Taksohärrä, älä pidä siis kiirettä! Siellä ompi taas nököttänyt. Saas nähdä, tuleeko täksikin talveksi samanmoiset riippakinokset parvekkeille kuin viime vuonna. Harmi, kun en silloin ottanut kuvia – oli kuin lumilinnoja. Koristeellista, mutta ulos ei oikein enää nähnyt J

Taksoista vielä sen verran, että se on taas alkanut. Myöhässä aamuisin, myöhässä iltapäivisin. En tiedä, milloin olisi sitten sopiva aika mennä odottelemaan. Juuri sovittuna aikana (ja odottaa n. 20 min), vähän etukäteen (eräs takso tulee aina vähintään 10 min etuajassa) vai vähän myöhässä (jolloin takso kuittaa jullikan)? On tämä semmoista, en valita. Kunhan mietin ja ihmettelen, miten yksinkertaista asiaa ei vaan saada vieläkään toimimaan!

Sitten onkin todella ilo lopulta päästä ropottamaan. Varastolla on näemmä säädetty lämpöjä niin, että siellä melkein jo tarkenee. Viima viiltää enää vain nilkoissa, muuten on kohtuullisen siedettävää. Tässä vaiheessa on muuten nyt mainoskatko: BAMBUSUKAT, sanon minä! Ne pelastavat koipiseni – ne ovat ihanat! Alle ohuet puuvilla-bambu-sekoitetta olevat nilkkasukat. Niiden päälle Anittan kutomat ohuehkot bambusukat ja hyvin pyyhkii! Ei ole kylmä, koipiset ovat lämpimät, mutta eivät liian lämpimät tai hiostavat. Loistavat – kiitän vielä kerran ja suositan jokaiselle. Ehdoton, lämmin, ihana hankinta (tai idea tehdä itse). Ja kotona sitten vaatteiden vaihdon jälkeen jalkaan kotiplaattialle sopivammat Pirjon tekemät puuvillasukat tai Ä:n tossukat, avot, hyvin menee! Tämä on kovasti iloisa näistä kaikista. Edes koivilla on hyvä olla – mitä nyt särkee, juilii sekä riipoo, mutta se on kokonaan toinen juttu.

Niin, siis hyvä, että Varastolla on lämmintä. Se nyt vielä puuttuisi, että nakit jäässä takoisi näppistä. Takomista nimittäin riittää eli töitä on, ihan tarpeeksi, ziitosta vaan. Ei tule ongelmia, miten taukoja pitää. Mitä taukoja? Työkaveri oli myös käärmeissään ja ilmoitti kylmän rauhallisesti istuvansa tupakkahuoneessa pitkät tauot. Hän on toisella osastolla ja siellä hänen kollegansa hoitelee omia hommiaan työajalla ja jättää ns. oikeat hommat muille. Että näin meillä, aina löytyy lusmuilijoita... Ei, en minä. Oikeasti, teen minkä työajan puitteissa pystyn ja ehdin. Jäi sinne aamuksi vähän tekemistä. On niiiin mukava aloittaa tekemällä jotakin kansakunnan kannalta arvokasta ja tärkeää *kröh, yskii*.

Edelleenkään kukaan ei ole ääneen kommentoinut riepua, jota hameeksikin kutsun. Hupittavaa minusta! Se on lämmin, erilainen, hauskanen jne. Mutta kun eivät ymmärrä hyvän päälle. Siis sehän nimenomaan lämmittää esim. persaumusta oikein mukavasti. Toisaalta, miksi sen pitäisi lämmittää jotain, millä ei ole mitään tekoa? Muuta kuin istuminen, tarkoitan. Jep, jep-jep. Josta tulikin mieleen, että kovasti ihmettelivät, miksi en osallistu p-j-juhliin. Ilmoitin syyksi kuljetusongelmat sekä muut hankaavuudet. Hyväksyivät ilmeisesti, koska mitään kummempaa ei asiasta sitten enää udeltu. Minua ei vaan oikeasti huvita. Ei muuten huvita n. 50 %:a muistakaan, joten en ole ainut. Odotan mieluummin noitien omaa snadiyulea lähitulevaisuudessa – minä ja pari toveritarta päätimme evästää, juoda ja nauttia elämästä kälätellen joutavia, nyyttärien merkeissä ikäänkuin. Kulissina toimivat siis yule, tuparit ja muuten vaan yhteinen tapaaminen. Ehkä lisärapoa, mikäli kaikki sujuu ;D

Vinski on pitänyt torpan puhtaana, vaikka onkin ihmetellyt järjestelyjä. Kun tulen kotiin, katti säntää jo valmiiksi baseen. Oli sitten tehnyt jotakin tahi ei, oikein tai väärin. Olen kiitellyt kauniisti suorituksista ja jopa vähän lahjonutkin parilla fisun murenella. Jospa se tästä – ja taas pelkään, että vastassa on katastrof. Toivon kuitenkin, että tilanne rauhoittuisi ja kissillekin menisi tuonne herneaivoihin ihan vaan pari asiaa –> asiointi vain laatikoissa, molemmat asioinnit eikä mitään merkantaa muualle. Se riittäisi minulle oikein hyvin. Enhän minä paljoa pyydä, enhän?

Jahas, postista tuli lappu, että olisi noudettavaa. Joko se on iiPeistä ostamani tuote tai sitten kirjapaketti. Sillä ei kuitenkaan ole kiirusta, koska muutakin on tulossa. Noudan varmaan vasta torjantaina. Perstai menee taas asiointipuolelle eli kirjasto-kauppa- ym. asiat. *huokaus* Miten minä taas jaksan, kun nyt jo ottaa jopa aamuisin niin hemmetin koville? Pakko vaan yrittää, nih kerta.

Silmissä on jotakin vikaa, taas. Vuotavat vettä, kirvelevät ja kutisevat. Vasen silmä enemmän. Johtuu joko tuulesta ja pakkasesta sekä kuivista silmistä tai sitten on vekkuli silmätulehdus tuloillansa. En tykkää ajatuksesta yhtään. Haittaa sekä kirjoittamista että lukemista ja molemmat ovat meikäläiselle elinehtoja. Tästäkin rapoa heti, jos tilanne muuttuu pahempaan, hrrrh.

Kuten huomaatte jälleen, minulla ei ole mitään kerrottavaa. Eikö se olekin hyvä? Yleensä tapahtumaköyhyys tarkoittaa sitä, että ns. elämä valuu tasaisesti eteenpäin. En minä mitään ihmeitä kaipaa. Joskus olisi toki kiva tavata ihan ihmisiäkin livenä, mutta ehkä sitten ensi viikolla! Tarkoitan siis muitakin kuin työkavereita... Jonkun miespuolisen ihmisen tapaamisesta en edes näe unta (Hörhö ei kuulu tähän alalajiin!).

Vältän tarkoituksellisesti tänään kommentoimasta Korea-tilannetta, eräitä onnettomuuksia (mukana invatakso!) sekä muita useiden lokittamia uutisia. Katsokaas, jos minä oikeasti alkaisin niistä kirjoittaa, siinä menisi jokunen tunti sekä paljon tupakkaa ja kaffetta! Tulos olisi myös varmasti yllätys jopa teille...

Ei kun kaffetta pörisemään, 100 %:sta ruisleipää paahtimeen (Serkuista tietty) ja mömelöt Näyttelyapteekista kekoon – aamupala on valmis. Sitten vielä vitamiinojuomat ja tupakat sekä suunnittelemaan vaate- ja taksostrategiaa.

OLKAAS VAROVAISIA SIELLÄ ULKONA – ON SITÄ LUNTA NIMITTÄIN!