Ahh, tulipas eilen tehtyä hommia – mömelöt ja olematon rapuli antavat näköjään potkua ,D Sain siivottua, imureerattua tämän näppäimistön (juu, ette halua tietää, millaista mönjää löytyi...), korjattua tätä konetta sekä myös pesukoneen, vietyä kasan roskia, siivottua vähän kylppäriä ja ruiskutettua kukat sekä itseni. Lisäksi tein äärettömän hyvää kasvisspydäriä, sellaista enempi juurespitoista. Niin hyvää, että teen toistekin. Kiusaksenne siis repsepti: 

Welhottaren syysspydäri

1 kg keitettyjä punajuuria

½ kg keitettyjä porkkanoita

pari isoa keitettyä perunaa

(lanttua, naurista jos massu kestää...)

1 paprika

pieni kesäkurmitsa tai pätkä isommasta

sipulia

purjoa

2 tl hot currya

1 tl jeeraa

1 sieni / kasvisliemikuutio

2 tl tandoor masalaa

61,12 g salaattijuustoa / savutofua tms. pieneksi pilpottuna (*virn*, puolet Liiterin salaattijuustopalasta siis, semmoinen tulitikkurasiaa vähän isompi pala käytännössä... ,D)

Eli punajuuriahan keität jo edellispäivänä suurimmassa kattilassa, mikä torpasta löytyy. Loput voit nimittäin raastaa, pilppoa ja pakastaa tai tehdä etikkapunajuuria samalla vaivalla. Porkkanatkin voit keittää jo päivää-paria ennen, jos keität vain tätä muonaa varten, keitä  ne valmiina lantteina. Perunaahan ei ole pakko tähän tunkea lainkaan, sen voi korvata lantulla ja nauriilla tahi muulla sopivalla, itselleni ne eivät sovi, joten pari perunaa käy mallikkaasti mukaan. Mukaan voipi ängetä myös kaikkea muuta sopivaa, vain kekseliäisyys on rajana, kuten spydäreissä aina. 

Lurauta öljyä pannulle, heitä päälle curry, jeera, sipuli, purjo, kesäkurmitsa ja paprika – kaikki pilpottuna tosi pieneksi. Sekoittele niitä sopivasti ja varo kärähtämistä. Kun tuoksut tuntuvat hyvältä, mutta mikään ei ole vielä saanut väriä, heitä päälle pilpotut ja kuoritut punajuuret, porkkanoita ei tarvitse kuoria. Kaikki nämä sitten pilpottuna  suuremmiksi haukkapaloiksi! Anna kuumeta kunnolla Sekoita viimeksi joukkoon perunat ja kaiken päälle murskattu liemikuutio ja tandoor masala. Sekoita varovasti ja anna taas kuumentua, älä siis paista kovalla lämmöllä. Kun  kaikki näyttää hyvältä, heitä vielä sekaan juusto / tofu pieninä paloina ja ota pannu pois liedeltä. Anna vielä tekeytyä hetken aikaa. Helppoa, halpaa eikä kaipaa edes lisukkeita. Tämän kanssa kyllä sopii esim. maustekurkku, retikkaraaste tms. kirpsakka lisuke. Siitä vaan kokkaamaan... oli muuten hyvää. Riittää neljälle nälkäiselle ja Welhottarelle kahdeksi päiväksi ,D 

Eipä tässä mitään asiaakaan ole. Joku soitti, ilmeisesti jostakin sairaalasta (ne taustaäänet, tiedättehän), enkä tiedä kuka =O Nyt hämää ja kovasti. Hän ei kuullut lainkaan ääntäni, huuteli vain halloota, minusta tuntematon miesääni kuitenkin. Uutta soittoa ei vielä ole kuulunut. Vähän pelottaakin... No, asioilla on tapana selvitä. Turha murehtia etukäteen, kun en mihinkään osaa oikein soittaakaan ja utsia, mistä ja kenestä on kyse. Voi olla vanha ystävä, voipi olla Hörhökin... joku Malmin kavereista, jolla on numeroni. Ei aavistustakaan siis. Ei oikein kehtaa soittaa Meikkuun ja alkaa kysellä montaa nimeä. Ehkä saan uuden puhelun. 

Varastolle taas tieni käy eikä muuta voi. Omisarvikselta odottelen edelleen vastausta. Jos ei tule, jätän uuden soittopyynnön ja viestin vastaanottoon suoraan ”kts. prle meilisi, nuija”. Muuten ei liene erityistä tiedossa. Pyydän siitä seminaarista ensin vapautusta vedoten päivystysvalmiuteen, joka on aivan tosiasia – se pitää olla kunnossa klo 15.00 asti ja siihen minä pystyn. Tuo tilaisuus alkaisi klo 9.30 ja loppuisi joskus klo 17.30, hitsi, en minä pysy kunnossa enkä tolpillani noin pitkää aikaa ja noilla kellonajoilla, lääkityskin menee pärsheelleen. Lisäksi kohteessa on kammoja portaita, tiedän ennestään. Ei kiva, en tykkää – vaikka lopuksi tarjotaankin salaattia ja viiniä. Niin, lounastakaan ei tarjota, jossain välissä sämpylä ja hetelmä sekä kaffetta. Grrr, mieluummin olisin Varastolla, oikeasti. Asiat eivät liikuta tätä rottaa mihinkään. Jos en saa olla Varastolla, ilmoitan jo etukäteen olevani sairaana tai lomalla. Jos sitä ei hyväksytä, haen lääkäriltä sairaslomaa, jota taatusti saan. Onko se parempi, että työnantaja sitten maksaa käyntini lääkärissä? Tämä tyhmä vain kysyy... 

Naapurissa on vietetty aika rajuhkoja pippaloita torstaista lähtien, eilen meni jossain vaiheessa jo vähän överiksi eli joku osapuoli alkoi riidellä ja meuhkata. Jälleen nainen pelasti tilanteen – kuulin sen seinänkin läpi, miten nuori leidi taltutti raavaan miehen ;D Kyllä naiset pelastavat maailman(kin).

-------------------------------------

Purrrmenta, kaiffat! Eile ei sitt kyll taas tapahtunu mitää, mua vaa kiusittii, ku toi huudatti sitä imureerausmasiinaa ja murinakonett ja kaikkee. Aina joutu lähtee hanee. Mä sitt pääti vaa goisii ja nii mä kyll goisinkii, mjauuuuuh. Ja olin kilti, ainaski melkee. Kerra meinasin purasta, ku toi vei peiton mun alta, siis vaiks se oliki sen peitto, ei tarvii viädä ku toine kert goisii, nih. Tavismuanaa vaa tuli, heekkui oo koko torpass. Yks jäysti jotai hetelmää ku haisu hyväll (toim.huom. ne päirinät!), mutt en syäny, haistelin kyll. Ett ei oo taaskaa kliffaa, oottelen donaripäivää. Ai nii, vois hei ottaa niit mjunuaisii mulle kyll sulaa, ku sill kerta niit on tual pakastimettimes *toiveikas ilme*. Ai, jaha, ai sitt ku se syä tofuu, nii ni sitt. Hei se varmaa on jo huamenn, ai ku oiskii. Hei, pitäkää peukkui mulle, jookosta. Mä en tiädä, juu, ei oo must fotoi. Just sen takii ku mä vaan goisin. Tommose se sitt on löytäny tualt, hmph.

Kliffaa viiko alkuu hei kaikill kissinkoill!

-----------------------------------

Vincent, huushollia on joskus pakko siivota ja pyykkiäkin on pestävä! 

Päivän slogan: Muistaakseni toiveeni eivät ole koskaan toteutuneet – ei siis kannata edes toivoa! 

Päivän biisi: Alone Again (Naturally) 

Luettua: Nora Roberts – Unelmien voima, täysveristä hömppää, menihän se siinä puuhastelujen välissä, hiinä-ja-hiinä. Suomentaja oli mennyt yli siitä, mistä aita matalin eli muutama tosi outo ja tyyliin sopimaton ilmaisu löytyi. No, liekö sillä tässä väliä, kunhan pisti silmään. Ja äkkiä palautus.... Virpi Hämeen-Anttila - Päivänseisaus, niin kyldyrelliä ja karmeeta tällaiselle vilpittömälle ja lukuhinkuiselle normi-ihmiselle kuin minä, että en pitänyt. Lukekoot se, ketä kiinnostaa! Leidi yrittää siis olla kyldyrelli, mutta liikaa ja tämä menee jo huvittavuuden tai dissaamisen puolelle, argh.

VIELÄ TÄÄ LÄHTIS KISSIKENKISSÄÄN...

PS. Tämä anteeksipyytelee omaa tyhmyyttään; Operan uusin versio, Word ja Vuodatus eivät ole keskenään yhteensopivia, josta näyttää aiheutuvan outoja mokia, esim. resetin rivitys - juu, en jaksa mennä koodipuolelle, tsori!