On Varastolla kyllä vähän hullua, siis minähän olen vain kolme päivää poissa. Eilen tein töitä niin, että en ehtinyt edes valittaa, voivotella enkä tulla kärttyisäksi. Oli liikaa kiirusta!  Ei voi mitään, kaikki on yritettävä saada alta pois tänään. Jos jää, sitten jää. Mutta ehkä tästä jotenkin selviää, vaikka etukäteen jo inhottaa ensi viikon maanantai ja ne pinot! Luulen (tai oikeastaan olen lähes varma), että kukaan ei ole taaskaan välittänyt infota ketään lomastani. Minähän sen itse olen sitten tehnyt, että osaavat varautua. Ja varautuivathan nuo, ziis! 

Kun pääsen kotoon, vaihdan vaatteet ja kehittelen jotain pientä kivaa syötävää ja korkkaan kivajuoman. Olen sen ansainnut. Saa liittyä seuraan joko fyysisesti tai virtuaalisesti, ihan miten vaan. Saatan minä kännipostauksenkin vääntää, jos oikein olen sillä tuulella. Ehkä kuitenkaan en... 

Minä nyt vaan odotan tuota typerää kolmen päivän vapaata. Ihan siksi, myönnän, että voisin ottaa vähän kuppia ja nukkua kunnolla silloin kun haluan! Ei ole pahemmin tullut uinuttua kunnolla taas viime aikoina ja se käy hiukka jo hermojenkin päälle. Asiat kun alkavat pyöriä aina keskiyöllä päässä. Lisäksi täytyy jonakin päivänä taas käydä kaupoilla täydentämässä ruokavarastoja ja ehkä hakemassa kukkamultaa. Noihin viitakon kasveihin on pakko vaihtaa mullat joko nyt loman aikana tai viimeistään päästäisenä. Ne näyttävätkin jo hirveiltä, koska edelliskerralla ostamani multa oli väärää plaatua (vahingossa ostettu, en tod. katsonut merkkiä!). Yleensä ostan sitä tavismultaa ja nyt oli kylvömultaa esikasvatukseen eli liian hienojakoista. Arvatkaas, onko se kärsähtäneen näköistä, yöks! Hirveä homma ja apuja tarvitaan. 

No niin, Belgarion on melkein kokonaan muuttanut. Osa tavaroista siirtyy myöhemmin eli kelien niin salliessa fillari ajetaan uuteen kotoon. Samoin kukat siirtynevät vasta sitten - kaktukset selvinnevät yksinkin vielä vähän aikaa. Osa saattaa tosin joutua minulle joko residenssiin tai Varastolle päivähoitoon. Yhdessä huoneessa kun ei ole hirveästi tilaa edes vihreälle. Ilokseni tutustuin taloyhtiöön netissä ja paljon hyvää löytyi: lainausjärjestelmä kaikenlaisille isommille tavaroille (porakoneet, ompeluskone, pelejä ja lautapelejä, pleikkarikin ;DDD), kierrätyshuone tavaroille myös näytti olevan, kerhohuone, punttisali, lisäksi jätehuoneessa kunnon kierrätyssysteemit ja paljon yhteistoimintaa eli muutakin kuin pihasiivoustalkoita. Kiva - minä ainakin tykkäsin siitä, mitä luin. Ei, en anna osoitetta. Menette kuitenkin viekoittelemaan häntä johonkin *köh*... Mutta minusta hyvältä näytti. Ainoa miinus on tavallaan sijainti eli liikenteen melu on aika garmiwa. No, Belga on tottunut muutenkin nukkumaan tulpat korvissa ,D Vielä puuttuu yhtä ja toista, hankinnat siis jatkuvat hiljallensa. Lisää rapoa ehkä loppuviikosta taas. Juu, en kehtaa ihan joka päivä soitella ja kysellä kuulumisia. Mieli kyllä tekisi, tässä on itsekin vähän niinkuin täpinöissä. Yritän nyt antaa hänen itse hoitaa sen minkä ehtii ja pystyy - palaan sitten asioihin loppupuolella viikkoa. Jos siis maltan ;D 

Jos nyt Tsadista jotakin myönteistä olisi kerrottava, on se tämä eli kirjastoja ei sitten tod.näk. tullakaan lopettamaan tai sulkemaan. Toivottavasti uutinen siis pitää paikkansa - se nimittäin olisi kaupungin typerin teko sitten terveysasemien sulkemisen ja yhdistämisen, jota myös puuhataan. On tämä yhtä kushelvettiä, sano. Säästöä tulisi paljon helpommin jättämällä esim. tiettyjä kohteita rakentamatta, uusi pääkirjasto esimerkiksi. Ja paljon muuta, urheiluun liittyvää esimerkiksi. Tiedän, tiedän - tästä eivät kaikki pidä. Mutta kirjastot nyt vaan ovat tärkeitä joka tavalla. Ei pelkästään kirjojen takia, muuten myös! Enkä nyt menisi terveyspuoltakaan ajamaan alas. Se vain kasvattaa ihmisten ongelmia a) saada aika b) päästä fyysisesti paikalle c) yleensä toimia täysipainoisesti tässä hemmetin yhteiskunnassa, joka rakentuu sairaanhoidossakin näköjään terveiden varaan! 

Mutta nyt kaffet, leivät, lääkitys ja tavanomaiset aamupuuhat *huokaus*.

-----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Mä sainkii eilittäi donarii iltasafkaks tavissafka lisäks, lällislää, hei. Mä ku oon ollu kilti, oikeest siis. Mitä nyt goisin mamin niskas tosa yks yä, ett se ei saanu goisittuu, ku mä kuulemma lämmitin liikaa sitä. Höh, ekaks valittaa, ett on galsa. Ja sitt mä meen oikee nätist sen pään a niskan viakkuu toimiin patterin, nii ni ei sitt ookkaa hyvä. En kans ala. Juu hei, meill tulee vissii tänää se Miäs kylää kans. Se eile oli jotai lupaillu. Ai ett mä tykkään siitki, ku se on ihan aina mun pualell. Jos toi meinaa kurmuuttaa munt, se ain pualustaa ja antaa kaakkii salaa *tsihih* ja semmost. Me ollaa tosi hyvii kavrui ja mä pakastan sen sukkii ja stifloi, mmmm. Ai ku se tuliskii. Kyll soli luvannu, sill oli toll mamiskall joku judeka meinate. Mä meenki nyt venaa sitä. Meinaa heti, ku toi on antanu mulle mun aamusafkan. Nääääääääääääälkääääääääh, mrouuuuuuuuuh. Aha, just... ett kohta. Jep-jep, mä venaa. Toi foto EI sitt oo muute munst taaskaa, son se sama kaiffa ku on maalannu ton möhkönkii kuvei niinko ja toi on täält. 

Kliffaa tirstait hei kaikill giltseill ainaskii ja olkaa kiltei tekii!

---------------------------------------- 

Vincent, parantumaton ties-mikä! 

Päivän slogan: Tämä on kovaa työtä. Yhtä kovaa kuin alkoholin kohtuukäyttö. 

Päivän biisi: Pullon henki 

Luettua: Jotaarkka Pennanen – Elämää pienempi näytelmä, hieno elämänkerta, ehdottoman luettava kaikille teatterista, historiasta, 1970-luvusta, politiikasta sekä Jotaarkan suvusta ja TV-työstäkin kiinnostuneille. Hienosti kirjoitettu, mukavasti rakennettu – tahtoo tämän itsellensä ja suosittelee! Tommi Liimatta ja Jouni Hynynen – Rillipää ja Läski, kaksikon kirjeenvaihtoa vuoden aikana. Ihan sujuvaa verbaaliakrobatiaa kahdelta hiukan erilaiselta kaverilta toisilleen. Ei paha, ei ollenkanas. Voisin halpiksella jopa hankkiakin tämän itselleni. Sanoisinko, että kaverukset täydentävät toisiaan aika terhakalla tavalla *virn*. Qiu Xiaolong – Tapaus Mao. Komisario Chen Cao tutkii jälleen, tällä kertaa Maon rakastajattaren jälkeläisen äkkirikastumisen taustaa ja muuta epäilyttävää. Minä olen vähän tykästänyt tähän Chen Caon tyyliin – intellektuelli kiinalaispoliisi, hieman poliittisesti epäilyttävä kuitenkin, vaikka kuuluukin kaaderiin jne. Dekkaria kiinalaiseen malliin, ihan luettavaa jälleen.

JAHAS – JA TAAS MENNÄÄN, MUTTA VIELÄ SITÄ TULLAANKIN!