Tiesinhän minä, että joku  sen joskus todistaa. Että minussa on oikeasti vikaa, geeneissä siis ,D Että tässä ihan todennettua faktaa *huokaa helpotuksesta*. Tosi  muuten on, että olen täsmälleen kuin toinen mummoni, pieni, pyöreä, vaalea (no joo, maantie), pitkähiuksinen kasvissyöjä =o Lisäksi tunnistin jo aikoja sitten kuolleen mummoni aivan pienenä valokuvista, vaikka en häntä ollut koskaan nähnyt. Ä. epäili jo jotakin welhotarmaista tuolloin, taisi pelästyäkin pikkuisen. Että sellaista nyt ensiksi alkuun, että rauhoitutte ja luulette, että tästä jatkuu leppoisa jutustelu. 

Se on kuulkaas puppua! Nyt lähtee katti talosta tai pysyy sitten arestissa päivät, perkele. Uuteen sänkyyn oli lastattu laivallinen täyteläistä kissanpaskaa. Klaffisoffan kaikki kolme tyynyä oli kustu huolellisesti litimäriksi. Ja kaikki tämä, vaikka ne on peitelty voipaperilla ja hajustettu vielä mentholilla. Niin että, täältä huushollista lähtee joko minä tai kissa, mikäli mitään ei tapahdu.  Hiukan liikaa jo meikäläisellekin. Päreet meni ja huusin #=)!(&&!&#((!)#=!!! täpöllä tullessani kotoon ja sitten pyykkäämiskone pyörimään. Just, pyörikin sitten koko illan. Minä en enää jaksa, en todellakaan. En hajuja, en jatkuvaa pyykkäämistä enkä tuota vittuilua. Ihan selväähän se, minä lähdin töihin jo toisena päivänä enkä jäänytkään hänen kanssaan nukkumaan kotoon. Lisäksi ei ollut oikeaa muonaa – perkele, en minä pysty muuttumaan kissanruuaksi sentään. Eli nyt tod. riitti! 

Töissä atk-hässäkkä jatkuu, ainakin joillakin. Itse jouduin tekemään töitä vain yhden tulostimen lisäämisen kanssa – se on nähkääs vähän omituinen juttu muutenkin.... Muuten kaikki on kunnossa ja säädettykin aika nätiksi, vähän vielä omia juttuja on kesken. Kyllä se siitä ja samalla tein vielä normityöt. Kelpoisa minä, ainakin vähän. Tosin juttuja jäi loikomaan ja odottamaan aamua, en millään jaksanut enää aloittaa isompia asioita lähempänä kotiinlähtöä. On sitten ainakin varmasti jotakin tekemistä eikä tarvitse tyhjin käsin kutvottaa, nih kerta! Silti olen sitä mieltä, että tuo temppu vaihtaa kaikki lomani aikana siitä ilmoamatta oli harvinaisen veemäinen. Kyllä talossa on tiedossa kotimeilini, josta tavoittaa. Jos joku olisi ollut suorastaan ystävällinen, olisi ehkä jopa voinut soittaa. Mutta, no, eihän se kaikille ole niin tärkeää eikä tarpeellista... Pasianssin pelaajia riittää meilläkin ,D 

Edelleen täysi lumikaaos sekä kototiellä että Varaston lähistöllä. Taksot kyllä kulkevat, mutta pysähtyminen ja minun pungertamiseni kyytiin ja sieltä pois on erinomaisen hankaavaa. Ketuttaa. Tosin eräs tummapintaisista kuljettajistamme oli yltiöpositiivinen ”Kyllä lumi lähtee, kun kevät tule *leveä smailis*....”. Arvatkaas, meinasinko sanoa pahasti – sitten mietin hetken ja olin hyvin neutraali. Mietin sitä loskan ja saastan sekä vesihötön määrää nimittäin, joka silloin taas on edessä. Argh. 

Muutoin ei mitään rapottavaa... eipäs kun, tänään käyn noutamassa postista ainakin yhden kirjan, ehkä jopa kaksi. Paketissa ei kerrota, snif. No, ainakin luettavaa siis loppuviikoksi. Kiva ja ziitos taas jonnekin, katsotaan sitten myöhemmin minne. 

Nukkuminen on jälleen äärikehnoa garmeiden särkyjen vuoksi; koivet ja oikea käsi ovat ottaneet jostakin oikein todella pahakseen ja särkevät jatkuvasti iltaisin ja öisin. En ole vielä siirtynyt ylimääräiseen Panacod-annostukseen, johon olisi lupa. Olin ajatellut kärsiä vielä vähäsen. Kohta on pakko tehdä jotakin, eihän tästä tule mitään. Eilen heräsin n. 45 min unen jälkeen ensimmäisen kerran. Sitten 1 – 2 h välein ja nousin ylös tuossa vähän ennen klo 2. Että sellaisia pitkiä ja rauhallisia yöunia täällä vietetään. Siinä oikein hermot lepäävät ja saapi taas puhtia ja jaksamista myös työhön, kelelauta! 

Ja jos ihmettelette, tänään kissa EI saa postausaikaa, ei todellakaan. Olen vieläkin raivona, noin suurinpiirtein ainakin. Mietin, mitä voisi tehdä. Kaikki, ihan kaikki on nimittäin jo kokeiltu! 

Taidan mennä ulos miettimään hetkeksi aikaa.... 

Just, koska kissi ei lokita eikä kuvaa tule, tarjotaan kaikille lukevaa Welhotarta täältä, Boteroa   tietenkin ;DDD 

Päivän slogan: Jos kotoelämä on pelkkää kissankusta ja paskaa, on aika harkita muuttamista tai muuttamista! 

Päivän biisi: I Hate Cats 

Luettua: Paolo Giordano – Alkulukujen yksinäisyys. Merkillisen kuulas, kaunis ja outo romaani, joka alkaa jo tytön ja  pojan lapsuudesta. He ovat erilaisia, omalla tavallaan – ehkä jopa vaarallisia itselleen, koska on vaarallista tuntea ja kokea. Viiltelyä, anoreksiaa, ulkopuolisuutta; tätä ei kuitenkaan sanota ääneen, se vain tuodaan kertoen esiin eikä aina niinkään hienovaraisesti. Suosittelen, erilainen romaani toiseudesta ja maailman kokemisesta eri tavalla kuin muut! Ja sitten sängyssä tietysti aivan loppusivuja Saarikoskesta *hmph, loppuu*...

MAIHAREILLA JA TIIKERITURKILLA MENNÄÄN, KUN PAKKO ON!