mitäpä sitä muuta kuin manaamaan. Toivoen ensinnäkin, että taksot tulevat ajallaan, koska tilausajat muuttuivat ja – kas kummaa – HMPK:ssa töpätään myös. Aivan, ne ovat inhimillisiä virheitä, toki. Mutta kun näin sattuu kumman usein... Toinen ongelma on taas jaksaminen. Olin jo melkein kunnossa, toki särki ja juili, mutta olisin voinut jopa kuvitella tänään tekeväni jotakin. Jos siis olisi ollut vapaata. Ei ole. Lähdetään siis ropottamaan ja sitähän siellä on tiedossa erittäin runsaasti (en viitsi sanoa rumemmin). Jospa malttaisi ottaa rauhallisesti. Voisiko joku ystävällisesti lähetellä 30 minuutin välein viestejä, ettei kukaan kiitä siitä raatamisesta ja hommia voi jättää pöydälle huomiseksikin? Any?

Lääkitys on sitten se toinen ongelma eli palatako kokeiltuun kombinaatioon vai jatkaa vanhalla? En osaa sanoa, jospa taas vaihtaisi takaisin vanhaan... Hitsi kun tämäkin on hankaavaa, kun kunnollista ja sopivaa lääkitystä nyt ei vaan saa, pirulauta. Huudan sitten taas kivusta niin, että naapuri tulee katsomaan, mikä on hätänä. Hmph!

No, nämähän ovat vain minun marinoitani ja märinöitäni. Antakaa olla, ei tälle voi mitään.

Mutta asiasta rotannahkaan, ihmiset ovat todella omalaatuinen nisäkäslaji. Tässä tuli ilmi, että eräskin henkilö, joka on joskus häiriköinyt meikäläistäkin, on onnistunut häiriköimään monella eri puolella. Eräs nettituttu otti aivan sattumalta puheeksi hänelle tulleet oudot, suorastaan pelottavatkin viestit. Aikansa siinä kertoiltuaan sisällöstä ja tietyistä ilmaisuista, minun oli ihan pakko kysäistä, että olisiko kyseessä eräs ZX. Pähkäilimme hetken ja kas – kyllä – sama henkilö on häiriköinyt pitkin ja poikin nettimaailmaa, esim. Huutiksessa. Jopa suoraan uhkaillen, meikäläistäkin, tietty. Minä käskin painua hiiteen, mutta tuttu sattuu nyt olemaan mielialalääkityksellä masennuksen takia ja hermostui asiasta niin, että menetti yöunensa ja oli aika lähellä tipahtaa psykoosin puolelle... Epäkivaa. Lisäksi ao. henkilö on aikaisemmin pitänyt blogia, jossa hän antoi itsestään erittäin hienon ja inhimillisen kuvan. Niin se pettää tuo julkisivu. Minä sentään kehtaan myöntää, että olen vittumainen, inhottava ihminen. Ja ei, hän ei kuulu tietääkseni tämän blogin lukijakuntaan, en ole tavannut häntä henkilökohtaisesti, mutta tiedän kyllä nimeltä. Eli tämä ei todellakaan koske taatusti ketään teistä, jotka olette meikäläisen perskohtaisesti tavanneet. Varokoon vain tämä henkilö tapaamistani, minä tulen ottamaan tukijoukot mukaani... ;) Sen verran annettakoon ilmi, että teimme molemmat asiasta ilmoitukset eri puolille – ylläpidoille siis. Toisesta tulikin heti tieto, että hänet ollaan sulkemassa pois ao. foorumilta useamman väärinkäytöksen ja asiattomien viestien vuoksi.

Ehkäpä meikäläisenkin kannattaisi muistaa, että kaikesta jää jälkensä :) No jaa, minäpä en taida välittää tuosta. En ole tehnyt mitään sellaista, mistä jollakin olisi jotakin valitettavaa (enkä myöskään laitonta). Jäimme vaan sitten vielä miettimään, millainen tämä henkilö on kotioloissa. Hän kun kuitenkin kehuskelee estottomasti perhe-elämällään jne. Hmmm...

No, eipähän se minulle kuulu. Ihmettelen vaan, että yksi ihminen jaksaa ja ehtii tuottaa niin paljon pahaa mieltä monelle, mahdollisesti jopa pysyvämpiä traumoja ja saa aikaan ahdistavia ajatuksia. No, kai joku saa näistä meikäläisenkin marinoista ahdistuksia. Ei kannata, se on vaan minun sairauksieni summa, ei se koske ketään muuta! Siis ihan kirjaimellisesti, nytkin riipoo niin, etten jaksa kirjoittaa enempää.

Kaffetta ja mömelöitä, paljon ja vahvoina molempia, ziitosta!

POLKA – HÄN JOKA MENEE JA IHAN PIAN TAAS TULEE.....