No niin niin, kyllä minä tiedän – ei ole ollut päivityksiä. Ja tästäkin tulee lyhyt.... ei jaksa, en ole nukkunut pariin yöhön. Särkee koipia edelleen täpöllä, lomperointikin meni kuten piti *ehehheheh* ja yksi yllärikin julkistetaan myöhemmin. 

Lähinnä tässä nyt ollaan unen puutteessa, vatsa kipeänä ja lievässä flunssassa *koputtaa puuta, suorastaan hakkaa*.  Tämä viikko olisi töitä, yksi tärkeämpikin juttu. Ja tämähän ei taas minusta riipu. Jos Varastolla en pysty kävelemään, se on lekurin paikka. Nih kerta! Ensi viikko onkin se piskuinen lomanpoikanen enkä aio tehdä yhtään mitään järkevää (no niin, no ehkä ruokaa...). 

Että tällaista tänne, nukuin ehkä tunnin – uni vain karttelee. No, kyllä se joskus tuleekin, mutta on se veemäistä olla töissä silmät sikkaralla. En ole nimittäin saanut vielä niitä uusia klasejakaan. Ketuttaa siis. 

Mutta nyt keittelemään kaffetta ja lukemaan Saarikoskea (jihhaa – se tuli, se kirja siis).

---------------------------------------

Purrrrrrrrrve, kaiffat! Mä tiän, ett te ootte venannu mun postaust, mutt toi ei oo jaksunu mitää. Maannu vaa ja lukenu, nii ja juonu hihitysjuamaa. Ja sitt sen yks frendikii on ollu tääll, ett mull on kaikki ollut ihan ok – aatelkaa, nukkuu nyt kahen lämpösen ihmisen viakus, mmmmmm. Ja sain heekkuikii. Ett galsa siäl vaa on, ihan hirvee. Mä meen nyt takas goisiin, toi saa pitää kaffes ja kirjas >o< Ai nii ja tiätty mun ihailijoill ain yks foto *kollivirn*.

Voihan Vincent sentään.....

----------------------------------------- 

Päivän slogan: Sitä ihminen tekee kaikenlaisia hulluja juttuja vain kerran elämässään ensimmäistä kertaa ;D 

Päivän biisi: Living Loving Maid 

Luettua: Iso pino omia dekkareita (kun ei päässyt kirjastoon). Hanna Laitinen – Vartijat, nimeäisiköhän tämän enemmän nuorisofantasiaksi, siis tylsä miekka & kolhuinen kilpi –tyyliin. Onhan se mukava saada kotimaista fantasiaa, mutta ei nyt ihan näin tylsää, sorry vaan.... No, osan voi laittaa sentään kirjailijan nuoruuden tilille, vain 15-vuotta, eli siinä mielessä ei nyt hirmuisen paha. Edmundo Paz Soldan – Pakeneva joki, hiukan erilaista ympäristöä ja politiikkaa, ehkä rikoskin tarjolla. Erinomaista ympäristön, poliittisen tilanteen sekä koululaisten kuvausta. Vilkaiskaahan linkistä, suosittelen erityisesti Etelä-Amerikasta kiinnostuneille! Ja sokerina pohjalla William Blum – Roistovaltio, maailman ainoa supervalta. Ja tässähän sitä kiinnostavaa riittikin, tilastoja myöten. Mitä USA on väittänyt ja mitä oikeasti tehnyt.... aika pelottavaa luettavaa. Tämä hankkii kirjan ja suosittelee muillekin luettavaksi, hrrrrr. Pahempi kuin pahinkaan kauhukirja! Tämä oli siis todella suositus.

MENNÄÄN PAKKASEEN, KYLMÄÄN JA KURJUUTEEN – MUTTA MAIHARIT JALASSA!