jos itkettää, eikö? Se, että on aamulla jo niin helvetin kylmä, ettei kunnolla saa puettua päällensä. Kuuluisa aamujäykkyys menee jo TOP 5:n kärkeen. Se, että joutuu menemään ulos ja odottamaan jotakuta ihmistä, joka luulee minun olevan aivan muualla (en sentään raaskinut tytölle raivostua, kehoitin vain tarkistamaan viestini). Ja taas palelee! Varastolla on "kylmä-Varasto -linja" eli vain ylläpitolämpö eli sielläkään ei ehdi lämmitä, vaikka tekee töitä niin maan hemmetisti. Niin, että lähtiessä huomaa juuri ehtineensä syödä ja pitää pari pientä taukoa. Se, että joutuu aina jäiseen, suoraan ulkona säilytettyyn taksoon, jossa siis sisälämpötila lienee hiinä-ja-hiinä nollan tienoolla. No, aamulla tuskin sitäkään. Kotona on n. 17 astetta, juu ja hyvin tarkenee. Paleltaa niin, että vaihdan vaatteet ja lisään kerroksia. Kerään päälleni parit housut, kaksi paksua paitaa ja villatakin sekä kömmin kahden peiton alle. Yritän lukea – ei onnistu, kun sormet eivät taivu. Pakko mennä huppuun peittojen alle, vaikka pitäisi tehdä montakin asiaa. Mutta jumalauta kun minä EN VAAN SAATANA PYSTY *ja vänisee taas*.

Minulla ei ole mitään järkevää tekoa täällä. Ei, ei todellakaan. Turhuus jne. En viitsi käyttää kenenkään aikaa latelemalla enempää typeriä lauseita. Ei se auta, koska mikään ei auta. Taas minua paleltaa, väsyttää ja ketuttaa. Kolmena yönä unet ovatkin mukavasti supistuneet pariin tuntiin. Sitä saa olla harvinaisen reipas ihminen – ai, mutta enhän minä toki olekaan ihminen – jos lähtee vielä jonnekin ja kuvittelee tekevänsä jotakin. Nuoleskelee muiden pärshettä, kuten tekee eräskin leidi Varastolla ja on suvereenisti pois – taas. Hänellä kun on The Diagnoosi... ei, ei lääkärintodistusta, mutta ei HÄNELTÄ sitä kukaan kysy kolmen päivän takia. Vaikka niitä kolmea päivää olisi kerran viikossa. Jestas, että pistää vihaksi! Tämä on sitä tasa-arvoa. Se ihminen ei ole oikeasti kipeä ikinä ollutkaan. Sairas kyllä, sen minä tiedän. Mutta nyt puhutaan vähän eri asiasta.

Minä vain odotan, että saan huomisen ehkä vietyä jotenkin loppuun. Sitten minä taidan vetää perskännit ja tempaista kaikkea muutakin mitä torpasta löytyy. Onhan tähän nyt joku roti saatava, saatana. Runosuoli suorastaan ulostaa... minä en, en tarkene mennä kylppäriin!

Perkele, ennemmin olen kuitenkin niinkin kipeä kuin illalla ja vieläkin eli pitää taas hoippua seiniä pitkin särkyjen raadellessa koipia ja selkää. Ennemmin niin kuin se, että olisin keskinkertainen. Kaikki jumalattaret siltä minua varjelkoot! Keskinkertaisuus on perseestä – olkoot vaan vaikka provo, mutta silti. Minä en halua itselleni talvilenkkareita. Minä en halua katsella kuvalaatikkoa kaiket illat ja mättää jotain mielipuolista pashaa suuhuni, mupeltaa ja "kommentoida"... Minä. En. Halua.

Menen sen sijaan riipomaan kaffetta nappien kera ja kiroamaan maailmaa!

POLKA – JOKA ON HARVINAISEN HUONOLLA TUULELLA JA KYLMISSÄÄN!