Auts, naurattaa ja itkettää... tuli nimittäin vastaus siitä, kun valitin Helsingin Matkapalvelukeskuksen vääristä tilauksista. Siis se ainoa valitus, jonka pitkään aikaan olen viitsinyt tehdä. Jossa kaikki oli päin hvttiä eli osoitteet jne. Muistattehan? Tässäpä teille sosiaaliviraston vastaus: 

Vastaus palautteeseen. 

Annoitte palautetta kuljetuspalvelutilauksista joissa on esiintynyt virheitä. 

Palautteenne on toimitettu palveluesimiehelle mietittäväksi ja toimenpiteitä varten. On varmasti Palmian tahtotila tehdä virheettömiä tilauksia. 

Ei tälle voi muuta kuin nauraa, eihän?! *käkättää ääneen* Tahtotila *ehheheeheh*, joo, on minullakin tahtotila. Minun tahtotilani on sellainen, että se sanoo, että tilausten, jotka on kirjoitettu oikein ja pätevästi, on myös siirryttävä oikein ja pätevästi keskuksen kautta varauksiin. Voi äimälän pässi taas tätä virastojargonia ja ulosantia! Tämähän ei siis vastaa mihinkään eikä mitään - mitäs muuten olette mieltä? Ihan noin kiinnostuneena kyselen ,D 

No, asiaan toki palataan eli pitää kirjoittaa se yhteenveto Matkapalvelukeskuksen toimista ihan tällä viikolla ja laittaa eteenpäin. Kerron sitten, mitä tapahtuu. Tod.näk. ei mitään, ehkä asia otetaan mietittäväksi / selvitettäväksi / työn alle, eli käytännössä ongelmat eivät ratkea. Toivon vain, että mahdollisimman moni jaksaisi näiden kanssa. Minäkin yritän, vaikka joskus närppii niiiiiiiiiiiiiiiin. En turhaan ota kuulkaas rauhoiketta aina ennen taksomatkaa, näin selviän henkisesti huomattavasti vähemmin vaurioin ja melkein ilman ketutusta. Yleensä siis. Sitä ei ihan 20 min myöhästymisestä enää edes jaksa valittaa. Se on niin tavanomaista, että se voisi olla jo melkein sääntö: auto tulee joko ajallaan tai 0 - 20 min myöhässä. Juu ei, ei naurata, mutta näin se on. Ai jaha, siis helmasyntini taas; minä valitan olemattomasta, kun on näin hieno palvelu kerran olemassa! 

No, en minä nyt juuri taida valittaakaan muusta. Olisi kyllä valittamista, mutta otetaan yksi asia päivässä noin niinkuin tarkemmin taas käsiteltäväksi. Sitä on niin kiva märehtiä, vaikka tätäkin olen märehtinyt jo vuosien, kuukausien, viikkojen ja jopa päivien ajan. Ei se vaan korjaannu. 

Ei kun on ihan pakko kertoa se, että eilen taas noutokuski iltapäivällä oli sen 15 min myöhässä ja totesi, että eihän tässä ole kiirettä mihinkään, ajeli vielä aivan päin hemmettiä. Ihan kuin vammakolla ei olisi työpäivän jälkeen mitään tekemistä; olisinhan voinut sopia treffit vaikka rapun eteen jostain syystä tms. Mistä HE sen voivat tietää, pirulauta, että alkoi ottaa taas kaaliin tuo suhtautumistapa. Ei heille kuulu, vaikka kävisin kotona olemassa vain 15 min ja toinen taksi olisi tulossa noutamaan ravinteliin, jossa vetäisin nuppini turvoksiin ja jakaisin sitä vanhaa räyskääni, prletto, nih kerta!!! Hrrr. 

Kehutaan taas vaihteeksi eli yksi kehu myös päivässä. Kehun jälleen kerran Eestin Herkkujen leipiä; ostin viimeksi pari hedelmäleipää sekä Pärnun mustaa leipää. Ai että ne ovat hyvejä! Kun syö vain pari palaa leipää päivässä, sen on parasta silloin ollakin hyvää ja nämä ovat. Hintakin on aina kohtuullinen, kun ostan 50 % alesta ja pistän pakkaseen. Sieltä on hyvä ottaa jokunen viipsale kerrallaan ja paahtaa aamukaffen kylkeen. Ainut ongelma on joskus se, että leipää on yhtä paljon kuin mömelöitä ;D Siksi syönkin joka-aamuisen tomankini siinä samalla, että tulee ruokapuolta enempi... 

Ja sitten kissa-asiaa: Annetaan pois kissa, sopiva punaisiin karvarukkasiin ja / tai muhviin! Se stana oli taas kussut paperille, josta kusi oli valunut sänkyyn – voihan vettu. Nyt kohta lähtee kaveri johonkin muualle! Taitaa saada eräs henkilö itselleen seuraa jonnekin tuohon lähelle, minen enää oikeasti jaksaisi millään tätä helvetin pyykkäystä ja vehtaamista purujen, paska- ja kusivuorojen ja hätistelyn sekä kaiken muun kanssa. Hermo menee muutenkin. 

No nyt se hermo meni sitten, Lääkäripäivät, just. Että ei saa nukuttua ollenkaan ja TÄSSÄ on syy – vai? Voi hyvää päivää vaan, perkele sentään... nyt vituttaa  (eräänlainen naamari, CPAPia ilmeisesti tarkoitetaan, argh); menkää itse suoraan helvettiin nyt siittä stnan kuikelot! Muuten eräs lääkäriesimieheni oli lihavin ikinä tapaamani ihminen, kunnioitettava herrahenkilö ja arvostettu kuin mikä – mutta hän olikin, lääkäri ja mies! 

Vinskin osuutta ei tänään rangaistukseksi kirjata siis lainkaan! Sen tilalla rauhoittava maalaismaisema täältä  tätä odotellessa  =D *virnuaa rutosti* 

Päivän slogan: Jokainen osaa kusta lattialle – ole oman elämäsi sarasvuo ja paskanna kattoon! 

Päivän biisi: Five To One 

Luettua: Alexie Sherman – Intiaaniblues, melkoisen mahtavan omalaatuinen tarina intiaanibändistä, intiaaneista, reservaatin oloista, kulttuurista muutenkin ja juomisesta jne. Tämä suosittelee erilaisten tarinoiden ystäville, jotka uskovat uniin ja vanhoihin äiteihin, jotka osaavat tehdä mitä tahansa ,D Hieno opus! Lainatkaa tai ostakaa pois, tahtoo tämän itsellensä kans. Emilia Tala & Kati Rajasaari – Sadistiope ja hulluhoitsu, meilikirjeenvaihtoa erityisopettajan ja lastenkodin työntekijän välillä. Hurjia tarinoita elävästä elämästä, erityislapsista ja -nuorista sekä tilanteista, vanhemmista, työyhteisöistä ja kollegoista. Suosittelen alalle aikoville *virn* sekä varsinkin vanhemmille, joiden lapsi on erityisluokalla tms. Kannattaa ajatella... tuota niin, siis tämä oli yllättävän hyvä opus, yleensä en pidä tästä ”meilikirja”-muodista!

NO MENNÄÄN TAAS – TAKSOLLA, KUN EI MUUTEN KERRAN PÄÄSE!