustettua kermaviiliä tai tätä hössöä, vaikka yleensä en tuollaisista pidä niin tämä on nannaa. Ohje on vapaasti lainattavissa, olen tehnyt tätä jo n. 10 v. ajan ja aina on maistunut ja on hyvä hätävara pakkasessa....

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - no joo, toi kurmitsa ei oikeen oo mun makuun, ne edelliset viipaleet nyt vielä meni, mutt ei oikeen nää soppajutskat, ei. Mä diggaisin enempi jonkinmoista paistihässäkkää, mutt mami laittaa tosi harvon mitään semmosta. Nyt se kyllä kerto, ett se oli saanu taas Malmin Valinnasta hitsin ison paistin tonne pakkaseen. Njammmmmmmmmm. Nyt mä vaan ootan, millon se kaivaa sen esiin ja me päästään mässään! Sitt mamiska lupas käydä Hakiksen torilla ja tuoda mulle oman fisun! Sill on kuulemma tässä asioita Hakikseen, nii samalla se tuo mulle tuliaisii. Menis nyt oikeen pian...Voi winde, mulla ei nyt oo taaskaan uusii kuveja musta, mutt mä laitan tähän yhen aika hauskan jutun, jonka mä löysin tuolta muualta ;D

Nii, ett terkkuja vaan taas koko kissijengille Lokistaniaan! Mä lähden aamu-unkoille, se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr.

------------------------------------

Ikävä kyllä, ei ole uusia kuvia siis Vincentistä. Mutta on Kummisedän uusista silmistä *kikatteleee*.

Muuten, joku pleen-snan-idiootti öökkösspämmiautoperkele iski taas. Että kututti! Isken kohta takaisin - jollakin tavalla.

Ja toisekseen: oikeassa korvassa on outo tunne - en kai ole tulossa kipeäksi. Siis lomalla! Ja korvasta! Ei ple!

No, poistun siis kohta katsastamaan tuota vaativaa kylppäriurakkaa ja palajan taas viimeistään huomenissa - ja tämäkin oli siis uhkaus!

Kesken oleva kirja: Lenore Terr - Suden lapset - lukitut muistot (kannattaa itse katsastaa linkit, en viitsi laittaa tähän mitään tiettyä linkkiä....)

Kesken oleva ajatus: Särkeekö korvaa vaiko eikö?

Kesken oleva projekti: LOMA (ja siivous....)

KESKIVIIKKOA SIIS KAIKILLE LOKISTANIAAN - OLKAAHAN KILTISTI!!!

Enpä tiennytkään, että tämä sivupohja ei sittenkään näy muille hyvin. Kiitos jälleen Herkulle, joka huomasi asian sekä Ammujalle, joka myös kommentoi...Nyt on pohja taas korjattu, Herkku tietysti korjasi - kiitokset suuret. Toivottavasti nyt kaikki on ok - laittakaa kommentaareja, jos on jotakin huomautettavaa! Siis pohjasta, ei tavastani kirjoittaa. Siitäkin toki ilman muuta saa ja pitää kommentoida, mutta mieluusti huomauttaen kummasta on kyse: eli mainitse sivupohjassa vikaa vaiko Polgaran mänttiys häiritsee ,D

Uaah, eli maanantai - päivä, josta ei voi olla mitään hyvää sanottavaa! Jotkut onnelliset ovat aloittaneet lomansa, minä en ole vieläkään päättänyt ajankohtaa. Täytynee olla vielä ainakin pari vkoa töissä. Sitten alkaa tuo lomaltapaluuinvaasio, jolloin voisin luistaa jo hommista.

Mutta kaikille palstalaisille, kasvattajille tai muuten kesäkurmitsafriikeille: Nyt ne ovat tulleet. Papun Ensimmäiset Ylimääräiset Kesäkurmitsat! Jo niitä ehdinkin hiukan odotella. Papulla on vaan tapana antaa niiden kasvaa ylisuuriksi. Kerran jo huomautin asiasta, mutta eihän Papu usko, jollei joku muu siitä sano. Eli naapuripalstan leidi oli huomauttanut, että ne kannattaa poimia nyt eikä kohta, koska ovat tuommoisina pieninä ja keskikokoisina parhaimmillaan.

Ensin siis täytyy taustoittaa: Papu on miesvainaani W:n ja naapurini Kummisedän isosisko. Papu-nimitys tulee papukaijasta, koska tämä ihminen puhuu taukoamatta ja päästelee jatkuvasti sammakoita suustaan itse sitä huomaamatta. Papu on ollut Papu jo 15-v. lähtien, tämä lempinimi on täysin vakiintunut. Papu on itse täysin tietämätön mistä nimi on lähtöisin...

No, eli olin eilen Kummisedän luona pyykillä ja Papu oli käynyt kylässä tuoden mukanaan puoli kassillista kurmitsoita. Ihania, yht. 7 söpöä keskikokoista, juuri sopivaa käyttökurmitsaa. Oli vielä sanonut Kummisedälle, että tämä voisi sitten antaa Polgarallekin pari, koska tietää minun olevan innostunut niistä. No joo, eihän Kummisetä ole vielä perehtynyt näin pitkälle ruuanlaitossa. Joten minä teen kurmitsasta ruuat ja sitten valmis tuote jaetaan puoliksi. Nämä ensimmäiset tehdään aina seuraavalla tavalla eli nyt seuraa kerrankin Polgaran antama ruokaohje, vaikkei tämä loki olekaan mikään ruoka- & reseptiloki (no reseptejä kyllä, mutta ihan muihin tarkoituksiin ,D).

Polgaran parhaat kesäkurpitsaviipaleet

Tähän tarvitaan:

2 keskikokoista kesäkurpitsaa                                          1/2 dl soijakastiketta                                                                            4 valkosipulin kynttä                                                                           rouhittua mustapippuria                                                                                                 juustoa                                                                                     

Tästä ohjeesta tulee 2 uunipellillistä tavaraa! Leikkaa kurmitsat n. 0.5 cm:n viipaleiksi. Levitä viipaleet vieriviereen uunipannulle (alle siis tietysti leivinpaperi). Sekoita soijakastikkeeseen puristetut valkosipulin kynnet ja mustapippuri, sekoittele ja anna seistä jonkin aikaa, jos maltat. Levittele pullasudilla kastikesössö viipaleiden päälle. Vetele juustosta juustohöylällä viipaleita. Älä tuhlaa aikaa raastamiseen. Tämä on tällä kertaa todellakin parempaa näin! Usko pois! Leikkele juustoviipaleet pienemmiksi kuin kesäkurmitsat. Tökkää jokaisen kesäkurmitsaviipaleen keskelle pienempi viipale juustoa. Uuni 225 astetta, 15 - 20 min. Paistele niin, että juusto mieluusti hiukan ruskistuu ja tulee rapsakaksi. Ota jäähtymään. Älä maistele kuumana. Nämä ovat parhaimmillaan hiukan haaleana! Kultivoituneempi ja varakkaampi henkilö aateloi nämä tavallisen juuston sijasta sinihomejuustonokareella, jolloin nämä ovat vielä parempia.Myös vahva Emmental sopii näihin erinomaisen hyvin. Itse olen käyttänyt tähän Goudaa tai jotain kermajuustoa, jopa Edamia paremman puutteessa. Kaveri käytti maustettua Koskenlaskijaa ja sekin toimii. Eli - nauttikaa. Toinen ylisuuria kesäkurmitsoja käsittelevä resepti voidaan antaa myöhemmin.

Tämä on hyvä vaihtoehto kaikille täytetyille versioille, jotka toki ovat hyviä, mutta joihin kesän mittaan saattaa jopa kyllästyä. Helppo tehdä ja maistuvat myös lapsille. Sopivat lähes minkä ruuan kanssa tahansa. Meillä nämä syödään sellaisenaan. Jos jotakin jää (yleensä ei jää) laitetaan jääkaappiin ja syödään näkkileivän päällä aamupalalla. Ohje on vapaasti sovellettavissa. Itse tein kerran tätä soijan puuttessa töpöttäen viipaille tiplun mätätahnaa, mielenkiintoisen makuista oli tuokin....

Ja sitten huonon tapani mukaan hyvin lyhyt koipirapo: Parannusta ei ole tapahtunut, pikemminkin päinvastoin. Kaikkia saamiani ns. apuvälineitä käyttäen tilanne on mennyt huonompaan suuntaan. Nilkoissani on koko viikonlopun ajan ollut puolikkaan HK-blöön kokoiset ylimääräiset turvokeniljakkeet. Alkoivat hävitä vasta eilen, kun en ole käyttänyt minulle määrättyjä sukkia enkä kenkiä koko viikonlopun aikana, vaan kävellyt paljain jaloin. Taidan lähestyä osaa hoitohenkilökunnasta verbaalisesti kirjallisessa muodossa.

Enhän minä sitten eilen enää jaksanut mopitus- ja pölynpyyhintäpuuhiin, joten residenssi on puolikuntoinen - kuten asujansakin. Kissa on puolestaan täysin kunnossa:

------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - kunnossa, mä olen tosi timmissä kunnossa. Herätin mamiskan aamulla oikeen nätisti purraamalla, kun hirrrveesti teki mieli raps-kinkkua. Ei sekään yhtään narissu, kinkkua tuli melko vikkelään. Hyvä orja, hyvä. Sä alat oppia. Sitte mä päätin jatkaa tota soffan karvaamista, mutt vähän eri tavalla ja sillä aikaa, kun mamma on duunissa. Siitä tulee uus karva-installaatio. Tällä hetkellä mulla on tääll partsilla ihan oma installaatio. Sen nimi on Minä ja korituoli. Se pitää sisällään liikkuvan mut ja paikallaan pysyvän korituolin. Ja se on aikastas hyvä, vaiks mä ite sanonki. Hyvin taiteellinen! Nyt on kliffa kissailma, mä jaksan vaiks mitä. Yölläki mä vedin kunnon rundii ja päivystin naapuritaloo, miss pidettiin partsipippaloita. Ei niillä kyllä ollu kissaa siellä, hirvee puute siis. Mut muuten niillä kuulosti olevan mukavaa. Varmaan mamiskaki pitää jotain pileitä sitte ku se on lomalla...Minä oon tietty megessä ja tahdon kaikii heekkuja kaa. Siit kikatusjuomasta mä en kyllä oo varma!

Täss joku vois sanoo, että on vetäny jotai nenäänsä. Onneks ei kuitenkaa hernettä *kissavirn*. Kliffaa maanantaita kaikille - nyt on kiva ulkoiluilma, niin ett jos pääsette ulos, menkää ihmeessä. Mä meen nyt partsille meditoimaan ja esittämään sitä installaatiota! Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr.

-------------------------------------

Ilmat tosiaan vaikuttavat kissoihinkin. Vincent on ollut tosi toimelias, kuopsutellut lukevan minun päälläni, vaatinut paijausta, olalle nostoa, herkkuja (yllättäen mm. juustoa!) ja vaikka mitä. Siivouksen tuoksinassa löytyivät kadoksissa olleet hiirulit, jotka olivat hukkuneet Vincentin todella viskellessä niitä. Toinen oli nimittäin kirjahyllyssä kirjojen takana ja toinen eteisen naulakon alla kenkien yms. roippeiden seassa. Eli kissipuuhaa riitti eilen koko illaksi.

Mutta, tämä työkone jostakin syystä tökkii oudosti ja on hidas. Liekö jotakin tekeillä? Eli lienee paras lopetella ja käydä katsomassa, onko annettu jotakin ilmoa yhteyksistä...kääk...

Päivän lekurimoka: Lääkäri kirjoittaa potilaasta masennuksen kontrollikäynnillä: Mielestäni virkeämpi kuin edellisellä käynnillä. Eloisa ja aktiivisesti asioistaan puhuva valoisa olemus. (Olisiko edes pilkutus tarpeen, minä näen mielessäni valoa kauas loistavan hahmon....)

Päivän slogan: On tämäkin yhteiskunta, kun möröt saavat syödä kenet haluavat. (Muumipappa)

Päivän biisi: Pikku kissa

MAANANTAITA VAAN IHAN KAIKILLE LOKISTANIAN ASUKKAILLE!!!