ensiksikin eilen oli oikein mukava postipäivä! Mitä siitä, että satoi ties-mitä vaakasuoraan ja kastuin kassinpohjaa myöten taksoa odotellessa. Kävin siis noutamassa ja viemässä postia. Ja siitä noudetusta ensiksikin isot kiitokset ainakin yhdelle (satunnaiselle?) lukijalle *wirn*! Muillekin, jotka näihin kinkereihin ovat osallistuneet. Oikein mukavaa.

Lisäksi sain neljä upouutta opusta, mielettömän mukavaa! En vaan ole ehtinyt ja jaksanut kunnolla lukea, en kirjoittaa. Lunssa ja etova olo veivät ainakin parisen viikkoa, ylikin, naisen alikuntoon. Nyt yritän tormistua ja saada nuokin asiat kohdallensa. Itse asiassa vängersin jo yhden (1) tekstin editeerattavaan muotoon...

Sitten, minä sain ne ostamani talvikenkulit, Briteistä, iiPeistä siis. Uudet mokomat kehtasin vielä ostaa. Maksoivat kuulkaas melkein 31 juuroa kirjattuna postilähetyksenä vielä, kaikkinensa posteineen päivineen. Kyllä minä tuhluutan taas urakalla. Kokeilin heti kammottavassa kunnossa oleviin koipiini – voi autuus ja ihanuus miten pehmoiset sisältä, miten lämpöiset ja mukavat jalassa, vaikka näyttävätkin varmasti jonkun mielestä tosi oudoilta. V*tut minä siitä, kunhan ne sopivat Minun koipiini ja niinhän ne tekevät. *pus-pus*

Polkan uusrahvaanomaiset kenkulit livenä ovat siis tämmöiset!

Ja kun olin purkanut muutkin paketit (kirjoja vähän lisää muilta tahoilta, vanhempia semmoisia, pari muuta juttua), oli vielä pari lehdykäistä ammattiasioista sekä yksi kirje. Ne minä unohdin pöydälle, kun tohkeissani tavaramäärästä vain mussutin saladoa ja lueskelin jo yhtä opusta alkuun. Jep, jep-jep: Welhottaren osa-aikainen työkyvyttömyyseläkehakemus meni osittain läpi! Osittain tässä tarkoittaa sitä, että maksavatten sen kuntoutustukena vuoden ajan siitä lähtien kun ilmoitan. Eli tässä on se n. 10 kk:n reagoimisaika, että voi sopia työnantajan kanssa yms. Joo, ihan kiva. Tämä vaan tietää nyt hemmetinmoista laskeskelua, koska tuossa on tuloraja, mitä ei saa ylittää. Pitää selvittää, paljonko täytyy olla töissä ja mikä tulee olemaan verotus jne. Miten tämän saa sumplittua kaikkein edullisimmin sekä rahallisesti että lomien kannalta jne. Miten käy työtaksoreissujen, entäs muitten asioiden? Tulipas vähän hommaa huomiselle tai ensi viikolle! Mutta myönnetty on eli alustava päätös ja laskelmat ovat fikkassa. Tuo rajoitus, sen arvasinkin, oli siksi, että ”kaikkia jatkohoitomahdollisuuksia ei mahdollisesti ole vielä käytetty tms.”. Eli tarkoittanee leikkausarviota, kuntoutusta *paskat!* sun muuta härpäkettä. Mutta vuosi on vuosi on vuosi :D

Lisäksi työkaverikin ilmaantui töihin pitkältä sairikselta, ihan kiva! Se ainoa ihminen, jonka kanssa evästelen ja vaihdan jopa sanan, yltiöpäissäni ehkä parikin. Toisaalta, hänelle kuului myös ikäviä asioita... että nyt peukutan hänelle!

Päivän slogan: ”Ihmeellistä”, sanoi Polka hämmästyneenä. ”Tuota osakuntoutushaluttomuuseläkeöitymystukea ei ollut tällä tilillä aikaisemmin.Tässä on varmasti jotakin vinossa. Tai sitten tämä on kokonaan väärä tili. Tai minä olen ehkä väärä Polka, mutta sitä en oikein uskoisi. Onhan sekin kyllä mahdollista.”

Päivän biisi: Feel Like I’m Fixing To Die ja NYT nupit kaakkoon!!!

Luettua: Lidia Ginzburg – Leningradin piirityksen päiväkirja. Ehdottoman suositeltava opus, pidin kovasti! Tämä ei mässäile kaikella kauheudella, mitä tapahtui vaan kertoo hieman ulkopuolisen oloisesti, jopa objektiivisesti raportoiden normaalista elämästä epänormaalissa tilanteessa, jolloin epänormaali muuttui normaaliksi! Vähänkään asiasta kiinnostuneelle ehdotonta luettavaa, suositan lämpimästi... Karl Ove Knausgård – Taisteluni, Ensimmäinen kirja. Onko tämä elämäkertaromaani? Jotenkin, ihan pikkuisen, vaikuttaisi siltä. Kirjailija muistelee lapsuuttaan, nuoruuttaan ja varsinkin isäsuhdettaan. Samalla käydään läpi isän kuolemaa, hautajaisjärjestelyjä ja muuta, tähän linkittyen oikeastaan koko siihenastista elämää. Minä pidin tästäkin muuten kovasti paljon, perhehelvetin kuvausta tavallansa tämäkin, yksityiskohtaisia muistoja jne. Tahtoo lisää tätä, heti!... Virpi Hämeen-Anttila – Railo, no ihan pikkuisen on leidi petrannut sitten viimeisten eli tämä menee jo viihteenä ihan reissullakin ;) Ei niin kammoittava kuin aikaisemmat, siis niin, tuota... mutta en minä tätä hyllyyn ottaisi! Karin Brunk Holmqvist – Pieni potenssipuoti. Jössus, mistä näitä idiootti-svedukirjoja oikein suomennetaan? Tämä on aika karmea otos taas ns. hjuumorista eikä yhtään naurattanut, linksusta lisää, tämä ei jaksa. Tunput käteen! Jarno Mällinen – Kieroonkasvukertomus, Tommi ja tämän erilainen nuoruus; taide-elokuvat, keskustelua ruokapöydässä, isänä tehtaan johtaja. Kyllä kai sitä tulee pojastakin omituinen... Ei nyt mitään ihmeellistä sanottavaa tästä opuksesta, kyllä tämän lukee, mutta ei ehkä kahta kertaa. John Ajvide Lindqvist – Kultatukka, tähtönen.   Jestas, että tämä kaveri osaa tarinoida, outoja tarinoita oudoista ja niin tavallisistakin asioista! Tyttö, joka löydetään metsästä. Toinen tyttö, joka on yksinäinen ja vähän outokin. Kun he tapaavat, syntyy jotakin todella erikoista. Hieno tarina, tykkäsin taas täpöllä ja suositan – suositan muuten ihan kaikkia tekijän romaaneja! Jarkko Tontti – Sali. Ketkä käyvät kuntosalilla ja miksi? Tässä mm. virkamies, kansanedustajan avustaja, eläkeläinen, joka seuraa muita jne. Tuota, parempi kuin odotin, on tässä jotakin vinkeää tirkistelyn makua. Suljettu ympäristö, ketkä ovat milläkin tavalla suhteissa toisiinsa ja miksi he törmäävät muuallakin? Ei nyt paha, kertalukemisen arvoinen ehkä. Ja näiden lisäksi muutamakin opus, jotka myöhemmin siellä toisaalla.

Nyt tämä lähtee laatimaan kauppalistaa, kaikki on TAAS loppu, prleen karvamölli >o< Ja aamukaffettakin tarvitaan, liebuskaa ja benjamiinoja kera pirkeän ainesosan(kin). Muahahaah taas teille, Varaston älyköt, jotka jaksoitte lukea tänne asti; täpätkää tassunjälkenne laatikkoon, jos uskallatte *usuttaa*!!!

POLKA; HÄN, JOKA ON KIIREINEN JA KIPEINEN AINA PERJANTAISIN!

PS: Olipas muuten synkkä ja myrskyinen yö, huh! Parvekelasit melkein romahtivat niskaan ja lipputanko huojui kuni Polka joskus muinoin ;/