No, en nyt ihan kollota, mutta melkein. Särkee, sattuu ja kaikkea &!!”%&¤#¤½!, oikein kovasti. Heräsin ja riivin mömelöt, odottelen jotain vaikutusta. En saanut nukuttua juuri yhtään, heräsin kipuihin vähän väliä. Prle, että raivostuttaa. Ihan vaan sen takia, että eilen tuli tehtyä roudausretki ja kuten tuli myös arveltua, taksothan ne jälleen pettivät. Kun joutuu vielä seisoskelemaan ylimääräisiä aikoja, koivet ovat melko muussina. Olivat jo illalla, hädin tuskin pääsin liikkeelle. Pakkohan se oli kuitenkin sen verran, että lämmittelin Belgarionille ruokaa, tiskasin, pyykkäsin jne. Vain pakolliset, mutta seiniä pitkinhän sitä joutui kävelemään, kele. 

Jospa ensin taksoista eli aamutakso oli myöhässä, kuulin auton kiertelevän jossain lähistöllä, mutta mitään ei näkynyt. Sitten tuli normitakso, jossa nuori mies erittäin huolestuneena. Selitti etsineensä osoitetta joka puolelta, ei ollut löytänyt. No ei kai, oli saanut taas omituisesti väärän (tai siis puutteellisen osoitteen ja ajo-ohjeet). Yritin rauhoitella, ei hän ollut niiin paljon myöhässä, että olisin hermostunut. Lisäksi hän osoitti kunnioitettavaa selittelytarvetta, sitä selitystä nimittäin tuli puolenmatkaa varmasti. Kerroin useampaan kertaan, että ei nyt tällä kertaa haittaa. Että olen joutunut odottamaan tunninkin ja muuta semmoista. Lopulta herrahenkilö rauhoittui, kun korttikin suvaitsi pelata ihan ok. Mutta sitten iltapäivän nouto retkemme jälkeen ei onnistunutkaan – odotimme Belgarionin kanssa torillla, taksoja meni ja tuli, monta monta taksoa, mutta ei meille yhtäkään. Lopulta soitin Palmiaan; ylläri, ylläri, leidi sanoi, että kumma juttu, taksi on kuitannut, mutta ei siis olekaan tullut? Vahvistin, että ei – en kai minä muuten soittaisi. Hän siis tilasi toisen taksin, joka tulikin hyvin pikaiseen! Nolompaa vain, että joku tässä taas kuvitteli olevansa fiksu eli takso jätti keikan väliin, koska sai jostain tilalle pidemmän, paremman ajon. Tämä johtaisi taatusti toimenpiteisiin, jos ilmoan tästä. Mietin asiaa! Jotkut näistä normitakson kuskeista kun eivät haluaisi ajaa tuota lyhyttä keikkaa. Toisaalta, moni taas on sanonut, että usein se nimenomaan avaa keikkaputken – kun ottaa yhden ajon, saakin ajaa sitten putkeen muita kyytejä. En tiedä, onko niillä mitään vastaavuutta, mutta kai siinä näkyy sitten se, että kaveri on ainakin ajossa eikä vain luppoile jossakin huvikseen. Kotoon siis päästiin puolisen tuntia tavallista myöhemmin. 

Retki tuotti oikein muhkean saaliin kirjoja, tämä on kovasti ilokas – ziitosta vaan kaikille asiaan vaikuttaneille tahoille! Malmin kirjasto on ihana enkä nyt ihan hirveästi nuita isompia kustantamojakaan tällä kertaa ala haukkua *virn*. Joten kassillinen luettavaa löytyi viikoksi, kiva. Vihannestsioski oli vähän kehnolla mallilla... outoa! Tarpeet olivat huonoa B-luokkaa, kaikki paitsi kaalit – ja niitä riitti, erilaisia, mm. kartiokaalia (näytti kyllä vinkeältä). No, en minä sieltä sitten voinut ostaa kuin purjoa ja sipulia. Ostin lopulta kaikki vihannekset Liiteristä, yllättäen. Siellä oli myös kivoja pieniä punajuuria ,D En tiedä, mitä niistä sotkotan, ehkä uunikasviksia muiden seurana tai jotakin ylläriä. Voisi myös raastaa tofua ja sotkea sitä johonkin – no, sen näkee kun ehtii. En minä jaksa nyt suunnitella. Lisäksi hain Rismasta kissinruuat ja jotakin pientä, mitä ei Liiteristä saa. Edelleen öklöttää se kauppa, jäks. No, kuitenkin sain kaiken tarpeellisen, jopa niitä ihanoita päirinöitä sain kilollisen *njam*. Ei siis normaalia kummallisempi retki, ei mitään uutta eikä erikoista. 

On se muuten hassua, miten jotkut jutut tarttuvat ihan huomaamatta. Siis en tarkoita tauteja tms ;D Lähinnä sitä, että Belgarion on siirtynyt ihan huomaamatta myös melkein-kasvissyöjäksi. Kumpikin meistä varmaan (no, se on kyllä aikalailla ehkä kuitenkin) voisi syödä kanaa tai jotain, jos joku tarjoaa eikä vaihtoehtoja ole. Muutenkin syömme välillä fisua, että emme ole tiukkapipoisia. Tämähän lähti siis siitä, että itseä halutti kokeilla, avittaisiko se kipuihin ja muuhun olotilaan. No, eipä juuri, ehkä kaikkein pahin jalkaturvotus on vähäsen lieventynyt. Muuta en ainakaan ole huomannut. Tosiaan kun itse siirryin tälle linjalle, samalla tietysti syötin myös Belgarionille tofua ja soijarouhetta jne. eli samaa muonaa mitä itsekin syön. Ja kas, nythän ne kuuluvat opiskelijan jokaviikkoiseen ruokavalioon *virn*. Mikä on minusta kiva, Belgarion tekee kaiken ruokansa sekä lähes kaiken leipänsä itse, erilaisia viritelmiä. Nytkin hän oli tehnyt taatelileipää – oli kuulema hyvää ja mehevää. Sain kerran maistaa hänen tekemäänsä roskaleipää (siis sellaista, joka on täynnä erilaisia siemeniä ja leseitä jne), oli tosi hyvää. Harmi, syön lähes vain hapanta ruisleipää  ja vähän ruis-seesam –näkkäriä, erittäin harvoin mitään muuta. Siemenet menevät salaattiin tai muuhun appeeseen. Niin sitä vaan pitää muorinakin vielä toimia lapselle esimerkkinä *muahahahaah*. Ei vaiskaan, itsehän hän on valintansa tehnyt ja omin ajatuksin ja aattehin. Minä vaan joskus avitan raahaamalla tofua ja jotakin kivaa kaupungilta, koska hän ei ehdi ja budjetti on kuitenkin aika pieni. Mukava kuitenkin, että hän ei vaadi kotona tehtyjä lihapullia ruskeassa kastikkeessa ja muussia, ihan Polgaran soijapiffit kelpaavat oikein hyvin. Samoin eilinen tofuwokki tattarin kanssa upposi uskomattoman nopeasti. Kukaan ei marissut, ai anteeksi, paitsi kissa! Wokki oli sellaista kirpsakkaa (sitruunaa ja inkivääriä sopivasti) ja sopi hyvin tattarin kanssa. Belgarion otti tattaria ensin vain vähän ja totesi sitten sen olevankin oikein sopivaa – näin se menee... Ja edelleen siis Serkkujen tattaripussit löytävät ostajansa täältä. Jälkkäriksi söimme mustikkakohuked, se oli muuten hyvää, oikean mustikan makua todella riittävästi. Ostan toistekin, jos tarjolla on. Tämä lienee taas sellainen kokeilu, mitä kaupaksi menee. Mutta minä ainakin pidin siitä, samoin Belga. Lähtiessä hän sai evääksi pussillisen kotomaisia omenoita (työkaveri toi omasta puutarhasta), kilon tofua sekä kaikkea muuta pientä syötävää viikon varrelle. Lisäksi pienen rahallisen stipendin, että jaksaisi jatkaa. Tämä opintojakso tuntuu teettävän pojalla töitä aika paljon, myönsi sen itsekin. On kuulostanut puhelimessa vähän kettuuntuneelta ja kysyinkin, häiritseekö tämä minun avittamiseni häntä. Ei, on vain Lipastohommia vähän turhankin paljon. Päivät ja alkuillat Lipastolla, illat, osa öistä ja aamut sitten harjoitustöiden tekemistä... huh. Yritin kannustaa sen minä pystyin ja lupasin apuja sekä tukea tarvittaessa. 

Varastolla ei kummempaa. Talvilomat on laskettu ja tuotiin julki, minulla on 20 päivää jäljellä sekä sen lisäksi tähän mennessä ansaittu uusi loma, jos joutuisi vaikka lähtemään tuolta – ei siis paha ollenkanas. Kyllä tuosta saa kivasti 3.5 viikkoa vapaata tarvittaessa. Lisäksi tuotiin julki yksi ns. seminaaripäivä, voihan paashat. Ei talossa, ajoitus äärikehno, grrr. Pitäisikö pyytää lupaa olla pois sieltä tai osuttaa lomaa juuri sille päivälle. Tärkeää asiaa siellä ei ole, vain tavisjorinaa. Se on vain semmoinen juttu, että se ei mene työmatkaksi, periaatteessa työnantajan pitäisi se maksaa tai järjestää minulle kuljetus. En kyllä ala tuohon, en myöskään käytä omia vapaa-ajan matkojani moiseen asiaan. Onneksi siihen on vielä aikaa. 

Tänään vuorossa, jaa, tuota, jotakin apetta itselle. Ehkä siivousta, iso ehkä. Hörhö on tulossa maksamaan osan vipistä ja ehkä nautimme drinkinkin. Ans kattoo, mikään ei ole siis varmaa!

-----------------------------------------

Puuuurmenta, kavrut! Hei, mä olinkii koko aika eile sitt hereill, ku kert Poika tuli. Se kävikii tääll enne ku meni mamin kaa ja tuli sitt takasi, tsihih. Oli kiva, juu! Mä sain olla ekaks sen kaa kaksistee ja semmost. Sitt se tuli mamin kaa ja toi mulle-mulle-mulle uusii kissanmuanii ja kissipurui ja kaikkee. Ja sitt mä tsiigasin, ett mitä safkaa me saadaa. Siis hei, ne söi sitä valkost höttöö, hmph. Mä sain semmost kanajudekaa, ku oli iha hyvää. Ja sitt hampulikaakkii viälä jälkkäriks. Ja mami paijatti mua ja mä goisin sen viakus, vaiks se taas oli ylhääl kamalan paljo. Rauhottus jo, ai nii, sen koivet. Ne oli nii kipeet, ett mä en saanu mennä sinne koipipualell makoilee. Kyll ne sitt onkii tosi kipeet. Mä menin sitt omelast mamin ison takamuksen viäree, siäll on turvallist piäne kissin makoill, ja lämmint kans. Ei se mitää fotoi ehtiny ottaa. Apuva, nyt se vänkää ton kaameran kans. Just, täss mä makoilen tänä aamun mein sänkyss... ei ehtiny ottaa venyttelykuvaa kummiskaa, höh, Siin mä oisin ollu mageest tarjoll >o<

Hei, kavruill älden kliffaa viikendii!

----------------------------------------- 

Vincent Karvatakamus, parhaimmillaan nukkuessaan ;D 

Päivän slogan: Jos kaikki olisi niin kuin on tarkoitettu, kisseilläkin olisi kumisaappaat! 

Päivän biisi: Full Moon 

Luettua: Eiliset lehdet ja aloitin upouuden opuksen. Ei siinä muuta ehtinyt, oli kotikiireitä, hmph. Täällä on näemmä käyty paljonkin viime aikoina etsimässä kirja-arvosteluja. Sanon sen vielä kertaalleen; nämä omat arvosteluni kirjoista ovat erittäin lyhyitä ja subjektiivisia. Jos niissä lukee, että lisää toisaalla, sieltä löytyy sitten täydellisempi ja parempi versio. Mutta tervetuloa kuitenkin kaikille uusille lukijoille, joita täällä näyttää aina silloin tällöin jokunen käyvän!

KISSIKENKÄT TODELLA LEVOSSA!