Nonnih, eilisen puuhastelun, lepuutuksen ja uinumisen päälle reipasta rapoa dharmaa kaihtamatta! =D 

Belgarion tod. oli laittanut HOAS:lle hakemuksen ja odotteli saavansa kämpän ehkä kesällä, jos hyvin käy. Ylläri-pylläri, viikon sisällä oli ilmoitettu, että Lipaston kampuksella olisi vapaa soluasunto, härra on hyvä ja muuttaa. Ja Belgahan muutti, bussilla ja omin käsin, tehden useamman matkan päivässä *eheheh*. Kyllä tuo poika seuraa niin minun jalanjälkiäni, että välillä naurattaa ja melkein itkettää. Niinhän minäkin Exän luota lähdin – mukaan vain omat tarpeelliset... Belgalla sentään tietokoneet ja patja + peitot ,D No, vielä hän tekee jokusen matkan ja hakee lisää vaatetta ym. tarpeellista. Toki mausteet ja osa keittiötarpeista myös oli viety jo perjantaina. Eilen hän sitten saapui lounaalle ja rapoamaan tärkeimmät. 

Ja syy muuttoon – se sama, mikä minullakin! Exä nyt vaan on kestämätön pidemmän päälle, 24/7, kertakaikkiaan. Minäkin nimittäin huomasin, että The Firma, jossa Exä leikkii tekevänsä työtä, on myyty eteenpäin ja siellä tullaan saneeraamaan reippaasti. Mehän tiedämme, kuka sieltä ensin lähtee -> Exä, kuten ennenkin. Syynä se, että mies juo arkisin ja painuu haisten ja krapulaisena, vaatteita vaihtamatta suoraan töihin. Ei sitä hyvällä taatusti katsota ja siksi hän aikaisemminkin oli ulkona sieltä vajaan vuoden. Mutta kun toiminta laajeni uudestaan, oli pakko palkata entiset työntekijät ja Exä myös... Että sellaista! Oikean ratkaisun Belgarion teki, nyt on ainakin tuo kämppä vähintään seuraavat 3 v. tai ehkä sitten jo toisenlainenkin. Saa rauhassa opiskella ja tehdä sitä, minkä itse katsoo tärkeäksi. Eikä tarvitse kuunnella huomautuksia siitä, jos istuu yöllä koneella vääntämässä tekstiä. Niin, eikä tarvitse kuunnella Exän väheksyntää – Exällä on erittäin omituinen tapa väheksyä sekä minua että Belgaa kaikissa asioissa. ”Selviääköhän tuo Poika edes intissä... Pääsekö se muka johonkin opiskelemaan... Saatko sinä muka jostakin vielä töitä...” Katsotaan nyt, mutta uskon Belgarionin pärjäävän varsin mainiosti. 

Eli 3 h + k soluasunto, ei paha kuuleman mukaan. Belgarion asustaa alhaalla keittiön vieresssä, pari kaveria yläkerrassa. Kämppä on lähes Lipaston satelliitin vieressä eli kävelymatka, mikä on iso helpotus. Mukaansa hän ei ottanut edes kirjahyllyä, ei pöytiä tms. Aikoo asustaa ainakin alkuun askeettisesti. Kaikki riittävä löytyy laitokselta. Ainakin kun saa läpyskän aina auki olevaan atk-keskukseen ,D Ja keittiö siis on, joka on perusedellytys meidän kaltaisillemme oudokeille! Lupasin avittaa tarvittavilla lisämateriaaleilla, jos tarvis on. Eli täytynee tänään vielä soittaa ja kysyä, mitä hän kaipailisi. Kaffenkeitin oli eilen ainakin hakusessa sekä kattiloita – jos jollakin on ylimääräisiä, saa ottaa yhteyttä! 

Laskelmien mukaan hän tulee pärjäämään ehkä jopa paremmin, kuin Exän luona asuessa. Käytännössä ainakin jäävät pois tunnin matkat suuntaansa, odottelut sekä ajan viettäminen ja luuhaaminen turhaan Lipastolla. Nyt voi välillä käydä kämpillä kaffella ja lukemassa tms. ja painua takaisin illaksi laskareihin.. Vähän outoahan se on, mutta äkkiä tuolta näyttää tänne pääsevän, noin niinkuin, jos apua tarvitaan. Ja hanakasti hän lupautui edelleen ruokaseuraksi viikonlopuksi. Lisäksi asumistukea hän ainakin tulee saamaan, joten tilanne ei ole kehno siltäkään osin. Ilokas minä hänen puolestaan olen, tuuria riittää, mukava. Harmittaa vain se entinen kiva koto, joka jäi Exälle... That was then, this is now!!! Tiedän, että hän joutuu vielä sen asunnon kanssa hankaluuksiin, mutta täysin oma vikansa, kun ei välitä mistään mitään, sorry nyt vaan – ei siivouksia, ei kunnossapitoa, ei mitään. Harmi! 

Minä puolestani perjantaina kävin hammaslääkärissä, jossa tehtiin aika hankala paikkaus (tämä oli juuri SE, josta aikaisemmin mainittiin) ja leukoja särkee vähän vieläkin. Eli en mennyt enää Varastolle vaan Hakikseen. Kumma kyllä, juuri lähtiessäni pöydälleni alettiin kantaa papereita niin, että siellä on nyt jo useampi homma jonossa, usch. Tahallaanko ne? Ei ole siis työn puutetta huomenna. No, kuitenkin siis kävin Vii Voanissa ja täydensin varastoja reippaasti, hallista hain savupaprikajauhetta (hot - on hyvää!) ja Malmille. Eikä siis ketään avittamassa. No Minä Itte sitten kirjakassin ja yhden ruokakassin kanssa vielä kaupoille. Vähän ketutti, mutta sain kaikki tarvittavat ja ystävällisen normitakson avustuksella sain taravat roudattua jopa kotoon! Sitten tajusin, että osan olisi voinut jättää loppuviikoksi – minullahan ON siis luvattua ja merkittyä lomaa. Mutta eipä tullut ihan ensimmäisenä mieleen... enkä ehkä käytä lomapäiviä kauppareissuihin, ainakaan kaikkia ,D Ajattelin vetäistä kevyet lomperot ainakin yhtenä päivänä – minulla on nimittäin jömma, minijömma. 

Joten lähdenkin tästä keittelemään toiset kaffet sekä kohta soittamaan Belgalle. Jos hän tarvitsee vielä jotakin, ehtii sitten tänään hakea...

--------------------------------------

Purrrrrrrrrvisha, kavrut! Hei, mä sain ihan semmost superkissiheekkuu. Soli siin paketiss, mist mä jo aikaisemmi sanoinkii. Siis semmone piän puukki, tosi heekkuu jotai. Kanaa vissii soli. Söin kaikki ja sitt mamiska teki Pojall taikalaa, mä sain tait kans eli ison biitin fisuu, njam. Ja sitt jotai semmost kuahkeet, Poika sano, ett son niinku jotai vaahtohöttövanukast tai semmost, nii ni sitä vähä maiston ja kaikkee. Noi söi iha hirveest mun miälest. Oli ne sitt ähkyikii, mutt niin olin mäki. Aloin goisii Pojan viakus ihan kippurall. Joo, sill onkii sitt uus hima. Mahtasinks mä päästä sinne käymää? Ai ett ei... *möks* ei sitt. En mä kyll diggaa autoist ja sinne pitäis mennä semmosell ja toss kopass viälä, ett ei sitt. Mutt ihan kiva, jos Poika kert diggaa. Ei se sillo voi olla paha mesta! Mutt mäki taidan mennä viälä goisii, jos toiki alkaa kaffittelee, se goisii kans koht.

Kliffaa söndaagii, hei.

-------------------------------------------- 

Vincent, heekkupärshe edelleen... 

Päivän slogan: Kun kaikilla on oma pesänsä, on yhteydenpito ehkä helpompaa. 

Päivän biisi: Sinun lapsesi. Alkuperäiset sanat kirjoittanut Kahlil Gibran. Tuubista löytyy versuuni Kristiina Halkolan laulamana!  

Sinun lapsesi

eivät ole sinun lapsiasi,

he ovat itsensä

kaipaavan elämän

tyttäriä ja poikia.

He tulevat sinun kauttasi

ja vaikka he ovat

sinun luonasi,

he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi,

mutta et ajatuksiasi,

sillä heillä on heidän

omat ajatuksensa.

Voit pitää luonasi heidän

ruumiinsa, mutta et

heidän sielujaan, sillä

heidän sielunsa

asuvat huomisessa,

jonne sinulla ei ole pääsyä,

ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan

heidän kaltaisensa,

mutta älä yritä heistä tehdä

itsesi kaltaista,

sillä elämä ei kulje

taaksepäin eikä

takerru eiliseen.

Sinä olet jousi,

josta sinun lapsesi

lähtevät kuin elävät nuolet.

Kun taivut jousimiehen

käden voimasta,

taivu riemulla.

Luettua: Denise Mina – Viimeinen hengenveto, tämä tykkää Minasta, taas Paddy Meehan –dekkari. Hyvä sellainen, suosittelen Minan kirjoihin tutustuneelle. Ei kaunista kerrottavaa, mutta jotenkin niin elävää ja dekkarina toimivaa. Teemu Kaskinen – Heikki Heiskanen – Norsun vuosi, en ymmärrä, miksi tästä on kohkattu lievästi. Tavanomainen kuvaus vähän ylikierroksilla käyvästä poliisista, joka ei kaihda keinoja; tappoja, lääkkeiden yms. väärinkäyttöä ja tehtailee rikoksia siinä kuin rikollisetkin ja kulkee ns. omia teitään. Jotenkin sopii kotomaiseen elämänmenoon eli paashaa tuutin täydeltä ja jokainen elää kuten tahtoo, vilpillisesti. Ei kovin kiinnostava, suoraan sanoen. Simo Rantalainen – Hyvät, pahat ja munat, Simo itte tilittää HPR:n aikaa ja muuta elämäänsä. Lukihan tämän, mutta – no joo. Ei kauheasti kiinnostavaa löytynyt täältäkään. Tsorgen vaan. Reino Laakkonen – Kultaiset kehykset, uskisromaani herätysliikkeen parista. Vain uskiksille.

JA SUNNUNTAISET PUUHAT KUTSUVAT, SUORASTAAN HUUTAVAT!