Ai että! Myönnän, että eilen oli ihan mukava ilta. Oli hyvää syötävää riittävästi, hyvää juotavaa myöskin riittävästi, mielenkiintoista seuraa ja seurattavaakin tarjolla. Kiitos ystävälle *kumartelee ja niiailee*, joka lähti mukaan ”avustajan” ominaisuudessa.  Myönnän myös olleeni liian pitkään vain omassa seurassani, sosiaaliset taidot ovat lähes unohtuneet. Seurustelu- ja keskustelutaidot olemattomat, koska niitä ei ole pidetty yllä millään tavalla. Meillä Malmilla kun ei ole tapana koreilla kaikenlaisilla pipertelykeskusteluilla vaan käydä suoraan asiaan.

Tämä kaikki siis tarkoittaa, että minulla ainakin oli kivaa! Taidan lähteä joskus toistekin täältä kammiostani taas liikkeelle. Siitä on aivan liian pitkä aika, kun olen ollut ihmisten ilmoilla ja varsinkaan en missään julkisesti framilla. Että sikälikin tekee ihan hyvää olemattomalle itsetunnolle ja pehmolle luonnolleni. Ja mitenkään tähän liittymättä, vaatevarastoa olisi hyvä inventoida etukäteen.

Lisäksi kuulin aivan uuden, älyttömän hauskan vitsin. Sain kivan kirjakassin. Juttelin tullessa mukavan taksikuskin kanssa ja loistin asiantuntemuksellani eräässä tilanteessa *muahahah*. Sain – hei – nukuttua ainakin 6 h. Loistavaa! Heräsin kyllä hiukan rapuliaisena (ne pari punaviiniä muun lisäksi sen saivat aikaan), vetelin tymäkät kaffet sekä mömelöarsenaalin ja painuin sänkyyn. Kas, nukuin vielä tunnin lisää. Mmmm, tämä tykkää. Käsikipu ei ole hellittänyt eli en taida tänäänkään kyetä kuin pieneen puuhasteluun. Koipia vähän juilii myös eilinen seisoskelu, mutta vain vähän ja se on normijuttua. Että kaikkinensa aika hyvähkö olo, jollei näitä taviskipuiluja lasketa.

Älkää nyt kuitenkaan luulko, että minusta on äkkiä sukeutunut jotenkin positiivinen ihminen! Fyi, pois se Polkasta, äkkiä. Residenssi kaipaa edelleen laittajaansa ja järjestelijää. Paljon on asioita vieläkin tekemättä ja hoitamatta. Ihan pientä sain eilenkin aikaiseksi, ei mainittavaa kuitenkaan. Mutta on tässä aikaa vielä viikko, lomaa siis jäljellä... Toisaalta vaikuttaa vähän siltä, että mikäli käsikipu ei tokene maanantaihin mennessä, on mentävä otille. Argh. Onneksi Parjaustalolla on täälläkin toimipiste, josko saisi jotakin troppia taas siihenkin (ainakin ennen on sellainen 5 pvän kuuri ollut tarpeen) ja jos vielä saisi samalla uusittua muutkin resetit. Katsomma ja odotamma.

Byrokratiakin ehti lähestyä eilen sillä odottamallani vastikeläpäreellä – hmph, ehdin maksaa sen ennen lähtöä, joten lupa asua on. Ainakin muodollisesti siis. Remonttikaveria puolestaan ei ole näkynyt eli liesituulettimen suodatin puuttuu edelleen, jääkaapin kunto on tsekkaamatta ja haluaisin kovasti tiedustaa häneltä paria muutakin asiaa. Ovessa on edelleen kaksi uppo-outoa nimeä, nimittäin vaihtokaverinkaan nimeä siinä ei ehtinyt välillä olla. Kun tulen kotoon, joudun hetken katsomaan ovea; asunko minä todella tuossa? Hupaisaa – on ikäänkuin itsellänsä kylässä. Oikeasti olen kyllä kotoutunut tänne varsin mainiosti, samoin Vinski. Hassuja tilanteita tulee siitä, että talot ovat periaatteessa täysin samanlaisia, mutta muutaman sentin heittoja esim. parvekekynnysten korkeudessa, ovien leveydessä ym. löytyy. Useamman kerran on tullut astuttua harhaan tai käännyttyä liian äkkinäisesti. Pari ovea avautuu väärinpäin ja silleensä. Oudosti sitä ehti vuosien aikana tottua tiettyihin asioihin, toimi automaattisesti tietyillä tavoilla. Nyt jotkut asiat ovat vähäsen hakusessa. Ei paha, toki.

Mutta taidan alkaa järjestellä jonkunlaista välipalaa itselleni eli jukurttia kera kuivahedelmien, njam. Josko paahtaisi vähän siemeniä sekaan – niitä ei eilen tarjottu (vitsi!).

Päivän slogan: Aion aloittaa uuden tavan: Lopetan jokaisen pidemmän lauseeni ”näin on ennustuksessa kirjoitettu”.

Päivän biisi: Worst Hangover Ever (no oikeasti, ei ole!)

Luettua: Joy Fielding – Pakoon et pääse, vähäsen ahdistava(kin) tarina, tyypillinen muutoin tältä leidiltä. Eli nainen pakenee entistä miestään niin kauas kuin mahdollista ja tätä on jatkunut jo jonkun aikaa. Nyt mies on vapautunut vankilasta ja tarina kehittyy pahemmaksi. Lisää paremmin linksusta. Viihteen kavereille sekä Fielding-faneille, sopiva välipala itsellekin. Arnaldur Indridason – Sameissa vesissä, tykkäsin jälleen kerran. Islanti on aina Islantia ja se näkyy myös tekijän kirjoissa. Ympäristö ja kulttuuri vaikuttavat, menneisyys antaa tapahtumille ja murhalle selityksen. Suositan! Paavo Rauskanen – Pakomatka, auts, jesseilyä liitettynä muutenkin ohuehkoon tarinaan. Ei minulle, toivottavasti ei sinullekaan eli tunput käteen! Diane Chamberlain – Liekkien varjo, ei paha... mutta miten kaikki ongelmat on saatu ympättyä samaan opukseen? Andy on FAS-lapsi, joka saa hetkeksi sankarin sädekehän, mutta kohta häntä jo epäillään murhapoltosta. Muitakin ongelmia löytyy lähipiiristä roppakaupalla. Loppu tietysti on onnellinen ;D Viihteen kavereille, ei paha ollenkas itsellekään muuttovälipalalukemisena *huh*. Ja vieläkin vaan lisää on luettu, listalle seuraa jatkoa huomenissa...

POLKA – VÄSYNYT, MUTTA VASTAAVASTI NÄLKÄINEN