Aha. Aijjaa. Että töissä saa olla 70-v. asti. Kyllä minäkin varmaan ylijohtajana... en kyllä toimistohommissa, en taatusti. Hyvä jos jaksaa tämän viikon, tai oikeastaan päivän kerrallaan. On taas oikein hyvä aloitus Varaston normiviikoille! Ketuttaa niin, että oikein hajahtaa. 

Nukuttu on kohtuukehnosti, koipisia särkee ja juilii tavan mukaan. Ei siis mitään erityistä. Eikä vika ole sängyssä, ei tod. Siinä on niin hyvä nukkua, että kissikin goisi eilen koko päivän eikä muistanut nousta illalla edes syömään =O Siitäkin voi sitten jo päätellä jotakin (että ruoka ei ole sitä oikeaa?). Eli tämä on edelleenkin tyytyväinen. Siis siihen asiaan. 

Muutoin jännitystä on ilmassa vähän turhankin kanssa. Pelottaa se työsuma, joka on odotettavissa. Yritän lahjoa toimistojumalattaria ja ostin minipusuja vietäväksi kaffepöytään. Toivottavasti uhraus on kannattava. Minen jaksaisi heti aloittaa taas täysillä itseni kiusaamista. Tällä viikolla kun pitäisi kai ehtiä jonakin päivän Pazilan kirjastoonkin. Siis ruokatunnilla, tietysti, eli omalla ajalla. Mutta kun ei mitään isoja nippuja kehtaa jättää seisomaan ja kylmästi häippäistä näkyvistä! 

Kirjapula on kohta edessä, sen verran ujoa oli Malmin kirjaston tarjonta perstaina eli eipä paljon mitään. Tiedän, että postissa on tulossa jotakin, mutta en aivan tarkkaan, milloin luukku kolahtaa. Pari opusta on jäljellä, erittäin ohuita! On siis turvautuminen omaan hyllyyn, jos Pazilaan ei ehdi... Lisäksi heti tänään pitää käydä Serkuissa täydentämässä varastoa. Puuttuu adjikaa, leipää ja vähän muutakin, olennaista sellaista. Mutta sinne ehdin ennen kotoon menoa, se ei ole mikään ongelma! 

Eli ei tässä oikesti mitään ongelmaa ole. Vain nämä normipähkäilyt, tuleeko taksi ja milloin,  mitä suht siistiä päälle tällä viikolla (no, ei ole paljon vaihtoehtoja) sekä työmäärän ajatteleminen. En minä töitä pelkää, mutta niiden priorisointi on äärihankalaa. Joku ottaa aina asian kuitenkin henkilökohtaisesti... ei voi mitään. No, nyt kuitenkin osastolla pitäisi olla suht täysi miehitys. Se voi tietää joko hyvää tai pahaa, ans kattooo nyt. Minä tulen rapottamaan asiasta. 

Nyt vain nikotiinille ja vitamiinille sekä valmistautumaan lähtöön!

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrve, kavrut! Siis hei, ei tiätteks mitää heekkui eile. Iha tavismuanaa ja sitt viäl semmost pahempaa, vaiks toi väittää ett samaa son, mutt hiukka eri mallii. En tykkää, jäks. Väkisin syän vähä. Sitt syän raksui enempi ja pummin kaakkei. Eikä toi suastunu eile tekee mitää oikeet ruakii, vihanneksei taas vaa. Mä jo luulin, ett fisutint tulis enemmänkii. Ei sitt *kissimöks*! Soli palauttanu jotai mun muanaa, ku oli pilall ja sitt sitä ei enää ollukkaa koko kaupass. Ei pitäis tekee tommosii, soli ainoo safka, ku mä suastun syämää. Nyt mä sitt oon nälissää, jos ei tulis vaiks tänää jo jotai oikeet muanaa. Mä tiän, ett toll on mulle nyt pakkasjömmas iha jauhistkii ja fisutint! Jos vaiks siält, jooko. Ai ett ehkä? No mä yritän olla tänää oikee kilti.... vaiks ei munst oo fotookaa, ku mä kert goisin eilisen. On vaa tollane omituine judeka.

Kaikill mä toivotan kummiskii kliffaa viiko alkuu!

--------------------------------------- 

Kiitos Vincent, miten ymmärtäväistä! 

Päivän slogan: Sattuu niin moneen paikkaan, että kivut kohta alkavat kumota toisiaan? 

Päivän biisi: Esplanadi 

Luettua: Elisabeth Adler – Malibun yöt, hömppää, yksinkertaisesti hömppää ja jonkinmoista jännitystä. Kelpaa korkeintaan matkalukemiseen ja unta odottelemaan, sorry nyt vaan. Aiheuttaa lievää inhoreaktiota kaikkinensa, liian siloisen puhdasta ja kaikki niin kauniita, jäks – niin, ja lopussa, kiitos, seisoo! Anneli Vainio – Missä kalat syövät puiden lehtiä. Erinomaisen hyvä opus vapaaehtoistyöstä lääkärinä Kambodzassa sekä elämästä ja asumisesta siellä. Sitten vielä mainio kuvaus matkasta Laosin, Tiibetin ja Kiinan kautta koto-Suomeen. Tämä tykkäsi kovasti, varsinkin kun sitä uskontopuolta ei missään tuputettu vaan puhuttiin enempi asiaa ja järkeä. Tämä suosittaa vieraista kulttuureista pitäville ja matkakirjoista nauttiville – tässä oikeaa asiaa vanhemmallakin iällä toteutettavaksi! Leidi muuten on erikoistunut kivunhoitoon... hmmm...

TÄYTYY ETSIÄ MAIHARIT...