No nyt on vapaata ja siltä se tuntuukin! Vedin sikeitä melkein klo 4 asti, joka on lähes ennenkuulumatonta. Tosin heräilin kipusärkyjuilimiseen vähän väliä, koivet ottivat alkuviikon rajut kiihdyttelyt pahakseen. Samoin hartiat ym. ovat särkyisät. Mutta mitäs noista, kyllä sen kotona kestää. Keittelin juuri kaffet ja riivin mömelöt, vitamiinit ja vähän aamupalaa. Taas pärjätään! Kissi tuijottaa minua pistävästi, mutta ei pummi. Pitäisiköhän sillekin tuoretta muonaa *pungertaa itsensä liikkeelle*... 

Elin jännittäviä aikoja eilen taksojen puolesta, mutta nyt täytyy antaa ruusuja. Aamukuski, vanha tuttu, tuli aivan ajallansa läpi hankien kuni Takso Tuulispää. Ajoi äärivarovasti, mutta taidokkaasti Varastolle. Kun päästiin pihaan, kiitin reilusti ja kehuin hyväksi kuskiksi. Kaveri ajoi niin esimerkillisesti kuin olla ja voi. Taidan laittaa toisen (tai kolmannen) positiivisen palautteen näiden vuosien aikana nyt menemään! Paluukyytikin oli ajallansa, vaikka keli oli kamala. Vieraani tuli Serkkuihin ostoksille, joten sain saattajan mukaan ja nopeastihan sitä kälätellessä perille päästiin. Tosin kuski manaili koko ajan keliä ja kanssa-autoilijoita, joka ei ollut hänelle kunniaksi, ei myöskään väärän reitin valinta eli pikkuteiden käyttäminen tuolla kelillä ei ollut oikein järkevää. Mutta kotoon päästiin *phuuuuuuuuuuuuuh*, kyllä muuten oikeasti oli iso helpoitus meikäläiselle taas. Naurakaa pois, ei sitä oikein kukaan varmaan ymmärrä, miten mukava on olla ehjänä kotona ja työpäivä takana! 

Varastolla eilinen olikin aivan normipäivä. ”Sairas” oli marttyyrimaisesti palannut vajaaksi työpäiväksi paikallensa ja muilla osastoillakin väki oli vähentynyt niin, että ei suurempaa hässäkkää. Välipäivät menevät kyllä lievän kiiruksen merkeissä, mutta ei haita. Se, että ao. henkilö palasi hetkeksi paikallensa aiheutti kyllä väessä omituisia reaktioita ,D Hra M. kävi asiasta asiaa tehden jopa tarkistamassa, onko hän todella paikalla ja palasi takaisin kertoen että kyllä on. Päätimme  vetää suuren punaisen kruksin tupakkahuoneen seinään. Että sellaista, kaikki tietävät mistä on kyse, mutta johtokaan ei ilmeisesti enää viitsi eikä jaksa puuttua asiaan. Rouva kun odottaa vain sitä eläkeikää. Ikävä vain, että tämä aiheuttaa aina ongelmia meille muille. Minäkin lopulta uskoin, että häneen ei todellakaan ole luottamista työasioissa eli en enää ikinä suunnittele lomiani sillä perusteella, että hän olisi ainoa lomittaja. Ilmoitin myös, että nyt kun en enää ole virkaiältäni nuorin, alan hankalaksi muoriksi. Aion ryhtyä ”minä-minä-minä”-ihmiseksi. Eli kaikki lomat päästäisenä, vappuna, juhannuksesta heinäkuun loppuun, joulun aika kokonansa jne. Ja vähät välitän muista.... Ei vaiskaan, älkää uskoko, eivät työkaveritkaan uskoneet. Nauroivat, mokomat. 

Mutta edelleen peräänkuulutan asioita, joihin itse olen aikaisemmin tottunut: jonkinasteista solidaarisuutta, yhteistyökykyä ja –halua sekä tietyn tyyppistä moraalia myös töissä ja työtehtävissä. Nuoremmat eivät näemmä tunnista näistä mitään. Ja jotkut vanhemmat työntekijät eivät enää välitä. Se lienee tämä Welhottaren sukupolvi niitä lähes viimeisiä, joilla on jotakin ajatuksia myös työn tekemisestä sinänsä, ei vain palkan takia. Juu, olen tietyssä mielessä kerettiläinen, mutta kuitenkin. Minut on kovin helppo sitouttaa töihin, oikeastaan itse sitoudun turhankin helposti – siihen ei paljoa tarvita. Tiedän, mitä teen ja miksi, ketkä ovat tärkeitä (no, ne asiakkaat...) ja  siksi haluan tehdä tietyt asiat niin helpoiksi heille kuin mahdollista. 

Kovin meni omituiseksi jaanaukseksi, mutta tästä keskustelimme eilen myös vieraani kanssa. Hän on hiukan minua vanhempi ja tunnisti äärihyvin tilanteet ja asiat. Samaa mieltä olimme kuitenkin, vaikka hänen työnsä on täysin toisenlaista kuin omani. Vieraana oli siis Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista. Hän toi jälleen mukavat tuomiset; viiniä, tuoreita taateleita, kuivattuja tomangeja ja inkivääriä, juustoja. Njam, mukava lisä vapaapäivien muoniin. Itsellä oli kerrankin varaa tarjota jotakin tilalle; hän sai puolestaan käydä kirjahyllylläni vapaasti valitsemassa itsellensä ja miehellensä kirjoja. Onneksi löysikin pari, joita ei ollut vielä hankkinut, joten olimme molemmat kovin tyytyväisiä. Itse asiassa, jäi monta asiaa käsittelemättä ja päätimmekin tavata pikaisesti uudelleen. Hänellä kun on nyt pidempi vapaa, ehkä jo piankin näemme uudelleen. 

Belgarion oli käynyt kirjastossa ja kaupoilla, joten kaikki lienee suurinpiirtein hallussa. Tänään jotakin pientä herkkua vain itselle. Huomenna Belgarion tulee syömään. Sovimme, että Exä tarjoaa tänään j-lounaan, koska on ilmeisesti varautunut siihen. Belga ilmeisesti ei suuria odota (eipä kannatakaan) ja pyysikin minua sitten järjestämään tarjoilut huomiseksi – saattaa olla pojalla kunnon nälkä. No, minä tässä päivän mittaan ehdin tekelehtiä juuri niitä kaikkia pieniä ruokia, joita olinkin ajatellut. Samalla vähän siivoilen ja pyöritän koneellisen pyykkiä. Lueskelen ja vietän aikaa. Nyt ollaan vapaalla ja nautitaan hyvästä ruuasta, hyvistä lääkkeistä, kirjoista ja kauniista parvekkeen näkymästä ,D

------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Nonnih, ei oo mami enää ainaskaa hirmuse vihaskana – mä pääsin jo sänkyyki ja se puhuuki mulle. Ainaskii vähä! Oon mä saanu kaikkii ruakii ja kaakkei, heekkui ei oo viälä tullu. Poika tulee huamenn, sillo ainaskii saadaa jotai. Voi olla, ett tänäänki, ku se sano, ett alkaa väsää jotai piäntä. Mähän oon piäni, ett mulle riittäs piänetkii heekkuset palat, joookoooh? Ai, ett saattaa saada, just. Ei me jakseta olla riidois ton kaa kummiskaa, nih. Mami onkii mun kaa taas mont päivää, sitte röissä ja taas mun kaa. Mmmm, mä diggaan. Nyt o vissii joku mukajuhla, me ei semmost sillee viätetä, me vaa lotkotetaa ja syädää ja sillee. Eile kävi se yks viaraskii, mä heti menin kiusiin sitä. Pummin, kävin sen kasseill ja kaikkee. Ja se kälätti ja kiälsi mua. Ja mä jatkasin sitä vaa. Tsihih, son kivaa kiusii ihmist, ku ei välttis diggaa meikäläisist! Ihan parast. Mutt hei, täss on taas joku judeka kaikill mein lukijoill, mä painun goisii. Mamiiiiiiiiiiih, viakkuun!

Mä ja mami toivotaan kliffaa vapaat kaikill kavruill ja niitte emosill ja isännill!

-------------------------------------------- 

Vincent, sietämätön karvakasa *pus*! 

Päivän slogan: Joulujuhlista jaloin, muista pippaloista kontaten tahi taksolla! 

Päivän biisi: Joulupukki puree ja lyö 

Luettua: Jukka-Petri Nieminen – Matkaoppaan maailma. Voi ei, ihan hauska, varmasti kohtuullisen totuudenmukainen ja mukavastikin kirjoitettu BoD-opus. Mutta nyt sanon taas: missä hemmetissä on oikoluku? Kirja on täpötäynnä kirotusvihreitä, yhdys sana ongelmia, Pienten ja suuren kirjaimien Oonkelmia – kaikkia näitä jopa samassa lauseessa. Olisi ollut mukava oikolukea edes tämä ennen painatusta! Vei koko huvin lukemisesta.... ikävää, mutta totta. Kaiken muun siedän, mutta en näitä virheitä. Se on eri asia, miten minä täällä lokissani kirjoitan. Näitä ei ole tarkoitettukaan julkaistavaksi. Mutta jos minä joskus julkaisisin jotakin, näkisin edes sen verran vaivaa, että luetuttaisin kirjan ensin jollakin kaverilla (tai Minulla). Ihan varmuuden vuoksi. Omalle tekstilleen tulee sokeaksi, varsinkin jos lukee sitä vain näytöltä. Eli kelpoisa kirja, pilautuu kehnojen kuvien, melko surkean taiton (Asmo!!!) sekä näiden kielivirheiden takia. J-P, älä ota  pahaksesi, mutta luepas itse tämä uudelleen. Eli älkää ottako mallia, ettehän?!