ei voisi vähemmän kiinnostaa! Onneksi saa tänään olla kotosalla ja potea. Aivan, siis potea; nyt vaihteeksi oikea olkapää sekä kyynärpää alkoivat kuttuilla illalla ja yöllä niin, että en saanut nukuttua ilman lisänappeja. Hiirikyynärpää... alkuviikko oli nimittäin taas semmoisia hommia, jotka vaativat erinäisiä toimenpiteitä oik. kädellä ja tämän siittä saa! Toisaalta, nythän fysterppatytsä näkee käteni toiminnan juuri silloin kun se onkin pahimmillaan eli tavarat lentelevät ja putoilevat, nostot eivät onnistu jne. Ja todella särkee!

Lumi ei siis tänään kiinnosta yhtään, juuri sen takia. Huomenna asia on taas toisin. On traditionaalinen roudauspäivä ja ihmeellisesti taas asioita hoidettavana. Postiin menee ja tulee yhtä ja toista. Lisäksi kirjastossa on jokunen varaus. Kevätkirjat eivät vielä ole ehtineet esille, mutta jokunen uutuus on jo tullut postissa – oikein mukavaa :) Ja tietysti pitää kaiken muun lisäksi – tai kai tärkeimpänä – hakea muonaa itselle ja karvamöllille viikoksi. Nyt on kehnoin vihannesaika, kaikki on kalpeaa ja vähän mautonta. Kotoperäisistä juureksista ja kaaleista en voi kaikkia syödä, joten ne on poissuletud, hmph ja harmi sinänsä. Tietäisin kyllä, mitä kaikkea hyvää niistä tekisin, mutta en halua kärsiä karmeista vatsakivuista paria päivää kerrallansa. Joten unohdetaan se osuus. Porganat käyvät, sipulit samoin, lanttukin ääri pieninä annoksina sekä onneksi pavut ja herneet, linssit ym. hyvin kypsytettynä ja pieninä määrinä kyllä nekin. Kyllä niillä taas viikon elelee, kun viskaa soijarouhetta kehiin ja ehkä kerran viikossa tarjoaa itselleen tofua.

Eilinen meni edelleen Varastolla samanlaista matalalentoa, ei hetken rauhaa. Sain kuitenkin pinot siistittyä ja pöydän puhtaaksi. Ei se sellaisena taatusti kauaa pysy, maanantaina on taas täysi katastrofi päällä. Työkaveri, tämä osa-aikainen myös, oli ahdistunut samasta asiasta. Sen jälkeen kun rva-eräs-rva tuli osastolle, on homma kussut alleen aina vaan pahemmin. Eli meillä molemmilla puolipäiväisillä on aivan liikaa töitä. Sovimme siinä, että otamme asian esille kehityskeskusteluissa Upon kanssa lähitulevaisuudessa. Pakko siitä on sanoa nyt ja suoraan. Ei ole reilua, että kaikki kärsivät yhden ihmisen jatkuvasta "sairastelusta"... ja minä ainakin aion sanoa myös tästä tasapuolisuudesta! Minulta edellytetään yhtä ja toista, mutta tältä rvalta ei mitään. Siis toki normi lääkärintodistus, jos "sairaspoissaolo" kestää yli 3 pvää Mutta kun hänellä on jatkuvia lyhyitä pätkiä, koska hänellä on The Diagnoosi, josta hän myös jaksaa aina muistuttaa. Meikäläisen diagnoosit ovat sen rinnalla tosiaankin pelkkää paperia. Kaiken huippu on tietysti se, että rva on erittäin pirtsakka, jaksaa juosta ja juoruta, käydä shoppailemassa jne. Mutta tykkää kovasti olla kotona valtavan upean ja lahjakkaan, suorastaan erityisen lapsensa kanssa! (Joo, olen ilkeä ja veemäinen, mutta kun tästä asiasta puhutaan jo aivan julkisestikin!). Jotkut kehtaavat, joillakin on myös The Asema... Nyt alkaa nyppiä, täytynee hakea yksi rauhoike...

Josta tulikin mieleeni, että laitoin eilen viestiä omisarvikselle lähinnä labrasta. Eli kyselin, mitä kokeita olisi tarkoitus ottaa ja miksi. Kun niitä aikaisemmin sain anella pari vuotta, että mistäs nyt tuulee. Lisäksi kirjoitin auki käyttämäni lääkityksen, koska hän selkeästi epäili minun syövän paljonkin enemmän ja sekaisin erilaisia lääkkeitä. En todellakaan tee niin. Vaihdan vain työpäivän lääkityksen vapaapäiviksi toiseen – siis kipulääkityksen. Muuten pysytän kaiken ennallaan. Lisäksi suosittelin leidille erästäkin opusta ja lupasin tarvittaessa lainata sen hänelle tai ainakin ottaa kopioita tärkeimmistä sivuista, siis meikäläistä koskien! Saas nähdä, mitä kommentteja tulee. Nyt muistin, että kiireessä unohdin kysyä yhtä asiaa. Ähh, no ehdin minä sen, ei silläkään kiirus ole. Tavallaan tähän liittyen törmäsin eilen Ehtoo-Pulussa taas artikkeliin, joka sai vähäiset jäljellä olevat karvani nousemaan pystyyn. Argh, jotkut ne sitten jaksavat. Itse jo melkein itkuhuutopotkuraivotti, mutta onneksi laitoin linksun toisaalle, jossa reagoitiinkin paljon asiallisemmin ja maltillisemmin... ;)

No niin, tänään taas lepuuttelua ja lukemista työsession jälkeen sekä fysterpan odottelua. Sain eilen kirjoitettua yhden lyhyen jutun ja ainakin kolme pitäisi vielä ehtiä ja pystyä sekä jaksaa tehdä. Ajatus kyllä kulkee, mutta viitseliäisyyden kanssa on taas vähän niin ja näin. Kaikki muu tuntuu taas kiinnostavan paljonkin enemmän. Ehkä käynkin riipaisemassa toiset aamukaffet – on juuri oikea aika!

POLKA – TUO LUULOSAIRAS MUUNTOKYKYINEN NÄYTTELIJÄ!