ette te kuitenkaan sitä usko. Vapaalla ja lomalla, just. Totta se nyt vaan on. Heti aamusta pitäisi ensin postiin, kirjastoon, atteekkiin, kaupoille ja hirmuinen lista kaikesta tekemisestä. Siis ostoslistahan ei sinänsä ole pitkä, mutta kun eri paikoista pitää hakea eri taravoita... Miten minä aina sotken itseni kaikkeen tämmöiseen, hmph. Varasin matkat, just. Ajaksi ajattelin reilut 2 h. Tulikin kimppis, ajaksi annettiin 1.40 ja jos keli on kehno, kaikki on myöhässä. Voihan vide sanon minä... siinä sitten taas hemmetin kalliilla soittamaan, että eipäs käy nyt tämä kyyti tai vastaavaa. Prletto!

Eilisillan väänsin kuvia sinne ja tänne. Laitoin pari tekstiä menemään. Tein niitä hemmetin listoja ja tarkistin repsuja. Soitin Belgalle ja onnittelin synttäreistä sekä muistuttelin, että huomenna on varmaankin ruokakauppa sulki. Meitin nörde kun ei aina muista tämmöisiä tyhmänpyhmiä pyhäpäiviä (kuten en muuten minäkään)! Eläisimme kuni pellossa ilman mitään rotia... no, niin me kai elämme nytkin. Synttärilounas tarjoillaan lauvantaina; kaalipiirakkaa, seljankaa ja jälkkäriksi kirsikka- tai omenapiirasta, jädelöä ja kaffetta. Saa olla opiskelija siihen tyytyväinen – no, lupasikin olla ;)

Apuvälineasiakin edistyy, parin viikon päästä tulee terppari kotikäynnille tsekkaamaan tilanteen eli onko tarvis ja mitä. Ei paha, ei ollenkas. Tarvis olis, oikeasti. Yläkaapit ovat täysin käyttämättä, koska en pääse niihin. En pysty enkä uskallakaan kiipeillä missään jne. Muutakin pientä olisi. Siitä sitten lisää, jos jotakin ilmenee.

Työkaveri, joka on myös osa-aikaisena, sai kunnon kilarit samasta aiheesta kuin minäkin. Hänen ollessaan poissa oli kaikki – tasan kaikki – hommat jätetty hoitamatta. On se kiva tulla osa-aikasairikselta töihin ja huomata järjettömät pinot hommia. Joiden tekemättömyydestä tultiin syyttämään häntä suoraan. Leidi oli kiihkona, menossa psykkalle ja aikoo pitää kohtapuoliin pidemmän sairiksen sojona eli pari kuukautta putkeen. Komppasin ja suosittelin lämpimästi. Puhuin toisen osa-aikaeläkeläisen kanssa ja hänellä sama tilanne. Siis meitä on tänä vuonna todella monta osa-aikaista eikä mitään lomitusta tai sijaistusta ole järjestetty kenenkään osalta kunnolla! Asia on otettava puheeksi, viimeistään kehareissa. Myös muiden tahojen kanssa *te, jotka luette tätä, tiedätte mitä tarkoitan*.

No, hetkeksi siis vapaata ja jospa huomenna voisi keskittyä johonkin järkevään. Siivoamisesta lienee pari viikkoa, pyykkiä pitäisi pestä. Jokunen ompelus odottaisi kiihkeästi tekijäänsä ja kirjat lukijaansa, teksti editeeraamista ja lisää kirjoittamista. Just eli se edelleen siitä lomasta ja vapaasta... Minä voisin aivan hyvin viettää päiväni kotona. Ei minulta puuhat kuulkaas loppuisi. Ja sen mitä aikaa jäisi, minä lepertelisin ja sopertelisin joutavia täällä blögissä erinäisten mömelöjen vaikutuksen alaisena, kun yrittäisin saada kivut talttumaan ;)

Ai niin, nakupoikakalenteri Saksanmaalta tuli eilen. On poikia kerrakseen; nuoria ja kommeita, mustavalkoisissa isoissa kuvissa. Kalenteri on hyvin pienellä alareunassa, joten töissä pitää tämmöisen alle laittaa isommalla varsinanen päiväosio. Jos siis vien tämän kustannuspaikalle. Tässä näytiksi Tammikuun Poju. Strategisessa kohdassa on salama...ehehheeh, siinä on kyllä vaan farkkujen etumus ja sekin kiinni, ikävä kyllä. Käyttäkää siis omaa likaista mielikuvitustanne. Koko on A3 eli ei paha ollenkanas, kun hinta kotiin kannettuna oli yht. 4 juuroa. Mieluummin tämä kuin joku luontotipukalenderos. Sorry vaan, tipuihmiset...

Josta tuli taas mieleen sisustusvinksu "Kirjallisuuden Ystäville"... muistaakseni tämän laitoinkin jo kerran kuvana, mutta lukekaa nyt
tuo hiivatin tekstikin samalla :D Ei voisi olla älyttömämpää ideaa *anteeks vaan*!

Tämä älytön lähtee keittelemään toiset aamukaffet ja suuntaa kylille rellestämään ja uhoamaan eikä suostu edes ottamaan turpiin malmilaisittain vaan lyö helposti takaisin – ainakin sanallisesti. Lisää mömelöitä vielä, niin kyllä lähtee!

POLKA – TUO KIIHKEÄ ELUKKA!