Totta se on, olin eilen aamulla aivan puhkirepoväsy. Työpinot siinä odottivat ja aloinkin väsäillä niitä tasatahtia menemään, eihän siinä mitään. Rutiinihommaa. Sain ne tehtyä, niin jo alkoivatkin toiset työt, prle. Normitöitä nekin, mutta nyt alkoi kyllä ketuttaa ja oikein ruhtinaallisesti. 

Muistattehan, että olen postannut henkilöstä, joka katsoo ohi eikä edes tervehdi. Häntä pidetään yleisesti älykkönä (?), koska hän mm. kuuntelee radiosta vain klassista kanavaa *köh-köh*. No, eilen sitten jouduin tekemään hänen hommiaan, käsiksiä, korjattuja sellaisia. Voihan kamelin hemmetin suuret sukupuolielimet sentään! Se mies on joko sanasokea, lukihärö tai ei välitä pätkääkään muista. Korjaukset oli tehty kehnosti, mistään välittämättä, paikkaa merkitsemättä, sijamuotoja vaihtamatta, no tiedätte varmaan. Teinhän minä ja nopsaan – nopsaan, koska ketutti niin maan prleesti. Että kehtaa, tämä teettää ylimääräistä hommaa sekä minulle että eräälle toiselle henkilölle, joka joutuu asiat konkreettisesti selvittämään. Saastaista ylimielisyyttä! Viedessäni papereita eteenpäin, kerroin kyllä jokaiselle asiasta. Arrrrrrrrrgh! 

Mutta tiedättekö mitä? Kun lähdin töistä, ei väsyttänyt pätkääkään. Laskin juuri, että istuin eilen koneella kaikkiansa n. 15 h. Ei paha, josta 8 siis töissä. Muun ajan kotona, aamulla ja illalla. Kun oli ihan asioitakin hoidettavana, siis kotona. Josta tulikin seuraava vetutuksen virkistämä vaihe. 

Siellä jossakin, jossa myös puuhastelen... niin. No, joka tapauksessa kyse oli siitä, kuka haluaa ja saa ja mitä kirjoja ja mistä ja kuinka jne. Nopsana itse valitsin pinoja sieltä ja täältä, arvatkaas tuliko kevyttä kenttäkuittailua. Minkä minä voin sille, jos jollakin on oikea elämä. Minulla ei ole, minä vain luen iltaisin. En edes omista kuvalaatikkoa. En pysty kävelemään. No, näillä pikkuasioilla en alkanut sääliä kerjäämään, kerroin vain, että jos joku ehdottomasti haluaa, voin hyvinkin luopua jostain. Mutta se erään henkilön asenne! Se kaipaisi kovasti korjaamista, oikein kovasti. Tämän olen jo aikaisemminkin huomannut ja minun mielestäni kyse ei ole minusta – vai mitäs te ajattelette? Ahnimus ronttimus, makaa ja lukee piruuttaan kaiket yöt. Kun ei muka pysty nukkumaan.... Huijari! Ja sitten vielä käyttää kirjastoakin jatkuvasti. Arrrrrrrrrrrgh! 

Eli työpäivän ja koko illan session jälkeen olo oli pirteä kuni pirtua juoneella peipposella, ei merkkejäkään unista tai väsymyksestä. On tuo omatekoinen adrenaliini ihmeellistä taravaa, kyllä se toimii. Saisi toimia myös kipuihin samalla tavalla, ei olisi hätiä mitiä. Kiihottaisi itsensä vain raivoon ja kivut vegs! Hmph. No, se siitä ja myöhemmin palaan asiaan ehkä hieman täsmällisemmin. Sain kuitenkin nukuttua ainakin 4 h, joka on oikein hyvin ;D 

Ketuttaa muuten sekin, että jääkaappi alkaa olla tyhjä. Tänään saan varmaan aikaiseksi vielä ison kattilallisen jonkinlaista apetta, mutta sitten onkin finito... samoin kissinruoka on melkein loppu. Jotenkin perjantaina ajattelin, että kohtahan tässä pääsee uudestaan kaupoille ja kotonakin on jotakin. No on, maustekastikkeita, tomaattimurskaa, porganoita ja silliä. Että siitä vain kehittelemään! Leipäkin vetelee viimeisiään. Ei hemmetti, se on käytävä Serkuissa jo tänään ja haettava jotakin muonaa. Edes leipää tai jotakin. Ja kissille sulatella apetta pakkasesta, siellä on kyllä Vinskille muonaa. Minulle kun eivät nuo mjunuaiset raakana ja pilpottuna oikein maistu. 

Mutta Varastolle olen menossa, prle, vaikka väkisin ja teen mitä pyydetään, kele! Nih! Näytetään niille, Tonto!

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrviska, kaiffat! Me ollaa hei ilma ruakaa, mjouuuuuuuuuuuuh. Mami sano (toim.huom. SINULLA on ruokaa pakkasessa!), ai nii joo, siis sill ei oo muanaa. No sitt ei oo haita, mitää välii. Parempiki silleesti, ei sitt liho taas liikaa. Karmeet, jos tost tulis joteski viäl isompi ku se nyt jo on. Hrrr, pelottaa ja sitt se konpastuis munhu ja plittais mut allee. Iha varpist kävis jotai tommost just. No, mä sain uut kissimuanaa kummiskii, on siäl yks pussi kokonaine viäl ja donarii ja mjunuaisii ja jotai muutakii vissii viäl, joo fisujömma. Mull oo mitää hätää! Älkää vaa aatelko semmost, raksuiki o pari tsiloo ja vodaa tulee viäl hanast, puruiki o melkee koko pussi. Ähh, mamill o vissii vaa nälkä ja sitt se alkaa känisee. Menis nyt jo syämää tost, mä kävin meinaa jo ja ootan kaakkei, niitki o täys puukki >o<

Kliffaa keskintait, mamilkii täll kertaa *kissipus*!

------------------------------------- 

Vincent, herttimajee, kissipus – minulle =O 

Päivän slogan: On ilo palvella ihmisystävällistä herrahenkilöä, joka on aina valoisan onnellinen sekä tervehtii kaikkia veikeästi hauskoilla jutuillaan aamuisin... 

Päivän biisi: Vittu kun vituttaa 

Luettua: Marko Partanen – Ikkunansärkijä. Tekijä jatkaa tuntemallaan alalla eli palomiesten ja ensihoidon puolella. Teksti on jo huomattavasti sujuvampaa kuin ensimmäisessä romaanissa ja kielikin parempaa. Juonta ym. en paljasta sen enempää, tästä lisää sitten siellä toisaalla. Kuitenkin oman ammattikunnan kuvausta, ammatin miettimistä, vaihtoehtojen etsintää ja muuta tärkeää ammattiasiaa järkevällä otteella. Suositan alasta kiinnostuneille ja muutenkin aivan kelpo lukuromaanina. Mutta tosiaan lisää sitten myöhemmin....

JA KYLLÄ VARMAAN NIIN ON MAIHARIT KOIPISISSA!