joten en ole tehnytkään mitään. Nukkunut eilen päivällä useammat lyhyet tirsat. Suunnitellut kaikenlaista, joka on vaatinut aivan liikaa toteuttamista eli en ole kuitenkaan liikahtanut mihinkään – eivät siis ole asiatkaan. Ähh, semmoinen minä olen. Joku voisi toteuttaakin nämä, mutta minä en jaksa eikä minua edes huvita. Ainakaan nyt.

Huomenna on pakko taas mennä kylille, siinä ei auta mikään. No, tämän päivän voin siis vielä viettää haahuillen kotona ja ihmetellen, mitä tässä tekisi. Tekemistä olisi siis oikeasti ihan hitosti, mutta edelleenkään en saa aikaiseksi mitään. Missä se minun ruoskijani oikein viipyy? Tarvitsee sellaisen. Samalla tarvitsee jonkinlaisen kotiavun, joka veisi ihan ensimmäiseksi tyhjät pullot kauppaan (minua ärsyttää suunnattomasti, että ne edelleen viruvat tuossa enkä minä saa niitä itse vietyä, kun on aina niin paljon kantamuksia)!

Mitään ei myöskään tapahdu, mikä on ehkä onneksi. Ei huvita ryytätä yksiksensä, tarvitsisi mieluusti jonkun höpöttelykaverin siihenkin. Ehkä sekin on vain hyvä. Nappeja kuluu kuitenkin tasaiseen tahtiin, kivut ovat himppasen lievemmän kotona ollessa, mutta vain himppasen eli sama määrä mömelöitä kuluu (mutta sentään eri plaatua, vaihtelu virkistää) kuitenkin. Puhelin ei ole soinut koko viikon aikana. Ei se kylllä ole mitenkään ihmeellistä. Ai niin, sainhan minä sentään kaksi tekstaria; toisen Iikkeasta ja toisen Itelliaanosta. Minähän olen aivan älyttömän suosittu *tap-tap-tap*. Auts, nyt muuten valehtelin – soittihan toveri Turusta sentään. Unohdin kokonansa, oli mukava lärpätellä joutavia...

Muuta, ei siis niin yhtään mitään muuta.

Päivän biisi: Pills

Päivän slogan: Hulluus vaatii veronsa - muistathan varata tasarahan!

Luettua: John Curran – Agatha Christien murhasuunnitelmat, eli pätkiä leidin kässäreistä ja suunnitelmia kirjojen juoniksi. Ihan mielenkiintoista, tosin on suotavaa tuntea tuotantoa, että pääsee kärryille. Jani Tapola – Roolipeli, tämä on siis olevinansa jännäri ja kai poliisiromaani, mutta ei onnistu. Aivan liikaa sälää kasattu samaan kasaan, ei toimi. Kökköä, sano, en suosita. Jussi Wahlgren – Taivaanrannan perillinen. Tämä oli yllättävän hyvä; tarina Tuomaksesta ja Kristiinasta, joidet tiet risteävät moneen otteeseen eri yhteyksissä... Juu, tykkäsin. Sovijärvi ym. - Sen piti olla normikeikka 2. Jatkoa edelliseen, nyt myös mm. roudareitten ja keikkamyyjien silmin. Ei paha, mutta vähän alkaa jutut toistua ja kulua. Tyyliin kaikkea sitä sattuukin eli kyllä tämän lukaisee, mutta ei sen enempää. Patricia Cornwell – Kuolleiden satama.Tyypillistä kirjoittajalta, nyt menneisyys ehättää Scarpettan ajatuksiin ja mieli pyörii hyvinkin vanhassa jutussa. Samalla tuntuu, että työkaveritkin pimittävät häneltä jotakin. Vain tämän leidin kavereille....Tiina Martikainen – Miksi en osaa vain olla. Leidin sairastuminen masennukseen, hoitojaksot ja lopulta diagnoosina bipo eli omaelämäkerrallista materiaalia. Kirjoitettu uskottavasti, selkeästi ja kaunistelematta – muille sairastuneille, läheisille jne. Tuukka Luukas – Miehenä ja naisena, täyttä tuubaa tältä kaverilta, tunput käteen! Jonathan Franzen – Vapaus, jonkinlainen sukupolviromaani, avioliittoromaani ja osittain kökköinen (käännös?) mutta meikä piti tästä... Walter Isaacsson – Steven Jobs. Olihan tämä pakko lainata, kun eteen tuli. Hirmuinen tiiliskivi... kuitenkin Jobsin itse hyväksymä kirja tekijältä, joten luottomies asialla. Silti aika reipasta tuuletusta Jobsin tavoista, elämästä ja toki tärkeimmästä eli Applesta ja ajatusmalleista sekä -rakenteista. Kannattaa lukea, vaikkei välittäisi tietotekniikasta yhtään, tässä on paljon muutakin. Muutakin luettua, siellä toisaalla.

POLKA, TUO SYNKKÄMIELINEN ÄLYN KÄÄPIÖ...