Pitäisi tehdä reklamaatio unihiekkatoimituksista; toimitetaan väärään aikaan, liian vähän, väärään paikkaan tai ei toimiteta sitten lainkaan. Prle, viime yö meni valvomiseksi ja unta sain vasta aamulla. Tosin unen laatu korvasi määrän – olin erittäin hauskoissa pippaloissa Freukkarien ydinporukan kanssa ;D Mikä sinänsä kuvastanee sitä, että olen ryyppäjäisseuran puutteessa ja hupia varsinkin puuttuu!

Aamuyö meni niin särkyjen merkeissä, kun eilen tuli varo-varo-vasti koikkelehdittua kylillä asioilla. Sain pakkotarpeelliset hoidettua enkä yhtään mitään ylimääräistä. Ei edes huvituttanut, Uffaffaan halpiksen kävin tarkistamassa eikä siellä ollut mitään mainittavaa. Noutotaksoa joutui taas odottamaan yllättävän kauan, minut yritettiin kaapata parikin kertaa ja sillä aikaa kun odotin oikeaa taksoa, Risman edessä kävi kai kuusi muuta taksoa. Mmm, vilkas liikenne juu. Onneksi oli edes kimppakyyti, joten meni vain puolikas matka. Vähän säästöä sentään jostakin. Nimittäin kaikki ylimääräiset rahat menevät päärynöihin, kun niihin on jäänyt kiikkiin, addiktoitunut. Vähänkö on noloa, sano...

Kotona en sitten taas jaksanutkaan mitään, olin niin kylmissäni ja koipia sekä selkää särki garmiwasti. Heitin pataan liudan vihanneksia ja tein taas erilaisen vihanneskeiton, jonka ahmaisin kitusiini. Sen jälkeen kaffet ja piitkät päikkärit, jonka jälkeen kipulääkitystä lisää. Eikä sekään tehonnut. Jaksut vain menivät uudelleen eli mistään kirjoittamisesta oli turha puhuakaan. Vähän jotain muuta nettihommia sain hoideltua kuntoon. Eli ei mainittavaa eilisestä. Turha ja kurja päivä!

Keksiviikkona on labra, joten ei tässä oikein viitsi alkaa viiniäkään kittamaan. Ihan tarkoituksella siis, vaikka se nyt tuskin maksa-arvoja edes nostaisi. Mutta ei nyt sillä tavalla tee mielikään. Olisi ehkä ollut kiva tänään vaan riipaista minikänni ja pitää itseksensä hauskaa jonkun soittolistan parissa, esim. Freukkareita kuunnellen. On se kumma, miten hyvin minä muistan aamulla näkemäni unet. Muistan ne todella hyvin ja pitkään, jopa erittäin yksityiskohtaisesti. Outoa, mutta kummallista!

Tänään siis lounasta Belgalle, ilmoitin kylmästi, että hän saa valita fisuwokista ja seljankasta. On minulla pakkasessa jokunen kaalipiffikin, olkoot yllärinä, jollei kahdesta osaa valita. Vähän jotain heekkua ostin myös jo viikolla ja osan kai edelliselläkin; ison pussin halpiskeksejä, vähän suklaata, kuivattuja hetelmiä sekä ison nektaripullon. Pitää opiskelijalle olla jotakin hyvääkin tarjolla, hän harvemmin tuhluuttaa tämmöisiin, joten se on minun tehtäväni! :) Ostan tosiaan usein tuoremehua (oikeaa siis, ei mitään mehujuomaa) tai nektaria siksi, että vitamiineja aina tarvitaan eikä tuo mies syö niitä teollisessa muodossa. Välttelemme lunssaa siis troppaamalla, hän luonnollisin tavoin minä sekä luonnollisin että epäluonnollisin (lisävitamiinit) tavoin. Tosin Belga ei ole ollut kipeänä vuosiin, voisi melkein sanoa vuosikymmeniin! *koputtaa puuta*.

Tuskin saan tänäänkään aikaiseksi mitään ja se ottaa päähän jo etukäteen. Taidan keskittyä kotihommiin, joita olisi rutosti tekemättä. Lisäksi voisi asettaa niinkin pienen tavoitteen, että jos yhden jutun saisi editeerauskuntoon. Tiedän, että siihen ei välttämättä kulu kuin puolisen tuntia. Kun vaan ottaa sen asiakseen. Hmph, laiska ja saamaton!

POLKA, JOLLA EI OLE OIKEIN KIVAA TAASKAAN...