Pitäisiköhän taas kertoa jotakin kivaa ensin? Ja varoitus, btw, se joka väittää minua iloiseksi ja positiiviseksi ihmiseksi voi varautua johonkin ikävään lähitulevaisuudessa – sopiiko? Eli eipä se hupi jäänytkään tiisdaageniin. Ei tod. Eilen tuli vielä hirmu läjä roskapostia ja seassa odotettu ja tilattu kirja, josta alla lisää. Lisäksi tuli oikein mukava yllärikirje hirmuisen hienoin sisällöin, josta kiitokset ja niiailut lähettäjälle. Ilahdutti vielä lisää kapista koiranmieltäni, tuli hyvä olo. Myönnetään! Muuta en sitten myönnä, en, en varmasti, en vaikka kuinka vonkuisitte ;D No EN! Enkä syönyt suklaata *pyyhkii isolla rätillä suupieliään*, en varmasti! No maistoin minä, ihan vähän...

Varastollakin oli suht sellaista kuin työpäivän pitääkin; riittävästi työtä ja vapaata nettiaikaa (perusedellytys siihen, että Welhotar suostuu työsuhteeseen). Jos jostakin valittaisi niin siitä, että PP nyt sitten jää sinne, minne lähtikin. UP ei tule hänen tilalleen, joten tiedossa on Ison Päällikön uudelleen valinta. Ja ziis vain tietää, kuka täältä (tahi lähipiiristä) paikkaa hakee, eli voipi olla, että olemme vielä aika kuusessa syksymmällä. Ei kiva! PP:n asenteeseen ehti nimittäin jo tottua, niihin tapoihin ja muihin maneereihin. UP taas ei uskalla ottaa vastuuta ja kokee olevansa ilmeisesti myös liian iäkäs hommaan. Oikeasti, liian lepsu ja ihmisystävällinen pomoksi. Toivottavasti kukaan Varastolta EI lue tätä lokia. Toisaalta, jos lukee, varmasti tietääkin asian jo. Että siitä vaan, kunhan ette jakele osoitetta ympäriinsä. Soisin kyllä, että ilmineeraisitte itsenne – minulla on nimittäin epäilykseni...

Lisäksi tuo karvatakamuskin käyttäytyi ihan kunnon kissoiksi, punki vielä viereen ja halusi fisua. Pitihän sitä, lapselle, tottakai. Että sulassa sovussa sitten taas tältäkin osin.

Mutta taksoasiaa *eheheeh* olisi: jumankauta millä paikallistuntemuksella ja lukutaidolla invatakson kuskit on valittu?! Mies soittaa olevansa myöhässä ja ihmettelee, missä minä olen. Siis hän odottaa minua jossain sikäläisen Liiterin luona eli kolmen korttelin päässä. OK, kadulla on sama nimi, mutta lumerot ovat toki erit – eikö? Sain oikeasti selittää, että numero se-ja-tämä seison tässä edessä perkeleen vihaisena. No, sitten ”muka-hauska” mies, että Malmilleko siitä. Kyllä. Ja sitten mennään. Yritän huutaa ja kovaa, että Tuusulantien kautta, Kehä I:lle ja siitä Mäkkärin liittymän kautta on KUSKILLE helpoin ja nopein tapa. Eikö tämä idioot aja Lahdentietä pisintä mahd. kautta takaperseen läpi Malmille. Siinä kääntyessä kotikadulle hän lopulta myönsi, että matka oli pidempi... Hyvä, että myönsi. Olin raivosta kankeana, minä olen sentään kulkenut tuota väliä 1.5 vuotta joka päivä, mennen-tullen. Kai luulisi minun jo tietävän mitä kautta mihinkin aikaan kannattaa taksolla runtuuttaa, perkele, etten paremmin sano! Tietysti se luuli minun olevan joku horajava vammakko (anteeksi kaikille oikeasti vammaisille, en tarkoita sitä mitä luulette), joka on pihalla kuin lintulauta ja sopertelee sekavana omiaan. Erehtyi! Edelleenkin pidän kirottua mainettani yllä, vaikka väkisin.

Hah – sainhan minä jotakin veemäistä tänne aikaiseksi, hyvä minä *taputtaa itseään päähän*! Ei mikään ole niin mukavaa kuin valittaa jostakin aiheellisesti ja olla vielä oikeassa ja oikeassa =D Mikä suloinen tyydytyksen tunne, muahahahaaaaaah. Ei päivää ilman väninää. Minä nimittäin myönnän myös nukkuneeni hyvin kuin pieni sika! Juu, no koipia särkyilee kuten aina loppuviikosta – sille nyt ei voi mitään.

-------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kissinkat! Hei mä-mä-mä sainkii eile oikeet fisuu ja mä ja mami ollaa väleis taas. Mmm, tää on sitt nii mukavaa. Se duunas jotai fisusafkaa ja otti sitä jääfisuu pakastimettimest ja semmost, mä sain sitt melkee pual fisuu ja ai ett soli hyvää, njam. Ihan parast. Ja sitt mä pääsi sen viakkuu ja kuanottelin sitä. Siis niinku punkesi mun kylmän kuanon sen nassuu ja se nauro >o< On sitt aika hyvin kaikki, joo. Paitti ett en tiijä saiks se niit fotoi sitt otettuu kummiskaa. No saa itte kattoo. Pääasia, ett tääll ollaa sopus ja mä saan goisii toss sänkyss mami viakus tai sitt partsill. Jee, ei me kumpikaa jakset olla vihaskana kauaa, eihä. Juu ei, se sano kans. Ett semmost tänne, ei kummempaa. Mä meen nyt ottaa lisää aamu-unkkoi, ku tuntuu vähä väsylt viälä... Ai nii, toss on toi foto ku ollaa niinku mä ja Harmuli, ko Harmaa kävi eile tuala kommenttilootas vinksuttaas >o< Mä oon näläst heikkon ja Harmuli pungertaa munt ylös...

Kliffaa melkee viiko viimest päivää kaikill!

------------------------------------------

Vincent, aika kiva kissaksi?

Päivän slogan: Sitä saa mitä pilaa, ja jössus, on sitä joskus kyllä pilattukin!

Päivän biisi: My Pencil Won’t Write No More

Luettua: SusuPetal - Valkoiset talot, tipahti sitten lopultakin postilaatikosta. Ehdin jo odottaakin. No, en odottanut turhaan, sen voin heti sanoa. Minä pidin kirjasta, kovasti! Ihmisiä, pieniä ja suuria, miehiä ja naisia, lapsia ja vanhuksia - kaikilla oma tarinansa... erilainen(ko) vai ei, sen saa jokainen päättää itse. Tarinat liittyvät toisiinsa mukavalla tavalla, luontevasti ja turhaa osoittelua ei ole – plussaa heti siitäkin. Ainakin itseäni ilahdutti suuressa osassa tarinoita näkyvä toivon pilkahdus, se pienikin, joka muuten ahdistavassa tilanteessa voi olla hyvin ratkaisevaa. Hymy. Tieto jostain, mitä voi tehdä. Herätti itku-nauru-potku-huutoa ja tähän taatusti palataan vielä! Tässä oli jotakin niin tuttua, siis tarkoitan henkilökohtaista, ei välttämättä itse koettua, ähhh, mitenkäs sen hienosti kertoisi – lukekaa itse! Ai niin, erityisesti minua ilahdutti Kaarinan kapina, varsinkin ilmaisutapa ,D Tämä oli siis yhdellä istumalla luetun kirjan jälkeinen pika-arvio. Kiitokset Susulle hienosta kirjasta, suosittelen kaikille. Elävää elämää kenen tahansa pihasta. Katsele ympärillesi, näet paremmin ja elä =I Sen verran vielä, että linkki vie Susun kotisivulle, josta pääset lukemaan myös muiden arvioita kirjasta sekä Susun muista opuksista – käy katsomassa, jos et minua usko...

TAVALLISET STIFLAT EDELLEEN.... *hyräilee*