Se on aika vähällä, ettei tämä loki muutu kohta p*skartelu- tai n**lelokiksi, kun pitää värkätä noita voodoo-nukkeja liukuhihnalta. En enää keksi muuta keinoa vaikuttaa eräisiin asioihin mm. Varastolla. Eli tässä sitä on värkkäilty *puhaltelee sormistaan neulanpistoja*. Toivottavasti tehoaa. Nimittäin leidi, joka ilmestyi meille toiselta osastolta on osoittautunut k-pääksi. Ei osaa tehdä korjauksia, mutta odottaa täydellisyyttä, josta myös huomauttaaa. Ihmettelee, miksen käytä puolen kilometrin päässä olevaa rintteriä jne. Prle, teki mieli sanoa, että pitäisikö olla jokin VAMMAKKO-lappu selässä koko ajan. Samaa ajattelin, kun eräs henkilö ihmetteli, miksi käytän hissiä. Prle, hissi on kerrosten välistä käyttöä varten – eikö? Hmph. 

No, eilisilta menikin sitten varsin kirjallisissa toimissa. Ensin väänsin veryttelyksi pari valitusta. Ostamani kissanruokapussin sisältö oli paashaa, pari murua ruokaa, loput harmaata vettä – tuotevalvontavirhe. Tein valituksen Vincentin nimissä. Odottelemma vastausta, sitä ruokaa en enää kyllä osta! Toisekseen sain koelasit Favopticilta ja ensimmäistä kertaa kolmista laseista kahta paria ei voinut kokeilla; toisesta oli koko sanka irti, toisesta lasi halki ja irti sekä sanka katkipoikki. Huomautus ja palautus sinnekin. 

Sitten siirryin takso-osastolle (kas kummaa...) ja tein pientä pohjapaperia sitä projektia varten, josta tässä aikaisemmin jo puhuin. Eli keräsin yhteen suurimmat epäkohdat ja mokat sekä pari pientä ratkaisumallia – tekstiä tuli 2.5 sivua. Ja se oli vasta alkua. Tosin se oli ranskalaisilla viivoilla ja parilla esimerkillä ryyditettyä tekstiä ja kohtalaisen helppolukuiseksi tarkoitettu, joten ei sitä voi oikein kirjoitteluksi sanoa. Mutta nyt sekin on sitten tehty. Jäämme taas odottamaan. Kokoushan on 20.1.2010. Minä tulen rapoamaan, jos joku ei asiaa tule huomanneeksi ja muutenkin kertomaan, mitä tapahtuu tämän osalta! 

Jahas, torstai ja Welhotar on repopoikki, väsy eikä näekään kovin hyvin. Että näin sitä vaan taas pitäisi pungertaa kustannuspaikalle. The Viran täytöstä ei ole mitään huhuja edes liikkeellä, hassua sinänsä. Eli ilmeisesti se sitten täytetään talon sisältä, mutta kukaan ei myönnä mitään. Minulla ei liene siihen mitään osaa eikä arpaa – olen ollut täällä niin vähän aikaa, vaikka se ikuisuudelta välillä tuntuukin. Ei millään jaksaisi. Unet ovat jääneet äärivähiin ja säryt taas piinaavat aika rajusti. Lääkkeet eivät auta kuin vähän. Kipupkl:lle en pääse, se on jo kokeiltu. Vahvempia mömelöitä on, mutta niitä ei voi ottaa työpäivinä kuin illalla ja minun elimistöni käsittää ne piristäväksi eli uni kaikkoaa entisestään. Pitäisi kohta taas vetäistä perskännit, se auttaisi vähäksi aikaa! Sanokaa mitä sanotte, mutta näin on. Senhän on todistanut jo kapitalistinenkin tiedemies. 

Hjuu, ei tässä muuta! Huomisen kun vielä jaksaisi. Tarjolla huomenna roudausreissu eli kirjasto, kaupat jne. kuten aina. Pitänee alkaa laatia taas listaa, ettei mitään olennaista jää puuttumaan. Että sekin on hankaavaa, voiko olettaa, että viikon tulee toimeen niinkin vähällä kuin nyt. Ei tod. aina, nyt oli aika paljon varastossa erilaisia kuiva-aineita ym, joten viikko on mennyt suht siististi ruoka- ja siisteys- sekä kissapolitiikan osalta. 

Ai niin, pakko kertoa – lopultakin löysin yhdestä divarista kirjan, jota olen etsinyt vuosia! Jihhaa – se tulee ensi viikolla kotoon kannettuna. Tämä on ilokas ja tyytyväinen... 

No niin perinteiset vitamiinit ja nikotiinit sekä muihin puuhiin ennen takso-odottelua!

--------------------------------------

Purrrrrrrrrve, kaiffat! Mä oon nyt vähä hiljaskana. Mami suuttu iha tosissaa, kaikk sen peitot meni taas pesuu ja se on mulle tosi hyisen olonen. Kylmempi ku toi ilma oli sillo vähä aikaa sitte. Kerra se läimäs munt mopill takamuksilkii. Eikä ottanu viakkuu *sniiiiiiiiiiiif*. Mä en ala, millon mä opin. Nyt se laitto jotai menttolihajust tonne sänkyy, fyi. Mutt kävin mä silti siälä, mä oon ittepäine. En mä kyll uskalla nyt enempää. Kuva on tualt. 

Tosi redii päivää kaikill frendeill!

------------------------------------------ 

Vincent, parasta ollakin hissukseen – muhvi on aika mukava vehjes. 

Päivän slogan: Koskaan ei voi olla liian terve, liian laiha eikä liian äveriäs – eikä voi myöskään asua liian isossa asunnossa, liian keskustassa, ei omistaa liikaa kirjoja eikä liikaa kirjahyllyjä! 

Päivän biisi: I’ve Got My Mojo Working 

Luettua: Robert Gordon – Muddy Watersin elämä ja teot, Hoochie Coochie Man, jokaisen blues-diggarin ja noin yleensäkin musaihmisen peruskamaa. Muutenkin kelpoista luettavaa, tämän haluaisi itselleenkin hyllyyn. Ihan asiaan vihkiytymättömältä saattaa vaatia pieniä perustietoja, mutta hyvin pieniä – kyllä kai kaikki nyt bluesin synnyn tuntevat jne. Mutta on hyvä ja suosittelen!!! Levyjä myös  ehtottomasti ,D

TIIKERITURKKI, MAIHARIT JA PERUSMÖKÖTYS – SE NAISEN TAKSOISSA PITÄÄ!